Shrimp Alfredo

Tämä rapupasta syötiin jo kotona helmikuussa.  Ohje täältä. Säästin sen postattavaksi, jos en ehdi tai kehtuuttaa postata Giron aikana. Sellaista hetkeä ei vielä ole tullut, mutta postaan sen silti nyt, koska ruoka oli niin hyvä. En kyllä tehnyt täsmälleen noin, mutta riittävällä tarkkuudella. Tänään on kyllä ollut niin kuuma sää, ettei ollut jaksamista ruoanlaittoon. 

Rapu Alfredo kahdelle

• kahden hengen annos spagettia (paljonko se sitten kenellekin on)
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 1 pussi suuria keitettyjä katkarapuja (pakaste Lidlistä, en nyt silhoonkaan muista, minkä kokoinen pussi, muttei kovin suuri)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tanakka kevätsipuli silputtuna
• 0,75 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,75 dl kasvislientä
• 0,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria 
• 0,75 dl raastettua parmesaania
•  tuoretta persiljaa (tai basilikaa, jollei persiljasta perusta)

Sulatin katkaravut jo hyvissä ajoin ja kuivasin niitä talouspaperilla. Laitoin veden kiehumaan pastaa varten ja kun pastan kypsyminen oli noin puolivälissä, valmistin kastikkeen. Kuumensin pannulla öljyä ja kun se oli kuumaa, lisäsin pannulle sipulin ja valkosipulin. Kun ne olivat kuullottuneet hetken, kaadoin pannulle ensin valkoviinin ja sitten liemen. Annoin seoksen kiehua hetkisen aikaan, pari minuuttia. Seuraavaksi lisäsin kerman, sekoittelin ja jätin kiehumaan hyvin pienellä lämmöllä, ettei kerman rasva erottuisi. 

Kun pasta oli kypsää, otin talteen pienen kupillisen keittovettä, jos kokonaisuus vielä vaatisi hieman nestettä. Sekoitin kuivatut katkaravut kastikkeeseen, maustoin suolalla ja pippurilla ja vielä puolella parmesaanista. Yhdistin pastan kastikkeeseen, lisäsin pienen tilkan keittovettä ja ripottelin päälle paljon silputtua persiljaa ja loput parmesaanista. Tämä oli tosi hyvä ohje, paljon vähemmän kermaa kuin niissä kasteissa joita olen aiemmin tehnyt katkarapupastalle. 

Giro d'italia on jo lähes lopussa. Tänään ajettiin lyhyt etappi, vain 113 km mittainen. Katsoimme siitä vähän alle puolet iltapäivän helteessä, ei voi vielä sanoa, että viiletessä. Alle 10 km päässä maalista Jonas Vingegaard teki taas Jonas Vingegaardit ja lähti yksinään tavoittelemaan etappivoittoa nousuun päättyvällä etapilla ja hoitikin homman helpon näköisesti. Nyt hänen etumatkansa toisena olevaan on jo yli 4 minuuttia. Voisi ehkä ajatella, että homma on taputeltu, mutta ei nyt tehdä hätäisiä johtopäätöksiä. Jäljellä on vielä viisi etappia ja ensi sunnuntaina kisa loppuu. 

Steak Alfredo

Sunnuntai Bourgesissa on ollut ajoittain sateinen, äsken rymäytti ihan kunnon ukkosenkin päälle, muttei onneksi rakeitten kanssa. Päivälliseksi teimme yhteistuumin italialaisen aterian, joka muodostui Pasta Alfredosta ja pihvistä. Yksi kohtuukokoinen pihvi riitti meille mainiosti, silläkin lailla voi lihankäyttöä vähentää, että ensin pienentää annoskokoa ja toiseksi harventaa liha-aterioiden tekemistä. Ohjeen täältä. Jotain sovelsin, jotain unohdin, muttei se niin nokonuukaa. 

Steak Alfredo kahdelle

• noin 150 g painoinen naudan pihvi (en tullut nyt katsoneeksi mikä leikkuu, mutta luultavasti ulkofile)
• 0,5 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• spagettia kahden hengen annos
• vettä ja suolaa  keittämiseen
• 2 rkl voita
• 1,5 dl kermaa (yhä kotimaista kermaa mukana, kohta se loppuu!)
• 1 dl raastettua parmesania
• suolaa ja pippuria
• (valkosipulimurskaa, unohdin kokonaan)

Antti grillasi pihvin Campingazilla. Pihvi oli pintamaustettu suolalla ja pippurilla ja kevyesti öljytty. Mittarilla Antti varmisti 58 asteen sisälämmön ja kun se oli saavutettu, hän kääri pihvin folioon tekeytymään.  

Samalla minä keitin nopeaa neljän minuutin pastaa (kaasun säästämiseksi) ja tein pannulla kastikkeen. Kuumensin pannua ja sillä voita. Kun voin kuohu asettui kaadoin mukaan kerman ja sekoittelin. Kastike kiehui sopivasti kokoon sillä välin, kun pasta kypsyi. Sekoitin vielä mukaan parmesanin ja maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Tässä ei hienosteltu yrttien kanssa ja unohdin valkosipulinkin. Sekoitin kastikkeen pastaan.

Kun pasta ja kastike olivat valmiit, leikkasin pihvin ohuiksi viipaleiksi, pihvi onnistui kyllä täydellisesti, ei yhtään nesteitä karannut leikatessa. Annokset olivat sopivan kokoiset ja kastiketta oli juuri oikea määrä, ei ollut kuivaa, eikä pasta uinut kastikkeessa. Pihvi olisi voinut olla pienempikin, 100 g olisi riittänyt ihan hyvin kahdelle. 

Giro d'Italiassa oli nousuun päättyvä etappi, josta katsoimme noin 55 km lopusta. Jonas Vingegaard oli nopein tänäänkin, mutta Alonso Eulalio pitää lepopäivän jälkeenkin pinkin paidan päällään 2 minuutin 24 sekunnin erolla Jonakseen. Huomenna ei ajeta kilpaa ja mekin syömme salaa jotain ihan muuta kuin italialaista. 

Hesarin ohjeella taas – pekoniretiisipasta

Viime yönä näin unia, joissa oli monenlaista seikkailua, mutta niiden lomassa valmistin tai suunnittelin valmistaa kesäkurpitsarisottoa. Niin vain meni aivan hukkaan moinen yöllinen aherrus, ei meillä mitään risottoa syöty tänään! Usein tuo yöllinen valmistelu kyllä auttaa, aamulla tiedän miten keittiössä pitää toimia. 

Aamulla luin nettihesarista kiinnostavasta pastaruoasta ja merkkasin sen muistiin itselleni, jos vaikka joskus tarvisin tuon tyyppistä ohjetta. Olihan tänään tarkoitus syödä risottoa. Muutamaa tuntia myöhemmin Antti luki samaista Raisa Laineen nettihesarin ohjetta ja kysyi, että voisiko tässä olla ideaa jollekin päivälle. Muutin välittömästi suunnitelmani, meillähän sattui olemaan CampaPantryssä retiisejäkin. Mukautin aineksia hieman, sillä mikä se nyt sellainen pastaohje on, jossa ei olisi sipulia ja valkosipulia ja fenkoliakin sattui olemaan, sitäki piti käyttää.

Pekoniretiisipasta

• noin 100 g spagettia
• vettä + suolaa pastan keittämiseen  (0,75 dl säästetään kastikkeeseen)
• 80 g pekonia suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni uudensadon sipuli silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• pieni pala fenkolia viipaleina
• 10 retiisiä pienine naatteineen neljään osaan leikattuina
• 1 kananmunan keltuainen + 0,74 dl pastankeittovettä
• 1 dl pecorinojuustoa raastettuna
• hieman fenkolin vihreitä haituleita koristeeksi (näyttävät samalta kuin tuore tilli)
• suolaa ja pippuria

Valmistelin silputtavat ja leikattavat ainekset valmiiksi ja laitoin pastaveden kiehumaan yhdelle kaasuliekille. Meiltä meni nyt loppuun nopeasti kypsyvä spagetti, saa ostaa seuraavalla kauppareisulla! Nostin paistinpannun toiselle liekille ja laitoin heti kylmälle pannulle pekonipalaset. Ne alkoivat aika pian kypsyä ja päästää irti rasvaansa. Lisäsin kuitenkin vielä tilkan oliiviöljyä. Hetken päästä lisäsin pannulle ylimääräiset ainekset (joita lähdeohjeessa ei ollut), sipulin, fenkolin ja valkosipulin ja paistelin niitä pekonin kanssa muutaman minuutin. 

Tässä vaiheessa pastavesi kiehui, suolasin sen ja laitoin spagetin kypsymään suolattuun veteen. Tämä oli nopeaa kolmen minuutin pastaa, joten ei ollut aikaa tupakointiin. 

Nostin paistinpannun alla olevaa liekkiä hieman suuremmaksi ja lisäsin vielä tilkan öljyä ja sen jälkeen neljänneksiin leikatut retiisit pienine naatteineen. Paistelin niitä muiden pannulla olevien ainesten kanssa sen aikaa, että pasta kypsyi. Retiiseihin tuli kiva paistopinta. 

Otin talteen vajaan desin pastankeittovettä ja sekoitin kananmunan keltuaisen siihen. Kun pasta oli kypsää, Antti kaatoi veden pois ja sekoitin kypsään pastaan vesi-keltuaisseoksen. Yhdistin sen pannulla olevaan seokseen ja ripotin päälle puolet juustoraasteesta ja niin meillä oli hyvä ateria. Maustoin vielä annoksia ripauksella pippuria ja suolaa, fenkolinhaituleilla ja lopulla juustoraasteella. 

Giro d'Italiassa oli se perinteinen voi ei-päivä.  Kuudestoista etappi oli suuri vuorietappi ja katsoimme sitä tablettini gigoilla aika pitkään. Alkupuoli oli sateista ja kylmää, loppupuoli aurinkoista ja muttei hirveän kylmää. Primoz Roglic joutui keskeyttämään kisan ilmeisesti kaatumisen aiheuttaman loukkaantumisen vuoksi ja täytyy sanoa, että minulta vähän katosi motivaatio innostua tästä. Jokatapauksessa hienon vuorietapin kaksoisvoitti Astana-joukkue, ajajien nimet kuulostavat kohtuullisen italialaisilta, ekaksi leivottiin käsikädessä maaliin tulleista Cristian Scaroni ja toiseksi Lorenzo Fortunato, joka voisi olla kyllä nimen perusteella onnekkaampi, mutta eipä ollutkaan. Näitä parilla maaliin tuloja on nähty ennenkin ja muistaakseni niistä on tullut jotain sanomista, mutten tiedä tuleeko nykyään. 

Isaac del Toro piti edelleen pinkkipaitansa, mutta nyt ero toisena olevaan Simon Yates on enää 26 sekuntia ja siitä viiden sekunnin päässä on Richard Carapaz kolmantena. Minun pitää kyllä kaivaa arkistoistani se syy, miksi Carapaz joutui minun kirjoissani koirankoppiin ja voisinko jo luopua siitä. Nyt kun Primoz on pois pelistä, Yatesin äiteen poika voisi minun puolestani voittaa. Simonin velipoika on kymmentenä, ei paha sekään. 

Kotivara kunnossa – katkarapupasta CampaAdrian varastoista

Olemme olleen nyt Ranskassa muutaman viikon, mutta vielä maa pääsi taas muistuttumaan, että olemme ulkomaanpellejä, emmekä ymmärrä mistään mitään. On viimeinen päivämme Oleronin saarella ja ajattelimme, että mehän menemme syömään ensimmäiset osterit ja crevetit. Katsoimme ravintoloita jo ennalta ihan paikanpäällä, se oli muutama päivä taaksepäin, ravintolat olivat päivällä auki ja turistelijoitakin oli jonkun verran liikkeellä. Luimme hyviä ja huonoja arvosteluita paikoista ja tarkastimme aukioloaikoja. Mutta emme muistaneet sitä tärkeintä. Eihän sitä ruokaa nyt koko päivää ole tarjolla, vaikka paikka olisi auki. Lounas on iltapäivän alussa, sitten keittiö menee kiinni ja aukeaa sitten illalla, mahdollisesti. 

Niinpä me tulimme tyhjin vatsoin takaisin leirille ja alkoi vielä sataakin. Sinänsä pieni kävelyretki ei haitannut mitään emmekä olleet varsinaisesti pettyneitä tai vihaisia tai mitään muutakaan. Nauratti, ettemme muistaneet tätä juttua rakkaasta Ranskasta. Meillä oli jopa sateenvarjot mukana ja CampaAdrian ulkovarustelut oli koottu jo pois, edes markiisi ei kastunut ajatellen huomista lähtöä. Joten nouhätä. Kyllä me ruokaa saisimme, tekisimme sen itse. Emme ajatelleetkaan kävellä uudelleen seitsemän jälkeen illalla keskustaan, hyvänen aika, sehän on jokaisen eläkeläisen nukkumaanmenon tienoilla. 

Katkarapupasta kostoksi yhteiskunnalle

• 100 g pakastekatkarapuja sulatettuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uudensadon sipuli silputtuna
• 1 tl 'Ndujaa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 2 rkl konjakkia
• suolaa ja pippuria
• 1,5 dl kermaa (yhä on kotimaista kermaa täysin kunnossa)
• basilikaa
• parmesaania raastettuna
• 150 g spagettia 
• vettä keittämiseen + hyvä ripaus suolaa

'Nduja on uusi suosikkini, pakko ollakin, sillä se on parin desin purkki ja sitä kuluu niin vähän kerrallaan. Laitoin sitä tähänkin ruokaa, että edes vähän kuluisi. Olen oppinut tämän ruoan aikoinaan siskoltani ja hänen silloiselta puolisoltaan, he kuulema olivat oppineet sen jostain ruokalehdestä. Olen tehnyt tätä kymmeniä, ellen sata kertaa, ohje on muuntunut vuosikymmenten varrella jonkun verran. Ei ollut 80-luvulla 'Ndujasta kuultukaan. 

Laitoin pastaveden kiehumaan ja sitä odotellessani silppusin sipulin ja keräsin muut ainekset käden ulottuvilla. Katkaravut olivat olleet sulamassa siitä asti, kun palasimme pettymyksentäyteiseltä kävelyretkeltä. Taputtelin niitä paperiarkkiin hieman kuivemmiksi. 

Kuullotin sipulia oliiviöljyssä muutaman minuutin pannulla ja lisäsin mukaan 'Ndujan ja valkosipulimurskan sekä konjakin. Seuraavaksi kaadoin mukaan kerman ja nostin kastikepohjan kiehumaan maltillisesti. Samaan aikaan pastavesi alkoi olla kiehuvaa ja suolasin sen tymäkästi. Lisäsin pastan kiehumaan, se oli nopeaa laatua, vaati vain kolmen minuutin keittämisen. 

Kerma kiehui pannulla hyvin kasaan ja lisäsin mukaan kuivatut katkaravut ja sekoittelin, maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Pasta alkoikin siinä vaiheessa olemaan kypsää ja Antti kävi kaatamassa veden pois kattilasta. Emme kaada pastankeittovettä auton viemäriin, siinä on liikaa tärkkelystä. Sekoitin kypsän pastan kastikkeeseen ja annoksiin tuli vielä päälle tuoretta basilikaa ja raastettua parmesaania. 'Nduja toi kyllä kivan vivahteen ruokaan, ei liikaa tulisuutta, mutta hieman lämpöä.

Giro d'Italian 15. etappi oli oikea vuorietappi. Siitä oli pitkä lähetys ja arvelimme, että ehtisimme käydä syömässä kylillä ja nähdä vielä lopun. Muuten meni oikein, mutta emme siis saaneet ruokaa, vaan palasimme katsomaan 65 km lopusta. Sekin oli hyvä juttu. Päivän nopein oli Carlos Verona, jonka perhe oli heti onnittelemassa häntä etapin maalin jälkeen. Hieno sattuma vai oliko hän nähnyt etiäisen, että nyt minä voitan tänään, tulkaa te nyt sieltä Espanjasta minua onnittelemaan. Kokonaiskilpailussa suosikkini Primoz Roglic vajosi taas sijalle 10 ja on aika monta minuuttia jo kärjen takana. Isaac del Toro jatkaa tiistaina lepopäivän jälkeen pinkissä ja on jo osoittanut, että hän ei ole mikään yhden päivän johtaja, vaan kova jätkä. 

Artisokka-sitruunapasta Mari Moilasen tölkkiruokatapaan

Otin jo helmikuussa kuvia mieluisien italialaisten keittokirjojeni resepteistä sillä ajatuksella, että voisin käyttää niitä Giro-haasteen aikana. Myös Mari Moilasen Tölkkiruokaa sopi teemaan hyvin, sillä kirjan ohjeet ovat erittäin hyviä matkakokkailuun. Vilkaisin kuvia aamulla ja koska meillä oli tulossa kauppapäivä, valitsin kuvan Marin kirjan artisokka-sitruunapastasta. Kaikkea muuta meillä jo olikin, muttei artisokan sydämiä. 

Kaupassa sitten tulkkasimme purkkeja, tarkoitus oli käyttää veteen säilöttyjä ja niitä löytyikin. Mutta olisivat ne voineet olla öljyynkin säilöttyjä, kun vaan olisin valuttanut ne hyvin. Mutta parempi näin, ei tullut öljyjätettä kierrätettäväksi. Jälleen hieman soveltelin, että sain aikaan kaksi sopivaa annosta. 

Artisokka-sitruunapasta kahdelle

• spagettia kahdelle sopiva määrä (noin semmoinen nippu, joka meni etusormeni ja peukalon hankaan, muttei mitenkään ylenpalttisesti, koitan keittää pastaa sopivasti, eikä aina liikaa)
• vettä ja suolaa pastan keittoon 
• tölkki artisokan sydämiä veteen säilöttyinä, tämä oli peltipurkki jossa 9 sydäntä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria pienet ripaukset
• 1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
• 2 rkl voita
• 1 dl pastankeittovettä
• suolaa ja pippuria kastikkeeseen
• lisää sitruunamehua viimeistelyyn
• noin tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna
• tuoretta persiljaa

Aloitin avaamalla artisokkapurkin, minä mitään avannut, Antti avasi ja kaatoi säilöntäliemen pois. Kuivasin sokkia paperilla ja leikkasin ne puolikkaiksi. Luritin niille hieman oliiviöljyä ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippuria myllystä. Nostelin palaset airfryeriin pienessä alumiinivuoassa ja paahdoin niitä 180 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes ne alkoivat saada hieman rusketusta reunoihinsa. Jätin airfryerin korin koneeseen odottamaan. Antti raastoi parmesaania kuppiin odottamaan.

Kiehautin pastaveden ja suolasin sen tanakasti, kyseessä oli nopeaa pastaa, vain kolmen minuutin keittoajan vaativaa. Laitoin pastan kiehumaan ja kahden minuutin kuluttua nostin kattilan pois kaasuliedeltä odottamaan. Minulla oli käytössä vain yksi polttimo, joten en kaatanut pastasta keittovettä vielä pois. 

Nostin paistinpannun kaasuliekille ja sulatin sillä ison nokareen voita, raastoin mukaan sitruunan kuoren ja puristin mehun. Kun seos alkoi kiehua, sekoittelin sitä ja lisäsin vielä muutaman kauhallisen pastankeittovettä. Maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Antti kaatoi pastan siivilään ja kippasin sen sitten pannulle, sekoittelin. Nostelin artisokkapalat pastan päälle ja lopuksi mukaan vielä parmesaani ja persilja. 

Siis miten hyvää ja yksinkertaista ruokaa! Eikä ollut liian vähän eikä liian paljon. Minulla on vielä muitakin Marin ohjeita kuvina mukana, vielä on jäljellä 15 etappia Giro d'Italiassa ja jokaisena tarvitaan italialaista ruokaa. 

Girossa olikin tapahtumarikas päivä, etappi oli koko kisan pisin ja sen aikana tapahtui ikäviä kaatumisia,  kolareita ja keskeyttämisiä, joiden vuoksi etappi pysäytettiinkin vähäksi aikaa. Se saatiin kuitenkin ajettua loppuun ja Kaden Groves oli sen nopein. Kokonaiskilpailun kärjen osalta ei tapahtunut muutoksia, Mads Pedersen johtaa edelleen ja Primoz Roglic on toisena 17 sekunnin päässä. 

Tervetuloa Giro d'Italia ja CampaSimpukan äxännes italialainen ruokahaaste

Nyt en jokseenkaan osaa laskea, että monesko tämä italialainen ruokahaaste on. Syynä on varmaan se, että kirjoitin matikasta vain vaatimattoman B:n vuonna 1985. En osaa laskea sitäkään, kuinka vanha blogi on nyt, kun se alkoi vuonna 2011. Auttakee! Melko vanha? Nuori? Ihan vasta alkutekijöissään?

Olemme nyt CampaReissulla ja pohjanmaalaisittain Ala-Burgundyssa, Beaujolaisin alueella. Kauhean vaikeita nämä nimet. Italialainen ruokahaaste nro x alkoi tänään pastalla. Mikä paremmin voisikaan sopia tilanteeseen? Tämän kehitin ihan omasta tai asiakkaan päästä. Kyllä sitä nyt pitää yksi pastaruoka osata tehdä. 

Tonnikalapasta kahdelle

• pieni peukku-etusormiote spagettia
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• 1 pieni säilyketölkki tonnikalaa (Cittarin tarjoushyllystä ostettua, valmiiksi valutettua, basilika-sitruunamaustettua 1 €/tölkki)
• 1 kevätsipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania

Ensin laitoin vettä kiehumaan pastaa varten. Kun vesi kiehui, suolasin sen ja taitoin spagetit puoliksi sopimaan kattilaan paremmin. Kuvassa kyseistä taittoa ei ollut vielä tehty. 

Pastan kypsyessä leikkasin valkosipulin ja kevätsipulin viipaleisiin ja kun pasta-ajastimessa oli vielä 5 minuuttia jäljellä, laitoin sipulit kypsymään pannulla oliiviöljyssä. Tonnikalapurkki oli jo avattu ja muutenkin kaikki oli valmiina. Kuumensin kypsien sipulien kanssa tonnikalan ja lorautin niille sitruunamehua, maustoin pippurilla ja suolalla. 

Kun pasta oli kypsää, Antti valutti sen siivilään ja sekoitin pastan sipuli-tonnikalaseokseeen, lisämaustoin vielä pippurilla, parmesaanilla ja basilikalla. Oli oikein sopiva annos kahdelle, usein haluan vielä lisätä pastaa keittovaiheen alussa, mutta nyt maltoin mieleni. 

Saatoimme katsoa Giro d'Italian ensimmäistä etappia aika hyvin leirialueen netillä, välillä kyllä yhteys tökki. Voittajaksi ajoi Jhonotan Narvaez, hänestä en ole ikinä kuullutkaan. Vissiin hän on kolumbialainen. Tadej Pogacar on kolmantena huomiseen lähdettäessä. 

Parsakaalipasta

CampaAdria on siirtynyt Loiren laaksossa kappaleen matkaa eteenpäin, nyt olemme Gienissä. Olimme täällä viime vuonnakin, silloin jäi kaivelemaan se, ettemme ostaneet kuuluisaa Gienin posliinia ollenkaan. Sitä mistä emme olleet koskaan kuulleetkaan. Kävimme museossa ja tehtaanmyymälässä, mutta vain ihailimme kaikenlaisia astioita ostamatta mitään. Huomenna aion korjata tämän erheen. 

Päivällisenä  meillä oli pastaa, jälleen. Ja jälleen ohje on otettu Spain on A Fork-blogista, sillä se on sellainen espanjalaisen keittiön aarreaitta, ettei paremmasta väliä. Eilen emme löytäneet parsakaalia pienestä kaupasta Decizessä, mutta tänään matkanvarren tuliterästä Super U:sta löysimme. Oli pakko ostaa vähän turhan suuri möllykkä, mutta ei se paljon maksanut ja koitan taikinoida loput jonkun toisen päivän aterialle. Albert oli käyttänyt kastikkeen nesteenä maitoa ja lientä, minä käytin kermaa, sillä meillä oli jääkaapissa kotoa asti mukana ollut kermapurkki, jota ei vaivannut vielä mikään, mutta jonka poiskäyttäminen oli varmaan ihan viisasta. 

Espanjalainen parsakaalipasta kahdelle

• spaghettia kahden annos (noin peukun ja etusormen tiiviiseen kieppiin mahtuva määrä
• hyvin suolattua vettä pastan keittämiseen
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 suuri valkosipulin kynsi viipaleiksi leikattuna
• 3 kevätsipulia silppuna
• 300 g parsakaalin nuppuja
• 2 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• ripaus pimentonia
• kahden tulitikkuaskin kokoinen pala manchegoa

Laitoin pastaveden kiehumaan kattilaan ja paistinpannulle ison lorauksen oliiviöljyä. Kun pastavesi kiehui ja oli suolattu, laitoin pastan kypsymään. Se kestäisi noin 10 minuuttia ja sillä välin kastike valmistuisi. Laitoin ohuet valkosipuliviipaleet öljyyn kypsymään ja minuutin parin päästä lisäsin pannulle kevätsipulisilpun. Kun kumpikin alkoi näyttää kuullottumisen merkkejä, lisäsin pannulle parsakaalinuput ja vielä hieman oliiviöljyä. Paistelin kasviksia pari kolme minuuttia. Kaadoin kerman pannulle ja sekoittelin, pienensin liekin pannun alta aivan pienelle. Kun pasta oli pian kypsää, kaadoin sen siivilään ja sekoitin pannulle kastikkeeseen, jossa parsakaalinuput olivat juuri sopivan kypsiä. Maustoin suolalla ja pippurilla. Annoksiin ripottelin päälle runsaasti manchegoa ja hieman pimentonia. Todella hyvä pastaruoka ja parsakaalissa oli sopivasti purtavaa. 

La Vueltassa oli sanalla hilly kuvailtu etappi jonka profiili enteili massakiriä maaliintulossa. Katsoimme hieman säästellen etappia, että mobiilidata riittää kuukauden loppuun. Peter Seliniä emme ole vielä kuulleet selostajana, toivottavasti hän pian tulee mukaan lähetyksiin. Massakiriin päättyneen etapin voitti Kaden Groves ja kokonaiskilpailua johtaa Remco Evenepoel. Jonas Vingegaard on neljäntenä ja Primoz Roglic sijalla 8. 

Lihapullia ja spaghettia

Tällä leirialueella on jopa komposti, joten sinne päätyivät nämä.

Tänään alkoi Giron viimeinen viikko, sunnuntaina kisa päättyy ja voimme ruksata tämän vuoden Italia-haasteen läpikäydyksi. Meillä oli tonttipäivä, kävimme vain jännittävällä ostosmatkalla Lidlissä ja sitten katsoimme tabletilta raatelevaa vuorietappia monta kymmentä kilometriä. Kuukausi lähenee loppuaan ja kohta saamme seuraavan kuukauden mobiilidatat käyttöömme. 

Päivän ruokana oli spaghettia ja lihapullakastiketta. Aivan tarkalleen ottaen söimme sitä kyllä eilen, vaikka oli lepopäivä. Syödä kumminkin piti, eikä se nyt niin nokonuukaa ole, ettei tämän päivän ruoasta sittenkaan ole kyse. Olin valinnut sunnuntaina marketista meille valmiiksi pyöriteltyjä lihapullia ja tuumin, että varmaan meillä löytyy ainekset tomaattisen kastikkeeseen. Olisin voinut ostaa purkin valmista kastikettakin, mutta onneksi en ostanut, sillä kastike onnistui todella hyvin ja erittäin vähistä aineksista. 

Tomaattinen lihapullakastike spaghetti

• 1 sipuli
• 1 porkkana
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 pieni tetra tomaattimurskaa
• 1 dl punaviiniä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua basilikaa
• 15 raakaa lihapullaa
• tuoretta basilikaa ja lehtipersiljaa
• raastettua parmesaania

Kuorin porkkanan ja sipulin ja silppusin ne. Kuullotin niitä kattilassa oliiviöljyssä kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä. Lisäsin mukaan punaviinin, tomaattimurskan ja -pyreen, kuivattua basilikaa ja hieman suolaa ja pippuria. En muistanut tarkastella lihapullapakkausta, että onko pullissa suolaa ja muita mausteita. Oli niissä varmaan. 

Keittelin sitten kastikepohjaa vartin verran ja nostelin raa’at lihapullat kastikkeeseen, arvelin ettei pintapaistaminen ole tarpeen. Lihapullat kypsyivät hyvin kastikkeessa, josta tuli mukavan sakeaa ja maistuvaa. Pippuria lisäsimme annoksiin vielä, mutta suolaa ei tarvittu. Spaghettia tuli vähän liian paljon, mutta saimmepa kunnolla vatsat täyteen. Annoksiin raastoimme vielä vähän parmesaania pinnalle. 

Tänään siis Girossa ajettiin vuorilla ja olikin todella jännittävä etappi, olin toiveikas, että Primoz Roglic jo ottaisi voiton, muttei hänellä ollut tänään jalkoja tarpeeksi. Voiton vei João Almeida ja toisena maaliviivan ylitti Geraint Thomas, hän otti pinkin paidan takaisin itselleen ja jatkaa siinä huomenna. Primoz Roglic jäi jonkun verran, muttei hänenkään pelinsä ole vielä pelattu. 

Luin netistä, että kisan keskeyttämään joutunutta Remco Evenepoulia ei nähdä tämän vuoden muissa suurissa ympäriajoissa. Katsotaan, että koronasta toipumisaika Touriin nähden on liian lyhyt, eikä hänen ole järkevää lähteä Vueltaan, sillä hän voitti sen viime vuonna ja jostain syystä uusinnan kokeileminen ei sovi joko hänen tai tallin suunnitelmiin. Toinen uutinen on se, että ikiaikainen suosikkini Mark Cavendish lopettaa uransa, tämä on viimeinen Giro, jonka hän ajaa. Ilmeisesti hän kuitenkin ajaa kauden loppuun Astanassa, mikä ei ole tainnut olla kovin hyvä talli hänelle, muttei parempaakaan ollut tarjolla. 

Eilen kävimme panssarivaunumuseossa, joka oli hämmästyksekseni kiinnostava paikka. 

PS. tänään söimme pizzaa, Antti haki samasta paikasta kuin pari viikkoa sitten, olivat niin hyvät pizzat, ettemme voineet vastustaa kiusausta. 

Spaghetti al limone e cantarelli – spagetti sitruunan ja kantarellien kera

Tänään tuntui pastapäivältä ja sellainen siitä tulikin. Kävimme ensin 12 km kävelyretkellä Uppsalan keskustassa, katsoimme monta kirkkoa ja ihastelimme juuri kesään puhjennutta kaupunkia. Aiemmin muistelin etten ole käynyt Uppsalassa sitten vuoden 1989. Sekin meni väärin, vuosi oli 1990. Eikä sekään ollut ihan oikein, sillä olimme täällä vuonna 2019 ensimmäisellä CampaAdria-ulkomaanretkellä. Olemme kuulema olleet tällä leirialueellakin, mutta minulla ei ole siitä mitään muistikuvaa. Se ei sinänsä ole kovin suuri ihme, olemme olleet sadoilla leirialueilla, eivätkä ne kaikki voi mitenkään jäädä mieleen. Siinä kohden ihmettelin, kun Antti alkoi muistaa, että tuon paikan keskustassa hän on nähnyt ja tuosta on ottanut kuvan. Mietin, että miten en muista yhtään mitään. Syyksi paljastui se, että hän kävi tuolloin kolme vuotta sitten yksin pyörällä keskustassa tältä samalta leirialueelta. Niin, ettei minun muistini ihan kokonaan ole mennyt. 

Päivälliseksi tein Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjan spagettia kantarellien kera. Tämäkin oli oikein mobileystävällinen ohje, syntyi vaivatta matkakeittiössä. 

 Spaghetti al limone e cantarelli 

• spagettia kahdelle, sen verran kuin etusormen ja peukun ympyrään väljästi mahtuu
• tymäkästi suolattua pastankeittovettä
• pieni purkki säilykekantarelleja (110 g sientä)
• 1 rkl voita 
• 1 kevätsipuli silputtuna
• puolikkaan sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• 0,5 dl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• parmesaania 
• tuoretta timjamia

Ei taida olla edes ulkomaisten kantarellien sesonki, joten käytin ICA-ketjun säilykekantarelleja, jotka olivatkin oikein oivia. Kävin heti kävelyreissulta tultuamme huuhtomassa sienet ja jätin ne valumaan päiväunien ajaksi. Kyllä, nukuimme päiväunet. 

Kuumensin pastaveden kiehuvaksi ja suolasin sen reippaasti. Veden kiehumista odottaessani silppusin sipulin ja raastoin sitruunankuoren ja parmesaanin. Kun pastavesi kiehui, laitoin pastan kypsymään ja laitoin kuivalle pannulle valutetut sienet kuumenemaan, kääntelin sieniä keskilämmöllä niin, että kosteus poistui. Lisäsin pannulle nokareen voita ja sipulisilpun ja kuullotin sipulia sen aikaa, että pasta kypsyi. 

Sekoitin kulhossa oliiviöljyn, sitruunamehun ja kuoriraasteen, sekä hieman pippuria. Kun pasta oli kypsää, nostelin sen kulhoon ja kaavin pannulta sienet ja sipulin mukaan. Sekoitin ja maustoin vielä suolalla, timjamilla ja parmesaanilla. Ai, miten sitruunanraikasta pastaa, säilykesienien purkinmaku oli ihan nollassa. Todella hyvä tuote, pitää ostaa muutama noin kahden euron purkki kotivaraksi. 

Giro d'Italiassa oli jännä etappi, jota ajettiin todella kovaa kyytiä. En muista tarkkaan milloin Richard Carapaz on joutunut epäsuosiooni, se taisi olla silloin kerran, kun hän teeskenteli, ettei hatkassa pysty vetämään ja sitten kuitenkin rynni voittoon. Minun sanastossani carapatsointi tarkoittaa tuommoista huijinkia (oikeasti hän aivan järjellisesti taktikoi, mutta sattui taktikoimaan jotain suosikkiani vastaan). Ilokseni Simon Yates voitti tänään etapin, mutta hän on niin kaukana kokonaiskilpailussa, ettei se hänen perustilanneettaan paljon auta ja Carapaz kolmannella sijallaan sai rosapaidan huomenna. Koitan kestää. Monta monituista etappia paitaa pitänyt Juan Pedro Lopez joutui siitä nyt luopumaan. Huomenna ajetaan toisen jakson viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Huomenna ajetaan vuorilla ja etapilla on mittaa 178 km. 

Lihapullat ja spagetti tomaattikastikkeessa

Vuoden 2020 Italia-haasteen aikaan (joka sinä vuonna oli vasta lokakuussa koronan sekoitettua kilpailukalenterin) tein polpetteja, italialaisia lihapullia, jotka saivat niskaansa konjakkisen kermakastikkeen. En ainakaan koskaan ole postannut, enkä todennäköisesti tehnyt muutenkaan niitä varsinaisia italialaisia lihapullia tomaattikastikkeessa spagetin kanssa. Ennen kuin tänään. Ruksi seinään. Otin vinkkejä sieltä täältä, sain aikaan 12 lihapullaa. Jaksoimme syödä lopulta kolme pullaa/nenä ja puolet jäi toiselle aterialle. 

Italialaiset mozzarellatäytteiset lihapullat tomaattikastikkeessa 

Lihapullat

• 400 g naudan paistijauhelihaa
• 1 viipale paahtoleipää
• 1 dl maitoa
• 1 tl valkosipulimurskaa
• puolikas sipuli raastettuna 
• 1 kananmuna
• 1 dl raastettua parmesaania
• suolaa ja pippuria maun mukaan
• 1 rkl tomaattipyrettä 
• tuoretta rosmariinia, timjamia ja basilikaa silppuna
• 6 minimozzarellapalloa puolitettuina tai isommasta pallosta 12 pientä palaa revittynä
• oliiviöljyä paistamiseen

Laitoin paahtoleipäviipaleen (joku karkeampikin leipä käy, itseasiassa paremminkin, muttei just nyt ollut) kulhoon ja kaadoin maidon päälle. Jätin leivän vettymään siksi aikaa, että etsin muut ainekset esille. Kun leipä oli vettynyt, musertelin sen nuolijalla mössöksi ja lisäsin kulhoon jauhelihan, kananmunan, juustoraasteen, valkosipulin, sipulin, mausteet ja tomaattipyreen. Sekoitin tasaiseksi, mutta vältin liiallista työstämistä, ettei lopputuloksena olisi sitkeät lihapullat. 

Jaoin taikinan yhtä suuriin paloihin, jopa punnitsin ne, niistä tuli 48  grammaisia. Taputin kunkin osan kämmenelläni pieneksi pihviksi ja painoin keskelle puolikkaan minimozzarellapallon. Muotoilin juustopalan pullan sisälle ja pullan pinnan tasaiseksi, taas mahdollisimman vähällä työstämisellä. Paistoin pienen koepalan ja lisäsin pikkuisen suolaa.

Paistoin pullat ebelskiver-pannulla, tällä kertaa alumiinirunkoisella seitsemän kolon pannullani, jonka tilasin Amerikasta kymmenen vuotta sitten. Tässä pannulla koloset ovat suurempia kuin valurautapannussani, jossa on 9 koloa. Tekemäni lihapullat olivat sen verran suuria, että isompikoloinen pannu oli paikallaan. Minua naurahdutti pannun pohjassa huomaamani teksti, ehkä amerikkalaisille pitää muistuttaa, mitä on tullut tilattua. 

Kuumensin pannua kaasuliekillä, pannu ei toimikaan muilla lämmönlähteillä. Sutikoin pikkuisen oliiviöljyä kuuteen koloseen, jätin keskimmäisen kolon tyhjäksi, koska aioin paistaa pullat kahdessa satsissa. Nostin kuuteen seitsemästä kolosta lihapullat paistumaan ja kääntelin niitä hellävaraisesti paistumaan joka puolelta, täyskypsyyttä en tavoitellut, sillä pullat kypsentyisivät loppuun kastikkeessa. Nostin pullat pintapaistamisen jälkeen lautaselle odottamaan. 

Tomaattikastike

• 1 tölkki tomaattimurskaa + puolikas purkillinen vettä, jolla purkin huuhtelukin tapahtui
• 1 dl punaviiniä
• 1 dl pakastettua sellerinvarsisilppua (noin puolikas yhdestä varresta)
• puolikas sipuli raastettuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl sokeria
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria

Kastikkeen laitoin muhimaan jo ennen lihapullien tekemistä. Keräsin kaikki ainekset kattilaan ja annoin sekoitellun kastikkeen kypsyä rauhassa koko muun puuhailun ajan. Maistelin ja lisäsin hieman suolaa. Kun lihapullat olivat valmiit, nostin ne kastikkeeseen kypsymään, liekki kattilan alla oli niin pienellä kuin mahdollista. Kastike sai muhia noin tunnin verran. 

Nostelin kastikkeeseen lopussa vielä viimeiset pakkauksen minimozzarellapallot, sillä olin epähuomiossa hulauttanut niiden säilöntäliemen kompostiin eivätkä ne kuivillaan säily pitkään. Lisänä oli tietysti spagettia ja annoksen pinnalle raastettua parmesaania, myllystä pippuria ja hieman basilikaa. Olipa kyllä pehmeimmät ja maukkaimmat lihapullat aikoihin!

Giro d'Italian viimeinen Unkari-etappi ajettiin meillekin männävuosilta tutuilla seuduilla, Balatonin tienoilla. Kyseessä oli 201 km pitkä tasamaan etappi. Ai että, ihanaa, Mark Cavendish voitti! Olen tosi iloinen. Olin viime keväänäkin iloinen, kun hän teki paluun huipulle. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Mathieu van der Poul. Huomenna kisassa on ensimmäinen lepopäivä, mikä tietysti oikeasti tarkoittaa kisakaravaanin siirtämistä Sisiliaan. Tiistaina jatkuu!

Chorizo-katkarapupastaa

Tänään piti grillata maissia, mutta aina kun ajattelin, että nyt voisi aloittaa, alkoi sataa eikä hiiligrillaaminen sateella ole kovin kivaa. Niinpä tein meille pikaisen pastan, johon käytin eiliseltä jääneet katkaravut ja pätkän chorizoa. Siinä sitä on Espanjaa vaikka kuinka paljon! 

Chorizo-katkarapupastaa

• spaghettia minun peukkuni ja etusormen muodostaman ympyrän verran
• reippaasti suolattua vettä pastan keittämiseen
• noin 150 g kuorittuja kypsiä katkarapuja 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 cm pätkä chorizoa
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• 2 pientä punasipulia varsineen
• 6 soikeaa pientä tomaattia
• pippuria 
• tuoretta basilikaa ja persiljaa 
• raastettua parmesaania

Keitin pastan kypsäksi. Pastan kypsyessä leikkasin valkosipulit ohuiksi viipaleiksi ja paahdoin niitä muutaman minuutin pannulla oliiviöljyssä. Lisäsin pannulle pikkukuutioiksi leikatun chorizon. Kun chorizo oli paahtunut rapeaksi, lisäsin mukaan silputun sipulin ja lohkoiksi leikatut tomaatit. Kun pasta oli melkein kypsää, ripottelin pannulle katkaravut. Sekoittelin ja kun pasta oli kypsää, nostelin sen pannulle. Sekoittelin ja maustoin pippurilla, yrteillä ja parmesaanilla. Suolaa tämä ei erikseen tarvinut, koska chorizossa on sitä riittämiin. 

La Vueltan toinen etappi ajettiin mesetalla, tuolla suurella tasangolla pohjoisessa Espanjassa. Kuumassa säässä ajettiin melko tarkkaan neljä tuntia ja ykkösenä maaliviivan ylitti Jasper Philipsen, kokonaiskilpailua johtaa Primoz Rogic. Ikävä kolarointi neljä kilometriä ennen maalia saattoi päättää muutaman ajajan Vueltan. 

Pastaa herneiden ja burratan kanssa

Muutama päivä sitten tein ruokaa mukavan foodworthfeed-blogin ohjeen mukaan, se oli oikein hyvä kanapullat marsalakastikkeella (minun versioni linkissä). Varsinaisesti oli blogiin löytänyt tämän päivän ruokaohjeen kautta, pastaa herneiden ja burratan kanssa. Heidän kuvansa ovat niin kauniita ja idea niin oivallinen, että päätin tehdä sitä heti, kun minulla olisi aikaa. 

Puuhakkaan päivän iltana pasta maistui, mutta ei tehnyt umpitäyttä oloa, vihreä ruoka tuntuu aina automaattisesti terveelliseltä! Jonkun verran soveltelin ohjetta, sillä olen pikkuisen suurpiirteisempi kotikokki kuin Scott ja Taylor. 

Pastaa herneiden ja burratan kanssa kahdelle

• pastaa kahdelle sopiva määrä (yleensä keitän aina ainakin pikkuisen liikaa)
• 3 dl paskasteherneitä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 kevätsipuli
• 3 rkl kermaa
• 3 rkl herneiden kiehautusvettä
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl voita
• tuoretta basilikaa
• 1 pallo burrataa
• oliiviöljyä

Laita pastavesi kiehumaan. Laita toiseen kattilaan myös vettä kiehumaan, kun se kiehuu, nakkaa sinne kuorittu valkosipulin kynsi. Ota kynsi parin minuutin kuluttua pois vedestä ja laita sen tilalle pakasteherneet. Silppua kevätsipuli. 

Kun pastavesi kiehuu, suolaa se kunnolla ja laita pasta kypsymään. 

Laita valkosipulin kynsi ja silputtu kevätsipuli blenderin kannuun ja kun herneet ovat kuumentuneet kattilassa, kaada ne siivilään ja ota talteen tilkka kiehautusvettä. Ota sivuun noin 4 rkl herneitä viimeistelyyn. Kaada blenderin kannuun myös loraus kermaa ja toinen loraus herneiden keittovettä, pyöräytä myllystä suolaa ja pippuria. Laita blenderi päälle ja anna sen tehdä aineksista sosetta. Ei sen tarvitse aivan vauvanruoan sileää olla, mutta melko lailla. Kaavi vihreä kastike pannulle. Kuumenna kastike varovasti.

Kun pasta on kypsää, kaada se siivilään ja sen kautta pannulle kuumaan kastikkeeseen. Pyöräyttele pastaa niin, että saa vihreän hunnun, lisää mukaan hieman voima ja maista, tarvitseeko ruoka lisää suolaa ja pippuria. Muista lisätä mukaan ne odottamaan jätetyt herneet. Annostele pasta lautasille ja nosta päälle halkaistun burratapallon puolikas. Hieman vielä oliiviöljyä, pippuria ja tuoretta basilikaa ja ruoka on valmis. Ihan todella hyvä pasta-annos!

Giro d'Italian kahdeksas etappi ajettiin eteläisessä Italiassa ja sää näytti kauniilta niiltä osin kuin pihahommilta ehdimme katsoa. Hienosti voittoon ajoi Victor Lafay, ai miten kivaa on nähdä näitä uusia voittajia melkein joka päivä. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa unkarilainen Attila Valter. Eilinen voittaja Ewan Caleb on keskeyttänyt kilpailun, mutten osunut kuulemaan syytä siihen. Peter Selinin  ääni kesti vielä tämänkin päivän, vaikka voin kuvitella, että kovilla hän on ja kurkku varmasti kipeä. Onneksi Kimmo Kananen auttaa selostamisessa mainiosti. Huomenna on vuorossa vuorietappi.