Macarrones con Gambas y Azafrán – espanjalainen sahrami-katkarapupasta

Välillä pitää syödä pastaa, vaikka olisi mitkä ruokahaasteviikot, onneksi Spain on A Fork-blogista löytyy myös espanjalaisia pastaohjeita vaikka kuinka paljon. Tämän päivän aterian ohje on täältä. Ohje olisi huutanut pulskia raakoja rapuja, mutta meillä oli melkoisen pikkuisia pakastekatkarapuja, saivat kelvata. Ja kelpasivatkin. Retkiolosuhteisiin tämä ruoka sopii juuri siksi, että se valmistetaan yhdellä pannulla, säästyy tiskiä. Kerrankin tein oikean määrän, jaksoimme syödä kaiken, eikä jäänyt nälkä. 

Macarrones con Gambas y Azafrán

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli silputtuna
• 2 valkosipulinkynttä viipaloituna
• 3 tomaattia kuutioiksi leikattuna
• 0,5 pimentonia (espanjalainen savustettu paprikajauhe, oma lisäykseni)
• muutama hippu sahramia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kuivaa roseviiniä (myös oma lisäykseni)
• 100 g pakastekatkarapuja
• 2 dl kuivaa pastaa
• 2 dl vettä
• puolikas kasvisliemikuutio
• tuoretta persiljaa

Keräsin kaikki ainekset valmisteltuina tarjottimelle ja tein ruoan ulkona Campingazin grillillä, jolle saa hyvin paistinpannunkin. Kuumensin ensin pannua hetkisen ja lorautin sille oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin pannulle ensin sipulit ja kuullotin niitä kolmisen minuuttia. Sitten lisäsin pannulle tomaattikuutiot ja viinin, sekoittelin ja annoin seoksen kiehua viitisen minuuttia. Murustelin kasvisliemikuution puolikkaan pannulle ja ripottelin mukaan hieman pimentonia ja sahramia. Kun viini oli kiehunut noin puoleen ripottelin pannulle pastat mahdollisimman tasaisesti ja kaadoin päälle sen verran vettä, että pastat olivat kokonaan nesteen pinnan alla. Laitoin kannen pannun päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 8 minuuttia, kyseessä oli aika nopea pasta, noin viiden minuutin kiehumisajalla, mutta en arvellut, että se imisi nestettä niin pian niin paljon. 

Kun pasta oli kypsää ja neste melkein kokonaan imeytynyt ruokaan, kumosin päälle vielä katkaravut ja laitoin kannen päälle. Tässä vaiheessa kaasupanos grillissä alkoi vedellä viimeisiään. Tänään se vihdoin loppui, montakohan ruokaa olen silläkin tehnyt ja luullut, että nyt se varmasti loppuu. Tänään oli se päivä sitten. Lopuksi vielä hieman sekoittelin ruokaa, ripautin päälle vähän pippuria ja persiljaa. Oli oikein oivaa ruokaa, etenkin kun olen aavistuksen verran flunssassa. Siltikin jaksoin syödä koko annokseni ja se maistuikin, joten tuskinpa minulla on koronaa. 

La Vuelta on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli vuorossa vuorietappi, joka ei ollut kauhean pitkä, mutta loppunousu oli. Se nopein oli Marc Soler ja kokonaiskilpailun kärjessä jatkaa Jonas Vingegaard, hänen johtonsa toisena olevaan Jaoa Almeidaan on 48 sekuntia, joten liian mukavaksi ei Jonas voi itseään vielä tuntea, etenkin kun Joao on osoittanut vahvuuttaan muutamana etappina aivan kylliksi. 

Espanjalainen kana-riisipannu

Tämä ruoka kuuluu kategoriaan omasta tai asiakkaan päästä. Olen tehnyt tämän tapaisia ruokia usein, viimeksi viime vuoden Vueltan aikaan ja olenpa silloin nimennyt ruoan aivan samalla tavallakin. Nyt kun avasin tuon viime vuotisen postauksen, palasivat mieleen ne kirveltävät nolostuksen tunteet, olin juuri kaatunut omatoimisesti pyörälläni aivan pöhkössä paikassa ja menettänyt kasvoni ainakin itselleni joksikin aikaa. Harmi miten ikävät asiat eivät poistu muistoista, mutta hyvät asiat saattavat kadota taivaan tuuliin liiankin nopeasti. Mutta tuolloinkaan ei käynyt pahasti, henkiset hiertymät olivat fyysisiä suurempia. Tänä vuonna olen välttänyt täyteläisesti kaikki pyöräilyyn liittyvät vaaranpaikat, koska en ole ajanut pyörällä vielä metriäkään!

Nytkin koitin tehdä ruokaa oikein vähän, mutta tuli sitä silti vähän liikaa. Virhe lähti siitä, että valitsin kaupasta liian ison pakkauksen kanaa, olisi pitänyt ottaa se, jossa oli 200 g. Ehkä vielä opin ostamaan mahdollisimman vähän. Sieniä olin kyllä ostanut vain kaksi ja ne maksoivat puoli euroa. 

Vuoden 2025 Vueltan kana-riisipannu

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä valkosipulinkynttä viipaloituna
• 2 valkoista isohkoa herkkusientä viipaloituina 
• 2 pientä perunaa lohkoiksi leikattuina (0-1 olisi riittänyt)
• 1 pieni tomaatti lohkoiksi leikattuna
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 300 g kanan sisäfileitä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl pimentonia (espanjalaista savustettua paprikajauhetta)
• muutama sahramihippu
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl raakaa riisiä (uskokaa tai älkää, puoli desiä olisi riittänyt)
• 1 dl valkoviiniä (siitä ei tingitä)
• 0,5 kasvisliemikuutiota (kerron myöhemmin mitä sille tapahtui)
• 3 dl vettä
• tuoretta persiljaa
• sitruunamehua

Tein ruoan kokonaan yhdellä paistinpannulla, en sillä eilen kehumallani uudella pienellä pannulla vaan kesällä 2022 jostain alankohollantilaisesta marketista ostetulla. Käsittelin kasvikset ja sienet ensin ja aloitin sitten kuumentamalla lorauksen öljyä pannulla ja levittelin sille punasipulit ja valkosipulit. Paistelin hetkisen ja kumosin sipulit lautaselle odottamaan. Pannulle jäi sen verran öljyä, ettei lisää tarvittu pannulle päätyneiden sienien ja perunoiden paistamiseen. Muutaman minuutin kuluttua kumosin nekin lautaselle sipuleiden seuraksi. 

Nyt lisäsin hieman oliiviöljyä ja nostelin kanapalat pannulle ja maustoin niitä suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Paistoin kanapaloja (suikaleita oikeastaan, sisäfileet ovat aika pitkulaisia) muutaman minuutin ja nostelin nekin lautaselle, niiden ei ollut tarpeen vielä kypsyä kokonaan. 

Seuraavaksi kaadoin pannulle pienen lisäöljytilkan kanssa riisit ja ripottelin niille hieman sahramia, kuullotin riisiä parisen minuuttia ja lisäsin pannulle lasistani kunnon lorauksen valkoviiniä annoin sen kiehua melkein kokonaan kokoon. Kaadoin sitten pannulle pari desiä vettä ja pudotin liemikuution mukaan. Sekoittelin ja hetken päästä, kun seos kiehui, lisäsin mukaan alkupaistetut sipulit, perunat, kanapalat ja vielä vähän ajan päästä tomaattikuutiot ja herneet. Sekoittelin ja lisäilin vettä muutamaan otteeseen, niin että riisit kypsyivät hitaasti, samoin muut ainekset. 

Noin vartissa kaikki oli kypsää, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja ennen tarjoilua vielä ison lorauksen sitruunamehua ja persiljaa. 

Annostelin ruokaa lautasille ja aloimme syödä. Tiedä mikä varjelus tässä kohden kävi, mutta minun ensimmäisessä haarukallisessani oli se kasvisliemukuution puolikas, joka ei ollutkaan liuennut ruokaan. Olipa muikea makuelämys, saatoin hieman irvistää ja lähes yökätä. Mutta sain sen palautettua haarukkaan ja kompostikuppiin. Piti käydä juomassa hieman vettä ja limsaa, että ätläkkyys lähti suusta ja pääsin palaamaan ruoan pariin. 

Muuten ruoka oli oikein hyvää, mutta sitä oli lopulta vähän liikaa. Lupaan ja vannon, että opettelen tekemään sekä retkikeittiössä, että kotikeittiössä oikean määrän ruokaa. Meidän ei ole järkevää retkiolosuhteissa koota mitään tähdenlentoja tai keräilyeriä etenkään näin ruokahaasteiden aikaan, kun ideana olisi tehdä uusia ruokia joka päivä, eikä tässä enää mitään työlounaita tarvita. On vain jotenkin vaikea käsittää, että yksi perunakin voi olla liikaa tai desi riisiä. Ehkä joskus opin, ehkä en. 

La Vueltassa oli taas karmeaan nousuun päättyvä vuorietappi. Katsoimme sitä ruoanlaiton ohessa ja syödessämme. Leirialueen maksullinen netti toimii erittäin hyvin ja sitä olemme tässä nyt hyödyntäneet. Tänäänkin nähtiin pienehkö kisaa hidastanut mielenosoitus, mutten pitänyt sitä pahana. Loppunousussa kaksi suosikkiani Jaoa Almeida ja Jonas Vingegaard ajoivat viimeiset kilometrit kahteen pekkaan, mutta Jonas ei kyllä vetänyt yhtään, ei kyllä pudonnut kelkastakaan. Näytti siltä, että hän tarkoituksella jätti taistelematta etappivoitosta, joka kyllä kuuluikin ehdottomasti Almeidalle. Jonas Vingegaard johtaa nyt kokonaiskilpailua 46 sekunnilla, Joao Almeida on toisena, hyvityssekunneilla hän sai muutaman sekunnin johdosta nipistettyä. Huomenna on myös vuorietappi, joka päättyy jyrkkään nousuun. 

Väärän päivän kalakeitto talvihorroksen aikaan

Olen tosi huono muistamaan erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä korvapuusti- ja keittopäiviä, mitä nyt milloinkin instassa ja blogeissa näkyy. Olisi hauska osallistua, mutta hoksaan ne vasta, kun jotain muuta on lautasilla tai kello on niin paljon, ettei enää ole intoa alkaa leipoa. Leipominen on muutenkin jäänyt tosi vähälle viime aikoina, oikeastaan vuosina. Pitäisi leipoa niin pieniä määriä, että ne tulisi syötyä säällisessä ajassa, ettei siinä oikein ole mieltä. 

Juttelin vähän aikaa sitten siskoni kanssa päivän ruokasuunnitelmista ja hän silloin oli aikeissa tehdä lohikeittoa pitkästä aikaa. Minullekin tuli ajatus, että kun seuraavan kerran ostan lohta, teen minäkin lohikeiton. Ja niin teinkin, tosin päivän myöhässä kansalliseen kalakeittopäivään nähden. Blogissakaan ei ole kuin pari kala- tai lohikeittoa, joten yksi vielä mahtuu, olkoonkin että se syötiin päivän myöhässä ja postaan paljon myöhemmin. Viikon ainakin. Olen melko viikkopöllö nykyään, olen osittain talvihorroksessa. Sen näkee siitäkin, että Googlen mukaan en viime kuussa käynyt  kuin kolmessa paikassa ja nekin olivat kaikki alle 15 km päässä kotoa. 

Myöhästynyt lohikeitto kahdelle

• 4 pientä perunaa (enempiä ei taloudesta löytynyt)
• 3 porkkanaa
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 250 g lohta kuutioiksi leikattuna
• 5 dl vettä 
• pieni hippunen sahramia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä
• 0,5 dl kermaa

Luulin, että meillä on enemmäkin perunoita, mutta niille oli käynyt huonosti, pussissa oli pitkiä ituja ja niitä minä en pysty kohtaamaan. Antti vei pussin varastoon ja laittaa perunat sitten multaan, jos kevät joskus tulee. Hän kuitenkin löysi toisen pussin perunoita, sieltä löytyi neljä pientä asiallista perunaa, jotka saivat luvan riittää. Porkkanaa oli kylliksi, sitä tuli nyt enemmän keittoon kuin perunaa, vaikka yleensä teen toistepäin. 

No, joka tapauksessa kuorin ja leikkasin perunat ja porkkanat kuutioiksi ja sipulit viipaleiksi. Säästin hieman sipuleiden vihreitä osia annosten päälle ripoteltavaksi. Tilliäkin leikkasin jo valmiiksi silpuksi. En ollut muistanut omaa tillivinkkiäni, joka kuuluu näin: Jätä perjantaina ostamasi tillinippu pussissaan pöydän reunalle pötkölleen äläkä vilkaisekaan siihen viikonlopun aikana, mikäli on tarkoitus käyttää tilliä sitten joskus. Sitten joskus ota tilli esille ja kas, se on ihan kunnossa. Olin laittanut tillin pussista purkkiin ja purkkiin vettä ja tilli oli kuoleman kielissä jo ostamista seuraavana päivänä. Vähän siitä sai vielä pelastettua. 

Leikkasin lohen kuutioiksi, kunhan olin ensin saanut se kohtuullisen sievästi leikattua irti nahasta. Loput fileestä siistin, vakumoin ja pakasti toista ateriaa varten. 

Laitoin pannulle öljyä ja voita ja kun pannu oli kuuma, kumosin sille perunat, porkkanat ja melkein kaikki sipulit. Kiersin myllystä suolaa ja pippuria pannulle. Kypsentelin niitä muutaman minuutin ja kaadoin mukaan valkoviinin, joka sai kiehua olemattomiin. Kumosin pannun sisällön kattilaan (olisin voinut tehdä tämän esipaistelun kattilassakin tiskinsäästösyistä, mutta enhän minä tajunnut) ja lisäsin mukaan vettä niin paljon, että ainekset peittyivät ja tuumin, että määrästä tulisi kaksi kunnollista kulhollista ruokaa. Ripautin kattilaan vähäsen sahramia. Varastoni alkavat ehtyä, joten otan aina vain ihan vähän purkista, niin riittää vielä seuraavaankin kertaan. Joskus sekin hauskuus lakkaa, tiedän. Sitten pitää lähteä vaikka caminolle, Espanjassa sahrami ei ole niin kallista. Ei oikeastaan kallista ollenkaan.

Annoin keittopohjan kiehua noin 10 minuuttia, siinä ajassa perunat ja porkkanat kypsyivät. Lisäsin mukaan lohipalat ja lorauksen kermaa, todellakin vain noin puoli desiä. En siksi, ettei enempää ollut, vaan koska keitto oikeasti ei tarvitse kovin paljon kermaa. Annoin keiton vielä hautua muutaman minuutin, lohipalat eivät kauan tarvitse kuumauittoa. Paljon (tai no sen verran kuin oli elossa) tilliä päälle ja loput kevätsipulista annoksiin vielä ja valmista oli. Edelleen pidän kuvakuria, eikä keitosta ole kuin  yksi lautaskuva. Ennen olisi ollut ainakin 12. 

Revuelto de Verduras – munakokkeli vihanneksin

Tänään täytyy syödä jotain helposti pureksittavaa, sillä kävin nauttimassa hammaslääkärin palveluksista koko rahan edestä, itse asiassa vasta puolet siitä ilosta on takana, ensi viikolla jatkuu. Löysinkin jo eilen sopivan ohjeen tutusta Spain on A Fork-blogista, jonka ohjeisiin olen jo monena vuonna luottanut. Pienensin ohjetta kolmanneksella, tein neljän kananmunan kokkelin. 

Revuelto de Verduras

• 4 kananmunaa
• 2 rkl vettä
• muutama rihma sahramia
• pari kunnon ripausta pimentonia
• kuivattua oreganoa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• 1 valkosipulin kynsi 
• puolikas punasipuli
• pieni kesäkurpitsa
• 2/3 punaista paprikaa
• 2 palaa vaalea leipää
• hieman lisää suolaa ja pippuria
• hieman raastettua Manchego-juustoa
• tuoretta persiljaa silppuna (meillä basilikaa, koska persiljaa ei ollut)

Sekoitin ensin munakokkelimassan. Rikoin munat kulhoon ja lisäsin mukaan veden, sahramin, oreganon, suolaa ja pippuria, sekoitin vispilällä tasaiseksi ja jätin kulhon odottamaan. 

Leikkasin paprikan ohuiksi suikaleiksi, sipulin myös. Kesäkurpitsan leikkasin mandoliinilla parin millin viipaleiksi ja leivän veitsellä pieniksi kuutioiksi. Kuorin valkosipulinkynnen, leikkasin sen viipaleiksi ja raastoin juuston. 

Kuumensin pannulla pari rkl oliiviöljyä ja laitoin valkosipuliviipaleet mukaan hyvällä lämmöllä. Kun kynsi oli ottanut kunnolla väriä, lisäsin pannulle silputut paprikan, sipulin, kesäkurren (hih, Merituulille terveisiä) ja leipäkuutiot. Maustoin suolalla ja pippurilla. Paistelin näitä kaikkia noin 6-8 minuuttia, kunnes vihannekset alkoivat olla kypsiä ja leipäkuutiot kullankeltaisia. 

Pienensin hieman lämpöä pannun alla ja kaadoin mukaan kananmunamassan ja aloin sekoitella niin, että kananmuna muuttui kokkeliksi ja sekoittui vihanneksiin. Maistelin ja lisäsin vielä hieman suolaa ja pippuria. 

Kaadoin koko pannullisen tarjoiluvadille ja ripottelin päälle Machego-raasteen ja tuoretta basilikaa silppuna. Tämä espanjalainen ruoka käy aamiaiselle, brunssille, lounaalle, päivälliselle, tapaksena, krapularuokana ja iltapalana. Me söimme sen pienen savulohipalan kanssa. Eipä tässä ole lohta viime aikoina paljon syöty, maistui kyllä hyvältä. Näillä hinnoilla ostan jatkossa niitä pieniä määriä kokonaisen fileen sijaan, jos syöjiä on kaksi, kuten tänään. 

Tässä ruoassa on kyllä ulkonäön puolesta selkeä kankkusruoan vire, mutta pitäähän sitä krapulassakin syödä. 

La Vuelta jatkui Espanjassa neljännellä etapilla, joka oli jo oikea vuorietappi. Reitti kulki kauniissa Baskimaassa ja sää oli aurinkoinen, ilmeisen lämmin. Ilokseni Primoz Roglic ajoi voittoon ja nousi samalla myös kokonaiskilpailun kärkeen. Huippua! 

Cavakastike

Espanjassa tällä viikolla ajettava Volta a Catalunya inspiroi espanjalaiseen ateriaan, jonka yhtenä osana oli perunamunakas, Spanish tortilla. Sen lisäksi lautasella oli pannulla paistettu broilerin rintafile ja keltainen kuohuviinikastike. Käytin siihen espanjalaista cavaa. Ohjeen otin täältä, kymmenen vuoden takaisesta postauksesta. Muuntelin hieman eikä se mennyt pieleen, mikä oli ilahduttavaa. Pienensin ohjetta jonkun verran. Postauksen ohje on oikein pätevä, mutta minä tein näin:

Cavakastike 

• 1 pieni sipuli oikein hienoksi silputtuna
• 1 iso valkosipulin kynsi sekin hienoksi silputtuna
• sahramihippuja
• kuivattua ranskalaista rakuunaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1,5 dl kuivaa kuohuviiniä
• 1,5 dl kanafondia
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta yrttiä (meillä kevätsipulinvartta, sillä yrtit olivat vähissä)

1. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja kuullota siinä sipulia ja valkosipulia muutama minuutti, lisää mukaan sahrami ja kuivattu rakuuna. 
2. Sekoita mukaan vehnäjauho ja kypsennä seosta sekoitellen muutama minuutti. 
3. Kaada pannulle ensin kuohuviini, sekoita ja anna imeytyä. Seos sakeutuu mukana olevien jauhojen avulla. 
4. Lisää mukaan kanafondi, sekoita ja anna kastikkeen kiehua maltilla. Mausta suolalla ja pippurilla. 
5. Lopuksi lisää mukaan loraus kermaa, sekoita ja anna edelleen kypsyä ja sakeutua. 

Tästä tuli aivan loistavaa kastiketta pannulla paistetulle broilerin fileelle ja perunamunakkaalle. Alkuperäisohjeessa käytettiin currya, minä tein värin sahramilla ja pidän kovasti ranskalaisesta rakuunasta, joten siksi sitäkin pääsi kastikkeeseen. Viime kesäistä rakuunaa on vielä runsaasti kuivattuna. 

Melko valkosipulista aiolia La Vueltan avauspäivänä

Enpä ole aikaisemmin pitänyt blogipaussia koko Tour de Francen ja La Vueltan välistä aikaa, joka tänä vuonna oli vieläpä hieman tavallista pitempi. Olemme reissailleet ympäri Suomea, sitä josta Laura Frimanilla ei ole paljon hyvää sanottavaa. Eilen tulimme kotiin kauden 2021 seitsemänneltä CampaReissulta, oikein sopivasti ennen vuoden viimeisen Grand Tourin aattona. Kirkkolistamme on nyt melkein 700 kirkon mittainen, noin 20 uupuu tuosta tasaluvusta. 

Lueskelin tänä aamuna hieman Vueltan reitistä ja se tapahtuu osin  minulle tutuilla seuduilla viiden vuoden takaisella caminollani. Ensimmäinen etappi ajetaan Burgosissa ja Vuelta päättyy kolmen viikon kuluttua Santiago de Compostelaan minne kävelymmekin päättyi syntymäpäivänäni toukokuussa.  Kävin läpi ajajalistan ja suosikkini on selvä, jo kolmatta peräkkäistä Vueltan voittoa tavoitteleva Primoz Roglic. Hassua, etteivät hänen peräkkäiset voittonsa ärsytä yhtään, toisin kuten Chris Froomen voitot männävuosina. Froome ei osallistu Vueltaan tänä vuonna, eikä moni muukaan nimekäs ajaja, mutta kyllä tästäkin hyvä kilpailu sukeutuu, olen siitä varma. 

Burgosin katederaali, sen katsoin vain päältä päin, sillä kävelimme sen ohi niin aikaisin aamulla. 

Päivän espanjalaiseksi kokkaukseksi tein meille sahramilla kellastettua aiolia, johon tuli valkosipulia niin paljon, että pelkäsin sen olevan syömäkelvotonta. Muutama tunti jääkaapissa makujen tasautumista ja aioli oli aivan juuri sopivaa. Otin ohjeen tutusta Spain on a fork-blogista. Linkin postauksessa on muitakin espanjalaisia peruskastikkeita. 

Sahrami-valkosipuliaioli

• 2 valkosipulinkynttä
• pari hyppysellistä sahramihippuja
• loraus sitruunamehua
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 kananmunan keltuainen
• 1 dl oliiviöljyä

Kuorin valkosipulinkynnet ja raastoin ne microraastimella korkeaan, kapeaan sauvasekoittinen kulhoon, lisäsin sinne sahramihiput, suolaa ja pippuria, sitruunamehua ja keltuaiset. Sekoitin kaikki ensin tasaiseksi ja sitten kaadoin mukaan oliiviöljyn. Laitoin sauvasekoittimen vatkainosan kulhon pohjalle ja sitä liikuttamatta annoin se käydä noin puoli minuuttia ja aloin nostaa sitä vähitellen ylöspäin niin, että öljy sekoittui massaan ja siitä muotoutui keltaista, tasaista majoneesia. Kaavin valmiin aiolin tarjoiluastiaan ja maistelin sitä, olipa se ärhäkkää. Peitin astian huolellisesti kelmulla ja laitoin asettumaan jääkaappiin. Ja paussi ennen syömistä tekikin aiolille hyvää, sen ärhäkkyys taittui sopivasti. Söimme keltaista aiolia espanjalaisten katkarapujen ja paahdetun pitaleivän kanssa, mukana oli sitruunaa ja tilliä. Maistui oikein Espanjalle. 

La Vueltan ensimmäinen etappi oli siis henkilökohtainen aika-ajo ja sen nopein oli Primoz Roglic, se sopii oikein hyvin minulle. Hänellä on huomenna johtajan punainen paita ja Sepp Küss otti mäkipaidan.  Oli mukava katsoa Burgosin kaupunkia, palasi muistoja mieleen. 

 

Kotona tehty matkapaella

Meidän piti tehdä viimeisimmällä ja kauden päättäneellä CampaAdria-reissulla pieni matkapaella, sillä  meillä oli uusi minikokoinen hiiliteräksinen paellapannu. Se maksoi Tallinnan Promo-tukussa muistaakseni 4,95 € ja se oli malliston pienin. Muutaman sentin suurempana koot kasvoivat sellaiseen mittaan, jolla voisi mahdollisesti kaljakellua. No se siitä fantasiasta. Pannu oli hankittu jo aikoja sitten ja olin jopa rasvapolttanut sen valmiiksi. Kyseisellä reissulla ei sitten vain tullut sellaista sateetonta päivällisaikaa, että olisi ollut kiva tehdä paellaa ulkona. Yhdessä paikassa kyllä oli, mutta minulle tuli primitiivireaktio loikkia kiireellä autoon, kun näin pihassa rotan. Eka ja ainoa tähän asti kotimaisilla leiripaikoilla. Se nyt oli sellainen semiryysyranta, joten ei se niin ihme, mutta paella jäi tekemättä.

Tänään meillä oli sitten minipaellaa, emme tehneet sitä ulkona, sillä välillä satoi ja tuuli niin reippaasti, että kokkasin suosiolla sisällä kaasuliedellä. Yritin tehdä niin pienen paellan kuin mahdollista ja vielä olisin voinut pienentää. Tosin söimme tavallista aikaisemmin, että ehtisimme ottaa kuvan ruoasta ennen kuin pimeys valtaa maailman, joten meillä ei ollut ihan niin nälkä kuin yleensä päivällisaikaan. Laitan tähän määrät sen mukaan miten tein, mutta sulkuihin ne määrät, joilla olisi tullut riisilleen sopivan kokoinen paella kahdelle. 

Matkapaella kotioloissa 

• oliiviöljyä
• 0,5 keskikokoista punasipulia silputtuna
• 1 valkosipulinkynsi silputtuna
• 1 pieni punainen suippopaprika suikaleina
• 1 pieni oranssi suippopaprika suikaleina
• ihan pieni kourallinen pakasteherneitä (vielä pienempi olisi riittänyt)
• 12 viipaletta chorizoa, noin 3-4 mm paksuja (niitten määrästä ei tingitä)
• 3 kampasimpukkaa halkaistuna (2 olisi riittänyt)
• 6 suurta raakaa pakastekatkarapua (4 olisi riittänyt) 
• kevätsipulin varsia silputtuna
• 1 dl paellariisiä (0,75 dl olisi ollut just sopiva määrä)
• 1 l kasvisfondista tehtyä lientä (meni melkein kaikki, liemen määrä on henkimaailman hommia, sitä kannattaa olla riittävästi, joskus menee kaikki, joskus jää vähän)
• 0,5 annospussia Paellero-paellamausteseosta 
• sahramia
• suolaa ja pippuria
• sitruunalohkoja

Paellan valmistaminen on sellainen operaatio, että kaikki kannattaa valmistella pannuvalmiiksi, liemi kuumentaa ja kun aloittaa, sitten ei juuri poistuta lieden ääreltä (paitsi minä, sillä kiikutin sitä sun tätä takaisin pantryyn ja olin polttaa riisit). 

Aloitin kuumentamalla paistinpannulla hyvän lorauksen oliiviöljyä, kumosin sille sipulit ja paprikat, kääntelin niitä hetkisen ja kumosin ne peltilautaselle odottamaan. Seuraavaksi pintapaistoin halkaistut kampasimpukat molemmin puolin ja nostin nekin lautaselle. Viimeisenä käytin chorizoviipaleet pannulla, ihan vain alle minuutin puoliltaan, olen aikaisemmin paistanut kypsää chorizoa aivan liikaa, se ei tosiaan tarvitse kuin ihan pienen kuumennuksen. Laitoin nekin lautaselle odottamaan. (olisin voinut tehdä nämä alkupaistelut ihan hyvin paellapannullakin, nyt tein turhaa tiskiä toisella pannulla)

Kuumensin paellapannua ja laitoin sille oliiviöljyä ja kaadoin riisin öljyyn. On tärkeää saada riisi hieman kuultumaan, muttei sitä pidä polttaa, kuten joku ehkä melkein saattoi tehdä. Riisiä ei pidä sekoitella, se pitää saada asettumaan pannulle ja aloittamaan crustin muodostamisen pikkuhiljaa, kun lientä aletaan lisätä ja riisi kypsyä. Samaan tapaan kuin risoton kanssa paellaan lisätään kuumaa lientä pikkuhiljaa, kun edellinen kauhallinen on imeytynyt. Ensimmäisen kauhallisen jälkeen lisäsin paellamausteseosta, noin puolet muutaman gramman pussista, ehkä alle puolet. Jauhe liukenee nopeasti riisiin liemen välityksellä. 

Riisin kypsyminen ottaa aikansa, jopa tämä desi kuivaa riisiä vei noin 25-30 minuuttia sisällä tuulettomissa olosuhteissa. Maistelin riisi kerrallaan ja kun siinä alkoi olla sopiva puruvaste, lisäsin pannulle ensin raa'at katkaravut riisin päälle, sen jälkeen kampasimpukan puolikkaat ja sipulit ja paprikat. Chorizopalat sommittelin muitten ainesten väliin ja pinnalle ripottelin hieman silputtua kevätsipulia ja herneitä. Päälle muutama kierros pippuria ja sitruunalohkoja. 

Tämän päivän paella näytti aika samalta kuin viime vuonna tekemämme matkapaella, silloin tein sen liukaspohjaisessa raskaassa hiiliteräspaistinpannussa. Siinä oli varomista, ettei se putoa pienen Campingazin päältä. Silloin olin näköjään uumoillut sitä, etten enää jatkaisi ruokahaasteita tänä vuonna. Ihan vaikuttaisi, että muutin mieleni. 

Tämä minipaella oli kyllä oikein hyvää, mutta sitä oli sittenkin hieman liikaa, emme ihan kaikkea riisiä jaksaneet, mutta söimme merenelävät ja chorizot. Todella kevyt ja ohut pannu toimi kaasulla erittäin hyvin. Keskelle pannua oli muodostunut hieman crustia, mutta pannu oli helppo puhdistaa, riisi ei ollut liiaksi tarttunut pannuun. Se on oikein sopiva kahdenhengen ruokiin ja aion yrittää tehdä sillä muutakin, ainakin munakasta. 

La Vueltassa oli noin 230 km mittainen hilly-tyypin etappi, viidestoista järjestyksessään ja tämänkertaisen kilpailun pisin. Lopussa oli ikävän sateinen sää ja pääjoukko saavutti hatkassa olleen kärkimiehen muutama kilometri ennen maalia. Voittajaksi ylsi Jasper Philipsen, josta en ole aikaisemmin koskaan kuullut, hän voitti nyt ensimmäistä kertaa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun kärki säilyy ennallaan, Primoz Roglic johtaa ja Richard Carapaz on toisena samalla aikaerolla kuin aikaisemminkin. Huomenna perjantaina on kolmanneksi viimeinen etappi, sen mitta on 160 km ja se on luonteeltaan hilly, vaikka melkoisia tönkäreitä siihen sisältyy.

Ehkä viimeinen vueltapaella

Olen tehnyt melkein jokaisena blogivuonna paellaa ja aivan ensimmäinen paellani koskaan valmistui vuonna 2011, se on yksi blogin luetuimmista postauksista. Tänä vuonna emme tehneet suurta perhepaellaa, kuten yleensä, vaan pienen matkapaellan, sillä meillä oli todella vähän paellariisiä jäljellä, eikä sen ostaminen ollut mikään helppo homma. Kyllähän minulle on sanottu, että puuroriisi sopii niin paellaan, risottoon kuin sushiinkin, mutta tässä asiassa olen hienohelma ja haluan tehdä näitä ruokia varmasti oikeanlaisesta riisistä. 

Ei minulla ollut pientä paellapannuakaan, mutta arvelin, että melko hyvin patinoitunut de Buyerin paistinpannuni kävisi paellan tekemiseen tarpeeksi hyvin. Katsoimme etukäteen säätiedotuksia sillä silmällä, että meille osuisi pienen kotimaisen campareissun aikana aurinkoinen sää, sillä paella oli tarkoitus tehdä ulkona retkikeittimellä. Sellaiseksi päiväksi valikoitui sitten viime tiistai, jolloin olimme Rastilassa Itä-Helsingissä. Kotoa otimme mukaan riisipussin, paistinpannun, sahramia, Paellero-paellamaustetta (sitä, jonka nimen mielelläni luen Palleroksi) ja purkin hyvälaatuista kalalientä, jota minulla oli tapana ostaa Annan kaupasta. Mistähän sitä nyt saisi ostettua, kun Annan kauppaa ei enää ole?

Kahden hengen matkapaella retkikeittimellä

• 1 litra lientä, jossa oli noin puolet vahvaa kalalientä ja puolet vettä
• oliiviöljyä
• 3 pientä punasipulia
• 10 cm pätkä oikein voimakasta chorizoa
• puolikkaat keltaista ja punaista suippopaprikaa
• noin 1 dl paellariisiä (noin 1,5 dl olisi ollut parempi, mutta yhtään enempää ei ollut)
• suolaa ja pippuria
• 1 tl Paellero-paellamaustetta (mitä lie punaista jauhetta, yleistä Espanjalaisissa kaupoissa)
• sahramia
• 6 suurta tiikerirapua
• 4 kampasimpukkaa
• osa Lidlistä ostetusta merenelävä-pakastepakkauksesta, siinä oli mustekalasilppua, pieniä simpukoita ja katkiksia, otin vain vähän siitä
• noin kourallinen pakasteherneitä
• sitruunalohkoja

Aloitin pilkkomishommilla, leikkasin paprikat, sipulit ja chorizon viipaleiksi ja suikaleiksi. Kuumensin liemen ja otin valmiiksi myös vettä kannuun, jos liemi ei olisi riittänyt. Antti viritti minulle Campingazin retkigrillin sellaiseen moodiin, että sitä saattoi käyttää paistinpannun kanssa. Olipa de Buyerin pannun pohja liukas grillin ritilällä, oli melkein pidettävä pannun kahvasta koko ajan kiinni, ettei pannu olisi luiskahtanut maahan. Tuuli melkoisesti, joten tuulisuojaakin piti viritellä grillin ympärille. 

Ensin paistoin oliiviöljyssä chorizonpaloja, sipuleita ja paprikoita noin kymmenisen minuuttia. Kaavin ne foliovuokaan ja Antti peitteli vuoan folioarkilla. Hänellä oli välillä melkoisen kiire tuoda minulle aineksia ja viedä toisia pois, sillä en voinut juuri päästää pannun kahvasta irti. Paistoin myös kampasimpukoita hetkisen kummaltakin puolelta, sillä halusin niihin hieman paistopintaa, tässä kohtaa ei meinannut pannun kuumuus riittää kovan tuulen vuoksi. 

Lisäsin pannulle oliiviöljyä ja kaadoin jokaikisen riisinjyvän pussista pannulle kuullottumaan. Varoin polttamasta riisiä, sillä särkymävaraa ei ollut.  Ripottelin pannulle mausteseosta ja vähän sahramia. Aloin lisätä lientä kauhallinen kerrallaan riisiin. Odotin aina, että liemi ehti imeytyä riisiin. Lientä meni kaikkiaan melkein litra, vaihdoin jossain vaiheessa liemen veteen, sillä pelkäsin ruoan tulevan liian suolaiseksi. Kaikkiaan meni noin 40 minuuttia, että riisi oli sopivan kypsää sekä reunoilla että keskellä. Crustia alkoi muodostua reunoilta keskustaa kohti. 

Kun riisi oli sopivan kypsää, lisäsin pannulle ensin sulatetut tiikeriravut ja kun ne olivat kypsyneet, lisäsin mukaan muut merenelävät, chorizot, sipulit ja paprikat ja ihan lopuksi kourallisen pakasteherneitä, jotka olivat sulaneet kupissa riisin kypsymisen ajan. Puristin puolikkaan sitruunan mehun ja toisen puolen sitruunasta lohkoina. Kiersin myllystä pippuria ja ihan vähän suolaa, sitä oli muutenkin tarpeeksi mausteseoksen ja liemen muodossa. 

Painava hiiliteräspannu piti lämpöä hyvin, söimme paellan ulkona ja ruoka pysyi hyvin lämpimänä pannulla kovasta tuulesta huolimatta. Paella oli oikein hyvää, riisi riitti sittenkin ihan hyvin. Söimme kyllä kaiken viimeistä riisiä myöten. Oli hyvä, etten laittanut kaikkea sitä mereneläväsilppua, vaan tyydyin muutamaan suupalan kokoiseen rapuun ja simpukkaan.

Tämän onnistuneen matkapaellan myötä CampaKeittiön yhdeksäs espanjalainen ruokahaaste tulee päätökseensä. Tulevien kuukausien aikana mietin vieläkö jatkan ruokahaasteita ammattipyöräilyn seuraamiseen yhdistettynä. Ensi kerta olisi jo kymmenes ja sitä seuraava vuosi olisi blogin 10-vuotisjuhlavuosi. Saa nähdä, miltä ensi keväänä tuntuu, kun Giro d'Italia alkaa toukokuussa. 

La Vueltan viimeinen, seremoniallinen etappi ajettiin Madridissa illansuussa. Kokonaiskilpailun tilannetta ei enää hämmennetty tällä etapilla, voittajaksi oli jo sinetöitynyt Primoz Proglic, toiseksi tuli Alejandro Valverde ja kolmanneksi kisan kuopus ja supertähdeksi noussut 20-vuotias Tadej Pogacar. Minun lempisuosikkini, Nairo Quintana jäi neljännelle sijalle. Toivon, että hänen seuraava kautensa uudessa tallissa olisi vielä uuden menestyksen alku. Tällaiset seremonialliset päätösetapit ovat useimmiten kirimiesten juhlaa ja tällä kertaa voittajaksi ajoi Fabio Jakobsen. 

Arros brut

Tänään tein meille päivälliseksi kasvisruokaa, jonka nimi kääntyy vaikkapa rapariisiksi. No ei sentään. Englanniksi sitä sanotaan dirty rice-nimellä ja espanjaksi se on arros brut. Unohdin aamulla poiketa kaupasta pinaattia, joten se jäi ohjeesta pois. Otin pinaatin tilalle kaksi suloista kesäkurrea kulatungasta. Ei minulla ollut tuoreita artisokkiakaan, mutta säilöttyä oli kuin olikin, joten sillä mentiin. Ohjeen otin tästä  blogista, olen tehnyt sen ohjeilla pari muutakin ruokaa viime kesänä, mm. tämän tonnikalan ja tämän jälkkärin. Puolitin Albertin ohjeen ja se oli passeli määrä kahdelle ja sovelsin myös pavut kikherneiksi. 

Arros brut kahdelle

• iso loraus oliiviöljyä
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 pientä kesäkurpitsaa (pinaatin sijaan)
• 1 tomaatti
• 1 pieni purkki kikherneitä
• 3 öljyyn säilöttyjä latva-artisokkaa 
• 0,5 rkl pimentonia
• 0,5 l kasvislientä
• 1 pieni kuori sahramia (muutama hitunen, noin neljäsosa teelusikallisesta)
• 1,5 dl pyöreää riisiä (käytin paellariisiä)
• suolaa ja pippuria

Leikkasin kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi ja silppusin valkosipulinkynnet. Halkaisin säilötyt latva-artisokat, raastoin tomaatin ja kuumensin kasvisliemen kiehuvaksi. Huuhtelin kikherneet kylmällä vedellä. Kuumensin pannulla ison lorauksen oliiviöljyä ja kumosin pannulle valkosipulisilpun ja kesäkurpitsaviipaleet. Hetken päästä lisäsin mukaan raastetun tomaatin ja kikherneet sekä sahramin ja pimentonin. Kaadoin mukaan noin kolme desiä kasvislientä ja sirottelin riisit pannulle. Sekoitin ihan vähän ja nostelin latva-artisokkapalat mukaan. 

Pienensin hieman kuumuulla pannun alla ja annoin liekin tehdä tehtävänsä ja kypsentää riisiä pikkuhiljaa. Ravistin pannua muutamaan kertaan, mutten enää varsinaisesti sekoittanut ruokaa. Lisäsin lientä vähitellen niin, että kaikkiaan sitä meni kaikkiaan puolisen litraa. Maustoin riisiä suolalla ja pippurilla ja maistelin moneen kertaan. Kun liemi oli imeytynyt riisiin ja riisi oli juuri ja juuri kypsää, laitoin liekin pannun alta pois ja kannen sen päälle noin viideksi minuutiksi. Tämä oli erittäin hyvää kasvisruokaa ja taisipa olla aivan vegaanistakin. Kaikkiaan riisin kypsyminen vei noin 35 minuuttia ja tekniikka oli melko lähellä paellan tekemistä. 

La Vueltan kymmenes etappi meni niinkuin pelkäsin, eihän Nairo pärjännyt kovinkaan hyvin, aikaa-jo ei vain ole hänen juttunsa. Yksikään metri hänen ajamisestaan ei näyttänyt siltä, että hän olisi nauttinut matkasta ja maalissa hän oli kolmisen minuuttia voittajaa  Primoz Roglicia perässä ja punainen paita vaihtoi omistajaa suitsait. Nairo Quintana putosi sijalle neljä. Hänen edellään ovat johtava Roglic, Aljandro Valverde ja Miguel Angel Lopez. Primoz Roglic saattaa nyt olla siinä asemassa, että hän vielä pitää johtajan paidan päällä loppuun asti. 

Albóndidas en salsa amarilla de almendras

Tiedän, etten osaa espanjaa, mutta silti luulen tietäväni, että otsikko tarkoittaa lihapullia keltaisessa mantelikastikkeessa. Sellaista ainakin tein. Olen tehnyt espanjalaisia lihapullia aikaisemminkin, mutta ne ovat olleet punaisessa tomaattikastikkeessa. Tällä kertaa tein toisenlaisen kastikkeen ja tykkäsimme siitä kovasti. Ohjeen otin tästä blogista ja kannustan lukemaan postauksen, se on aika kiva. Minusta oli liikuttavaa, miten hän kertoi, että isoäiti ei käyttänyt ohjeen vaatimaa sahramia, koska se oli niin kallista vaan elintarvikeväriä, joka ajaa kyllä asiansa. Minulla oli juuri tuota samaa elintarvikeväriä, ostin sitä siltä reissulta, jolla olimme katsomassa La Vueltaa Espanjassa kaksi vuotta sitten. 

Ostin sen ihan paketin vuoksi ja nyt se tuli avattua aivan Sandyn mummon muistoksi. Minulla on kyllä paljon oikeaa sahramiakin, minusta se ei ole ollut kauhean kallista ostaa Espanjasta. Suhteellista tietysti. Pikkuisen muuntelin ohjetta, mutta en mitenkään yltiöpäisesti. 

Espanjalaiset lihapullat keltaisessa mantelikastikkeessa

Lihapullat

• 350 g naudan jauhelihaa
• 2 pientä keltasipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• tuoretta lehtipersiljaa ja oreganoa (paljon)
• 2 pientä kananmunaa
• 3 rkl pankomurua
• 3 rkl vehnäjauhoja
• oliiviöljyä

Kastike

• 1 pieni keltasipuli
• 2 valkosipulinkyntä
• 1 viipale kuivahtanutta vaaleaa leipää
• oliiviöljyä
• muutama oksa lehtipersiljaa
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 3 dl kanalientä (meillä oli jotain lintulientä, ehkä kalkkunasta)
• 3 rkl jauhettua mantelia
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• colorante alimentario (siis oranssia elintarvikeväriä)

Aloitin tekemällä ensin lihapullat. Silppusin sipulit, valkosipulit ja yrtit (lehtipersiljan ja oreganon) ja sekoitin ne kananmunien ja pankomurujen kanssa tasaiseksi taikinaksi, maustoin sen suolalla ja pippurilla. Paistoin pienen koepalan eikä mausteita tarvinnut lisätä. Pyöritin taikinasta 15 lihapullaa ja kierittelin ne vehnäjauhoissa odottamaan paistamista. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja paistoin lihapullien pinnat kauniin ruskeiksi kahdessa erässä. Jätin lihapullat peltilautaselle odottamaan muitten aterian osien valmistumista.

Kastikkeen tekemisen aloitin silppuamalla sipulin ja valkosipulin sekä palasen eilistä vaaleaa leipää. Kuumensin kasarissa oliiviöljyä ja paistoin leipäpaloja ja sipuleita hetkisen. Varoin polttamasta niitä. Lisäsin kasariin persiljasilpun ja kuullotin sitäkin hetkisen. Kaavin koko setin kannuun yhdessä valkoviinin kanssa ja surruutin sen sauvasekoittimella tasaisenpuoleiseksi massaksi. Palautin sörsselin kasariin ja kuumensin sen, lisäsin mukaan kanaliemen, mantelijauheen, sahramin, suolaa ja pippuria. Maistelin. Nostelin lihapullat kastikkeeseen, sekoittelin ja värjäsin kastiketta hieman elintarvikevärillä. Maistelin taas, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Jätin kastikkeen hautumaan pienellä lämmöllä noin vartiksi. Söimme tätä todella  maukasta lihapullakastiketta pikkuisten pimentonilla maustettujen paistettujen perunoiden kanssa, mukana oli myös myöhemmin postattavia friteerattuja munakoisaviipaleita.

La Vueltan etappi meni hieman ohitse tänään, oli niin paljon juteltavaa. Voittajaksi ehti vesisateessa minulle aivan tuntematon Nikias Arndt. Kokonaiskilpailun johtaja on niinikään minulle tuntematon Nicholas Edet. Olen siis täydellisen pihalla. Ehkä huomenna pääsen kärryille. Tai tarakalle. 

Chowder turskasta ja tiikeriravuista

Tällä viikolla en ole juuri viettänyt aikaa keittiössä. Olemme syöneet pakastimessa olleita valmiita ruokia, sillä eivät ne siellä enää paremmaksi muutu. Eilen oli viikon ensimmäinen päivä, jolloin tein jotain uutta ruokaa. Söimme alkuun Hannelen neuvoin tehtyä myskikurpitsaa ja pääruokana oli sakeaa kalakeittoa. Meillä oli kaksi annospalaa turskaa ja käytin hyvän osan vapaapäivääni valitessani ohjetta turskalle. Miten niitä nyt olikin pilvin pimein? Olin jo päättänyt tehdä turskaa orzon ja sitruunaisen kermakastikkeen kanssa, mutta meillä ei ollutkaan orzoa. Sitten oli valinnut fisherman's pie-tyyppisen ohjeen, kun huomasin, ettei meillä ollut tarkoitukseen sopivia perunoita. Kolmanneksi ajattelin pieniä kalapihvejä, mutta lopulta päädyin sakeaan chowderiin. Hyvä päätös. 

Merellinen chowder kahdelle + yksi työlounas

• 250 g nahatonta, ruodotonta turskaa
• 6 suurta tiikerirapua
• 4 perunaa
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• pieni pussinpohja pakasteherneitä
• suuria valkoisia papuja (laitoin noin 3 rkl)
• 3 dl kalalientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• sahramia
• rosepippureita
• tilliä tai korianteria (jos olisi ollut)
• maissia (jos olisi ollut)
• sitruunamehua 

Aloitin kuorimalla perunat ja leikkaamalla ne pienehköihin kuutioihin, samoin kuorin ja silppusin sopulin, korjaan sipulin. Kuumensin kasarissa öljyä ja kaadoin sinne perunakuutiot ja sipulin. Kuullottelin niitä hetkisen ja lisäsin mukaan kalaliemen. 

Leikkasin turskan suupaloihin, tiikerirapuja en pilkkonut, sillä ne näyttävät annoksessa paremmilta kokonaisina. Minulla oli pieni purkki maissia, mutta se oli kyllä mennyt niin pilalle, että hyi inhotus. Kun avasin purkin, sieltä tuli sellainen lemu, ettei tarvinut miettiä onko tuote käyttökelpoinen vai ei. Ensimmäistä kertaa meillä taisi olla tuollainen säilyke mennyt pilalle. Maissin tilalle kaivelin pakastimesta hernepussin pohjan ja pienen rasian valmiiksi kypsennettyjä valkosia papuja, käytin siitä vain osan, loppu pitää änkeä johonkin muuhun ruokaa piakkoin. Lisäsin herneet ja pavut kasariin ja sekoittelin. 

Kun keittopohja oli kiehunut lempeästi noin viisi minuuttia, lisäsin sinne turskapalat ja ravut, suolaa, pippuria ja hiukan sahramia. Jätin keiton taas kypsymään viideksi minuutiksi. Ravut vaihtoivat harmaan värinsä kauniin punertavaksi ja turskakin oli kypsää. Lorautin mukaan vielä kermaa ja sekoitin. Ripotin keiton päälle kevyesti murskattuja rosepippureita ja olisin mielelläni laittanut hieman tilliä, tai korianteria, jonka kanssa taas liraus sitruunamehua olisi ollut paikallaan. Tuoreita yrttejä ei nyt ollut saatavilla, joten sitruunakin unohtui. Keitto hautui liedellä pienen kaasuliekin päällä sen aikaa, kun söimme alkuruoan. 

Keitosta tuli mukavan paksua, pavut ja turska hajosivat, jos ei nyt aivan atomeihin, niin sen verran, että liemestä tuli sakeaa, rosepippurit olivat juuri sopivaa rouheutta tuovia. Keitosta jäi vielä minulle sopivat työlounas tälle päivälle. 

Peruna-purjokeitto Baskimaalta sous vide-turskalla

Minulla oli tälle päivälle jo ruokasuunnitelmat valmiina, mutta muutin ne lennosta, kun jääkaapin nollalaatikkoon oli ilmestynyt pari palaa turskaa. Sillekin oli jo suunnitelma, mutta vasta perjantaille. Päivämääräsyyt keikauttivat suunnitelmani toisin päin. 

Vinkit tähän keittoon otin G' day Soufflé-blogissa, jossa voisi käydä toistekin. Turskan kypsensin sous vide-tekniikalla, koska mä voin. Siihen tarkistin neuvot Anovan sivulta.

Porrusalda – peruna-purjokeitto turskan kanssa

Sous vide-turska

• 2 noin 75 g palaa nahatonta, ruodotonta turskaa
• suolaa ja pippuria
• tilliä
• sitruunamehua
• oliiviöljyä

Kuumensin vettä kattilassa sirkulaattorilla 55 asteeseen. Kuivasin kalapalat ja ripotin niille suolaa ja pippuria. Sijoitin maustetut kalapalat suureen vakuumipussiin ja lirutin sinne hieman sitruunamehua ja oliivioöljyä ja tiputin mukaan vielä tuoretta tilliä. Suljin pussin vakumointikoneella. Suuri pussi on siinä mielessä pientä parempi, että mehu ja öljy eivät ehdi pussin suulle asti ennen kuin vakuumi on valmis. Jollei sinulla ole vakumointikonetta, voit laittaa kalapalat minigrip-pussiin ja käyttää ilmansyrjäytysmenetelmää. Siinä pussin suu laitetaan melkein kokonaan kiinni ja pussi lasketaan kattilassa olevaan veteen niin lähelle pussin suuta kuin uskaltaa. Vesi pusertuu pussista pois melko tarkkaan, sulje pussin suu kokonaan. Tässä menetelmässä on hyvä jättää pussin suu vedenpinnan yläpuolelle vaikka niin, että kiinnittää pussin kattilan reunaan pyykkipojalla. Jos kypsennetään kasviksia, ne vaativat suuremman lämpötilan, yli 80 astetta, joten silloin pitää varoa pussin sulamista kattilan kuumempaan reunaan. 

Kypsensin kalaa 55 asteessa 30 minuuttia (minimiaika), mutta ei haittaa vaikka pussi olisi vedessä tunninkin. Kala pysyy siinä saavutetussa kypsyydessä useita tunteja, mutta jossain vaiheessa se varmaan alkaa muhjaantua. Minun turskani oli vedessä tasan tunnin. 

Kun oli aika laittaa ruoka esille, otin pussin pois vedestä ja avasin sen saksilla. Nostin kalapalat varovasti paperin päälle lautaselle ja peitin odottamaan. Ajattelin ensin käyttää kalapaloja vielä pannulla, mutta muutin mieleni, ei se olisi tarpeen olisi ollutkaan.

Peruna-purjokeitto Baskimaan tapaan

• 2 suurehkoa perunaa
• 2 porkkanaa
• purjon valkoinen osa
• puolikas kesäkurpitsa (hävikinvähennysmielessä halusin kesäkurren käyttöön)
• 1 valkosipulinkynsi
• oliiviöljyä
• 3-4 dl kanalientä
• 1 laakerinlehti
• sahramihippuja
• suolaa ja pippuria
• ohuita salamiviipaleita

Kuorin perunat ja porkkanat. Otin porkkanoista mandoliinilla muutaman ohuen suikaleen. Julienne-raudalla tulisi suoraan ohuita tikkuja, mutta minulla ei ole sellaista, joten leikkasin suikaleet terävällä veitsellä tikuiksi. Samoin leikkasin purjosta muutaman ohuen kiekon, sekä salamista niin ohuita viipaleita kuin osasin. Nämä laitoin odottamaan annoksen viimeistelyä varten. 

Leikkasin sitten porkkanat paloiksi, samoit perunat ja kuoritun kesäkurren, en halunnut sen kuoren vihreää väriä tähän ruokaan. Kuorin valkosipulinkynnen. Kiehautin veden ja kaadoin sitä puolisen desiä kuppiin, jonne lisäsin uuttumaan muutamia sahramihippuja. Loppuun kuumaan veteen kaadoin loput kanafondipullosta, huomenna on roskipäivä, sain taas yhden pullon loppuun. 

Käytin kaikkia kasviksia pannulla oliiviöljyssä muutaman minuutin ja kippasin ne sitten kattilaan (tuli vähän tiskiä, olisi voinut käyttää vain yhtä keittoastiaa). Kaadoin kasvisten päälle kanalientä ja sahramiuutoksen myös. Lisäsin kattilaan vielä laakerilehden. Jätin keiton kiehumaan maltillisesti noin 15 minuutiksi. Ei ole tarkoitus keittää kasviksia muhjuksi. 

Kauhoin sitten kypsät kasvikset (pl laakerinlehti) ja hieman keittolientä blenderin kannuun ja surruutin ainekset kuohkeaksi keitoksi, lisäsin hieman lientä vielä saadakseni sopivan koostumuksen. Kaadoin keiton takaisin kattilaan ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kun oli aika syödä ruoka, kuumensin keiton uudelleen ja kauhoin sitä lautasille. Nostin keiton pinnalle sous vide-kypsennetyt kalapalat ja niiden päälle raakoja purjo- ja porkkanasuikaleita ja muutama ohuenohut salamiviipale. Vielä pikkuisen oliiviöljyä pinnalle ja joku yrttikin olisi ollut sopiva, mutten muistanut.

Tämä ruoka oli jotain todella hyvää, sellainen onnistuminen, joita silloin tällöin CampaKeittiöstä ilmestyy lautasille. Turskan rakenne oli aivan optimaalinen ja sitä oli nautinto lusikoida yhdessä hennonmakuisen keiton kaverina. Peukku ylös tälle ruoalle! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki sirkulointikokeilumme, joista on jotain hyvää sanottavaa. 

La Vueltan 16. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, 32 km mittainen. Tämä oli kisan kannalta erityisen tärkeä etappi. Sen nopein oli Rohan Dennis ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates.