Leivättömän pöydän nektariinisalaatti

Tänään on harvinainen päivä, emme saaneet lainkaan tuoretta leipää aamulla. Olin pyytänyt Anttia ostamaan leirialueen respan kuistilla olevasta automaatista kaksi patonkia, joista ensimmäisen söisimme aamiaisella ja toisen päivällisellä. Hän viipyi ja viipyi leivänhakumatkalla (noin 400 m suuntaansa) ja laittoi sitten viestin, että seisoo jonossa, sillä leipäkuljetus on myöhässä. Jonkun ajan kuluttua hän tuli takaisin ja kertoi jonkun jonottajista kyselleen missä kuorma viipyy ja koko jonollinen oli saanut tietää, että leipomon kaupassa työntekijä oli jostain syystä tänä aamuna yksin töissä, eikä voi lähteä kuljettamaan kuormaa ennen kuin leipomo menee kiinni. 

Nämä on niitä elämän suuria ylämäkiä ja vastoinkäymisiä, joista joutuu vain selviytymään. Meidän selviytymiskeinomme oli paketti Pientä pyöreää, paketti jota en edes muistanut meillä olevan. Itse asiassa näkkäri kunnollisella ranskalaisella voilla ja #mukamanchego lla maistui oikein hyvältä. 

Myöhemmin Antti kävi vielä katsomassa, olisiko leipää tullut, ehkä oli ehkä ei, mutta meille sieltä ei riittänyt. Niinpä päivällinenkin meni leivättömän pöydän ääressä. Jokaisessa ranskalaisessa kaupungissa ja kylässä on kyllä leipomo, kaksi tai useampia, mutta juuri tässä ihan likellä ei ole ja on ollut koko päivän sadesää (ei innostanut pitempään kuljeskeluun), joten näkkäriksi meni. 

Päivällisenä meillä oli salaatti, jossa espanjalaisuus oli vähän niin ja näin, mutta ei se haittaa. Mielemme teki salaattia ja jostain netin ruokasivulla näin kuvan espanjalaiseksi tituleeratusta salaatista, jossa oli grillattua nektariinia ja ohutta espanjalaista kinkkua. En löytänyt enää ohjetta uudelleen, mutta johan minä nyt sen verran osasin soveltaa. Meillä oli alkuviikon tapasleikkeleitä hieman jäljellä, joten mukaan tulivat kahden kinkkulaadun lisäksi myös salamia ja chorizoa. Hävikkiä ei niin ollen päässyt näistä tulemaan. 

Nektariini-tapasleikkelesalaatti

• pari suurta kourallista erilaisia salaatteja (Lidlistä saa salaattia juurakon kanssa, ostamme niitä sieltä, ettei tarvi ostaa niitä hevosenpään kokoisia salaattikeriä)
• 1 punainen tomaatti
• 1 tummanpunainen tomaatti
• 2 nektariinia
• 1 rkl oliiviöljyä
• noin 50 g erilaisia tapasleikkeleitä (ihan älyttömän ohuita viipaleita, niitä oli varmaan 20 kpl)
• pippuria
• balsamicoa (ei järin espanjalaista, mutta sopi tässä kohden hyvin)

Tämäkään ei nyt mikään kovin vaativaa ruoanlaittoa ole. Leikkasin nektariinit lohkoihin, samoin tomaatit. Hain ulkoa sateesta salaattia ja kuivasin sitä paperilla. Salaatti ja yrtit ovat pöydällä laatikossaan sen takia, ettei niihin roiskuisi hiekkaa maasta, kun sataa niin paljon. Eikä myöskään mitään kotiloita tai muita öttiäisiä.

Sommittelin kuivatut salaatinlehdet suurelle lautaselle ja siihen päälle tomaattilohkot ja leikkeleet. Paistoin nektariinilohkoja pannulla tilkassa oliiviöljyä muutamia minuuttia kyljillään. Sateen vuoksi grillaaminen jäi haaveeksi, myös tuuli niin paljon, ettei voinut mennä huoltorakennuksen lipan allekaan grillaamaan. 

Nostelin lopuksi lämmenneet nektariinilohkot salaatin päälle ja kiersin pippuria myllystä. Hieman balsamicoa ja ilman leipääkin tämän pystyi hyvin syömään. Leikkeleiden suolaisuus ja rasvaisuus sopi hyvin makeisiin nektariineihin ja tomaatitkin olivat juuri sopivan kypsiä. 

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin henkilökohtaisena aika-ajona Madridissa. Stefan Küng oli aika-ajon nopein ja Primoz Roglic oli taas riittävän hyvä ja hän voitti La Vueltan.

Tämä La Vuelta pysyi kiinnostavana koko kisan ajan ja meilläkin oli mahdollisuus katsoa kisaa aika paljon joko leirialueiden nettien tai omien mobiiligigojen puitteissa. Nyt nautimme jo Ruotsista ostetun cavapullon ja siirrymme ruokavapaalle. Neljännentoista kerran olemme saaneet CampaSimpukan alkuperäisen kolmiosaisaisen ruokahaasteen loppuun emmekä voisi olla iloisempia!

Mozzarella ja burrata ne yhteen soppii

Tämä vadillinen on syöty jo aikoja sitten, tarkalleen ottaen 25.3.2024 klo 16 alkaen ja siinä meni semmoiset rapiat puoli tuntia. Koska ainesosina oli sekä mozzarellaa, että burrataa kelpaa se mainiosti Italia-haasteeseen ja pinnistämällä maltoin olla postaamatta sitä ennen kuin vasta nyt toukokuussa reissun päällä Giro d'Italian aikaan. Sen verran saa itseään huiputtaa ja ketään muuta ei kiinnosta. Tänä kyseisenä päivänä söimme oikeasti taas valmiit kalaleikkeet salaatin ja perunapaistosten kanssa. 

Näin kuvan tämankaltaisesta ruoasta instassa tämmöiseltä tililtä ja koitin sieltä löytää blogin postaukseen, mutta siinä minun kielitaitoni lopsahti. En ole varma onko tämä puolalainen instatili ja blogi eikä minun keittiöpuolani ole tarpeeksi hyvä. Osaan kyllä kuvista katsoa miten ruoka tehdään ja niin etiäppäin, mutta tätä kyseistä ruokaa en löytänyt blogista edes päivämäärän mukaan. Ehkä instan pitäjä ja bloggaaja ei kuitenkaan justiinsa tätä kyseistä ruokaa olekaan blogannut vaan vain instannut. Ihmettelen  (lue: loivasti paheksun) sitä joidenkin blogaanien  tapaa olla päiväämättä postauksiaan. Luulisin sen olevan tapa pitää blogia ikäänkuin tuoreena koko ajan, postaukset eivät "vanhene", lukija ei tule miettineeksi elämän rajallisuutta ja sitä miten tänäänkin peilistä katsoo yhä vaan vanhempi minä. Jos syy on joku muu, sen saa kertoa minulle. 

Tähän mahdollisesti puolalais-italialaiseen salaattiin käytettiin vain burrataa, mutta minäpä olin vähän hedonistinen (käytin nyt ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa elämässäni sanaa hedonistinen ja minun piti myös tarkistaa käykö se tähän yhteyteen ja ilmeisesti käy, mutta jos ei käy niin siitäkin saa kertoa) ja käytin myös mozzarellaa. Toinen syy hedonismin lisäksi oli se, etten ostanut toista palleroa burrataa, vaan ostin epähuomiossa mozzarellaa. Ja jälkeenpäin ajatellen yksi pallero kumpaa hyvänsä olisi riittänyt, hedonismi ei olisi siitä kärsinyt. Nyt sitä termiä on käytetty jo neljästi, ei tartte enää ikinä. Seuraavaksi koitan saada tekstiin sopimaan sanan emansipaatio, jota en myöskään ole koskaan käyttänyt ennen kuin nyt, vaikkei se tietääkseni sovi asiayhteyteen lainkaan. 

Pitää myöntää, ettei minun salaatistani tullut yhtä kaunista kuin tuossa instakuvassa, jota apinoin. Valo oli vähän vähissä ja muita tekosyitä, kuten etten viitsinyt ottaa esille kameraa vaan kuvasin puhelimella. Ja olen myös paljon huonompi sommittelemaan. Koska tässä nyt ollaan rehellisiä, en myöskään tehnyt ihan samoin kuin googlekääntäjä reseptistä luuli. Se muutti parmankinkun parmesaaniksi ja jotain muita hauskuuksia, muttei minua niin vain hämätä.

Mozzarella-burrata-kurkku-nektariinisalaatti

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 1 pallo burrataa
• 15 cm pätkä kurkkua
• 3 nektariinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 1 paketti (8 viipaletta) parmankinkkua
• 1 rkl balsamicoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta oreganoa
• pippuria

Tuona kyseisenä maaliskuunlopun päivänä sähkön hinta oli yhtä vuoristorataa ja tähtäsin uunin lämmittämisen alimman hinnan kohdalle, lämmitin uunin 200 asteeseen. Leikkasin nektariinit lohkoihin. Hedelmät olivat vielä kovia, eikä niitä semmoisenaan olisi huvittanut syödäkään, mutta ne olikin tarkoitus kuumentaa uunissa ja sitten niihin jo hammas pystyi. Levitin nektariinilohkot uunivuokaan ja kaadoin päälle oliiviöljyä ja vaahterasiirappia. Paistoin lohkoja noin vartin verran ja kun tikku meni sutjakasti lohkon läpi, nosti vuoan uunista ja äkkiä käänsin virran pois. 

Nektariinien uunivierailun aikana tein muut jutut valmiiksi. Levitin mozzarellan ja burratan soikulan vadin pohjalle ihan brutaalisti sormilla repien. Siivutin kurkkupätkän mandoliinilla ohuiksi suikaleiksi ja käärin ne rullalle ja asettelin juustoriekaleiden sekaan. Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja sommittelin ne pikkumyttyinä vadille juustojen ja kurkkujen sekaan. Sekoitin kupissa kastikkeen valmiiksi, balsamicon, oliiviöljyn ja sitruunamehun ja verotin oreganopuskaa sen verran kuin siitä raski, alkaa olla finaalissa kuten ennen oli tapana sanoa, kun lennonjohdossa istuttiin. 

Kun nektariinipalat olivat hieman jäähtyneet, nostelin nekin vadille muitten ainesten joukkoon ja luritin pinnalle kastiketta, asettelin oregano-oksat ja unohdin tässä vaiheessa pippurin. Muistin se vasta kuvien ottamisen jälkeen. Kuvakuri on sen verran lipsunut, että kelpuutin säästettäväksi kaksi kuvaa, joita ei kyllä meinaa toisistaan erottaa. 

Oli todella hyvää naposteltavaa, salaatin seurana oli pannulla voissa paahdettua leipää, uskokaa tai älkää, vaikkei sitä kuvissa näykään. Noin puoletkin olisi riittänyt, mutta pitihän sitä olla toteuttamatta teemaa, jonka mukaan ruoasta pitäisi tehdä vähemmän hyvää (lue: siis pahaa) , niin sitä ei söisi liikaa, vai miten tämä eräs ruokaterapeutti, vai mikä hän nyt olikaan kirjoitti tällöin maaliskuussa ja sai alkuun melkoisen kalabaliikin teemalla hyvä ruoka - pahempi mieli. 

Giro d'Italiaan loikatakseni, se on nyt sillä mallilla, että 11 etappia on ajettu, kisa on taittunut jälkimmäiselle puoliskolleen. Jonathan Milan oli tänään nopein ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. 

Alla oleva kuva ei ole Italiasta, se on Sysmästä, jossa kävimme maaliskuun alussa katsomassa vesitornin, joka ujostelee metsän takana. Antin auton katolla on Urheilu-merkkinen polkupyörä yli sadan vuoden takaa ja se on matkalla Helsinki Tweed Run-tapahtumaan. Käyköön tämä kuva siis päivän pyöräkuvasta. 

Kotiruokaviikon sunnuntain keikauskakku

Upside down cake paistettiin liedellä  tai avotulella valurautapannulla 1800-luvun loppupuolella aikana, jolloin uuneja ei joko ollut käytettävissä tai niiden lämmönsäätely oli huonompaa, näin kertoo aiheesta löytämäni artikkeli. 1920-luvulla keikauskakku alkoi ilmestyä keittokirjoihin ja sittemmin sitä on tehty ahkerasti ainakin tuonne 1980-luvulle asti. Nykyään keikauskakkua voisi ehkä pitää kaikkien mummokakkujen isoäitinä, etenkin jos siinä on ananasrenkaita ja niiden keskellä cocktailkirsikoita. 

CampaKeittiössä on tehty aikaisemmin kolme kertaa keikauskakkua, niistä ensimmäinen on vuodelta 2014 ja siinä on käytetty appelsiineja. Toisella kerralla käytin sauvajyväsen ohjetta ja tein keikauskakun karpaloista ja sekin tapahtui vuonna 2014. Sitten pidin hieman taukoa kakkujen keikauttelussa, viime syyskuussa tein omenaista keikauskakkua, joka oli muistini mukaan ihan älyttömän hyvää. 

Meidän kotiruokaviikkomme sunnuntaina leivoin keikauskakun. En kuitenkaan tehnyt sitä ananaksella, koska minulla ei ollut cocktailkirsikoita. Eihän se olisi ollut ollenkaan sama laittaa vaikka oliivia ananasrenkaitten keskelle, eihän? Tai suurta kaprista? Olisi voinut olla eksoottista enkä tarkoita hyvässä mielessä. Ohjeen otin (sinne päin) taikinan osalta Ruutukokista, sen omenakakkuohjeen viereen olin kirjoittanut vuonna 1996 Tomin omenista. On siitä jo aikaa vierähtänyt, muistan että ne omenat saimme työkaverin ja nuoremman pojan kummisedän vanhempien kotipuutarhasta Lahdesta. 

Hedelminä käytin viimeiset kaksi nektariinia ja luumua, joita vielä hedelmävadissa oli vähitellen nahistumassa. Käsittelin ne aika samalla tavalla kuin alkuviikon portviinikastikkeessa kypsennetyt hedelmät. 

Keikauskakku nektariineista ja luumuista

Hedelmät

• 2 nektariinia
• 2 luumua
• 2 rkl voita
• 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
• 2 rkl hunajamaustettua konjakkia (en muista tuotemerkkiä, mutta se kai luokitellaan likööriksi)
• kanelia

Taikina

• 2 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 0,5 dl sulatettua voita
• 1 dl kermaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• ripaus kanelia

Käytin kakkuun irtopohjaista neliön muotoista metallivuokaa, jonka koko on noin 18x18 cm. Taittelin siihen leivinpaperia, jotta varmasti kakku irtoaisi kunnolla vuoasta. 

Leikkasin hedelmät 8 lohkoon. Laitoin pannulle voita ja sokeria. Kun ne olivat sulaneet, nostelin hedelmäpalat pannulle, lisäsin sinne ripauksen kanelia ja hieman hunajakonjakkilikööriä. Kääntelin hedelmäpaloja aika ajoin, ne saivat kypsyä miedolla lämmöllä taikinan tekemisen ajan.

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi, johon lisäsin sulatetun voin, kerman sekä jauhot ja niihin sekoitetut vaniljan, kanelin ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi. 

Asettelin hedelmät vuokaan leivinpaperin päälle ja niiden päälle taikinan. Levitin taikinan pienellä lastalla mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin kakkua uunin keskiosassa noin 35 minuuttia. Taikinakerros oli aika ohut, joten paistoaika ei ollut pitkä. Kokeilin tikulla kypsyyttä ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku valmis. 

Annoin kakun olla noin vartin verran ja sitten en enää jaksanut odottaa. Kumosin kakun tarjottimelle ja yhtä reunalla ollutta luumupalaa lukuunottamatta hedelmäpalat olivat paikallaan. Kakku jäähtyi kuvun alla iltaan asti, jolloin oli aika päättää CampaKeittiön kotiruokaviikko keikauskakkuun vaniljajäätelön kera. Melkoisen makeaa, joten pieni pala riittää tätä herkkua ja paluu keikauskakkujen maailmaan voi tapahtua sitten vaikka vuonna 2025. 

Nektariinit ja luumut ruby port-kastikkeessa

CampaKeittiön kotiruokaviikkoon mahtui myös jälkiruoka, jollaista ei ainakaan minun kodissani syöty, kun olin lapsi. Tämä lipsahdus teemasta tapahtui jo heti maanantaina, kun iltasella alkoi tehdä mieli jälkiruokaa silakkalaatikon painuttua vatsassa hieman. 

Hedelmävadissa oli nektariineja ja luumuja. Nektariineja ei napapiirillä nähty varmaan ennen 1990-luvun loppua eikä tuoreita luumujakaan kuin loppukesästä, ei talvella. En nyt oikein tiedä miksi olinkaan ostanut niitä nyt, keskellä talvea, sillä ei nyt varmaankaan ole luuhedelmien varsinainen sesonki missään kovinkaan lähellä. No, ostettu oli ja pois oli syytä käyttää. 

Nektariinit ja luumut ruby port-kastikkeessa

• 2 nektariinia
• 2 tummaa luumua
• 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
• 1 rkl voita
• 0,5 dl ruby portviiniä
• tuoretta timjamia

Halkaisin nektariinit ja luumut, poistin kivet ja leikkasin hedelmät 8 lohkoon. Kuumensin pannua ja lisäsin sille voin ja sokerin. Kun seos oli sulanut, nostelin hedelmäpalat pannulle ja kääntelin niitä hetkisen aikaa, että ne hieman pehmenivät. Lisäsin mukaan portviinin ja timjamin. Muutamassa minuutissa pannulle muodostui kauniin värinen sakea kastike ja hedelmät pehmenivät sopivasti. Söimme makoisat hedelmät vaniljajäätelöpalasen kanssa eikä ollut loppuiltana nälkä.

Antipastivalikoima kolmelle

Tänään aurinko paistoi aamusta alkaen ja söimme iltapalaa omalla terassilla auringon painuttua naapurin puiden taakse. Yksi hyttynenkin lenteli lähettyvillä, mutta ei se haitannut. Päivän italilainen syömäpuoli oli tunkutarjotin, antipastivalikoima kolmelle ja siinä olikin kaikenlaista herkkua.

Antipasti kolmelle

• nektariineja ja persikkaa lohkoina
• mansikoita ja vadelmia
• rypäleitä
• appelsiinia
• grissini-leipätikkuja
• ciabattaa
• buffalomozzarellaa
• erilaisia kovia juustoja 3-4 erilaista palaa (viskicheddaria, mancegoa, jotain italialaista juustoa, en muista nimeä)
• sinihomejuustoa
• yrttituorejuustoa
• bresaolaa
• salamia

Asettelin kaikki mielestäni aika nätisti isolle ovaalin muotoiselle tarjottimelle ja istuimme ulos kaikessa rauhassa syömään. Vaikka juustoja oli vain hieman tulitikkuaskia isommat palat ja hedelmiä ja marjojakin hyvin maltillisesti, tämä määrä riitti oikein hyvin kolmelle.

Giro d'Italian kahdeksas etappi tuli silmäiltyä hieman ylimalkaisesti, sillä ulkona oli niin paljon kivempi istua kuin television äärellä. Voittajaksi ylsi iloisen näköinen aussi, Caleb Ewan ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen toissapäivänä pinkin paidan itselleen hommannut Valerio Conti. Huomenna on vuorossa ensimmäistä lepopäivää edeltävä yhdeksäs etappi, henkilökohtainen aika-ajo. Se on jo toinen tässä kisassa ja kolmaskin vielä tulee aivan viimeisenä etappina. Minä en siitä tykkää ollenkaan, mutta minulta ei varsinaisesti ole kysytty asiasta mitään. 

Gazpachohulluna – keltainen versio

Töiden takia en ehtinyt tehdä isompia kokkauksia tänään, mutta tein kuitenkin aamulla alkuruokakeiton jääkaappiin asettumaan. Se oli heti tekemisen jälkeen aika kauniin keltainen, mutta muutti väriään hieman päivän aikana. Mutta maku ei mennyt ainakaan pahempaan suuntaan. Emme lopulta syöneet mitään pääruokaa, vain tämän keiton, sillä ruokailu meni melko myöhään. 

Keltainen gazpacho

• 2 nektariinia
• 2 litteää persikkaa
• puolikas pienehköä cantaloupe-melonia
• yksi pieni omena
• muutamia vihreitä rypäleitä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Leikkasin hedelmät paloihin ja laitoin ne kaikki blenderiin. Käytin laitetta täydellä teholla noin minuutin ja laitoin sitten pienimmän tehon. Kaadoin kannen kurkistusluukusta mukaan oliiviöljyä emulgoitumaan. Käytin konetta vielä pari kolme minuuttia. Maustoin keiton suolalla ja pippurilla ja kaadoin koko sopan jääkaappiin mahtuvaan kannuun. Tarjolle laittaessani luritin keiton pinnalle hieman oliiviöljyä ja leikkasin pienestä omenasta muutaman ohuen viipaleen koristeeksi. Ollapa taas helteinen päivä, niin olisi kyllä hyvä keitto! Ja oli näin vähemmän kuumanakin päivänä. Saa nähdä mitä versioita vielä kokeilen. 

Katsoin La Vueltan 12. etappia loppupäästä parikymmentä kilometriä. Nyt ajettiin minulle mieluisassa osassa Espanjaa, eli pohjoisessa. Voittoon ajoi Alexandre Geniez ja kokonaiskilpailua johtaa nyt sitten Jesus Herrada. Huomenna on sitten vuorossa oikea vuorietappi.

Ranskalainen porosalaatti, no tuota ei usko kukaan!

Viime vuonna tein hienon ankkasalaatin Ranska-haasteen alussa ja tänään varioin sitä hävikistä herkuksi-hengessä. Porohan on tunnetusti hyvin yleinen raaka-aine ranskalaisessa keittiössä. 

Porosalaatti kahdelle

• muutama viipale tähteeksi jäänyttä grillattua poronfileetä
• 2 sous vide-kypsennettyä perunaa
• nokare voita
• 2 kananmunaa
• 1 nektariini
• 4 aprikoosia
• puolikas päärynä 
• salaatinlehtiä
• basilikaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl appelsiinivettä
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 tl balsamicoa
• suolaa ja pippuria
• puolukoita

Keitin kanamunat ja leikkasin ne lohkoiksi. Pilkoin kaksi tähdeperunaa ja paistoin ne voissa rapeiksi. Asettelin vadille sekalaisia salaatinlehtiä. Leikkasin nektariinin, aprikoosit ja päärynän viipaleiksi, asettelin ne vadille renkaaksi salaatin päälle. Sommittelin kananmunapalat siihen päälle. Leikkasin tähteeksi jääneet poropalat ohuiksi viipaleiksi ja nostelin ne vadin keskelle ja ripotin rapeat perunapalat päälle. Asettelin basilikaa ympäri vatia, samoin muutamia jäisiä puolukoita. Sekoitin kastikkeen ainekset, sitruunamehun, sinapin, balsamicon ja appelsiiniveden tasaiseksi ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin kastikkeen salaatin niskaan. Ai että oli hyvää hellepäivän ruokaa!

Tour de Francen kahdestoista etappi oli se, joka päättyi Alpe d'Huezille, se on yksi kuningasnousuista Ranskassa. Viimeinen nousu oli aivan huiman jännittävä. Vincenzo Nibali joutui ilmeisesti katsojan kaatamaksi ja hänen mahdollisuutensa näyttivät ensin menevän kokonaan, mutta niinpä hän sieltä sinnitteli hyvin lähelle kärkeä. Nairo Quintana yritti kerran iskua, mutta hyytyi sitten. Chris Froome sai osakseen paljon buuauksia yleisöltä, mistä minä en tykkää yhtään, vaikkei hän suosikkini olekaan. Ykkökseksi tappeli itsensä eiliseltä tuttu voittaja Geraint Thomas ja toiseksi tuli Tom Dumoulin. Thomas jatkaa kokonaiskilpaillun ykkösenä ja Chris Froome on toisena.

Nopea jälkiruoka luuhedelmistä

Tähän jälkiruokaan sopivat vähän pehmenneet ja toisaalta hieman kovatkin luuhedelmät, persikat, nektariinit, aprikoosit ja luumut. Yhdessä ja erikseen, ihan kuinka haluat. Luin eräänä päivänä Savusuolaa-blogin vähän vanhemman postauksen mummon mansikkakiisselistä ja Janican sherrykermasta. Ne mielessäni tutkailin mitä pullonpohjia meillä olisi alkoholikaapissa pientä jälkiruokaa varten. 

Paistetut hedelmät ja Marsalakermaa kahdelle

• 4 vähän kovanpuoleista luumua
• 2 pehmeänpuoleista nektariinia
• nokare voita
• 2 rkl sokeria
• 2 pientä rosmariinin oksaa
• 2 rkl Marsalaa
• 1,5 dl kermaa
• 1 rkl marsalaa
• vaniljasokeria

Leikkaa hedelmät puolikkaiksi ja vielä neljänneksiksi, poista kivi. Sulata pannulla nokare voita ja lisää pannulle hieman sokeria ja rosmariinin oksaa. Kaada hedelmäpalat pannulle ja kypsyttele niitä noin vartin verran. Lisää Marsala ja maistele, onko voista, sokerista ja marsalasta muodostuva kastike tarpeeksi makeaa. Jollei ole, lisää hieman sokeria. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, mausta vaniljalla ja Marsalalla. Lusikoi kuppiin kuumia hedelmäpaloja ja päälle pehmeää kermavaahtoa. Kaada loput kastikkeet pannulta annosten päälle. 

Äkkikesän päivällinen – grillattu entrecôte ja mozzarellasalaatti

Tuntuu ihan kesältä, lämpötila on ollut tänään parissa kymmenessä. Söimme aamiaisen ulkona terassilla ja muutama tunti myöhemmin päivällisellä pihakoivun lehdet olivat kasvaneet kaksinkertaisiksi. Päivän italialaisen ruokavivahteen saimme grillatun enrtecôten alle sommittelemastani mozarellasalaatista. 

Naudan entrecôte Big Green Eggissä ja mozzarellasalaatti

Entteri

• noin 500 g pala naudan entrecôteta (vai miten se pitää taivuttaa?)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria 
• kuivattua tomaattimurua
• rosmariinia

Salaatti

• erilaisia salaatinlehtiä
• kirsikkatomaatteja
• pieniä mozzarellapalloja
• punasipulia
• nektariini
• basilikaa
• ruohosipulia

Sekoitin lihaa varten oliiviöljyyn suolaa, pippuria, tomaattimurua ja rosmariinia. Siivosin entrecôtepalasta hieman kalvoja ja rasvoja pois ja kääntelin sen jokapuolelta mausteisiin. Antti lämmitti grillin toivomaani pariin sataan asteeseen. Grillasimme lihaa epäsuoralla lämmöllä siihen asti, että sisälämpötila oli 56 astetta. Tarkoitus oli päästä 53 asteeseen, mutta lämpö ehti vähän enemmäksi. Peittelimme entterin folioon asettumaan siksi aikaa, että asettelin salaatin vadille. 

Salaattia varten hain pihan ja kasvihuoneen kasvupaikoista kaikki vähänkään nahkeat salaatinlehdet. Laitoin ne hetkeksi kylmään veteen ja ne virkistyivät siinä huomattavasti. Taputtelin salaatinlehdet kuiviksi ja levittelin ne laakealle vadille. Asettelin päälle ohuiksi viipaleiksi leikattua punasipulia, kirsikkatomaatteja, lohkoiksi leikattua nektariinia ja pieniä mozzarellapalloja. Myös hieman basilikaa ja ruohosipulia päälle. En tehnyt nyt mitään salaatinkastiketta, olisi se voinut olla paikallaan. 

Kun entrecôte oli asettunut foliossa noin vartin verran, leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi ja nostelin viipaleet vadille salaatin päälle. Myllystä hieman suolaa ja pippuria sekä pikkuisen oliiviöljyä ja ateria oli valmis.

 

Giro d'Italian kuudes etappi päättyi hurjaan nousuun Etnalle. Voittoon ylsi pienen tallikavereitten keskeisen arpomisen jälkeen Esteban Cháves, tuo iloisen näköinen kolumbialainen. Kokonaiskilpailun ykköseksi nousi toisena maaliin ajanut Simon Yates. Niin ollen Dennis Rohan joutuu riisumaan rosapaitansa huomenna, kun seitsemäs etappi alkaa Italian manteelta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään kaikki kokeilut terassimme tähden parissa. 

Ilmeisesti puolalainen nektariinikakku

Minä pidän kovasti nektariineista, enemmän kuin persikoista tai aprikooseista. Nektariinien ostaminen Suomessa on aika hasardihommaa, mutta välillä niiden loppukypsytys onnistuu kotioloissa. Useimmiten ei. Leivontaan voi käyttää vähän raaempiakin hedelmiä. Tänään halusin tehdä pienen jälkiruokakakun nektariineista ja löysin ohjeen, jota melkein noudatin. Taikinaan ei tullut lainkaan kananmunia, mutta minä lisäsin pari pientä kananmunaa. Ihan vain koska voin. Muuntelin mittoja vähän leväperäisesti, mutta tavallaan johdonmukaisesti. Tämä kakku muistuttaa aika paljon Puolen brandyn luumukakkua, jonka tein alkukuusta. 

Ilmeisesti puolalainen nektariinikakku

• 6 rkl voita (epämääräinen ilmaisu, laitoin noin 50 g)
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 2 dl maitoa
• 2 kananmunaa (ihan pieniä, ei kerrota kenellekään)
• 2 nektariinia
• tomusokeria koristeluun

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Ota esille noin halkaisijaltaan noin 20 senttinen pannu, joka kestää uunikäytön, tai vuoka, jollei sinulla ole sopivaa pannua. Minä käytin pientä valurautapannua, samaa kuin luumukakussa. Laita voi pannulle ja pannu uuniin kuumenemaan. Kun voi on sulanut, ota pannu uunista ja kääntele sitä niin, että voi tarttuu pannun reunoillekin. 

Halkaise nektariinit ja poista kivi, leikkaa hedelmät viipaleiksi. Sekoita taikinan ainekset tasaiseksi ja kaavi taikina pannulle voin päälle. Älä sekoita, lähdeblogissani neuvottiin olemaan sekoittamatta. Asettele nektariiniviipaleet taikinan päälle. 

Laita uunipellille leivinpaperiarkki siltä varalta, että taikina nousee yli pannun reunojen. Minulla voita hieman valui paperille, joten paperi oli hyvä olla suojaamassa uunipeltiä. Paista noin 35-40 minuuttia. Kokeile tikulla kakun kypsyyttä. Jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Sirottele pinnalle tomusokeria ja syö vaikkapa jäätelön kanssa. Tai hyvän ystävän. 

Ankkaa salaatissa

Kaupallinen yhteistyö, Solera.

CampaKeittiön seitsemännen ranskalaisen ruokahaasteen aloittaa Mamangerie-blogista löytämäni kesäinen salaatti, jossa on monenlaista herkkua. Sovelsin ohjetta sen verran, ettei minun tarvinnut lähteä kauppaan, vaan käytin varastojani. 

Ankka + salaatti = ankkasalaatti

• 2 ankanrintaa
• suolaa ja pippuria
• erilaisia salaatinlehtiä kasvihuoneesta ja kulatungasta
• basilikaa
• ruohosipulia
• 8 viiriäisenmunaa
• 6 viipaletta bresaolaa
• 2 nektariinia
• kourallinen pähkinöitä

Salaatinkastike

• 1 rkl appelsiinivettä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl balsamiviinietikkaa
• 1 tl dijonsinappia
• suolaa ja pippuria

Keitin viiriäisenmunat, joita minulla onkin nyt melko mittava varasto. Viiriäisenmunia ei tarvitse keittää kuin 2-3 minuuttia ja jättää ne sitten hetkeksi kuumaan veteen, jonka jälkeen ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Keräsin salaatinlehdet ja yrtit odottamaan. 

Leikkasin ankarintojen nahkapuoleen ristikot ja laitoin palat ristikkopuoli alaspäin kylmälle pannulle, jota aloin pikkuhiljaa lämmittää. Paistoin ankanrintojen nahkapuolta noin 12 minuuttia, jossa ajassa rasva suli ja pinnasta tuli rapea. Paistoin rintojen toista puolta noin 3-4 minuuttia ja nostin sitten palat suuren folioarkin päälle, ripotin pinnalle suolaa ja pippuria ja käärin folion tiukaksi paketiksi.  Liha sai asettua paketissa noin vartin verran. 

Lihanlepuutusajan käytin hyödyllisesti paahtamalla pähkinät kuivalla pannulla ja samaan aikaan tappelemalla kuoret keitetyistä viiriäisenmunista. Halkaisin viiriäisenmunat kahtia juustolangalla.

Asettelin vadille alimmaksi valikoiman salaatinlehtiä, siinä oli aivan tavallista rapeaa salaattia, rucolaa ja viinisuolaheinää. Salaatinlehtien päälle lohkoin kaksi nektariinia, sillä alkuperäisohjeen persikoita minulla ei ollutkaan. Nektariini passasi yhtä hyvin. Sijoittelin viiriäisenmunanpuolikkaat vadille ja revin muutaman viipaleen bresaolaa mukaan. Sekoitin kupissa salaatinkastikkeen ainekset keskenään. 

Avasin foliopaketin ja leikkasin ankanrinnat ohuiksi viipaleiksi. Liha oli juuri sopivan kypsää ja hennon vaaleanpunaista keskeltä. Nostin viipaleet salaatinlehtien päälle, ripotin vadille paahdetut pähkinät ja yrtit ja kaadoin kastikkeen koko komeuden päälle. 

Ruokajuomana meillä oli Soleralta saamamme näytepullo roséviiniä. Les Dauphins on viini, jossa on juuri sopivaa kepeyttä ja kunnolla viilennettynä se maistui salaatin parina aivan loistavalta. Koska kyseinen pullo ei siis ollut itse ostamamme, sitä koskevat mahdolliset kommentit joudun poistamaan ollakseni kuuliainen blogaani. Ostaisin tätä viiniä kyllä omilla pennosillanikin. Saman tuottajan punaviiniä olemme ostaneetkin, mutta roséviiniä en ollut aikaisemmin kokeillut.

Ankkasalaatti oli yksi parhaimmista ruoka-annoksista, joita olen valmistanut. Eikä se näyttänytkään hassummalta! 

Tour de France alkoi tänään henkilökohtaisella aika-ajolla. Thomas Voecklerille tämä on viimeinen suuri ympäriajo, hän päättää vuonna 2001 alkaneen ammattilaisuransa tämän vuoden Tour de Franceen. 

Ikävää, että Düsseldorfissa oli sateinen päivä ja siitä johtuen reitti oli liukas ja vaativa. Alejandro Valverde ajatui mellakka-aitaan ja hänen kisansa oli sitten siinä. Aika-ajon ykköseksi ajoi Geraint Thomas ja niin hän sai ylleen johtajan keltaisen paidan. Chris Froome oli kuudentena ja minun ikisuosikkini Alberto Contador sijalla 68 ja Nairo Quintana sijalla 53!

Haaste ku ite tekee-blogin tapaan – #suurikeittokirjahaaste

näistä voisi aloittaa

Niin kuin tässä ei ruokahaasteita riittäisi, lähdin mukaan ku ite tekee-blogin aloittamaan keittokirjahaasteeseen, jossa kokataan kirjahyllyä läpi, edes yhden ohjeen verran kirjaa kohden. Minullahan on ainakin tarpeeksi keittokirjoja, olen blogaaniaikanani kahteen kertaan lahjoittanut kirjoja poiskin, mutta niin vain taas kirjat alkavat kinostua pöydille ja hyllyille varsinaisen keittokirjahyllyn tultua täyteen. Melkein kaikki kirjat olen selannut läpi, useat jopa lukenut kuin romaanit ikään, mutta läheskään kaikista en ole kokeillut edes yhtä ohjetta. Minna aikoi olla itselleen armelias, eikä laittanut haasteelle mitään aikarajaa ja se minut saikin innostumaan tästä. 

CampaKeittiön seitsemäs Ranska-haaste alkaa lauantaina ja sen myötä etsin esille kaikki ranskalaista ruokaa käsittelevät kirjani, joista aion Tour de Francen aikana kokata jokaisesta ainakin yhden ruoan. Otin pienen varaslähdön tekemällä heti tänään jälkiruokaa Hans Välimäen Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan-kirjan mukaan. Kirja on ollut minulla jo ajalta ennen blogia ja muistan sen olleen ensimmäisenä blogaanivuonna 2011 ahkerassa käytössä. Se on muuten ainoa Välimäen kirja hyllyssäni, en edes tiedä kuinka paljon tai vähän hän on kirjoja kirjoittanut.

Silloin kuusi vuotta sitten tiesin ruoanlaitosta paljon vähemmän ja moni nyt tuttu juttu oli aivan uutta minulle. Silloin tämä pieni ranskalaista ruokaa mutkattomasti käsittelevä kirja oli minulle enemmän kuin mieleen ja mieleeni se on vieläkin. Etenkin juuri tänään, kun halusin tehdä tarte tatin-tortun. Hans teki tarte tatinin omenista, kuten oikeasti pitääkin, mutta hän sentään käytti valmista voitaikinaa ohjeessaan. Se ilahdutti minua, sillä halusin tänään luistaa taikinan teosta. Minulla oli pakastimessa Lidlin puff pastry-rulla (niitä ei myydä pakasteina, mutta olin ottanut niitä jemmaan) ja onhan Hans mitä mainioin Lidlin mainosmieskin. Omenien tilalla käytin nektariineja, koska ne alkoivat olla elinkaarensa lopulla. Voi tietysti olla montaa mieltä onko tämä enää ollenkaan Hansin ohje, kun tekotapanikin oli aika erilainen. Ei kerrota kenellekään. Tein tatinin aika pieneen vuokaan, joten pienensin ohjeen puoliksi.

Tarte tatin nektariineista Hans Välimäen ohjetta erittäin väljästi mukaillen

• 1 rulla puff pastrya
• 4 nektariinia
• 50 g voita
• 1 dl sokeria

Kuumensin uunin 200 asteeseen kiertoilmalla. Kiehautin kattilallisen vettä ja käytin kauhalla laskien halkaistuja nektariininpuolikkaita (kivi poistettuna) kuumassa vedessä hetkisen. Hedelmän kuoret lähtivät helposti pois vetämällä. Leikkasin suorakaiteen muotoisesta taikinalevystä hieman käytettävää paistoastiaa suuremman taikinakiekon. 

Laitoin keraamisen tarte tatin-vuokani kaasuliedelle (se kestää kaasulla kuumentamisen, muutoin käyttöön valurautapannu tai muu myös uuniin sovelias astia) ja laitoin voin nokareina vuokaan ja ripotin sokerin päälle. Lämmitin vuokaa varovaisesti ja odottelin kärsivällisesti, että voi ja sokeri sulivat vuokaan ja alkoivat muodostaa karamellia. Nostelin sitten varovasti kuumaan sokeri-voiseokseen nektariinipuolikkaat leikkuupinta ylöspäin. Kuumaa seosta saa tosiaan varoa, ettei se roisku. 

Nostin taikinalevyn vuoan päälle ja lusikan varsipäällä painelin taikinan reunan nektariinipalojen ja vuoan reunan väliin. Paistoin torttua noin 15 minuuttia, kunnes taikina oli kauniin ruskeaa. 

Annoin tortun vetäytyä vuoassa muutamia minuutteja ja kiepautin sitten varovasti veitsellä taikinan ja vuoan välistä siltä varalta, että taikina olisi tarttunut vuokaan. Otin tarjoiluastian ja laitoin sen vuoan päälle, toivoin parasta ja patakintain suojatuin käsin kiepautin vuoan nurinpäin lautaselle. Varovasti nostin vuokaa ja se irtosi ihan nätisti. Tarjosin tarte tatinin suklaajäätelön kanssa päivällisen päätteeksi, kaverina hyvä kuppi espressoa. 

Aion tehdä tästä hiljaksiin juttusarjan, jolle perustan CampaSimpukan ylälaitaan oman välilehtensä. Lisään sinne kaikki #suurikeittokirjahaaste-aiheiset postaukset ja kommentoin postauksissa myös kyseisiä kirjoja muutamin samoin, ehkä sitäkin mistä kirja on hyllyyni ilmestynyt. Samalla perkaan myös pois kirjoja, joita en katso haluavani säilyttää pitempään. Jos kirjoja joutuu poistopinoon enemmänkin, teen taas lahjoituspostauksen. Myös kunkin postauksen alareunaan kerään listaa kirjoista.

Tämä on ensimmäinen postaus sarjassa #suurkeittokirjahaaste,  en osaa edes arvioida kuinka monta keittokirjaa minulla on. Tästä voi tulla pitkällinen juttu, mutta kun ajallista takarajaa ei ole, voin ottaa yhtä rennosti kuin Minna. Kiitos hyvästä ideasta, ilo olla mukana! 

CampaKeittiön vuoden 2016 ruokahaasteet päättyvät yhtä matkaa La Vueltan kanssa

Parhaillaan ajetaan La Vueltan viimeistä, seremoniallista etappia Madridissa. Nairo Quintana voittaa kokonaiskilpailun, Chris Froome tulee toiseksi ja kauden kaunishymyisin ajaja, Esteban Chavez tulee kolmanneksi. Samalla päättyvät tämän vuotisen CampaKeittiön ruokahaasteet ja meillä alkavat vapaan kokkauksen kuukaudet aina ensi toukokuuhun asti, jolloin seitsemäs ruokahaaste pyörähtää käyntiin!

Päivän espanjalainen keittiöpanostus on jokseenkin viitteellinen. Tarvitsin kakkuohjeen, johon saisin käytettyä nektariineja ennen kuin banaanikärpäset villiintyisivät yhtään enempää kypsistä hedelmistä. Nuo nektariinit olivat sattumoisin espanjalaisia, käyttämäni kakkuohje taisi olla jostain aivan muualta peräisin. Se ei edes ollut nektariinikakku alunperin, vaan luumukakku, mutta ei se niin nuukaa. Ohje on peräisin täältä.

Nektariinikakku

• 150 g voita
• 150 g sokeria
• 230 g vehnäjauhoja
• 100 g mantelijauhetta
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljajauhetta
• 2 kananmunaa (käytin 3, kun olivat niin pieniä)
• 2 suurta nektariinia
• 100 g mantelimassaa
• tomusokeria

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele ja jauhota rengasvuoka. Vatkaa sokeria ja pehmeä voi vaaleaksi vaahdoksi ja yhdistä mukaan vehnäjauhot, mantelijauhe, leivinjauhe ja vaniljajauhe. Lisää mukaan kananmunat yksi kerrallaan ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaavi taikina (se on melko tanakkaa tavaraa) vuokaan ja taputtele jauhoisin käsin tasaiseksi. Raasta pinnalle mantelimassa, tai leikkaa se ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa nektariinit 8 osaan ja asettele ne taikinan pinnalle. Paista noin 40 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Jos tikku on puhdas pistoksen jälkeen, on kakku kypsä. Jäähdytä hieman ja sirottele pinnalle runsaasti tomusokeria. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa. 

Nektariinikakkua omppulaatikossa

surinaa oreganossa

Kyläilimme eilen luimupupulassa. Heillä on ollut kiireisiä viikkoja muuton vuoksi, mutta he halusivat kutsua meidät syömään luokseen kiitokseksi Kammenpyörittäjän työkalulainoista ja kantoavusta. Kysyin voisimmeko tuoda tullessamme jälkiruoan, sillä heillä oli varmasti riittävästi puuhaa ilman leipomisiakin. 

Muistin, että luuhedelmät ovat isäntäväen mieleen ja ostamieni kypsien nektariinien hyödyntäminen tuntui luontevalta lähtökohdalta. Olen usein lukenut Kokkeillaan-blogissa käytetyistä Donna Hayn ohjeista ja sellaiseen törmäsin foodgawker-kierroksellanikin. Löytämäni postaus sisälsi kuitenkin muutamia epätarkkuuksia, joten googlasin muita postauksia löytääkseni alkuperäisen ohjeen. Luulen löytäneeni sellainen NYAM!-blogista, tai ainakaan minulle ei jäänyt mitään suuria kysymysmerkkejä ohjeen luettuani.

Nektariinikakku Donna Hayn tapaan

Täyte

• 2,5 kypsää nektariinia
• 55 g sokeria

Taikina

• 110 g sokeria
• 90 g pehmeää voita
• 2 kananmunaa
• 120 g mantelijauhetta
• 35 g vehnäjauhoja
• 1/4 tl leivinjauhetta
• puolikkaan greipin kuori raastettuna (appelsiinia alkuperäisohjeessa)

Siirappi

• 2 dl verigreippimehua (alkuperäisohjeessa appelsiinimehua)
• 0,5 dl appelsiinilikööriä
• 110 g sokeria

Aloita tekemällä hedelmätäyte. Puolita kypsät nektariinit ja poista kivi. Syö yksi ylimääräinen puolikas, tai jos arvelet kuuden puolikkaan mahtuvan käyttämääsi vuokaan, malta mielesi. Minä käytin pitkää, kapeaa irtopohjavuokaa, johon mahtui 5 nektariinipuolikasta taikinan päälle. 

Kaada pannulle sokeria ja ravistele varovasti niin, että sokeri leviää tasaisesti pannun pohjalle. Asettele nektariinipuolikkaat pannulle sokerin päälle leikkuupinta alaspäin. Kuumenna pannua keskilämmöllä. Sokeri sulaa ja puolikkaat alkavat kypsyä. Alkuperäisohjeessa neuvottiin kypsentämään niitä, kunnes sokeri olisi sulaa ja kullanväristä, mutta hedelmien kuori teki sokerista kiintoisan violettia. 

Kun nektariinit ovat hieman pehmenneet ja sokeri paksua, siirrä puolikkaat lautaselle odottamaan leikkuupinta ylöspäin ja siivoa pannu pikimmiten, ettei sokeri jymähdä pannuun. 

Kaada loppu sokeri pannulta johonkin kuumuutta kestävään, roskiin laitettavaan astiaan, vaikka tyhjän jogurttipurkin pohjalle. Sokeria ei kannata päästää viemäriputkistoon yhtään sen enempää kuin kinkkurasvaakaan. 

Seuraavaksi valmistele vuoka. Leikkaa sen pohjan kokoinen pala leivinpaperia. Sutaise pohjalle pikkuisen voita, aseta leivinpaperi pohjalle, voisipaisu auttaa kiinnittämään paperin. Voitele vuoan reunat. Kuumenna uuni 180 asteeseen. (alkuperäisohjeessa oli käytetty 160 asteen lämpöä, mutta se oli kyllä joko väärin muunnettu tai muutoin turhan alhainen lämpö)

Sitten on taikinan aika. Leikkaa pehmeä voi kuutioiksi ja laita kulhoon. Kaada päälle sokeri ja vatkaa sähkövatkaimella, kunnes voi ja sokeri ovat muodostaneet pehmeän massan. Mittaa mukaan muut taikinan ainekset ja vatkaa taikina tasaiseksi. Mantelijauheen ansiosta rakenteesta tulee rakeista. 

siivoa jälkesi tai hommaa pätevä kölvi

Lusikoi taikina valmistellun vuoan pohjalle ja tasoittele pinta. Nosta nektariinipuolikkaat taikinan päälle tasaisin välein ja paina niitä varovasti taikinaan. Paista uunin keskitasolla noin 40-45 minuuttia. Aloitin paistamisen ohjeen 160 lämmössä, mutta eihän siitä meinannut tulla millään valmista, eikä ohjeen 30 minuuttia riittänyt mihinkään. Niinpä nostin lämpöä 20 astetta ja kaikkiaan paistoin 45 minuuttia. Jos aloittaa heti 180 asteella, pääsee luultavasti kypsään lopputulokseen hieman lyhyemmässä ajassa. Kokeile tikulla kypsyyttä, kun taikina ei enää tartu tikkuun ja pinta on hedelmien vierestäkin kullanruskea, kakku on kypsä. 

koekakku kotiväelle

Kakun ollessa uunissa, keitä sille sitruksinen siirappi. Meillä ei ollut yhtään appelsiinia, mutta yksi verigreippi löytyi, joten käytin sitä. Sen kuorta olin jo raastanut taikinaan ja nyt halkaisin sen ja puristin siitä mehut pieneen kattilaan. Mehua ei tullut aivan tarpeeksi, joten lisäsin mukaan hieman limellä maustettua purkkiappelsiinimehua. Lisää mehuun likööri ja sokeri ja keitä siirapiksi. Se vie noin 10-15 minuuttia ja jätä siirappi jäähtymään. 

Kun kakku on jäähtynyt, irrota se vuoastaan. Ohjeen mukaan kakku tarjotaan siirapin kera, enkä oikein osannut päätellä oliko siirappi tarkoitus heti valuttaa kakun päälle, vai asettaa tarjolle. Koska minun oli tarkoitus kuljettaa kakku kyläpaikkaan, jätin siirapin laittamatta ja otin sen pikkukannussa mukaan. 

Olin aivan varma, että minulla on jemmassa pitkulainen kakkulaatikko, siisti pahvinen rasia, jonka olin säästänyt, jos vaikka joskus tarvisin. Eihän sitä löytynyt eilen, kun oli tarvetta kuljettaa pitkänmallinen kakku. Onneksi varastosta löytyi (en kyllä tiedä miksi) tietokoneen myyntipakkaus neljän vuoden takaa. Siihen kakku saatiin hyvin sijoitettua kuljetuksen ajaksi. 

Meille tarjottiin erinomainen illallinen, jonka teemana oli vihreys. Lautasella oli yrttisiä lampaanlihapullia, tsatsikia, perunasalaattia uusista pienistä siikleistä, hernepyrettä ja uutta fenkolia pinjansiemenien ja sultanarusinoiden kera. Tämän viimemainitun lisäkkeen valmistamiseen minäkin pääsin osallistumaan, kun älysin kysyä voisinko olla avuksi miesväen vielä heiluessa vatupassien ja ruuvinväänninten kanssa. Jako se on perinteinenkin työnjako. 

Elokuisen illan pimentyessä askaroimani nektariinikakkukin pääsi pöytään ja hävisi melko nopeasti. Oli tosiaan hyvä, ettei siirappia oltu uutettu lämpinä kakkuun, vaan jokainen kaatoi sitä haluamansa määrän annoksensa päälle. Siirappi oli tanakoitunut aika paksuksi ja tujakan makeaksi. 

Hyvien kahvien jälkeen saimme vielä kävelyseuraa sillan pieleen asti, josta jatkoimme kohti keskustaa ja kotiin vievää bussia. Oli juuri täydellinen elokuun ilta, ei kylmää, ei kuumaa, ilma hivenen kostea ja raikas. Saunalautat uiskentelivat Jyväsjärvessä ja täysikuu nousi taivaalle. Kiitos luimupupuille miellyttävästä illasta, siitä jäi hyvä mieli!

kauhea ruuhka sillalla lauantaina iltapäivällä

Ranskalaista nektariinikakkua, vaikkei oikein uskaltaisi syödä

Tänään ajettiin Tour de Francen yhdeksäs etappi, joka oli ylämäkiä enemmän kuin tarpeeksi. Eilinen voittaja Chris Froome puolusti paikkaansa kunniakkaasti, mutta Richie Portella oli selvästi eilistä huonompi päivä. Etapin ykköseksi ehti irlantilainen Garmin-Sharp-tallin Dan Martin ja kaksikosta toiseksi kiri Jacob Fuglsang. Kokonaiskilpailun kärki säilyi lähes ennallaan. Huomenna on käsillä ensimmäinen lepopäivä, jolloin kilpailijat ajavat tuskin sataa kilometriä enempää.

Löysin kaupasta lähes syöntikypsiä nektariineja ja nehän ovat juuri parhaita leipomiseen. Koska olen vielä vähän avuton syömisen suhteen, tuumin hedelmäisen jälkiruoan olevan juuri sitä, mitä tänään tarvitsisin. Päivän etapin loputtua keräsin kaikki leipomistarvikkeet ulos ja tein ranskalaisen nektariinipiirakan. Löysin ohjeen tästä blogista. Blogi vaikutti oikein kiinnostavalta ja palaan lukemaan sitä lisää heti huomenissa. Piirakkaan käytin:

• 250 g voita
• 250 g sokeria
• 250 g vehnäjauhoja
• 4 kananmunaa
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna
• 4 nektariinia

Kuumensin uunin 180 asteeseen, voitelin ja jauhotin 24 cm piirakkavuoan. Mittasin kaikki aineet ja leikkasin nektariinit ohuiksi viipaleiksi (käänteistottelin siis alkuperäisohjetta, jossa hedelmät leikattiin kuutioiksi). Raastoin sitruunan kuoren. Vatkasin pehmeää voita ja sokeria muutamia minuutteja, kunnes siitä muodostui vaaleankeltaista massaa, lisäsin kananmunan kerrallaan (nooh, kaksi viimeistä yhtä aikaa, kuka tässä jaksoi nypertää loputtomiin) ja vatkasin edelleen. Lisäsin kulhoon jauhot, leivinjauheen ja suolan, sekä sitruunankuoren ja vaniljauutteen. Sekoitin kunnes taikina oli tasaista. Levitin taikinan jauhotettuun vuokaan ja painelin nektariinilohkot taikinan pintaan. Paistoin piirakkaa uunin keskiosassa noin 50 minuuttia. Piirakka oli oikein makoisaa vaniljajäätelöviipaleen ja kahvikupposen kanssa nautittuna.