Espanjalainen kesäkurpitsatortilla

Tänään olimme pyöräretkellä Noirmoutierin saarella ja sen lopuksi kävimme syömässä ostereita ja crevettejä toisessa tutussa paikassa, siitä mikä oli toissapäivänä kiinni. Nyt se oli auki ja saimme hyvän setin samalla hinnalla kuin naapurista, ostereita oli yksi vähemmän, crevettejä "vain" se luvatut 10 kpl (siellä toisessa paikassa oli 11, vaikka piti olla 10). Hyviä kuin mitkä ja paljon väkeä oli samoissa syömäpuuhissa. 

Koska tämä pieni ateria oli melkein oikeaoppisesti ranskalaiseen lounasaikaan, teimme päivällistä vasta  myöhemmin. Ohjeen olin katsonut jo valmiiksi aamulla, kun muistin meillä olevan pieni kesäkurpitsa varastoissamme. Spain on A Fork oli taas lähteeni. Muuntelin hieman ainesmääriä niin, että sain meidän paistinpannullemme sopivan satsin yhtä kahdelle jaettavaa tortillaa varten.

Espanjalainen kesäpurpitsatortilla

• oliiviöljyä paistamiseen
• 1 pienehkö kesäkurpitsa (hintalapun mukaan 196 g)
• 1 uuden sadon punasipuli (niitä eilen markkinoilta ostettuja)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• pienen pinaattipussin loput (noin 50 g, oma lisäykseni sillä pinaatit piti käyttää pois)
• 4 kananmunaa (kaksi pientä ja kaksi tavallisemman kokoista)
• noin tikkuaskin kokoinen pala "mukamanchegoa" (oikeaa manchegoa ei ole löytynyt mistään, mutta jotain pyreneitten alueen ranskalaista tosi manchegomaista juustoa)
• suolaa ja pippuria

Viipaloin kesäkurpitsan mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi (lähdeohjeessa leikattiin kuutioiksi). Viipaloin sipulin samoin mandoliinilla ja otin esille muut ainekset. Rikoin kanamunat kulhoon ja vatkasin ne kevyesti sekaisin. Raastoin juuston ja lisäsin sen kananmunaan, ripotin suolaa ja pippuria mausteiksi. 

Laitoin pannun kuumenemaan kaasuliekille ja laitoin sille oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumentunut, paistoin sipulia muutaman minuutin, hetken päästä lisäsin mukaan kesäkurpitsaviipaleet. 

Hetkisen kuluttua lisäsin mukaan vielä pinaatit, niitä oli noin kaksi kourallista, mutta nehän menevät lämmössä ihan olemattomiin. Kumosin kaikki pannulta kananmuna-juustoseokseen ja sekoittelin. Jätin seoksen osaset tutustumaan toisiinsa muutamaksi minuutiksi. 

Kuumensin pannua taas uudelleen ja lisäsin sille oliiviöljyä. Kaadoin kulhosta koko tortillamassan pannulle ja pienensin liekin noin puoliteholle ja paistoin tortillaa noin 4-5 minuuttia. Kun oli aika kääntää tortilla, otin hieman pannua pienemmän lautasen (tämä olikin minulle uusi niksi, että käännettäessä tämmöistä ruokaa pannulla, otetaankin vähän pannua pienempi lautanen eikä suurempi) jonka asetin tortillan päälle ja kiepautin pannun ylösalaisin ja tortillan lautaselle. Siitä luisutin sen takaisin pannulle paistumaan toiseltakin puoleltaan. Tärkeää on pitää lämpö pannulla kohtuullisena, ettei tortillan pinta paistu liikaa ja sisus jää raa'aksi. 

Toinen puolikin sai paistoaikaa noin viisi minuuttia ja luisutin tortillan takaisin sille samalle lautaselle, jota olin käyttänyt kääntämisessä. Jaoimme hieman jäähtyneen tortillan kahteen osaan ja söimme sen salaattisekoituspussin loppujen kanssa. Tälle kahden hengen aterialle tuli hintaa noin 5 €. 

La Vueltassa oli tänään medium-vuorietappi ja se oli jo 11. tässä Vueltassa. Ed Dunbar saavutti tänään ensimmäistä kertaa grand tour-voiton ollessaan etapin nopein. Kokonaiskilpailun tilastoa ei nyt jostain syystä pääsekään katsomaan La Vueltan sivuilta, mutta ymmärsin Ben O'Connorin edelleen johtavan. Korjaan myöhemmin, jos ymmärsin väärin ja General Ranking ilmestyy sivuille. 

Toivottavasti joku lapsi saa tästä lahjoituspyörästä itselleen hyvän ajokin
 pienen huollon jälkeen.

Köyhät ritarit loimulohella

Eilen söimme raclettea ja sitä varten ostettua rosmariinileipää jäi puolet. Leipä oli sen oloista, ettei se paranisi seuraavaan päivään eikä olisi kovin hyvää syötävää sellaisenaan. Niinpä tein siitä köyhät ritarit tänään aamiaiselle. 

Loimulohta köyhillä ritareilla kahdelle

• 4 viipaletta vaaleaa rosmariinileipää
• 1 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 1 rkl voita

Päälliset

• 1 rkl voita
• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• palanen loimulohta 
• salaatinlehtiä
• kirsikkatomaatteja

Sekoitin lautasella kananmunan ja maidon tasaiseksi ja unohdin maustaa seoksen, hieman vaikka jauhettua paprikaa oli sopinut. Kastoin leipäviipaleet munamaitoon ja paistoin ne pannulla voissa. Toisella pannulla paistoin kevyesti vatkatut kananmunat ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Siinäkin olisin voinut hieman iloitella mausteilla. Nostin köyhät ritarit tarjoiluvadille ja sommittelin joka palaselle salaatinlehtiä. 

Paistoin munakkaan vai toiselta puolelta, yläpuoli sai vain hyytyä pienellä liekillä. Jaoin munakkaan neljään osaan ja nostin jokaiselle ritarille salaatin päälle munakasta. Jaoin loimulohipalan neljään osaan ja ne leiville. Päälle vielä kirsikkatomaatteja puolikkaina. Vähän olisi voinut olla räväkämpi makumaailma, mutta kyllä se marraskuun lopun sunnuntain aamupalalla maistui. Kaasuliedellä valmistui koko aamiainen kahveja myöten, mutta valoa oli ihan pakko vähän sytyttää, vaikka sähkö maksaakin tänään taas paljon. 

Sipsimunakas

Näin viime viikolla Jotain maukasta-Marin instakuvan tästä hauskasta ideasta ja kokeilin sitä Espanja-ruokahaasteeni osana tänään. Marin blogissa on tästä postaus myös. Tein tämän neljästä kananmunasta, koska silmäni söivät hurjasti ja vatsakin veti. Ferran Adrià on kuulema tämän repseptin isä, hänestä en ole aiemmin kuullutkaan, enkä nytkään tämän enempää. Luin hänen ohjeensa jostain sivustolta, jonka kadotin jo. 

• 2 tl oliiviöljyä
• 4 kananmunaa
• 3 pientä kourallista tavallisia perunalastuja (ei mitään ihmemakuja, en tykkää sellaisista)

Riko kananmunat kulhoon ja vispilöi ne tasaiseksi massaksi. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja lisää sipsit kananmunaan. Sekoita varovasti. Kaada massa pannulle ja paista sen verran, että pohja hyytyy ja pintakin sen verran, että tohdit kiepauttaa lautasen avulla munakkaan ylösalaisin. Lisää toinen tilkka öljyä pannulle ja valuta munakas uudelleen pannulle vielä hetkeksi. 

Syö tapastyyliin pieniksi paloiksi leikattuna tai miten nyt tykkäätkään. Meillä oli lisänä muutama viipale serranonkinkkua, kapriksia ja tomaatteja. Ai että oli kiva ruoka, en kyllä olisi heti arvannut, että siinä on sipsejä, ellen olisi niitä itse siihen laittanut. 

La Vueltan yhdestoista etappi oli kirimiesten lemppari. Minä olin hammaslääkärin jälkeisessä puutumuksen tilassa alkuiltaan asti, joten katsoin etappia jokseenkin kevyesti. Voittajaksi ajoi minulle tähän asti aivan tuntematon Kaden Groves ja kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Remco Evenepoul. Primoz Roglic on toisena. Philippe Alaphilippe joutui keskeyttämään kaaduttuaan ja ilmeisesti loukattuaan olkapäänsä tai solisluunsa pahemmin. Myös Simon Yates on keskeyttänyt koronatarvinnan vuoksi.

La falsa trippa – leikkimahalaukkua

Nukuimme viime yönä oikein jättipitkät unet, 11 tuntia. Suuren osan yötä koitin ratkaista unessa ongelmaa siitä, mitä italialaista me söisimme tänään, kun Giro d'Italia jatkui kolmannelle viikolleen. Hyvin usein saan unessa ruokaideoita ja toteutankin niitä, vaihtelevalla menestyksellä, mutta viime yönä se ei onnistunut. Seikkailin unissani entisten työkavereitteni kanssa jossain kesäleirityyppisesti, toki tein siellä kollegoille ruokaa. 

Meistä kumpikaan ei ole kovin koskaan innostunut ajatuksesta syödä mahalaukkua. Mutta tänään söimme, tosin vain leikisti. Selasin aamiaisen aikana Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjaani ja siellähän oli tämä vekkuli ohje valetrippasta. Olin merkinnyt sen jo kotona kokeiltavaksi, mutta olin ehtinyt jo unohtaa sen. Täydellinen mobileruoka, helppo ja nopea valmistaa eikä tarvinnut ostaa kuin lisää kananmunia, kaikkea muuta löytyikin mobilepantrysta. Ostin muuten niin suuria kananmunia, etteivät ne mahtuneet matkarasian koloihin. Herranen aika, munatkin ovat Ruotsissa suurempia!

Kirjan kirjoittaja Vittorio Gianni kertoo mitä trippa on. Se tarkoittaa nautaeläimen mahalaukkua useita tunteja keitettynä ja sen jälkeen suikaloituna tomaattikastikkeessa tarjottuna. Ei kuulosta minusta ollenkaan houkuttelevalta. Ei Antinkaan. Muistelimme, että Helmut Kohl tykkäsi mahalaukusta. Tämä Vittorion trippato (eli trippan tyyliin suikaloitu raaka-aine tomaattikastikkeessa) oli heti sellainen, mitä tahdoin kokeilla. Vähän sovelsin aineksissa, varsiselleriä ei ollut varastossa enkä halunnut ostaa suurta nippua yhden varren takia. 

La falsa trippa – eli trippato eli jekkuruoka

Tomaattikastike

• pieni tölkki tomaattimurskaa
• 1 kevätsipuli silputtuna 
• tuoretta basilikaa ja persiljaa
• suolaa ja pippuria

Munakas

• 3 kananmunaa (joista kaksi suomalaista tavallista kananmunaa ja yksi large ruotsalainen)
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 2 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen (ei mainuttu ohjeessa, mutta käytin maalaisjärkeäni)

Tarjoiluun

• persiljaa ja basilikaa vielä vähän
• kevätsipulin varren vihrein osa silppuna
• raastettua parmesaania

Laitoin tomaattimurskan kattilaan ja lisäsin sinne yrtti- ja sipulisilppua. En kuullottanut sipulia, se on niin keväistä nyt, ettei tarvitse erikseen kypsentämistä. Jätin kastikkeen kiehumaan maltillisesti ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. 

Rikoin kolme kananmunaa pieneen kannuun ja lisäsin sinne vehnäjauhon ja maidon, sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Kuumenin paistinpannun ja sillä nokareen voita. Paistoin neljä pientä, ohutta munakasta, tästä määrästä tuli sopivasti juuri neljä kappaletta. Pinosin ne odottamaan viimeisenkin valmistumista. 

Antin vaativa tehtävä oli raastaa parmesaania ja hän suoriutui siitä oivallisesti. Kun kaikki munakkaat olivat valmiit, leikkasin ne noin 1-2 sentin suikaleiksi ja sekoitin ne tomaattikastikkeeseen. Kauhoin valetrippan kastikkeineen lautasille, ripotin loput yrtit ja sipulit päälle ja aivan päällimmäiseksi parmesaania. 

Tämä oli todella hauska ruoka, jollei olisi tiennyt, että kyseessä on munakas tomaattikastikkeessa, olisin ollut helposti hieman vastahakoinen maistamaan. Enkä vieläkään viehäty ajatuksesta syödä mahalaukkua. 

Giro d'Italian kuudestoista etappi oli melkein lopussa, kun pääsimme lähetyksen pariin. Voittajaksi suoriutui Jan Hirt, joka on osallistunut monta kertaa Giroon aikaisemminkin, mutta tämä oli hänen ensimmäinen etappivoittonsa tässä kisassa. Richard Carapazin johto rosapaidassa on vain kolme sekuntia toisena olevaan Jai Hindleyhyn. Huomenna on taas vuorietappi, saa nähdä ehdimmekö nähdä siitä paljon, sillä huomisellekin on katsottavana aika monta kirkkoa. 

Merilevä-graavilohimunakasrulla

Meillä on edessä oikea voimainponnistus. Pesimme eilen sohvan selkänojatyynyjen päälliset ja tyynyt olivat ulkona monta tuntia tuulettumassa. Untuvatäytteiset tyynyt tykkäsivät raikkaasta kevätilmasta niin, että pullistuivat aivan hurjasti. Nyt päälliset ovat kuivuneet ja nuo hullunmuhkeat tyynyt pitäisi saada sullottua takaisin päällisiin. Tällainen tiedossa oleva painituokio vaatiin kunnon aamiaisen. 

Merilevä-graavilohimunakasrulla kahdelle

• 3 kananmunaa
• 1 tl miriniä
• 2 tl vettä
• 1 tl soijakastiketta
  
• suolaa ja pippuria
• tilkka öljyä
• 1 arkki merilevää neljään palaan leikattuna
• muutama siivu graavilohta

Riko kananmunat kulhoon ja mausta mirinillä, soijalla, suolalla ja pippurilla, lurauta mukaan myös tilkka vettä. Sekoita tasaiseksi. Kuumenna pannu ja sutikoi sitä öljyllä. Kaada pannun pohjalle ohut kerros munamassaa ja aseta päälle muutama ohut siivu graavilohta. Kun massa alkaa olla hyytynyt, kääri munakas rullalle ja siirrä sulla pannun reunalle. Sutikoi taas öljyä ja kaada toinen ohut kerros munakasmassaa pannulle rullan viereen. Lisää nyt palanen merilevää ja kun massa on hyytynyt, kääri taas rullalle. Toista täytettä vaihtaen niin kauan, kuin massaa riittää. Nosta rulla leikkuulautaselle ja jätä hetkeksi tekeytymään. Halutessasi voi kääriä sen sushimattoon kymmeneksi minuutiksi, minä en viitsinyt tällä kertaa. Leikkaa hetkisen asettunut rulla viipaleiksi ja tarjoa vaikkapa paahtoleivän kanssa tai sellaisenaan. 

Munakaspallerot

Nämä vekkulit munakaspallerot tein salaattiin lisäkkeeksi, mutta nämä olisivat paremmin edukseen aamiaisella vaikkapa rapean pekonin kanssa. Paistoin ne ebelskiverpannulla, jota tulee käytettyä ihan liian harvoin. En laittanut nyt mitään erityisiä täytteitä.

Munakaspallerot (9 kpl)

• 3 kananmunaa
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen

Täytevaihtoehtoja

• fetajuustomurusia
• cheddaria raastettuna
• paistettua pekonisilppua
• pikkuisia sieniä 
• kirsikkatomaattipalasia
• mitä nyt mieleen juolahtaa

Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja lisäsin mukaan ruohosipulisilppua, suolaa ja pippuria. Laitoin ebelskiverpannun kolosiin pienet nokareet voita ja kun pannu oli  kuuma, lusikoin koloihin kananmunamassaa. Pannun koloset toimivat mainiosti niin, että kun alapuoli alkaa oll kypsä, pallero pyrkii itsekseen kääntymään ja se on helppo kiepauttaa ylösalaisin pienellä puutikulla tai lastalla. Paistoin palleroita kolmisen minuuttia alapuoliltaan ja kun ne alkoivat pyrkiä kyljenvaihtoon, vielä pari minuuttia toiselta puolelta. Olivat hauskoja, ilmavia syötäviä vuolukanaa sisältäneessä salaatissa, mutta olisivat tosiaan paremmin edukseen aamiaisitarjottavana. 

Päivän ainoa elokuva oli vuoden 1997 U-Turn, olipa se omituinen pläjäys, Oliver Stonen ohjaus ja hän oli ilmeisesti silloin keksinyt, että kameraa voi pitää vinossa ja henkilöitten sieraimia tulee näyttää todella läheltä. Kumpikaan meistä ei muistanut elokuvasta juuri paljon mitään, mikä ei ole ihme, sillä niin monta u-käännöstä siinä tehtiin. Luultavasti olemme pitäneet sitä kuitenkin jossain määrin hyvänä elokuvana, koska sitä ei ole laitettu kiertoon. Nyt joutaisi kyllä. En yleensä perusta Sean Pennistä, mutta tässä hän oli melko hyvä epäonnen tunari. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Valmont

Valheet ja viettelijät

Haute Cuisine

Falling in Love

About Schmidt

U-Turn

Sienitäytteinen omeletti

Ranskalainen omeletti sopii aamiaiselle, mutta kyllä se lounaastakin menee, kuten meillä tänään. Otin ohjeen täältä, tosin hieman muutin ohjetta, vaihdoin vuohenjuuston kipakkaan gruyèreen. 

Marsalasienillä täytetty omeletti kahdelle 

Sienitäyte

• ruskeita herkkusieniä, noin 15 kpl (paketin loppu)
• 1 uudensadon punasipuli
• 1 rkl voita
• 0,75 dl marsalaa
• suolaa ja pippuria

Omeletti

• 4 kananmunaa
• 2 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia
• raastettua gruyèreä
• 1 rkl voita

Perunalisäke

• 8 pientä perunaa
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Laitoin perunat kiehumaan, paistoin ne lopuksi lisäkkeeksi, sillä kuvittelin, että meillä oli suurempikin nälkä. Silppusin sipulin ja leikkasin sienet viipaleiksi. Raastoin juuston. Kun perunat olivat kypsiä, otin ne lautaselle jäähtymään ja kun näpit kestivät, leikkasin ne viipaleiksi. 

Sulatin pannulla ruokalusikallisen voita, jossa kuullotin hetken sipulia. Seuraavaksi lisäsin pannulle sieniviipaleet ja paistoin niitä noin 5-10 minuuttia, kunnes ne olivat saaneet hieman väriä. Kaadoin pannulle marsalan ja sekoittelin. Annoin viinin kiehua kokoon ja maustaa sienet perusteellisesti. Lisämaustoin sienet vielä suolalla ja pippurilla ja kaavin seoksen peltilautaselle odottamaan, peitin sen huolellisesti foliolla.

Pesin pannun ja laitoin sille uuden lusikallisen voita, jossa aloin paistaa perunaviipaleita niin kauan, että niihin tuli hyvä rapea paistopinta. Samaan aikaa rikoin kananmunat kulhoon, vatkasin ne kevyesti. Lisäsin mukaan lorauksen maitoa, suolaa ja pippuria. 

Kuumensin soikean kalapannun, jonka arvelin soveltuvan myös omeletin paistamiseen. Laitoin pannulle voita ja sutikoin pannun sulalla voilla koko pohjan alalta ja myös hieman reunoja ylöspäin. Pienensin lämpöä pannun alla ja kaadoin kananmunaseoksen pannulle. Kallistelin pannua niin, että raaka munamassa alkoi hyytyä. Kun pinta oli lähes hyytynyt, otin paistetut sienet lautaselta ja levittelin ne omeletin päälle pitkittäin keoksi, jonka päälle ripottelin juustoraasteen ja ruohosipulia. Käänsin munakkaan reunat sienien päälle. 

Kokosin ruoan pitkälle vadille, jonka reunoilla oli salaatinlehtiä. Yhteisvoimin nostimme kolmella lastalla pitkulaisen munakkaan vadille, emmekä pudottaneet tai rikkoneet sitä, mistä olen iloinen. Reunoille nostelin paistettuja perunaviipaleita ja tomaatteja. 

Marsala oli maustanut sienet ihan täydellisiksi ja omeletti jäi oikeaoppimisen vaaleaksi. Perunoita ei olisi kyllä välttämättä tarvinnut, mutta ainahan sitä voi syödä hieman paistinperunoita. Emme nimittäin jaksaneet koko omelettia, kolmaskin syöjä olisi kyllä tästä tullut kylläiseksi. 

Minulla on ruokajuomana virolaista limsaa,
joka on melkein samanväristä kuin Antin ranskalainen siideri,
yövuoro esti minulta siiderit tänään.
Kuppeina vuosia sitten ostetut ranskalaiset perinteiset siiderikupit,
joita tavallisesti käytämme maitokahvikuppeina,
ihme ettemme ole rikkoneet niitä (vielä).

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli mäkinen 170 km mittainen sunnuntailenkki. Ranskan kansallispäivän sää näytti oikein passelilta seurata kisaa reitin varrella, väkeä oli todella paljon. Ykkösenä maaliin ajoi toinen karkulaisista, Daryl Impey. Pääjoukko tuli maaliin melkein vartin myöhemmin ja kokonaiskilpailun kärjessä pysyi edelleen Julian Alaphilippe. Huomennakin ajetaan, lepopäivä on vasta tiistaina, mikä on huomaavaista, sillä sinä päivänä lähden vuotuiselle museomatkalle ystäväni kanssa enkä ehtisi katsoa kisaa. 

Pinaatti-ricottafrittata

Pääruokana meillä oli tänään savustettuja ahvenia ja sen vierelle sommittelin Italia-teemaan sopivan frittatan, johon meni paketin viimeiset pinaatit ja tähdenlentoperunat aiemmista kokkailuista. 

Pinaatti-ricottafrittata

• 3 keitettyä perunaa lohkoina
• 1 suurenpuoleinen kevätsipuli
• 10 kirsikkatomaattia (en laskenut)
• voita paistamiseen ja vuoan voiteluun
• pinaattia
• ricottaa
• 6 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• basilikaa
• lehtipersiljaa
• mozzarellaraastetta

Silppusin sipulin ja leikkasin tähdeperunat lohkoihin. Sulatin voita pannulla ja paistoin sipuleita ja perunapaloja muutaman minuutin. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. Lisäsin kirsikkatomaatit pannulle ja annoin niiden kuumentua noin viisi minuuttia. Rypistin arkin leivinpaperia (rypistetty paperi asettuu paremmin vuokaan) ja asetin sen 25x25 cm lasivuokaan. Voitelin paperin. 

Vatkasin kananmunat kevyesti kulhossa ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Kaadoin vuokaan paperin päälle pannulta perunat, sipulit ja tomaatit, sijoittelin ne tasaisesti vuoan pohjalle. Lisäsin mukaan pinaattilehtiä niin paljon kuin sovulla mahtui ja revin mukaan muutaman lehden basilikaa ja persiljaa. Kaadoin päälle kevyesti vatkatut kananmunat. Lopuksi ripottelin vielä hieman mozzarellaraastetta ja muutaman lusikallisen ricottaa sinne tänne, noin puoli purkillista. 

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja paistoin italilaista munakasta, frittataa noin 20-25 minuuttia, kunnes pinta oli kauniin värinen. Edellisen kerran tein frittataa blogin ensimmäisenä vuonna, silloin meillä oli vielä teinejäkin kotona. Onhan siitä jo 8 vuotta. Olipa tuo perunainen pinaatti-ricottamunakas hyvää! Koko vuoallinen katosi savustettujen ahventen kaverina nopeasti.

Giron etappi oli jo toiseksi viimeinen, se oli täysiverinen vuorietappi, joka saatiin ajaa kuivissa olosuhteissa ja se oli kyllä hyvä, sillä matkalle osui rankkojen nousujen vastapainoksi karmeita pitkiä laskuja, joista ei mutkia puuttunut. Viimeiset kilometrit olivat hyvin jännittävät ja olin iloinen, että voittajaksi tuli Pello Bilbao, eikä Mikel Landa, jonka joukkuehenkisyyden tasoa olen epäillyt monet vuodet. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen ennen viimeistä etappia Richard Carapaz ja toisena on Vicenzo Nibali. Hän kasvatti eroa kolmantena olevaan Primoz Rogliciin, mikä on Vincenzolle hyvä juttu, sillä aika-ajossa on hyvä olla mahdollisimman paljon eroa Primoziin ja toinen sija olisi paremmin turvassa.

EDIT sunnuntaiaamuna: Primoz Roglic putosi eilen neljännelle sijalle ja hänen edelleen kiilasi ylempänä moittimani Mikel Landa.

Viimeisessä nousussa nähtiin ikävä välikohtaus, kun Miguel Angel Lopez kolaroi katsojan kanssa. Sitä ei oikein näkynyt, mikä katsojan osuus asiassa alunperin oli, mutta Miguel Angelilta paloi käpy ja hän huitaisi katsojalta lippiksen päästä ja muutenkin vähän hutki miestä. Ei pitäisi kyllä niin pahoin provosoitua ja luultavasti hän saakin organisaatiolta jonkunlaisen sanktion, sakon ehkä.

Aamiaisomeletti

Tänään tein itselleni aamiaiseksi omeletin. Olin kaavaillut siihen täytteeksi avokadoa, mutta sen sijaan, että syöntikypsänä ostettu avokado olisi ollut tavallliseen tapaan ylikypsä ja musta sisältä, se oli raaka. En osta kyllä avokadoja enää, kun en osaa valita sopivia! Jätin sitten sen pois ja mietin, voiko se enää kypsyä syöntikelpoiseksi halkaistuna. Onko siihen jotain vinkkiä?

Avokadoton aamiaismunakas 

• 2 viipaletta serranonkinkkua
• 4 parsaa halkaistuna noin 5 cm palana
• nokare voita
• 2 kananmunaa
• hieman raastettua cheddaria
• tuoretta timjamia
• pippuria
• toinen nokare voita
• kirsikkatomaatteja

Kuumensin ovaalinmuotoista pannua ja sulatin sillä nokareen voita. Paistoin halkaistuja parsoja muutaman minuutin ja nostin ne lautaselle odottamaan. Käytin tuota kalapannua sen takia, että saisin pitkulaisen munakkaan, johon täytteet olisi helppo kääriä, mutta mikä pannu tahansa passaa. Laitoin sitten kuumalle pannulla kaksi viipaletta serranonkinkkua rapeutumaan pariksi minuutiksi ja nostin nekin parsojen viereen lautaselle odottamaan. Leikkasin kirsikkatomaatit puoliksi, puristin siemenet pois ja leikkasin puolikkaat kuutioiksi. 

Rikoin kananmunat kulhoon ja vatkasin ne kevyesti. Raastoin mukaan hieman cheddaria, kiersin myllystä pippuria ja revin pieniä timjaminlehtiä mukaan. Lisäsin pannulle hieman vielä voita ja kuumensin pannun uudelleen, melko miedolla lämmöllä. Kaadoin kananmunamassan pannulle ja kallistelin pannua niin, että massa peitti koko pannun pohjan ohuena kerroksena. 

Nostin täytteet munakkaan pinnalle, ensin kinkkuviipaleet, sitten parsat ja tomaattikuutiot. Liu'utin pohjalta hyytyneen ja pinnalta aivan melkein hyytyneen munakkaan lautaselle ja käärin sen rullaksi. Leikkasin rullan kahteen osaan ja ripottelin vielä muutamia kirsikkatomaatteja palasina lautasen reunoille. Oikein makoisa aamiainen. Se avokado olisi kyllä täydentänyt tätä hyvin.

Tämän jälkeen oli hyvä jatkaa Austen-maratonia, katsomisvuorossa on vuoden 2016 Love & Friendship, joka perustuu Austenin kirjeromaaniin Lady Susan. On hauska katsoa välillä sellaista filmatisointia, jossa pidän kaikista näyttelijöistä. Tuota puvustusta hieman ihmettelen, onko se aivan oikea-aikaista, vai onko tapahtumat siirretty hieman Austenin ajoista. Tässä elokuvassa on muutamia aivan herkullisia kohtauksia, esimerkiksi typerän kosijan tuumailut runoudesta ja lyriikasta. 

Sydämellistä aamiaista

Tähdenlentoteema jatkui, kylmässä pidetty savulohen loppu pääsi tänään aamiaisella pieniin somiin munakkaisiin, jotka paistoin äidin sydänvuokassa. Käytin niihin myös sipulikastikkeen loput ja pikkuisen tomaattia. 

Savilohimunakkaat (6 kpl)

• 3 kananmunaa
• 50g lämminsavulohta
• 1 dl voi-sipulikastiketta
• 0,5  tomaatti
• tilliä
• voita vuoan voiteluun
• pippuria (suolaa ei tarvinnut lohessa ja kastikkeessa ollleen suolan lisäksi)

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele muffinivuoan kolot huolellisesti. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti ja lisää mukaan nestettä, meillä oli se kastikkeen loppu, siinä oli hieman kermaa mukana. Jos sinulla ei ole mitään sopivaa kastiketta tuhottavaksi, käytä loraus kermaa tai maitoa, tuorejuustonokaretta tai vaikka vettä, jos muuta ei ole saatavilla. Mausta pippurilla ja suolallakin, jos muissa aineksissa ei ole suolaa. 

Kaada seosta muffinivuoan voideltuihin kolosiin ja lisää mukaan mieluista täytettä. Meillä oli lämminsavulohta, mutta vaikka feta, kinkku tai mifu käy tähän hyvin. Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi, ripottele niitä pinnalle ja samoin täytteeseen sopivaa yrttiä, meillä oli lohen kaverina tilliä. Kinkun kanssa käy hyvin timjami ja fetalle basilika. Paista muffinimunakkaita noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat hyytyneet, mutta eivät vielä päässeet kuivumaan. Nauti aamiaisella lämpiminä tai vaikka brunssilla tai eväsruokana viilennettyinä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään tähderuoka-aiheisia postauksiamme. 

No en minä nyt tiedä – munakas vohveliraudalla

Vohvelirauta on vekotin, jota tulee käytettyä aika harvoin. Etenkin kun meillä on niin neonvihreä kapistus, että siitä  melkein saa päänsäryn. Olen kuitenkin tehnyt sillä belgialaisia vohveleita, vohveliritareita ja suolaisia kinkkuvohveleita. Tänään tein aamiaiselle munakkaat vohveliraudalla, vinkin otin täältä.

Aamiaismunakkaat vohveliraudalla kahdelle

• 2 kananmunaa
• 1 rkl kermaa
• suolaa ja pippuria
• muutama pinaatinlehti
• 1 tomaatti
• 1 kevätsipuli
• pieni pala fetaa
• voita paistamiseen

Silppusin kevsäsipulin ja fileroin tomaatin ja leikkelin siemettömät suikaleet pieniksi kuutioiksi, en halunnut tomaatin olevan liian kosteaa. Pilkoin fetan pikkumuruiksi. Laitoin osan tomaattikuutioista, sipulisilpusta, pinaatinlehdistä ja sipulista syrjään, ne laittaisin valmiin annoksen päälle. Sekoitin muut täytteen kevyesti vatkattuun kerman ja kananmunien seokseen. Maustoin suolalla ja pippurilla. Sulatin pienen nokareen voita ja laitoin vohveliraudan kuumenemaan. 

Kun rauta oli kuumentunut, sutikoin paistopinnoille voita ja kaadoin munakasmassan mahdollisimman tarkkaan puoliksi paistopinnoille, minulla on kahden vohvelin rauta. Massaa pitäisi olla sen verran, että kolo on kutakuinkin täynnä, muttei sentään yli äyräiden. Painoin kannen kiinni ja puristin sitä noin minuutin verran. Ihan pikkuisen massaa pursui kulmasta yli, alle teelusikallisen verran. Paistoin munakasta noin minuutin ja kurkkasin kannen alle. Alapinta oli jo kypsä, mutta päällipuoli ei vielä. Painoin kantta alas vielä puolisen minuuttia ja sen jälkeen munakkaat olivat jo kypsät. Nostin ne lastalla lautasille, ripotin loput tilpehöörit pinnalle, asetin paahtoleipäkolmiot kaveriksi. En nyt oikein tiedä, miksi tekisin munakasta vohveliraudalla muuten kuin siksi, että voin. Lähdeblogissa kerrottiin, että blogaanin lapset pitävät tällaisista munakkaista ja se on oikein hyvä syy. 

Eilinen hillapehmiö kohtasi tämän aamun mansikkapehmiön

Yks riittää, kiitos – täytetyt köyhiscroisantit

Leipäpussiin oli jäänyt kaksi croisanttia, lauantaina aamiaisella söimme edellisillalta jääneet blinit loppuun ja eilen croisanteilla oli jo synttärit. Blinilisäkkeitä oli vielä hieman jäljellä, joten tein meille lämpimät täytetyt croisantit french toast-tyyliin. Yksi täytti niin tehokkaasti, että oli vain hyvä, ettei enempää olisi ollutkaan. 

Täyteen tungetut köyhiscroisantit kahdelle

• 2 kuivahtanutta croisanttia
• 1 kananmuna
• 2 dl maitoa
• voita paistamiseen

Täytteet

• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• marinoitua sipulia
• lohipateeta
• smetanaa
• kirjolohen mätiä

Vatkaa kaksi kananmunaa kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Sulata pieni nokare voita pannulla ja kaada munamassa pannulle. Paista hennosti niin, että pinta hyytyy. Puolita ohut kanamunalevy, kääri puolikkaat rullalle ja nosta lautaselle odottamaan. 

Halkaise croisantit ja sekoita maitoon yksi kananmuna. Sulata lisää voita pannulla ja kasta croisanttipuolikkaat munamaitoon. Paista puolikkaita pari minuuttia puoleltaan. 

Nosta alapuolet lautasille ja siihen päälle munakasrulla. Lusikoi hieman lohipateeta pinnalle, sitten marinoitua sipulia, smetanaa ja kirjolohen mätiä. Nosta kansipuoli päälle ja tarjoa heti lämpimänä. Vähemmätkin täytteet olisivat piisanneet, tämä oli todella täyttävää, mutta hävikistä herkuksi-teemalla sain muutamat pikkujämät kulumaan. 

Lohipatee on muuten sitä samaa, mitä tein joulun alla Hannan Soppa-blogin ohjeella, tai teknisesti se oli Hannelen blogissa Hannan vieraskynäillessä siellä. Tein silloin tätä herkkua moneen pieneen purkkiin, joista osan pakastin ja tahna on edelleen aivan mainiota. Sipuliherkku on myös samaa kuin moneen kertaan eri yhteyksissä olen tehnyt. 

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, samoin Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, sillä köyhiksetkin liippaavat riittävän liki  sitä aihepiiriä. 

Salainen paheeni on katsoa musikaaleja

Minä en oikein koskaan tunne itseäni yksinäiseksi. Voin olla hyvin yksin, saatan kyllä ikävöidä läheisiäni, mutta yksin olemisessa ei ole sinänsä mitään vikaa. Ainakin näin, kun yksinoleminen ei johdu pakosta tai  muusta ikävästä asiasta, vaan vain siitä, että läheisillä on juuri nyt muuta menoa. Nyt sattui vielä niin hyvin, että minulla on hieman vapaatakin. Pitkältä tuntuneen ja ajoittain raskaan työviikon jälkeen lauantai tuntuu olevan tarpeeksi lähellä paratiisia, eikä minua edes syksyinen harmaus haittaa. 

Olen jo tehnyt kotityöt, jotka itselleni tälle päivälle määräsin, syönyt jopa aamiaisen, kuohuviini jäähtyy jääkaapissa ja illan elokuva on riisuttu sellofaanikääreestä. I's a girl's night in! 

Avokado-savulohileipä parhaassa seurassa olevalle 

• 1 viipale mieleistäsi leipää (minulla oli leivät vähissä, käytin tavallista paahtoleipää)
• puolikas avokadoa
• pieni pala lämminsavulohta, myös graavilohi tai kylmäsavulohi käy
• 1 kananmuna
• pieni nokare voita
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ruohosipulia

Halkaise avokado ja kuopaise puolikas lusikalla yhtenä palana pois kuoresta. Viipaloi puolikas ja laita toinen puoli jääkaappiin tiiviissä rasiassa, jätä keskustan siemenpallukka paikalleen ja käytä viimeistään huomenna loppuun. Irrottele tai leikkaa lohi paloiksi tai viipaleiksi riippuen siitä, miten kypsennettyä se on. Kuumenna pieni pannu ja sulata sillä pikkuisen voita. Riko kananmuna kuppiin, sekoita haarukalla ja mausta ihan pienellä määrällä suolaa ja pippuria. Leikkaa ruohosipuli silpuksi. Paahda leipäpala ja sipaise sille voita. Paista kananmuna ohuena munakasmattona kevyesti alapuoleltaan ja laita pannu pois liedeltä. Asettele leivälle ensin avokadoviipaleita, sitten lohta ja kääri munakas rullaksi, jonka nostat leivälle lohen päälle. Ripottele pinnalle ruohosipulia. 

Minulla oli myös hyvää mustikkasmoothieta, johon tuli pakastemustikoita, rahkaa, maustamatonta jogurttia ja hunajaa. Smoothiesta tuli niin paksua, että sattumiksi laittamani vadelmatkaan eivät uponneet siihen. Kuuma kaakao kruunasi aamupalan. 

Illan elokuvaksi valitsin (koska talouden musikaaliantifani ei ole kotona) La La Landin ja jos se ei vielä riitä, saatanpa katsoa Mamma Miankin, vieläpä karaokeversiona. Uusi, koko ensi viikon ilahduttava #pelastakaaleikkokukat-kimppu ja prosecco tekevät tästä päivästä viikon parhaan.

En ole ihan varma-omeletit

Minun piti jo viikonloppuna kokeilla pieniä individuaalisia omelettikuppeja sous vide-menetelmällä, mutta sepä ei onnistunutkaan. Menin aamulla innokkaana pantry kakkoseen ja ojensin käteni kohti vartavasten säilöntäpurkeille varattua hyllyä. Olihan siellä purkkia ja purnukkaa, muttei niitä pieniä, suorareunaisia purkkeja, joita tarvitsin. Eikä niitä löytynyt mistään muualtakaan. Ei jääkaapista sisältämässä jotain enemmän tai vähemmän muinaista, ei varastosta, eikä minkään pöydän kulmalta tai hyllyn perältä. Niin jäi kokeilu myöhemmäksi. 

Tänä aamuna kävin ruokakaupassa jo anivarhain ja ostin muutaman purkin muistaessani. Kotona jo ennen kuin asettelin #pelastakaaleikkokukat-kimppuani tai sommittelin ruokia jääkaappiin laitoin sirkulaattorin lämmittämään vettä 80 asteeseen, sillä nyt ei mikään estänyt minua kokeilemasta sitä, mikä viikonloppuna jäi haaveeksi. Ohjeen olin huomannut Sansairen sivulta. Koska minut tunnetaan löperönä ohjeiden lukijana, jäi minulta nytkin huomioimatta, että ohje oli kuudelle annokselle ja tein sen muitta mutkitta neljään purkkiin. Ei ollut liikaa mitenkään. Eikä minun kattilaani olisi kuutta purkkia sopinutkaan vieretyksin pohjalle. En sitten tiedä voisiko purkkeja latoa enemmänkin kattilaan päällekkäin.  Laitan ohjeen ainemäärät suurinpiirtein siten kuin ohjeessa oli ja mainitsen vielä, että purkkini ovat 1,25 desin vetoisia. Vähän  minä juustoissa sovelsin ja muutenkin, ette yllättyne?

Kehun vielä, etten tällä kertaa erityisemmin sössinyt lasipurkkien kanssa, eikä minua enää säikäyttänyt se, että purkeista purkautui ilmaa kuplina veteen. En luullut, että se tarkoittaa veden pääsemistä purkkeihin, kuten ensimmäisellä kerralla, käyttäessäni lasipurkkeja sirkulaattorin kanssa. 

Omelettikupit sous vide-menetelmällä

• 3 kananmunaa
• 100 g maitoa (joo joo)
• 50 g Lidlin hyvää raejuustoa, ei sellaista muumiraastetta, pienten styrokspallojen kaltaista
• parmesania raastettuna
• suolaa ja pippuria
• muutama pinaatinlehti
• pikkuisen herneitä
• pari lehteä basilikaa
• voita purkkien rasvaamiseen
• tuoretta timjamia

Laitoin siis veden lämpenemään sirkulaattorilla suuressa kattilassa 80 asteeseen. Sutikoin kunnolla voita neljän pienen, pantenttikannella suljettavan purkin pohjalle ja reunoille. Kannessa tulee olla kumitiiviste, ettei purkkeihin mene vettä. 

Rikoin kolme kananmunaa blenderin kannuun ja kaadoin sinne maidon ja raejuuston, raastoin mukaan parmesania, ripautin suolaa ja pippuria. Käytin blenderiä hetkisen ja tuloksena oli ohuehko, tasainen munamassa. Otin siitä puolet ja kaadoin kahteen voiteloiduista purkeista. Lisäsin kannuun lopun massan päälle muutaman pinaatinlehden ja surruutin senkin tasaiseksi. Kaadoin tämän vihertävän liemen kahteen muuhun purkkiin. Lisäsin vähän herneitä ja basilikaa niihin purkkeihin, joihin ei tullut pinaattia. Suljin purkit huolellisesti ja nostin ne kuumaan veteen silikonipäisillä grillipihdeillä. Neljä pientä purkkia juuri mahtui yhdessä sirkulaattoripurtilon kanssa 10 litran kattilaan. Laitoin ajastimeen 30 minuuttia. 

Puolen tunnin jälkeen nostin varovasti pihdeillä yhtä purkeista ja tutkailin oliko massa hyytynyt ja siltä näytti. Nostin purkit pois vedestä ja jätin hetkeksi jäähtymään. Paahdoin palaset vaaleaa leipää ja sipaisin niille voita. Avasin purkin kerrallaan ja pyöräytin ohuella veitsellä munakkaan ja purkin välistä ja kallistin purkkia. Munakas kellahti purkista aika hyvin. Pinaatittomat eivät lähteneet kokonaisina, pinaatilliset kylläkin. Ehkä voita olisi voinut olla vielä runsaammin. 

Nostin munakkaan paahdetulle leivälle, raastoin vielä pintaan hieman parmesania ja koristelin lempiyrtilläni, timjamilla. Rakenne oli todella sileä ja maku etenkin pinaattisissa versioissa oikein hyvä. En sittenkään oikein tiedä, pidänkö kananmunasta tässä muodossa. Samaa mietin vakuumipussissa valmistetun omeletin kohdalla. Suutuntuma on jotenkin erikoinen, kun ruoka näyttää siltä, että se olisi jotain makeaa, kuten paahtovanukasta, mutta se onkin suolaista. Uskon kyllä, että persoonakohtaisista omeleteistani tuli juuri sellaisia kuin pitikin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki sirkulaattorikokeilumme. 

Meillä on muuten pihalla menossa ankara massakausi, siilit syövät oikein urakalla talvea varten. Nyt niillä on oma ruokailuhuoneensa, sinne nuoret harakatkaan eivät uskaltaudu. Antti rakensi myös kaksi yksiötä talvipesiksi, emme vielä tiedä tuleeko niihin talveksi asukkaita. Pian tässä voi odotella jo Paistienkin saapumista tontille, mutta ehkä ne tulevat vasta siilien mentyä horrostelemaan. 

Tryffelisuolaa sous vide-munakkaaseen

Taannoisella Lahden reissulla ostimme TryffDelistä suolaa, jota kokeilimme tänään munakkaaseen. Harvinainen iltavuoro mahdollisti rauhallisen aamiaisen ja oli aikaa kypsentää munakasta sirkulaattorilla. Edellisen kerran tein sous vide-munakasta vähän yli vuosi sitten ja silloin jäi hieman harmittamaan rakenne,  munakas olisi saanut olla hieman kypsempi. Nyt nostin lämpötilaa hieman ja jatkoin kypsennysaikaa.

Tryffelisuolalla maustettu sous vide-munakas kahdelle

• 4 kananmunaa
• pieni nokare voita 
• 2 tl kermaa
• 1 kevätsipuli
• tuoretta timjamia
• 6 kirsikkatomaattia
• pippuria
• tryffelisuolaa

Kuumensin kattilassa vettä sirkulaattorilla 75-asteiseksi (2 astetta enemmän kuin ensimmäisellä kerralla). Silppusin kevätsipulin ja leikkasin voin pieniksi kuutioiksi, muutama gramma/munakas. Leikkasin tomaatit neljään osaan. Tein annoksen kerrallaan pieneen astiaan, jonne rikoin munat, lisäsin kermatilkan, voinokareet, sipulin, tomaatit, timjamin ja pippuria. Sekoitin ja kaadoin seoksen puolen litran minigrip-pussiin. Suljin pussin ilmansyrjäytysmenetelmällä (laskin avonaisen pussin veteen niin lähelle veden pintaa kuin uskalsin ja suljin pussin tiiviisti) Valmistelin toisen annoksen omaan pussiinsa. Olin leikannut pienen viillon pussin yläreunaan sulkemiskohdan yläpuolelle ja pujotin metallisen grillivartaan viilosta. Näin sain pussit asettumaan veteen pystyasentoon, eikä pusseihin voinut päästä vettä mitenkään. Kypsensin munakkaita ensin noin 10 minuuttia, pyörittelin sitten pussia hieman, että sulanut voi sekoittuisi massaan hyvin. Sitten kypsensin vielä 30 minuuttia. 

Annoksesta ei tullut kaunista, sillä rikoin massaa vielä loppuvaiheessa liikaa pussin läpi tökkimällä. Paljon nätimmän munakkaan sain ensimmäisellä kerralla aikaan, mutta nyt maku oli parempi ja rakenne kiinteä ja uskomattoman pehmeä. Jäin sittenkin vielä miettimään, että pidänkö sittenkään tällä menetelmällä tehdystä kananmunasta. Siis suutuntumalta. Ehkä en. Tryffelisuola (se on siis suolaa, jossa on sientä pieninä hippuina, ei aromina) avautui lämpimän munakkaan päällä ja maistui ihanasti. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kokemuksiani sirkulaattorin käytössä.