Espanjalainen kana-riisipannu

Tämä ruoka kuuluu kategoriaan omasta tai asiakkaan päästä. Olen tehnyt tämän tapaisia ruokia usein, viimeksi viime vuoden Vueltan aikaan ja olenpa silloin nimennyt ruoan aivan samalla tavallakin. Nyt kun avasin tuon viime vuotisen postauksen, palasivat mieleen ne kirveltävät nolostuksen tunteet, olin juuri kaatunut omatoimisesti pyörälläni aivan pöhkössä paikassa ja menettänyt kasvoni ainakin itselleni joksikin aikaa. Harmi miten ikävät asiat eivät poistu muistoista, mutta hyvät asiat saattavat kadota taivaan tuuliin liiankin nopeasti. Mutta tuolloinkaan ei käynyt pahasti, henkiset hiertymät olivat fyysisiä suurempia. Tänä vuonna olen välttänyt täyteläisesti kaikki pyöräilyyn liittyvät vaaranpaikat, koska en ole ajanut pyörällä vielä metriäkään!

Nytkin koitin tehdä ruokaa oikein vähän, mutta tuli sitä silti vähän liikaa. Virhe lähti siitä, että valitsin kaupasta liian ison pakkauksen kanaa, olisi pitänyt ottaa se, jossa oli 200 g. Ehkä vielä opin ostamaan mahdollisimman vähän. Sieniä olin kyllä ostanut vain kaksi ja ne maksoivat puoli euroa. 

Vuoden 2025 Vueltan kana-riisipannu

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 punasipuli suikaleiksi leikattuna
• 3 pientä valkosipulinkynttä viipaloituna
• 2 valkoista isohkoa herkkusientä viipaloituina 
• 2 pientä perunaa lohkoiksi leikattuina (0-1 olisi riittänyt)
• 1 pieni tomaatti lohkoiksi leikattuna
• 0,5 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 300 g kanan sisäfileitä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl pimentonia (espanjalaista savustettua paprikajauhetta)
• muutama sahramihippu
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl raakaa riisiä (uskokaa tai älkää, puoli desiä olisi riittänyt)
• 1 dl valkoviiniä (siitä ei tingitä)
• 0,5 kasvisliemikuutiota (kerron myöhemmin mitä sille tapahtui)
• 3 dl vettä
• tuoretta persiljaa
• sitruunamehua

Tein ruoan kokonaan yhdellä paistinpannulla, en sillä eilen kehumallani uudella pienellä pannulla vaan kesällä 2022 jostain alankohollantilaisesta marketista ostetulla. Käsittelin kasvikset ja sienet ensin ja aloitin sitten kuumentamalla lorauksen öljyä pannulla ja levittelin sille punasipulit ja valkosipulit. Paistelin hetkisen ja kumosin sipulit lautaselle odottamaan. Pannulle jäi sen verran öljyä, ettei lisää tarvittu pannulle päätyneiden sienien ja perunoiden paistamiseen. Muutaman minuutin kuluttua kumosin nekin lautaselle sipuleiden seuraksi. 

Nyt lisäsin hieman oliiviöljyä ja nostelin kanapalat pannulle ja maustoin niitä suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Paistoin kanapaloja (suikaleita oikeastaan, sisäfileet ovat aika pitkulaisia) muutaman minuutin ja nostelin nekin lautaselle, niiden ei ollut tarpeen vielä kypsyä kokonaan. 

Seuraavaksi kaadoin pannulle pienen lisäöljytilkan kanssa riisit ja ripottelin niille hieman sahramia, kuullotin riisiä parisen minuuttia ja lisäsin pannulle lasistani kunnon lorauksen valkoviiniä annoin sen kiehua melkein kokonaan kokoon. Kaadoin sitten pannulle pari desiä vettä ja pudotin liemikuution mukaan. Sekoittelin ja hetken päästä, kun seos kiehui, lisäsin mukaan alkupaistetut sipulit, perunat, kanapalat ja vielä vähän ajan päästä tomaattikuutiot ja herneet. Sekoittelin ja lisäilin vettä muutamaan otteeseen, niin että riisit kypsyivät hitaasti, samoin muut ainekset. 

Noin vartissa kaikki oli kypsää, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria ja ennen tarjoilua vielä ison lorauksen sitruunamehua ja persiljaa. 

Annostelin ruokaa lautasille ja aloimme syödä. Tiedä mikä varjelus tässä kohden kävi, mutta minun ensimmäisessä haarukallisessani oli se kasvisliemukuution puolikas, joka ei ollutkaan liuennut ruokaan. Olipa muikea makuelämys, saatoin hieman irvistää ja lähes yökätä. Mutta sain sen palautettua haarukkaan ja kompostikuppiin. Piti käydä juomassa hieman vettä ja limsaa, että ätläkkyys lähti suusta ja pääsin palaamaan ruoan pariin. 

Muuten ruoka oli oikein hyvää, mutta sitä oli lopulta vähän liikaa. Lupaan ja vannon, että opettelen tekemään sekä retkikeittiössä, että kotikeittiössä oikean määrän ruokaa. Meidän ei ole järkevää retkiolosuhteissa koota mitään tähdenlentoja tai keräilyeriä etenkään näin ruokahaasteiden aikaan, kun ideana olisi tehdä uusia ruokia joka päivä, eikä tässä enää mitään työlounaita tarvita. On vain jotenkin vaikea käsittää, että yksi perunakin voi olla liikaa tai desi riisiä. Ehkä joskus opin, ehkä en. 

La Vueltassa oli taas karmeaan nousuun päättyvä vuorietappi. Katsoimme sitä ruoanlaiton ohessa ja syödessämme. Leirialueen maksullinen netti toimii erittäin hyvin ja sitä olemme tässä nyt hyödyntäneet. Tänäänkin nähtiin pienehkö kisaa hidastanut mielenosoitus, mutten pitänyt sitä pahana. Loppunousussa kaksi suosikkiani Jaoa Almeida ja Jonas Vingegaard ajoivat viimeiset kilometrit kahteen pekkaan, mutta Jonas ei kyllä vetänyt yhtään, ei kyllä pudonnut kelkastakaan. Näytti siltä, että hän tarkoituksella jätti taistelematta etappivoitosta, joka kyllä kuuluikin ehdottomasti Almeidalle. Jonas Vingegaard johtaa nyt kokonaiskilpailua 46 sekunnilla, Joao Almeida on toisena, hyvityssekunneilla hän sai muutaman sekunnin johdosta nipistettyä. Huomenna on myös vuorietappi, joka päättyy jyrkkään nousuun.