On nähtävyyksiä ja nähtävyyksiä – sienileivät

Näimme jo viime vuonna mielestämme hauskan museon kyltin, Musee de Champignon hieman Saumurin kaupungin länsipuolella. Sillä matkalla museo jäi käymättä, mutta nyt asia on korjattu ja olemme nähneet sekä sieniaiheista esineistöä, akryyliin valettuja sieniä, että sienten kasvatusta luolissa. Olemme todellakin kokemusta rikkaampia. Kun olimme lähdössä pois, halusimme ostaa hieman sieniä päivällistä varten, sillä museon myymälässä myytiin muutamaa sienilajia. Ilmeisesti olimme ostamassa niin naurettavan vähän, ettei myyjä viitsinyt edes punnita niitä vaan antoi ne meille ja viittilöi, että lähtekäähän jo ja hauskaa päivänjatkoa ranskaksi. Onko viisi sientä muka niin kamalan vähän, kysyn vaan.

Sienikokemuksen jälkeen lähdimme kohti etelää ja pois Loiren laaksosta tavoitteena päästä lähelle Saintesin kaupunkia. Olimme tulleet tietämään, että siellä olisi roomanaikaista nähtävää ja paikka olisi meille uusi. Matka sujui leppoisasti, oli paljon vesitorneja nähtävillä lähellä ja kaukana.

#mobileteddy on tällä viikolla #käärijäteddy ja se osoitti meille erään kaupan pihassa oikein varsinaisesti meille tarkoitetun parkkipaikankin. 

Leirialue, jolle olimme aikeissa mennä ei osoittautunut sellaiseksi, että sinne olisi päässyt, yhtäkkinen tietyö esti perille pääsyn ja suuntasimme toisaalle, Saintesin kaupungin kunnalliselle alueella, joka onkin oikein helmi ranskalaisten leirialueiden joukossa. Tilaa on vaikka kuinka ja asialliset saniteettitilat, matkaa keskustaan alle kaksi kilometriä ja etenkin alle 20 €/yö on todella tervetullut hinta. 

Meillä oli aikomus tehdä pinaattipastaa päiviseksi, mutta ostamamme sienet muuttivat suunnitelmat. Aioin ensin tehdä meille alkuruoaksi pienet sienileivät, mutta niitä tuli lopulta kolme syöjää kohden emmekä sitten sen enempää ruokaa tänään tarvinneetkaan, joten pakkasin pinaatit toiveikkaana vielä jääkaappiin paperiin käärittynä ja syömme ne huomenna, jos ne sinne asti kestävät. 

Mitään erityistä ohjetta näille italialaisille sienileiville minulla ei ole ja italialaisuuskin on sen varassa, että sanon niin. 

Italilaiset sienileivät kahdelle

• 6 pientä palaa vaaleaa leipää
• voita voiteluun ja paistamiseen
• 5 ranskalaista paris-sientä (englanniksi niitä sanotaan button mushroom-nimellä)
• 1 uuden sadon keltasipuli varsineen
• 1 rkl voita
• 6 tl ricottaa
• suolaa ja pippuria
• lehtipersiljaa

Leikkasin sienten varret hiekkaisen osan yläpuolelta ja Antti kävi pesemässä kaikki viisi sientä kylmässä vedessä ja kuivasi niitä sitten paperiin, emme halunneet saada hiekkaa hampaisiimme. Leikkasin sienet viipaleiksi ja samoin sipulin. Paistoin sieniä ja sipulia voissa muutamia minuutteja, että ne mysiytyivät, maustoin niitä hieman suolalla ja pippurilla. Laitoin ne kuumina pieneen foliovuokaan odottamaan pahvikannen alle. 

Voitelin leipäviipaleet ja paistoin viipaleita muutaman minuutin samalla pannulla, jolla olin paistanut sienet ja sipulin. Nostin leipäviipaleet lautasille ja levitin niille hieman ricottaa ja asettelin sieniviipaleet ja sipulit leiville, koristelin vielä kierroksella pippurimyllystä ja lehtipersijalla. Olivatpa hyviä leipiä ja siinä vaiheessa viimeistään huomasimme, ettemme tarvitse sen kummempaa pääruokaa enää tälle päivälle. Juomana meillä oli viimeinen pullo proseccoa minun läksiäisistäni lokakuulta 2020. Kuohuviini oli ihan kunnossa vielä, mutta tämän kauempaa sitä ei varmaan olisikaan kannattanut säilöä.

Giro d'Italiassa oli jo viides etappi. Ehdimme katsomaan sitä muutaman viimeisen kilometrin ja kuulimme kyseessä olleen todella hankala päivä, paljon kaatumisia ja vesisadetta. Mark Cavendish tuli maaliin pehvallaan liukuen, sillä hän kaatui aivan lopussa. Tuli hän kuitenkin etapin viidenneksi. En ollut edes tiennyt, että hänellä on yhä ammattitallipaikka, se ilahduttaa minua, sillä hän on aina ollut suosikkini. Voittajaksi ajoi australialainen Kaden Groves ja pinkissä paidassa jatkaa eilen paidan itselleen hommannut Andreas Leknessund. Olisi kiva, jos jossain olisi sen verran wifiä, että voisimme katsoa enemmän etappeja, nyt pitää säästellä mobiilidataa, että nettiä saa puhelimiin päivittäiseen selailuun. 

Jälkiruokana söimme taas pienet suklaapotit mansikoiden ja kermavaahdon kanssa, helppoa ja edullista. Ja jäi vähän mansikoita vielä aamiaisellekin. 

Katkarapukaksikko

Viimeiset tomaatinkukat

Tänään meillä oli suuria katkarapuja kahdella tapaa, italialaisittain ja espanjalaisittain tietysti, koska kummassakin maassa ajetaan Grand Touria. Italilaisittaisiin tehtyihin otin ohjeen täältä ja espanjalaisittain täältä. Raaka-aineet hommasin Citymarketista, paketin raakoja, isonpuoleisia kuorellisia katkarapuja, noin 25-30 kpl, joista puolet viherrytin ja puolet punastutin. 

Italialaiset pestokatkaravut

• kuorimattomia, raakoja katkarapuja
• vihreää pestoa (Lidlin valmista pienessä muovipurkissa, kylmähyllystä)

Tämä oli niin yksinkertainen ohje, että ehtii kiireemmässäkin. Mutta jos aikaa on, voi rapuja marinoida pestossa muutaman tunnin, jopa yön yli. Sulata ravut ja kuori ne, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle hetkeksi. Sekoita rapuihin pestoa ja jätä ne marinoitumaan ainakin puoleksi tunniksi. Liota puisia varrastikkuja vedessä puolisen tuntia. Jos käytät metallisia, ei niitä tarvitse liottaa (oho, eikö). Pujota ravut vartaisiin ja grillaa rapuja pari  minuuttia  puoleltaan, kunnes ne ovat kauniin värisiä. 

Espanjalaiset valkosipulikatkaravut

• kuorimattomia, raakoja katkarapuja
• valkosipulin kynsiä
• sipulia
• oliiviöljyä
• chilihiutaleita
• pimentonia
• persiljaa

Ei ole vaikeaa tämäkään, mikäs sen kivempaa. Sulata ja kuori ravut, poista suoli, jätä kuivahtamaan paperin päälle. Silppua sipuli ja valkosipuli, määrät sen mukaan, minkä verran sinulla on rapuja, niiden on tarkoitus saada kunnon sipuli- ja valkosipulikylvetys. Kuumenna pannulla iso loraus oliiviöljyä ja laita sipuli ja valkosipuli sinne kypsymään, sekoittele koko ajan ja varo polttamasta sipuleita. Lisää pannulle chilihiutaleet ja ripaus pimentonia ja sekoita taas. Kaada mukaan ravut ja sekoita taas. Kun ravut muuttavat värinsä kauniin punerviksi, ne ovat valmiita. Öljyä kuuluu olla mukana hyvä määrä, että siinä on hyvä dipata leipää. Sirota päälle vielä vähän lisää pimentonia ja persiljaa. 

Tein nämä molemmat yhtä aikaa ja söimme niitä katsellessamme vuorotellen Giroa ja Vueltaa. Kummassakin oli mäkiset etapit. Onneksi meillä on katsojinakin kykyä vaihtaa kisasta toiseen aivan lennosta, emme useinkaan olleet eri kilpailun parissa kuin oikeasti olimme. Kummatkin ravut olivat hyviä, en osaa sanoa kummasta pidin enemmän. Pienissä kupeissa oli tarjolla myös vihreää pestoa ja aiolia. Valkosipulileipä toimi mainiona avittajana, siihen oli hyvä imeyttää espanjalaisten katkisten liemi. 

Girossa oli kaunis sää ja voittajaksi ajoi hienosti eilisen toiseksi tullut, australialainen NTT-tallin Ben O'Connor. Kokonaiskilpailua johtaa yhä Joāo Almeida. Olipa kiva nähdä miten irtiotosta voiton sai hän, joka ei eilen ihan yltänyt voittoon. Niin iloinen ilme voittajalla. 

La Vueltassa oli vielä 52 km maaliin, kun Girossa kisa oli lopuillaan. Peter Selin jatkoi sukkana selostamista, arvostan tuollaista. Jossain vaihetta kisaa tiellä oli irrallaan lauma hevosia, mistähän ne sinne putkahtivat, onneksi kukaan ei ilmeisesti törmännyt niihin. Voittajaksi ajoi Movistarin Marc Soler ja kilpailun johdossa, punaisessa paidassa jatkaa Primoz Roglic. 

Sienibruschettat

Päivän italialainen ruokapanostus olivat ihanat syksyiset sienileivät. Otin niihin vinkkejä täältä. Tein näitä kaksi kummallekin.

Sienibruschettat (4 kpl)

• 4 viipaletta leipää
• 4 keväsipulia varsineen
• 1-2 valkosipulinkynttä
• 4 suurehkoa ruskeaa herkkusientä
• 1 rkl Marsalaa (oma lisäykseni ohjeeseen)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita ja vähän oliiviöljyä
• jotain tuoretta yrttiä (meillä basilikaa)

Paahda leipäviipaleita kuivalla, kuumalla pannulla kummaltakin puolelta hetkinen, kunnes ne saavat hieman väriä. Nosta leivät pannulta ja peitä ne lautaselle odottamaan.

Lisää kuumalle pannulle hieman voita ja oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppua ja viipaleiksi leikattuja valkosipulikynsiä pari minuuttia. Lisää pannulle viipaleiksi leikatut herkkusienet ja paista niitä molemmin puolin niin, että ne saavat kauniin värin. Jos tykkäät Marsalasta, lisää sitä pieni loraus antamaan sienille makua. Ei mitenkään välttämätöntä, mutta kiva lisä.

Laita paahdetut leipäviipaleet tarjoilulautaselle ja lurittele niille oliiviöljyä. Lastaa leipien päälle sipulia, valkisipulia, sieniviipaleita ja ripota pinnalle hieman suolaa ja pippuria, Koristeeksi vielä jotain tuoretta yrttiä. Olivat oikein hyvä alkupala!

Giro d'Italian  ensimmäisen lepopäivän jälkeen matka taas jatkui 177 km mittaisella etapilla. Vettä näytti satavan, ehdin katsoa noin 40 km lopusta. Nyt olikin aivan hurjan jännittävä ja hauska loppu, Peter Sagan otti ja voitti etapin repäisemällä itsensä yhden hengen massakiriin! Näköjään noinkin voi tehdä! Peterin kuiva kausi, yli 15 kuukautta edellisestä voitosta on nyt ohitse. Ai että. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen João Almeida. 

Antipastivalikoima kolmelle

Tänään aurinko paistoi aamusta alkaen ja söimme iltapalaa omalla terassilla auringon painuttua naapurin puiden taakse. Yksi hyttynenkin lenteli lähettyvillä, mutta ei se haitannut. Päivän italilainen syömäpuoli oli tunkutarjotin, antipastivalikoima kolmelle ja siinä olikin kaikenlaista herkkua.

Antipasti kolmelle

• nektariineja ja persikkaa lohkoina
• mansikoita ja vadelmia
• rypäleitä
• appelsiinia
• grissini-leipätikkuja
• ciabattaa
• buffalomozzarellaa
• erilaisia kovia juustoja 3-4 erilaista palaa (viskicheddaria, mancegoa, jotain italialaista juustoa, en muista nimeä)
• sinihomejuustoa
• yrttituorejuustoa
• bresaolaa
• salamia

Asettelin kaikki mielestäni aika nätisti isolle ovaalin muotoiselle tarjottimelle ja istuimme ulos kaikessa rauhassa syömään. Vaikka juustoja oli vain hieman tulitikkuaskia isommat palat ja hedelmiä ja marjojakin hyvin maltillisesti, tämä määrä riitti oikein hyvin kolmelle.

Giro d'Italian kahdeksas etappi tuli silmäiltyä hieman ylimalkaisesti, sillä ulkona oli niin paljon kivempi istua kuin television äärellä. Voittajaksi ylsi iloisen näköinen aussi, Caleb Ewan ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen toissapäivänä pinkin paidan itselleen hommannut Valerio Conti. Huomenna on vuorossa ensimmäistä lepopäivää edeltävä yhdeksäs etappi, henkilökohtainen aika-ajo. Se on jo toinen tässä kisassa ja kolmaskin vielä tulee aivan viimeisenä etappina. Minä en siitä tykkää ollenkaan, mutta minulta ei varsinaisesti ole kysytty asiasta mitään. 

Myskikurpitsaa ja aikuisten nonparelleja

Hannele Kokit ja potit-blogista teki joku päivä sitten niin houkuttelevan näköistä paahdettua kurpitsaa, että minun oli aivan välttämätöntä ostaa oma pieni myskikurpitsani heti seuraavana päivänä. Sitten tuli kiireitä ja tähdenlentopäiviä, joten kurpitsan paahtamiselle oli aikaa vasta tänään. Sen verran jouduin soveltamaan, että Hannelen käyttämien pistaasipähkinöiden sijasta käytin parmesaanilastuja.

Paahdettu myskikurpitsa sinappiöljyllä kahdelle

• puolikas pienestä myskikurpitsasta
• 4 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sinapinsiemeniä
• pippuria
• tryffelisuolaa
• parmesaania

Kuumensin uunin 200 asteeseen. Halkaisin kurpitsan pitkittäin ja raaputin siemenet pois. Toisen puolikkaan laitoin jääkaappiin jotain tulevaa käyttöä varten. Leikkasin puolikkaan viipaleiksi, jotka öljysin lusikallisella oliiviöljyä ja levitin öljytyt viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Ripotin päälle hieman pippuria. Paahdoin kurpitsaviipaleita noin 20 minuuttia. Niihin saa jäädä vähän napakkuutta. 

Kurpitsojen paahtuessa kuumensin pannulla loput oliiviöljystä ja laitoin pannulle sinapinsiemenet. Kannattaa olla varovainen, etteivät ne pala, mutta niiden pitää kuitenkin paahtua tummiksi. Ne alkavat pian poksahdella, on hyvä laittaa roiske-este päälle. Kun siemenet olivat tummanruskeita, kaadoin ne pieneen siivilään, joka oli kupin päällä. Öljy meni talteen sinne kuppiin. Levitin sinapinsiemenet paperille kuivahtamaan. 

Asettelin kypsät kurpitsaviipaleet lautaselle, ripottelin päälle rapeita sinapinsiemeniä ja lurittelin sinappiaromista öljyä päälle. Aivan pinnalle veistelin tryffelihöylällä ohuita lastuja parmesaania ja maustoin vielä muutamalla hipulla tryffelisuolaa. 

Söimme tämän ruoan perjantain alkupalana, se oli oikein hyvää ja kuten Hannele kirjoitti, paahdetut sinapinsiemenet ovat kuin aikuisten nonparelleja. Tämä kurpitsaruoka sopisi hyvin vaikka brunssipöytään ja maistui mainiolta haaleaksi jäähtyneenä. Pähkinät varmasti toisivat mukavaa rapeutta, mutta juustolastutkin toimivat ihan hyvin. Kuten Hannelekin kirjoitti, myskikurpitsaa ei tarvitse kuoria ja sen voi syödä hyvin kuorineen, joten sen käsittely on mukavan helppoa. 

Ottolenghin tomaatit

Jonna oli tehnyt jokunen päivä sitten sen näköisiä paahdettuja tomaatteja, että vesi herahti kielelle välittömästi. Minulla oli muuten kaikkia aineksiakin, mutta sopivaa leipää ei ollut, joten jätin ohjeen kokeilemisen eiliselle. Jonna oli laittanut valkosipulia, mutta minulla ei ollut eilen sellainen olo, vaan jätin valkosipulin pois.

Melkeinpoltetut Ottolenghin tomaatit jogurttikastikkeella

• kirsikkatomaatteja sen verran kuin käyttämääsi vuokaan mahtuu
• oliiviöljyä
• sitruunankuorta
• timjamia
• oreganoa
• suolaa ja pippuria
• sokeria
• turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia
• raastettua sitruunankuorta
• chilihiutaleita tai kuivattuja tomaattimuruja

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja sommitele uunivuokaan kirsikkatomaatteja niin, että sen pohja tulee melkoisen täyteen. Lurittele päälle hieman oliiviöljyä, mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla, ripaus kutakin. Laita mukaan pari suikaletta sitruunankuorta, tuoretta timjamia ja oreganoa. Paahda tomaatteja noin 20 minuuttia ja lisää uunin kuumuus 250 asteeseen. Laita uunin grillivastus päälle ja aseta vuoka vastuksen alle noin viideksi minuutiksi. Kun tomaatit ovat saaneet väriä, ota ne ajoissa pois, minä melkein poltin tomaattini. 

Tomaattien ollessa uunissa sekoita kulhossa noin pari desiä turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia tasaiseksi. Mausta sitruunankuoriraasteella, minä laitoin noin puolikkaasta sitruunasta raastetun kuoren. Mausta myös ripauksella suolaa. Lusikoi jogurtti laakealle astialle ja tasoittele pinta. Laita astia vielä jääkaappiin odottamaan. On tarkoitus, että jogurtti on kylmää ja tomaatit kuumia, siitä tulee herkkua!

Kun tomaatit ovat asianmukaisen lähellä kärähtämistään, ota ne uunista ja lusikoi ne kylmän jogurtin pinnalle, käytä kaikki vuokaan muodostunut nestekin kastikkeena. Riivi pinnalle vielä tuoreita oreganonlehtiä ja ripauta vähän chilihiutaleita tai kuten  minä kuivattua tomaattimurua. Laita tarjolle hyvää leipää ja mieti, että loppuuko tämä heti vai nopeasti. Meillä oli tätä ihanaa tomaattiherkkua haudutuspadassa kypsennetyn possun sisäfileen ja juuresten kanssa. 

Vihreä gazpacho ilonpäivän alkuruoaksi

Tänään minulla oli töissä päivä, ettei sellaista tule enää. Suoritin viimeisen kerran ammatissani vaadittavan kielikokeen ja vaikka minulla ei ollut mitään oikeaa syytä epäillä selviänkö puhtain paperein, minua kumminkin jännitti. Pärjäsin oikein hyvin, samoin kaikki muutkin meistä kauniisti sanottuna työpaikan dream teamista (lue:käänteisnuorimmat), kaikille tuli kielitaidon puolesta jatkoaikaa vuosikaupalla. Kielikokeen jälkeen harjoittelimme alkusammutusta, mikä on aina paikallaan, on hyvä muistuttaa mieliin miten sammutuspeittoa ja sammutinpulloja käytetäänkään. On hienoa, että työpaikalla huolehditaan tämmöisistäkin asioista. 

Kotona oli sitten ohjelmassa flank steakin grillaamista ja tomaatti-sipulisalaatin valmistaminen, mutta ennen pääruokaa söimme jo aamulla pikaisesti valmistelemani alkuruoan, vihreän gazpachon. Luin ohjeita muutamasta paikasta, mutten nimeä lähdettä erityisemmin, sillä käytin niin omaa kuin asiakkaankin päätä. 

Vihreä gazpacho kahdelle

• 4 avomaankurkkua
• 2 uuden sadon sipulia varsineen
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• muutama vihreä rypäle
• tuoretta timjamia

Tein keiton aamulla jo jäähtymään jääkaappiin ja vähän niinkuin unohdin siitä valkosipulin ja kesäkurren, joita olin siihen ajatellut laittaa. Mutta ei se mitään. Osaanhan sentään tarpeeksi englantia. 

Laitoin blenderin kannuun kurkut ja sipulit paloina ja suurruuttelin menemään, kunnes seos oli tasaista. Pienensin tehoa ja kaadoin kannun kurkistusluukusta hieman suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Annoin koneen käydä pari kolme minuuttia, että öljy emulgoitui ja keitosta tuli kermaista. Maistelin hieman ja lisäsin vähän pippuria. Kaadoin keiton tiiviisti suljettavaan kannuun ja laitoin sen jääkaappiin työpäivän ajaksi. 

Iltapäivällä sekoittelin keittoa ja maistelin, se oli muhevoitunut jääkaapissa kivasti. Kaadoin keittoa pieniin espanjalaisiin annoskuppeihin ja lisäsin päälle muutaman oksan timjamia, makeita espanjalaisia rypäleitä puolikkaina ja hieman oliiviöljyä ja pippuria. Keitto maistui taivaalliselle, makea rypälesattumat sopivat keittoon todella hyvin! Vihreä versio tästä keitosta oli oikein mainio. 

La Vueltan 11. etappi oli luonteeltaan "hilly", eli mäkinen. Pakko myöntää, että kisan seuraaminen jäi minulla hieman vähälle kaikessa iloisuudessani, mutta lopussa satoi vettä melko sikana (pardon my French)  ja etapin voittoon ajoi kumminkin Alessandro de Marchi ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. Huomenna on taas mäkinen etappi. Saa nähdä mitä silloin tapahtuu. 

Taloon tuli uusi polkupyörä, ei tosin Wilier

Kantarellikeitto

Viime aikoina olemme kyllä syöneet, mutta melko viitteellisesti, lähinnä erilaisia tähdenlentoja eikä ollut oikein mitään postattavaa. Tänään oli alkuruokana niin kiva keitto, että se ansaitsee postauksen. 

Kantarellikeitto kahdelle

• 200 g kantarelleja
• 1 uuden sadon pieni sipuli varsineen
• palanen kesäkurpitsaa
• voita
• 2,5 dl lihalientä
• 1 dl vettä
• 0,5  dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• muutama ohut viipale salamia
• tuoretta timjamia
• muutama tippa oliiviöljyä

Puhdista sienet mahdollisesta liasta. Ota heti talteen muutama pienin ja sievin kantarelli, ne tulevat koristeeksi keiton päälle. Leikkaa muut sienet muutamiin paloihin, samoin sipuli ja kesäkurpitsa. Sulata pannulla voita ja kuullota siinä ensin sipulia ja kesäkurpitsaa muutama minuutti. Lisää silputut sienet pannulle ja paistele niitä viitisen  minuuttia. Lisää pannulle lihaliemi ja vettä sen verran, että ainekset kiehuvat sopivasti liemessä. Keitä noin 10 minuuttia. Kaada keittopohja blenderiin ja anna koneen tehdä seoksesta tasaista, paksuhkoa keittoa. Mausta keittopohja suolalla ja pippurilla, notkista vielä kermalla sen verran, että koostumus on mieluisaa. Olisin voinut laittaa kermaa pikkuisen enemmän, tai lientä. 

Paista pannulla koristeeksi säästämäsi muutama pikkuinen sieni ja leikkaa salamipötköstä oikein ohuita viipaleita. Kuumenna keitto uudelleen, kauho sitä lautasille. Nosta päälle pienet paistetut sienet, salamisiivut, timjamia ja tiputa vielä pinnalle muutama tippa oliiviöljyä. Sopiva kalapäivällisen alkuruoaksi. 

Kaikkien keittiöpeikkojen äiti – juustokohokas

Tämän päivän postaus täyttää kolme eri tarkoitusta. Söimme ranskalaista ruokaa Tour de Francen merkeissä, tein sen #suurikeittokirjahaasteen mukaan ja se oli vielä keittiöpeikkokin. Jonkun aikaa tauolla ollut #suurikeittokirjahaaste jatkui Michel Rouxin kirjalla Muna. Olen tehnyt jo saman kirjoittajan kirjasta Piirakka yhden ohjeen. Tätä ei nyt voi kirjoittaa mitenkään, ettei lapsekkaita hihityttäisi (esim. Otin Munan esille ja etsin ohjetta, tai  Tartuin Munaan toiveikkaana) mutta tarvitsin siis ohjeen juustokohokasta varten ja Munasta se paras löytyi. #suurikeittokirjahaaste on Ku ite tekee-Minna viime kesänä aloittama haaste, jossa osallistuja koittaa kahlata keittokirjahyllyään läpi ja kokata joka kirjasta ainakin kerran. Minulla tämä on 24. haasteen osa. 

Olen tehnyt kerran mansikkakohokasta ja pari kertaa suklaakohokasta, mutta juustoinen versio on ollut aikomuksena jo vuosia. Nyt kun keittiössä on uusi uuni, ei ollut mitään tekosyytä esitettäväksi, ellei sitten helle olisi kelvannut sellaiseksi. Pienensin Munan neljän kohokkaan ohjetta puolella, mutta sittenkin se olisi riittänyt ainakin neljään annokseen. Laitan tähän ohjeen suunnilleen sellaisena kuin sen tein. 

Juustokohokas neljälle

• hieman voita annosvuokien voiteluun
• parmesania vuokien "jauhottamiseen"
• 3 kananmunaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
• 10 g voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 1,25 dl maitoa
• 100 g juustoraastetta (käytin cheddaria ja parmesania)
• pippuria ja suolaa

Voitele ensin annosvuoat, sellaiset pienet suorareunaiset kupit, noin 2 dl vetoiset ja ripottele niihin raastettua parmesania. Pyyhi vuokien reunat puhtaiksi, jotta kohokasmassa pääsee nousemaan reunaa pitkin kohotessaan. Laitan vuoat jääkaappiin odottamaan etenkin, jos on niin lämmin sää kuin heinäkuussa 2018. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja ota esille isompi uunivuoka, mihin annosvuoat hyvin mahtuvat. Laita valmiiksi vesi kattilaan tai keittimeen, tarvitset kiehuvan kuumaa vettä suureen vuokaan vesihauteeksi kohokkaiden paistamisvaiheessa. 

Erottele kananmunien keltuaiset valkuaisista. Laita valkuaiset ja pieni ripaus suolaa puhtaaseen kulhoon (kuka nyt likaiseen laittaisikaan?) ja jätä odottamaan. Raasta muutkin käyttämäsi juustot. Sulata pikkukattilassa iso nokare voita ja sekoita vehnäjauhot sulaan voihin. Kypsennä seosta pari minuuttia koko ajan sekoittaen, varo suurusteen palamista. Lisää mukaan maito ja sekoita tasaiseksi. Mausta pippurilla. Kypsennä noin pari minuuttia, kattilaan muodostuu suurustunut kastikepohja. 

Kaavi seos kulhoon ja sekoita mukaan keltuaiset. Jätä seos jäähtymään siksi aikaa, että vatkaat valkuaiset tanakaksi vaahdoksi. Yhdistä kolmasosa valkuaismassasta kastikepohjaan kiertävin liikkein. Kun seos on tasaista, lisää loputkin valkuaiset ja juustoraasteet, sekoita mahdollisimman vähän. Lusikoi kohokastaikinaa annoskuppeihin niin paljon, että sitä on aivan kuppien reunoille asti, muttei niin, että reunat sotkeuvat. Näin kohokas pääsee nousemaan uunissa.

Nosta annoskupit uunivuokaan ja kaada vuokaan varovasti kiehuvaa vettä annoskuppien reunojen puoliväliin asti. Siirrä uunivuoka varovasti uuniin ja laita ajastimeen ensin viisi minuuttia. Seuraa koko ajan paistumista. Älä avaa luukkua paistumisen aikana ja etenkin varo paukauttamasta uunin luukkua kiinni. Minun kohokkaitteni paistumiseen meni kaikkiaan noin 15 minuuttia, mikä oli huomattavasti enemmän kuin Muna-kirjan ohjeessa. Kohokkaiden reunat nousivat hieman epätasaisesti, mutta riittävästi kuitenkin. Kun pinta on kauniin ruskea, nosta vuoka varovasti uunista. Nosta annoskupit tarjoilulautasille varovasti pihdeillä tai pyyhkeellä suojatuin käsin. Varo kopauttamasta annoskuppia lautaselle. 

Kohokas pitää tarjota samantien. Meillä kohokkaat eivät kyllä lässähtäneet mitenkään, vaan rakenne pysyi mukavasti kuohkeana. Juustokohokas oli mitä maistuvin alkuruoka. Annoskoko oli juuri sopiva eikä kohokas ollut tarttunut vuokiin lainkaan. Erittäin hyvä keittiöpeikko-onnistuminen. Vielä voisi säätää juustojen kanssa, joku voimakkaampikin sopisi. Ei sentään ulkojuusto-osastoa. Seuraava kerta menee varmaan totaalisesti pieleen! Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot- ja #suurikeittokirjahaaste-välilehdille. 

Tour de Francen 17. etappi oli erikoisen lyhyt, vain 65 km  mittainen. Heti startin jälkeen reitti vei brutaaliin nousuun. Eilen kaiteen yli lentänyt Philip Gilbert ei jatkanut kisaa enää, sen verran hän itseään loukkasi tapahtumassa. Nyt oli sellainen etappi, joka oli keitetty kokoon. Kahdessa ja puolessa tunnissa käytiin läpi kaikki tunnetilat ja voittajaksi ajoi minun suosikkini Nairo Quintana. Chris Froome ei enää ole tässä kisassa tallin ykkönen vaan, SKY varmaankin ajaa Geraint Thomasille. Hillitsen iloani siitä. Tom Dumoulin nousi kokonaiskilpailussa toiseksi. Nairo on sijalla 5. Ai että oli mukavaa, että Touriin tuli vähän eloa. 

Karpaloita camembertissa

Vuonna 2012 teimme viimeksi paistettua valkohomejuustoa ja ilmeisesti olimme silloin niin höveleitä valkosipulin kanssa, ettei kyseistä herkkua ole sittemmin tehnyt mieli. Ostimme pienen kiekon camembertia viime Viron matkalta ja nyt sen päivämäärä alkoi ahdistella sen verran, että tänään paistoimme taas valkohomejuustoa. Nyt jätimme valkosipulin kokonaan pois ja tilalle tulivat karpalot ja portviini. 

Karpaloita camembertissa

• kiekko camembert-juustoa, koko sen mukaan miten suuria juustonystäviä on paikalla ja kuinka monta
• rosmariinia
• karpaloita
• valkoista portviiniä

Juuston voi paistaa uunissa, mutta me teimme sen kaasugrillissä kannen alla yläritilällä. Ei huvita kuumentaa uunia sisällä, vaikka aivan upouusi uuni onkin viimein käytössä. Kuumensimme grilliä niin, että kannen lämpömittari näytti noin 200 astetta. Otin juuston pois pahvilaatikostaan ja irrotin muovikääreen. Laitoin juuston takaisin pahvikotelon alaosaan. Leikkasin juuston pintaan salmiakkikuvioita ja pistelin viiltoihin jäisiä karpaloita ja pieniä rosmariinioskia. Lorautin pikkuisen portviiniä päälle. 

Laitoimme juuston peltilautasella grillin yläritilälle noin 15 minuutiksi. Hieman juustoa saattaa paeta rasiasta, sen takia peltilautanen on tarpeen, ettei joutuisi siivoamaan grilliä. Kun juusto oli pehmentynyt ja alkoi tuoksua, laitoimme kaasun pois ja jätimme juuston kannen alle vielä hetkeksi. Leikkasimme patonkia viipaleiksi ja avasimme pullo Cremantia, sillä huomenna on vapaapäivä ja tänään oli jännittävä etappi Tour de Francessa. 

Ehdimme katsoa etappia tallenteelta vasta illempana. Etappi oli pitkä, yli 200 km mittainen ja siinä oli vuoria yllin kyllin, nyt oltiin jo Pyreneillä, jotka ovat tietysti suosikkivuoreni ihan heittämällä, enhän muita vuoria olekaan jalkaisin ylittänyt. Etapin alussa oli välikohtaus, jossa maanviljelijät olivat siirtäneet heinäpaaleja keskelle tietä reitin varrella. Mikäli oikein ymmärsimme, poliisit olivat häätäneet mieleosoittajia pois kyynelkaasulla, mitä olikin sitten leijunut kilpailijoidenkin silmiin ja heillä tuli tietysti siitä itku. Kilpailu piti pysäyttää siksi aikaa, että ajajat saivat huuhdottua silmiään ja tilanne rauhoittui. Kisa jatkui ensin etuauton takana tasavauhtia ennen kuin pääsi vauhtiin uudelleen. Matkaa maaliin oli tuolloin vielä noin 180 km. 

Philip Gilbert kippasi kivikaiteen yli kurvissa aivan hirveän näköisesti, mutta hetken päästä hänet nähtiin jo istumassa kaiteella lääkärien tutkiessa häntä ja mekaanikkojen hänen pyöräänsä. Sitten hän näytti kameralle peukkua ylös ja jatkoi matkaa. Olen kyllä ihmeissäni näistä ihmisistä, jotka aina vaan pystyvät kokoamaan itsensä ja jos fyysiset vammat eivät estä, he vain jatkavat. 

Etapin voittajaksi ajoi Julian Alaphilippe. Adam Yates oli jo kärjessä, mutta hän kaatui laskussa ja Julian meni ohitse. Pääjoukko saapui maaliin melkein 10 minuuttia  myöhemmin ja sen mukana varmistui, että kilpailun johdossa jatkaa Geraint Thomas ja toisena on Chris Froome. 

Vaikka eilen oli lepopäivä, kotoinen pyöräilijäni otti pientä osumaa Toyotaan ja Pinarello ja kypärä menevät vaihtoon. Suosittelin sairaalareissun jälkeen Antille uudeksi harrastukseksi vaikka postimerkkien keruuta, tosin se on hänen vanha harrastuksensakin. Nykyään olisi kaikkia kivoja muumimerkkejäkin. Voi olla, ettei hän suostu.

Paahdetut tomaatit ja paprikat

Tänään minulla on myöhään iltaan jatkuva työvuoro enkä ole ehtinyt nähdä Giro d'Italian kuudettatoista etappia, joka on henkilökohtainen aika-ajo. Viime sunnuntain päivälliseltä säästin postaukseen tälle päivälle mukavan lohen lisäkkeen, paahdetut tomaatit ja paprikat. Se sopii antipastoksi myös. Ohjeen otin täältä. Ohjeessa käytetyn fetan sijasta käytin mozzarellaa. Kuinkas muuten.

Paahdetut tomaatit ja paprikat

• kirsikkatomaatteja
• pieniä oransseja ja punaisia paprikoita
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• mozzarellaa (tai fetaa)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunin kestävä vuoka oliiviöljyllä. Laita paprikat ja tomaatit vuokaan ja lurittele päälle oliiviöljyä ja kierrä myllyistä pippuria ja suolaa. Paahda tomaatteja ja paprikoita noin 20-30 minuuttia ja revi päälle mozzarella- tai fetapaloja. Tarjoa lihan tai kalan kanssa kuumana lisäkkeenä tai jäähtyneenä antipastotarjottimella. 

Giro d'Italian kuudestoista etappi selviää  minulle vasta illalla  myöhään, kun pääsen töistä, mutta jos minä mitään osaan arvata, niin Chris Froome surraa kuin Singer ja pienentää eroa kärkeen. Simon Yates taitaa kuitenkin pitää vielä rosapaidan. Mikäli olen aivan väärässä, korjaan tämän kappaleen sisältöä oikean tiedon saavutettua minut. 

Kesäkurpitsacarpaccio

Carpaccio on yleensä lihasta valmistettu italialainen alkuruoka, mutta tällä kertaa tein carpacciota kesäkurpitsasta. Ohjeen otin tästä blogista. Nyt en edes säätänyt mitään erityistä, vaan tein kuten neuvottiin. Tosin tein tämän vain pienenä yhden hengen annoksena, mutta se on helppo soveltaa sen mukaan, miten paljon pöydän ääreen asettuu syöjiä. 

Kesäkurpitsacarpaccio

• kesäkurpitsaa
• parmesaania
• rucolaa
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Ota esille lautanen tai muu astia, jolla haluat tarjota alkuruoan. Siivuta suoraan astiaan niin ohuita viipaleita kesäkurpitsasta kuin kykenet. Mandoliini on hyvä, terävä juustohöylä tai kuorimaväline. Minä käytin tryffelihöylää, jolla saa todella ohuita viipaleita joistakin raaka-aineista, tryffelin lisäksi vaikka kurkusta ja parmesaanista. 

Liruta viipaleille hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua ja asettele päälle ohuita lastuja parmesaania ja rucolaa. Pinnalle vielä muutama hippu suolaa ja pippuria. Tässä antipastossa oli erittäin miellyttävä maku ja rakenne, kun sitruuna ja oliiviöljy hetken aikaa pehmensivät kesäkurpitsaa. Suolainen parmesan ja kirpeä rucola joka haarukallisessa sopivat hyvin yhteen kesäkurpitsan kanssa. Tämä sopisi suurempana annoksena yhteiseltä vadilta isommankin porukan grilliaterian lisäkkeeksi. Ehkä teen tätä, kun saamme ensi kuussa blogaaniperheen vieraiksemme. 

Giro d'Italian neljästoista etappi oli oikein todellinen vuorietappi, jonka lähtö tapahtui San Vito al Tagliamentosta ja maaliin tultiin 186 km myöhemmin paikkaan nimeltä Monte Zoncolan. Maali sijaitsi etapin pisimmän ja rankimman nousun päällä. Nyt ei ollut kirimiesten juhlapäivä, vaan kysyttiin vuoristokauriiden ominaisuuksia. Muutama kilometri ennen maalia alkoi näyttää siltä, että Chris Froome olisi saanut tarpeekseen häviämisestä ja aiemmilta vuosilta tuttu surraava ajotyyli vei hänen loppunousuun ensimmäisenä. Simon Yates lähti takaa-ajoon, mutta matka ei sittenkään aivan riittänyt. Voittajaksi sinnitteli siis Chris Froome ja toiseksi Simon Yates, joka johtaa edelleen kokonaiskilpailua. Voi miten jännittävä etappi. Vaikka olen ollut salaa hieman tyytyväinen siihen, ettei Froome ole ollut tässä kilpailussa ylivoimainen, pystyn olemaan nyt todella iloinen hänen puolestaan tänään.