torstai 23. joulukuuta 2021

Joulupuuro riisinkeittimessä

Riisinkeittimessämme on iänkaiken ollut puuroasetus, mutten olen koskaan käyttänyt sitä. Ennen kuin tänään. Tarvitsin riisipuuroa porkkanalaatikkoa varten ja söimme joulupuuron sekahedelmäkeiton kera jo tänään, sillä aikuisten kesken sillä ei ole niin väliä mitä milloinkin tapahtuu. Tein kuuden hengen annoksen, kolme annosta söimme ja kolme meni porkkanalaatikkoon. 

Joulupuuro riisinkeittimessä

  • 3 dl puuroriisiä
  • 6 dl vettä
  • 3,3 dl purkki kuohukermaa (laktoositon)
  • suolaa
Mittasin riisin keittimen kulhoon ja kaadoin päälle vettä, laitoin keittimen puuroasetukselle ja jätin hommiinsa. En ole puuroriisiä kypsentänyt aikaisemmin riisinkeittimellä, joten en osaa sanoa kävikö se hitaasti vai nopeasti, mutta aika pian se mielestäni kävi. Kun keittimessä oli aikaa vielä viisi  minuuttia, lisäsin mukaan purkillisen kermaa ja suolaa. Sekoittelin ja maistelin, suolaa tuli noin 1 isohko teelusikallinen. Söimme puuroa kukin yhden annoksen ja loput sekoitin porkkanasoseen, kananmunan ja mausteiden kanssa porkkanalaatikoksi huomista varten. 

PS. nyt ei ollut yhtään onnekasta, sillä unohdin mantelit kokonaan!

torstai 25. marraskuuta 2021

Kotiinkäpertymistä


Talvihorros on alkanut CampaSimpukkalassa. Reissut on reissattu tältä vuodelta, eikä jälleen huononeva tautitilanne innosta juurikaan riekkumaan missään. Onneksi kotona voi tehdä kaikenlaista kivaa. Vaikkapa ruokaa. Tänään meillä oli aasialaisvaikutteinen ateria, jolle en tohdi kovin tarkkoja nimiä lätkäistä, sillä niissä oli vankka omasta tai asiakkaan päästä-ote. 

Lohta, kasviksia ja riisiä kahdelle sekä merilevämunakas


Sushiriisi kahdelle riisikeittimessä

  • 1 dl pestyä sushiriisiä
  • vettä keittimen asetusten mukaan
Huuhtele raakaa riisiä sen aikaa, että huuhteluvesi alkaa olla kirkasta ja laita riisi keittimeen. Lisää vettä sen verran, kuin keittimen kulhon asteikko neuvoo. Laita sushiriisiohjelma päälle. Riisi saa olla keittimessä kaikessa rauhassa aterian valmistumiseen asti, se on keittimen etu. 


Kasvikset wokissa

  • wokkiöljyä
  • 1 pieni porkkana
  • 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
  • 5 cm pätkä punaista suippopaprikaa
  • 1 pienehkö punasipuli
  • 2 valkosipulikynttä 
  • pieni pala tuoretta inkivääriä
  • 1 varsi kevätsipulia
  • suolaa ja pippuria
  • chilihiutaleita
  • limetin mehua
Kuori porkkana, sipuli, valkosipulinkynnet, inkivääripala ja leikkaa kaikki ohuiksi tikuiksi, raasta inkivääri. Leikkaa myös paprika ja kesäkurre ohuiksi tikuiksi ja silppua kevätsipuli. 

Kuumenna wokki ja lorauta sille hieman hyvin kuumuutta kestävää öljyä. Kaada kasvikset kevätsipulia lukuunottamatta pannulle ja paistele muutamia minuutteja verraten kuumalla pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla, chilihiutaleilla ja lurittele sekaan limetin mehua. 


Lohi

  • 2 pientä annospalaa lohta (noin 80-100 g/kpl)
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl voita
  • suolaa ja pippuria
  • limetin mehua
Leikkaa lohipaloista nahka ja näkyvät rasvareunukset pois ja irrota ruodot, mikäli niitä tuntuu olevan. Ripota paloille suolaa ja pippuria. Leikkaa valmiiksi limetti kahtia ja jätä odottamaan. 

Kun toisella pannulla kasvikset alkavat olla valmiita, kuumenna toisella loraus oliiviöljyä ja nokare voita. Paista lohipaloja noin kolme minuuttia ensimmäiseltä puoleltaan ja toiselta sitten pari minuuttia. 

Annoksen kokoaminen


Nosta riisinkeittimestä hieman sekoiteltua riisiä lautaselle, annostele päälle wokista kasviksia ja aivan päälle annospala lohta. Ripottele pinnalle kevätsipulia ja purista limetin mehua. Korianteri olisi paikallaan, mutta meillä ei sitä ollut nyt. Aseta tarjolle soijakastiketta, tai jotain muuta maustekastiketta makusi mukaan. 



Merilevämunakas

  • 3 kananmunaa
  • 4 rkl vettä
  • 1 tl miriniä
  • 1 tl soijakastiketta
  • ripaus suolaa ja sokeria
  • pikkulusikan kärjellinen dashimurua
  • 1 arkki merilevää
  • 2 rkl pähkinäöljyä
Leikkaa merileväarkki neljään osaan. Riko kananmunat pieneen kannuun ja sekoita ne tasaiseksi massaksi. Sekoita kupissa vesi, mirin, soijakastike, dashi, suola ja sokeri ja yhdistä kanamuniin. 

Kuumenna suunnikkaanmuotoista pannua (kyllä tämän voi pyöreälläkin tehdä). Leikkaa palanen talouspaperia ja taittele se pieneksi neliöksi. Kastele lappunen öljyyn ja sutikoi kuumenneen pannun pohja hyvin öljyllä. Pannun ei pidä olla kauhean kuuma, ettei munakasmassa rusketu liikaa. Kaada pannulle noin viidennes massasta ja kallistele pannua, niin että pohja peittyy hyvin. Kun massa alkaa kypsyä, siihen nousee kupruja, pistele ne syömäpuikolla tai lastalla puhki. Nosta yksi neljästä merileväarkin palasta pannulle munakkaan päälle ja ala kierittää munakasta rullalle kapeamman reunan suuntaisesti. 

Kun rulla on valmis, siirrä se pannun sille reunalle, jossa on kaatoreuna. Sutikoi lisää öljyä pannulle ja kaada lisää munakasmassaa pannulle, kohota valmista rullaa sen verran, että massaa menee sen allekin. Nosta taas palanen merilevää uudelle kerrokselle ja ala kierittää edellistä rullaa uuden kerroksen päälle. Jatka näin kunnes massa on loppu, tästä tulee pannun koosta riippuen 3-5 kerrosta. 

Ota esille sushimatto ja nosta munakasrulla maton päälle. Kääri matto napakasti rullan ympärille ja laita sen ympärille pari kumilenkkiä, ettei rulla pääse avautumaan. Jätä odottamaan noin puoleksi tunniksi. 

Poista kuminauhat ja avaa sushimatto munakasrullan ympäriltä. Se on napakoitunut mukavasti, se on helppo leikata viipaleiksi, jotka sopivat ylläkerrotun annoksen sivuannokseksi. 

lauantai 13. marraskuuta 2021

Pitkästä aikaa hieman mutkikkaampaa ruokaa – pastitsio

Näin alkuvuodesta epätrendikkäässä ruokablogissa postauksen pastitsiosta ja poikkileikkauskuva annoksesta näytti todella hienolta. Minulla ei ollut kuitenkaan oikeanlaista pastaa saatavilla ja saatoin muutenkin olla kohtuulaiskassa elämänvaiheessa, joten pastitsio jäi kokeilematta. Tuolloin kyllä muistin, että  meillä oli kerran ollut tähän ruokaan tarvittavaa pastalaatua, mutta tarjosin sitä väärin. Keitin sen kuten spagetin ja muistan miten ärsyttävää sen syöminen oli, tomaattinen kastike roiskui pitkin matinvatia eikä paksuja pastaputkiloita saanut millään kauhottua suuhun siistisi. Olin tosi kiukkuinen aterian jälkeen. Myöhemmin sain tietää mihin kyseinen pasta oli tarkoitettu. 

Tällä viikolla kävimme tutustumassa uuteen kauppaan, Neli's Marketiin. Se sijaitsee Jyväskylässä Sepän kauppakeskusta vastapäätä ja siellä olikin monenlaista tuotetta kaupan. Ostin muutamia pastalaatuja ja yksi niistä oli tämä ziti 2. En tiedä onko se nyt sitten zita vai ziti, kun en kreikkaa osaa ollaankaan, kumpaakin muotoa näkyy googlehauissa. Pakkaus on kreikankielinen, joten uskalsin luottaa, että tämä on nyt sitten just oikeaa pastaa. 

Eilen keittiölaiskottelu sai riittää, olen ollut todella saamaton ruoanlaittaja viime aikoina. Olemme olleet niin paljon CampaAdria-reissuilla, syöneet mobileruokaa ja kotona huoltotauoilla olen kaapinut jotain lautasille pakastimesta tai kuivakaapeista. Nyt ryhdistäydyin, laitoin uudesta nettiradiostani roskacountryä soimaan, vyötin esiliinani ja aloin hommiin. Kerrankin keräsin ensin kaikki ainekset esille. Tässä ruokalajissa se on viisasta, sillä aineksia on paljon. Hyvät ja tarkat ohjeet löytyy tuosta alussa linkkaamastani epätrendikkään postauksesta, mutta linkkaan sen vielä uudelleen, kas näin. Myönnän, etten tehnyt ihan prikulleen noin, joltain osin sovelsin omien varastojeni mukaan ja yhdessä kohtaa myös siksi, etten pidä eräästä mausteesta ollenkaan. 

Tämä on kolmeosainen resepti, käsittelen joka kohdan erikseen. Ensin valmistin jauhelihakastikkeen. Puolitin koko ohjeen lähes tarkasti, sillä minulla oli jauhelihaa vain 400 g käytössäni. 

Jauhelihakastike

  • 1 punasipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • tuoretta timjamia
  • tuoretta oreganoa
  • oliiviöljyä
  • 1 rkl sokeria
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • uusi loraus oliiviöljyä
  • 0,75 dl punaviiniä
  • 200 g tomaattia kuutioiksi leikattuna 
  • 400 g naudan jauhelihaa
  • 0,5 rkl punaviinietikkaa
  • 0,5 tl jauhettua kanelia
  • pikkulusikan kärjellinen jauhettua neilikkaa (jätin pois koska en tykkää neilikasta ja toisekseen en viitsinyt alkaa etsiä löytyykö sitä meiltä ollenkaan)
  • 1 tl jauhettua savupaparikaa
  • 1 rkl vasikkafondia (ei löydy lihaliemikuutioita, en muista onko niitä meillä, tähän tulisi yksi kuutio)
  • 2 laakerinlehteä
  • suolaa ja pippuria sen verran kuin tykkää
  • tuoretta persiljaa (puuttui)
  • lopuksi 1 kauhallinen myöhemmin valmistettavaa juustokastiketta, älä unohda!
Tässä piti kyllä aika monta kertaa vilkaista ohjetta, että miten tämä nyt pitikään tehdä. Ymmärsin, että on tarkoitus saada aikaa melkoisen tanakka lihakastike, joka jäisi vuokaan pastan päälle omaksi kerroksekseen. Näin minä tein:
  1. silppua sipuli ja valkosipuli
  2. riivi timjamin ja oreganon lehdet oksista
  3. leikkaa tomaatit kuutioiksi 
  4. kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja kaada pannulle silputtu sipuli, timjami, oregano ja sokeri, sekoittele ja kuullota pari minuuttia
  5. lisää mukaan valkosipuli ja kuullota taas pari minuuttia 
  6. lisää tomaattipyree ja uusi loraus oliiviöljyä, sekoittele ja kypsennä pari minuuttia
  7. kuumenna pannua hieman kuumemmaksi ja murustele sille jauheliha ja ruskista se perusteellisesti
  8. lisää punaviini, sekoita ja anna sen kiehua olemattomiin
  9. lisää tomaattikuutiot, punaviinietikka, kaneli, (neilikka jos tykkäät), savupaprika, fondi (tai kuutio) ja laakerinlehdet
  10. sekoittele, lisää suolaa ja pippuria, jätä kastike kiehumaan maltillisesti, ilman kantta, jos nestettä on runsaanlaisesti
  11. kypsennä kastiketta noin 20 minuuttia, maistele suolan ja pippurin riittävyyttä

Sitten on aika siirtyä juustokastikkeen pariin. Tässä kohtaa jouduin soveltamaan, sillä minulla ei ollut aivan oikeanlaisia juustoja pastitsiota ajatellen. Käytin parmesaania, emmentaalia ja fetaa. Määrätkin ovat hieman viitteelliset, sillä en oikein tiennyt kuinka suureen vuokaan olen tätä ruokaa tekemässä. Päätin sen vasta, kun pasta oli kypsää.

Juustokastike

  • 50 g voita
  • 50 g vehnäjauhoja
  • 5 dl maitoa
  • ripaus muskottipähkinää
  • ripaus suolaa
  • noin 50 g raastettua juustoa (emmentaalin ja parmesaanin sekoitusta)
  • 2 keltuaista (valkuaiset säästetään pastalle, älä hukkaa)
  1. sulata voi kattilassa ja lisää mukaan vehnäjauhot, sekoita ja kypsennä seosta hetkinen, älä päästä sitä ruskistumaan
  2. lisää maito muutamassa erässä, sekoita koko ajan reunoja myöten, ettei kastike pala pohjaan, se sakenee nopeasti paksuksi valkokastikkeeksi
  3. keitä kastiketta miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia koko ajan sekoittaen (minä maltoin noin 3 minuuttia)
  4. mausta muskottipähkinällä
  5. ota kattila pois liedeltä ja sekoita mukaan juustot ja anna niiden sulaa kastikkeeseen (millä sen estäisikään?) 
  6. kun kastike on hieman jäähtynyt, sekoita mukaan keltuaiset ja kastikkeesta tulee vielä tanakampaa
  7. maista tarvitseeko suolaa, riippuu juustoista
  8. jätä kastike jäätymään
Tässä vaiheessa jauhelihakastike alkaa olla valmista, ota sekin pois liedeltä ja jätä jäähtymään, etenkin jos se on jo melkoisen paksua. Sekoita siihen nyt yksi kauhallinen juuri valmistunutta juustokastiketta, sekin vielä tukevoittaa jauhelihakastiketta ja auttaa kerroksia pysymään ominaan vuoassa. Anna nyt kastikkeiden levätä ja jäähtyä ja siirry pastan pariin. 

Pasta hökeineen

  • noin 200 g putkilomaista ziti-pastaa (myös penne käy)
  • 2 l vettä
  • suolaa
  • 2 valkuaista
  • 75 g juustoraastetta (emmentaalia ja parmesaania, jätä hieman vuoan päälle ripoteltavaksi)
  • 100 g fetaa
  • tuoretta persiljaa (tätä ei nyt taloudesta löytynyt)
  1. kiehauta vettä isossa kattilassa ja suolaa se tymäkästi
  2. keitä pasta ohjeen mukaan, mutta jätä yksi minuutti alle, pasta saa olla vähän alle al denten 
  3. kumoa pasta lävikköön ja laske sen päälle kylmää vettä niin, että pasta jäähtyy nopeasti ja kypsyminen loppuu
  4. valuta pastaa hetkinen
  5. kaada pasta kulhoon ja sekoita siihen valkuaiset, juustoraaste ja murusteltu feta, sekoita (valkuaiset ja juustot "liimaavat" pastan hyvin vuoassa omaksi kerroksekseen)

Kokoaminen

  1. kuumenna uuni 180 asteeseen
  2. ota esille korkeareunainen vuoka, esimerkiksi pitkulainen leipävuoka, jossa on ainakin 7 cm korkeat reunat, näin saat ruoan eri kerrokset sopivan korkuisiksi ja ainekset riittävät
  3. asettele vuoan pohjalle pastaluikerot niin suoraan kuin mahdollista, ei sikinsokin, mutta ei sen nyt ihan viivasuoraakaan tartte olla, kaavi kulhosta mukaan kaikki valkuaisliemi ja juustot myös
  4. lusikoi pastan päälle jäähtynyt ja tanakoitunut jauhelihakastike, tasoittele pinta
  5. lusikoi jauhelihakastikkeen päälle jäähtynyt ja tosiaankin paksu juustokastike ja tasoittele
  6. ripottele päälle loput juustoraasteet
  7. laita uuniin pelti, jolla on leivinpaperi, minun vuokani ainakin tuli aivan piripintaan ja pelkäsin ruoan pursuvan ylitse
  8. nosta vuoka uunipellille ja paista uunin keskiosassa noin 30-45 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea
  9. anna vuoan jäähtyä ainakin 20-30 minuuttia, että pastitsio hieman asettuu ja annospalat ovat leikattavissa siististi, käytä sopivia lastoja ja veitsiä leikkaamiseen ja lautaselle nostamiseen
  10. arvioi kuinka kauan pitää malttaa maistamista ja polta sitten kielesi
En ollut koskaan maistanut pastitsiota missään, mutta luulen, että sain sen onnistumaan aika hyvin, ottaen huomioon, että juustot olivat vähän omasta ja asiakkaan päästä. Rakenne säilyi melko hyvin koossa ja kun otti haarukkaan jokaista kerrosta, oli suussa kivat maut, kaneli, juustot ja tomaatti. Tykkäsimme kumpikin tästä oikein paljon ja seuraavalle päivälle jäi vielä hyvät palaset, tämän pitäisi kestää hyvin uudelleen lämmittämisen. 


perjantai 29. lokakuuta 2021

Vesitornikanaa

Karvahattu päähän, ettei palele!

Lähiseudun kirkot on aika tarkkaan katsottu, joten kävimme tänään katsomassa kaikki vesitornit, joita lähiseudulla on. Kovin mieltä sykähdyttäviä tapauksia ei osunut kohdalle, mutta ei se haittaa. Ei kaiken tarvitse olla kaunista ja hienoa. Lähimatkailupäivän ateriaksi tein meille kanakastiketta (lue/ymmärrä: broilerikastiketta), jota tuli enemmän kuin luulin, siitä saamme toisellekin päivälle lounaan. 

Kanakastike neljälle (jos meitä olisi neljä)

  • 400 g broilerin sisäfileitä
  • oliiviöljyä
  • 2 rkl voita
  • 1 porkkana
  • 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
  • 1 punasipuli
  • 1 sitruunaruoho
  • 3 pientä suippopaprikaa (punainen, keltainen ja oranssi)
  • 1 mieto chili
  • peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl garam masala-tahnaa
  • suolaa ja pippuria 
  • 1 peltipurkki (normaalin hernaripurkin kokoinen) kookosmaitoa 
  • 1 limetin mehu
  • tuoretta korianteria
Aloitin silppuamalla porkkanan, punasipulin, kesäkurren, paprikat, chilin ja valkosipulin pieniksi, käytin kevyensarjan mandoliinini eräänlaista raastinta, sillä saa tasakokoista silppua, mutta saa varoa sormiaan. Inkiväärin kuorin ja raastoin. Sitruunaruohon leikkasin tyvipäästä pitkittäin halki parista kohtaa. Kuumensin syvällä pannulla tilkan oliiviöljyä ja kumosin kaikki vihannekset pannulle, sekoittelin pari kolme minuuttia. 


Lisäsin pannulle garam masala-tahnan ja sekoitin ja sitten kumosin mukaan kookosmaidon ja arvatkaa mitä, sekoitin! Jätin kastikepohjan kiehumaan maltillisesti. Leikkasin broileripalat vielä pienemmiksi paloiksi ja kuumensin toisella pannulla tilkan oliiviöljyä ja nokareen voita. Kun pannu oli kuuma, paistelin sillä puolet broileripaloista. Kun ne olivat saaneet hieman väriä pintaansa, kaadoin ne kastikkeeseen ja pintapaistelin toisen puolin broileripaloista. Sekoitin kastiketta hieman ja lisäsin siihen suolaa ja pippuria ja nostin sitruunaruohon pannulle niin, että irralliseksi leikattu pää oli kastikkeessa ja ohuempi pää tuli pannun reunan ylitse. 

Jätin kastikkeen kypsymään noin vartiksi. Sinä aikana sushiriisi tuli keittimessä valmiiksi, tykkään nykyään melkein aina keittää sushiriisiä lisäkeriisiksi, mikä lie syynä. En oikein välitä irrallisesta riisistä. Maistelin valmista kastiketta, lisäsin hieman suolaa, puristin puolikkaan limen mehun mukaan ja annosten päälle ripottelin vielä korianteria ja puristimme oman maun mukaan lisää limen mehua. 

lauantai 2. lokakuuta 2021

Ehkä aavistuksen myöhässä – jjapaguri

Viime vuonna Parasite toi minunkin tietoisuuteeni jjapaguri-nimisen ruoan, mutta tuolloin en saanut käsiini sen valmistamisessa oleellisia aineksia. Viikko sitten olimme Helsingissä ja tapasimme tuttujamme. He ovat innokkaita aasialaisen ruoan kokkaajia ja tuli puheeksi  mistä mitäkin raaka-aineita saa hankittua. Muistin silloin, että se yksi ruoka on vielä kokeilematta ja menin samantien katsomaan Nannan postausta aiheesta. Postauksessa oli oivallisesti kuva nuudeleista ja sen kuvan kanssa menimme Hakaniemessä Vii-Voaniin. Ei ollut kovin kallis ostos, neljä pussia nuudeleita maksoi 4,40€. En halunnut kokeilla ruoan tekemistä reissussa, vaikka se olisi ollut kyllä hyvin toteutettavissa retkiolosuhteissakin. Halusin kutsua elokuvasta kovasti pitäneen poikamme syömään jjapaguria. 

Tänään oli sopiva päivä kokeilla korealaista hittiruokaa. Luin vielä sauvajyväsenkin postauksen aiheesta, hän kokeili ruokaa jo silloin viime vuoden keväällä. Siitä ja Nannan postauksesta arvioin tekisinkö annoksen, johon tulisi kaksi vai neljä pussia nuudelia meille kolmelle syöjälle. Päädyin tekemään ruoan neljästä nuudelipakkauksesta. Katsoin vielä yhden Youtube-pätkänkin aiheesta. 


Jjapaguri kolmelle + yksi annos mukaan

  • 2 pussia Chapagetti-nuudeleita 
  • 2 pussia Neoguri-nuudeleita 
  • 2 litraa vettä keittämiseen
  • 300 g naudan sisäfilettä
  • 1 tl öljyä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl voita
  • kevätsipulia
Leikkaa liha pienehköiksi suupaloiksi, käytä niin mureaa lihaa kuin mahdollista, ettei kypsentäminen vie kauan. Halvat nuudelit kohtaavat tässä laadukkaan lihan, mutta ruoan voi toteuttaa ilman lihaakin tietysti. Elokuvassa tällä asetelmalla on tärkeä merkitys. 

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Avaa nuudelipussit ja ota niiden sisältä olevat maustepussit sivuun. Niitä on monta erilaista, kaikkia tarvitaan. 

Ripottele lihapaloille suolaa ja pippuria ja kaada päälle pieni liraus öljyä, sekoittele. Kuumenna pannu oikein kuumaksi ja kaada lihapalat kypsymään, sekoittele. 

Nosta nuudelikiekot kiehuvaan veteen ja lisää myös kaikkien nuudelipussien vihanneshiutalepussien sisällykset. Sekoittele pihdeillä tai syömäpuikoilla ja anna nuudelien kypsyä noin kolme minuuttia. Toisella kädellä sekoittele lihapaloja pannulla, lisää pannulle ruokalusikallinen voita. 

Kun nuudelit ovat kypsiä, ota ensin talteen pari desiä keittovettä ja kaada sitten nuudelit siivilään. Palauta nuudelit kattilaan. Avaa Chapagetti-nuudelien papukastikejauhepussit ja toisten nuudelien maustepusseista toinen. Tämä viimemainuttu mausteseos on voimakasta, joten käytä sitä varovasti, minä kumosin mukaan yhden pussillisen ja toisen jätin jemmaan. Jopa korealaisnainen videossa kehotti varomaan tätä mausteseosta, ettei ruoasta tulisi liian tulista. Sekoita ja lisää mukaan pari isoa lorausta nuudelien keittovettä, sekoita taas niin, että mausteet ja papukastikejauhe sekoittuvat nuudeleihin. Avaa vielä pienet öljypussit ja sekoita öljykin mukaan. Aivan lopuksi sekoita mukaan lihapalat pannulta. Matkin Nannaa vielä siinäkin, että silppusin annoksiin vielä kevätsipuliakin. 

Ai että oli hyvää! Aika harvoin sitä tulee tehneeksi ruokaa, josta ei oikein osaa arvata miltä se maistuisi tai pitäisi maistua. Olen toki syönyt instant-nuudeleita ennenkin, mutten näin hyviä ja sopivan mausteisia. Lihapalat olivat justiinsa sopivan kypsiä ja mureita. Kaksi ruokailijaa santsasi ja yhden annoksen vielä pakkasin pojalle mukaan. Ensi kerralla Helsingissä käydessäni, ostan lisää näitä nuudeleita jemmaan. 

Ja kauanko tämän ruoan tekemiseen meni? Olin leikannut lihan valmiiksi kuutioiksi ja kun vesi alkoi kiehua, meni lopuissa vaiheissa alle 10 minuuttia. Ihan seitsemään minuuttiin en tainnut päästä. 

torstai 23. syyskuuta 2021

Matkasienileipiä

 

Tämmöisiä sienileipiä söimme tänään lounaana oltuamme ensin Vallisaaressa vaeltelemassa ja katsomassa hieman taidetta (suurin osa oli vielä suljettuna aamusella) ja paljon kauniita maisemia. Leivät ovat aivan omasta tai asiakkaan päästä.

Lämpimät sienileivät matkaolosuhteissa

  • 4 viipaletta melkoisen hyvää hapanjuurileipää
  • 4 suurta herkkusientä (ei löytynyt tatteja)
  • voita paistamiseen
  • 1 punasipulia
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl samppanjaetikkaa
  • 1 tl sokeria
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • 2 pisaran muotoista vihreää tomaattia
Aluksi pikamarinoin pienen punasipulin viipaloimalla sen aivan paperinohuiksi viipaleiksi (minulla on hyvä matkakeittiön mandoliinisetti). Sekoitin marinadiin öljyn, etikan, sokerin, suolan ja pippurin pienessä tiiviisti suljettavassa rasiassa. Lisäsin mukaan sipuliviipaleet ja suljin kannen. Ravistelin rasiaa kunnolla. Jätin sipulin ässehtimään. 

Antti leikkasi leivästä 4 tasakokoista viipaletta ja säilöi loput pussiin aamiaista varten. Minä leikkasin sienistä tasakokoisia viipaleita niin, että niitä oli 12 kpl. Varastoin sienien pienet reunapalat huomista ruokaa varten. 

Paistoin ensin leipäviipaleita voissa hetkisen, peittelin ne folioon odottamaan. Seuraavaksi paistoin sieniviipaleita molemmin puolin voissa. Kasasin leivät niin, että nostin joka leipäviipaleelle kolme sieniviipaletta, puolikkaan vihreää tomaattia, pikamarinoitua sipulia ja timjamia. Maustoin vielä suolalla ja pippurilla. 

Vallisaaressa oli hyvin kaunista ja kiinnostavaa, vaikka taidetta emme niinkään päässet katsomaan. 






Mennessä yhteyslaiva oli täynnä, mutta palatessa ei. 

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Ensaimadas revisited

Tein ensaimada-pullaa blogin ensimmäisenä vuonna ja sitten pidinkin pienen paussin, tein niitä taas tällä viikolla! Käytin samaa ohjetta melko pitkälti, kunhan puolitin ohjeen ja muutenkin muuttelin. Mutta kyllä tämä aivan oikealta ensaimada-pullalta maistui! Tein tällä kertaa yhden ison pullakiehkuran muutaman pienen sijaan. 

Ensaimada

  • 250 g vehnäjauhoja
  • 20 g hiivaa
  • 1,5 dl maitoa
  • 1 kananmuna
  • 50 g sokeria
  • 50 g voita pieniksi kuutioiksi leikattuna (säästin muutaman kuution pullan voiteluun)
  • ripaus suolaa
  • 3 rkl aprikoosihilloa
  • tomusokeria
Murustelin hiivan pieneen kulhoon ja kaadoin sinne maidon ja noin pari ruokalusikallista valmiiksi mitatuista jauhoista. Sekoitin ja jätin seoksen odottamaan vartiksi, tänä aikana hiiva alkoi kuplia pieneksi alkutaikinaksi. Kokosin sillä välin loput jauhot, voin, kananmunan, sokerin ja suolan Kitchen Aidin kulhoon. Lisäsin mukaan alkutaikinan ja laitoin koneen vaivaamaan pienellä nopeudella noin kymmeneksi minuutiksi. Jauhoja piti lisätä pikkuisen, puolen desin verran suunnilleen. Annoin koneen vaivata taikinaa vielä toiset kymmenen minuuttia ja peittelin sitten taikinan kohoamaan peiteltynä pariksi tunniksi. 

Kumosin taikinan kevyesti jauhotetulle leivinalustalle ja ensin painelin taikinan käsin pyöreäksi levyksi, jonka kaulitsin sitten ohueksi letuksi, noin ison pizzan kokoiseksi. Levitin taikinalevylle aprikoosihilloa ja käärin levyn rullaksi. Nostin rullan leivinpaperin päälle uunipellille ja kiepautin rullan löyhälle kiepille. Annoin pullan kohota vielä tunnin verran leivinliinalla peitettynä. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen, voitelin  pullan pinnan niillä muutamalla (sulatetulla) voikuutiolla, jotka olin säästänyt taikinasta ja paistoin pullaa noin 30 minuuttia. Kun pinta oli kauniin ruskea ja pulla tuntui lastalla nostamalla sopivan kevyeltä nostin sen jäähtymään. Siivilöin pinnalla oikein runsaasti tomusokeria. 

Ensaimada on usein ilman erityisiä täytteitä, tai sen sisään sutikoidaan laardia. Luin myös muista erilaisista täytteistä, joten arvelin voivani käyttää kotitekoista aprikoosihilloakin. Pulla leikkautui nätisti isolla leipäveitsellä ja Antti sattui puhaltamaan haukatessaan pullaan sen verran tomerasti, että tuhksuhkuria oli pitkin poikin. Ensaimada sopii hyvin maitokahvin tai kaakaonkin kaveriksi, meillä oli espressot. 



La Vuelta päättyi tänään minulle merkitykselliseen paikkaan, Santiago de Compostelaan, jonne saavuin 2.5.2016. La Vuelta oli jo eilen käytännössä tapulteltu, sillä Primoz Roglicilla oli riittävä etumatka ja sen lisäksi hän on mainio aika-ajaja, joten hänelle riitti se, että hän ajoi maaliin itselleen turvallista vauhtia. Hän melkein kyllä erehtyi reitiltä, eikä siinä paljon olisi ollut aikaa töpelöitäväksi. Onneksi mitään huonoa ei sattunut, kaikilla oli samat hyvät sääolosuhteet, La Vuelta saatiin päätökseen ja Primoz Roglic voittajaksi. 


Katsoimme La Vueltan lopun poissa kotoa, sillä lähdimme pienelle matkalle, emme tällä kertaa CampaAdrialla kuitenkaan. Meillä oli mukana espanjalaishenkinen iltapala ja pullo cavaa juhlistamaan sitä, että CampaSimpukan kymmenvuotisruokahaaste ja yhdestoista kerta tätä kolmeosaista hässäkkää tuli valmiiksi. 


Vilkaisimme tänään 13 kirkkoa, joista 9 tässä kuvassa. Eivät meinaa kyllä kirkot katsomalla loppua, 700 kirkon rajapyykki on enää muutaman kirkon päässä. 

lauantai 4. syyskuuta 2021

Viileä melonikeitto

Vaikka helteet ovat nyt ilmeisesti tältä vuodelta hikoiltu, oli meillä vielä yksi espanjalainen viileä keitto. Suurin syy sen tekemiseen oli se, että cantaloupe oli vadissa ja se tuoksui jo siltä, että käyttäkää tai viekää kohta kompostiin. Ohjeita vilkuilin sieltä täältä ja opin, että ruoan nimi on salmojero de melón con jambón, kun halusin käyttää pois myös pienen pakkauksen serranonkinkkua. Juuri ennen pientä reissua oli hyvä käyttää sitä sun tätä pientä pois. 

Melonikeittoa ja kinkkua kahdelle

  • kourallinen kirsikkatomaatteja (viimeiset pihan viljelmien tällä erää kypsistä)
  • 5 cm pala eilistä patonkia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl sherryviinietikkaa
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • 1 cantaloupe-meloni paloiksi leikattuna (säästin 8 kuutiota koristeluun)
  • 4 viipaletta serranonkinkkua
Keräsin blenderin kannuun kirsikkatomaatit, leipäpalan pienempiin paloihin leikeltynä, kuoritun valkosipulinkynnen ja melonipalat. Kone teki töitänsä hetken ja maustoin sitten keiton sherryviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisäsin vielä kunnon lorauksen oliiviöljyä. Sekoitin vielä koneella minuutin verran. Kaadoin keiton jääkaappiin mahtuvaan kannuun viilenemään. 

Käärin säästämieni melonipalojen ympärille palaset serranonkinkkua ja pistin palat tapastikkuihin, kaksi palaa/tikku. Tarjoilun hetkellä sekoitin keittoa ensin kannussa, melonikeitot tahtovat hieman jähmettyä viileässä. Sitten kaadoin syviin annoskuppeihin keittoa ja nostin päälle keittoon kupin reunoille kaksi tikkua kinkku-melonia. Muutama tippa oliiviöljyä vielä koristeeksi keiton päälle ja pieni kierto pippurimyllystä. 


La Vuelta alkaa olla lopussa, viimeinen vuorietappi ajettiin tänään. Kauniissa säässä ajettu parisataa kilometrinen reitti kulki pohjoisen Espanjan maisemissa. Irtiottoja oli monenlaista ja loppukilometreillä melkoista taktikointia ja etten sanoisi sekoilua. Etapin ykkösenä maaliin ajoi upeasti ja yllättävästi uransa ensimmäiseen voittoon Clément Champoussin. Olipa hauska ja hyvä loppu! Primoz Roglic tuli maaliin toisena ja johtaa tietysti kokonaiskilpailua ennen huomista päätösetappia, joka on 34 km aika-ajo päättyen Santiago de Compostelaan, minun lempparikaupunkiini.

perjantai 3. syyskuuta 2021

Espanjalaiset kanarullat sherrykastikkeella

Tässä päivällisessä onnistui sekä pääruoka, että kastike. Kastiketta varten oli mentävä Alkoon, sillä taloudesta ei löytynyt tippaakaan sherryä. Myöhemmin ajatellen olisi marsala tainnut ajaa melko saman asian. Mutta nyt oli tarkoitus kokkailla espanjalaista ja silloin sherry oli paikallaan. Lopputulosta maistellessa tiesimme, ettei ollut turha reissu. Antin ostamassa kanapaketissa oli viisi broilerin filettä, joten meillä olisi voinut olla kolme ruokavierasta. Nyt laitoimme jotain laiskaa päivää varten osan ruoasta pakastimeen. Otin idean ja suuren osan tekotavasta tästä postauksesta. Kivannäköinen blogi muutenkin tämä Saltwater Daughters.

Täytetyt kanarullat sherrykastikkeella viidelle

  • 5 broilerin rintafilettä
  • 5 viipaletta serranonkinkkua
  • 5 rkl aprikoosihilloa
  • 5 palaa tikun muotoon leikkattua manchegoa 
  • suolaa ja pippuria

Leivitys

  • 1 dl vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria
  • pimentonia
  • 2 kananmunaa
  • pankomuruja

Paistamiseen

  • voita ja oliiviöljyä

Kastike

  • 1,5 dl puolimakeaa sherryä (Oloroso Blend Medium)
  • 1,5 dl kermaa
  • tuoretta timjamia
  • suolaa ja pippuria
Tein ensiksi kanarullat leivittämistä vaille valmiiksi, sillä niiden piti levätä viileässä ennen paistamista, että ne pysyvät koossa ilman sitomista tai tikkuja. Laitoin ensin fileet paksun muovipussin alle leikkuulaudalle ja hakkasin niitä pussin läpi varovaisesti ohuemmaksi varoen tekemästä niihin reikiä. 

Sitten ripotin niille hieman suolaa ja pippuria ja sutikoin pintoihin lusikalliset aprikoosihilloa. Hillon päälle asensin viipaleet serranonkinkkua ja leveämpään päähän tikkumuotoon leikatut palat manchegoa. Käärin fileen rullalle ja laitoin rullat saumapuoli alaspäin peltilautaselle ja sijoitin lautasen jääkaapin nollalaatikon perälle. Ohjeessa laitettiin rullat pakastimeen, mutta ihan niin kylmään en halunnut rullia laittaa. 

Rullien viilentyessä tein valmiiksi leivitysaseman. Otin kolme syvää peltilautasta ja yhdelle niistä laitoin vehnäjauhot, jotka maustoin suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Toiselle laitoin kaksi kananmunaa, jotka vatkasin kevyesti. Kolmannella laitoin pankomuruja reilusti. Yleensä aina leivitysmurut loppuvat minulta kesken ja joudun sitten pyytämään Anttia apuun, kun minulla on kädet kaikissa sooseissa ja pitäisi saada muruja lisää. Hän auttaa minua aina, joka kerta, eikä edes kysy, että miksen ota niitä kerralla tarpeeksi. 

Kun oli aika paistaa kanarullat, otin ne nollalaatikosta. Laitoin uunin kuumenemaan 180 asteeseen. Rullat mukavasti viilenneet ja sain leivitettyä ne hyvin pyöritellen ensin maustetuissa jauhoissa, sitten kananmunassa ja kolmanneksi pankomuruissa. Kuumensin pannulla voita ja oliiviöljyä ja paistoin rullat joka puolelta niin nätisti kuin osasin, laitoin ensin sen saumapuolen kuumalle pannulle. Nostin rullat uunivuokaan ja tökkäsin yhteen rullaan lämpömittarin anturin ja tavoitelämmöksi 75 astetta. Rullat olivat uunissa noin 35 minuuttia, kun hälytys piippasi. Tarkistin vielä toisella mittarilla rullien sisälämmön, se oli juuri 75 astetta. Peitin vuoan foliolla ja valmistin kastikkeen. 

Kaadoin pannulle sherryn ja annoin sen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin puolet jäljelle. Kaadoin mukaan kerman ja maustoin runsaalla määrällä tuoretta timjamia. Annoin kastikkeen kiehua maltillisesti ja maistelin, laitoin hieman suolaa ja pippuria. Kun kastiketta oli noin desin verran, se oli juuri passelin paksua ja tiiviin makuista. (täytyy kyllä sanoa, että jos syöjiä olisi ollut viisi, kastiketta olisi ollut vähän nirsusti

Nostin annokseen yhden kanarullan ja kastiketta, lisänä oli kotiviljelmien pikkusia tomaatteja, salaattia ja palanen fetaa, varastojen syömistä taas. Tuo kastike oli aivan erityisen hyvää ja kanarulla mehevä ja maukas. 


La Vueltan kolmanneksi viimeinen etappi oli luonteeltaan hilly. Taas liikuttiin minulle tutuilla alueilla caminoni ajalta. Magnus Cort Nielsen oli nopein ja kokonaiskilpailua johtaa tietysti Primoz Roglic. Enää kaksi etappia jäljellä ja pääsemme taas syömään mitä haluamme. 

torstai 2. syyskuuta 2021

Espanjalaiset perunaviipaleet ja lihapullat

Nämä perunaviipaletapakset olivat kiva lisäke espanjalaisille lihapullille. Söimme tätä aiolin kanssa. Lihapullat paistoin taas ebelskiver-pannussa, se on aivan lyömätön erilaisten pulleroitten paistamiseen. 

Espanjalaiset lihapullat ja perunaviipaleet

Lihapullat elikkäs albondigas (9 kpl)

  • 250 g nautajauhelihaa
  • 2 pientä keltasipulia varsineen
  • 1 valkosipulinkynsi
  • runsaasti pimentonia
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
  • 1 rkl tomaattipyrettä
Sekoitin kaikki taikinan ainekset tasaiseksi ja paistoin pienen koepalan. Suolaa ja pippuria piti vielä lisätä. Kuumensin sitten 9-koloisen ebelskiverpannun ja laitoin joka koloon pienen tipan oliiviöljyä. Nostelin pullerot paistumaan ja kääntelin niitä puutikulla ahkerasti. Toisella kädellä paistelin perunoita. Kun lihapullat olivat valmiita, olivat perunatkin kunnolla kypsiä ja pinnalta sopivan rapeita.

Perunatapas

  • 4 isohkoa perunaa noin puolen sentin viipaleiksi leikattuina
  • iso loraus oliiviöljyä
  • 2 pientä punasipulia varsineen viipaleina
  • 1 valkosipulinkynsi viipaleina 
  • kymmenkunta kirsikkatomaattia
  • 1 rkl sitruunamehua
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta timjamia
Paistoin ensin pannulla oliiviöljyssä sipuleita ja valkosipulia pari minuuttia, nostin ne lautaselle odottamaan. Leikkasin kirsikkatomaatit puolikkaiksi ja nostelin ne lautaselle sipuleitten kanssa odottamaan. 

Lisäsin hieman oliiviöljyä pannulle ja nostin perunaviipaleet pannulle niin, etteivät ne olleet päällekkäin. Paistelin viipaleita noin 8 minuuttia kummaltakin puolelta. Lopuksi puristin perunaviipaleille sitruunamehua, maistoin suolalla, pippurilla ja timjamilla ja kaadoin pannulle sipulit ja tomaatit. Jätin pannun kannella peitettynä hyvin miedolle lämmölle odottamaan lihapullien valmistumista. 



La Vueltan 18. etappi oli taas vuorietappi. Loppukilometrit ajettiin pilvessä ja johtopaikka vaihtui tiuhaan tahtiin. Miguel Angel Lopez oli se kaikkein vahvin ja hän voitti etapin. Kokonaiskilpailun johdossa on Primoz Roglic, mikä miellyttää minua suuresti. Hän oli myös etapin toinen. Huomenna on mäkinen etappi ja sitten kohta koko kisa alkaakin olla taputeltu, muutama etappi enää jäljellä. 

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Viileä valkopapukeitto

Ihastuin kuviin papukeitosta Spain on A Fork-blogissa, samanlaisia keittoja olen nähnyt muittenkin blogeissa. Tein tänään meille kulholliset tätä ihanaa sileää keittoa. Se on nopea ja helppo valmistaa ja sen voi tehdä edellispäivänä jääkaappiin. 

Sileän viileä papukeitto kahdelle

  • 1 tetra kypsiä valkoisia papuja (tölkin paino 380 g, josta papua 230 g)
  • 2 dl kasvislientä
  • pieni loraus kermaa (oma lisäykseni)
  • 1 valkosipulinkynsi raastettuna
  • 1rkl oliiviöljyä
  • 1 tl sherryviinietikkaa
  • suolaa ja pippuria

Koristeluun

  • ihan pikkuisia tomaatteja puolikkaina
  • keltaista paprikaa pikkukuutioina
  • 1 uuden sadon oikein hoikka sipuli varsineen (harmi, ettei ollut punasipulia, käytin kaiken eilen)
  • muutama tippa oliiviöljyä
  • tuoretta persiljaa
Laitoin mixerin kannuun valutetut kypsät pavut, noin puolet varaamastani liemestä, raastetun valkosipulin, etikan ja oliiviöljyn. Kone mikseröi seoksesta tasaista keittoa muutamassa minuutissa, maistelin ja laitoin mukaan suolaa ja pippuria ja ihan vähän kermaa. Sekoitin taas. Kaadoin keiton kannuun ja laitoin jääkaappiin. Lientä ei mennyt ihan kahta desiä, halusin sen verran paksun rakenteen keittoon, etteivät koristeet uppoaisi siihen kokonaan. 

Leikkelin kaikki koristevihannekset paloiksi ja kuutioiksi. Kun oli aika syödä, kaadoin keiton tasan kahteen pieneen espanjalaiseen savikuppiin ja asettelin koristeita keiton pinnalle. Lopuksi vielä hieman persiljaa ja muutama tippa oliiviöljyä. Lisänä meillä oli pari palaa paahdettua patonkia, jotka oli maustettu pimentonilla ja manchegoviipaleilla. Keitto oli tosi hyvä kesäinen ruoka, vaikkei ollutkaan hellepäivä. Pidimme kumpikin tästä papukeitosta ja kerrankin tein tasan kaksi sopivan kokoista annosta. 




La Vueltassa oli tänään ankara koitos, paha vuorietappi, jonka aikana satoi välillä aika rankastikin. Odd Christian Eiking ei enää pystynyt pitämään punaista paitaa itsellään, mutta hienosti norjalainen johti kyllä kisaa monta päivää! Nyt Primoz Roglic otti johtopaikan takaisin itselleen, voitti etapin ja jatkaa punaisessa paidassa huomenna. Ilokseni Sepp Küss ajoi toiseksi. 

tiistai 31. elokuuta 2021

Chorizo mac & cheese

Eilen La Vueltassa ei ajettu kilpaa, joten me kävimme pienellä ajoretkellä. Minulla on kaunis uusi pyörä, joka avittaa menoani sähköisesti niin, etten jää jälkeen. Kävimme tänäänkin vähän pitemmällä lenkillä katselemassa uuden moottoritien valmistumisen vaihetta. Jos nyt kävisin vielä töissä, pääsisin melkein koko matkan kevyenliikenteen väylää pyörällä tai kävellen. 

Kävimme tarkistamassa onko torni edelleen paikallaan. On se. 

Ruokana meillä oli fuusioruokaa, mac & cheese jota maustoi chorizo ja manchego, joten espanjalaisuus on ainakin paperilla, eikö vaan? Otin ohjeen täältä, en ihan orjallisesti noudattanut sitä, mutta lähes, noin 85 %:sti. 

Chorizo mac & cheese

  • 300 g kuivaa pastaa
  • pieni nokare voita uunivuoan voiteluun
  • puolikas kiemura chorizoa (noin 150 g)
  • 2 pientä punasipulia (oma lisäykseni)
  • 2 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 3 dl maitoa
  • pieniä juustonokareita, manchegoa, gruyrea, parmesaania noin 100 g yhteensä raastettuna
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta persiljaa
Keitä pasta, kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa chorizo kuutioiksi ja sipulit ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Raasta juustot. Laita pannu kuumenemaan ja chorizokuutiot pannulle. Kun ne alkavat olla paahtuneita, lisää pannulle sipulit ja valkosipulit. Lisää rasvaa ei tarvita. Kun sipulit ovat mysiytyneet, sekoita mukaan vehnäjauhot. Kun jauhot ovat kunnolla sekoittuneet, kaada mukaan maito. Sekoita taas ja kastike sakeutuu pian, lisää hieman maitoa, jos arvelet, ettei kastike piisaa. Lisää mukaan juustoraasteet, jätä hieman pinnalle levitettäväksi. Kippaa mukaan valutettu pasta ja sekoita. (yhtä sekoittamista taas tämä kokkaus). Kaada koko sörsseli voideltuun uunivuokaan, tasoittele pinta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteet. Paista uunin keskikorkeudella noin 25-35 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 


La Vueltassa oli tasamaan etappi ja sää tutun aurinkoinen, muttei ilmeisesti aivan niin kuuma kuin monena päivänä. Lepopäivän jälkeen ajajilla kulkee aina vähän miten kullakin, joillekin lepopäivä sopii, toisille ei niinkään. Massakirin nopein oli synttärisankari Fabio Jakobsen, tmä oli jo kolmas voitto tässä kisassa. Kokonaiskilpailua se vain johtelee Odd Christian Eiking. Huomenna on vuorietappi, josta on pitkä lähetys, toivottavasti oikealla selostuksella. 

sunnuntai 29. elokuuta 2021

Espresso 433

Teimme viime vuonna espanjailasesta Licor 43:sta drinkin, johon tuli kermaa ja se oli ihan ok. Likööriä oli yhä jäljellä ja nyt käytimme firman omilta sivuilta löytynyttä ohjetta ja se oli vielä parempi. Ei kuulostanut siltä, mutta oli todella hyvä etenkin ensimmäinen kylmä siemaus. Vähän pienempi koko olisi riittänyt, oikeastaan yksi annos puoliksi. 

Espresso 433 yhdelle

  • 4 cl espressoa
  • 3 cl Licor 43
  • 3 cl vodkaa
  • jäitä
Tee espressoshotti ja kaada se shakeriin, lisää likööri, vodka ja jäitä. Ravista huolella ja siivilöi juoma lasiin. Espresson crema yllättäen kesti tämän käsittelyn ja juoma oli sopivan makea, mutta arvelen sen olevan kyllä petollinen, sillä alkoholia oli niin reippaasti. Siksi pienempi koko olisi viisaampi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään drinkkiaiheisia postauksia tai vain lyhyitä kuvauksia juomista, mikäli ne eivät ole päätyneet postaukseksi asti. 


La Vueltassa oli tänään yksi kisan tärkeimmistä etapeista, melkein kahdensadan kilometrin mittainen vuorietappi. Siitä oli täyspitkä lähetyskin, joten päivän ohjelma oli selkeä jo puolilta päivin.  Tosin ensimmäinen puolitoista tuntia jouduimme kuuntelemaan jonkun autokilpailun selostusta, mikä lie namiskuukkeli väärässä asennossa. Olin toiveikas, että Primoz Roglic ottaisi jo takaisin paikkansa kisan johdossa, sillä hänelle se mielestäni kuuluu. On tosin ollut mukava nähdä norjalainenkin punaisessa johtajan paidassa. Etapin nopein oli puolalainen Rafal Majka, Odd Christian Eiking se vain piti johtopaikkansa, ei siinä ollut muilla nokan koputtamista. Huomenna on lepopäivä, mutta meillä on suunnitelmissa pieni pyöräretki. 

lauantai 28. elokuuta 2021

Sitä sun tätä – tapaksia

Tänään keräsimme vadille vähän sitä sun tätä ja kutsuimme sitä tapas-lajitelmaksi. Käytimme tähdenlentojakin, aiemmin tällä viikolla syödyn etikkalohen loput ja perunat. 

Espanjalaiset kanavartaat

  • 4 broilerin rintafilettä pitkittäin kahteen suikaleeseen leikattuina
  • 1 sitruunan mehu
  • 3 pientä valkosipulinkynttä raastettuna
  • runsaasti pimentonia
  • iso loraus oliiviöljyä
  • kuivattua ranskalaista rakuunaa
  • suolaa ja pippuria
  • kuivattua appelsiinimurua
Sekoitin kaikki marinadin ainekset kulhossa ja pyörittelin broilerisuikaleet marinadissa. Laitoin kaksi suikaletta metallivartaaseen, vartaita tuli siis neljä kappaletta. Jätin vartaat maustumaan ja valmistelin muita osia sillä välin, kun viimeisin pihaan ilmestynyt huollettava pyörä oli käsittelyssä ja grillimestari ehtisi siirtyä Big Green Eggin ääreen. 

Meillä oli vadissa sellainen soikea meloni, jollaista emme muistaaksemme olleet aikaisemmin ostaneet. Se tuoksui jo hyvälle ja oli viisasta aukaista se. Just passelin kypsä ja mehukas tapaus. Leikkasin melonista paloja ja käärin osan serranonkinkkuviipaleisiin ja osan päälle keihästin pikkuisella tapastikulla palasen manchegoa. 

Otin käsittelyyn myös nollalaatikossa käyttöä odotelleen etikkalohen ja perunat. Ajattelin ensin laittaa ne uuniin, mutta otinkin sitten pantrysta airfryerin. Sen koriin mahtui oikein sopivasti yksi espanjalainen saviastiani. Nostin tähdepalat lohta astiaan ja siihen päälle tähdeperunat viipaleita, raastoin päälle hieman manchegoa. Paistoin tätä hässäkkää 200 asteessa noin 15 minuuttia, juuri tämmöisissä airfryer on kätevä, ei tarvitse uunia lämmittää, vaan voi kurkkia fryeriin ja säätää lämpöä sen mukaan tarvitaanko vähän ytyä vai jo on valmista. Tietysti uuninkin kanssa voi tehdä samaa, mutta airfryerillä se käy näppärästi eikä tarvitse odotella uunin kuumenemista. Ainakin kahden hengen ruoanlaitossa airfryer on todella näpsäkkä. 

Antti grillasi Big Green Eggissä kanavartaat noin 200 asteen lämmössä ja vartaisiin tuli hyvä rapea pinta, mutta mehukkuus säilyi. 

Sommittelin vadille melonipalat, vartaat ja kala-perunavuoan ja lusikoin pikkukuppiin Lidlin mainiota valmisaiolia. 




La Vueltassa oli jo 14. etappi, kunnon vuoripätkä ja ehdimme katsoa loppuosan rauhassa. Romain Bardet voitti etapin ja nousi samalla mäkikirikilpailun ykköseksi. Kokonaiskilpailun johtopaikka ratkaistiin vasta yli kymmenen minuutin kuluttua, kun arvopaitojen haltijat ja pääjoukko saapui maaliin. Odd Christian Eiking piti johtopaikkansa, Primozin pitää alkaa pian harkita jotain liikettä ykköspaikkaa kohti, sillä etapit vähenevät. Huomenna on taas vuorietappi, toisen jakson viimeinen päivä. Maanantaina huilataan.