Espresso Crémet

Pari viikkoa sitten sisareni laittoi minulle kuvan keittokirjan sivusta, siinä oli ohje crémet-nimiselle jälkiruoalle. Hän oli hankkinut jostain edullisesti asianmukaisia sydämenmuotoisia vuokiakin, muttei ollut tullut koskaan kokeilleeksi ohjetta eikä vuokia. Hän tiedusteli minulta olisinko kiinnostunut kokeilemaan, minulla kun ilmiselvästi oli taas ranskalaisen ruoan sesonki. Kiinnostuin heti ja mietin, miten en ollut kuullut koskaan crémetistä. Mutta olinhan minä!

Noin viiden vuoden aikomisen jälkeen kaksi vuotta sitten tein jälkiruokaa, jolla on soma nimi Crémet Nantais. Käytin silloin ricottaa fromage blancin puutteessa, mutta sain neuvon luimupupulta, että rahka voisi olla parempi. Tuolloin tein ihan hirveästi tiskiä, enkä lopulta ollut niin ihastunut lopputulokseen kuin olin toivonut tuijoteltuani kuvaa lähdepostauksessani puolen vuosikymmentä (herranen aika). Tuolloin jäin tietämättömäksi, että jälkiruoalle olisi aivan oma erityinen astiansakin. 

Viime CampaReissulla poikkesimme sisareni luona ja sain mukaani viisi sievää astiaa, viisi siksi, ettei niitä ollut enempää kaupassa, mistä sisareni ne osti. Ja siksi ne olivatkin olleet edullisia, viisi kun oli jotenkin epätasaluku. Sain myös mukaani kaksi ranskalaisen ruoan kirjaa, joista toisessa oli ohje kahvinmakuiseen crémetiin. 

Tämä on yksi niistä aloita eilen-ohjeista, niinpä minä aloitin eilen, Tour de Francen toisena lepopäivänä. Muualta lukemissani crémet-ohjeissa puhuttiin kaikissa yön yli valuttamisesta, mutta tässä kirjassa nyt sitten sanottiinkin, että massan valutus vie vähintään puolitoista tuntia. Yön yli sen olla piti, kun kerrankin muistin aloittaa ajoissa. Ohjeen mukaan tästä pitäisi tulla neljä annosta, mutta kyllä siitä olisi tullut ainakin 6 tai 8 pieniin annosvuokiin. Minä tein neljä sydämen muotoista annosta ja loput massasta kaavin vanhaan Melittan kahvisuodattimeen paperisen suodatinpussin sisään. 

Ongelman meinasi muodostaa tallella oleva juustokankaani. Minä tiedän, että minulla on juustokangasta, pystyin vaivoitta muistamaan, että käytin sitä tässä joskus viime vuosien aikana johonkin oikein tärkeään asiaan. Muistan, että pesin sen käytön jälkeen ja muistan sen roikkuneen kylpyhuoneen pyyhetelineessä huomattavan pitkän ajan. Mutta sitten muistikuvani haalistuvat. Kuvittelin laittaneeni kauniisti viikatun (ellen jopa silitetyn) juustokankaani järjelliseen paikkaan tiettyyn keittiön laatikkoon, mutta eipä se siellä ollut. Eikä kummassakaan alemmassa laatikossa, ei edes tuhannen mytyssä laatikoitten alla kaapin nurkassa. Koko homma meinasi tyssätä siihen. 

Pari tuntia harmiteltuani kokeilin paria eri vaihtoehtoa. Leikkasin kahvisuodatinpussin saumat auki ja koitin sommitella sitä kasteltuna vuokiin, mutta ei se ollut hyvä yritys. Harkitsin jo pantrystä löytämäni käyttämättömän pesupussin uhraamista tähän tarkoitukseen, mutta se oli niin liukasta, ettei senkään vertaa asettunut pieniin vuokiin. Mutta oli ihan kiva, että löysin käyttämättömän pesupussin ja oli ihan kiva, etten ehtinyt leikellä sitä paloihin. 

Päädyin sitten talouspaperiin, kostutin arkin ja sommittelin sen mahdollisimman sievästi vuokiin niin, että ylimenevät reunat saisi käänneltyä annoksen päälle. Laitan ohjeen määrät kuten kirjassa, mutta se tosiaan riittää useampaan kuin neljään annokseen astioiden koosta riippuen. 

Esperesso crémet 

• 1 espressoshotti jäähtyneenä
• 250 g niin rasvaista rahkaa kuin löytyy (minulla 4 % rasvaa sisältävää rahkaa Lidlistä)
• 2,5  dl kuohukermaa
• 80 g sokeria (vähän vähempi olisi riittänyt, noin 60 g)

Olin siis sommitellut neljä sydämenmuotoista vuokaa valmiiksi, vuorannut ne kostealla paperilla ja laittanut keraamiseen vuokaan odottamaan, vuoka keräisi annosastioista valuvan nesteen.

Tein espresson jäähtymään. Otin esille kaksi kulhoa ja sähkövatkaimen. Mittasin sokerin ja kerman valmiiksi. 

Kumosin rahkan toiseen kulhoon ja vatkasin sitä hetkisen niin, että siitä tuli tasaista, kiiltävää massaa. Kaadoin sokerin mukaan ja vatkasin sen rahkan joukkoon. Kumosin kerman toiseen kulhoon ja vatkasin sitä sen verran, että siitä tuli melko löysää vaahtoa. 

Tämän jälkeen yhdistin kerman rahkaan ja lisäsin espressoshotin mukaan, kääntelin nuolijalla massan tasaiseksi, siitä tuli sellaista paksun vaniljakastikkeen vahvuista. Ja maistui muuten aika hyvältä, mutta sokeria olisi voinut olla aavistuksen vähemmän. 

Lusikoin massaa sydänmuotteihin ja loput siihen kahvisuodattiin, jonka oli asettanut lasikannun päälle. Taittelin kostean paperiarkin reunat ja kahvisuodattimen päälle irtopalan kosteaa talouspaperia ja nostin ne alusastioissaan (hups) viileään odottamaan tätä päivää. Kävin myöhemmin kurkkimassa, crémet-massa kyllä päästi nestettä itsestään alla oleviin astiaan. 

Tänään sitten nostin crémetit tutkittavaksi. Nostin varovasti paperiarkin reunat pois annoksen päältä ja asetin tarjoilulautasen vuoan päälle. Käänsin yhdistelmän ylösalaisin ja nostin varovasti vuoan pois. Paperi oli nätisti kiinni crémetissä, mutta lähti varovasti nostettuna poiskin, mutta paperissa olleet pienen laskokset jättivät pinnan vähemmän kauniiksi. 

Kirjassa tämä kahvinmakuinen crémet syötiin suklaakastikkeen kanssa, mutta minä laitoin sen esille  suklaakuoristen kahvipapujen, vadelmien ja pensasmustikoiden kanssa. Pinnalle siivilöin hieman kaakaota, myös ulkonäkösyistä, sillä sydänmuoteista ei tullut kovin kauniita lopputuloksia. 

Kahdelle sopiva annos kahvisuodattimessa tuli sievemmän näköiseksi. 

Tour de Francen viimeinen osuus alkoi tänään, kyseessä oli 164 km sahalaitaa. HC-nousuja etappiin ei kuulunut, mutta ykköskategorian nousu ja pari kakkoskategorian nousua kuitenkin. Muutama etappi sitten kärkipaikkaa hätyytellyt Bora-Hansgrohen Lennard Kämna onnistui tänään ja voitti etapin. Pääjoukko tuli maaliin sitten yli neljännestunti myöhemmin. Ymmärtääkseni kokonaiskilpailun kärki ei muutu, Primoz Roglic jatkaa johdossa, korjaan myöhemmin mikäli jotain muuta ilmenee. 

Pölyiset smoothiet musti- ja mansikoista

Zombieviikko, ihanaa! Tulin kotiin töistä kello 08.27 ja siitä asti talossa on raikunut roscacountry. Tein itselleni aamiaiseksi smoothieta. Oli ostanut hieman marjoja viime viikolla ja ne olivat kuin olivatkin vielä kunnossa ja kai ne olisivat jokatapauksessa zombielle välttäneet, ei se ole itsekään järin tuore. Keräsin myös purkinpohjia erilaisia maitotuotteita ja tein kahta eri makua. Ei tässä ole yhtään mitään uutta, eikä varsinkaan ihmeellistä, mutta ettehän zombielta enempää vaatisikaan?

Smoothiet marjoista ja pölystä

• 250 g mansikoita
• 250 g pensasmustikoita
• 2 rkl hunajaa
• 250 g rahkaa
• 2 dl maustamatonta jogurttia
• 3 dl kefiiriä
• vadelmapölyä

Tein ensin mansikkasmoothien, ettei tarvitsisi pestä blenderin kannua välillä, laiska mikä laiska. Leikkasin kannat pois mansikoista ja tiputtelin ne blenderin kannuun. Otin suuren lusikallisen hyvää humppahunajata ja sekoitin sen mansikoiden kanssa tasaiseksi massaksi. Minun piti laittaa mukaan kaljun appelsiinin mehua (en muista enää mistä tuo valkoiseksi kuorittu appelsiini on pöydän laidalle joutunut, mitä kummaa tein siitä?), mutten näköjään muistanut. Sitten lisäsin mukaan rahkaa, jogurttia ja kefiiriä niin, että juomaa tuli pieni 2,5 dl pullollinen ja iso juomalasillinen, yhteensä puolisen litraa. Kaadoin ensin pullon täyteen tulevan yövuoron evääksi ja loput juomalasiin. Kumpaankin ripotin teesihdillä kauniinväristä vadelmapölyä. Siinä on hieno tiivistynyt vadelman maku. 

Mustikkasmoothien tein samalla tavalla, mutta pensasmustikoista ei tarvi mitään kantoja poistella, kunhan kippasin rasiasta kannuun. Perään hunajat ja maitotuotteet ja virta päälle. Mustikkasmoothiesta tuli kauniin väristä siitäkin ja maku oli intensiivisempi kuin uskalsin pensasmustikoilta odottaa. Tätäkin laitoin eväspulloon ja osan join aamupalanani ennen pieniä torkkuja. 

Nyt kello on vähän yli 12, viimeinen koneellinen pyykkiä on menossa, country raikaa edelleen ja olen yli-iloisella päällä. Minulle lisää yövuoroja! Tavallisesti piinaan lukijoitani countryvideoilla vain CampaCaminon puolella, mutta nyt se on vaikeasti määriteltävällä tauolla, joten kiusaan teitä. Olen joskus kertonut ehkä, että pidän countryn lisäksi  myös a cappella-musiikista. Kun nämä kaksi asiaa yhdistää tuloksena on jotain hienoa. Löysin vastikään Home Free-nimisen lauluyhteen, joka enimmäkseen tekee versioita countryhiteistä ja ne ovat aivan timanttia. Tämänhetkinen suosikkikappaleeni on nimeltään Blue Ain't Your Color, sen alkuperäisversiokin on kävelymusiikkilistallani, joskaan sen videota ei voi katsoa Keith Urbanin hiusten tähden. Voisikohan Nicole passittaa äijänsä parturiin? Mutta Home Free ei tarvitse tyylineuvoja, oletteko samaa mieltä?

Uusintayritys - hedelmämousse

Eilisessä postauksessa kerroin mansikkamoussesta, jonka kanssa töpelöin urakalla. Tuhlasin kaasupatruunoita ja tukin sifonin suuttimen. Virheet jäivät harmittamaan sen verran, että kokeilin uudelleen, joskin käytin tällä kertaa hedelmiä. Ne kun olivat jo käyttöä vailla. 

Nektariini-persimonimousse

• 200 g hedelmäpyrettä (6 pientä nektariinia ja 1 persimoni)
• 200 g rahkaa
• 1 dl kermaa
• 2 rkl sokeria
• ripaus vaniljajauhetta
• 1 ilokaasupatruuna

Puolitin 6 pienehköä nektariinia, otin niistä kivet pois ja kuorin yhden persimonin. Laitoin hedelmät blenderiin ja suurruuttelin, kunnes seos oli tasaista. Nektariinien kuori oli aivan pieninä hituleina. Siivilöin massan ja siihen jäi jonkun verran kuorenpalasia. Mittasin 200 grammaa hedelmämassaa kulhoon, lisäsin mukaan rahkan, kerman ja vaniljan. Vispilöin seoksen tasaiseksi ja maustoin sokerilla. Siivilöin tämänkin vielä tiheän siivilän läpi ja siihen jäi saaliiksi lisää kuorenpaloja. 

Kaadoin massan puolen litran sifoniin ja päästin pulloon ilokaasua patruunallisen. Ravistin pulloa rivakasti kymmenkunta kertaa ja laitoin pullon jääkaappiin kyljelleen. Jälkiruoka-aikaan pursotin moussea cortadolaseihin ja nyt sifoni toimi oikein hyvin. Vaahdosta tuli tanakkaa, mutta hyvin kevyttä ja sileää. Makeuttakin oli sopivasti. Tästä määrästä tuli hyvinkin 4-6 pientä annosta. Olen jo aika varma, että tarvitsen 0,25 litran sifonin, jolla saisin meille kahdelle sopivia kerta-annoksia. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sifoni-välilehdelle, jonne kerään kaikki sifoniseikkailuni.

Mansikkamoussea ja ilokaasua

Mansikkamousse

• 200 g sokeroitua pakastemansikkaa
• 200 g rahkaa
• 0,5 dl kermaa
• 0,5 dl maustamatonta jogurttia
• 1 kaasupatruuna (ei siis kolme)

Soseutin jäisenkohmean mansikkapurkillisen (viipaloitua ja kevyesti sokeroitua kotimaista mansikkaa) blenderissä ja mittasin siitä 200 g kulhoon. Loput kaadoin kastikkeeksi pikkuisiin kannuihin.

Tästäkin näkee, että kastikkeen seassa on mansikan siemeniä

Mittasin mukaan kulhoon rahkan, kerman ja jogurtin. Alkuperäinen ohjeeni on iSi Cream Whip-sivuston reseptipankista. Siinä oli käytetty makeutusaineena steviaa, mistä minä en ole ollenkaan kiinnostunut ja mansikkani oli jo valmiiksi sokeroitua. Sekoitin kaikki ainekset vispilässä tasaiseksi ja siivilöin seoksen talouden tiheimmän siivilän läpi kannuun. Seosta tuli juuri nafti puoli litraa, mikä on sifonini maksimitäyttö. 

Kaadoin seoksen pulloon ja olin laittavinani kaikki oikein, ison tähtisuuttimenkin laitoin, mutta unohdin tiivisteen pullon kannesta ja niinpä sain, en vain kerran, vaan kaksi kertaa patruunan sisällön pölähtämään pihalle. Argh! Kolmannella kerralla tiivisteen kanssa kaasu meni sinne minne pitikin. Otin tyhjän patruunan pois, laitoin metallitulpan tilalle ja ravistin ulkopinnaltaan hyvin kylmäksi tullutta pulloa kymmenkunta kertaa rivakasti. Laitoin pullon kyljelleen jääkaappiin odottamaan jälkkäriaikaa.

Sitten kun oli aika syödä tätä herkkua, alkoivat ongelmat. Olin rikkonut blenderissä mansikan siemenet teräviksi, eikä tiheinkään siiviläni pitänyt poissa kaikki hitusia. Niinpä ne tukkivat sifonin niin, ettei vaahtoa tullut nätisti pullosta ulos, vaan vaivaisina pikkunökösinä. Sain niitä kuitenkin pullosta pois annoksen verran kummallekin. Laitoin päälle hieman mansikkakastiketta ja aikoja sitten ostamaani lehtikultaa. Olipa sekin vekkulia ainetta, tarttui jokapaikkaan! Siinäkin on varmaan niksinsä, sellaiset joita minä en vielä tiedä. Saa kertoa miten sitä käsitellään.

Mansikkamousse maistui mahtavalta, mutta jäi harmittamaan se, että tein virheen tekniikassa. Ensikerralla puristan mansikat pehmeän muovisiivilän läpi blenderin sijaan, jolloin siemenet jäävät kokonaisina siivilään, eivätkä mene tukkimaan sifonin suutinta.

Hyvä tehdä nämä patruunamokat ja muut möhlingit silloin, kun ei ole ruokavieraita. Ensi kerralla osaan toivottavasti paremmin! Koska mousse ei suostunut tulemaan pullosta ulos rivakasti, arvasimme siellä olevan melkoisesti vielä painetta. Antti kävi ulkona avaamassa pullon sadetakkiin sonnustautuneena. Oli kuulema jokseenkin nopea ulostulo, kun hän avasi kannen. Ei enää näin! Puhdistin kannen suuttimen mukana tulleella harjalla, ettei sinne jää mitään tukkeeksi ja kokeilen lähipäivinä uudelleen paremmalla järjellä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Sifoni-ohjeet-välilehdelle, jonne kerään sekä onnistuneet, että pieleenmenneet kokeilut ilokaasun maailmassa. 

Teinkö vahingossa jotain terveellistä?

Keittiön tasolla oli kolme banaania, jotka jo vaativat joko käyttöä tai päiviltä päästämistä. En oikein ole innostunut banaanileivonnaisista, niistä tulee usein ylimakeita, tai jotenkin tunkkaisia. Smoothiessa banaani on omiaan. 

Kannullinen söpönväristä smoothieta

• 250 g maitorahkaa
• 3 kypsää banaania
• 2,5 dl mansikkaviipaleita pakastimesta
• 2 dl jäisiä mustikoita
• 1 rkl vaahterasiirappia

Kaikki vaan tehosekoittimeen ja painetaan nappia. Herkku on valmis hetkessä, siirappi oli kyllä tarpeeton, sillä banaaneissa oli makeutta yllin kyllin. Join heti ison lasillisen tuota sakeaa juomaa ja loput laitoin jääkaappiin viilenemään. Siitä sai hauskat mustikkaviikset, kun en jaksanut pillin kanssa pelleillä.

Monenlaista tähderuokaa

Näin viikonloppuisin meillä tahtovat aamiaiset venähtää vähintään brunsseiksi ja joskus pitää kiirehtiä, että ylipäätään ehdimme syödä aamupäivän puolella. Hyväunisinta perheenjäsentä täytyy houkutella erilaisin tuoksuin ja kolisteluin, kahvikoneen puhinoin ja vedenkeittimen sihinöin pois höyhensaarilta. Joskus myös reipas NYT YLÖS SIELTÄ-karjaisukin on paikallaan, etenkin jos nuori on sopinut menoja ennen kello kolmea. 

Tänä aamuna heti virkistävän kestävyysurheilusuorituksen jälkeen (90 sekuntia uintia) jatkoin jäisissä merkeissä ja hain pakastimesta mansikoita ja pullollisen mehua sulamaan. Tuumin pyöräyttää aamiaiselle rahkasta ja mansikoista jonkunmoisen juoman. En ole oikein perillä milloin voi puhua smoothiesta ja milloin ei, joten jääköön juoma nimeämättä. Sulatin väkivalloin purkillisen mansikkaa mikroaaltouunissa, siivosin roiskeet uunista ja surautin mikserissä kaksi purkkia rahkaa, purkillisen melko lämmintä mansikkaa ja lorauksen hunajaa tasaiseksi juomaksi. Sitä tuli vain niin nirkosen vähän, että lisäsin kannuun kolmisen desiä maustamatonta jogurttia ja sekoitin vielä hieman. Sitten tein älykääpiösti, kaadoin juoman kannusta kannuun. Kai sen olisi voinut kuskata mikserin kannussakin pihalle kuvattavaksi ja kaataa siitä suoraan laseihin? Mutta ei, tiskiä piti vaan tehdä.

Etsin aamulla ohjetta marsipaanille ja luumuille ja kuin tilauksesta sellainen löytyi Look what I made-blogista. Minäpä sitten sommittelin tällaisen kakun. Jäin hieman miettimään kyllä taikinan rakennetta ja määrää verrattuna luumujen määrään, mutta kerrankin tottelin ohjetta kirjaimellisesti. Kakkuun meni:

• 100 g pehmeää voita
• 100 g raastettua marsipaania
• 100 g sokeria
• 3 kananmunaa
• ripaus suolaa
• 1 rkl vaniljauutetta
• 100 g vehnäjauhoja
• 25 g maissitärkkelystä
• 1 rkl leivinjauhetta (paljohkosti?)
• 1 kg luumuja (minulla oli 750g rasiallinen ja siitäkin jäi ainakin kolmasosa mahtumatta kakkuun)

Kuumensin uunin 175 asteeseen ja raastoin marsipaanin karkeaksi raasteeksi suoraan kulhoon. Mittasin mukaan pehmeän voin, suolan ja sokerin. Eri astiaan mittasin jauhot, leivinjauheen ja maissitärkkelyksen. Pilkoin luumut kahdeksaan lohkoon. Vatkasin ensin hetken aikaa marsipaania, voita ja sokeria, jonka jälkeen lisäsin mukaan ensin vaniljauutteen ja sitten kananmunan kerrallaan. Lopuksi kippasin sekaan jauhot, jonka jälkeen sekoitin taikinan mahdollisimman vähällä sotkemisella tasaiseksi. Vuorasin keskikokoisen lasisen uunivuoan leivinpaperilla ja levitin pienehkön taikinan vuokaan. Asettelin luumulohkot taikinan päälle. Lohkoja jäi aika paljon. Arvelen niitä menneen korkeintaan 500 g. 

Paistoin kakkua ensin noin 40 minuuttia. Puolivälissä kävin kurkkaamassa uuniin ja huomasin luumujen kadonneen kokonaan. Joko ne lähtivät lätkimään tai hukkuivat taikinaan, yhtään pientä pilkahdusta ei näkynyt pinnalla. Paistoin kakkua kaikkiaan noin 50 minuuttia ennen kuin kakkutikkuun ei tarttunut enää yhtään taikinaa. Peitin loppupuolella kakun leivinpaperiarkilla, ettei pinta tummuisi liikaa. Minulle tuli mieleeni, että tein kesällä samantapaisen kakun, johon huolella valitsemani kirsikat katosivat yhtälailla ja muutenkin kakku oli jotenkin erikoinen. Tämänpäiväinen näytti sitten kuitenkin suht nätiltä paloiksi leikattuna ja maistuikin kivalta, vaikka hukutinkin kauniinväriset luumulohkot kokonaan. Söimme kakkua jälkiruokana jäätelön ja luumuhillolusikallisen kanssa. 

Lopuista luumuista keitin pikahillon. Olen alkanut tehdä tällaisia yhden purkin hilloja ja marmeladeja milloin mistäkin mitä minulla on vain vähän varastoissani. Sellaiset purkilliset tulevat äkkiä syötyä, eikä niitä löydy sitten enää kahden vuoden päästä jääkaapista, jolloin kukaan muista enää mitä purkeissa on. Laitoin luumulohkot pieneen kattilaan ja sirottelin päälle noin desin verran hillosokeria. Lisäsin mukaan tilkan vettä ja konjakkia. Keittelin hilloa noin puoli tuntia, kunnes melkein kaikki lohkot olivat hajonneet punaiseksi soseeksi. Kaadoin kuuman hillon desinfioituun purkkiin. 

Savulohen lopun piilotin pieniin lehtitaikinanyytteihin. Sulatin taikinalevyt ja leikkasin ne kahteen osaan. Asettelin kunkin palan yhteen nurkkaan pienen nokareen fetaa ja lohta. Taitoin taikinan kolmioksi ja painelin reunat yhteen. Koska löysin jääkaapista purkinlopun kaupallista luumusosetta, tein muutaman joulutortunkin. Taisivat olla varhaisimmat vuosiin. Pojat onnistuivat polttamaan kielensä, kun maistoivat yhdet pian uunista ottamisen jälkeen.

Eilistä naudan ulkofilettä käytimme quesadilloihin. Leikkasin lihan ohuiksi viipaleiksi ja raastoin pari nimetöntä juustopalaa. Silppusin hieman tomaatteja ja sipulia ja etsin jääkaapista guacamolen.

Kuumensin ison paistinpannun ja laitoin sille yhden tortillan kerrallaan. Minusta on helpompi tehdä quesadillat niin, että laitan täytteitä puolelle tortillasta ja käännän sitten toisen puolen päälle. Kääntäminen on helpompaa, kuin täyspyöreän kahdesta tortillasta tehdyn. Sirottelin täyteaineksia kohtuudella ja taitoin tyhjän osan päälle. Painelin hieman paistinlastalla, että juusto alkaisi sulaa. Hetken kuluttua käänsin tortillan isolla lastalla ja paistoin hetken aikaa toistakin puolta. Nostin puolikuun mallisen quesadillan leikkuulaudalle ja leikkasin sen kolmeen osaan. Valmistin näitä niin monta, kuin täytteitä riitti.

Lopulta unohdin käyttää esikeitettyjä maisseja mihinkään, eikä salsapurkkia löytynytkään kuin tyhjänä kierrätyslaatikossa. Sain kuitenkin jääkaapista monta rasiaa ja purkkia pois, samoin pakastimesta, saimme vatsat täyteen ja saatoimme alkaa valmistautua illan elokuvaan.

EDIT: Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään kaikki jämäruokia käsittelevät postauksemme.

Takaisin ruotuun!

Nyt loppuu laiskottelu ja Ranska-ruokien välttely! Kaksi päivää meni ihan harakoille, ensin olin liian laiska ja sitten liian kiireinen.  Mutta tänään on vapaapäivä, aikaa keittiöpuuhille ja myös niihin tarvittavaa intoa ja puhtia. Aloitin aamusta selailemalla valmiiksi ohjeita ja tekemällä kauppalistan. Piipahdin kaupassa heti sen auettua ja kerrankin sain kaikki tarvitsemani samasta kaupasta ja vähän ohi ostoslistankin.  

Luimupupu-blogin kolmikerrosjälkiruoka kiinnitti huomioni jo viime viikolla, etenkin kun sen nimi oli niin pitkä ja vaikea. Tuumin, että tuostapa meille lauantainen jälkiruoka, kun kaikkia aineksia rahkaa lukuunottamatta oli valmiina ja se olisi sopiva ranskalaiseen teemaamme. Kaupasta tultuani puuhastelin tapani mukaan montaa asiaa yhtä aikaa. Sillä tavalla saan eniten aikaan, myös sutta ja sekundaa. Niin ei onneksi käynyt tällä kertaa. Samalla kun keitin raparperikompottia jälkiruokaa varten, tein poikasille mango-mansikkajuomaa (josta ei jäänyt kuvallista materiaalia syystä, että juoma oli taivaallisen hyvää) ja keitin sokerisiirappia uutta "limoncello"-settiä varten. 

Tällaisessa multitaskingissa on se hyvä puoli, että valmista tulee monella rintamalla. Kääntöpuolena on sitten se, ettei kukaan siivoa jälkiäni, kun lempikeittiökölvini on melontaretkellä koko viikonlopun. Olen lähes hätää kärsimässä, kun veitset eivät hyppää itsestään puhtaina ja kuivina veitsitukkiin otettavaksi taas uudelleen käyttöön, eikä kompostikuppi tyhjene ilman omaa panostani. Myöskään virkistävää espressoa ei ilmaannu nenäni alle muutaman tunnin välein. No, olen iso tyttö ja pärjään kyllä. Kai. Ainakin jotenkuten. Pyyhin kyyneleeni ja käärin hihani.

Fraîcheurs de fraise et de rhubarbe, fromage blanc battu à la vanille. No niin, siinä se pitkä nimi nyt on. Leikkaa-liimasin sen luimupupusta, sillä varmasti olisin onnistunut kirjoittamaan jotain väärin, ainakin joku väkänen olisi väärään suuntaan. Käännöksestä jutellaan luimupupun postauksen kommenttilaatikossa. Aloitin siis keittämällä pienen raparperikompotin. Siihen tuli:

• 350 g raparperia paloina
• 1 iso Granny Smith-omena paloina
• 1 dl sokeria
• liraus vettä
• kanelitanko
• 1 rkl vaniljauutetta

Keitin kaikkia aineksia noin 20 minuuttia, kunnes omena oli lähes hajonnut ja raparperi oli aivan atomeina. Annoin kompotin jäähtyä kattilassaan kylmässä vedessä altaassa. Muistutin itseäni ottamaan kanelitangon pois.

Mansikkacoulista varten tarvitsin noin 2 dl mansikoita (säästin muutaman koristeluun) ja lusikallisen sokeria. Survoin lusikkaa apuna käyttäen mansikat siivilän läpi coulisiksi ja maustoin sokerilla.

Jälkiruoan rahkaosuutta varten käytin:

• 1 prk rahkaa 
• 1 dl kermaa
• 2 rkl tomusokeria
• 1 tl vaniljauutetta

Vaahdotin kerman ja sekoitin siihen rahkan, vaniljauutteen ja siivilän läpi tomusokerin. Lusikoin annoskuppien pohjalle alimmaksi jäähtynyttä raparperikompottia, sitten rahkakermaa ja päällimmäiseksi mansikkakastiketta. Pinnalle asettelin mansikkaviipaleita. Tämä jälkiruoka oli sitten taas ainakin pikkuserkku tälle keväällä tekemälleni jälkkärille, mutta minkäs sille voi, että raparperi, mansikka ja joku topakka maitotuote ovat kaikki niin hyviä? Pitää kyllä pinnistellä, että saisin aikaan jotain muunkinlaisia jälkkäreitä. Joskus edes. Jälkiruoat ovat jääkaapissa kylmenemässä, sen verran maistelin eri osioita, että tiedän kupeista löytyvän herkkua, kunhan päivällinen on syöty.

Tänään minulla oli aikaa myös päästä taas kärryille pyöräilystä, katsoin ennen tämänpäiväistä etappia koosteen eiliseltä. Tänään Ranskan vallankumouksen vuosipäivänä ajetaan 13. etappi, matkaa maaliin on vielä melkein sata kilometriä. Kokonaiskilpailun kärjen järjestys ei muuttune, mutta lopun nousut ovat varmaankin kiinnostavia katsoa. Ranskassa näyttää olevan kuuma päivä ja maisemat komeat.

Ps. Onnea äidille!