Ricottapannukakut

Onpa tänään satanut monta kertaa, joka välissä on aurinko paistanut iloisesti ja on tuntunut siltä, että nyt se sää siitä selkenee. Mutta ei, kohta taas ropisee. Olemme ehtineet tehdä sateisen väleissä monta juttua, tiskata, tyhjentää kemssa ja pakata tavaroita takatalliin huomista lähtöä varten. Aterian tein meille sisällä, sillä on ollut niin viileää (+8°C), ettei ole tehnyt mieli kokkailla ulkona. 

Päivällinen oli puolivalmisteiden kavalkadi eikä siitä sen enempää, mutta jälkiruoka toteutti Italia-teemaa ainakin siltä osin, että siihen meni ricottaa. Tein tämänkin omasta tai asiakkaan päästä, sillä halusin käyttää sekä valmista pannukakkutaikinajauhetta, että ricottaa. Minulla oli myös ensimmäistä kertaa käytössä pieni pannukakkupannu (siis sähköinen miniparila, jolla voi paistaa yhden pannukakun kerrallaan ja mitä muutakin nyt keksin sillä paistaa) ja se toimi oikein hyvin. 

Ricottapannukakut (5 kpl)

• 175 g alankohollantilaista pannukakkujauhetta (tästä pitäisi tulla 8 pannukakkua ohuemmasta taikinasta kuin tämä minun sovellukseni)
• 200 g ricottaa 
• 1 kananmuna
• 1 dl vettä
• 0,25 tl kanelia
• 0,25 tl jauhettua vaniljaa
• 2 rkl ruokaöljyä
• 1 rkl voita paistamiseen

Sekoitin taikinan niin, että kumosin kulhoon pannukakkujauheen ja lusikoin päälle ricottaa, lisäsin kananmunan, öljyn ja vettä sen verran, että taikinasta tuli sekoittaessa tasaista, mutta melko paksua. Maustoin vielä kanellilla ja vaniljajauheella. Valmisjauheessa oli jo suolaa, sokeria ja leivinjauhetta. 

Upouusi pannukakkukoneeni on yksinkertainen kuten minäkin, töpseli vaan pistorasiaan ja laite on päällä. Annoin sen kuumentua hetkisen ja sutaisin sen paistopinnoille pikkuisen voita ja lusikoin pannulle taikinaa melko paljon. Kansi kiinni ja noin kolmessa minuutissa pannukakku oli paistunut yhtä aikaa molemmilta puolilta. Paistoin ensin kaksi pannukakkua ja koesöimme ne marjojen ja vaahterasiirapin kanssa. Koska siihen pystyimme paistoin lopunkin taikinasta ja söimme kaikki viisi pannukakkua. 

Neljäkin olisi riittänyt ja todenpuhuen kyllä kaksikin, yksi kummallekin. Ensi kerralla otan summissa puolet taikinajauheessa ja paistan yhden kummallekin, ei se varmaan kananmunaa edes tarvisi eikä edes ricottaa, mutta olihan se nyt joustettava Giron tähden. Pitkästä aikaa muista lisätä pannukakkuaiheisen postauksen niille varattulle yläreunan välilehdelle. 

Giro d'Italian kuudes etappi oli taas melkoista tapahtumien sumaa, sää ei ollut paras mahdollinen ja kaatumisia ja kolareita tapahtui. Katsoimme lopusta sen aikaa, kun ostonettimme riitti ja loput omista gigoista. Päivän nopein oli Davide Ballerini, voiko ihmisellä olla kauniimpaa nimeä, kysyn vaan? Eilen pinkin paidan saanut Afonso Eulalio jatkaa samassa värissä huomennakin. 

33 sentin pinaattipastaa täydellisenä reissupäivänä

Tänään meillä oli reissun täydellisin päivä tähän asti, mikään ei mennyt vinoon ja saimme roppakaupalla uusia kokemuksia ja nähtävää. Olimme sopineet keskenämme, että säätiedotuksen uhkaukset sadekuuroista toteutuisivat vasta palattuamme kävelyretkeltä Saintesissa. Kävelimme katsomassa roomalaisen kylpylän jämiä, kolmea kirkkoa, amfiteatteria ja riemukaarta. Ostimme leivän ja kun olimme kävelleet takaisin leirille tulivat ensimmäiset sadepisarat. Näin sen pitää mennäkin. 

Iltapäivällä yritimme mennä viiden minuutin kävelymatkan päässä olevaan konjakkitaloon tutustumiskäynnille ja maisteluun, mutta se oli luonnollisesti ferme. Olimme lukeneet nettisivulta huolimattomasti ja myöhemmin iltapäivällä paikka oli auki. Saimme siitä vierailusta yhden loistomuiston. Paikan nimi on Grosperriin, saimme erittäin hyvän englanninkielisen opastuksen ja kolmen tilkan maiston. Ai että oli kivaa.

Päivän italialaisuus oli sitten pinaattipasta, 33 senttiä maksaneet pinaatit Amboisen torilta olivat vielä aivan kunnossa ja tein yksinkertaisen oho-kasvisruokaa-aterian meille käden käänteessä. 

Pinaattipasta

• 4 dl pientä simpukkapastaa
• 1 l reippaasti suolattua vettä pastan keittämiseen
• 1 uuden sadon sipuli silputtuna
• kourallinen isolehtistä pinaattia saksittuna paloihin
• loraus oliiviöljyä
• 1 dl ricottaa
• 3 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• raastettua parmesaania
• tuoretta basilikaa

Kuumensin kattilassa veden kiehuvaksi, suolasin sen tymäkästi ja laitoin pienen simpukkapastan kiehumaan, pakkaus antoi kypsymisajaksi 9 minuuttia. Sinä aikana silppusin sipulin ja pinaatit ja sekoitin ricottan ja kerman tasaiseksi seokseksi kupissa. Maustoin ricottakerman suolalla ja pippurilla. Kun pastan keittoaika alkoi olla puolivälissä, laitoin pannulle lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin sillä sipuleita pari minuuttia. Lisäsin pannulle silputun pinaatin ja sekoittelin, ripautin päälle hieman suolaa. Kun pasta oli kypsää, kumosin sen siivilään ja kaadoin pastan takaisin kattilaan. Sekoitin pastaan ensin ricottakerman ja sitten sipulin ja pinaatin seoksen. Annoksen päälle ripottelimme raastettua parmesaania, pippuria ja basilikaa. Oli todella hyvä kasvisruoka ja muutenkin erinomaisen nopea ja helppo mobiledinner. 

Giro d’Italiaa emme ehtineet katsoa ollenkaan, mutta Antin lunttauspalvelun mukaan etapin voitti Mads Pedersen ja Andreas Leknessund jatkaa pinkissä. Ehkä huomenna saamme näkymään kisaakin. Tämä päivä oli aivan loistava kävelyineen ja konjakkitalovierailuineen eikä sekään haitannut, että sateen sattuessa olimme juuri leirillä. Huomenna matka jatkuu Fourasiin.  

Polpette

Tänään meillä oli päivällisellä eilistä kikhernepastaa ja polpetteja, Polpette on ilmeiseti jonkunlainen yleissana italialaisille lihapullille. Voi ne tehdä kalastakin, jopa ihan kasvipohjaisina, mutta ne lienevät sitten jo melkoisen pitkälle sovellettuja polpetto-nimeä kantamaan. Meidän polpettomme olivat naudan jauhelihasta, jota tänään ostin ensimmäisen kerran pitkään aikaan.

Polpette (8 kpl)

• 400 g naudan jauhelihaa (mitä hyvänsä jauhelihaa on käsillä)
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 3 rkl ricottaa
• 1 kananmuna
• suolaa ja pippuria 
• Italian seasoning-mausteseosta (minulla ei ollut, käytin Provencen yrttiseosta)
• 8 minimozzarellapalloa
• voita tai öljyä paistamiseen
• 2 rkl konjakkia
• 2 dl kermaa
• tuoretta rakuunaa

Valmista ensin lihapullataikina. Kerää kulhoon jauheliha, kananmuna, ricotta, silputtu sipuli ja valkosipuli, suolaa ja pippuria ja yrttiseosta. Sekoita tasaiseksi. Paista pieni koepala ja lisää mausteita mikäli tarpeen. Jaa taikina kahdeksaan osaan, pyöritä ne palloksi. Litistä pallo ja aseta pallon päälle minimozzarellapallo. Taputtele taikina juustopallon päälle ja muotoile taikinasta pitkulainen soikula. 

Kuumenna pannu ja sillä voita tai öljyä, tai niiden seosta. Paista polpetteja joka puolelta muutamia minuutteja niin, että pinta saa väriä. Sammuta liesituuletin ja ota toiseen käteesi patakinnas. Kaada pannulle konjakki ja sytytä se. Nosta pannu pois liedeltä ja heiluttele pannua varovasti, että kaikki lihapullat saavat konjakkiliekityksen päälleen. Jollet halua liekittää, kaada vain konjakki pannulle ja kääntele pullia pannulla. Tai jätä konjakki kokonaan pois. 

Mikäli liekitit, nosta pannu liedelle vasta kun liekit ovat tukahtuneet ja laita liesituuletin uudelleen päälle. Kaada pannulle kerma. Kun kastike alkaa kiehua maltilla, nosta kansi pannun päälle ja jätä lihapullat kypsymään loppuun kermakastikkeessa. Se vie noin 15 minuuttia, pitempikään hauduttaminen ei tee pahaa. Valele pullia välillä kastikkeella. Maistele kastiketta ja lisää pippuria ja suolaa, mikäli tarpeen. 

Kun on aika syödä, silppua pannulle vielä runsaasti tuoretta rakuunaa tai mitä sinulla sattuu olemaankaan, persilja sopii myös hyvin. Tarjoa perunoiden, riisin tai pastan kanssa, meillä oli eilistä kikhernepastaa. Jaksoimme kumpikin syödä kaksi pitkulaista mozzarellatäytteistä lihapullaa, loput laitoimme pakastimeen kastikkeen kanssa, saamme siitä aterian nopsasti joskus myöhemmin. 

Giro d'Italian neljäs etappi oli viimeinen Sisiliassa ajettava. Eilen muuten saivat lopulta muutaman sadasosan aikaeron kolmannen etapin voittajan ja ensimmäisen etapin nopeimman välille, joten tänään rosapaidassa ajoi portugalilainen Joāo Almeida. Eilen Geraint Thomas kaatui ja loukkasi itsensä niin pahasti, että vaikka pystyi sinnittelemään etapin loppuun, ei hän enää tänään jatkanut kisaa. Se ei kovin suuri ihme ole, kun ottaa huomioon, että häneltä murtui lonkka kaatumisessa. 

Giron omat sivut ovat muuten todella takkuiset, välillä kielen vaihtaminen englanniksi ei onnistu tai tuloksia ei tule tippumallakaan. Tämän päivän etapin keskellä oli melkoinen tönkyrä, mutta ei se ollut kuin kolmoskategorian nousu. Laskupuolella olikin aivan toinen sää kuin tulopuolella, satoi ja oli sumuista. Onneksi 35 viimeistä kilometriä tie oli taas kuiva. Sovimme Antin kanssa, että Peter Sagan voisi voittaa tänään, kun matkaa maaliin oli vielä 10 km. Aivan lopussa alkoi taas sataakin, mutta kauhean märäksi tie ei ehtinyt tulla. Olimme melkein oikeassa, Peter Sagan melkein voitti, mutta jäi  maaliviivalla muutamalla sentillä toiseksi ja voittoon kiri Arnaud Démare. Höh. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Joāo Almeida. 

Uusintafrittata

Tein tämäntapaista frittataa (koko ajan pitää laskea montako t-kirjainta ja mihin väliin tulee) myös viime vuoden Giron aikaan, silloin söimme sitä päivällisellä paistettujen ahventen kanssa. Nyt meillä oli sitä aamiaisella. 

Frittata

• 5 kananmunaa
• 4 pientä perunaa
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 pieni punasipuli
• 10 kirsikkatomaattia
• tuoretta pinaattia
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• ricottaa (noin kolmasosa purkkia)
• nokare voita paistamiseen ja leivinpaperin voiteluun
• parmesaania

Keitä perunat kuorineen ja kun ne ovat kypsiä, leikkaa ne kuutioiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja laita uunin kestävän vuoan pohjalle leivinpaperia. Sutikoi paperille hieman sulaa voita, ettei frittata vain tartu paperiin paistettaessa. 

Silppua sipuli ja leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Kuullota niitä pannulla voissa pari minuuttia. Kumoa ne pannulta leivinpaperin päälle vuokaan, levittele tasaiseksi. Paista kypsiä perunakuutioita muutamia minuutteja voissa pannulla ja levittele nekin vuokaan. Sommittele sinne kirsikkatomaatit kokonaisina tai viipaleina, pinaatinlehtiä ja basilikaa, pyöräytä myllyistä pinnalle suolaa ja pippuria. 

Vatkaa kananmunat kevyesti kulhossa ja kaada vuokaan muiden ainesten päälle. Lusikoi ricottanökäreitä pinnalle. Paista frittataa noin 30 minuuttia ja kun se on kauniin värinen ja munamassa on hyytynyt, ota vuoka uunista ja raasta päälle parmesaania. 

Giro d'Italian toinen etappi ajettiin myös Sisiliassa, sen luonne oli mäkinen ja mittaa sillä oli 149 km. Eilen muuten Jaakko Hänninen kaatui omassa aika-ajossaan ja joutui vaihtamaan maantiepyörään, se selitti häntäpään sijoitusta melko paljon. Onneksi hän ei ilmeisesti loukannut itseään pahasti. Tänään voittajaksi ehti Diego Ulissi ja toiseksi sinnitteli Peter Sagan. Kokonaiskilpailun johdossa pysyy eilinen voittaja Filippo Ganna. Huomenna on vuorossa vuorietappi Etnalle. 

Pinaatti-ricottafrittata

Pääruokana meillä oli tänään savustettuja ahvenia ja sen vierelle sommittelin Italia-teemaan sopivan frittatan, johon meni paketin viimeiset pinaatit ja tähdenlentoperunat aiemmista kokkailuista. 

Pinaatti-ricottafrittata

• 3 keitettyä perunaa lohkoina
• 1 suurenpuoleinen kevätsipuli
• 10 kirsikkatomaattia (en laskenut)
• voita paistamiseen ja vuoan voiteluun
• pinaattia
• ricottaa
• 6 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• lehtipersiljaa
• mozzarellaraastetta

Silppusin sipulin ja leikkasin tähdeperunat lohkoihin. Sulatin voita pannulla ja paistoin sipuleita ja perunapaloja muutaman minuutin. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. Lisäsin kirsikkatomaatit pannulle ja annoin niiden kuumentua noin viisi minuuttia. Rypistin arkin leivinpaperia (rypistetty paperi asettuu paremmin vuokaan) ja asetin sen 25x25 cm lasivuokaan. Voitelin paperin. 

Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Kaadoin vuokaan paperin päälle pannulta perunat, sipulit ja tomaatit, sijoittelin ne tasaisesti vuoan pohjalle. Lisäsin mukaan pinaattilehtiä niin paljon kuin sovulla mahtui ja revin mukaan muutaman lehden basilikaa ja persiljaa. Kaadoin päälle kevyesti vatkatut kananmunat. Lopuksi ripottelin vielä hieman mozzarellaraastetta ja muutaman lusikallisen ricottaa sinne tänne, noin puoli purkillista. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja paistoin italilaista munakasta, frittataa noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Edellisen kerran tein frittataa blogin ensimmäisenä vuonna, silloin meillä oli vielä teinejäkin kotona. Onhan siitä jo 8 vuotta. Olipa tuo perunainen pinaatti-ricottamunakas hyvää! Koko vuoallinen katosi savustettujen ahventen kaverina nopeasti.

Giron etappi oli jo toiseksi viimeinen, se oli täysiverinen vuorietappi, joka saatiin ajaa kuivissa olosuhteissa ja se oli kyllä hyvä, sillä matkalle osui rankkojen nousujen vastapainoksi karmeita pitkiä laskuja, joista ei mutkia puuttunut. Viimeiset kilometrit olivat hyvin jännittävät ja olin iloinen, että voittajaksi tuli Pello Bilbao, eikä Mikel Landa, jonka joukkuehenkisyyden tasoa olen epäillyt monet vuodet. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen ennen viimeistä etappia Richard Carapaz ja toisena on Vicenzo Nibali. Hän kasvatti eroa kolmantena olevaan Primoz Rogliciin, mikä on Vincenzolle hyvä juttu, sillä aika-ajossa on hyvä olla mahdollisimman paljon eroa Primoziin ja toinen sija olisi paremmin turvassa.

EDIT sunnuntaiaamuna: Primoz Roglic putosi eilen neljännelle sijalle ja hänen edelleen kiilasi ylempänä moittimani Mikel Landa.

Viimeisessä nousussa nähtiin ikävä välikohtaus, kun Miguel Angel Lopez kolaroi katsojan kanssa. Sitä ei oikein näkynyt, mikä katsojan osuus asiassa alunperin oli, mutta Miguel Angelilta paloi käpy ja hän huitaisi katsojalta lippiksen päästä ja muutenkin vähän hutki miestä. Ei pitäisi kyllä niin pahoin provosoitua ja luultavasti hän saakin organisaatiolta jonkunlaisen sanktion, sakon ehkä.

Crémet Nantais

Tätä ohjetta minun on pitänyt kokeilla jo pitkään, olen tallentanut lähdeohjeen jo vuonna 2013. Muutaman kerran Ranska-haasteen aikana olen ollut aikeissa tehdä tätä, mutta huomannut, että tämähän on niitä aloita jo eilen-ohjeita. Nyt minulla oli aikaa, aloitin eilen ja tänään söimme tätä olemattoman päivällisen päätteeksi. Ei nimittäin ollut ollenkaan nälkä, mutta aloittamaani jälkiruokaa oli pakko maistaa. On se välillä kovaa. Minähän en osaa ranskaa ollenkaan, mutta arvelen tämän jälkiruoan nimen tarkoittavan Nantesin kermaa. Saa oikaista. Tämän ohjeen määrä riittää ainakin neljälle, ellei kuudellekin. 

Crémet Nantais

• 1 purkki ricottaa
• 2 dl kermaa
• 2 kananmunan valkuaista
• ripaus suolaa
• 85 g tomusokeria
• marjoja koristeluun
• tomusokeria koristeluun
• vadelmapölyä koristeluun

Ohjeessa puhuttiin fromage blanc-nimisestä maitovalmisteesta, jollaista meillä ei kai ole ollenkaan tarjolla. Myös ricottan ja rahkan sanottiin sopivan, mutta varmaan se tietty ranskalainen maitovalmiste olisi paras. Minulla oli jääkaapissa purkki ricottaa, joten se oli parasta käyttää tähän. 

Homma aloitetaan niin, että ricotta, tai muu valmiste, jota on käytettävissä, laitetaan valumaan. Minä käytin kahvisuodatinpussia vanhassa kahvisuodattimessa. Ricottasta ei kyllä valu paljon nestettä, mutta valutin nyt kuitenkin pari kolme tuntia. Ricotta laitetaan kulhoon ja siihen lisätään pari lusikallista tuosta 85 grammasta tomusokeria. Juusto vatkataan sähkövatkaimella tasaiseksi. 

Kerma vatkataan toisessa kulhossa melko tanakaksi vaahdoksi ja sekoitetaan vatkattuun ricottaan nuolijalla käännellen. 

Valkuaiset vatkataan suolaripauksen kanssa tiiviiksi vaahdoksi ja lisätään mukaan vähitellen loput tomusokerit mukaan. Tämä seos yhdistetään ricotta-kermavaahtoon ja kaavitaan sitten juustokankaalla vuorattuun siivilään. Kangas kootaan nipuksi ja kiinnitetään vaikka pussinsulkijalla tai paistinarun pätkällä pussukaksi. Siivilä laitetaan kulhon päälle ja jätetään jääkaappiin valumaan yön yli. 

Kun on sitten aika tarjoilla, koristellaan lautanen vadelmapölyllä, jos sellaista sattuu olemaan ja siihen päälle otetaan juustokangaspussukasta tiiviistä, mutta kumminkin ilmavasta valuneesta vaahdosta pari lusikallista/annos. Tuoreita marjoja vielä lisäksi ja päälle kunnolla tomusokeria. 

Tämä oli oikein kiva jälkiruoka, mutten tiedä oliko lopputulos kovin erilainen kuin siitä fromage blancia käyttäen olisi ollut. Ehkä vähän työläs ja aikaavievä. Ja tiskiä tuli paljon. 

Tältä näyttää, kun olen ollut 20 minuuttia yksin keittiössä.

Tour de Francen kolmas etappi oli 35,5 km mittainen joukkueaika-ajo. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, katsojia aivan hurjan paljon reitin varrella. BMC voitti aika-ajon ja keltapaitaan pukeutuu huomenna Greg van Avermaet. Nyt kun joukkueissa on kahdeksan ajajaa otetaan aika neljännen ajajan maaliintulosta, se muuttaa aika-ajojen dynamiikkaa aikaisempaan nähden, kun joukkueissa oli yhdeksän ajajaa. Chris Froome hinasi itsensä jo sijalle 18, suosikkini Nairo Quintana on sijalla 59. Eilinen voittaja, Peter Sagan putosi sijalle 80, mikä oli ihan odotettavissa, ei hän mikään ornitologi olekaan. Tourin tilastojen päivittyminen on muuten  kotisivulla, ei voi valittaa!

Crostinit heraan tehdystä leivästä

Tein ricottamaista juustoa tässä eräänä päivänä ja siinä touhussa sivutuotteena oli muutama desi heraa. Käytin heran leipään, jonka ohjeen otin täältä. Tosin tein niin, että käytin nesteenä vain heraa, sillä halusin käyttää sen samantien kokonaan. 

Italialainen leipä

• 2,5 dl ricottan valmistamisesta jäänyttä heraa
• 50 g voita
• puolikas pussi kuivahiivaa (11 g pussi)
• 1 tl suolaa
• noin 5-6 dl vehnäjauhoja

Kuumensin ensin heran kattilassa ja lisäsin sinne voin sulamaan. Sillä välin mittasin noin puolet jauhoista yleiskoneen kulhoon, kaadoin sekaan suolan ja kuivahiivan ja sekoitin ne toisiinsa. Kun heran ja voin seos oli jäähtynyt hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi, kaadoin nesteen kulhoon ja annoin koneen veivata taikinaa muutaman minuutin. Lisäsin jauhoja sen verran, että niitä oli yhteensä 5-6 dl. Kone vaivasi taikinaa noin 10 minuuttia. Jätin taikinan kohoamaan kulhoonsa suihkumyssyllä peitettynä noin kahdeksi tunniksi. Taikina ei noussut ihan valtavasti, ehkä hiivassa ei ollut potkua kovin paljon. 

Leivoin taikinan pitkulaiseksi leiväksi ja jätin sen edelleen peitettynä kohoamaan siksi aikaa, että uuni kuumeni 200 asteeseen. Paistoin leipää sitten noin 35 minuuttia, kunnes sisälämpö oli 98 astetta.

Leikkasin leivästä viipaleita ja ensimmäisen söin voin kanssa kuumana ja seuraavista viipaleista tein crostinit. 

Crostinit

• vaaleaa leipää
• ricottaa
• mansikoita
• balsamicoa
• kirsikkatomaatteja
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• basilikaa

Paahdoin leipäviipaleita, tein sen paahtimessa, mutta pannulla öljyssä tulisi parempi. Levitin leiville kotitekoista ricottaa ja osalle levitin mansikkaviipaleita, jotka koristelin basilikalla ja balsamicolla. Osalle asensin kirsikkatomaatteja, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja basilikaa. Kumpikin versio maistui mainiolta. 

Tein toisena päivänä pieniä crostineja alkupalaksi ja nekin olivat hyviä, ricotta tuli käytetyksi loppuun. Paistoin edellispäivän patongin paloja oliiviöljyssä hetkisen ja lusikoin päälle ricottaa ja pistelin koristeiksi kirsikkatomaattien lohkoja ja melkein läpinäkyvän ohuita salamiviipaleita. Kolme pientä crostinia alkuruoaksi oli oikein sopiva määrä.

Giro d'Italian seitsemäs etappi oli 159  km mittainen, ensimmäinen mantereella ajettu. Sen voittoon ajoi Sam Bennett, joka onnistui peitota Elia Vivianin. Simon Yates jatkaa rosapaidassa. 

Ricottaa CampaKeittiössä

Monta monituista vuotta sitten tein itse mascarponea. Mascarponen täytyi valua tuntikaupalla, mieluiten yön yli, joten mikään tarvitsen just nyt-juttu se ei ollut. Homma onnistui ihan hyvin, mutta Suomessa mascarpone ei ole niin kallista, ettenkö ostaisi sitä kaupasta tarviessani. Toinen italialaisen keittiön maitotuote, jota mieluusti pidän jääkaapissa on ricotta. Sen valmistaminen itse ei ollut käynyt mielessäni, mutta nyt se pätkähti päähäni. Etsin ohjeita monesta paikasta, jotkut ottivat asian melko vakavasti, toiset hieman rennommin. Minä päädyin The Pioneer Womanin ohjeeseen, siinä ei ollut kummempia kommervenkkejä. Pienensin ohjeen puoleen, sillä en halunnut valmistaa ricottaa koko komppanialle, tai epäonnistua kovin suuresta määrästä raaka-aineita. Itseluottamus taas huipussaan, huomaan. 

Tee-se-itse-ricotta

• 4 dl täysmaitoa
• 1dl kermaa
• 0,5 tl suolaa
• 1 rkl sitruunamehua

Etsin uuden pakettini juustokangasta, käytin edellisen johonkin minkä jälkeen sitä ei ollut enää mahdollista puhdistaa, jotain kauhean rasvaista se oli, en muista tarkasti. Onneksi olin ostanut uuden palan. Viritin juustokankaan tiheän siivilän päälle ja siivilän laitoin kulhon päälle. Halusin kerätä talteen heran. 

Mittasin paksupohjaiseen kasariin maidon, kerman ja suolan, sekoitin hieman, ettei suola jää yhteen kohtaan. Kuumensin seoksen kiehuvaksi ja suljin liekin kasarin alta. Kaadoin mukaan sitruunamehun ja sekoitin. Jätin seoksen kahdeksi minuutiksi ja laitoin järkevän instakuvan. Ihmettelin, että mahtaisiko seos todella lähteä juoksettumaan. Ja miksi nyt kävisi niin, eikä kävisi kuten mascarponea tai possetia tehdessä, vaikka raaka-aineet ovat samat? Jotain sillä oli tekemistä kemia kanssa. Tai ehkä taikuuden. 

Kahden minuutin kuluttua kaadoin toden totta juoksettuneen seoksen siivilään ja jätin valumaan. Odottelessani lueskelin aiheesta lisää ja osuin Hannelen postaukseen aiheesta muutaman vuoden takaa. Hän heti kättelyssä sanoi, ettei tällä tavalla tehtyä valmistetta pidä sanoa oikeaksi ricottaksi, mutta ei nyt olla niin nöpönuukia? Eihän? Muuten minun täytyisi painaa deleteä ja koko postaukseni joutaisi roskakoriin. 

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua massa oli valunut jo aika hyvin, minulla oli kyllä niin monta kerrosta juustokangasta ja niin tiheä siivilä, että jätin massan valumaan vielä kymmeneksi minuutiksi. 

Kun ricottamassa oli valunut kaikkiaan 40 minuuttia, oli se mielestäni sopivaa rakenteeltaan. Lusikoin se kannelliseen astiaan ja laitoin astian jääkaappiin. Heran säästin leipomiseen. Juustokangas oli hyvin pestävissä tämän touhun jälkeen.

Giro d'Italiassa on päästy Italiaan, nyt kilpailua käydään Sisilian saarella  kolmen etapin verran. Minä pääsin katsomaan etappia tallenteelta vilkkaan työvuoron jälkeen, eikä päähäni meinannut mahtua yhtään mitään. Sen verran kuitenkin sain selville, että 202 km mittaisen etapin voittoon rynni Tim Wellens ja kokonaiskilpailun ykkösenä sekunnin etumatkalla jatkaa Rohan Dennis ennen Tom Dumoulinia. Huomenna kisa jatkuu edelleen Sisiliassa. Minä  menen nukkumaan! Hyvää yötä. 

Aamiaisruudut

Ilokseni huomasin puff pastry-rullia Lidlissä ja ostin niitä heti varastoon muutamia. Välillä sellaisille on käyttöä. En tiedä ovatko ne tulleet vakiovalikoimaan, vai onko vain hetken aikaa saatavilla. Tein taikinasta ja lopuista Italiaan viittaavista raaka-aineista pieniä aamiaisruutuja.

Makeat ja suolaiset aamiaisruudut

• 1 rulla puff pastrya 
• 2 rkl ricottaa
• 1 rkl tomaattipestoa
• puolikas tomaatti oikein ohuina viipaleina
• 2 viipaletta savuporoa
• 6 viiriäisen munaa
• 3 pientä mozzarellapalloa
• pippuria
• puolikas päärynä ohuina viipaleina
• 2 rkl mascarponea
• 1 tl sokeria + vähän koristeluun
• ripaus kanelia

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Levitin taikinan auki rullalta leivinpaperin päälle. Tein sille 3 x4 pyöreää painaumaa terävällä stanssilla, mutten erityisesti koittanut painaa sitä kokonaan taikinan läpi. Tein pyörylöiden ympärille pizzaleikkurilla kevyen ruudukon. 

Puoleen neliöistä (joiden keskellä oli ympyrät) levitin ricottan ja peston sekoitusta. Siihen päälle tälläsin oikein ohuet viipaleet tomaattia, joita olin pitänyt hetken talouspaperiarkin päällä, jotta niistä lähti kosteutta. Tomaatin päälle asetin pienen palan savuporoa, mozzarellapalaset ja viiriäisenmunan keltuaisen. Sepä olikin sottaista hommaa, erotella keltuaiset. En onnistunut ihan joka kerta, mutta rikon munat kuppiin, josta sitten käytin seosta taikinapalojen reunojen voiteluun. Ripautin ruutujen päälle hieman pippuria.

Makeitten versioiden pinnan sivelin sokerilla makeutetulla mascarponella ja sen päälle asetin muutaman ohuen viipaleen päärynää. Pinnalle sokeria ja kanelia ja reunat sitten viiriäisen munalla voideltuna. 

Paistoin ruutuja noin 15 minuuttia, kunnes olivat kypsiä. Leikkasin ruudut irti toisistaan kuumina. Olivat kiva aamupala. Loput napsimme päivän kuluessa ohikulkiessamme. Aion käyttää yhden pakastamistani taikinoista myöhemmin Beef Wellingtonin tekemiseen, en ole tehnyt sitä kuin kerran, eikä silloin käyttämäni taikina ollut parasta mahdollista. 

Giro d'Italian 12. etappi on pienellä nousulla höystetty tasamaan etappi, koko kilpailun pisin. Mittaa sillä on älyttömät 229 km. Tiedossa on mitä todennäköisimmin massakiri, mutta sitten sen näkee alkuillasta, mikäli pääsee telkkarin ääreen. Minä pääsen vasta töiden jälkeen. Tällä tietoa Eurosport näyttää etapilta pitkän lähetyksen, jo kello 14.15 alkaen. Sitä ennen voi seurailla jo, miten Kaliforniassa sujuu, kun AMGEN Tour of California jatkuu jo useatta päivää. Siellä näyttäisi olevan melkoiset kirimiesten onnenpäivät, suuri joukko nimekkäitä rynnijöitä on koolla. 

6 raviolia

Edit: kaupallinen yhteistyö, Decola

Jyväskylässä on hieno keittiötavaraliike, Decola, josta keksisin aina jotain ostettavaa. Kävin siellä muutama viikko sitten ja sain ilmaistua, että kauppias ja minä seuraamme toisiamme Instagramissa. Siitä aloimmekin jutella kaikenlaista. Liike on nyt muutaman vuoden ikäinen ja varsinaista kauppaa täydentää verkkokauppa. Sain ehdotuksen ottaa vastaan jonkun pienen tuotteen ja korvaukseksi mainita postauksessa liike ja sehän minulle sopi, olen kyllä maininnut kaupan ihan ilman mitään tuotettakin. Kun kerroin, että meillä on alkamassa Italia-haaste, sain sitä silmällä pitäen mielenkiintoisen näköisen Dexam-merkkisen raviolimuotin. Samalla vekottimella voi tehdä myös puolalaisia pierogeja ja ylipäätään erilaisia täytettyjä taikinanyyttejä. 

Vilkaisin CampaSimpukan arkistoja ja edellisen kerran pastataikinaa meillä on väsätty yli kolme vuotta sitten, kun kokeilin cavatellien valmistamista. Raviolien tekemisestä on sitten jo niinkin kauan kuin viisi vuotta! Totesin jo aikoja sitten, että pastataikinaa ja tuorepastaa pitäisi tehdä usein, tai ainakin hieman useammin ja ylipäätään silloin, kun ei varsinaisesti ole tarkoitus syödä pastaa. Sitä voisi tehdä varastoon tai ainakin hyvällä ajalla. Usein käy niin, että kun homma alkaa sujua, loppuu aika tai taikina tai molemmat. Niin kävi nytkin. Saimme kyllä tällä kertaa syödäksemme, kahtakin pastaruokaa itse asiassa.

Kolmen kananmunan pastataikina

• 3 kananmunaa
• 300 g pastantekemiseen tarkoitettua vehnäjauhoa
• ripaus suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä

Mittaa jauhot kulhoon ja riko kananmunat jauhojen päälle, ripauta mukaan suolaa ja lorauta hieman oliiviöljyä. Työstä taikinaa käsin niin kauan, että siitä muodostuu kiinteä, joustava pallo. Siinä menee noin 10-15 minuuttia ja se kannattaa tosiaan hommaan käyttää, että jauhojen gluteeni aktivoituu. Kun taikina tuntuu sopivan joustavalta ja sen pinta on kiiltävä ja sileä, kääri pallo kelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin. Tämäkin on välttämätöntä, sillä levon aikana gluteenit edelleen innostuvat ja taikinasta tulee helposti käsiteltävää. Jos on tullakseen.

Ricotta-pecorinotäyte

• ricottaa
• pecorinoa
• sitruunankuorta
• muskottipähkinää
• pippuria
• 1 kananmuna raviolilevyjen kiinnittämiseen

Täytteen määriä on vaikea sanoa, sillä se riippuu siitä minkäkokoisia ravioleja teet, tai kuinka paljon niitä jaksat nykertää. Minä tein täytettä noin 2 dl, mikä oli lopultakin ihan liikaa sattuneesta syystä. Mutta täytettä on nopea tehdä lisää, jos se meinaa loppua kesken. 

Kun on aika tehdä raviolit, viritä pastakone pöydän tai työtason laitaan kiinni, meillä ei ole keittiössä muuta mahdollista paikkaa kuin ruokapöydän reuna. Pöydän kansi on lasia, joten laitan pastakoneen leivinlaudalle ja koneen kiinni sekä lautaan, että pöytään. Jauhota pastakonetta niin, ettei taikina tule tarttumaan siihen kiinni. 

Ota taikinasta noin neljännes ja taputtele pala ensin jauhoisin käsin litteäksi pitkulaiseksi kiekoksi. Rullaa sitten taikinaa pastakoneen rullien läpi suurimmalla leveydellä. Taita levy kaksinkerroin ja rullaa uudelleen. Pienennä väliä vähitellen, jolloin levystä tulee kerta kerralta ohuempi. Mutta älä liioittele, liian ohut se ei saa olla, ettei taikina repeä ravioleja tehdessä. 

Levitä taikinalevy muotin alumiiniosan päälle, paina muovisella syvennysosalla taikinaan täytettä varten koloset. Lusikoi koloihin pienet lusikalliset täytettä, sivele reunat kananmunalla. Aseta toinen taikinalevy muotin päälle ja kaulitse päällimmäinen  kerros kiinni alempaan. Alumiinisen muotin sahalaidat leikkaavat taikinan siististi yksittäisen raviolin muotoon. Irrottele ylimääräiset reunapalat ja pullauta valmiit raviolit varovasti kevyesti jauhotetulle tarjottimelle odottamaan. Sain aikaan oikein sievän kuusikon tasamuotoisia ravioleja. Olin ihan todella tyytyväinen ja laitoin heti kuvan ravioleista siskontytölleni. 

No, siihen se ilo sitten loppuikin. Se ei johtunut ollenkaan raviolimuotista, se oli oikein kätevä ja helppokäyttöinen. Minä vain rullasin seuraavat taikinapalat liian ohuiksi levyiksi, eivätkä ne pysyneet ehjinä muotissa. Tein niistä sitten tagliatellea ja tyydyin kuuteen kauniiseen ravioliin. Onneksi ei ollut kyseessä päivälliskutsut eikä Master Chef, siinä on nähty surkuhupaisia yhden raviolin annoksia, minä sain sentään aikaan kuusi kappaletta! Taikinasta tulisi varmasti ainakin 60 raviolia, jos olisi taitavampi taikinan kanssa. Nyt hyötysuhde jäi hieman alhaiseksi.

Ruskistettu voikastike ravioleille

• iso nokare voita
• oksa rosmariinia
• pippuria
• sitruunankuorta
• annoksen päälle pikkuisen sitruunamehua, timjamia ja raastettua parmesaania

Sulata voi kasarissa ja lisää sinne rosmariini ja sitruunankuorta. Anna voin kuumentua rauhassa ja hieman ruskistua. Samalla kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi ja suolaa vesi runsaalla kädellä. 

Kun voi alkaa olla hieman ruskettunutta, keitä raviolit. Ne kypsyvät noin 3-5 minuutissa riippuen pastankuoren paksuudesta. Nostele kypsät raviolit lautaselle ja lusikoi päälle ruskistettua voita. Viimeistele annos sitruunamehulla, timjamilla ja parmesaanilla. 

Vaikkei tästä nyt aivan täyttä ateriaa tullutkaan pastataikinan kanssa mokailtuani, onnistuivat raviolit aivan mainiosti. Rakenne oli täydellinen, pasta sopivan kypsää, täyte maukasta ja voikastike kaunisti annoksen mitä parhaiten. 

Kiitos Decolalle raviolimuotista, voin lämpimästi suositella niin muottia kuin liikettäkin, pistäytykää ostoksilla, kun satutte Jyväskylään. Decola löytyy Torikeskuksen toisesta kerroksesta Kauppakadulta. EDIT: Nykyään Decola sijaitsee Torikeskuksen ensimmäisessä kerroksessa, Coffean vieressä.

Giro d'Italian 11. etappi siirtää kisan seuraavalle tasolle. Alun tasaisemmat etapit, kaksi kolmesta lepopäivästä ja henkilökohtainen aika-ajo ovat takana ja edessä on runsaasti nousuja ja laskuja sisältävä 161 kilometrin etappi Firenzestä Bagno di Romangaan. Tom Dumoulin lähtee matkaan hieman alle kahden ja puolen minuutin etumatkan turvin, mutta Nairo Quintana ei varmasti anna periksi, vaan tähtäimessä on pinkin palautus kolumbialaisen päälle. Iltavuoron jälkeen pääsen minäkin näkemään, miten se onnistuu.

EDIT: 11. etapin pitkään kestäneen hatkan oli käydä hullusti, se ajattiin kiinni aivan viimeisillä sadoilla metreillä, mutta Omar Fraile onnistui sinnittelemään itsensä voittoon. Hän kyllä näytti melkoisen hämmästyneeltä, kun ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Virolainen Tanel Kangert oli muuten neljäs. Kokonaiskilpailussa kärki pysyi ennallaan, Tom Dumoulin johtaa ja Nairo Quintana on toisena 2 minuuttia 23 sekuntia perässä.