perjantai 29. lokakuuta 2021

Vesitornikanaa

Karvahattu päähän, ettei palele!

Lähiseudun kirkot on aika tarkkaan katsottu, joten kävimme tänään katsomassa kaikki vesitornit, joita lähiseudulla on. Kovin mieltä sykähdyttäviä tapauksia ei osunut kohdalle, mutta ei se haittaa. Ei kaiken tarvitse olla kaunista ja hienoa. Lähimatkailupäivän ateriaksi tein meille kanakastiketta (lue/ymmärrä: broilerikastiketta), jota tuli enemmän kuin luulin, siitä saamme toisellekin päivälle lounaan. 

Kanakastike neljälle (jos meitä olisi neljä)

  • 400 g broilerin sisäfileitä
  • oliiviöljyä
  • 2 rkl voita
  • 1 porkkana
  • 5 cm pätkä kesäkurpitsaa
  • 1 punasipuli
  • 1 sitruunaruoho
  • 3 pientä suippopaprikaa (punainen, keltainen ja oranssi)
  • 1 mieto chili
  • peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl garam masala-tahnaa
  • suolaa ja pippuria 
  • 1 peltipurkki (normaalin hernaripurkin kokoinen) kookosmaitoa 
  • 1 limetin mehu
  • tuoretta korianteria
Aloitin silppuamalla porkkanan, punasipulin, kesäkurren, paprikat, chilin ja valkosipulin pieniksi, käytin kevyensarjan mandoliinini eräänlaista raastinta, sillä saa tasakokoista silppua, mutta saa varoa sormiaan. Inkiväärin kuorin ja raastoin. Sitruunaruohon leikkasin tyvipäästä pitkittäin halki parista kohtaa. Kuumensin syvällä pannulla tilkan oliiviöljyä ja kumosin kaikki vihannekset pannulle, sekoittelin pari kolme minuuttia. 


Lisäsin pannulle garam masala-tahnan ja sekoitin ja sitten kumosin mukaan kookosmaidon ja arvatkaa mitä, sekoitin! Jätin kastikepohjan kiehumaan maltillisesti. Leikkasin broileripalat vielä pienemmiksi paloiksi ja kuumensin toisella pannulla tilkan oliiviöljyä ja nokareen voita. Kun pannu oli kuuma, paistelin sillä puolet broileripaloista. Kun ne olivat saaneet hieman väriä pintaansa, kaadoin ne kastikkeeseen ja pintapaistelin toisen puolin broileripaloista. Sekoitin kastiketta hieman ja lisäsin siihen suolaa ja pippuria ja nostin sitruunaruohon pannulle niin, että irralliseksi leikattu pää oli kastikkeessa ja ohuempi pää tuli pannun reunan ylitse. 

Jätin kastikkeen kypsymään noin vartiksi. Sinä aikana sushiriisi tuli keittimessä valmiiksi, tykkään nykyään melkein aina keittää sushiriisiä lisäkeriisiksi, mikä lie syynä. En oikein välitä irrallisesta riisistä. Maistelin valmista kastiketta, lisäsin hieman suolaa, puristin puolikkaan limen mehun mukaan ja annosten päälle ripottelin vielä korianteria ja puristimme oman maun mukaan lisää limen mehua. 

2 kommenttia:

  1. Täytyy todeta, että kirkot ovat kyllä kauniimpia kuvauskohteita kuin vesitornit vaikka ovatkin varmasti tarpeellisia. Ylhäällä keskimmmäinen on tuttu maamerkki.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa olla minustakin, mutta vesitornit on vaikeampia saavuttaa 😁

      Poista