Poltinmerkki peliin - crema catalana revisited

Espanjalainen jälkiruoka, crema catalana oli tänään ohjelmassa, sillä Espanja-haasteemme on edelleen elossa, vaikka eilen en saanut aikaan yhtään mitään. Tänään olin ahkerahkona jo aamusta. Keitin vanukkaan kattilassa jo ennen kello kymmentä. Otin neuvot epätrendikkäästä ruokablogista, josta löytyy hieno maitopohjaisten jälkiruokien sarja. 

Crema catalana neljälle

• 0,5 l täysmaitoa (käytin virolaista rasvapitoisuudelteen 2,5 %:sta maitoa)
• yhden luomusitruunan kuoret ohuina suikaleina
• kanelitanko
• 4 kananmunan keltuaista
• 1 dl sokeria
• 1 rkl maizenaa
• sokeria pinnalle paahdettavaksi

Erottele keltuaiset ja laita ne kulhoon yhdessä sokerin kanssa. Vispilöi sen verran, että saat keltaista tahnaa, muttei niin paljon, että seos vaahtoutuisi. Mittaa maito paksupohjaiseen kattilaan, jätä pieni tilkka kuppiin, lisää sitruunakuorisuikaleet ja kanelitanko. Lisää maitotilkkaan maizena ja sekoita. Kuumenna maito lähelle kiehumispistettä. Kerää pois sitruunankuoret ja kanelitanko. Kaada kuuma maito koko ajan vispilöiden keltuais-sokeritahnaan. Kaada tasaiseksi vispilöity seos takaisin kattilaan ja sekoita mukaan maitotilkkaan sekoitettu maizena. Kuumenna seosta niin kauan, että se sakenee. Se vie noin 5-7 minuuttia, varo polttamasta seosta pohjaan. Kokeile puukauhalla sakeutta. Kasta kauha saenneeseen kastikkeeseen ja vetäise kauhan pohjaan kastikkeeseen sormella viiru. Kun se jää selvästi näkyviin, on kastike tarpeeksi saennutta. 

Kaada sakea kastike mataliin annoskuppeihin ja hyydytä niitä jääkaapissa useita tunteja, jopa seuraavaan päivään. Kun on tarjoilun aika, sirota päälle sokeria ja tohottele keittiötohottimella pinnalle rapea sokerikuori tai kuten minä, kuumenna poltinrauta lieden levyllä (minä kaasuliekin päällä) ja paina tulikuuma rauta vanukkaan pinnalle. Kuuma rauta polttaa sokerin rapeaksi. Toimii! 

Vueltan 14. etappi on meiltä vielä katsomatta. Kohta katsomme tallenteelta, mitä oikein tapahtuikaan.

Crema Catalana

Meillä ei syödä kovin usein jälkiruokia, tai sen virkaa toimittaa kuppi hyvää kahvia ja pieni suklaapala. Tämän kolmiosaisen ruokahaasteen aikana olemme kuitenkin syöneet jälkiruokia tavallista enemmän. Joko siksi, että on ollut runsaasti aikaa kokkaamiseen tai sitten sitä on ollut liian vähän, ruokahaasteeseen käytetty aika on riittänyt vain johonkin nopeaan jälkiruokaan. Eilen oli pyöräilyssä vapaapäivä, mekin pidimme Espanja-vapaata aina iltaan asti, jolloin hermoni petti ja sittenkin valmistin jälkiruokaa. Sen valmistuminen ottikin sitten aikaa niin, ettei valmista ollut vielä nukkumaan mennessänikään.

Ranska-viikkojen aikaan valmistin creme bruleeta ja nyt oli tarkoitus valmistaa sen eteläistä serkkua, Crema Catalanaa. Etsin ohjeita useista lähteistä ja päädyin käyttämään tätä. En tiedä missä meni vikaan, mutta ainakaan paistumisaika ei riittänyt alkuunkaan. Paistoin puddinkeja kaikkiaan varmaan kaksi tuntia eivätkä ne silloinkaan olleet vielä toivotun tanakoita. Siinä vaiheessa kuitenkin päätin, että menköön syteen tai saveen, jälkkärit siirtyvät nyt kylmään hyytymään. Näin koko yön unia vanukkaista, siitä miten pistän lusikkani kuppiin toiveikkaana, mutten saanut selkoa onnistuivatko univanukkaani vai eivät.

Aamulla tuotos oli kyllä ainakin pinnasta hyytynyt ja ihan kauniin näköinen, mutta vasta pinnan karamelisoinnin ja lusikanupotuksen jälkeen voi sanoa, miten tässä loppujen lopuksi kävi! Etukäteislohdutin itseäni Delia Smithin viisaudella, että vaikka ruokalaji pettäisi joltain osin, vaikka ulkonäön tai rakenteen osalta, se luultavimmin maistuu hyvältä, koska se on tehty hyvistä raaka-aineista. Joitakin rakenteellisia romahduksia on kyllä vaikea painaa villasella, juoksettunut tai vetelä vanukas...

No nyt on herkku syöty, sen rakenne oli pehmeän kermainen ja appelsiinin maku oli vieno ja hienovarainen. Onneksi jaksoin illalla paistaa vanukkaita pitkään ja hartaasti. Tutkin vielä useita ohjeita siltä varalta, että onko tapana käyttää vesihaudetta nopeuttamaan ja lempeyttämään kypsymistä, mutten ainakaan äkkiseltään törmännyt sellaiseen neuvoon. Toisekseen espanjalaisvuokieni pohja on lasittamaton, joten en tiedä kuinka ne tykkäisivätkään uiskennella kuumassa vedessä pitkään. Ehkeivät olisi moksiskaan. Käänteisjälkiruokaseurani (päivällinen siis syömättä vielä) mietti ankarasti olisiko tämä suosikki ohitse ranskalaisversion.