lauantai 2. lokakuuta 2021

Ehkä aavistuksen myöhässä – jjapaguri

Viime vuonna Parasite toi minunkin tietoisuuteeni jjapaguri-nimisen ruoan, mutta tuolloin en saanut käsiini sen valmistamisessa oleellisia aineksia. Viikko sitten olimme Helsingissä ja tapasimme tuttujamme. He ovat innokkaita aasialaisen ruoan kokkaajia ja tuli puheeksi  mistä mitäkin raaka-aineita saa hankittua. Muistin silloin, että se yksi ruoka on vielä kokeilematta ja menin samantien katsomaan Nannan postausta aiheesta. Postauksessa oli oivallisesti kuva nuudeleista ja sen kuvan kanssa menimme Hakaniemessä Vii-Voaniin. Ei ollut kovin kallis ostos, neljä pussia nuudeleita maksoi 4,40€. En halunnut kokeilla ruoan tekemistä reissussa, vaikka se olisi ollut kyllä hyvin toteutettavissa retkiolosuhteissakin. Halusin kutsua elokuvasta kovasti pitäneen poikamme syömään jjapaguria. 

Tänään oli sopiva päivä kokeilla korealaista hittiruokaa. Luin vielä sauvajyväsenkin postauksen aiheesta, hän kokeili ruokaa jo silloin viime vuoden keväällä. Siitä ja Nannan postauksesta arvioin tekisinkö annoksen, johon tulisi kaksi vai neljä pussia nuudelia meille kolmelle syöjälle. Päädyin tekemään ruoan neljästä nuudelipakkauksesta. Katsoin vielä yhden Youtube-pätkänkin aiheesta. 


Jjapaguri kolmelle + yksi annos mukaan

  • 2 pussia Chapagetti-nuudeleita 
  • 2 pussia Neoguri-nuudeleita 
  • 2 litraa vettä keittämiseen
  • 300 g naudan sisäfilettä
  • 1 tl öljyä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl voita
  • kevätsipulia
Leikkaa liha pienehköiksi suupaloiksi, käytä niin mureaa lihaa kuin mahdollista, ettei kypsentäminen vie kauan. Halvat nuudelit kohtaavat tässä laadukkaan lihan, mutta ruoan voi toteuttaa ilman lihaakin tietysti. Elokuvassa tällä asetelmalla on tärkeä merkitys. 

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Avaa nuudelipussit ja ota niiden sisältä olevat maustepussit sivuun. Niitä on monta erilaista, kaikkia tarvitaan. 

Ripottele lihapaloille suolaa ja pippuria ja kaada päälle pieni liraus öljyä, sekoittele. Kuumenna pannu oikein kuumaksi ja kaada lihapalat kypsymään, sekoittele. 

Nosta nuudelikiekot kiehuvaan veteen ja lisää myös kaikkien nuudelipussien vihanneshiutalepussien sisällykset. Sekoittele pihdeillä tai syömäpuikoilla ja anna nuudelien kypsyä noin kolme minuuttia. Toisella kädellä sekoittele lihapaloja pannulla, lisää pannulle ruokalusikallinen voita. 

Kun nuudelit ovat kypsiä, ota ensin talteen pari desiä keittovettä ja kaada sitten nuudelit siivilään. Palauta nuudelit kattilaan. Avaa Chapagetti-nuudelien papukastikejauhepussit ja toisten nuudelien maustepusseista toinen. Tämä viimemainuttu mausteseos on voimakasta, joten käytä sitä varovasti, minä kumosin mukaan yhden pussillisen ja toisen jätin jemmaan. Jopa korealaisnainen videossa kehotti varomaan tätä mausteseosta, ettei ruoasta tulisi liian tulista. Sekoita ja lisää mukaan pari isoa lorausta nuudelien keittovettä, sekoita taas niin, että mausteet ja papukastikejauhe sekoittuvat nuudeleihin. Avaa vielä pienet öljypussit ja sekoita öljykin mukaan. Aivan lopuksi sekoita mukaan lihapalat pannulta. Matkin Nannaa vielä siinäkin, että silppusin annoksiin vielä kevätsipuliakin. 

Ai että oli hyvää! Aika harvoin sitä tulee tehneeksi ruokaa, josta ei oikein osaa arvata miltä se maistuisi tai pitäisi maistua. Olen toki syönyt instant-nuudeleita ennenkin, mutten näin hyviä ja sopivan mausteisia. Lihapalat olivat justiinsa sopivan kypsiä ja mureita. Kaksi ruokailijaa santsasi ja yhden annoksen vielä pakkasin pojalle mukaan. Ensi kerralla Helsingissä käydessäni, ostan lisää näitä nuudeleita jemmaan. 

Ja kauanko tämän ruoan tekemiseen meni? Olin leikannut lihan valmiiksi kuutioiksi ja kun vesi alkoi kiehua, meni lopuissa vaiheissa alle 10 minuuttia. Ihan seitsemään minuuttiin en tainnut päästä. 

torstai 23. syyskuuta 2021

Matkasienileipiä

 

Tämmöisiä sienileipiä söimme tänään lounaana oltuamme ensin Vallisaaressa vaeltelemassa ja katsomassa hieman taidetta (suurin osa oli vielä suljettuna aamusella) ja paljon kauniita maisemia. Leivät ovat aivan omasta tai asiakkaan päästä.

Lämpimät sienileivät matkaolosuhteissa

  • 4 viipaletta melkoisen hyvää hapanjuurileipää
  • 4 suurta herkkusientä (ei löytynyt tatteja)
  • voita paistamiseen
  • 1 punasipulia
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl samppanjaetikkaa
  • 1 tl sokeria
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • 2 pisaran muotoista vihreää tomaattia
Aluksi pikamarinoin pienen punasipulin viipaloimalla sen aivan paperinohuiksi viipaleiksi (minulla on hyvä matkakeittiön mandoliinisetti). Sekoitin marinadiin öljyn, etikan, sokerin, suolan ja pippurin pienessä tiiviisti suljettavassa rasiassa. Lisäsin mukaan sipuliviipaleet ja suljin kannen. Ravistelin rasiaa kunnolla. Jätin sipulin ässehtimään. 

Antti leikkasi leivästä 4 tasakokoista viipaletta ja säilöi loput pussiin aamiaista varten. Minä leikkasin sienistä tasakokoisia viipaleita niin, että niitä oli 12 kpl. Varastoin sienien pienet reunapalat huomista ruokaa varten. 

Paistoin ensin leipäviipaleita voissa hetkisen, peittelin ne folioon odottamaan. Seuraavaksi paistoin sieniviipaleita molemmin puolin voissa. Kasasin leivät niin, että nostin joka leipäviipaleelle kolme sieniviipaletta, puolikkaan vihreää tomaattia, pikamarinoitua sipulia ja timjamia. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. 

Vallisaaressa oli hyvin kaunista ja kiinnostavaa, vaikka taidetta emme niinkään päässet katsomaan. 






Mennessä yhteyslaiva oli täynnä, mutta palatessa ei. 

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Ensaimadas revisited

Tein ensaimada-pullaa blogin ensimmäisenä vuonna ja sitten pidinkin pienen paussin, tein niitä taas tällä viikolla! Käytin samaa ohjetta melko pitkälti, kunhan puolitin ohjeen ja muutenkin muuttelin. Mutta kyllä tämä aivan oikealta ensaimada-pullalta maistui! Tein tällä kertaa yhden ison pullakiehkuran muutaman pienen sijaan. 

Ensaimada

  • 250 g vehnäjauhoja
  • 20 g hiivaa
  • 1,5 dl maitoa
  • 1 kananmuna
  • 50 g sokeria
  • 50 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna (säästin muutaman kuution pullan voiteluun)
  • ripaus suolaa
  • 3 rkl aprikoosihilloa
  • tomusokeria
Murustelin hiivan pieneen kulhoon ja kaadoin sinne maidon ja noin pari ruokalusikallista valmiiksi mitatuista jauhoista. Sekoitin ja jätin seoksen odottamaan vartiksi, tänä aikana hiiva alkoi kuplia pieneksi alkutaikinaksi. Kokosin sillä välin loput jauhot, voin, kananmunan, sokerin ja suolan Kitchen Aidin kulhoon. Lisäsin mukaan alkutaikinan ja laitoin koneen vaivaamaan pienellä nopeudella noin kymmeneksi minuutiksi. Jauhoja piti lisätä pikkuisen, puolen desin verran suunnilleen. Annoin koneen vaivata taikinaa vielä toiset kymmenen minuuttia ja peittelin sitten taikinan kohoamaan peiteltynä pariksi tunniksi. 

Kumosin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja ensin painelin taikinan käsin pyöreäksi levyksi, jonka kaulitsin sitten ohueksi letuksi, noin ison pizzan kokoiseksi. Levitin taikinalevylle aprikoosihilloa ja käärin levyn rullaksi. Nostin rullan leivinpaperin päälle uunipellille ja kiepautin rullan löyhälle kiepille. Annoin pullan kohota vielä tunnin verran leivinliinalla peitettynä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen, voitelin  pullan pinnan niillä muutamalla (sulatetulla) voikuutiolla, jotka olin säästänyt taikinasta ja paistoin pullaa noin 30 minuuttia. Kun pinta oli kauniin ruskea ja pulla tuntui lastalla nostamalla sopivan kevyeltä nostin sen jäähtymään. Siivilöin pinnalla oikein runsaasti tomusokeria. 

Ensaimada on usein ilman erityisiä täytteitä, tai sen sisään sutikoidaan laardia. Luin myös muista erilaisista täytteistä, joten arvelin voivani käyttää kotitekoista aprikoosihilloakin. Pulla leikkautui nätisti isolla leipäveitsellä ja Antti sattui puhaltamaan haukatessaan pullaan sen verran tomerasti, että tuhksuhkuria oli pitkin poikin. Ensaimada sopii hyvin maitokahvin tai kaakaonkin kaveriksi, meillä oli espressot. 



La Vuelta päättyi tänään minulle merkitykselliseen paikkaan, Santiago de Compostelaan, jonne saavuin 2.5.2016. La Vuelta oli jo eilen käytännössä tapulteltu, sillä Primoz Roglicilla oli riittävä etumatka ja sen lisäksi hän on mainio aika-ajaja, joten hänelle riitti se, että hän ajoi maaliin itselleen turvallista vauhtia. Hän melkein kyllä erehtyi reitiltä, eikä siinä paljon olisi ollut aikaa töpelöitäväksi. Onneksi mitään huonoa ei sattunut, kaikilla oli samat hyvät sääolosuhteet, La Vuelta saatiin päätökseen ja Primoz Roglic voittajaksi. 


Katsoimme La Vueltan lopun poissa kotoa, sillä lähdimme pienelle matkalle, emme tällä kertaa CampaAdrialla kuitenkaan. Meillä oli mukana espanjalaishenkinen iltapala ja pullo cavaa juhlistamaan sitä, että CampaSimpukan kymmenvuotisruokahaaste ja yhdestoista kerta tätä kolmeosaista hässäkkää tuli valmiiksi. 


Vilkaisimme tänään 13 kirkkoa, joista 9 tässä kuvassa. Eivät meinaa kyllä kirkot katsomalla loppua, 700 kirkon rajapyykki on enää muutaman kirkon päässä. 

lauantai 4. syyskuuta 2021

Viileä melonikeitto

Vaikka helteet ovat nyt ilmeisesti tältä vuodelta hikoiltu, oli meillä vielä yksi espanjalainen viileä keitto. Suurin syy sen tekemiseen oli se, että cantaloupe oli vadissa ja se tuoksui jo siltä, että käyttäkää tai viekää kohta kompostiin. Ohjeita vilkuilin sieltä täältä ja opin, että ruoan nimi on salmojero de melón con jambón, kun halusin käyttää pois myös pienen pakkauksen serranonkinkkua. Juuri ennen pientä reissua oli hyvä käyttää sitä sun tätä pientä pois. 

Melonikeittoa ja kinkkua kahdelle

  • kourallinen kirsikkatomaatteja (viimeiset pihan viljelmien tällä erää kypsistä)
  • 5 cm pala eilistä patonkia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl sherryviinietikkaa
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 cantaloupe-meloni paloiksi leikattuna (säästin 8 kuutiota koristeluun)
  • 4 viipaletta serranonkinkkua
Keräsin blenderin kannuun kirsikkatomaatit, leipäpalan pienempiin paloihin leikeltynä, kuoritun valkosipulinkynnen ja melonipalat. Kone teki töitänsä hetken ja maustoin sitten keiton sherryviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisäsin vielä kunnon lorauksen oliiviöljyä. Sekoitin vielä koneella minuutin verran. Kaadoin keiton jääkaappiin mahtuvaan kannuun viilenemään. 

Käärin säästämieni melonipalojen ympärille palaset serranonkinkkua ja pistin palat tapastikkuihin, kaksi palaa/tikku. Tarjoilun hetkellä sekoitin keittoa ensin kannussa, melonikeitot tahtovat hieman jähmettyä viileässä. Sitten kaadoin syviin annoskuppeihin keittoa ja nostin päälle keittoon kupin reunoille kaksi tikkua kinkku-melonia. Muutama tippa oliiviöljyä vielä koristeeksi keiton päälle ja pieni kierto pippurimyllystä. 


La Vuelta alkaa olla lopussa, viimeinen vuorietappi ajettiin tänään. Kauniissa säässä ajettu parisataa kilometrinen reitti kulki pohjoisen Espanjan maisemissa. Irtiottoja oli monenlaista ja loppukilometreillä melkoista taktikointia ja etten sanoisi sekoilua. Etapin ykkösenä maaliin ajoi upeasti ja yllättävästi uransa ensimmäiseen voittoon Clément Champoussin. Olipa hauska ja hyvä loppu! Primoz Roglic tuli maaliin toisena ja johtaa tietysti kokonaiskilpailua ennen huomista päätösetappia, joka on 34 km aika-ajo päättyen Santiago de Compostelaan, minun lempparikaupunkiini.

perjantai 3. syyskuuta 2021

Espanjalaiset kanarullat sherrykastikkeella

Tässä päivällisessä onnistui sekä pääruoka, että kastike. Kastiketta varten oli mentävä Alkoon, sillä taloudesta ei löytynyt tippaakaan sherryä. Myöhemmin ajatellen olisi marsala tainnut ajaa melko saman asian. Mutta nyt oli tarkoitus kokkailla espanjalaista ja silloin sherry oli paikallaan. Lopputulosta maistellessa tiesimme, ettei ollut turha reissu. Antin ostamassa kanapaketissa oli viisi broilerin filettä, joten meillä olisi voinut olla kolme ruokavierasta. Nyt laitoimme jotain laiskaa päivää varten osan ruoasta pakastimeen. Otin idean ja suuren osan tekotavasta tästä postauksesta. Kivannäköinen blogi muutenkin tämä Saltwater Daughters.

Täytetyt kanarullat sherrykastikkeella viidelle

  • 5 broilerin rintafilettä
  • 5 viipaletta serranonkinkkua
  • 5 rkl aprikoosihilloa
  • 5 palaa tikun muotoon leikkattua manchegoa 
  • suolaa ja pippuria

Leivitys

  • 1 dl vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria
  • pimentonia
  • 2 kananmunaa
  • pankomuruja

Paistamiseen

  • voita ja oliiviöljyä

Kastike

  • 1,5 dl puolimakeaa sherryä (Oloroso Blend Medium)
  • 1,5 dl kermaa
  • tuoretta timjamia
  • suolaa ja pippuria
Tein ensiksi kanarullat leivittämistä vaille valmiiksi, sillä niiden piti levätä viileässä ennen paistamista, että ne pysyvät koossa ilman sitomista tai tikkuja. Laitoin ensin fileet paksun muovipussin alle leikkuulaudalle ja hakkasin niitä pussin läpi varovaisesti ohuemmaksi varoen tekemästä niihin reikiä. 

Sitten ripotin niille hieman suolaa ja pippuria ja sutikoin pintoihin lusikalliset aprikoosihilloa. Hillon päälle asensin viipaleet serranonkinkkua ja leveämpään päähän tikkumuotoon leikatut palat manchegoa. Käärin fileen rullalle ja laitoin rullat saumapuoli alaspäin peltilautaselle ja sijoitin lautasen jääkaapin nollalaatikon perälle. Ohjeessa laitettiin rullat pakastimeen, mutta ihan niin kylmään en halunnut rullia laittaa. 

Rullien viilentyessä tein valmiiksi leivitysaseman. Otin kolme syvää peltilautasta ja yhdelle niistä laitoin vehnäjauhot, jotka maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Toiselle laitoin kaksi kananmunaa, jotka vatkasin kevyesti. Kolmannella laitoin pankomuruja reilusti. Yleensä aina leivitysmurut loppuvat minulta kesken ja joudun sitten pyytämään Anttia apuun, kun minulla on kädet kaikissa sooseissa ja pitäisi saada muruja lisää. Hän auttaa minua aina, joka kerta, eikä edes kysy, että miksen ota niitä kerralla tarpeeksi. 

Kun oli aika paistaa kanarullat, otin ne nollalaatikosta. Laitoin uunin kuumenemaan 180 asteeseen. Rullat mukavasti viilenneet ja sain leivitettyä ne hyvin pyöritellen ensin maustetuissa jauhoissa, sitten kananmunassa ja kolmanneksi pankomuruissa. Kuumensin pannulla voita ja oliiviöljyä ja paistoin rullat joka puolelta niin nätisti kuin osasin, laitoin ensin sen saumapuolen kuumalle pannulle. Nostin rullat uunivuokaan ja tökkäsin yhteen rullaan lämpömittarin anturin ja tavoitelämmöksi 75 astetta. Rullat olivat uunissa noin 35 minuuttia, kun hälytys piippasi. Tarkistin vielä toisella mittarilla rullien sisälämmön, se oli juuri 75 astetta. Peitin vuoan foliolla ja valmistin kastikkeen. 

Kaadoin pannulle sherryn ja annoin sen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin puolet jäljelle. Kaadoin mukaan kerman ja maustoin runsaalla määrällä tuoretta timjamia. Annoin kastikkeen kiehua maltillisesti ja maistelin, laitoin hieman suolaa ja pippuria. Kun kastiketta oli noin desin verran, se oli juuri passelin paksua ja tiiviin makuista. (täytyy kyllä sanoa, että jos syöjiä olisi ollut viisi, kastiketta olisi ollut vähän nirsusti

Nostin annokseen yhden kanarullan ja kastiketta, lisänä oli kotiviljelmien pikkusia tomaatteja, salaattia ja palanen fetaa, varastojen syömistä taas. Tuo kastike oli aivan erityisen hyvää ja kanarulla mehevä ja maukas. 


La Vueltan kolmanneksi viimeinen etappi oli luonteeltaan hilly. Taas liikuttiin minulle tutuilla alueilla caminoni ajalta. Magnus Cort Nielsen oli nopein ja kokonaiskilpailua johtaa tietysti Primoz Roglic. Enää kaksi etappia jäljellä ja pääsemme taas syömään mitä haluamme. 

torstai 2. syyskuuta 2021

Espanjalaiset perunaviipaleet ja lihapullat

Nämä perunaviipaletapakset olivat kiva lisäke espanjalaisille lihapullille. Söimme tätä aiolin kanssa. Lihapullat paistoin taas ebelskiver-pannussa, se on aivan lyömätön erilaisten pulleroitten paistamiseen. 

Espanjalaiset lihapullat ja perunaviipaleet

Lihapullat elikkäs albondigas (9 kpl)

  • 250 g nautajauhelihaa
  • 2 pientä keltasipulia varsineen
  • 1 valkosipulinkynsi
  • runsaasti pimentonia
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • 1 rkl tomaattipyrettä
Sekoitin kaikki taikinan ainekset tasaiseksi ja paistoin pienen koepalan. Suolaa ja pippuria piti vielä lisätä. Kuumensin sitten 9-koloisen ebelskiverpannun ja laitoin joka koloon pienen tipan oliiviöljyä. Nostelin pullerot paistumaan ja kääntelin niitä puutikulla ahkerasti. Toisella kädellä paistelin perunoita. Kun lihapullat olivat valmiita, olivat perunatkin kunnolla kypsiä ja pinnalta sopivan rapeita.

Perunatapas

  • 4 isohkoa perunaa noin puolen sentin viipaleiksi leikattuina
  • iso loraus oliiviöljyä
  • 2 pientä punasipulia varsineen viipaleina
  • 1 valkosipulinkynsi viipaleina 
  • kymmenkunta kirsikkatomaattia
  • 1 rkl sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
Paistoin ensin pannulla oliiviöljyssä sipuleita ja valkosipulia pari minuuttia, nostin ne lautaselle odottamaan. Leikkasin kirsikkatomaatit puolikkaiksi ja nostelin ne lautaselle sipuleitten kanssa odottamaan. 

Lisäsin hieman oliiviöljyä pannulle ja nostin perunaviipaleet pannulle niin, etteivät ne olleet päällekkäin. Paistelin viipaleita noin 8 minuuttia kummaltakin puolelta. Lopuksi puristin perunaviipaleille sitruunamehua, maistoin suolalla, pippurilla ja timjamilla ja kaadoin pannulle sipulit ja tomaatit. Jätin pannun kannella peitettynä hyvin miedolle lämmölle odottamaan lihapullien valmistumista. 



La Vueltan 18. etappi oli taas vuorietappi. Loppukilometrit ajettiin pilvessä ja johtopaikka vaihtui tiuhaan tahtiin. Miguel Angel Lopez oli se kaikkein vahvin ja hän voitti etapin. Kokonaiskilpailun johdossa on Primoz Roglic, mikä miellyttää minua suuresti. Hän oli myös etapin toinen. Huomenna on mäkinen etappi ja sitten kohta koko kisa alkaakin olla taputeltu, muutama etappi enää jäljellä. 

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Viileä valkopapukeitto

Ihastuin kuviin papukeitosta Spain on A Fork-blogissa, samanlaisia keittoja olen nähnyt muittenkin blogeissa. Tein tänään meille kulholliset tätä ihanaa sileää keittoa. Se on nopea ja helppo valmistaa ja sen voi tehdä edellispäivänä jääkaappiin. 

Sileän viileä papukeitto kahdelle

  • 1 tetra kypsiä valkoisia papuja (tölkin paino 380 g, josta papua 230 g)
  • 2 dl kasvislientä
  • pieni loraus kermaa (oma lisäykseni)
  • 1 valkosipulinkynsi raastettuna
  • 1rkl oliiviöljyä
  • 1 tl sherryviinietikkaa
  • suolaa ja pippuria

Koristeluun

  • ihan pikkuisia tomaatteja puolikkaina
  • keltaista paprikaa pikkukuutioina
  • 1 uuden sadon oikein hoikka sipuli varsineen (harmi, ettei ollut punasipulia, käytin kaiken eilen)
  • muutama tippa oliiviöljyä
  • tuoretta persiljaa
Laitoin mixerin kannuun valutetut kypsät pavut, noin puolet varaamastani liemestä, raastetun valkosipulin, etikan ja oliiviöljyn. Kone mikseröi seoksesta tasaista keittoa muutamassa minuutissa, maistelin ja laitoin mukaan suolaa ja pippuria ja ihan vähän kermaa. Sekoitin taas. Kaadoin keiton kannuun ja laitoin jääkaappiin. Lientä ei mennyt ihan kahta desiä, halusin sen verran paksun rakenteen keittoon, etteivät koristeet uppoaisi siihen kokonaan. 

Leikkelin kaikki koristevihannekset paloiksi ja kuutioiksi. Kun oli aika syödä, kaadoin keiton tasan kahteen pieneen espanjalaiseen savikuppiin ja asettelin koristeita keiton pinnalle. Lopuksi vielä hieman persiljaa ja muutama tippa oliiviöljyä. Lisänä meillä oli pari palaa paahdettua patonkia, jotka oli maustettu pimentonilla ja manchegoviipaleilla. Keitto oli tosi hyvä kesäinen ruoka, vaikkei ollutkaan hellepäivä. Pidimme kumpikin tästä papukeitosta ja kerrankin tein tasan kaksi sopivan kokoista annosta. 




La Vueltassa oli tänään ankara koitos, paha vuorietappi, jonka aikana satoi välillä aika rankastikin. Odd Christian Eiking ei enää pystynyt pitämään punaista paitaa itsellään, mutta hienosti norjalainen johti kyllä kisaa monta päivää! Nyt Primoz Roglic otti johtopaikan takaisin itselleen, voitti etapin ja jatkaa punaisessa paidassa huomenna. Ilokseni Sepp Küss ajoi toiseksi. 

tiistai 31. elokuuta 2021

Chorizo mac & cheese

Eilen La Vueltassa ei ajettu kilpaa, joten me kävimme pienellä ajoretkellä. Minulla on kaunis uusi pyörä, joka avittaa menoani sähköisesti niin, etten jää jälkeen. Kävimme tänäänkin vähän pitemmällä lenkillä katselemassa uuden moottoritien valmistumisen vaihetta. Jos nyt kävisin vielä töissä, pääsisin melkein koko matkan kevyenliikenteen väylää pyörällä tai kävellen. 

Kävimme tarkistamassa onko torni edelleen paikallaan. On se. 

Ruokana meillä oli fuusioruokaa, mac & cheese jota maustoi chorizo ja manchego, joten espanjalaisuus on ainakin paperilla, eikö vaan? Otin ohjeen täältä, en ihan orjallisesti noudattanut sitä, mutta lähes, noin 85 %:sti. 

Chorizo mac & cheese

  • 300 g kuivaa pastaa
  • pieni nokare voita uunivuoan voiteluun
  • puolikas kiemura chorizoa (noin 150 g)
  • 2 pientä punasipulia (oma lisäykseni)
  • 2 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 3 dl maitoa
  • pieniä juustonokareita, manchegoa, gruyrea, parmesaania noin 100 g yhteensä raastettuna
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
Keitä pasta, kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa chorizo kuutioiksi ja sipulit ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Raasta juustot. Laita pannu kuumenemaan ja chorizokuutiot pannulle. Kun ne alkavat olla paahtuneita, lisää pannulle sipulit ja valkosipulit. Lisää rasvaa ei tarvita. Kun sipulit ovat mysiytyneet, sekoita mukaan vehnäjauhot. Kun jauhot ovat kunnolla sekoittuneet, kaada mukaan maito. Sekoita taas ja kastike sakeutuu pian, lisää hieman maitoa, jos arvelet, ettei kastike piisaa. Lisää mukaan juustoraasteet, jätä hieman pinnalle levitettäväksi. Kippaa mukaan valutettu pasta ja sekoita. (yhtä sekoittamista taas tämä kokkaus). Kaada koko sörsseli voideltuun uunivuokaan, tasoittele pinta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteet. Paista uunin keskikorkeudella noin 25-35 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 


La Vueltassa oli tasamaan etappi ja sää tutun aurinkoinen, muttei ilmeisesti aivan niin kuuma kuin monena päivänä. Lepopäivän jälkeen ajajilla kulkee aina vähän miten kullakin, joillekin lepopäivä sopii, toisille ei niinkään. Massakirin nopein oli synttärisankari Fabio Jakobsen, tmä oli jo kolmas voitto tässä kisassa. Kokonaiskilpailua se vain johtelee Odd Christian Eiking. Huomenna on vuorietappi, josta on pitkä lähetys, toivottavasti oikealla selostuksella. 

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Espresso 433

Teimme viime vuonna espanjailasesta Licor 43:sta drinkin, johon tuli kermaa ja se oli ihan ok. Likööriä oli yhä jäljellä ja nyt käytimme firman omilta sivuilta löytynyttä ohjetta ja se oli vielä parempi. Ei kuulostanut siltä, mutta oli todella hyvä etenkin ensimmäinen kylmä siemaus. Vähän pienempi koko olisi riittänyt, oikeastaan yksi annos puoliksi. 

Espresso 433 yhdelle

  • 4 cl espressoa
  • 3 cl Licor 43
  • 3 cl vodkaa
  • jäitä
Tee espressoshotti ja kaada se shakeriin, lisää likööri, vodka ja jäitä. Ravista huolella ja siivilöi juoma lasiin. Espresson crema yllättäen kesti tämän käsittelyn ja juoma oli sopivan makea, mutta arvelen sen olevan kyllä petollinen, sillä alkoholia oli niin reippaasti. Siksi pienempi koko olisi viisaampi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään drinkkiaiheisia postauksia tai vain lyhyitä kuvauksia juomista, mikäli ne eivät ole päätyneet postaukseksi asti. 


La Vueltassa oli tänään yksi kisan tärkeimmistä etapeista, melkein kahdensadan kilometrin mittainen vuorietappi. Siitä oli täyspitkä lähetyskin, joten päivän ohjelma oli selkeä jo puolilta päivin.  Tosin ensimmäinen puolitoista tuntia jouduimme kuuntelemaan jonkun autokilpailun selostusta, mikä lie namiskuukkeli väärässä asennossa. Olin toiveikas, että Primoz Roglic ottaisi jo takaisin paikkansa kisan johdossa, sillä hänelle se mielestäni kuuluu. On tosin ollut mukava nähdä norjalainenkin punaisessa johtajan paidassa. Etapin nopein oli puolalainen Rafal Majka, Odd Christian Eiking se vain piti johtopaikkansa, ei siinä ollut muilla nokan koputtamista. Huomenna on lepopäivä, mutta meillä on suunnitelmissa pieni pyöräretki. 

lauantai 28. elokuuta 2021

Sitä sun tätä – tapaksia

Tänään keräsimme vadille vähän sitä sun tätä ja kutsuimme sitä tapas-lajitelmaksi. Käytimme tähdenlentojakin, aiemmin tällä viikolla syödyn etikkalohen loput ja perunat. 

Espanjalaiset kanavartaat

  • 4 broilerin rintafilettä pitkittäin kahteen suikaleeseen leikattuina
  • 1 sitruunan mehu
  • 3 pientä valkosipulinkynttä raastettuna
  • runsaasti pimentonia
  • iso loraus oliiviöljyä
  • kuivattua ranskalaista rakuunaa
  • suolaa ja pippuria
  • kuivattua appelsiinimurua
Sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa ja pyörittelin broilerisuikaleet marinadissa. Laitoin kaksi suikaletta metallivartaaseen, vartaita tuli siis neljä kappaletta. Jätin vartaat maustumaan ja valmistelin muita osia sillä välin, kun viimeisin pihaan ilmestynyt huollettava pyörä oli käsittelyssä ja grillimestari ehtisi siirtyä Big Green Eggin ääreen. 

Meillä oli vadissa sellainen soikea meloni, jollaista emme muistaaksemme olleet aikaisemmin ostaneet. Se tuoksui jo hyvälle ja oli viisasta aukaista se. Just passelin kypsä ja mehukas tapaus. Leikkasin melonista paloja ja käärin osan serranonkinkkuviipaleisiin ja osan päälle keihästin pikkuisella tapastikulla palasen manchegoa. 

Otin käsittelyyn myös nollalaatikossa käyttöä odotelleen etikkalohen ja perunat. Ajattelin ensin laittaa ne uuniin, mutta otinkin sitten pantrysta airfryerin. Sen koriin mahtui oikein sopivasti yksi espanjalainen saviastiani. Nostin tähdepalat lohta astiaan ja siihen päälle tähdeperunat viipaleita, raastoin päälle hieman manchegoa. Paistoin tätä hässäkkää 200 asteessa noin 15 minuuttia, juuri tämmöisissä airfryer on kätevä, ei tarvitse uunia lämmittää, vaan voi kurkkia fryeriin ja säätää lämpöä sen mukaan tarvitaanko vähän ytyä vai jo on valmista. Tietysti uuninkin kanssa voi tehdä samaa, mutta airfryerillä se käy näppärästi eikä tarvitse odotella uunin kuumenemista. Ainakin kahden hengen ruoanlaitossa airfryer on todella näpsäkkä. 

Antti grillasi Big Green Eggissä kanavartaat noin 200 asteen lämmössä ja vartaisiin tuli hyvä rapea pinta, mutta mehukkuus säilyi. 

Sommittelin vadille melonipalat, vartaat ja kala-perunavuoan ja lusikoin pikkukuppiin Lidlin mainiota valmisaiolia. 




La Vueltassa oli jo 14. etappi, kunnon vuoripätkä ja ehdimme katsoa loppuosan rauhassa. Romain Bardet voitti etapin ja nousi samalla mäkikirikilpailun ykköseksi. Kokonaiskilpailun johtopaikka ratkaistiin vasta yli kymmenen minuutin kuluttua, kun arvopaitojen haltijat ja pääjoukko saapui maaliin. Odd Christian Eiking piti johtopaikkansa, Primozin pitää alkaa pian harkita jotain liikettä ykköspaikkaa kohti, sillä etapit vähenevät. Huomenna on taas vuorietappi, toisen jakson viimeinen päivä. Maanantaina huilataan. 

perjantai 27. elokuuta 2021

Rokulipäivän ruokaa – arroz con pollo

Maanantaina La Vueltassa oli lepopäivä, mutta silloinkin me sentään söimme. Tänään taas ei ole intoa ruoanlaittoon eikä ole yhtään nälkäkään, joten käytän lepopäivä kanaruoan tämän päivän postaukseen. Käytin jotain espanjalaisen blogin postausta hyödykseni, mutta kadotin sen jo, pahoittelen. 

Arroz con pollo

  • 2 broilerin nahatonta rintafilettä
  • 2 rkl punaista pestoa
  • 1,5 dl risottoriisiä (sillä paellariisiä en löytänyt varastoistani)
  • 2 dl pakastettua soffrittoa
  • 1 dl roseviiniä
  • 3-4 dl kasvislientä
  • tuoretta persiljaa
  • pimentonia
  • suolaa ja pippuria
Levitin riisin uunivuoan pohjalle ja kaadoin päälle soffritton, viinin, liemen ja nostin pinnalle pestossa pyöritellyt broilerinfileet. Ripottelin päälle suolaa, pippuria ja pimentonia. Laitoin vuoan uuniin 180 asteeseen noin 1,5 tunniksi. Käänsin välillä fileitten kylkiä ja tarkistin nesteen määrän, lisäsin lientä hieman. Oli ihan kelpo uuniruoka. 


La Vueltassa oli tasamaan etappi ja reitti kulki melkoisen tylsissä maisemissa. Hatka ajettiin kiinni ja tiedossa oli massakiri, jonka voittajaksi ajoi Florian Senechal ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Odd Christian Eiking. Fabio Jakobsen koki  ilmeisesti jonkun välinerikon melko lopussa. Huomenna on sitten vuorietappi. 

torstai 26. elokuuta 2021

Salmon escabeche

On tullut syötyä lihaa vähän enemmän kuin tarpeen olisi ollut, joten tänään meillä oli kalaruokapäivä. Löysin ohjeen vanhasta tutusta blogista, sieltä otin ohjeita CampaSimpukan alkuvuosina, mutta tätä ruokaa en ollut tullut kokeilleeksi. Tämä on öljyssä ja etikassa kypsytettyä lohta. 

Öljyssä ja etikassa kypsytetty lohi

  • 600 g palanen lohta
  • 4 dl oliiviöljyä
  • 1,5 dl omenasiiderietikkaa
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1 rkl pimentonia
  • tuoretta persiljaa
  • tuoretta timjamia
  • 2 laakerinlehteä
  • suolaa ja pippuria
Siivosin lohipalasta ruodot, reunusrasvan ja nahkan. Leikkasin lohen noin puolen korttipakan kokoisiin annospaloihin, niitä tuli 7 kpl. Ripottelin kalapaloille suolaa ja pippuria. Luritin pannulle oliiviöljyä hieman, käytin sen kokoista pannua, jonka pohjan kalapalat melko tarkkaan täyttivät. Kaadoin pannulle etikan, viinin ja sitten niin paljon öljyä, että kalapalat juuri ja juuri peittyivät. Kuumensin seoksen siihen pisteeseen, että se alkoi pulpahdella. Juuri silloin muistin, että pimenton vielä puuttui, ripottelin sitäkin kalapalojen päälle. Nostin kannen pannun päälle ja jätin ruoan jäähtymään. Tarkoitus oli, että lohi kypsyisi kaikessa rauhassa liemessään. 

Ennen kuumentamista ja pimentonia

Tarjosin lohta oman viljelyksen perunoiden kanssa. Olisi mielenkiintoinen rakenne ja etikka maistui tässäkin todella hienosti. Nyt olen käyttänyt etikkaa tänä kesänä niin kanan kuin sienienkin kanssa ja se on kyllä hyvä tapa maustaa ja kypsentää.


La Vueltassa oli hilly-tyyppinen etappi,  eikä kenenkään tarvinnut palella reitillä eikä sen varralla. Lämpötila oli lähellä neljääkymmentä astetta. Voittajaksi ajoi Magnus Cort Nielsen ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Odd Christian Eiking. 

keskiviikko 25. elokuuta 2021

Espanjalainen linssikeitto

Tänään on ollut sateinen päivä, ihan kuin syyskuussa, juuri sopiva lämmittävän keiton syömiseen. Meille oli ilmaantunut jääkaappiin pieniä chorizomakkaroita, ei liian savuisia, juuri sopivia keittoon. Tein tämän keiton omasta tai asiakkaan päästä, kyllä siinä minusta espanjalaisen keittiön piirteitä löytyy. Tästä määrästä syö 2-3 henkilöä.

Linssikeitto 

  • 2 dl kuivia vihreitä linssejä
  • 3 dl vettä
  • 1 dl punaviiniä
  • 1 tölkki tomaattimurskaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 2 pientä keltasipulia
  • 2 pientä punasipulia
  • pieni pätkä kesäkurpitsaa
  • 2 pientä keltaista suippopaprikaa
  • 1 pieni punainen suippopaprika 
  • 4 pientä chorizomakkaraa
  • pimentonia
  • suolaa ja pippuria
  • pari kourallista babypinaattia
  • tuoretta persiljaa
  • manchegoa raastettuna
Laitoin vettä kattilaan ja linssit sinne kypsymään, muutaman minuutin kuluttua lisäsin mukaan viinin ja tomaattimurskan. Kuorin sipulit ja valkosipulinkynnen ja leikkasin ne suikaleiksi, samoin kesäkurpitsan ja paprikat. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kuullotin sipuleita, kesäkurpitsaa ja paprikoita muutaman minuutin. Kaadoin ne kattilaan. Pilkoin makkarat paloiksi ja käytin niitäkin pannulla ja lisäsin ne kattilaan. Sekoittelin. Maustoin pimentonilla, suolalla ja pippurilla. 

Annoin keiton kiehua noin puolisen tuntia, lisäsin hieman vettä, ettei keitosta tullut liian tanakkaa patamaista ruokaa. Lopussa sekoitin mukaan babypinaatin ja kun ne olivat laiskistuneet keitossa, annostelin soppaa lautasille. Koristelin persiljalla ja raastoin päälle vähän manchegoa. Hyvin lämmittävää keittoa.


La Vueltassa oli vuorossa jo 11. etappi, joka oli luonteeltaan hilly, ei siis vuorietappi, muttei tasainenkaan. Aurinko paistoi ja ehdimme katsomaan, kun maaliin oli noin 80 km. Oli kyllä jänskä loppu, olin jo toiveikas, että Magnus Cort Nielsen olisi kestänyt kärjessä, mutta aivan lopussa hänet ajettiin kiinni ja Primoz Roglic voitti etapin. Se kyllä kelpaa minulle oikein hyvin. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa vielä Odd Christian Eiking ja Primoz on kolmantena.