Kierrätyskeitto – minestrone revisited

Pakastin viime viikolta atomeiksi haudutettua kanaa ja tänään käytin sen kierrätyskeittoon, eräänlaiseen minestroneen. Samaan kattilaan meni hieman nahistuneita vihanneksia, se on vain hyvä homma, sillä lomani lähestyy ja kaappien on syytä tyhjentyä.

Kierrätyskeitto minestronen tapaan

• 5 dl tähdekastiketta, jossa broileria, tomaattia, sipulia, enkä minä oikein muista enää mitä, mutta katso täältä
• 1 keltainen paprika
• 1 punainen paprika
• 1 kevätsipuli
• puolikas kesäkurpitsa
• 1 pitkä sellerinvarsi
• 1 punasipuli
• 1 dl olemattoman pientä tähtipastaa
• 1 dl valkoviiniä
• 5 dl kanalientä (tunnustuslientä = fondista tehtyä)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tuoretta rakuunaa
• parmesaania

Kuumensin tähdekastikkeen ja lisäsin kanalientä. Silppusin kaikki vihannekset ja kippasin ne keittokattilaan. Lisäsin vielä hieman viinin, vettä ja pastan. Sekoitin tarmokkaasti ja jätin keiton kiehumaan noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes pasta oli kypsää. Tarkistin maun, lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Oli oikein hyvä keitto, italialaista vivahdetta oli riittämiin.

Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli 155 km mittainen. Alkumatkasta siinä oli pientä (heh) mäkeä ja lopussa kirimiehet pääsivät ratkaisemaan. Elia Viviani saavutti neljännen etappivoittonsa tässä kisassa ja minäkin uskalsin katsoa loppukirin, vaikka tie oli märkä ja vettä satoi rankasti. Edessä on vielä kolme vuorietappia ennen viimeistä, Roomaan päättyvää tasamaan etappia sunnuntaina. Minä alan olla toiveikas, etttä Simon Yates voittaisi koko kisan. Hänestä saattaa tulla suosikkini nyt, kun Alberto Contador on eläkeläispappa. 

Erittäin leväperäistä salaatin valmistamista

Nyt kaikki CampaKeittiön kikkailut on kikkailtu tältä vuodelta, ei enää sirkulaattoria eikä vakumointia, ei sifonia,  ei painekattilointia tai haudutuspatoja. Big Green Eggkin on hautautunut lumeen. Ei liekitetä, ei friteerata, ei kääritä mitään levään, ei tehdä kakkua riisinkeittimessä eikä jahdata keittiöpeikkoja. 

Tämän vuoden viimeiseksi ruokajutuksi tulee tähdenlento. Kerään niitä CampaSimpukan yläreunan Tähdenlennot-välilehdelle. Sieltä voi vilkuilla mitä kaikkea meillä nyhjätään tyhjästä tai hävikin välttämisen nimissä kutsutaan päivälliseksi. Jos olet sitä mieltä, että Cobb-salaatti on tasan yhdenlainen ilman mitään virittelyitä, en suosittele lukemisen jatkamista. 

Vuoden viimeistä ateriaa tehdessäni tein pienimuotoisen ratsian jääkaappiin. Menin perä edellä puuhun, päätin tehdä salaatin johon tunkisin sitä sun tätä ja sanoa sitä sitten rohkeasti Cobb-salaatiksi. Vähän erilaiseksi, mutta kumminkin Cobb-salaatiksi. Kuka minua siitä vetää tilille? Ei kukaan. Voisin minä sanoa aikaansaannostani kalkkuna-fetasalaatiksikin, mutta Cobb-salaatti kuulostaa paremmalta. Paria ainesta salaattini huusi, joten kävin erittäin pikaisesti kaupassa, vaikkei minun enää tänä vuonna pitänyt. Salaatinkastikkeen ohjeen otin täältä, sillä pitää minun jossain asiassa olla tottelevainenkin. Yleensä en edes tee salaatille kastiketta, ellei pientä oliiviöljyn ja sitruunamehun pippuroitua seosta sanota sellaiseksi. Oikeastaan sanotaan, joten perun puheeni. 

Cobb-salaatti (ei sovellu puritaaneille)

• kalkkunaa
• keitettyjä viiriäisen munia
• salaatinlehtiä
• avokadoa
• maissia
• papusekoitusta
• pekonia
• fetaa
• tomaatteja
• kurkkua
• timjamia

Salaatin kastike josta ei pitäisi tulla sanomista

• 0,5 dl avokadoöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• 1 rkl liraus sitruunamehua
• 1 rkl vettä
• 1 pieni valkosipulinkynsi
• 0,5 rkl Worcestershire-kastiketta
• 0,5 rkl Dijon-sinappia
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• ripaus pippuria

Kuten lupasin, ei kikkailua. Vain salaattiin tulevien ainesten pilkkomista ja sommittelua vadille.  Kalkkuna salaattiin oli peräisin sous vide-kypsennetystä fileestä. Halusin saada vuoden viimeisen #jotainpyöreää-kuvan instagramiin, joten tarjoiluastiaksi valikoitui uusi puinen vati, jonka ostimme Höyrygallerian Emalipuu-kaupasta.

Salaatin kastikkeen pienensin lähdeblogin määristä noin puoleen. Sekoitin kastikkeen lasipurkissa ravistellen ja lurittelimme kastiketta oman maun mukaan annoksiimme, ettei salaatti vety liikaa. Kyllä tällä pystyi odottelemaan vuoden vaihtumista. 

Herkkua ennen hävikkiä

Saimme ystävältämmme joulukukkakimpun,
 joka oli valittu ihan sillä silmällä,
että saisin siitä #jotainpyöreää-kuvan.
Arvostan!

Kun joulu on saatu taputeltua seuraa vaihe, jossa koitetaan keksiä jatkojalostustapoja tähteille. Usein on jäljellä vähän kinkkua ja se pitäisi jonnekin sijoittaa. Meillä tämä vaihe oli jo. Kinkkuslottimme oli tänä vuonna etupainotteinen, kinkkummehan on jo pitkään tullut hyvän ystävämme leivinuunista. Hänen joulunalusviikkonsa on kiireinen, kun aamuisin leivinuuni syytää kinkkuja niin tutuille kuin kylänmiehillekin. Meidän kinkkumme saapui jo ja kun se oli jäähtynyt sen verran, että näpit kestivät käsitellä, siivosin sen nahkasta ja rasvoista. 

Leikkasin kinkun viipaleiksi ja laitoin parhaat palat marinointirasiaan, josta saa ilman otettua pois vakumointikoneella. Tällä tavalla toivon kinkun säilyvän hyvänä aattoon asti. Repaleisemmat palat pakkasin tavalliseen rasiaan ja käytin illalla pikaisen piirakan täytteenä. Toisena täyteaineksena oli pateentekemisestä jäänyt sipuli-pekonisilppu, jossa maistui niin calvados, madeira kuin port-viinikin.

Kinkku-sipulipiiras

• 1 rulla puff pastrya
• 1,5 dl sipuli-pekonisilppua
• 1,5 dl kinkkumurua
• 1 kananmuna

Kuumensin uunin 220 asteeseen ja levitin taikinarullan leivinpaperin päälle. Sen toiselle reunalle levitin pateen valmistamisessa sivutuotteeksi jääneen sipuli-pekonisilpun tasaisesti ja siihen päälle kinkun leikkuusta jääneen kinkkusilpun. Käänsin taikinan toisen puolen täytteiden päälle ja nipistelin reunat kiinni. Pistelin pintaan reikiä kalapiikillä ja voitelin pinnan kananmunalla. Paistoin piirakkaa noin 25-30 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Tämä oli ihan mukava tähderuoka, jossa oli hyödynnetty toisen ruoan tekemisessä jäänyttä raaka-ainetta ja käytetty etukäteen kinkunrippeet. Edelleen tykkään Lidlin ohuesta puff pastrysta, vaikka kuinka teollista höttöä onkin.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään tähderuokavinkkejämme. 

Eihän tämä mikään kaunokainen ollut,
mutta maistuipa hyvältä ja tähteet on käytetty jo!
Kui hienoo se on?

Chorizoinen näppylämuusi

Eiliseltä jäi perunamuusia sen verran, että siitä piti kehitellä jotain jalostetta tälle päivälle. Muistin nollalaatikossa olevat pari chorizoa ja pienen pakkauksen jauhelihaa, jotka pääsivät muusin kanssa uuniin. Nopea tähdenlentoruokaversio syntyi näin:

Näppylämuusia chorizolla maustettuna

• 0,5 l perunamuusia
• 1,5 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 400 g jauhelihaa
• 2 raakachorizomakkaraa
• nokare voita
• pieni pala emmentaalia raasteena
• tuoreita yrttejä: timjamia, basilikaa ja ruohosipulia
• suolaa ja pippuria
• parsakaalinuppuja

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele uunin kestävä vuoka. Silppua yrtit ja leikkaa chorizot pieniksi paloiksi. Kuumenna paistinpannu ja laita makkarapalat sille paistumaan. Kun makkaroista on alkanut irrota rasvaa, lisää jauheliha pannulle ja murustele se lastalla ihan pieneksi. Paahda kypsäksi. Mausta seosta hieman suolalla ja pippurilla, mikäli makkaran mausteet eivät tunnu riittävän. 

Sekoita tähdemuusiin kananmunat ja maito muutamassa erässä, tarkoitus on saada aikaan tasainen velli, joka sitten uunissa kypsyy ja tanakoituu. Lisää velliin yrtit ja sekoita. Kaada liha-makkaraseos uunivuoan pohjalle ja kumoa perunavelli päälle. Sekoittele veitsellä pohjia myöten, että liha sekoittuu muusiin. Asettele vuoan reunalle muusin päälle parsakaalinuppuja tai vaikka kirsikkatomaatteja. Raasta palanen juustoa pinnalle ja paista noin 45 minuuttia, kunnes parsakaalit ovat kypsiä ja perunapinta on saanut kauniin pinnan.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Kalkkuna-nuudelikeitto thai-tyyliin

Minä en tunne kaukoidän keittiötä juuri ollenkaan, syön mielihyvin, kun joku laittaa lautasen eteeni. Tänään kokeilin itse valmistaa thai-keittoa, sillä punaista lihaa ei tehnyt mieli pätkääkään ja kalaa oli jo ehditty syödä pääsiäisen aikaan. Meillä oli loppuviikosta nyhtökalkkunaa haudutuspadasta ja sitä jäi jonkun verran tähteeksi. Sen halusin hyödyntää keitossani. Otin vinkkejä Brooklyn Homemaker-blogista. Vähän tietysti soveltelin.

Thai-tyylinen kalkkuna-nuudelikeitto neljälle

• 1 l lihalientä (sekoitus kalkkunaa, kanaa, poroa)
• 2 dl kookosmaitoa
• 3 dl nyhtökalkkunaa
• 4 kevätsipulia silppuna
• pieni pätkä sellerinvartta ohuiksi paloiksi leikattuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 3 porkkanaa kiekoiksi tai tikuiksi leikattuna
• 1 rkl kookosöljyä tai muuta öljyä paistamiseen
• 1 lehtikaali"oksa" silputtuna, poista paksu lehtiruoti
• 1 tl kalakastiketta
• 1 tl srirachaa
• 3 limetin mehu + lohkoja tarjoiluun
• nippu riisinuudelia
• tuoretta korianteria (meiltä puuttui)
• suolaa ja pippuria (jos tarpeen)

Kuumenna paksupohjainen kasari ja siinä lusikallinen öljyä. Kuullota öljyssä tikuiksi tai kiekoiksi leikattua porkkanaa, sipulia, selleriä, inkivääriraastetta ja valkosipulimurskaa muutamia minuutteja. Lisää liemi ja anna keittopohjan kiehua muutamia minuutteja. Keitä toisessa kattilassa vettä ja laita riisinuudeli sinne pehmenemään pakkauksen ohjeen mukaisesti, noin neljäksi minuutiksi. Kaada nuudelit siivilään ja huuhdo ne kylmällä vedellä. Jätä nuudelit odottamaan lautaselle. 

Lisää kalkkunat tai muut kypsät lihat keittoon, samoin kalaliemi, sriracha, limen mehu ja anna keiton kiehua taas muutamia minuutteja. Kun porkkana on kypsää, kaada mukaan kookosmaito ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Sekoita keittoon lehtikaalisilppu ja jätä kattila kannella peitettynä vielä hautumaan hetkeksi. Tarkista maku, lisää limen mehua, jos keitto tarvitsee vielä happamuutta, srirachaa voi kukin lisätä lautaselleen. Minun keitossani liemi oli niin voimakas, ettei suolaa ja pippuria tarvittu. 

Nosta lautasen pohjalle kasa riisinuudeleita ja kauho päälle kuumaa keittoa. Laita limelohkoja, srirachaa ja korianteria tarjolle. Keitto oli todella lämpimän makuista, muttei liikaa. Olisi ollut hauska olla kylmissään ruokailun aluksi. Pian kaikki hieman niiskuttivat, sen verran kuumottavaa keitto kuitenkin oli. En osaa sanoa, oliko keittomme todella thai-tyylinen, mutta ainakin se oli oikein hyvää!

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Lisää tähdenlentoja - kaalipiirakka

tänään maasta kaivettu maa-artisokka 

Meillä jatkuu hävikistä herkuksi, tai edes syötäväksi- teema. Jääkaappiin tuntuu mahtuvan hämmästyttävä määrä raaka-aineita, joista on käytetty osa ja loppu odottaa uutta elämää. Harmittavan usein se uusi elämä tarkoittaa kompostia, muttei tänään. Hyvin varhaisen aamuvuoron aikana mielikuvaharjoittelin mahdollisilla raaka-aineilla ja päädyin visioon, jossa söisimme kaalipiirakkaa ja olisimme ylen onnellisia.

Kun tein ruokaa ystäväni ystävän bileisiin uudeksi vuodeksi, jäi minulle kaksi isoa palaa kaalia tähteeksi. Niille ei ollut käynyt Festivon vihanneslaatikossa kuinkaan, olivat ihan iskussa. Minulla on pantryssani paketti punaisia linssejä, joita olen änkenyt ruokiin aina kun mahdollista. Pakastimessa on pieniä, nyrkinkokoisia palleroita poron jauhelihaa. Ostimme Tallinnasta viime viikolla ison käärön lehtitaikinaa, jossa luvattiin olevan huomattava määrä voita, eikä ainesluettelo muuten ollut pitkä. Nämä raaka-aineet mielessäni silmäilin kevyesti erilaisia ohjeita, mutta tein lopulta piirakan aika omasta tai asiakkaan päästä-metodilla. Näin se kävi:

Kaalipiirakka ilman mitään sääntöjä (+ pieni kaalilaatikko)

• puolikas pienestä valkokaalista
• neljännes kohtalaisen kokoisesta punakaalista
• 200 g poron jauhelihaa
• 5 kevätsipulia
• kourallinen punaisia linssejä
• 1 maa-artisokka raastettuna
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• 2 rkl omenaviinietikkaa
• 2 rkl tummaa siirappia
• iso lehtitaikinalevy (en tullut katsoneeksi sen painoa, oli normiuunipellin kokoinen)
• 1 kananmuna piirakan voitelemiseen

Laitoin ensin linssit kypsymään kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi ja sillä välin silppusin sipulit ja kaalit. Raastoin mukaan yhden tänään maasta kaivamistamme maa-artisokista. Siellä niitä on viime kesän jäljiltä! Sulatin aimo kimpaleen voita kasarissa ja pehmittelin siinä sipuleita ja kaalisilppua hyvän aikaa. Maustoin seosta suolalla, pippurilla, siirapilla ja etikalla ja annoin sen kypsyä noin puoli tuntia, maistelin sitä ja maustoin hieman lisää. Lisäsin linssit mukaan, kun ne olivat kypsiä. Paistoin pienellä pannulla poron jauhelihan, jonka murustelin aivan pieneksi muruksi ja maustoin suolalla ja pippurilla. Lisäsin senkin kaaliseokseen, joka sai edelleen kypsyä miedolla lämmöllä. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen ja levitin lehtitaikinalevyn rullalta leivinpaperille. Lusikoin kaalitäytettä toiseen päähän taikinalevyä noin suunnikkaan muotoiselle alueelle ja jätin hieman tyhjää reunoille. Arvoin väärin taikinan tarpeen ja sitä jäi yli noin 8 sentin viipale, kun nostin toisen pään taikinasta täytteen päälle. Taittelin taikinareunat piirakan alle. Suikaloin ylijäämäpalan ja sommitelin niistä koristeraitoja piirakan pinnalle. Pistelin pinnan haarukalla ja voitelin piirakan kananmunalla. Paistoin piirakkaa uunissa noin 40 minuuttia. Täytettä oli paljon enemmän kuin tarvitsin piirakkaan, joten lusikoin loput uunivuokaan ja lisäsin sinne vettä jonkun verran ja paistoin tätä improvisoitua kaalilaatikkoa ensin piirakan kanssa yhtä aikaa ja sen jälkeen miedommassa lämmössä (120 astetta) pari tuntia. Siitä tuli ihan kelpoista kaalilaatikkoa. 

Kaalipiirakka sai jäähtyä pellillä noin vartin verran ennen kuin leikkasin siitä paloja. Taikina oli kypsynyt alapuoleltakin aivan sopivasti ja se maistui mahtavalta, oikealta voilta olematta rasvainen. Ostan kyllä toistekin tuota valmistaikinaa, kun käymme Virossa! Täyte olisi voinut muhia pitempäänkin, mutta siinä oli jo makua ja muhevuutta, sopivasti rapeutta, makeutta, happoa ja suolaa. Huomenna vien loput töihin ja kysyn uskaltaako joku maistaa. Uskaltaa, tai itkee ja uskaltaa! Tämän olisi voinut tehdä ihan hyvin ilman poronlihaakin.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Loppujen loput ja muutama muna

Toisinaan täytyy syödä äitini sanoin keräilyerät tai kummipoikani sanoin tähdenlentoja. Tänään oli tähdenlentopäivä ja sen kokkailemiseen tarvittiin yksi kattila ja kolme paistinpannua. Tai vaihtoehtoisesti järjestelmällinen kotikokki, mutta sellaista ei ollut nyt saatavilla. 

Eilen söimme karitsanpotkia ja niistä jäi lihaa jonkun verran, samoin papulisäkettä, johon oli imeytynyt kaikki hyvät maut uunissa. Samoin joltain lähipäivältä oli hieman perunamuusia ja savustettua lohta. Mitään ei ollut yksinään tarpeeksi neljän hengen ateriaan, mutta yhdistettynä, jonkunsortin pyttipannuna ruokaa riitti meille oikein hyvin ja jäi vielä yksi työlounasannoskin. Jääkaappi kiittää ja tiskikone hoitaa sotkut. 

Perunamuusista ja lohesta tein samantapaisia kalapihvejä, kuin melkein vuosi sitten. Ihan tarkkaan samanlaisia näistä ei tainnut tulla, mutta melkein. Kalapihvit tulivat alunalkaen mieleeni, kun muistin, että Jael oli tehnyt vastikään lohesta sieviä pihvejä. 

Lohi-perunapihvit

• 0,5 l tähdeperunamuusia
• 3 kananmunaa (2 olisi piisannut)
• 1 dl korppujauhoja
• 250 g savustettua lohta
• 2 kevätsipulia
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl seesamiöljyä
• voita paistamiseen

Notkistin perunamuusin kananmunilla ja sekoitin tasaiseksi. Silppusin sipulit pieniksi ja kalan sormin hiutaleiksi varmistaakseni, ettei mukaan livahda ruotoja. Sekoitin sipulit, kalan ja korppujauhot perunamuusiin ja lisäsin soijakastikkeen ja öljyn mukaan. Öljysin hieman käsiäni ja muotoilin taikinasta pieniä pihvejä, jotka paistoin voissa molemmin puolin. Jätin pihvit lämpövatiin odottamaan muita tähdenlentoja.

Karitsainen pyttipannuke

• edellispäiväinen karitsanliha ohuiksi suikaleiksi leikattuna
• loput papu-porkkanalisäkkeestä (noin 3 dl)
• 8 pientä perunaa
• viiriäisenmunia
• suolaa ja pippuria
• tuoreita yrttejä, minulla oli timjamia, basilikaa ja persiljaa

Höyrytin ensin perunat juuri ja juuri kypsiksi ja leikkasin ne kuutioiksi. Paistoin perunat voissa rapeapintaiseksi ja siirsin vuokaan foliolla peiteltyinä odottamaan. Lisäsin samalle pannulle tilkan öljyä ja karitsaviipaleet, joita paistoin pari minuuttia. Kumosin papulisäkkeen pannulle ja sekoittelin. Jätin sekamelskan pannulle kannella peitettynä odottamaan ja kuumensin pienellä pannulla vielä nokareen voita. Rikoin pikkupannulle muutamia viiriäisenmunia ja paistoin ne toiselta puoleltaan. Olipa muuten vaikea saada viiriäisenmuna rikki siististi, niin ettei keltuainen rikkoutunut, parin kohdalla se ei onnistunutkaan. Kun viiriäisenmunat olivat sopivasti paistuneet, kumosin ison vadin keskelle karitsa-papuseoksen ja asettelin lohipihvit ympärille. Kumosin paistetut perunat päälle ja asettelin viiriäisenmunat ylimmäksi ja lopuksi vielä pippuria ja yrttisilppu. Tarjolle asetin myös ostoaiolia. 

Tein itselleni kauhean kiireen tämän tähderuoan tekemisessä, etten ehtinyt valmistaa mitään salaattia ennen kuin ruoka oli kokonaan valmis. Niin ollen ei voi puhua kaikkein terveellisimmästä ateriasta, mutta saimmepa vatsat täyteen ja jääkaapin aarteita tuhottua.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Paimenen piiras eilisestä soittopelistä

aamukahvilla aloitettiin

Lammasliemi kiehui kuudetta tuntia ja mukana olivat myös erään viime viikon aterian hirvi- ja possupalat, jotka olin laittanut pakastimeen. En ollut saanut niistä oikein mureita, vaikka päälläni seisoin. Lisäsin mukaan viimeiseksi puoleksi tunniksi pari kokonaista porkkanaa.

kompostin annos

Nyhdin lampaanviulusta irti kaiken syömäkelpoisen lihan ja poimin viimein mureutuneet hirvipalat talteen. Possu oli mennyt aika atomeiksi. Kalastin uudemmat porkkanat liemestä ja pilkoin ne pieniksi kuutioiksi. Riivin kaikki lihapalat aika pieniksi ja keräsin ne kattilaan yhdessä porkkanapalojen kanssa. Lisäsin sinne pari kauhallista lientä ja suurustin liemen kastikkeeksi veteen sekoitetulla jauholusikallisella. Lisäsin mausteiksi pippuria, tomaattipyrettä, worchesterinkastiketta ja vähän suolaakin. Kypsytin sakeaa kastiketta hetkisen, ennen kuin kaadoin osan uuteen sievään vuokaani, jonka olin voidellut. Ostin vuoan kivasta Hella & Herkku-kaupasta Helsingin Museokadulta. Osan kastikkeesta kaadoin kirpparilta hankkimaani pieneen valurautapannuun, sillä näin tosi kauniin paimenen piiraan Kivistössä-blogin muutaman päivän takaisessa postauksessa ja tahdoin matkia heitä.

Eilen söimme lampaan kaverina puikulaperunoista ja porkkanoista tekemääni sosetta, jossa porkkana antoi kivaa säväystä ja kaunista väriä. Sosetta jäi hyvä määrä ja sain sen nyt hyvin menemään tulossa olevan Hävikkiviikon hengessä. Siirsin soseen säilytysrasiasta isoon kulhoon ja kuumensin muutaman desin päivämäärävaaraista maitoa. Sekoitin  muusiin yhdessä kuuman maidon kanssa kaksi pientä kananmunaa. Minun oli tarkoitus laittaa myös juustoraastetta, mutta sen unohdin kokonaan. Lisämaustoin muusia hieman pippurilla ja tuoreella basilika- ja persiljasilpulla. Tein muusista aika löysää, sillä se tanakoituisi uunissa. Levitin muusia kastikkeen päälle kahteen astiaani. Tiputtelin muutamia voinokareita pinnalle. Paistoin piiraita 220 asteessa noin 35 minuuttia, kunnes pinta oli saanut kauniin värin.

Aineksia oli niin paljon, että tein kaksi annosta myös foliovuokiin paistamista vaille valmiiksi. Ne pakastan ja käytän jonkun kiireisen päivän ruoaksi. Kun vain muistan ottaa ne ajoissa sulamaan. Lammaslientä jäi pakastettavaksi vain hieman alle litran verran, sillä keitin sitä kokoon aika reippaasti. Jätin liemen kannuun jäähtymään, jotta saan kuorittua siitä pinnalle nousevaa rasvaa ennen pakastamista.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.