Punajuurihummus melkein Elinan ohjeella

Näin joulun alla Chocochilin instassa ihania kuvia punajuurihummuksesta ja päätin tehdä sellaista meille joulupöytään. Ja teinkin. En kuitenkaan lukenut Elinan ohjetta liiallisella pieteetillä, sillä tulin kypsentäneeksi punajuuret keittämällä, enkä paahtamalla, mikä varmasti olisi ollut parempi tapa. Hyvää siitä silti tuli. Ohje oli siis täältä. 

Punajuurihummus

• 300 g punajuuria
• 1 tetra kikherneitä
• 2 rkl kikherneiden säilöntälientä
• 2 rkl vaaleaa tahinia
• 1 dl oliiviöljyä
• 0,5 dl vettä
• sitruunamehua
• suolaa 
• 1 valkosipulinkynsi

Koristeluun

• oliiviöljyä
• sumakkia (unohdin)
• saksanpähkinöitä
• herneenversoja

Kuorin ja keitin punajuuret lohkoina. Huuhtelin kikherneet ja otin vähän lientä talteen. Kaadoin kypsät punajuuret blenderin kannuun ja keräsin sinne myös kikherneet, valkosipulin, tahinin ja suurruuttelin vähän aikaa. Lisäsin mukaan oliiviöljyn ohuena vanana blenderin kannen reiästä ja sopivan paksuuden saavuttamiseksi, hieman vettä , sitruunamehua ja kikherneiden säilöntälientä. Liemi lisää kuohkeutta. Maistelin ja lisäsin hieman vielä suolaa. 

Kaavin hummuksen lautaselle  ja koristelin sen oliiviöljyllä, saksanpähkinöillä ja herneenversoilla. Sumakin unohdin, vaikka sitäkin pohjattomista maustekätköistäni löytyy. Vaikka tämä hummus on tosi jouluinen väriltään, se sopii kyllä ympäri vuoden syötäväksi. 

Kerrasta koukkuun – hummus

Olimme eilen syömässä kivassa ravintolassa, jossa söimme koko tapaslistan läpi. Ei siinä monenmontaa annosta ollut, joten urotekokaan ei ollut suurensuuri. Minusta parhain annos oli punajuurihummus, jota kaikki katsoimme ensin hieman epäluuloisina, mitä ei mitenkään voi järjellä selittää. Sehän oli yltiöhyvää! 

Kuvan punajuurihummus todellakin liittyy tarinaan, se on oikeastaan pääsyyllinen!

Tänään oli viimeinen päivämme Lagosissa ja keittiö viimeistä kertaa käytössämme tällä reissulla. Niinpä valmistin päivällinen täällä majoituksessa, loput reissupäivät olemme hotelleissa, eikä kokkausmahdollisuutta ole. Pääruoka oli sinänsä aivan kelpoa spaghetti carbonaraa, mutta siitä ei jaksa jaaritella enempiä, onnistui ihan hyvin, enkä tehnyt kovin paljon liikaa, vain yksi kauhallinen jäi syömättä. Mutta sivupalana olleet hummukset olivat niin hyviä, että niistä voin jaaritella pitempäänkin. 

Olen nähnyt lukuisia hummuksia esimerkiksi Kokit ja potit-blogissa, hän on erilaisten tahnojen erikoismestari. Ohjeen otin kuitenkin Soppa-Hannan blogista, sillä hän otsikoi niin kivasti. Ja toisen vinkin otin kaupan valmiista hummuspurkista, siellä oli rivissä terveellisten ruokien erikoishyllyssä oliivin ja avokadon makuisia hummuksia ja koska meillä oli hieman oliiveja jäljellä, käytin niitä. 

Hummusta oliiveilla ja ilman

• 350 g säilöttyjä kikherneitä
• 1 sitruunan mehu
• 6 rkl oliiviöljyä
• noin 10 mustaa oliivia
• kuivattua tomaattimurua
• pippuria
• 2 tl tahinia
• noin 0,5 dl vettä
• tuoretta persiljaa ja oreganoa (koska niitä oli)

Kumosin kikherneet purkista lävikköön ja huuhtelin ne hyvin. Jätin herneet lävikköön valumaan siksi aikaa, että poistin oliiveista kivet. Laitoin ensin pieneen kannuun puolet kikherneistä, ison lorauksen oliiviöljyä ja sitruunamehua. Käytin vuokrakeittiön varusteista ilokseni löytynyttä sauvasekoitinta ja surruuttelin sillä massan tasaiseksi. Löysensin sitä hieman vedellä ja maustoin tahinilla, pippurilla ja tomaattimuruilla. Lusikoin massan tarjoilukuppiin. 

Toisen puolen kihkherneistä valmistin samalla lailla hummukseksi, mutta mukaan pääsivät kivettömiksi putsatut mustat oliivit. Tämäkin setti vaati hieman vettä, että rakenne oli sopivan lusikoitavaa ja levittyvää. Näitä pitää alkaa kotona tehdä ihan heti ja usein! Pitää kysyä hummustaitureilta, kuinka hyvin hummus säilyy. Jos sitä siis jää. 

Päivän retkikohteena olivat Lagosin reunamat ja sieltä löytyneet katutaidekohteet. Kuvia riittää kyllä etsittäväksi ja satunnaisesti löydettäväksi, kunhan vain pitää silmänsa auki ja katsoo selän taaksekin jatkuvasti. 

Kävimme myös Lagosin entisessä vankilassa, joka on katutaiteilijoiden tukikohtana nykyään, siellä on ovet satunnaisesti auki ohikulkijan vilkaista. 

Huomenna Lagos jää taakse, nyt jo kolmatta kertaa emmekä aiokaan väittää, ettemmekö tulisi tänne vielä takaisin. Liitän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme, vaikka tämäkin nyt on enempi ruoka-aiheinen.