Macarrones al ajillo – valkosipulipasta

Tänään halusin jotain oikein yksinkertaista ruokaa, silloin käännyn usein pastapussin puoleen. Otin ohjeen Spain on A Fork-blogista. Tässä ei paljon ole raaka-ainelistalla pituutta. Vaihdoin ohjeessa olleen ilmeisen chilin tai jonkun muun paprikajauheen kuin pimentonin rosepippuriin. 

Macarrones al ajillo – valkosipulipasta kahdelle

• 2,5 dl pientä nopeasti kypsyvää kierrepastaa (en nyt muista mikä sen pastamuodon nimi on)
• 1 l vettä + 2 tl suolaa pastan keittämiseen
• 3 rkl oliiviöljyä
• 4 valkosipulinkynttä ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 tl pimentonia (espanjalaista savustettua paprikajauhetta)
• 1 tl rosepippureita hieman murskattuna
• suolaa ja pippuria
• pieni pala manchegoa raastettuna

Laitoin pastaveden kattilaan kiehumaan ja kaadoin paistinpannulle oliiviöljyä, alle pieni liekki ja hetken päästä lisäsin pannulle ohuiksi viipaleiksi leikkaamani valkosipulit. Laitoin liekin oikein pienelle, ettei valkosipuli palaisi. Kun pastavesi kiehui, kumosin kolmen minuutin kierrepastat kattilaan. Valkosipuliviipaleet alkoivat saada väriä pannulla, laitoin liekin alta kiinni ja sekoitin mukaan rosepippurit ja pimentonin. 

Kun pasta oli kypsää, sekoitin sen pannulla olevaan valkosipuliseen öljyyn ja maustoin vielä suolalla ja pippurilla. Sekoitin puolet raastetusta manchego-juustosta koko annokseen pannulla ja loput sitten ripottelimme lautaselle pastan päälle. Hitsit, että oli hyvää, yksinkertaista ja edullista, arvelen ettei tämän aterian hinta ollut paljon yli kahden euron. 

La Vueltassa on lopputaputteluiden aika melko pian. Saumurin leirialueella ei nyt sitten olekaan mitään nettiä löydettävissä, joten katsoimme omilla gigoilla lopusta pienen pätkän, tasamaan etappi ei kauhean kiinnosteleva ollut. Jasper Philipsen ajoi lopulta massakirin voittoon ja kokonaiskilpailun kärki pysyy samana, Jonas Vingegaard johtaa Joao Almeidaa 44 sekunnilla. 

Possupihvit Calvadoskastikkeella

Maanantai on Ranskassa hyvä päivä ostaa marketeista viikonlopulta jääneitä tuotteita, jotka myydään punalaputettuina, niin teimme taas tänne Luxemburgiin tullessamme. Ostimme kaksi pientä luutonta possupihviä ja tänään tein ne meille päivälliseksi. 

Possupihvit Calvadoskastikkeella

• 1 suuri valkoinen herkkusieni kuuteen viipaleeseen leikattuna
• 3 valkosipulinkynttä pitkittäin halkaistuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 pientä luutonta possuviipaletta (en ole ihan varma olivatko ne kyljyksiä vai mitä kohtaa)
• 2 rkl Calvadosta
• 1,5 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• rosepippureita
• tuoretta persiljaa

Kuumensin ensin pannulla ruookalusikalliset voita ja oliiviöljyä ja paistoin niissä sieni- ja valkosipuliviipaleet. Kun ne olivat saaneet mukavasta väriä, nostelin ne foliovuokaan ja peittelin foliopalalla. 

Lisäsin pannulle toiset lusikalliset voita ja öljyä ja nostin possupalat pannulle paistumaan, kiersin paloille suolaa ja pippuria myllyistä. Kun paloissa oli hyvä paistopinta, kaadoin pannulle Calvadoksen, mutta tällä kertaa en liekittänyt, sillä pöytäliinan kulmat olivat liian lähellä kokkauspistettäni. Kun Calvados oli melkein kokonaan kiehunut kokoon, kaadoin pannulle kerman ja siirtelin possupaloja hieman, että ne saivat kunnollisen kastikekylvyn. Annoin pihvien vielä kypsyä loppuun sakenevassa kastikkeessa muutaman minuutin. 

Nostin pihvit lautasille, asettelin päälle foliovuokasta sieni- ja valkosipuliviipaleet, hieman suolaa ja pippuria, kastiketta, persiljaa ja ruosepippureita. Sivukkeena oli valmiit pakasteperunapaistokset, jotka olin paistanut airfryerissä. 

Tour de Francen viides etappi oli henkilökohtainen aika-ajo. Arvelin eilen, että se olisi kisan ainoa aika-ajo, mutta onhan siellä vielä loppupuolella lyhyt henkilökohtainen aika-ajo ilmeisesti ylämäkietappina. Tänään nopein oli Remco Evepoel ja toiseksi ajoi Tadej Pogacar. Tadej sai nyt sitten kokonaiskilpailun keltaisen paidan päälleen ja huomenna kisa jatkuu edelleen Normandiassa parinsadan kilometrin hilly-tyyppisellä etapilla.  Minulle nämä asetelmat ovat oikein mieluisat. 

Ranskalainen pippuripihvi leirioloissa

Emme tänään lähteneetkään eteenpäin Kokkolasta, nyt voi viipyä pidempään, jos siltä tuntuu. Aika hieno tunne, johon täytyy opettelemalla opetella. Aamukahvin aikana päätimme jarruttaa ja pysyä aloillamme, koska voimme. 

Päivän ruokaa varten oli melkein kaikki jo valmiina, mutta broccolinia ostimme Kokkolan Prismasta noin 9 km aamupäiväkävelyllä. Kokkolassa oli muutakin kivaa nähtävää kuin Prisma. 

Pippuripihvi lisäkkeineen CampaAdrian kaasuliedellä

Pihvit ja kastike

• 200 g naudan sisäfilettä noin 50g paloina (meillä oli tosi laiha sisäfileen loppupää)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 salottisipuli
• 1 suuri herkkusieni (josta käytin neljä keskeltä leikattua viipaletta)
• 0,5 dl konjakkia
• 1 dl kermaa
• 1 tl karkeaa dijonsinappia
• paljon rosepippuria
• tuoretta rakuunaa ja timjamia

Lisäkkeet

• 2 perunaa
• 1 porkkana
• 4 oksaa broccolinia
• timjamia ja rakuunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• kirsikkatomaatteja

Ajattelin etukäteen, että tekisimme tämän päivällisen suurimmaksi osaksi ulkona, jolloin välttäisimme käryjä ja roiskeita auton keittiössä. Sää oli kuitenkin niin tuulinen ja sateenuhkainen, että tein kaiken sisällä. Laitoin lieden reunoille hieman foliota suojaksi, vaikkei maailma nyt sitten pelastunutkaan. Pahoittelen. 

Aloitin preppaamalla vihannekset. Puolitin kaksi perunaa pitkittäin, toinen niistä oli se sydän, jonka Antti ihan itse tarkoituksella kasvatti. Silppusin salottisipulin ja leikkasin suuresta valkoisesta herkkusienestä keskeltä neljä viipaletta isoimmasta kohdasta. Loput säästin myöhempää käyttöä varten, että maailma pelastuisi, you know. Trimmasin neljä oksaa broccolinia ja leikkasin porkkanan neljään palaan. 

Leikkasin naudan sisäfileen laihemmasta päästä neljä pientä pihviä ja jätin pienen pätkän ihan ohuinta palaa sellaisekseen. Kiersin myllyistä pihveille suolaa ja mustapippuria. 

Varsinaisen kokkaamisen aloitin laittamalla pieneen wok-pannuumme vettä kiehumaan. Kun vesi kiehui, nostin veteen perunanpuolikkaat ja porkkanapalat kypsymään, lisäsin mukaan tuoretta timjamia ja rakuunaa.

Samaan aikaan kuumensin isomman pannun (se on ihan viiden markan halpispannu, ostettu Intermarchesta Raskasta vuonna 2014, ei mikään oikea pihvipannu, kevyt ja vielä siisti) ja sillä hieman voita ja oliiviöljyä. Lisäsin pannulle ensin sieniviipaleet ja paistoin niitä pari minuuttia puoleltaan. Nostin sieniviipaleet alumiinivuokaan odottamaan. Lisäsin hieman voita ja sipulit pannulle paistumaan. Parin minuutin päästä nostin pihvit pannulle sipuleitten seuraksi. 

Tässä vaiheessa perunapuolikkaat ja porkkanaviipaleet olivat ihan viittä vaille kypsiä, nostin ne sieniviipaleitten kanssa samaan alumiinivuokaan odottamaan ja lisäsin wok-pannulle broccolinit esikypsymään noin 2 minuutiksi. Siitä siirsin nekin alumiinivuokaan odottamaan. Antti kaatoi esikypsytysveden pois ja kuivasi pannun minulle uudelleen, Antti on suosikkikölvini. Samaan aikaan hän kattoi pöydän ja keräsi pois välineitä, joita en enää tarvitsisi ja vei biojätteen ja roskat.

Pihvit olivat nyt olleet sipulin kanssa pannulla noin 3 minuuttia, käänsin pihvit ja menin ulos autosta. Otin mukaani minikokoisen konjakkipulloni  ja Antilla oli valmiina tulitikut. Minä kaadoin konjakkia kuumalle pihvipannulle ja Antti sytytti konjakin palamaan. Ai että mikä tuoksu!  Liekitys ei näy kuvassa, mutta vannon kautta kivan ja kannon, että niin tapahtui.

Kun konjakki paloi loppuun ja liekitys oli ohitse, menin takaisin sisälle CampaAdriaan ja jatkoin viimeistelyä. Lisäsin pihvipannulle kerman ja karkean dijonsinapin. Nostin kastikkeen kiehumaan, sekoittelin ja käänsin pihvejä vielä kertaalleen. 

Samaan aikaan kuumensin uudelleen wok-pannun ja lisäsin sille voinokareen kanssa melkein kypsät perunapuolikkaat, porkkanapalat ja broccolinit niin, että ne kuumenivat ja saivat pienen paistopinnan. 

Kuulostaa siltä, että tässä kaikessa meni kauan aikaa, mutta ei mennyt. Alkuvalmistelut veivät viitisen minuutia, esikeittämiset 10 minuuttia ja paistamiset ja viimeistelet veivät limittäin esikeittämisen kanssa noin 10-15 minuuttia. Ajoitus onnistui tänään todella hyvin. Pihvit kypsyivät loppuun kastikkeessa ja vihannekset saivat viimeisen voitelun samaan aikaan. 

Annoksessa oli 2 pientä pihviä, sieniviipaleet, yksi peruna puolikkaina ja kaksi palaa porkkanaa, sekä 2 oksaa broccoliinia. Pihvien päälle ripottelimme runsaasti ihania rosepippureita. Kastiketta oli vähän ylimääräistä, mutta se oli niin hyvää, että söimme sen joka tapauksessa. Erittäin makeita kirsikkatomaatteja oli myös lautasella. 

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli aivan täydellinen vuorietapin malliesimerkki. Välillä ajettiin tymässä (sumu tai pilvessä ajaminen) ja lopussa saimme jännittää loppuratkaisua. Tadej Pogacar oli se voimakkain ja nopein. Upeaa! Nyt kävi niin, että Primoz Roglic otti kuin otti keltaisen paidan haltuunsa. Huomenna on lepopäivä ja meilläkin on haastevapaapäivä.

Pihvi ihan itselleni ja mansikkamozzarella

Kun olen yksin kotona, en tee kovin kummoisia ruokia itselleni, etenkään jos olen paljon töissä. Nyt olen ollut sekä töissä, että suorittanut vaativaa kestävyysurheilua, eli katsonut kaikkia Austen-filmatisointeja, joita kokoelmastani löytyy. Se on ollut kyllä aika rankka homma, myönnän. Olen jo ylittänyt puolivälin reilusti versioiden lukumäärässä, mutta ajallisesti puoliväli on vielä saavuttamatta, sillä jäljellä on muutama tv-sarja, joitten katsomisessa menee aikaa. Tänään keitin itselleni puuroa aamiaiseksi, ei siis kakkua joka päivä, mutta päivällissuunnitelma on sitten ihan muuta. 

Päätin valmistaa itselleni päivällistä  tänään ja hankin siihen tarpeet jo eilen töistä päästyäni. En syö nykyään lihaa kovin usein, mutta tälle päivälle ostin itselleni muhkean palan naudan sisäfilettä ja päätin paistaa oikein ronskin pihvin. Mietin mitä lisäkkeitä pihvini tarvitsisi ja päädyin muutamaan parsannuppuun ja mansikkamozzarellaan. 

Pihvi 

• 160 g palanen naudan sisäfilettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia

Konjakki-rosepippurikastike pihville

• pannun paistorippeet 
• 0,5 dl konjakkia
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia

Mansikkamozzarella

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 4 mansikkaa
• pippuria
• parasta balsamicoa
• tuoretta timjamia

Vihreät parsat

• 4 vihreää parsaa
• nokare voita
• suolaa ja pippuria

Valmistelin ensin mansikkamozzarellan. Otin juustopallon pois liemestä pakkauksestaan ja taputtelin sen pinnan kuivaksi paperilla. Leikkasin juustoon veitsellä viiltoja, mutten viipaleiksi asti. Leikkasin muutaman mansikan viipaleiksi ja työnsin viipaleita juuston viiltoihin. Pyöräytin päälle pippuria ja lirutin parasta balsamicoa pikkulusikalla päälle. Sitä ei ole enää paljon, sitä ei kannata tuhlata. 

Napsautin parsoista kuivemman pään pois, ne katkeavat koko nippu melkoisen samasta kohtaa, koska ovat samaan aikaan otettu maasta. Höyrytin parsoja pari minuuttia ja nostin ne sitten lautaselle odottamaan. Viimeistelin ne sitten myöhemmin. 

Otin pihvin lämpenemään pari tuntia aikaisemmin huoneenlämpöön. Palanen oli niin paksu, että sen oli hyvä lämmetä kunnolla. Pihvin voi kuulema paistaa ihan hyvin jääkaappikylmänäkin, mutta minä luotan pieneen lämmöntasoittamiseen. 

Kuumensin uunin 120 asteeseen ja laitoin liedelle valurautapannun kuumenemaan senkin. Laitoin pannulle voita ja oliiviöljyä ja kun voin kuohu oli asettunut ja alkanut ruskettua, nostin pihvin pannulle. Paistoin pihviä molemmilta puolilta noin kaksi minuuttia. Laitoin pihviin paistomittarin ja nostin pannun uuniin. Kun pihvin sisälämpötila oli 58 astetta, nostin pannun pois uunista ja pihvin lautaselle, jonka peitin foliolla. 

Pannulle oli jäänyt voin ja öljyn seos ja makua pihvistä. Kaadoin pannulle konjakkia ja kiehutin sen melkein kokonaan, raaputin pannun pohjasta kaikki makuainekset konjakkiin. Lisäsin pannulle tuoretta timjamia ja kurkkasin olisiko pihvilautaselle muodostunut paistolientä. Olihan sitä hieman ja lorautin sen folion alta pannulle myös. Lisäsin kermaa ja rosepippureita ja annoin kastikkeen kiehua pari kolme minuuttia, kunnes se sakeni. 

Samalla kuumensin toisella pienellä pannulla nokareen voita ja käytin parsoja pannulla kypsymässä loppuun ja saamassa hieman paistopintaa. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. 

Ensimmäinen ikioma ainokaispihvini oli aivan täydellinen makuuni. Ei liian raaka, ei liian kypsä. Mansikka sopi mozzarellan kaveriksi aivan yhtä hyvin kuin tomaatti tai viimeaikainen suosikkini appelsiini. Parsoista nyt ei voi olla pitämättä, jollei niitä kypsennä muhjuksi. 

Tämän aterian voimin jaksan jatkaa Austen-maratonia, vuorossa on taas vanhempaa tuotantoa, joten kunnon ruoka olikin tarpeen kestämisen varmistamiseksi. Minulle on alkanut muodostua kuva siitä, millainen olisi ideaalinen roolitus Austenin teoksiin, yksi Willoughby sieltä, Darcy tuolta, Elizabeth kolmannesta ja Emma neljännestä. Ja montaa kökköä näyttelijää ei kelpuutettaisi ollenkaan.