Ranskalainen aprikoosikakku

Leivon nykyään todella harvoin mitään makeaa. Ei tunnu löytyvän riittävän pieniä taikinoita, sillä emme saa syötyä kovin suuria leivonnaisia säällisessä ajassa. Nyt etsin pienen kakkuohjeen tuoreille aprikooseilla, ohje on peräisin täältä. Siinä oli alunperin tehty kakku luumuilla, mutta mainittiin, että myös aprikoosit, persikat ja nektariinit käyvät yhtä hyvin. Puolitin ohjeen ja tein todella pienen kakun. Konvertoin joltisellakin epätarkkuudella, pitkästä aikaa ohjeessa piti muuttaa mittoja. On minulla amerikkalaiset cup-mitat kyllä, mutta tykkään laittaa ainekset joko deseissä tai grammoissa. 

Ranskalainen aprikoosikakku

• 125 g pehmeää voita
• 1,5 dl sokeria (näköjään ohjeessa oli käytetty tomusokeria, mutta käytin tavallista sokeria)
• 2 kananmunaa 
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl maitoa
• puolikkaan vaniljatangon siemenet veitsellä raaputettuna
• voita vuoan reunojen voiteluun + 2 rkl vehnäjauhoja jauhottamiseen
• 6 aprikoosia (oikeastaan 5,5 koska yksi puolikas ei mahtunut suosiolla)
• 1 tl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl tomusokeria

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja leikkasin pienen rengasvuoan (halkaisija 18 cm) pohjalle palasen leivinpaperia. Voitelin vuoan reunukset ja sipaisin hieman voita pohjallekin ja laitoin paperin kiinni voisipaisuun. Jauhotin reunat vehnäjauhoilla. 

Vatkasin yleiskoneen kulhossa pehmeää voita ja sokeria hetkisen ja lisäsin mukaan kananmunat yksitellen. Nyt menivät viimeiset Ranskan kananmunat, olivat melko pieniä, mutta ajattelin niiden riittävän. Seuraavaksi lisäsin maidon ja lopuksi vielä vaniljansiemenet, jauhot ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi, vältin liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkastu. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja tasoittelin pinnan. Leikkasin aprikoosit puolikkaiksi ja asettelin taikinan pinnalle leikkuupinta ylöspäin. Ripotin teelusikallisen kuivaa fariinisokeria taikinan ja aprikoosien pinnalle. 

Paistoin kakku yhteensä noin 60 minuuttia. Ohjeen mukaan suuremmassa kakussa paistoaika olisi 45 minuuttia, mutta tätä pientä kakkua piti kyllä vain paistaa ja paistaa. Tunnin kohdalla se oli viimein kypsä, reunat alkoivat jo tummentua. Laitoin loppupuolella jo leivinpaperiarkin kakun päälle. 

Aprikoosit aivan hilloontuivat kakun pinnalla. Sirottelin pintaan hieman tomusokeria. Annoksiin leikkasin pienet palaset ja otin myös hieman Sia-vaniljajäätelöä sivukkeeksi. Juomana jääkahvia. Pystyi syömään! Mutta onneksi kakku ei ole suurempi, tämän varmaan jaksamme syödä. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeisen etapin pituutta piti lyhentää, koska ranskan vuoristoalueella ilmeni eilen jotain karjatautia ja liikenteen vähentämiseksi tautialueella, otettiin matkasta pois noin 40 km. Lähetys alkoi vasta kolmen jälkeen. Katsoimme kaiken mitä oli nähtävillä ja nousuun päättyneen etapin nopein oli jännittävän lopun jälkeen Thymen Arensman, se oli hänen toinen etappivoittonsa tässä kisassa. Toiseksi ajoi Jonas Vingegaard ja kolmanneksi Tadej Pogacar aivan Arensmanin perässä. Kokonaiskilpailun kärkeen tällä ei ollut vaikutusta. Huomenna on toiseksi viimeinen etappi ja se on hilly-tyyppinen. Näyttäisi siltä, että voittaja alkaa olla jo varma, mikäli vain Pogacar Pariisissakin ajaa maaliin.  

Pienellä viiveellä

CampaSimpukan kolmastoista Ranska-haaste alkaa muutaman päivän kuluttua pienellä viiveellä, sillä minulla on hetken aikaa muuta meneillään. En ole ehtinyt myöskään tutkailla keitä tämän vuoden kisassa on mukana, mutta kaikkeen siihen perehdyn, kun pääsen mukaan kisahuumaan. 

Sitä ennen postaan pienen jälkiruoan, jonka nautimme reissusta tulon ja reissuun lähdön välissä viime viikolla. Siinä oli hieman ranskalaisuutta ainakin juoman muodossa. Olimme tehneet päivällisen grillissä ja jälkilämmössä valmistuivat calvados-aprikoosit. Juoma oli kevään reissulta kotiin asti säilynyt Vouvrayn kuohuviini saumurilaisista laseista.

Calvados-aprikoosit

• 8 kypsää aprikoosia
• 1 rkl voita
• 1 rkl sokeria
• 0,5 dl calvadosta
• tuoretta timjamia

Leikkasin aprikoosit neljään lohkoon ja asettelin ne reippaasti voideltuun foliovuokaan. Ripottelin niille sokeria ja kaadoin päälle calvadoksen. Asettelin pinnalle muutaman tuoreen timjaminoksan. Kun päivällisen ainekset oli grillattu hiiligrillissä, nostin foliovuoan grilliin ja se jätettiin sinne jälkilämpöön hautumaan. Noin kolmen vartin päästä aprikoosit olivat pehmenneet ja voista, sokerista ja calvadoksesta oli muodostunut suloinen kastike. Söimme tämän herkun vaniljajäätelön kanssa ja avasimme pullon Vouvrayn kuohuviiniä. Olipa ihana hellepäivä. 

Tuon mukavan päivän jälkeen olimme muutaman päivän kotimaanreissulla, jonka sisältönä oli minuksi paljon tapaamisia ja kyläilyjä, mutta myös museoita, vesitorneja, kirkkoja ja kauniita kesämaisemia. Nyt olemme taas kotona eikä taida ihan heti helteitä olla taas tiedossa. 

Aprikoosifinancierit

Tänään oli pakkoleivontapäivä, tai ainakin oli pakko käyttää aprikoosit ennen kuin ne kaikki olisivat ehtineet mennä pilalle. Vadissa oli 7 aprikoosia, joista kaksi meni suoraan kompostiin ja viidelle oli keksittävä jotain, mieluiten Ranskaan kallellaan olevaa, onhan Tour de Francen toinen kilpailupäivä. Löysin ohjeen financier-leivoksiin, jollaisia olen kauan sitten kerran tehnytkin. Silloin käytin niihin vadelmia. Se ohje löytyy vuoden 2014 postauksesta. 

Tänään käytin ohjetta täältä, se on vielä kauempaa historiasta, vuodelta 2012. Blogi näyttäisi olevan yhä olemassa, kymmenvuotias kuten CampaSimpukkakin. Ohjeessa oli pieni epäloogisuus ainesten lisäämisen suhteen, mutta tein kuten parhaaksi näin. Alex sai aikaan 12 leivonnaista, mutta minulla oli varmaan vähän isommat vuoat, tuloksena oli 9 kpl. Minua laiskottaa nyt ihan hirveästi ja laitan mitat suoraan cuppeina, älkää suuttuko. Lähdeohjeessa tehdään gluteenittomia leivonnaisia, siinä käytettiin riisijauhoa, jota minulla ei ollut, joten korvasin sen vehnäjauholla. 

Aprikoosifinancierit

• hieman voita vuokien voiteluun ja vehnäjauhoja jauhottamiseen
• 1 cup mantelijauhetta
• 1/2  cup vehnäjauhoja
• 3/4 cup sokeria
• 1/2 cup sulatettua voita
• 1 tl vaniljauutetta (manteliuutteen sijaan)
• ripaus sokeria
• 5 kananmunan valkuaista
• 5 aprikoosia
• tomusokeria koristeluun

Kuumenna uuni 220 asteeseen ja voitele vuoat ja jauhota ne vehnäjauholla. Laita vuoat jääkaappiin odottamaan. Minä käytin ihan pikkuisia piirakkavuokia ja noin 1,5 dl vetoisia alumiinisia kertakäyttövuokia. Leikkaa aprikoosit lohkoihin. 

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Erottele valkuaiset keltuaisista ja jemmaa keltuaiset johonkin muuhun käyttöön  (minä intouduin tekemään jäätelöä). Mittaa kulhoon mantelijauhe, vehnäjauho, vaniljauute, sokeri ja suola ja sekoita. Lisää mukaan valkuaiset ja vatkaa hetkinen, lisää sitten sula voi ja vatkaa vielä hetkinen. Jaa taikina vuokiin ja laita taikinan päälle aprikoosilohkoja, noin 3-4 palaa/vuoka. 

Paista leivonnaisia ensin 7 minuuttia ja pienennä sitten lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 7-15 minuuttia, kunnes financierien pinta on kauniin ruskea. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, ovat leivokset valmiita. Kaksi matalien pikkuvuokien annokset tulivat kypsiksi hieman nopeammin kuin alumiinivuokien. Siivilöi jäähtyneiden leivonnaisten päälle tomusokeria. 

Tour de Francen toista etappia luonnehdittiin sanalla hilly ja sillä oli mittaa 185 km. Ainakin neljä ajajaa on jo joutunut keskeyttämään, mutta ei tietääkseni kukaan suosikeistani, enkä tiedä kummasta eilisen suurkasoista loukkaantumiset tulivat. Mutta saldona oli luunmurtumia ja haiman repeämistä, mitkä kuulostavat kauhealta. Että ihminen työssään saa tuollaisia vammoja on kamalaa. 

Emme ehtineet katsoa kovin tarkasti etappia, sillä teimme puuhommia ja jäätelötöitä. Liikahdin todella nopeasti, kun Kitchen Aidin jäätelökulhon mekanismi toimi kuten pitääkin ja lopetti veivaamisen jäätelön tullessa valmiiksi. Luulin, että nyt se meni rikki, mutta eihän toki. Tulipa hyvää jäätelöä. Asiaan, etapin voittaja oli Mathieu van den Poel ja hyvityssekuntien turvin hän sai keltapaidankin ja lähtee huomenna johtajana kolmannelle etapille. Toisena on Julian Alaphilippe kahdeksan sekunnin päässä. 

Apricot Fool Egan Bernalin voitonpäivänä

Giro d'Italia päättyi ja voittajaksi sinetöityi Egan Bernal. Päätösetappi oli henkilökohtainen aika-ajo ja sen voitti Filippo Ganna. Nyt meillä alkaa muutaman viikon haastevapaus, ennen kuin Tour de France alkaa kesäkuun lopulla. 

Italialaisen ruokahaasteen viimeisenä päivänä tein meille jälkiruokaa, jonka nimi on Apricot Fool. Olin ostanut kauden ensimmäiset aprikoosit ja löysin niille ohjeen (jonka jo hukkasin). Myöhemmin huomasin, että tein melkein identtisen jälkiruoan jo vuonna 2016 Giron aikaan. En antanut sen häiritä. En olisi tarvinnut näin paljon aprikooseja kahden hengen jälkiruokaan, mutta käytin kaikki pois ja purkitin loput keittämäni aprikoosihillon myöhempään käyttöön. Saattaisin ehkä tehdä jopa Sacher-kakkuakin, en ole sitä koskaan tehnyt.

Apricot Fool kahdelle

• 500 g tuoreita aprikooseja
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna ja mehu
• 140 g sokeria
• 3 rkl Cointreau-likööriä
• puoli purkkia mascarponea
• 1,5 dl kermaa
• 4 amarettokeksiä
• muutama vadelma
• tuoretta minttua

Keitin ensin aprikoosihillon. Halkaisin aprikoosit, otin pois kivet ja laitoin puolikkaat kattilaan. Lisäsin sinne sitruunan mehun, kuoriraasteen ja sokerin. Keitin hedelmiä noin 15-20 minuuttia, kunnes ne olivat pehmeitä. Kaadoin pehmeät hedelmät ja kattilaan muodostuneen nesteen Bamixin kapeaan kulhoon ja soseutin ne tasaiseksi. Sekoitin mukaan liköörin ja ja jätin hillon jäähtymään. 

Vatkasin kerman pehmeäksi vaahdoksi ja sekoitin siihen mascarponen. Lisäsin mukaan noin 1,5 dl aprikoosihilloa, säästin pari lusikallista kuppiin. Loput purkitin desinfioituun purkkiin kuumennettuani hillon vielä uudelleen. Sekoittelin varovaisesti mascarponemassaa ja jaoin seoksen kahteen lasiin. Koristelin vielä parilla teelusikallisella aprikoosihilloa, amarettokeksimuruilla, vadelmilla ja mintulla. 

Jälkiruoan kyytipoikana oli Giro d'Italian virallista proseccoa ja sääkin oli sopiva jälkiruoan nauttimiseen omalla terassilla. Nyt on mukava jäädä hieman haastevapaalle ja syödä ns. mitä haluamme. 

Ranskalainen porosalaatti, no tuota ei usko kukaan!

Viime vuonna tein hienon ankkasalaatin Ranska-haasteen alussa ja tänään varioin sitä hävikistä herkuksi-hengessä. Porohan on tunnetusti hyvin yleinen raaka-aine ranskalaisessa keittiössä. 

Porosalaatti kahdelle

• muutama viipale tähteeksi jäänyttä grillattua poronfileetä
• 2 sous vide-kypsennettyä perunaa
• nokare voita
• 2 kananmunaa
• 1 nektariini
• 4 aprikoosia
• puolikas päärynä 
• salaatinlehtiä
• basilikaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl appelsiinivettä
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 tl balsamicoa
• suolaa ja pippuria
• puolukoita

Keitin kanamunat ja leikkasin ne lohkoiksi. Pilkoin kaksi tähdeperunaa ja paistoin ne voissa rapeiksi. Asettelin vadille sekalaisia salaatinlehtiä. Leikkasin nektariinin, aprikoosit ja päärynän viipaleiksi, asettelin ne vadille renkaaksi salaatin päälle. Sommittelin kananmunapalat siihen päälle. Leikkasin tähteeksi jääneet poropalat ohuiksi viipaleiksi ja nostelin ne vadin keskelle ja ripotin rapeat perunapalat päälle. Asettelin basilikaa ympäri vatia, samoin muutamia jäisiä puolukoita. Sekoitin kastikkeen ainekset, sitruunamehun, sinapin, balsamicon ja appelsiiniveden tasaiseksi ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin kastikkeen salaatin niskaan. Ai että oli hyvää hellepäivän ruokaa!

Tour de Francen kahdestoista etappi oli se, joka päättyi Alpe d'Huezille, se on yksi kuningasnousuista Ranskassa. Viimeinen nousu oli aivan huiman jännittävä. Vincenzo Nibali joutui ilmeisesti katsojan kaatamaksi ja hänen mahdollisuutensa näyttivät ensin menevän kokonaan, mutta niinpä hän sieltä sinnitteli hyvin lähelle kärkeä. Nairo Quintana yritti kerran iskua, mutta hyytyi sitten. Chris Froome sai osakseen paljon buuauksia yleisöltä, mistä minä en tykkää yhtään, vaikkei hän suosikkini olekaan. Ykkökseksi tappeli itsensä eiliseltä tuttu voittaja Geraint Thomas ja toiseksi tuli Tom Dumoulin. Thomas jatkaa kokonaiskilpaillun ykkösenä ja Chris Froome on toisena.

Lohivartaat ja varsikukkakaali grillissä

Big Green Egg kuumeni tänään päivällistä varten, sääkin oli sen verran lämmin, ettei tarvinnut toppasortseja. Söimmekin ulkona ja samalla seurasimme Pikkuoravan seikkailuja pihalla. Siinäpä peloton yksilö, äiti saisi neuvoa katsomaan silloin tällöin ympärilleen. Päivällisen muodostivat lohivartaat, varsikukkakaali ja tomaatit, sekä palaset eilistä patonkia nekin grillissä elvytettynä.

Grilliherkkuja kahdelle

• noin 250 g kirjolohta viipaleiksi leikattuna
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• voita
• lisää sitruunamehua
• valkosipulinkynsiä
• tilliä
• varsikukkakaalin "oksia"
• pieniä tomaatteja
• muutama pala eilistä patonkia

Olin ajatellut tehdä lohen tällä ohjeella ja vähän sinne päin teinkin. Antti kuumensi Big Green Eggin hiilillä noin 200 asteeseen ja sommitteli siihen puolikkaan alan parilaa ja puolet reikäistä levyä. Kalapalani olikin melko ohut ja pieni kirjolohifile, joten sitä ei voinut tätä ohjetta varten leikata kuutioiksi, vaan leikkasin sen poikittain viipaleiksi nahkaa myöten. Sekoitin kulhossa oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria marinadiksi, jossa pyörittelin lohiviipaleet. Pujotin liotettuihin puisiin varrastikkuihin rullaksi kieritettyjä lohiviipaleita neljä kappeletta tikkuun. Sulatin pikkukattilassa ison nokareen voita, johon lisäsin sitruunamehua, kolme valkosipulin kynttä murskattuna ja paljon tilliä.

Laitoin yhteen vartaaseen neljä pientä tomaattia odottamaan grillaamista ja laitoin lautaselle varsikukkakaalin "oksia", kolme palaa kummallekin. Sutikoin ensin kukkakaalit voin, valkosipulin ja sitruunamehun seoksella, seuraavaksi leipäpalojen leikkuupunnat ja sitten lohivartaat. 

Antti grillasi epäsuoralla lämmöllä lohivartaat parilapuolella ja vihannekset ja leivät reikäisellä pellillä. Lohi kypsyi noin viidessä minuutissa ja samassa ajassa muutkin aterian osat. Ennen tarjoilua lusikoin vartaille vielä hieman voista sitruunakastiketta. Varsikukkakaali olisi ehkä voinut olla hieman pitempään lämmössä, mutta hauskaa syötävää sekin oli, lohivartaat ihan täydellisiä. Tomaattien kanssa olimme varovaisia, emmekä hommanneet vesikelloja kitalakeen. 

Jälkiruokana meillä oli pohjoisessa tekemäämme aprikoosijälkkärin toisinto, tällä kertaa laitoin neljä aprikoosia kummallekin omaan pikkuiseen foliovuokaan, lisäsin päälle hieman voinokareita, muscovadoa, marsalaa ja timjamia. Vuoat olivat grillissä jälkilämmössä sen aikaa, kun söimme pääruokaa. Söimme upeasti kypsyneet ja mehustuneet aprikoosit pienen jäätelöpalan kanssa, enempää ei pakastimista löytynyt. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Big Green Egg-välilehdelle, jonne kerään hiiligrillausaiheisia postauksiamme.  

Jälkilämpöjälkkäri

Eilinen jälkiruoka ansaitsee kaikessa yksinkertaisuudessaan oman postauksensa. Siltikin vaikka melkein samanlaista teimme pari vuotta sitten. 

Aprikoosit hiiligrillin jälkilämmössä

• rasia aprikooseja (noin 15 kpl)
• pieniä voinokareita
• ruokosokeria
• limoncelloa
• timjamia

Halkaise aprikoosit ja poista kivi. Sommittele puolikkaat leikkuupinta ylöspäin foliovuokaan, tai johonkin muuhun grillin kuumuutta kestävään astiaan. Ripottele puolikkaille hieman ruokosokeria, pari ruokalusikallista riittää. Lisää mukaan  muutamia voinokareita, timjamin oksia ja loraus limoncelloa, tai muuta makeaa alkoholia. Marsala käy hyvin. Tai jos et välitä alkoholista tässä kohtaa, lisää hieman vettä tai jotain mehua. Ei paljon, sillä hedelmistä ja sokerista irtoaa lientä, mutta vähän, jotta liemestä muodostuu kastike. 

Kun grillaaminen on saatu päätökseen ja kuten tavallista, hiillos on parhaimmillaan, laita vuoka grilliin jälkilämmölle. Kurkkaa välillä, ettei lämpö ole liian kova. Noin puolessa tunnissa aprikoosit ovat pehmenneet ja vuokaan on muodostunut ihastuttava kastike pehmeille hedelmille. Tarjoa jäätelön kanssa. Meille osui todella hyvät aprikoosit ja makeustasosta tuli juuri sopiva. 

Tämä onnistuu tietysti myös uunissa, mutta oli hauska käyttää grillin jälkilämpöä jälkiruoan valmistamiseen. Grillin lämpömittari näytti noin kahta sataa astetta, joten sama lämpö toimisi uunissakin hyvin. Myös nuotiolla tämä varmaan toimisi ihan hyvin, aprikoosit voisi  kääriä vahvaan folioon. 

Lihansyöntiä kerrakseen

Taikaluurini sopivassa valossa

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Giro d'Italia loppui  viikko sitten Vincenzo Nibalin voittoon ja olen viettänyt hieman bloggausvapaata, kävellyt caminohengessä ja nauttinut ihanasta helleviikosta. Eilen olimme koko perheen voimin kaksissa ylioppilasjuhlissa ja niiden uuvuttamana nukahdin sohvalle ennen kello kahdeksaa. En jaksanut katsoa Frozen-elokuvaa, vaikka olen kuullut sen olevan hyvä.

Campakeittiössä on vietetty melkoisia lihansyöntipäiviä, perilliset ovat pari kertaa ystävällisesti tulleet auttamaan lihapalasten tuhoamisessa. Sain taas lihapaketin Familialta, siinä olikin kaikenlaista mukavaa grillikautta aloittamaan. Pari vuotta sitten hankkimamme Weberin hiiligrilli ei oikein aluksi iskenyt, kokeilumme brikettien kanssa jäi muutamaan kertaan. Nyt otimme itseämme niskasta kiinni ja päätimme onnistua.

ois voinu pyyhkiä kannen siitepölyistä

En ollut koskaan kuullut presa ibéricasta, mutta sellaisia paloja Famialian paketissani oli tällä kertaa. Keittotaiteilijat olivat jo ehtineet grillata omansa. Etsiskelin neuvoja tämän mustan possun niskan tienoilta leikattuun palaan. Yksinkertaisin juttu olisi grillata pala, joten niin sitten tein. Sulatin presan ja leikkelin siitä hieman suurimpia rasvakohtia pois, hieroin pintaan suolaa ja pippuria ja hieman oliiviöljyä. Saimme Weberin briketit tällä kertaa kunnolla käyntiin, edelliskerroilla emme saaneet lämpöjä nousemaan kovinkaan kummoisiksi. Nyt se onnistui hyvin ja grillasin ensin lihapalan molemmin puolin komean näköiseksi. Sitten tökimme briketit grillin toiselle reunalle ja jatkoin presan kypsentämistä epäsuoralla lämmöllä, kunnes sisälämpötila 62 asteeseen, jonka sain monesta lähteestä lukea olevan ibéricon kohdalla turvallinen lämpötila. Minun lämpömittarini olivat jokseenkin erimielisiä tällä kertaa, joten hieman arpoen mentiin. Käärin palan moninkertaiseen folioon asettumaan noin 20 minuutiksi, jonka aikana valmistelin lisäkkeitä aterialle.

Lepuutuksen jälkeen leikkasin presan viipaleiksi, joista näki, että kypsyys oli hieman enemmän kuin mitä olin tavoitellut, mutta parempi niin, turvalliseen suuntaan. Presa oli maukasta, lihan rasvasyyt olivat sulaneet grillauksessa. Toisen palan kanssa haluan onnistua hieman paremmin, silloin minulla täytyy olla luotettava mittari käytettävissäni, mutta silloinkin haluan tehdä kypsennyksen Weberillä, nyt kun sen käyttäminen alkaa onnistua.

Toisena päivänä meillä oli niin ikään Familialta saatua angus flank steakia. Senkin grillasin ja käytännössä aivan samalla tavalla kuin presankin, mutta lämpötilaa en alkanut ohuempien flank steakien kanssa mittailla. Grillasin niitä molemmin puolin muutamia minuutteja, käärin folioon ja annoin levähtää puolisen tuntia. Kaksi paloista oli melko ohuita ja yksi selvästi paksumpi. Se sai jäädä aterian ajaksi folioon ja kun leikkasin sen myöhemmin Opiskelijalle ja Reippaalle mukaan evääksi, oli sen kypsyys aivan optimaalinen, sisus kauniin punertava, mutta juuri sopivan kypsä. Ohuemmat palat olivat hieman kypsempiä, mutta juuri valmistettuina syötyinä oikein maukkaita. En flankillekaan käyttänyt muita mausteita kuin suolaa ja pippuria.

Flank steak jäi hieman piiloon, kun otin liian pienen vadin tälle surf n' turf-henkiselle setille, jossa oli lihan lisäksi lohta, tiikerirapuja ja kampasimpukoita, sekä paahdettuja tomaatteja, joita ei tullut vahingossa liian vähän.

Kummastakin grillauskerrasta jäi muutamia lihaviipaleita, jotka perjantaina, hellejakson viimeisenä päivänä tein hävikistä herkuksi-teeman mukaisesti steak sarnieksi, tuoksi englantilaiseksi täytetyksi leiväksi, joita Jamie Oliver usein sommittelee ja kyllä niitä Emmerdalessakin välillä syödään. En leiponut itse leipää, sillä uunimme todellakin on hieman epäluotettava nyt, vaan ostin valmiit ciabattat. Olisi pitänyt hakea leipä Lidlistä, Prismassa myytävä rainbowleipä oli vähän turhan tiivis ja paksu. Ei tarvitse neuvoa käymään artesaanileipomoissa, ei niitä täällä ole.

Meillä ei ollutkaan säilöttyä paprikaa, joten tein paprikatäytteen leipiin tuoreesta paprikasta. Leikkasin paprikan ohuiksi suikaleiksi, samoin muutaman ohuen alkukesän sipulin. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja kypsensin paprikaa ja sipulia siinä noin kymmenisen minuuttia, maustoin suolalla ja pippurilla. Kammenpyörittäjä leikkasin minulle valikoiman yrttejä pihan ja kasvihuoneen penkeistä, pyysin kaikkia muita paitsi minttua, mutta miksei sekin olisi passannut.

Kun paprika ja sipuli olivat kypsiä, kumosin ne leikkuulaudalle ja hienonsin ne suurella veitsellä pehmeäksi silpuksi, kaadoin mukaan hieman lisää oliiviöljyä ja silputut yrtit. Sekoittelin ja hienonsin hieman lisää. Käytin tähteenä olleet lihaviipaleet grillissä, samoin paistoin viipaleet pulskaa pekonia. Grillasin halkaistujen leipien sisäpuolet ja painoin niitä yrttiseen paprika-sipuliseokseen, jonka maut ja öljy imeytyivät leivän leikattuun pintaan. Lusikoin seosta leivän pohjapalalle, asettelin päälle presa- ja flankviipaleita, tirisevän pekonisiivun ja laitoin leivän kansipuolen päälle. Painoin leipää hieman lyttyyn ja leikkasin sen kahteen osaan. Söimme leivän aiolipurkin loppujen kanssa, eikä evästä ollut kyllä moittiminen.

Jonain alkuviikon päivänä meillä oli mukavaa grillattua jälkiruokaa. Olimme syöneet lettuja edellispäivänä ja niitä oli jäänyt muutama. Kun olimme jo grillanneet, laitoin vielä jälkilämpöön muutamia halkaistuja aprikooseja foliovuoassa. Mukaan laitoin hieman sokeria, voita ja marsalaa. Aprikoosit kypsyivät sillä välin, kun söimme pääruokaa. Jälkiruoka-annoksen sommittelin taittelemalla letut vadille, laittamalla päälle vaniljajäätelöä ja pehmeiksi hautuneita aprikooseja. Sokerista, voista ja marsalasta oli muodostunut vuokaan maukas kastike, jonka kaadoin jäätelön päälle.

Perjantaina teimme myös kesäisten drinkkien suosikkiani, PIMM'Siä. Tosin meillä oli pieni pullonpohja pirkkapimmsiä, Sainsburyn omaa tuotetta, emmekä raskineet avata vielä oikeaa PIMM'Siä, se jää tehtäväksi myöhemmin kesällä. PIMM'S-drinkkiin tulee mansikoita, kurkkua, jotain sitrusta, meillä appelsiinia ja sitruunaa (kirjoitatteko tekin aina ensin sirtuuna, sitten struuna ja vasta lopulta oikein keskittyen sitruuna?) ja paljon minttua. Likööriä yksi kolmasosa ja kaksi kolmasosaa sitruunalimodania. Paksu pilli lasiin ja jäätä, se on siinä.

Kuvassa esiintyvää PIMM'S-pulloa ei vahingoitettu kuvauksen aikana, vaan käytettiin pirkkapullo loppuun.
Ellu voi todistaa.

Kiitos Familialle saamistamme tuotteista. 

Mascarponevaahtoa ja aprikoosikastiketta

Jälkiruoalle on yleensä aina tilaa, vaikka kuinka olisi mukamas vatsa täynnä. Tänään söimme päivälliseksi eilisen pastan loput, itse asiassa parin edellisen pasta-aterian loput, kesäkurpitsapastan loppu meni iloisesti sekaisin eilisen kanapastan kanssa, eikä tuntunut missään. 

Tankkasin heti alkuviikosta jääkaappiin mascarponea, ricottaa ja mozzarellaa. Niistä olemme jo käyttäneet mozzarellaa ja tänään aukesi mascarponepurkki. Ostin tänään aprikooseja ja niille löysin ohjeen, jossa käytettiin kumpaakin. Ohjeen otin täältä. Tein jälkkäriä viisi annosta, joten huominen makea aterian päätös on jo valmiina, kun Opiskelija tulee kylään. Aineluettelon määriä hieman soveltelin, en ollut mittaustuulella, vaan kaatelin aineksia vapaalla kädellä.

Aprikoosi-mascarponevaahto viidelle

• 500 g aprikooseja
• 1 purkki (250 g) mascarponea
• 3,3 dl purkki kuohukermaa
• 50 g valkosuklaanappeja
• loraus Triple Seciä
• 140 g sokeria
• sitruunan mehu ja kuori raastettuna
• muutama pieni amarettikeksi

Kuori aprikoosit, ota kivi pois ja leikkaa hedelmät neljään osaan. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu kattilaan. Lisää sokeri kattilaan ja kuumenna sokeri-mehuseosta hetken aikaa. Lorauta kattilaan hieman Triple Sec-likööriä ja kaada mukaan aprikoosipalat. Sekoittele ja anna kiehua niin kauan, että hedelmät ovat pehmeitä ja sokeriliemi käy vähiin, varo polttamasta pohjaan. Ota katilla pois tulelta ja jätä jäähtymään. Kun hedelmäkastike on jäähtynyt, aja se tehosekoittimessa tasaiseksi soseeksi.

Laita lasikulho tai muu kuumuutta kestävä astia pienen kattilan päälle. Kiehauta kattilassa vettä sen verran, ettei päällä olevan kulhon pohja osu kiehuvaan veteen. Kaada suklaanapit ja loraus kermaa päällimmäiseen astiaan ja anna suklaan sulaa. Sekoittele ja kun suklaa on melkein sulanut, ota astia pois kattilan päältä ja sekoita massa tasaiseksi. Jätä se jäähtymään, mukana oleva kerma estää suklaata jähmettymästä.

Vatkaa kerma tasaiseksi, pehmeäksi vaahdoksi. Kaavi mascarpone kulhoon ja vatkaa sitä haarukalla niin, että rakenne tulee tasaisen pehmeäksi. Yhdistä jäähtynyt suklaa-kermaseos mukaan mascarponeen, sen jälkeen kermavaahto. Viimeisenä kaada noin puolet aprikoosisoseesta seokseen ja pyöräytä muutaman kerran nuolijalla, älä sekoita aivan tasaiseksi. Lusikoi seosta annoskuppeihin. Anna jäähtyä jääkaapissa tarjoiluun asti. Juuri ennen tarjoilua lusikoi päälle vielä hieman aprikoosisosetta annoksen päälle ja murustele pinnalle pari kolme pientä amarettikeksiä. 

Giro d'Italian seitsemäs etappi on juuri tullut maaliin. Tänään ajettiin 211 km ja sitä luonnehdittiin Giron sivuilla mäkiseksi etapiksi, mutta jolle uumoiltiin kuitenkin massakiriä loppuun. Marcel Kittel koki rengasrikon noin viisi kilometriä ennen maalia, joten hän jäi kiristä paitsi. Kokonaistilanne ei kärjen suhteen muuttunut, Tom Dumoulin jatkaa pinkissä ja etapin ykköseksi kirjattiin Andre Greipel. Rostockin Raketti voitti jo toisen etapin tässä kisassa ja Lotto Soudal oli ykköstalli jo kolmatta päivää peräkkäin.

EDIT: Vielä ehtii mukaan Campasimpukan 5-vuotissynttäriarvontaan, jossa on palkintona painavaa luettevaa! Arvontaan mukaan pääsee täältä.

Frangipane

On mukava olla kotona taas, päivä on kulunut kotoisten puuhien parissa, olemme käyneet kaupassa, pesseet pyykkiä ja ottaneet vastaan mieluisat sukulaiset, jotka missasimme Savonlinnassa. Iltapäivällä alkoi taas Tour de France, on ollut kiintoisaa kuulla sairaslistan kuulumiset, mitä murtumia kenelläkin ajajilla on ja kenellä on toivoa ehtiä parantua ennen Vueltaa. 

Päivän ranskalaiskokkaus on jälkiruokaosastoa. Päivällisenä meillä oli uusia perunoita ja sukulaisten tuomaa lämminsavulohta. Jälkiruoaksi tein frangipanea, josta olen lukenut jo muutamasta blogista ja miettinyt, että tuota pitää kokeilla. Ohjeen katsoin FOOD52-blogista. 

Frangipane aprikooseilla

Taikina

• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 70  g suolatonta voita (tämä on arvio, ohjeessa oli epämääräinen 9 rkl)
• 0,8 dl erikoishienoa sokeria
• (0,5 tl suolaa mikäli voi on suolatonta)
• 1 kananmunan keltuainen
• 2 rkl kylmää vettä

Sekoita taikina-ainekset vettä lukuunottamatta food processorin leikkuuterällä muruiksi. Lisää vesi ja pyöräytä vielä sen verran, että taikina muodostuu palloksi. Kaavi taikina voideltuun vuokaan ja taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, että uuni lämpenee 200 asteeseen. Esipaista pohjaa noin 15 minuuttia, kunnes se on lievästi kypsynyt, jos pinta kohoaa, paina se spatulalla varovasti pohjaa vasten. 

Täyte

• 50 g pehmeää voita (taas arvio, ohjeessa oli 6 rkl)
• 1,2 dl sokeria
• 1,8 dl mantelijauhetta
• 1 kananmuna ja taikinasta jäänyt kananmunan valkuainen
• 2 tl vehnäjauhoja
• 1 tl maissitärkkelystä
• 1 tl vaniljauutetta
• ripaus suolaa
• tuoreita aprikooseja (minulla 4, olivat aika isoja) tai muita hedelmiä tai marjoja

Sekoita ensin voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää muut täytteen aineet mukaan, sekoita. Leikkaa aprikoosit ensin puoliksi ja sitten puolikkaat viipaleiksi. Kaavi täyte esipaistetulle pohjalle ja levitä se koko pohjan alalle. Asettele hedelmät tai marjat täytteen päälle ja paista torttua noin 35-45 minuuttia, kunnes pinta on kullankeltainen. Sirottele jäähtyneen tortun päälle tomusokeria ja syö! Oli muuten todella hyvä ohje, pohja oli ihanan muromainen ja aprikoosit olivat riittävän kypsiä. Sopi hyvän kahvikupillisen pariksi.

Tour de Francen yhdestoista etappi ajettiin mahtavassa aurinkoisessa säässä. Sen voittoon luikahti upeasti alkuviikosta päivän keltapaidassa ajanut Tony Galopin, hän jätti oikealla ajoituksella kirimiehet taakseen. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Vincenzo Nibali. Lähetyksen lopussa saimme seurata aikaa vastaan taistelevan Andrew Talanskyn ajoa maaliin, hän ehti kuin ehtikin aikarajan puitteissa maaliin ja pysyy mukana kisassa, mikäli terveyttä riittää.