Korealainen sitruunasiirappi – Lemon Chung

Korealainen sitruunasiirappi on hyvin yksinkertaista tehdä. Vaikeinta on odottaa kolme vuorokautta, että pääsee maistamaan. Tein jokunen aika sitten alkuviikosta valmistelutyöt ja loppuviikosta saatoimme kaataa ruokajuomaksi raikasta sitrusjuomaa, jota amerikkalainen sanoisi lemonadeksi. 

Otin ohjeen Beyond Kimchee-blogista. Minulla ei ollut kovin montaa sitruunaa saatavilla, joten käytin myös limettejä, kumpaakin sitrusta kaksi kappaletta. Olen muuten pitänyt nyt sitruksia koeluontoisesti jääkaapissa kylmässä vedessä, näin jonkun yleensä ärsyttävätyyppisen iltapäivälehtijutun "oletko aina säilyttänyt sitruunat väärin, katso tästä oikea tapa ja ällisty". Joku kertoi säilyttäneensä sitruunat lasipurkissa vedessä jääkaapissa ja siellä ne säilyvät kuulema hyvin. Ja ovat kyllä säilyneetkin. Usein verkkopussin neljästä sitruunasta joku homehtuu nopeasti ja muutkin alkavat nahistua jääkaapin vihanneslaatikossa. Nyt sitruunani ovat olleet limettien kanssa kolmisen viikkoa uimasillaan ja ne ovat aivan mainiossa kunnossa. Vaihdan vettä parin päivän välein ja pesin sitrusten kuoret ennen veteen laittamista. 

Korealainen sitrussiirappi

• 2 sitruunaa
• 2 limettiä
• yhtä paljon sokeria kuin sitruksia on viipaleina

Nyt ennen sitruunasiirappiprojektia pesin sitruunat ja limetit vielä uudelleen varmuuden vuoksi. Ensin pesin ne ruokasoodalla ja sitten karkealla suolalla, kuivasin hedelmien pinnat ja uskonpa saaneeni niistä mahdolliset vahat sun muut ylimääräiset ainekset ainakin vähemmäksi. 

Viipaloin mandoliinilla sitrukset noin kahden millin viipaleksi. Onnekseni yhdessäkään hedelmässä ei ollut lainkaan siemeniä. Ne pitää nyppiä viipaleista pois, sillä ne tekevät siirappiin kitkerää makua. 

Laitoin viipaleet peltilautasella ja punnitsin koko setin ja sitten mittasin samanlaisella lautasella sokerin. Siirappiin tuli yhtä paljon sitrusta kuin sokeriakin, joten kun sokerilautanen painoi yhtä paljon kuin sitruslautanen, oli aineksia yhtä paljon. 

Sekoitin vadissa sokerin sitrusviipaleisiin ja annoin muhevoitua noin vartin verran. Nostelin viipaleet desinfioituun lasipurkkiin ja kaavin vielä loputkin sokerit mukaan. Litran purkki tuli aivan täyteen. Suljin kannen huolellisesti ja laitoin sen jääkaappiin. Tulin kuitenkin lukeneeksi ohjeen loppuun, siellähän sanottiin purkkia pidettävän viileässä huoneenlämmössä kolme vuorokautta. 

Niinpä palautin purkin huoneenlämpöön ja makuuhuoneessa onkin nyt viileää näillä sähkönhinnoilla. Pidin purkkia makkarissa kolme vuorokautta, käänsin sen välillä ylösalaisin, jotta pohjalle kinostunut sokeri valuisi koko sitrusmassan läpi ja sokeri liukenisi kunnolla. 

Kolmannen vuorokauden iltana siirsin purkin jääkaappiin ja jos sitä ei menisi avaamaan, sen luvataan säilyvän vuodenkin. Avattu purkki kolmisen kuukautta. 

Sitrussiirappia voi käyttää monipuolisesti, lähdeblogissa on monia vinkkejä. Minä olen  käyttänyt ruokajuoman sekoittamiseen. Laitan korkean lasin pohjalle pienen kauhallisen siirappia (viipaleet saavat olla siellä purkissa), päälle hanavettä tai kivennäisvettä ja jäitä. Sekoitus ja valmiina on raikas ruokajuoma. 

Toisen kerran käytin siirappia, kun tein Hasselbackan nashia, korvasin lähdeohjeen siirapin tällä omatekoisella siirapillani, toimi hyvin. Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki koreavivahteiset postaukseni. 

Sitrusten viipaloinnissa jäi hieman kantapaloja, ne käytin vielä pikkuiseen siivoushommaan. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

Ostimme kotimaista tuoretta maissia, emme olleet edes ahneita, ostimme vain 50 % maissista. Kaksi maissintähkää siis. Oli tarkoitus grillata ne eilen, mutta satoi vettä joka kerta, kun ajattelin ryhtyä toimeen. Tänään oli kuivempi päivä. Katsoin neuvot näihin grillimaisseihin täältä, en tosin muista enää mikä yhteys tällä oli Espanjaan. 

Grillatut maissit lime-korianterivoilla

• 1 maissintähkä/ruokailija
• suolaa
• pehmeää voita
• silputtua korianteria
• limetin mehua

Kuori maissien aivan päälimmäiset lehdet pois ja laita maissit kylmään veteen noin vartiksi. Lehdet kostuvat ja ne on helpompi kääntää varovasti pois tähkän päältä niitä irrottamatta. Irrota ne huitulaiset rihmat, joilla on varmasti joku asiallinen nimikin. Käännä lehdet takaisin tähkän päälle, maissi grillataan lehtiensä suojissa. Laita maissit vielä kylmään veteen. Kosteat lehdet eivät pala niin helposti. 

Kuumenna hiiligrilli noin 220-250 asteeseen ja laita hieman valututet maissit grilliin suoraan lämpöön. Kääntele niitä ahkerasti, etteivät lehdet pala. Maissit kypsyvät noin 20-25 minuutissa. 

Maustevoi on nopsa tehdä, pehmeään voihin sekoitetaan runsaasti silputtua korianteria ja loraus limetin mehua. Voi saa olla jääkaapissa lähes ruokailuaikaan asti. 

Kun maissit ovat kypsiä ja muutkin aterian osat valmiita, osaksi hiiltyneet, mutta maissia suojelleet lehdet voi saksia pois ja tähkälle ripotellaan suolaa ja sutikoidaan maustevoita. Ai että olivat onnistuneet, mehevät maissit! Lisänä oli pienet korianterimarunoidut broilerileikkeet. 

La Vueltassa oli ensimmäinen vuorietappi, jonka lopussa oli jo usein käytetyn kuvailun mukainen brutaali nousu. Aurinko näkyi paistavan ja lämpöä riitti, muttei sentään eilisiä huippuhelteitä. Iloksemme virolainen Rein Taaramäe voitti etapin ja sitä myöten hän nousi kokonaiskilpailun kärkeenkin! Ainakin yhdeksi päiväksi. Primoz  Roglic on nyt kolmantena puoli minuuttia ykkösestä jääneenä. Johtajan paidan menettäminen lienee aikalailla tarkoituksellistakin, sillä voittajan muodollisuuksiin menee aina niin paljon aikaa etapin päätteeksi. Johtopaikan pitäminen liian aikaisin kilpailun alussa tarkoittaa tunteja vähemmän aikaa palautumiseen. 

Teriyakilohi ja rapea salaatti upean tamperelaisen tapaan

Viime aikoina lemppariblogeissa on tehty niin hyvää ruokaa, että minun on ollut aivan pakko apinoida heidän ohjeitaan nopeassa tahdissa. Johanna teki sopivasti tomaattisalaattia ranskalaisen ruoan tarpeeseeni, Hannele postasi niin ihastuttavan galetten, että minä tein myös. Toissapäivänä tein Minnan neuvoin parmesanperunoita, eilen söimme mansikkaista halloumisalaattia Annen postausta mukaellen. Tälle tuli jatkoa tänään, kun Janica postasi teriyakilohta ja salaattia. Vaikka ruokahalu on edelleen hukuksissa, tämä ohje houkutti niin paljon, että toteutin sen parhaani mukaan tänään. Janica oli tehnyt ruokaa vähän useammalle, minä tein kahdelle ja aika sopivasti teinkin. 

Teriyakilohi 

• 300 g kirjolohta ( fileen häntäpää, joita tahtoo kaupan kalatiskiin kinostua)

Marinointikastike lohelle

• loraus soijakastike
• 1 rkl muscovadosokeria
• 1 rkl riisiviinietikkaa
• 1 rkl miriniä
• palanen inkivääriä raastettuna
• 1 iso valkosipulinkynsi raastettuna

Sekoita pienessä kattilassa kastikkeen ainekset ja keittele kastiketta noin viisi minuuttia, sekoita koko ajan, ettei kastike pala pohjaan. Kaada hieman kokoonkeittynyt kastike sen kokoiseen vuokaan, mihin kalapalasi sopivasti mahtuu. Tarkista kalapala, poista ruodot, jos niitä on ja jos on ylimääräistä rasvaa, leikkele nekin pois. Nosta kalapala vuokaan ensin nahkapuoli alaspäin ja sitten käännä se nahkapuoli päällepäin. Marinoi kalaa mielellään ainakin tunti, meillä oli vähän kiire mukamas, joten kala oli marinadissa vain puolisin tuntia. 

Kun on aika kypsentää kala, grillaa se muutama minuutti  puoleltaan, tai kuten minä, paista pannulla oliiviöljyssä ensin nahkapuoli alaspäin kolmisen minuuttia ja sitten toista puoli pari minuuttia. Jos lohifileesi on paksumman puoleinen, paista pitempään. Uunissakin tämän voi tehdä, 200 astetta ja 15-20 minuuttia. 

Rapea salaatti reippaalla minttutvistillä

• 2 porkkanaa
• 2 uuden sadon sipulia
• 1 pieni kurkku
• kourallinen salaatinlehtiä
• paljon minttua
• seesaminsiemeniä

Kastike

• puolikkaan limen mehu
• 2 rkl muscovadosokeria
• 3 rkl vettä

Kiehauta ensin kastikkeen aineksia sen verran, että sokeri liukenee nesteeseen. Jätä jäähtymään. Leikkaa porkkana tikuiksi ja sipuli viipaleiksi. Jätä sipulinvarret talteen. Sekoita porkkanat ja sipulit kastikkeeseen ja jätä marinoitumaan mielellään ainakin tunniksi. Meillä oli aikaa noin kolme varttia, joka sekin riitti aika hyvin. 

Revi salaatin- ja mintunlehdet pienemmiksi paloiksi ja leikkaa sipulinvarret ohuiksi viipaleiksi. Halkaise kurkku ja raaputa pikkulusikalla keskustan siemenet pois. Leikkaa kurkku tikuiksi. Kun on aika syödä, sekoita kulhossa kurkkutikut ja salaatin- ja mintunlehdet sekaisin. Yhdistä mukaan valutetut marinoidut porkkanat ja sipulit. Säästä marinointikastiketta ja lisää sitä hieman mukaan, jos salaatti vaikuttaa kuivalla. Ripottele päälle seesaminsiemeniä.

Janican kuvissa oli vielä houkuttavan näköisiä porkkanoita ja minä sommittelin samantapaisia.

Porkkanat kahdelle

• 2 uuden sadon porkkanaa 
• nokare voita
• 1 rkl hunajaa
• tuoretta timjamia
• suolaa ja pippuria

Leikkaa porkkanat pitkittäin halki, jätä vähän naattia, se näyttää lautasella kivalta. Sulata pannulla vähän voita ja lisää mukaan hunajaa ja timjamia. Laita porkkananpuolikkaat pannulle kypsymään. Kääntele välillä, kunnes porkkanoilla on kaunis paistopinta. Pientä puruvaraa saa jäädä. Mausta suolalla ja pippurilla. Tämä oli aivan suloinen ateria hikikuumaan keskiviikkoon. Käytin puoli tuntia keittiössä ja sitten saman verran syömiseen. Kiitos Janica ideasta!

Pieni pino hyvää makua

Tänään aamiaiselle tein hauskat kananmunaleivät, joista leipä puuttui. Otin vinkkiä täältä ja soveltelin sitten hieman. En kertakaikkiaan voi olla tekemättä niin. 

Aamiaiskeot kahdelle

• 4 kananmunaa
• voita paistamiseen
• 2 pekoniviipaletta
• 1 avokado
• puolikas tomaatti
• tuoretta korianteria
• suolaa ja pippuria
• limen mehua
• avokadoöljyä
• tarjoiluun pakastimesta 2 englantilaista muffinia paahtimen kautta ja voilla sipaistuina

Otin esille Opan seitsenkoloisen pannun, josta en tiedä mihin tarkoitukseen se varsinaisesti on tarkoitettu, mutta minä olen paistanut siinä ainakin blinejä. Leikkasin pekoniviipaleet kolmeen palaan. Tein pienen pikaguacamolen, johon tuli haarukalla muussattu avokado, tomaatinpuolikas kuutioina, suolaa, pippuria, avokadoöljyä, korianteria ja limen mehua. 

Laitoin Opan kolmeen koloseen kaksi pekonipalasta kuhunkin ja laitoin liekin pannun alle. Muihin neljään koloon sipaisin hieman voita ja kun pannu alkoi olla kuuma ja pekoni sihisi lupaavasti, rikoin neljä kananmunaa vapaisiin koloihin. Rikoin keltuaisen haarukalla. Paistoin kananmunat kummaltakin puolelta ja samaan aikaan pekoni paistui rapeaksi. 

Nostin lautaselle ensin yhden pyöreän kananmunakiekon, siihen päälle kolme palasta pekonia ja pari lusikallista guacamolea. Kanneksi nostin toisen kananmunakiekon. Koska mieleni teki kuitenkin muutakin haukattavaa ja jotain millä pyyhkiä lautanen, käytin pakastimesta löytyneitä englantilaisten muffineitten puolikkaita paahtimessa ja sipaisin niille vähän voita. Aika samojen paheitten äärillä siis taas, mutta varmastihan tuo guacamole on niin terveellistä, etten saa moitteita?

Paha mokka

Tänään tein työporukalle ruokaa, oikein hyvää hyvyyttäni. Rakkaudella silppusin ja pilkoin, paistoin ja keitin. Tällä kertaa olin vahingosta viisastunut, tein keittoa 10 litran kattilalla, kun viimeksi 5 litraa riitti vain kättelyyn. Oioin myös muutamat mutkat turvautumalla pakastetuotteisiin. Se kuoriminen ja pilkkominen kymmenen hengen keittoon ottaa paljon aikaa. 

Kanakeittoa 10 hengelle 

• 1,5 kg broilerin ohutfileitä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl srirachaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 l vettä
• 2 rkl kanafondia
• 1 oranssi paprika
• 2 medium-tulista chiliä
• peukalon kokoinen pala inkivääriä
• 1 isohkon purjon vaalea osa
• 4 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pussia pakastevihannessuikaleita
• 2 pussia pakastejuuressuikaleita
• 1 tölkki maissia
• 1 tetra kikherneitä
• 1 tetra punaisia linssejä
• 1 tölkki säilöttyä tomaattimurskaa
• 2 tölkkiä kookosmaitoa
• 2 limen mehu
• 4 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• 1 puntti tuoretta korianteria
• limelohkoja
• suolaa ja pippuria
• srirachaa

Aloitin kuumentamalla uunin 200 asteeseen ja tekemällä broilerifileille pikamarinadin. Sekoitin kulhossa lorauksen srirachaa, soijakastiketta ja oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja pyörittelin broileripalat seoksessa. Nostelin ohuet palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistoin täyttä pellillistä (1,5 kg lihaa on aika paljon) noin 30 minuuttia. Sen aikaa meni, että valmistelin keittopohjan muuten. 

Nyt tosiaan olin hieman oikaiseva emäntä ja ostin kokeiluun pakastevihanneksia ja -juureksia, taisivat olla Apetit-merkkisiä, aamulla lähikaupassa ei ollut valikoimaa kovin paljon. Pilkoin purjon ja kuoritun inkiväärin ja valkosipulit sekä paprikan ja chilit. Auoin säilykkeet valmiiksi ja kuumensin kymmenen litran kattilassa pari litraa vettä ja lorottelin sinne hieman kanafondia. 

Kun vesi kiehui, lisäsin sinne silputut paprikat, inkiväärit, valkosipulit ja purjot. Hetken päästä lisäsin sinne pakastevihannekset ja -juurekset pusseistaan, maissit, kikherneet ja linssit. 

Kurkistelin uuniin broileripalojen perään ja kun ne näyttivät olevan jo jossain määrin kypsiä, nostin pellin pois uunista. Kahdella haarukalla revin ohuet fileet suikaleiksi ja kumosin kaikki suikaleet kattilaan. Lisäsin mukaan tomaattisäilykkeen, kookosmaidon, nuudelikiekot, limen mehun ja puolet korianteripuntista silputtuna. Sekoittelin keittoa varovasti ja annoin sen kypsyä noin kymmenen minuuttia. Maistelin ja lisäsin vielä srirachaa, suolaa ja pippuria. 

Paistoin pellillisen esipaistettuja sämpylöitä, leikkasin loput limet lohkoihin ja nostelin esille lautaset ja lusikat. Vilkaisin Instagramia ja mitä siellä olikaan sopivasti. Tänäänhän oli kansallinen kalakeittopäivä! Ja mitä minä teinkään, no kanakeittoa tietysti.  Paha mokka, sanoi Keith Armstrongkin aikoinaan, mutta työkaverit antoivat synninpäästön ja lusikoivat keittoa ihan tyytyväisinä. 

Rapukakkuja ja wokkinuudeleita

Koitan edelleen käydä kaupassa niin vähän kuin mahdollista ja kaivella sen sijaan jääkaappia ja muita varastojamme päivällisen toivossa. Tällä viikolla söimme aika kivoja rapukakkuja wokattujen nuudeleitten kanssa. Olin siinä luulossa, ettei meillä ole sitä yhtä rasiaa jokiravunpyrstöjä, mutta olihan se siellä sillipurkkien takana piilossa. 

Rapukakut

• 1 rasia kypsiä jokiravunpyrstöjä (noin 150 g)
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 2 keväsipulia 
• 2 rkl majoneesia
• 1 dl korppujauhoja
• 0,5 dl kermaa
• 1 kananmuna
• suolaa ja pippuria
• puolikkaan limen mehu
• pikku turistus srirachaa
• basilikaa (korianteri olisi ollut parempi, mutta sitä ei ollut)
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä paistamiseen
• tarjoiluun srirachamajoneesia

Wokkivihannekset ja -nuudeli

• 2 pientä kiekkoa täysjyvänuudelia
• 1 pieni porkkana
• muutama kirsikkatomaatti
• 1 kevätsipuli
• noin kolmasosa keltaisesta, punaisesta ja oranssista paprikasta
• muutama pieni violetti ruusukaali
• 1 rkl kalakastiketta
• 1 rkl limekastiketta
• puolikkaan limen mehu
• 1 tl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• rypsiöljyä paistamiseen
• korianteria jos sitä olisi
• limelohkoja tarjoiluun

Laitoin kulhoon korppujauhot ja kerman ja jätin seoksen turpoamaan hetkeksi. Sillä välin silppusin sipulin, raastoin kesäkurpitsan ja pilkoin rapuja hieman pienemmäksi silpuksi. Sekoitin ne kaikki turvonneisiin korppujauhoihin. Lisäin mukaan kananmunan, majoneesin, srirachan, limemehun ja mausteet. Sekoitin massan tasaiseksi ja laitoin kylmään asettumaan. 

Viipaloin ohuesti paprikan, porkkanan ja sipulin. Leikkasin tomaatit ja ruusukaalit puolikkaiksi, kaalien kannat leikkasin pois ja irrotin päällimmäiset lehdet, jos ne olivat kuivahtaneita. Laitoin nuudelikiekot kulhoon ja kaadoin päälle niin paljon kiehuvaa vettä, että kiekot peittyivät. 

Kun ruoka-aika lähestyi, nostin liedelle kaksi pannua. Toiselle pannulle laitoin voita ja oliivöljyä kuumenemaan. Taputin kostein käsin rapukakkutaikinan kuudeksi pieneksi kakkuseksi ja laitoin ne paistumaan voin ja öljyn seokseen keskilämmölle. Kun alapuoli oli kauniin paistunut, käänsin kakut ja paistoin toista puolta saman verran. Jätin kakut pienelle lämmölle hautumaan kypsiksi. 

Toisella pannulla kuumensin rypsiöljyä ja kun pannu oli todella kuuma, kumosin sille kaikki vihannekset. Sekoittelin ja paistelin niitä muutaman minuutin. Valutin pehmenneet nuudelit ja kaadoin ne pannulle. Sekoitin taas, maustoin kala- ja limekastikkeilla, soijalla, limemehulla, suolalla ja pippurilla. 

Annokseen nostin ensin lautaselle vihanneksia ja nuudeleita ja siihen päälle pari rapukakkua ja tarjolle muutaman limelohkon ja srirachalla terästettyä majoneesia. Annoksesta jäi pieni työlounas, kolme olisi syönyt tästä ihan hyvin. 

Ei se nyt ota jos ei annakaan – oliivien marinointia

Ostimme taannoin ison vakuumipaketin mustia oliiveja reissusta ja joka päivä haaveilin niiden syömisestä, kuvittelin mielessäni kuinka makoisia ne olisivat ja kuinka ne hupenisivat purkista aivan itsestään. Nepä olivatkin kuivia, mauttomia ja niiden kivi oli kiinni tiukassa kuin kaurapuuro laattalattiassa (flashback vauva-ajoilta). Luultavasti paketissa luki portugaliksi, että älä tampio osta näitä, jollet osaa marinoida oliiveja, nämä pitää MARINOIDA. Nyt muistin, että ne mauttomat, kovat, tylsät pallerot ovat yhä purkissa jääkaapissa ja ajattelin kokeilla, josko osaan sittenkin marinoida oliiveja. Vinkkejä katsastin täältä, monen vuoden takaisesta postauksesta. 

Marinoidut mustat oliivit

• 250 g mustia, kivellisiä oliiveja 
• 0,75 dl oliiviöljyä
• 2 valkosipulinkynttä kuorittuina ja litistettyinä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• ohuita kuorenpalasuikaleita appelsiinista, sitruunasta ja limestä
• 1 rkl ouzoa

Huuhtelin oliivit ja jätin ne siivilään valumaan. Kuumensin pannulla öljyä miedolla lämmöllä ja lisäsin öljyyn yrtit, valkosipulin ja sitruksien kuoret. Lämmitin niitä kaikkia pannulla hetkisen aikaa ja nuuhkin ihanaa tuoksua. Lorautin mukaan alkuperäisohjeessa olleen Pastiksen sijaan ouzoa, sitä kun sattui olemaan. Lopuksi kaadoin oliivit pannulle ja lämmitin niitäkin muutaman minuutin pannua ravistellen. Kumosin koko satsin hillosuppilon kautta desinfioituun, tiiviisti suljettavaan lasipurkkiin ja jätin purkin jäähtymään ensin huoneenlämpöön ja siitä sitten jääkaappiin. Muutaman päivän päästä, tai ehkä viikon, voin maistella miten sen kanssa on, osaako tampio marinoida oliiveja. 

Ultrakirpeä limekiisseli

Tämä kirpeä italialainen kiisseli sopisi hyvin paletinpuhdistajaksi pitkälle aterialle, mutta jälkiruokana sen ohjeen otin. Siitä piti tulla vanukasta, mutta suurustin liian vähän, joten siitä tuli kiisseliä. Ja miten kirpeää! Puhdistui kyllä paletti kirkkaaksi! Ohje on täältä. Tein puolikkaan määrän ja siitäkin olisi riittänyt hyvin neljälle. Sen verran kirpeää se oli, mainitsinko jo?

Kirpeä limekiisseli

• 2,5 dl limemehua (minulla osana puolikas sitruuna ja vähän verigreippiä)
• 2,5  dl sokeria (vähensin määrää 2 desiin pöhköyttäni)
• 2 rkl maissitärkkelystä
• kermaa vaahtona koristeluun
• tuoretta minttua

Purista limeteistä mehu ja kaada se kattilaan. Mittaa mukaan sokeri ja maistele, onko sopivan makeaa. Minä muka luulin, että voin hieman vähentää sokeria, muttei olisi kannattanut. Kuumenna seosta, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Vispilöi maissitärkkelys mukaan nopeasti ja keitä seosta muutama minuutti, kunnes se sakenee. En ole aiemmin tehnyt maissitärkkelyksellä vanukkaita, joten en oikein tiennyt miten paljon sen pitäisi sakeuttaa. Ohjeessa neuvottiin keittelemään koko ajan sekoittaen muutamia minuutteja. Kaada saennut seos annosastioihin (ne neuvottiin kylmentämään valmiiksi) ja pidä jääkaapissa ainakin 6 tuntia, yön ylikin. Koristele kermavaahdolla ja mintunlehdillä, minä raastoin päälle muutaman limenkuoren suikaleenkin. 

Raikasta ja silmiä siristävää, eikä ihan sellaista kuin piti. Kai. Ehkä.

Giro d'Italian 9. etappi on ensimmäinen aivan oikea vuorietappi ja sen profiilikin jo näyttää siltä, että kenelläkään ei tule olemaan kivaa. Minä vietän päivän töissä ja pääsen katsomaan tallenteelta sitten miten siinä käy.

Eilen kävi hassusti, niin hassusti, että epäilin jo omaa järkeäni, mikä on sangen harvinaista. Siihen yleensä luotan melkoisesti. Töistä tultuani laitoimme tallenteen päivän etapista pyörimään hieman alusta pikavauhtia, että pääsen jossain vaiheessa nukkumaankin. Maisemat näyttivät kauniilta ja Bob Jungels ajoi pinkkipaidassa. Noin 50 km kohdalta aloimme sitten katsoa tarkemmin ja olin edelleen aivan tyytyväinen. En tuntenut kommentaattoria, joka oli Eurosportin vieraana, mutta sujuvasti sitä kuuntelimme. Jossain vaiheessa ihmettelin, että mitä he puhuivat olympialaisista, mutta arvelin kuulleeni väärin.

Loppua kohden, samalla kun ihailimme kauniita maisemia, kiinnitin huomioni siihen, miten Nibalista ja Astanasta puhuttiin toistuvasti samassa lauseessa ja kummastelin asiaa, sillä Nibalihan ajaa tänä vuonna Bahrain-tallissa. Sen verran kaukaa kaikki kuvat olivat, etten saanut selkoa kuka on kukin. Loppuratkaisun kohdalla olin aivan kummissani, kun maaliin tuli ensimmäisenä aivan eri mies kuin Giron sivulla (Steephill ei vielä silloin tarjonnut lopputuloksia), mutta toiseksi kyllä tuli sama mies tuloksissa ja kuvaruudulla, mitä nyt talli oli väärä. Vueltan sivuilla on usein virheitä lopputuloksissa, Gironkin toisinaan, muttei yleensä kovin pitkään etapin jälkeen. Hetken siinä tuumittuamme huomasimme, että tallentimelta oli poimiutunut katsottavaksi joku viime kevään Giron etapeista, alkupään pätkä, jolloin silloinkin Bob Jungels oli kokonaiskilpailun ykkösenä. Voi ihmisen käsi! (näin sanottiin joskus 90-luvulla, kun haluttiin päivitellä jotain semikorrektisti, miksihän?)

Eilen kuitenkin etapin voitti Gorka Izaguirre ja Bob Jungels sai pitää pinkin paidan. Olen nyt vakuuttunut, ettei minun takiani tarvitsisi ajaa kuin pari kolme pätkää kutakin suurta ympäriajoa ja minä tuijottaisin niitä aivan tyytyväisenä vuodesta toiseen. Täydestä menisi. Nyt vain olisi hauska tietää mistä tallentimen uumenista tuo lähetys löytyi, sillä meillä on tapana poistaa katsotut etapin sitä myöten.

Hauskaa äitienpäivää kaikille äideille ja muutenkin mukavaa sunnuntaita, tämä lähtee duuniin!

EDIT: Nyt Giro on siirtynyt siihen vaiheeseen, josta minä pidän! Nairo Quintana nousi sunnuntain etapilla omalle paikalleen kilpailun kärkeen karmeassa loppunousussa Blockhausille. Siinä joutui Nibalikin antautumaan. Maanantaina kisa on vapaapäivällä, sunnuntaina kolaroineet hoitelevat naarmujaan ja parsivat ajopöksyjään ja kaikki valmistautuvat tiistaista aika-ajoa varten. 

Säästäväisen lohikeitto

Erään päivän savulohiaterialta jäi pieni pala kalaa ja tunnollisena laitoin sen jääkaappiin odottamaan hyvää tähdenlentoideaa. Nyt ei mikään piirakka innostunut, eikä kalaa ollut tarpeeksi oikein juuri mihinkään. Kahden hengen thaityyliseen keittoon arvelin kalan riittävän kuitenkin hyvin ja sellaista meillä oli sunnuntaina.

Thaityylinen kalakeitto

• 1 pieni nippu nuudeleita (sellaisia suoria spagetin näköisiä täysjyvänuudeleita, ties minkämaalaisia)
• noin 100 g lämminsavulohta
• noin 50 g jokiravun pyrstöjä
• pieni pala fenkolia (noin kolmannes keskikokoisesta möllykästä)
• pieni pala tuoretta inkivääriä
• muutama pieni tomaatti
• 1 porkkana
• vettä
• puolikas säilykepurkki kookosmaitoa (sellainen hernaripurkin kokoinen)
• 1 tl osterikastiketta
• 1 tl sitruunakastiketta (jotain aasialaista, en muista mitä varten ostettu)
• 1 rkl vihreää currytahnaa
• loraus oliiviöljyä
• 3 laihaa kevätsipulia (niiden kunnossa olevat kohdat)
• puolikas punaista chiliä, ei kovin kuumottavaa
• muutama oksa tuoretta fenkoliyrttiä ja korianteria
• suolaa ja pippuria
• 1 limetti (puolikkaan mehu keittopohjaan ja toinen puolikas lohkoina tarjoiluun)

Aloitin kiehauttamalla vettä kattilassa ja keittämällä nuudeleita hetkisen vedessä. Otin melkein kypsät nuudelit lautaselle odottamaan. Kuorin porkkanan ja leikkasin sen mandoliinilla oikein ohuiksi kiekoiksi, samoin leikkasin fenkolin viipaleiksi ja tomaatit lohkoiksi. Raastoin kuoritun inkiväärin ja silppusin chilin ja sipulit. Otin jokiravut liemestä valumaan ja pilkoin lohen suupalan kokoisiksi. 

Kuumensin paksupohjaisessa kattilassa öljyn ja lisäsin sinne kuullottumaan porkkanat, fenkolit, inkiväärin, sipulit ja chilit (jätin muutaman chiliviipaleen koristeluun). Hetken kuluttua lisäsin mukaan vettä, currytahnan, sitruunakastikkeen ja osterikastikkeen. Maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Lisäsin vielä hieman vettä, niin että sitä oli kaikkiaan noin 3 dl ja ainekset kiehuivat melko vähässä vedessä. Noin viiden minuutin kuluttua lisäsin mukaan kookosmaidon, puolikkaan limetin mehun ja maistelin lisää. Lopuksi nostin sekaan melkein kypsät nuudelit, lohipalat ja ravut. Kuumensin kaikki ja annostelin keittoa kuppeihin. Laitoin pinnalle hieman fenkoliyrttiä, korianteria ja chiliviipaleita, sekä pari limettilohkoa. Olipa lämmittävää keittoa, nenä alkoi vuotaa. Keitossa oli mukava, lievä savuinen vivahde lohesta, muttei liikaa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki blogin tähderuokapostaukset. 

Pullonpohja näkyviin - Aperol Gin Tonic

Luin FOX AND BRIAR-blogista, että espanjalainen coctail, johon tulee giniä ja tonicia on nimeltään tarkasti ottaen gin tonic, ei gin & tonic. Minulle passaa, sillä sanon suosikkikimaraa kuitenkin GT:ksi. Etsiskelin espanjalaisia drinkkiohjeita ja osuin blogiin, jossa oli tehty Aperolia sisältävä GT. En kyllä oikein tiedä, mikä tässä on espanjalaista, mutta menköön. Tämän kimaran nautin jo torstaina, mutta postaan vasta nyt lauantaina ajastettuna, sillä en ole koneen äärellä juuri nyt. Aperolia meillä on ollut pullonpohja aika kauan, en edes muista, milloin ja mihin tarkoitukseen tämä oranssi aine on ostettu. Siitä voi päätellä, etten pidä siitä ihan hirveästi. Nyt oli hyvä tilaisuus vajentaa pulloa, vaikkei Antti saanut omaa juomaansa työvuoron vuoksi. Muunsin hieman lähdeblogin mittoja, että sain Aperolia menemään hieman enemmän ja kimaralle kauniin värin.

Aperol Gin Tonic espanjalaisittain vaikka kädestä vääntäen

• suuri lasi
• paljon jäitä
• 4 cl giniä (meillä Bombay Sapphirea)
• 4 cl Aperolia
• pari tippaa Angostura bittersiä (muinoin Saksasta tuotu pullo, jossa etiketin mukaan säilyvyyttä aina vuoteen 2026 asti!)
• tonic-vettä
• pari viipaletta limen kuorta ja tilkka mehua
• muutama katajanmarjaa

Laita lasiin ensin paljon jäitä, sitten mittaa gini, Aperol ja Angostura. Lisää lasiin marjat, sitruskuori , rosmariini ja limettitilkka. Sekoita ja kaada päälle tonicia lasin täydeltä. Tämä oli todella hyvä, tosin melko kesäinen kimara, pidin siitä paljon enemmän kuin aikaisemmista Aperolia sisältäneistä juomista. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

La Vueltan ensimmäinen jakso on lopuillaan, tänään lauantaina ajetaan jo kahdeksas etappi. Otamme kisasta selkoa, kunhan palaamme kotiin pieneltä reissultamme.

Tee-se-itse-limencello

Blogin ensimmäisenä vuonna kokeilin valmistaa kotikonstein sitruunalikööriä, josta tulikin oikein kelpoa limoncellon kopiota. Tekemäni juoma oli kirkasta, kun moni kaupasta ostettava oikea limoncello on sameaa. Kun kävimme viimeksi Tallinnassa toimme kunnon viinaturisteina myös muutaman pullon votkaa, siltä varalta, että innostun tekemään taas jotain liköörikokeilujani. 

Nyt kun on menossa talven paras sitrussesonki ja minulla oli vähän liiaksikin limettejä, tuli mieleeni mahtaisiko limetin kuorista irrota yhtä paljon makua ja väriä kuin sitruunoista, kun niiden kuoria liottaa alkoholissa. En jäänyt pitempään asiaa pohtimaan, vaan laitoin oman limencellon uuttumaan. Etsiskelin (tosin hyvin kevyesti) netistä onko limetti yleinenkin liköörin aromiaine, mutta ainakaan omatekoisia viritelmiä ei esimerkiksi foodgawkerista löytynyt roppakaupalla.

Omatekoinen limettilikööri - limencello

• 5 limetin kuoret
• 2,5 dl votkaa
• 3 dl sokeria
• 3 dl vettä

Vaihe 1

1. Leikkaa hyvin pestyjen limettien kuori suikaleiksi pystysuunnassa niin ohuelti kuin pystyt, niin että jäljelle jää hieman säälittävän näköiset kaljut limetit.
2. Kerää kuorisuikaleet tiukasti suljettavaan kannuun tai purkkiin ja kaada votka päälle. Käytä alkoholia niin paljon, että kuorisuikaleet kunnolla peittyvät alkoholiin ja kelluvat siellä iloisesti.
3. Jätä purkki/kannu tiiviisti suljettuna pimeään ja viileään paikkaan (jääkaappiin) viikoksi tekeytymään. Kääntele astiaa välillä. Minä maltoin odottaa keskiviikosta tiistaihin vaihetta 2.

Vaihe 2

1. Mittaa kattilaan sokeri ja vesi ja kiehauta seos, niin että sokeri liukenee veteen. Sitä ei keitellä sen pitempään. 
2. Kaada sokerisiirappi purkkiin tai kannuun, jossa limettikuoret ovat kännänneet jo viikon verran. Sekoittele. 
3. Jätä seos vuorokaudeksi jääkaappiin asettumaan.

Vaihe 3

1. Siivilöi ensin kuorenpalat pois liemestä ja valuta vielä koko homma tiheän kankaan tai kahvisuodatinpussin lävitse, että kaikki mahdolliset hedelmähiput jäävät pois ja jäljelle jää toivon mukaan mahdollisimman kaunis, limetin värinen likööri. 
2. Pullota hyvin puhdistettuun pulloon ja säilytä valolta suojattuna viileässä.

Limencello sopii käytettäväksi aterian jälkeisenä ruoansulatusnapsuna tai leivonnassa mausteena. Varmaan se jonkunlaisiin drinkkeihinkin sopisi ainesosaksi. Pitikin katsoa, löytyykö Kivistöstä sitrusdrinkkivinkkejä. Ainakin tällaisen löysin. Liköörin väristä tuli melko hentoa, ei juuri eroa kaupallisen sitruunaliköörin väristä. Vertailin juomien väriä pikkulaseissa ja valutin sitten kummatkin takaisin, sillä menossa on viimeinen zombie-viikkoni yli vuoteen. Yövuorojen välisenä aikana ei maisteta edes lääkkeeksi sen enempää oikeaa limoncelloa kuin leikkilikööriäkään. 

Valmistuksen alussa käsiini jääneet kaljut limetit puristin mehuksi, jonka unohdin jääkaappiin. Minun piti käyttää ne limepossetiin, mutta eipä ollut talossa kermaa sillä hetkellä. Sellaista ei ole sattunut ainakaan viiteen vuotten, ettei olisi kermaa! Täytyy tarkistaa on mehu vielä kunnossa, kun kermaakin on taas hankittuna.

jotenkin nolostelevia limettejä

Lämmittävä thaikeitto

Minun aasialaisruoan tuntemukseni on melko vähäinen, mutta sen verran tiedän, että Thaimaan keittiöstä löytää lämmittäviä, kevyitä keittoja ja eilen olimme sellaisen tarpeessa. Flunssa meinasi tehdä pesää taloomme ja tämä keitto sopi sen karkottamiseen mita parhaiten. Ohjeen otin Madeleine Shawn blogista.

Lämmittävä thaikeitto kolmelle ja liemipitoinen työlounas yhdelle

• 400 g raakoja pakastettuja tiikerikatkarapuja kuorineen
• peukunpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 1 limen mehu ja toisesta lohkoja viimeistelyyn
• 1 nippu tuoretta korianteria
• 2 rkl vihreää thaicurrytahnaa
• 1 isohko kesäkurpitsa (ei kuitenkaan näin iso)
• 2 porkkanaa
• 5 dl kookosmaitoa
• 1 rkl neutraalia öljyä (minulla ei ollut kookosöljyä)
• 2 dl kasvislientä (tein kasvisfondiin, kokeilin eka kertaa)
• puolikas mietoa punaista chiliä
• (kevätsipulia jos olisin muistanut)
• ripaus suolaa ja pippuria

Lähdeohjeessa ei puhuttu mitään limen mehusta, mutta olen ollut siinä käsityksessä, että lime kuuluu asiaan, kun thairuoasta puhutaan. Siksipä omin päin lisäsin sitä ruokaan. 

Kuorin sulatetut ravut ja jätin ne lävikköön valumaan. Raastoin inkivääriä ja sekoitin raasteen yhdestä limestä puristettuun mehuun. Kippasin ravut tähän pieneen marinadiin, sekoittelin ja jätin odottamaan. Raastoin porkkanat karkeaksi raasteeksi ja kesäkurpitsan myös. Minulla ei ole semmoista vempelettä (miten se on mahdollista?), jolla saa tuollaisia spiraaleja kuin lähdeblogissa, mutta raastoin kesäkurpitsan pitkittäin ohuiksi nauhoiksi. Silppusin korianteria ja chiliä. 

Kiehautin vettä ja lisäsin siihen kasvisfondia. Kuumensin pannulla tilkan öljyä ja lisäsin kuumaan öljyyn currytahnan. Paahdoin sitä puolisen minuuttia ja lisäsin mukaan porkkanaraasteen, sekoittelin ja kypsensin seosta toiset puoli minuuttia. Kaavin seoksen kattilaan, jossa oli kasvisliemi odottamassa. Lisäsin mukaan kookosmaidon. Keitin keittopohjaa viitisen minuuttia. Seuraavaksi lisäsin mukaan chilin, kesäkurpitsasuikaleet, ravut ja osan korianterisilpusta (säästin osan koristeluun). Annoin keiton taas kypsyä viitisen minuuttia. 

Maistelin keittoa, siinä oli jo mahtavasti makua. Ripsautin mukaan hieman suolaa ja pippuria. Keitto oli  kypsää muutaman minuutin kuluttua, kasviksissa oli vielä hieman rapsakkuutta, liemi hyvin lämmittävää, muttei liian tulista. Annoksen päälle puristin limen mehua lohkosta ja ripottelin lisää korianteria. Pidimme keitosta paljon, se sai kyllä nenät hieman vuotamaan. Laitoin loput liemivoittoisesta keitosta Kammenpyörittäjälle seuraavan päivän lounaaksi, jotta se lämmittäisi häntä vielä töissäkin.

Il Siciliano - drinkki aurinkoiseen kesäpäivään tai vesisateiseen kevätpäivään

Eilen olikin ilonpäiväni, vaikken tullut tietämään sitä vasta kuin tänään. Alberto Contador siirtyi vakuuttavaan kahden sekunnin (!) johtoon Giro d' Italiassa ja kilpailu sai taas uuden ensivoittajan viidennellä etapilla, kun slovenialainen Jan Polanc Lampre-Merida-tallista ylitti maaliviivan ensimmäisenä.  

Tämänpäiväisen, kuudennen etapin lähetys alkaa hieman tuonnempana ja kyseessä on 183 km mittainen alusta ja lopusta tasamaan etappi, jonka keskellä on melkoinen tönkäre noustavaksi.

Vapaapäivän vesisateen tauolla teimme Il Siciliano-drinkit piristämään päivää ja viimein tyhjentämään Grand Marnier-pullon, joka on ties kuinka vanha. En ihan totellut sitä ohjetta, jota käytin, sillä siinä tuntui olevan ihan turkasesti alkolia. Enkä muutenkaan kyllä tehnyt ihan kuin käskettiin.

Il Siciliano

• limetti
• appelsiini
• 2 rkl fariinisokeria
• Grand Marnier-likööriä
• appelsiinimehua
• jääpaloja

Leikkaa appelsiinin keskeltä pari kiekkoa lasinreunuskoristeiksi ja leikkaa loppu lohkoiksi. Leikkaa myös limetti lohkoiksi ja laita hedelmälohkot leveään lasiin yhdessä sokerin kanssa. Survo lohkoja puisella pikkunuijalla niin, että sokeri liukenee irtoavaan mehuun. Minä halusin siivilöidä kuoret pois ja kaadoin sokerimehun puoliksi kahteen lasiin. Tyhjensin likööripullon lopun laseihin puoliksi, sitä tuli noin 3 rkl kumpaankin. Laitoin laseihin jääpaloja ja kaadoin lasin täyteen appelsiinimehua. Reunalle asetin appelsiinikiekon ja sekoitin pillillä hieman. Mukavan raikas kesäinen cocktail. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme.

Kalkkuna-nuudelikeitto thai-tyyliin

Minä en tunne kaukoidän keittiötä juuri ollenkaan, syön mielihyvin, kun joku laittaa lautasen eteeni. Tänään kokeilin itse valmistaa thai-keittoa, sillä punaista lihaa ei tehnyt mieli pätkääkään ja kalaa oli jo ehditty syödä pääsiäisen aikaan. Meillä oli loppuviikosta nyhtökalkkunaa haudutuspadasta ja sitä jäi jonkun verran tähteeksi. Sen halusin hyödyntää keitossani. Otin vinkkejä Brooklyn Homemaker-blogista. Vähän tietysti soveltelin.

Thai-tyylinen kalkkuna-nuudelikeitto neljälle

• 1 l lihalientä (sekoitus kalkkunaa, kanaa, poroa)
• 2 dl kookosmaitoa
• 3 dl nyhtökalkkunaa
• 4 kevätsipulia silppuna
• pieni pätkä sellerinvartta ohuiksi paloiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 3 porkkanaa kiekoiksi tai tikuiksi leikattuna
• 1 rkl kookosöljyä tai muuta öljyä paistamiseen
• 1 lehtikaali"oksa" silputtuna, poista paksu lehtiruoti
• 1 tl kalakastiketta
• 1 tl srirachaa
• 3 limetin mehu + lohkoja tarjoiluun
• nippu riisinuudelia
• tuoretta korianteria (meiltä puuttui)
• suolaa ja pippuria (jos tarpeen)

Kuumenna paksupohjainen kasari ja siinä lusikallinen öljyä. Kuullota öljyssä tikuiksi tai kiekoiksi leikattua porkkanaa, sipulia, selleriä, inkivääriraastetta ja valkosipulimurskaa muutamia minuutteja. Lisää liemi ja anna keittopohjan kiehua muutamia minuutteja. Keitä toisessa kattilassa vettä ja laita riisinuudeli sinne pehmenemään pakkauksen ohjeen mukaisesti, noin neljäksi minuutiksi. Kaada nuudelit siivilään ja huuhdo ne kylmällä vedellä. Jätä nuudelit odottamaan lautaselle. 

Lisää kalkkunat tai muut kypsät lihat keittoon, samoin kalaliemi, sriracha, limen mehu ja anna keiton kiehua taas muutamia minuutteja. Kun porkkana on kypsää, kaada mukaan kookosmaito ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Sekoita keittoon lehtikaalisilppu ja jätä kattila kannella peitettynä vielä hautumaan hetkeksi. Tarkista maku, lisää limen mehua, jos keitto tarvitsee vielä happamuutta, srirachaa voi kukin lisätä lautaselleen. Minun keitossani liemi oli niin voimakas, ettei suolaa ja pippuria tarvittu. 

Nosta lautasen pohjalle kasa riisinuudeleita ja kauho päälle kuumaa keittoa. Laita limelohkoja, srirachaa ja korianteria tarjolle. Keitto oli todella lämpimän makuista, muttei liikaa. Olisi ollut hauska olla kylmissään ruokailun aluksi. Pian kaikki hieman niiskuttivat, sen verran kuumottavaa keitto kuitenkin oli. En osaa sanoa, oliko keittomme todella thai-tyylinen, mutta ainakin se oli oikein hyvää!

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Appelsiinikakku puolivoltilla

Hedelmävadille oli jäänyt oleksimaan viisi appelsiinia, jotka eivät houkuttaneet ketään. Löysin puolalaiseen blogiin, jossa oli tehty hauskannäköistä kakkua. Käännösohjelma suoriutui jotenkuten kääntämisestä englantiin, loput sovelsin ja arvasin. Näin minä kakun tein:

Appelsiinikeikauskakku

Kakkutaikina:

• 150 g sokeria
• 150 g voita sulatettuna
• 150 g vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 5 kananmunaa
• yhden appelsiinin kuori raastettuna

Siirappi:

• 100 g sokeria
• 100 g appelsiinimehua
• 2 rkl sitruunalikööriä

Karamelli:

• 100 g sokeria
• 2 rkl vettä
• 2 rkl sitruunamehua

EDIT: Tietysti tarvitaan niitä sitrushedelmiä, appelsiineja!

Aloitin tekemällä ensin siirapin. Keittelin sokeria ja appelsiinimehua muutamia minuutteja ja lisäsin kotitekoisen limencellon siirappiin. Jätin siirapin jäähtymään. Kuumensin uunin 170 asteeseen.

Seuraavaksi valmistelin sitrukset. Käyttämäni vuoka oli tavallinen irtopohjainen 26 senttinen kakkuvuoka. Vuoan ja hedelmien koosta riippuu, montako sitrusta tarvitaan. Olisi ollut mukavaa, jos olisi ollut myös veriappelsiinia, olisi saanut hauskan väriläikän kakkuun, mutta sen sijasta käytin yhden limetin. Raastoin yhden appelsiinin kuoren talteen. Leikkasin appelsiineista ja limetistä hatut kummaltakn navalta. Leikkasin kuoret suikaleina pois niin, ettei valkoista välikuorta jäänyt ollenkaan. Kaljut appelsiinit leikkasin noin puolen sentin viipaleiksi. Siemeniä näissä appelsiineissa ja limetissä ei ollut lainkaan. Jätin yhden appelsiinin odottamaan kuorimatta, se olisi varalla, jos viipaleet eivät riittäisi.

Valmistelin kakkuvuoan sipaisemalla sen pohjaan ja reunoille hieman voita. Leikkasin leivinpaperista pohjan kokoisen ympyrän ja länttäsin sen vuoan pohjalle, voisipaus auttoi sitä tarttumaan hyvin. Samoin leikkasin reunoille suikaleet paperia. 

Sitten oli karamellin vuoro, keitin sokeria, vettä ja sitruunamehua hetkisen aikaa, kunnes sokeri liukeni kokonaan ja seos hieman sakeni. Jätin karamellin jäähtymään. Hetken kuluttua kaadoin karamellin vuoan pohjalle. Olin jo asettanut vuoan leivinpaperilla suojatulle uunipellille siltä varalta, että kakkuvuoka vuotaisi. Sutikoin karamellia reunuksille ja koko pohjalle. Asettelin pohjan täyteen appelsiiniviipaleita ja sinne tänne limettiviipaleen. Leikkasin reunoille tulevista viipaleista pienen osan reinasta pois, jolloin ne asettuivat nätisti suoralle osalleen reunaa vasten. 

Taikinaa varten vatkasin kananmunat ja sokerin tanakaksi vaahdoksi, lisäsin mukaan vehnäjauhot ja niihin sekoitetun leivinjauheen, suolaripauksen, appelsiininkuoriraasteen ja lopuksi sulatetun, jäähtyneen voin. Kääntelin taikinan nuolijalla tasaiseksi. Kaavin taikinan vuokaan appelsiinien muodostamaan "vatiin". 

Paistoin kakkua uunipellillä aluksi noin 35 minuuttia, kuten ohjeessa oli mainittu. Kakku oli silloin vielä aivan hyllyvä, joten jatkoin paistamista vielä vartin, sekä toisen. Viimeisen vartin aikana peitin pinnan foliolla. Kakku oli uunissa kaikkiaan 65 minuuttia ennen kuin sen keskeltä otettu pistokoe näytti kakun olevan kypsä. Nostin myös lämpötilaa hieman paiston lopulla, 185 asteeseen. 

Vuokani vuoti alla olleelle pellille jonkun verran karamellia, joten taputin itseäni hyväksyvästi päälaelle, en joutunut siivouspuuhiin. Annoin kakun ensin jäähtyä hetkisen vuoassa ennen kuin kumosin sen lautaselle. Suojapaperit lähtivät nätisti irti, ehkä karamellin osittainen karkaaminen jätti kakun pinnan hieman vaisun väriseksi. Lurittelin siirapin hieman jäähtyneelle kakulle, mikä imaisikin sen ahnaasti. Söimme kakkua jälkiruoaksi haaleaksi jäähtyneenä vaniljajäätelön kanssa.

Jatkojalostin nyhtötrion piirasmuunnelmaksi, eli levitin vuoan pohjalle lusikoidun nyhteen päälle kananmunalla, voilla ja basilikasilpulla aateloitua perunamuusia. Paistoin piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia. Hyvin maistui. En olisi pahastunut, vaikka chipotle olisi maistunut enemmänkin.

Kammenpyörittäjä lähti töistä tultuaan kuin nappi housusta kohti lähintä Citymarkettia. Sinne oli nimittäin tullut pieni erä Saimaan Juomatehtaan Humppalea. Juoma tuli testattua jo Kulttuuritalolla Eläkeläisten ja Kuopion kaupunginorkesterin legendaarisella keikalla. Olut oli varsinaisesti jo loppunut, kun Kammenpyörittäjä ehti tiskille, mutta hän sai puhuttua itselleen dekoratiivisen pullon kylmäkaapin päältä, on sitä lämmintä olutta juotu ennenkin. Tämän viikon maanantaina Kammenpyörittäjä sähköpostaili Citymarketin kauppiaalle ja pyysi tätä tilaamaan tätä juhlajuomaa ja kauppias lupasi tehdä parhaansa. Tänään Kammenpyörittäjä sai tiedon, että olutta oli nyt hetken aikaa saatavilla ja hän ehti kuin ehtikin ostamaan muutaman pullollisen. Tällä oluella päässee etukäteistunnelmiin, sillä sunnuntaina lähdemme Saksaan seurataksemme muutaman päivän Eläkeläisiä heidän kevätkiertueensa keikoilla.