torstai 9. kesäkuuta 2022

Yangnyeom Chicken – kahteen kertaan uppopaistettu korealainen kana


Meillä on menossa lähtölaskenta reissuun, auto alkaa olla hyvällä mallilla ja syömme kotoisia ruokavarastoja loppuun. Tänään käyttövuorossa kaksi broilerinfilettä ja niille löysin hyvän korealaisen ohjeen. Ohje on peräisin lempiblogistani Korean Bapsang. Siellä on omat osastonsa myös k-dramoissa nähtäviin ruokiin, mikä on tosi hauskaa nyt, kun olen lievästi sanottuna innostunut korealaisista tv-sarjoista. Tällä kertaa tein kastikkeen oikopolkua, en sekoittanut sitä alusta asti, vaan käytin valmista bulgogikastiketta pohjana. 

Yangnyeom Chicken kahdelle

  • 2 broilerin suurta rintafilettä (nämä olivat yrttimarinoituja)
  • 2 rkl maissitärkkelystä
  • 1,5 dl tempurataikinajauhetta
  • 1,5 dl vettä
  • 8 dl rypsiöljyä uppopaistamiseen

Kastike

  • 1 dl valmista bulgogikastiketta
  • 1 rkl gochujang-tahnaa 
  • paahdettuja seesaminsiemeniä (unohdimme)
Pyyhin broilerinfileestä yrttimarinadia niin paljon pois kuin mahdollista. Leikkasin fileet paloiksi, en suoraan samaan suuntaan, vaan palaa käännellen erimuotoisiin paloihin. Pyörittelin palat maissitärkkelyksessä ja jätin palat lautaselle odottamaan. 

Dippikastike oli niin yksinkertainen, että sekoitin bulgogikastikkeeseen gochujang-tahnaa ja jaoin kastikkeen kahteen pieneen astiaan tarjoilua varten. Tässä kohtaa olisi voinut ripotella seesaminsiemeniä kastikkeeseen, mutta unohdin.

Sekoitin tempurataikinajauheeseen sen verran vettä, että taikinasta tuli sellaista hyvin lusikasta valuvaa. Kuumensin kuparikattilassa öljyn 160 asteeseen. Nostin broileripaloja ensin taikinaan ja siitä liiat taikinat valuttaen öljyyn. En muistanut ensin, että palaa kannattaa pitää ensin pihdeillä öljyssä, kunnes pinta hieman ehtii paistua. Jos palat pudottaa suoraan kattilaan, ne tarttuvat pohjaan. Toisesta erästä lähtien muistin tämän. Paistoin paloja noin 3-4 minuuttia ja nostin ne sitten ritilän päälle lautaselle, jolla oli arkki talouspaperia. Paloja oli sen verran, että paistoin ne neljässä erässä. Jos käytetään siipiä tai koipia on paistoaika filettä useita minuuttia pitempi. 

Kun kaikki palat oli paistettu, kuumensin öljyn 180 asteeseen ja nostelin sitten kaikki kertaalleen fritatut palat uudelleen öljyyn, tällä kertaa kaikki yhtä aikaa. Uppopaistoin niitä toisella kerralla noin 2-3 minuuttia. Nostin palat taas lautaselle ritilän päälle hetkeksi valumaan ennen kuin nostelin ne tarjoiluvatiin. 

Nämä olivat aivan mahtavan rapeita korealaisia nugetteja. Olisimme voineet sekoittaa kanapalat kastikkeeseen yltäpäältä ja tarjota ne "märkinä", mutta halusimme säilyttää rapeuden ja dipata kanapala kerrallaan. 



torstai 2. kesäkuuta 2022

Oi Bokkeum – paistettua kurkkua


Nyt on taukoa ruokahaasteista, Italia meni jo ja Ranska on vielä kuukauden päässä. Niinpä olen taas sukeltanut korealaisen ruoan maailmaan. Kokeilen innokkaasti erilaisia ruokalajeja ja aivan mahtava aarreaitta siihen maailmaan on Korean Bapsang-blogi, joka on korealais-amerikkalaisen Hyosunin luomus. Vaikka olen uusi Korea-intoilija, uskallan uskoa, että Hyosunin ohjeet ovat aikamoisen autenttisia. Katson myös korealaisia vlogeja, joissa tehdään ruokaa paljon ja sanalla paljon tarkoitan määrää ja kertoja. 

Hyvin tärkeä osa aterioita ovat pienen lisukeruoat. Niitäkin tehdään paljon, mutta tarjolle ei laiteta kaikkea kerralla, vaan niitä tehdään isoon astioihin koko viikon tarpeiksi. Minä teen vielä kerta-annoksia, mutta kyllä minä sitä kimchiäkin vielä teen. En ehkä kumminkaan hommaa kimchiallasta, lasten muovisia uima-altaita muistuttavia kaukaloita, joissa kimchiä tehdään vaikka terassilla tai olohuoneessa vähän isommalla kaliiperilla. 


Olen tehnyt kurkkilisäkettä aiemminkin, se on aivan yksinkertainen Korea-versio meikäläisistä hölskykurkuista, mutta eilen tein hauskoja stir fried-kurkkuja. En oikein tiedä miten tuo stri fried pitäisi kääntää. Onko se vaan ihan paistamista? Käytin tälle kesälle ensimmäisiä ostamiani avomaankurkkuja. Tai oikeammin yhtä kurkkua. 

Paistettu lisäkekurkku kahdelle

  • 1 pulska avomaankurkku
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl wokkiöljyä
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 1 kevätsipuli 
  • 1 tl seesaminsiemenöljyä
  • paahdettuja seesaminsiemeniä
Pesin kurkun ja huomioin, ettei sen kuori ole sellainen teräväpiikkinen, kuten jotkut lajikkeet ovat. Leikkasin kurkun pitkittäin halki ja puolikkaat noin 3 mm viipaleiksi. Laitoin viipaleet siivilään ja ripotin niille suolaa. Sekoitin ja jätin siivilän kulhon päälle 10-15 minuutiksi. Suola irrottaa vettä kurkusta. Maltoin odottaa kymmenisen minuuttia ja sinä aikana silppusin sipulin (erottelin vaalean osan vihreästä) ja etsin jääkaapista valkosipulimurskapurkin. Petyin aiemmin keväällä muutamiin ostamiini valkosipuleihin, ne olivat järjestään kuivahtaneita ja surkeita, joten siirryin ainakin yhden purkillisen ajaksi valmiiseen murskaan. Muuten, olin välillä käyttämättä valkosipulia varmaan pari vuotta, mutta nyt se taas maistuu. 

Puristelin sitten kurkuista irtoavaa nestettä, sitä oli yhdestä kurkusta noin reilu puoli desiä. Laitoin pannulle ensin lorauksen wokkiöljyä. Kuumensin pannua ja lisäsin ensin valkosipulimurskan pannulle, sen perään minuutin kuluttua sipulin vaaleat osat  ja taas minuutin perästä suolatut kurkkuviipaleet. Paistelin sekoitellen noin minuutin pari, kurkku ei saa kypsyä liikaa. Sekoitin mukaan seesaminsiemenöljyn ja sipulin vihreät osat ja kaadoin koko kauneuden pienelle lautaselle. Päälle ripsautin paahdettuja seesaminsiemeniä. 

Tämä oli tosi kiva lisäke, kurkuissa oli enemmän rapsakkuutta kuin osasin toivoa ja ne sopivat hyvin eilisen kananuudeliruoan kanssa. Nostelimme kurkkuja annoksen päälle, sekoitimmekin vähän, mutta emme osaa vielä niin antaumuksella ryystää nuudeleita kuin Koreassa tehdään. Ponteva maiskuttaminenkaan ei ihan vielä luonnistu. 


Meillä oli kokeilussa kahta eri sojua, toinen on kotimaan Alkosta ostettu ja toinen Ruotsin vastaavasta. Ruotsista ostettu oli jonkun euron kalliimpaa, mutta mitään eroa maussa tai värissä emme niissä huomanneet. Hieman sakea makeampaa soju taitaa olla, tosin sakeissakin on niin monenlaista, enkä tiedä niistä juuri mitään. 

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Giro d'Italian päätöspizzat


Antin Retrokilpurit-viikonloppu ja minun Korea-huippukokoukseni Vaasassa on nyt ohitse. Antti ajoi kolme ajoa ja minä katsoin K-draamaa siskoni kanssa etänä noin 12 tuntia. Ei välttämättä olisi toiminut toisin päin. Nyt matka on jatkunut ja kuittasimme päivällisen hakemalla pizzat, on tehnyt mieli pizzaa jo kolmen viikon ajan.


Giro d'Italia loppui hienosti, etenkin minua miellyttävästi, kun Jai Hindley voitti. En sano enempää. Nyt alkaa haastevapaa kuukausi, Tour de Francen pariin sitten heinäkuun alussa!

lauantai 28. toukokuuta 2022

Pieni jälkiruoka


Giro d'Italia lähestyy loppuaan, toiseksi viimeiseksi Italia-herkuksi valikoitui yksinkertainen jälkiruoka. Senkin otin Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta. Tätä pitää syödä toistekin. Ja juoda. 

Mansikat kahdella mausteella

  • mansikoita 
  • sokeria 
  • balsamicoa
  • juomaksi Vino Santoa
Mansikoita dipataan yksinkertaisesti joko balsamicoon tai sokeriin tai molempiin ja päälle otetaan pieni siemaus Vin Santoa. 


Giron viimeinen vuorietappi jäi meiltä katsomatta muiden puuhien vuoksi, mutta salainen toiveeni näyttää toteutyneen. Jai Hindley on voittanut etapin tänään ja noussut puolentoista minuutin johtoon kokonaiskilpailussa. En muista hänen taitojaan aika-ajossa, mutta hänestä saattaa hyvinkin tulla voittaja huomenna. Se passaisi minulle. 

perjantai 27. toukokuuta 2022

Pikapäivällinen valmisravioileista

Mobilekokkailu jatkuu ja käytin tänään päivälliseen eilen Ruotsin ICA:sta ostamamme valmisraviolipakkauksen. Sen piti olla huominen ruokani, kun Antti on Retrokilpurit-tapahtumassa, mutta keksin sitten huomiselle jotain muuta. Raviolit olivat mozzarella-tomaattitäytteisiä ja kohensin annoksia vielä Pirkka-sarjan erinomaisella buffalomozzarella, prosciuttosuikaleilla ja kirsikkatomaateilla. Pieni rasiallinen ravioleja riitti enemmän kuin hyvin. 

Pikaruokaa kahdelle Italian hengessä

  • pieni rasia valmisravioleja
  • suolattua keittovettä
  • 3 viipaletta prosciutto-kinkkua suikaleina
  • 1 pallo buffalomozzarellaa kahdelle jaettuna
  • 6 kirsikkatomaattia halkaistuina
  • basilikaa
  • pippuria
Tämän ruoan vaativuusaste oli lähellä nollaa, kiehautin kattilallisen vettä ja suolasin sen. Laitoin raviolit veteen kypsymään. Pitäisi muistaa erotella valmisraviolit ennalta varovasti, yleensä aina pari on kiinni toisissaan ja vedessä niitä erotellessa saa varmuudella ainakin yhden rikkoutumaan. Raviolien kypsyessä leikkasin kinkun suikaleiksi, puolitin kirsikkatomaatit, revin mozzarellan paloiksi ja ehdin vielä odottaakin pari minuuttia. Jaoin kaikki ainekset kahdelle lautaselle ja kiersin päälle myllystä pippuria. 


Giro d'Italian loppu häämöttää. Tänään ajettiin mäkisissä maisemissa ja voitosta taisteli viiden miehen hatka. Nopein oli Koen Bouwman ja tämä oli hänen toinen voittonsa tässä kisassa. Richard Carapaz johtaa edelleen kokonaiskilpailua, tosin vain kolmella sekunnilla. Alan hieman leppyä hänelle ja saatan hyväksyä hänen toisen Giro-voittonsa sunnuntaina. Etenkin kun hänen kaksi söpöä lastaan tulivat palkintokorokkeelle isin voittoa juhlistamaan. Mutta edessä on vielä yksi vaativa vuorietappi ja sunnuntainen aika-ajo, joten ei vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa. 

torstai 26. toukokuuta 2022

Paahdetut tomaatit burratan kanssa


Entrecôten kaverina meillä oli pari viikkoa sitten ihana lisäke paahdetuista tomaateista ja burratapallerosta. Koska tuona päivänä grillasimme hiilillä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle, kypsensin tomaatitkin grillissä. Vinkit otin täältä. Käytän tämän jemmapostauksen tänään, sillä käytimme hyvän osan päivästä laivamatkaan Ruotsista Suomeen ja sen lisäksi söimme itsemme laivan saaristolaispöydässä niin turvoksiin, ettei tänään ole mitään järkeä laittaa mitään ruokaa. 

Paahdetut tomaatit burratan kanssa grillissä

  • noin 30 keltaista ja punaista kirsikkatomaattia
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl valkosipulimurskaa 
  • kuivattua timjamia
  • suolaa ja pippuria
  • 1 pallo burrataa
Sekoita kuumuutta kestävässä astiassa oliiviöljy, valkosipuli, timjami, suolaa ja pippuria ja pyörittele kirsikkatomaatit seoksessa. Laitan astia grilliin ja vahdi, etteivät tomaatit kärähdä, mutta melkein. Uunissa varmaan 200 asteessa noin 30-40 minuuttia. Kun tomaatit ovat sopivan paahtuneita, nosta vuoka pois grillistä tai uunista ja aseta burratapallo kuumien tomaattien päälle. Lurita hieman oliiviöljyä päälle ja lisää vielä basilikan lehtiä. Minä unohdin kokonaan lähdeohjeessa olleet balsamicon, se olisi kyllä sopinut hyvin paahtuneiden tomaattien kanssa. Juusto hieman pehmeni kuumista tomaateista, muttei varsinaisesti sulanut. 


Aivan mainio lisäke pihville, joka meillä oli tuona päivänä lautasilla myös. 


Giro d'Italia on jo loppupuolellaan, tasamaanetapista uumoiltiin massakiriä, mutta hatka piti pintansa ja  Dries de Bondt oli nelikon vahvin lopussa. Hän voitti nyt ensimmäisen kerran grand tour-etapin. Ehdimme katsoa etapista noin 90 km, tosin piti ottaa välillä pienet päiväunet, se on tuo meri-ilma ja aikaero. Richard Carapaz ei luovu rosapaidasta. Huomenna on mäkietappi, lauantaina vuorietappi ja sunnuntaina päätösetappina henkilökohtainen aika-ajo, josta en viimeisenä etappina ollenkaan tykkää. Poikkeuksena tähän on se tilanne, jos toivon jonkun muun voittavan kuin rosapaidan haltijan ja saattaa olla, että nyt on niin. 

keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Mobilefrittata

Tänään oli viimeinen kokonainen Ruotsi-päivä, katsoimme mukavan määrän kirkkoja ja myös neljä ennalta tietämätöntä vesitornia. Kevät ei ole täällä Umeån korkeudella ollenkaan niin pitkällä kuin se oli Uppsalassa, osa lehtipuista on vielä kokonaan paljaina. Mutta pieni sade leirialueella toi kyllä kesäisen tuoksun tännekin. Huomenna jatkamme laivalla kotimaahan. 

Olin haaveillut päivällispizzasta, muttei leirialueen ravintola ollut vielä tähän aikaan vuodesta auki. Niinpä tein ruokaa itse, erittäin vahvasti soveltaen. Ohjeen otin taas Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta, vaikka olenhan minä tehnyt frittataa monta kertaa aiemminkin. En tosin airfryerissä. Nyt sekin on kokeiltu ja hyväksi havaittu. Pienensin ohjetta hieman, sillä minun piti paistaa frittata kahdessa erässä ja olin loivan epävarma, miten munakasmassa mahtuu pieniin alumiinivuokiin. 

Mobilefrittata (kaksi pienehköä annosta erikseen paistettuina)

  • 3 kananmunaa
  • 3 rkl maitoa
  • suolaa ja pippuria
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 viipaletta pekonia
  • pieni liraus oliivöljyä (jos pekonista ei rasva oikein irtoa, kuten minulla tänään)
  • 2 kevätsipulia varsineen silppuna (käytin aineksia loppuun, yksikin olisi riittänyt)
  • 1/4 punaista paprikaa paloiksi leikattuna
  • 4 kirsikkatomaattia paloiksi leikattuina
  • 0,5 dl pakasteherneitä
  • 0,5 dl parmesaania raastettuna (loppujen käyttämästä)
  • 1 dl mozzarellaraastetta (myös kipeneitten käyttämistä)
  • tuoretta persiljaa koristeluun
  1. rikoin kannuun kananmunat, lisäsin maidon, sekoitin ja maustoin suolalla ja pippurilla
  2. otin esille kaksi pientä suunnikkaan muotoista foliovuokaa ja muotoilin ne niin pyöreiksi kuin mahdollista
  3. asettelin vuokiin palaset leivinpaperia ja sutikoin paperit öljyllä
  4. kaadoin munamassan tasan kahteen vuokaan
  5. leikkelin pekonin paloiksi ja silppusin sipulin, pakrikan ja tomaatit
  6. paistoin pannulla pekonia hetkisen ja lisäsin ihan vähän oliiviöljyä ja sen jälkeen sipulin, tomaatit, paprika ja herneet sekoittelin ja kypsyttelin hetkisen
  7. jaoin pannulta pekonin ja kasvikset kahteen vuokaan munamassan päälle
  8. jaoin pinnalle juustoraasteet
  9. paistoin vuoat yksi kerrallaan, vähän kokeillen, lämpötila 180 astetta 10 minuuttia
  10. kokeilin kypsyyttä tikulla, jatkoin hieman kypsennystä, kunnes ensimmäinen frittata oli kypsä, peitin sen lautasella foliolla
  11. paistoin toisen frittatan ja kun sekin oli kypsä, irrotin kummankin lastalla leivinpaperista (irtosi hyvin) lautasille, koristelin persiljalta ja laitoin vähän salaattia kaveriksi
Ruoka onnistui oikein hyvin, eikä haitannut mitään, että se piti kypsentää pienessä airfyerissä kahdessa erässä. 


Giro d'Italia alkaa olemaan jo loppusuoralla. Tänään ehdimme katsoa noin 70 km lopusta, tosin minä kokkailin samalla. Tänään voittajaksi ajoi Santiago Buitrago, hän veti lipat etapin alkupuolella, mutta siitä huolimatta pystyi ajamaan voittoon. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen kolmella sekunnilla Richard Carapaz. Huomenna on tasamaan etappi. Me ehkä ehdimme katsoa loppua sitten kotimaassa. 

tiistai 24. toukokuuta 2022

La falsa trippa – leikkimahalaukkua

Nukuimme viime yönä oikein jättipitkät unet, 11 tuntia. Suuren osan yötä koitin ratkaista unessa ongelmaa siitä, mitä italialaista me söisimme tänään, kun Giro d'Italia jatkui kolmannelle viikolleen. Hyvin usein saan unessa ruokaideoita ja toteutankin niitä, vaihtelevalla menestyksellä, mutta viime yönä se ei onnistunut. Seikkailin unissani entisten työkavereitteni kanssa jossain kesäleirityyppisesti, toki tein siellä kollegoille ruokaa. 

Meistä kumpikaan ei ole kovin koskaan innostunut ajatuksesta syödä mahalaukkua. Mutta tänään söimme, tosin vain leikisti. Selasin aamiaisen aikana Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjaani ja siellähän oli tämä vekkuli ohje valetrippasta. Olin merkinnyt sen jo kotona kokeiltavaksi, mutta olin ehtinyt jo unohtaa sen. Täydellinen mobileruoka, helppo ja nopea valmistaa eikä tarvinnut ostaa kuin lisää kananmunia, kaikkea muuta löytyikin mobilepantrysta. Ostin muuten niin suuria kananmunia, etteivät ne mahtuneet matkarasian koloihin. Herranen aika, munatkin ovat Ruotsissa suurempia!

Kirjan kirjoittaja Vittorio Gianni kertoo mitä trippa on. Se tarkoittaa nautaeläimen mahalaukkua useita tunteja keitettynä ja sen jälkeen suikaloituna tomaattikastikkeessa tarjottuna. Ei kuulosta minusta ollenkaan houkuttelevalta. Ei Antinkaan. Muistelimme, että Helmut Kohl tykkäsi mahalaukusta. Tämä Vittorion trippato (eli trippan tyyliin suikaloitu raaka-aine tomaattikastikkeessa) oli heti sellainen, mitä tahdoin kokeilla. Vähän sovelsin aineksissa, varsiselleriä ei ollut varastossa enkä halunnut ostaa suurta nippua yhden varren takia. 

La falsa trippa – eli trippato eli jekkuruoka


Tomaattikastike

  • pieni tölkki tomaattimurskaa
  • 1 kevätsipuli silputtuna 
  • tuoretta basilikaa ja persiljaa
  • suolaa ja pippuria

Munakas

  • 3 kananmunaa (joista kaksi suomalaista tavallista kananmunaa ja yksi large ruotsalainen)
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 2 rkl maitoa
  • suolaa ja pippuria
  • voita paistamiseen (ei mainuttu ohjeessa, mutta käytin maalaisjärkeäni)

Tarjoiluun

  • persiljaa ja basilikaa vielä vähän
  • kevätsipulin varren vihrein osa silppuna
  • raastettua parmesaania
Laitoin tomaattimurskan kattilaan ja lisäsin sinne yrtti- ja sipulisilppua. En kuullottanut sipulia, se on niin keväistä nyt, ettei tarvitse erikseen kypsentämistä. Jätin kastikkeen kiehumaan maltillisesti ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. 

Rikoin kolme kananmunaa pieneen kannuun ja lisäsin sinne vehnäjauhon ja maidon, sekä ripaukset suolaa ja pippuria. Kuumenin paistinpannun ja sillä nokareen voita. Paistoin neljä pientä, ohutta munakasta, tästä määrästä tuli sopivasti juuri neljä kappaletta. Pinosin ne odottamaan viimeisenkin valmistumista. 

Antin vaativa tehtävä oli raastaa parmesaania ja hän suoriutui siitä oivallisesti. Kun kaikki munakkaat olivat valmiit, leikkasin ne noin 1-2 sentin suikaleiksi ja sekoitin ne tomaattikastikkeeseen. Kauhoin valetrippan kastikkeineen lautasille, ripotin loput yrtit ja sipulit päälle ja aivan päällimmäiseksi parmesaania. 

Tämä oli todella hauska ruoka, jollei olisi tiennyt, että kyseessä on munakas tomaattikastikkeessa, olisin ollut helposti hieman vastahakoinen maistamaan. Enkä vieläkään viehäty ajatuksesta syödä mahalaukkua. 


Giro d'Italian kuudestoista etappi oli melkein lopussa, kun pääsimme lähetyksen pariin. Voittajaksi suoriutui Jan Hirt, joka on osallistunut monta kertaa Giroon aikaisemminkin, mutta tämä oli hänen ensimmäinen etappivoittonsa tässä kisassa. Richard Carapazin johto rosapaidassa on vain kolme sekuntia toisena olevaan Jai Hindleyhyn. Huomenna on taas vuorietappi, saa nähdä ehdimmekö nähdä siitä paljon, sillä huomisellekin on katsottavana aika monta kirkkoa. 

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Mobileminestrone

Maltillinen katselupäivä jäi savolaiseksi projektiksi. Kohteita tuli kaikkiaan 26. Voi hyvänen aika. Ylläolevassa kuvassa on muutama päivän kellotapuleista. Yksi niistä äityi soittamaan kellojaan juuri, kun olimme ihan likellä. Kylläpä sydämet jättivät lyönnit väliin.

Tänään söimme sitä, mitä sattui matkavarastoista löytymään. Niistä syntyi mobileminestrone, joka maistui mitä mainioimmalta. Samantapaisen minestronen tein myös vuosi sitten, ei ihan päivälleen, mutta melkein. Onnistuin tänään tekemään niin pienen keiton, että jaksoimme syödä sen kokonaan kerralla. 

Minestrone kahdelle

  • 3 viipaletta pekonia
  • 2 italialaista makkaraa
  • 1 tl oliiviöljyä
  • 5 cm pätkä kesäkurpitsaa 
  • 5 kirsikkatomaattia 
  • 1 kevätsipuli varsineen 
  • puolikas punaista suippopaprikaa
  • 1,5 dl pientä pastaa
  • 1 rkl kasvisfondia
  • 3 dl vettä
  • 2 rkl tomaattipyrettä
  • pippuria
  • chilihiutaleita
  • persiljaa
  • 2 rkl mozzarellaraastetta
Leikkasin pekonin, makkarat, sipulin, kesäkurren, paprikan ja tomaatit suikaleiksi ja puolikkaiksi. Käytin ensin pekonisilpun pannulla ja kumosin sen jälkeen kattilaan odottamaan muita aineksia. Sitten pannulle pääsivät makkarasuikaleet,  seuraavaksi kaikki vihannekset vuorollaan. Lisäsin mukaan tomaattipyreen, pippuria ja chilihiutaleita. Laskin kattilaan sen verran vettä, että ainekset peittyivät hyvin ja nostin keiton kiehumaan. Kun keitto kiehui maltillisesti, lisäsin mukaan pastan. Jätin keiton kiehumaan noin 10  minuutiksi ja maustoin persiljalla, jätin sitä vähän myös koristeluun. Suolaa tämä keitto ei tarvinnut erikseen ollenkaan, kiitos pekonin ja makkaran. Annoksiin ripottelin hieman mozzarellaraastetta (koska sitä oli) ja persiljaa. Oli oikein lämmittävä keitto, ei tosin palellut muutenkaan. Nämä Ruotsin huonot säät ovat kyllä aika hyviä, nytkin 17 astetta ja aurinko paistaa. 


Giro d'Italiassa oli jo viidestoista etappi, huomenna on lepopäivä. Ehdimme katsoa noin 50 km lopusta ja voittajaksi nousi yksinään kärjessä ajanut Giulio Ciccone. Richard Carapaz jatkaa rosapaidassa, sillä minun kiukuttelullani ei ole ollut näköjään mitään vaikutusta. 

lauantai 21. toukokuuta 2022

Spaghetti al limone e cantarelli – spagetti sitruunan ja kantarellien kera

Tänään tuntui pastapäivältä ja sellainen siitä tulikin. Kävimme ensin 12 km kävelyretkellä Uppsalan keskustassa, katsoimme monta kirkkoa ja ihastelimme juuri kesään puhjennutta kaupunkia. Aiemmin muistelin etten ole käynyt Uppsalassa sitten vuoden 1989. Sekin meni väärin, vuosi oli 1990. Eikä sekään ollut ihan oikein, sillä olimme täällä vuonna 2019 ensimmäisellä CampaAdria-ulkomaanretkellä. Olemme kuulema olleet tällä leirialueellakin, mutta minulla ei ole siitä mitään muistikuvaa. Se ei sinänsä ole kovin suuri ihme, olemme olleet sadoilla leirialueilla, eivätkä ne kaikki voi mitenkään jäädä mieleen. Siinä kohden ihmettelin, kun Antti alkoi muistaa, että tuon paikan keskustassa hän on nähnyt ja tuosta on ottanut kuvan. Mietin, että miten en muista yhtään mitään. Syyksi paljastui se, että hän kävi tuolloin kolme vuotta sitten yksin pyörällä keskustassa tältä samalta leirialueelta. Niin, ettei minun muistini ihan kokonaan ole mennyt. 

Päivälliseksi tein Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjan spagettia kantarellien kera. Tämäkin oli oikein mobileystävällinen ohje, syntyi vaivatta matkakeittiössä. 

 Spaghetti al limone e cantarelli 

  • spagettia kahdelle, sen verran kuin etusormen ja peukun ympyrään väljästi mahtuu
  • tymäkästi suolattua pastankeittovettä
  • pieni purkki säilykekantarelleja (110 g sientä)
  • 1 rkl voita 
  • 1 kevätsipuli silputtuna
  • puolikkaan sitruunan mehu ja kuori raastettuna
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • suolaa ja pippuria
  • parmesaania 
  • tuoretta timjamia
Ei taida olla edes ulkomaisten kantarellien sesonki, joten käytin ICA-ketjun säilykekantarelleja, jotka olivatkin oikein oivia. Kävin heti kävelyreissulta tultuamme huuhtomassa sienet ja jätin ne valumaan päiväunien ajaksi. Kyllä, nukuimme päiväunet. 

Kuumensin pastaveden kiehuvaksi ja suolasin sen reippaasti. Veden kiehumista odottaessani silppusin sipulin ja raastoin sitruunankuoren ja parmesaanin. Kun pastavesi kiehui, laitoin pastan kypsymään ja laitoin kuivalle pannulle valutetut sienet kuumenemaan, kääntelin sieniä keskilämmöllä niin, että kosteus poistui. Lisäsin pannulle nokareen voita ja sipulisilpun ja kuullotin sipulia sen aikaa, että pasta kypsyi. 

Sekoitin kulhossa oliiviöljyn, sitruunamehun ja kuoriraasteen, sekä hieman pippuria. Kun pasta oli kypsää, nostelin sen kulhoon ja kaavin pannulta sienet ja sipulin mukaan. Sekoitin ja maustoin vielä suolalla, timjamilla ja parmesaanilla. Ai, miten sitruunanraikasta pastaa, säilykesienien purkinmaku oli ihan nollassa. Todella hyvä tuote, pitää ostaa muutama noin kahden euron purkki kotivaraksi. 



Giro d'Italiassa oli jännä etappi, jota ajettiin todella kovaa kyytiä. En muista tarkkaan milloin Richard Carapaz on joutunut epäsuosiooni, se taisi olla silloin kerran, kun hän teeskenteli, ettei hatkassa pysty vetämään ja sitten kuitenkin rynni voittoon. Minun sanastossani carapatsointi tarkoittaa tuommoista huijinkia (oikeasti hän aivan järjellisesti taktikoi, mutta sattui taktikoimaan jotain suosikkiani vastaan). Ilokseni Simon Yates voitti tänään etapin, mutta hän on niin kaukana kokonaiskilpailussa, ettei se hänen perustilanneettaan paljon auta ja Carapaz kolmannella sijallaan sai rosapaidan huomenna. Koitan kestää. Monta monituista etappia paitaa pitänyt Juan Pedro Lopez joutui siitä nyt luopumaan. Huomenna ajetaan toisen jakson viimeinen etappi ennen maanantaista lepopäivää. Huomenna ajetaan vuorilla ja etapilla on mittaa 178 km. 

perjantai 20. toukokuuta 2022

Risotto con zucchini – kesäkurrerisotto

Ruotsissa on se kiva puoli, ettei siinä ärsytä mikään, ainakaan ihan heti. Ei siihen tapaan kuin vaikka Italiassa, niin paljon kuin Italiasta pidänkin. Ruotsissa kaikki on sopivan samanlaista kuin Suomessa, mutta sen verran fiinimpää, että tietää olevansa ulkomailla. 

Kuljimme tänään melko lyhyen matkan, jos suorin tie olisi kelvannut. Lähdimme aamulla Norrtäljestä ja saavuimme Uppsalaan iltapäivällä, matkan varrella katsoimme 4 vesitornia ja 11 kirkkoa. Kaikki suostuivat kiltisti kuvattavaksi ja kaksi kirkkoa päästi sisällekin. Yhdessä oli juuri alkamassa hautajaiset, joten emme menneet sisälle, vaikka ovet olivatkin auki. Kaiken katsomisen päätteeksi kävimme kaupassa ja leiriydyimme Uppsalan laidalle urheilukeskuksen leirialueelle. 

Päivälliseksi söimme tänään risottoa, siihen löytyi ainekset matkapantrystani. Ohjeen otin tämän hetken hittikirjastani, Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Minulla oli riisiä juuri sopivasti kahden hengen annokseen, nyt ei ollut mitään lihaa tai kalaa lautasella, vain kesäkurrerisottoa. En minä ihan ohjeen mukaan mennyt, mutta kukaan ei sitä minulta odotakaan. 

Risotto con zucchini – kesäkurrerisotto kahdelle

  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 kevätsipuli varsineen silputtuna
  • 1 iso valkosipulinkynsi raastettuna
  • 1,5 dl risottoriisiä
  • puolikas pienehköä kesäkurpitsaa raastettuna
  • 1 dl kuivaa valkoviiniä (oma lisäykseni, sillä ohjeessa ei ollut mitään hapoksi, viiniä tai sitruunaa)
  • 5 dl kananlientä (fondista)
  • mustapippuria ja suolaa
  • 1 rkl voita
  • tuoretta timjamia (oma lisäykseni, pitäähän nyt timjamia olla)
  • parmesaania
  1. Raastoin kesäkurpitsan, valkosipulin ja parmesaanin, silppusin kevätsipulin.
  2. Kuumensin liemen. 
  3. Laitoin pieneen kattilaan öljyn ja kuumensin kattilaa pari minuuttia. 
  4. Kuullotin voi-öljyseoksessa sipulisilppua, valkosipulia pari kolme minuuttia. 
  5. Lisäsin riisin ja puolet kesäkurpitsaraasteesta ja kuullotin taas pari kolme minuuttia. 
  6. Lisäsin viinin imeytymään riisiin. 
  7. Sitten aloin lisätä lientä, kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen. Lisäsin aina kauhallisen, kun edellinen alkoi olla imeytynyt. Tällä kertaa lientä meni noin puoli litraa. 
  8. Kun riisi alkoi olla lähes kypsää, lisäsin loput kesäkurpitsaraasteen. 
  9. Sekoitin mukaan lusikallisen voita ja parmesaaniraasteen, maustoin suolalla, pippurilla ja timjamilla. 
  10. Jaoin risoton kahdelle lautaselle ja söimme mitä pikimmiten.    


Giro d'Italian kolmastoista etappi näkyi meillä oikein hyvin ja voittajan nimi tänään oli Arnaud Demare. Mark Cavendish melkein onnistui, muttei sitten kuitenkaan, hän jäi kolmanneksi.  Kokonaiskilpailua johtaa kukapa muukaan kuin Juan Pedro Lopez. Huomenna on sitten Peter Seliniä siteeratakseni brutaali vuorietappi. Käymme aamupäivällä kävellen keskustassa ja palaamme sitten katsomaan Giroa ja tekemään italialaista ruokaa. 

torstai 19. toukokuuta 2022

Fragole al vino – mansikoita viinissä

Mauri Kososen työ Big Blue Kaarinassa

Tänään täytyy antaa itselleen armoa, ei voi mitenkään tehdä päivällistä kahden lämpimän aterian jälkeen! Ei edes italialaista. Tulimme laivalla Ruotsiin ja lipun hintaan kuului ateria. Mehän tietysti söimme innokkaasti yhdessä rekkamiesten ja Ahvenanmaalle kalastamaan menevien miesporukoiden kanssa. Kun matkaa oli jäljellä vielä pari tuntia, alkoi toinen kattaus, joka sekin kuului lipun hintaan. Eikun syömään! Onneksi laivamatka ei kestänyt yhtään pitempään, vaan tulimme Kapellskärin satamaan ja pääsimme pois. 

Nyt olemme oikein kivalla Norrtäljen leirialueella. Antti melkein joutui soittamaan puhelun vapaaehtoisruotsilla, mutta sentään pelastui. Saimme paikallisilta caravan-rouvilta apua portilla, sillä respa ei ole näin iltaisin vielä auki sesongin tässä vaiheessa. 

Koska mitään ruokaa ei todellakaan mahdu tänään, syömme vain vähän jälkiruokaa italilaiseen tapaan. Yhä käytän Vittorion ja Maritan kirjaa, siinä on kiva ohje mansikoille viinissä. Ohjeen mukaan mansikat pitäisi laittaa puolimakeaan valkoviiniin, mutta sellaista meillä ei ole, ei tule, eikä tilata. Mutta meillä on mukana erittäin hauskaa italialaista viiniä, joka sopii tähän oikein hyvin. Kyseessä on Brachetto d'Acqui-nimistä viiniä. Tutustuimme tähän viiniin aikoinaan Luimupupulan väen luona. 

Mansikat viinissä kahdelle 

  • mansikoita
  • viiniä
  • sokeria
  • sitruunan kuorta raastettuna
  • mintunlehtiä
Leikkasin mansikat paloihin ja laitoin ne annoskuppeihin. Käytin muovisia viinilaseja, koska mukana matkakeittiössä ei ole mitään läpinäkyviä annosastioita. Liotin viiniin pienen lusikallisen sokeria, raastoin mukaan sitruunankuorta ja revin mintunlehtiä. Kaadoin seoksen mansikoiden päälle ja laitoin annoskupit hetkeksi jääkaappiin jäähtymään. Hyvin maistui ja mahtui vatsoihin. Mutta toista tällaista syömispäivää ei kyllä ihan heti kaipaa.


Giro d'Italiaa emme ehtineet lainkaan katsoa, mutta lunttasin, että pitkän, 204 km mäkisen etapin voittajaksi ajoi Stefano Oldani, josta en luvalla sanoen ole koskaan kuullutkaan. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Juan Pedro Lopez, jolle on varmaan ehtinyt tulla jo melkoinen tunneside rosapaitaan. Luin jostain, että palkintoseremonian kuohiviinn iroiskuttelua on muutettu sen verran, että pullot on valmiiksi avatut. Biniam Girmayn silmävamma oli liian vakava juttu. 

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Parmigiana di melanzane – munakoisovuoka airfryerissä

CampaReissu jatkuu, vietimme päivän lounaisessa Suomessa monta kirkkoa ja vesitornia katsoen, jostain syystä tällä kulmalla oli monta paikkuukohtaa CampaKartassamme. Huomenna jatkamme matkaa Ruotsiin ja sitä ennen vietämme yön Paraisilla tutulla Solliden Campingilla. Ehdimme jopa istua ulkona auringonpaisteessa reilun tunnin, ennen kuin alkoi tuntua viileältä. Ehkä kesä tänäkin vuonna tulee. 

Päivällisenä meillä oli Vittorio Gianninin ja Marita Joutjärven kirjan Herkullisen ruokien ja tarinoiden Toscana ohjeella parmigiana di melanzane, munakoisovuokaa. Tein siitä tosi pienen annoksen, jotta se mahtui pieneen foliovuokaan matka-airfryeriin, tästä tuli juuri sopiva kahden hengen annos. 

Parmigiana di melanzane – munakoisovuoka

  • pieni munakoiso (melkein kokonaan)
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • pieni tetra tomaattimurskaa (noin 2,5 dl)
  • 1 kevätsipuli varsineen silppuna
  • 2 valkosipulinkynttä silppuna
  • tuoretta basilikaa
  • 0,5 dl punaviiniä (oma lisäykseni)
  • suolaa ja pippuria
  • mozzarellaa (minulla pieni pussi raastetta, koska matkaolosuhteet)
Koska kokkaan pienessä matkakeittiössäni, piti hieman soveltaa. En itkettänyt munakoisoa, se oli niin pieni ja söpö. Laitoin sen jo eilen omaan turvaistuimeensa, ettei se matkan aikana saisi kolhuja. 


Tänään aloitin valmistelemalla tomaattikastikkeen. Laitoin kattilaan pienen tetrallisen tomaattimurskaa ja huuhtelin tetran tilkalla punaviiniä. Lisäsin kattilaan silputun sipulin ja valkosipulinkynnet, hieman suolaa ja pippuria. Keitin kastiketta lempeästi sen aikaa, kun valmistelin munakoison. 

Leikkasin munakoison ohuiksi viipaleiksi, noin 3-4 mm paksuiksi. Otin esille jo hieman kulahtaneen matkapaistinpannuni, pitänee ostaa pian uusi. Laitoin pannulle hieman oliiviöljyä ja sille sopivasti neljä viipaletta munakoisoa paistumaan. Minulla oli valmiina pieni foliovuoka, jonka olin rusikoinut niin pyöreäksi kuin mahdollista (käytän tavallisia pieniä foliovuokia). Kun viipaleet olivat saaneet hieman kypsennystä, nostelin ne vuoan pohjalle. Siihen päälle kauhoin hieman tomaattikastiketta ja seuraavaksi ohuen kerroksen mozzarellaraastetta ja yhden lehden basilikaa revittynä. 

Paistoin munakoisoviipaleita sitä myöten, kun kokosin vuokaa, melkein kaikki pienestä munakoisosta mahtui vuokaan muiden ainesten kanssa, siitä näin ehkä 1/6 käyttämättä. Joka väliin tuli munakoisoa, tomaattikastiketta, mozzarellaraastetta ja basilikaa. Ihan pinnalle vielä mozzarellaa. 

Kypsensin munakoisovuoan airfryerissä, laitoin ajaksi 15 minuuttia ja lämpötilaksi 180 astetta. Tämän ajan kuluttua pinta oli jo hyvin ruskettunut, joten pienensin lämpöä 150 asteeseen ja kypsensin vielä 10 minuuttia. Uunissa tämä ottaisi 200 asteessa noin 25 minuuttia. 

Nosti alumiinivuoan pois airfryeristä ja peitin vuoan foliolla. Laitoin toiseen vuokaan kaksi italialaista mozzarellamakkaraa puolikkaiksi leikattuina ja paahdoin niitä noin 7-8 minuuttia. Ne toimivat lisänä tällä hyvin aromikkaalla aterilla. 


Giro d'Italiassa oli tänään pitkä tasamaan etappi. Eilisestä sen verran, että Biniam Girmaylle kävi ikävä juttu palkintoseremoniassa, kun hän oli aikeissa roiskuttaa palkintokuohuvaa. Hän sai pullon korkista silmäänsä ja joutui keskeyttämään kisan lääkäreitten neuvosta, sen verran kipeää tälli otti. Voi mikä harmi! Tänään voittajaksi ajoi Alberto Dainese ja kokonaiskilpailun johdossa on yhä Juan Pedro Lopez. Richard Carapaz ja João Almeida hengittävät hänen niskaansa hyvin lähellä. 

tiistai 17. toukokuuta 2022

Capesante al forno – kampasimpukat "uunissa"


Muistin onnekseni jo tässä vaiheessa Giro d'Italiaa, että meillä on Antin pyöräilytutun Vittorio Gianninin kirjoittama (yhdessä vaimonsa Marita Joutjärven) ihana kirja Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana. Olen kokkaillut sen ohjeista aikaisemminkin, mutta nyt otin sen mukaan CampaReissulle, ohjeet ovat oikein hyvin reissuolosuhteisiin muunnettavissa. Tänään söimme Vittorion ohjeella kampasimpukoita.

Capesante al forno – kampasimpukat jonkun sortin uunissa

  • 8 kampasimpukkaa
  • 1 pieni kevätsipuli (salotti ohjeessa)
  • sitruunan kuoriraastetta ja mehua 
  • 0,5 dl kuivaa valkoviiniä
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • 8 pientä nokaretta voita
  • tuoretta timjamia
Tämä ruoka olisi tarkoitus kypsentää uunissa, eikä meillä ole CampaAdriassa uunia, eikä meillä ole edes Lidl-uunia mukana, joten sovelsimme enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Ainakin saimme simpukat kypsiksi. Viritimme minikokoiseen paellapannuun 8 pientä simpukankuorta, joissa simpukat kypsennettiin Campingaz-grillissä kaasulla. Vähän tuli pannuun tummentumaa, mutta ei se mitään, kyseessä on parin euron paellapannu, pitää ostaa uusi, jos tämä meni pilalle. Se selviää puhdistusyrityksen jälkeen. 

Laitoin paperilla kuivatut simpukat pieniin simpukankuoriin, jotka olin kotoa vartavasten ottanut mukaan. Sekoitin sitruunamehun, raastetun sitruunankuoren ja viinin. Luritin marinadia simpukoitten päälle. Olisi pitänyt odottaa tässä vaiheessa tunti, mutta emme odottaneet, kun oli jo aika syödä! 

Sommittelin jokaisen simpukan päälle nokareen voita, ripauksen suolaa ja pippuria ja oksan timjamia. Laitoimme paella pannun grilliin kaasuliekin päälle ja pitelimme toiseen grilliin kuuluvaa kantta päällä. Simpukat kypsyivät noin kahdeksassa minuutissa, sen tiesi tuoksusta. Söimme simpukat hyvien ciapattasämpylöiden kanssa. 


Giro d'Italiassa oli ilon päivä, kun Biniam Girmay voitti etapin, varmaankin hänen tähän astisen uransa hienoin voitto. Juan Pedro Lopez ei vaihda paidan väriä, hän johtaa edelleen. Emme ehtineet vesitornien katsomisen ja NATO-uutisten seuraamisen tähden paljon keskittyä kisaan, mutta ei se haittaa. Ruoka oli todella italialaista ja päivä onnistunut! Huomenna on vuorossa jo yhdestoista etappi ja se on aivan tasamaata, 203 km. 

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Maiale al latte – possua maidossa


Tänään oli vielä ajopäivä Giro d'Italiassa, joten kokkailin Italia-haasteen hengessä. Pääraaka-aineena oli jonossa possun sisäfile. Viimeksi olemme tainneet syödä possun sisäfilettä viime syyskuussa, kun Espanja-haasteen aikaan valmistin Sevillan viskipossua. Ohjeita on vaikka kuinka paljon tälle italialaiselle ruokalajille, minä otin vinkit Sip and Feast-blogista. Tein kyllä vähän eri tavalla, mutta sitä nyt kukaan tuskin hämmästyy. Pienensin lähdeohjetta reippaasti, tein noin neljän hengen annoksen, sillä arvelin meidän voivan syödä tätä samaa huomennakin, Giron toisena lepopäivänä. 

Maiale al latte – possua maidossa

  • 500 g porsaan sisäfilettä
  • suolaa ja pippuria
  • 2-3 rkl oliiviöljyä
  • 2-3 rkl voita 
  • sitruunasta kuorimaveitsellä muutama lastu kuorta
  • 3-4 valkosipulinkynttä
  • 2 dl valkoviiniä
  • 3 dl maitoa
  • 0,5 dl kermaa (omalisäykseni)
  • 3 laakerinlehteä
  • 6 puolikuivattua salvianlehteä
  • 1 rkl kuivattua ranskalaista rakuunaa (oma lisäykseni)
  • 0,5 tl chilihiutaleita
Lähdepostauksessa maitopossu tehtiin pannulla ja uunissa, minä tein pannulla ja haudutuspadassa, koska voin. Tai oikeammin,  halusin tehdä ruoan haudutuspadassa pitkästä aikaa. Jos haluat seurata Jimin neuvoja, ne ovat kyllä oikein perusteelliset ja hyvät (vaikka suola ja pippuri puuttuukin ainesluettelosta, teko-ohjeessa ne kyllä mainitaan), suosittelen muutenkin tätä blogia. Minun neuvoilla homma menee näin:

Kevään ensimmäinen ulkokokkaus
  1. Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa ne parin palaan kukin. 
  2. Ota esille kaikki muutkin ainekset. 
  3. Siivoa possufileestä kalvot ja hiero sen pintaan hyvä määrä suolaa ja pippuria.
  4. Laita haudutuspata jo valmiiksi lämpenemään high-asetuksella.
  5. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja voita ja pintapaista possupala joka puolelta kunnolla. Nosta possu lautaselle odottamaan,
  6. Lisää pannulle hieman voita ja öljyä, jos ne hupenivat possunpaistamisessa. Kun pannu on kuuma, lisää sille sitruunankuoripalat, salvia, laakerinlehdet, rakuuna ja chilihiutaleet. Paahda niitä hetkinen, että maut alkavat irrota. 
  7. Lisää viini ja raaputtele pannun pohjasta kaikki makuaineet mukaan. Keitä viiniä kokoon pari minuuttia. 
  8. Lisää maito ja sekoita.
  9. Kaada seos haudutuspataan ja nosta possupala mukaan. 
  10. Jätä pata high-asetuksella hommiin noin kolmeksi tunniksi, käännä possupalan kylkeä välillä. 
  11. Jos haluat, että possu on viipaleiksi leikattavan kypsää, tavoittele 65 asteen sisälämpötilaa.
  12. Jos haluat nyhtöpossun kypsyyttä, kypsennä pitempään, kokeile välillä onko jo haarukalla riivittävissä. 
Minä kypsensin possun niin pitkälle, että sen juuri ja juuri sai viipaloitua, se olisi ollut jo nyhdettävissäkin. Oli todella mureaa ja hyvää. Tässä ruoassa maito juoksettuu, eli kastikkeeseen tulee kokkareita. Se on tarkoituskin. Jos se kuitenkin näyttää ruokahalua vähentävältä, padassa olevan kastikkeen voi siivilöidä tai sen voi sekoittaa kermatilkan kanssa tasaisemmaksi, kun possupala on nostettu pois padasta. Minä tein vähän kumpaakin, siivilöin, keitin kokoon ja lisäsin kermaa kastikemäärän lisäämiseksi. Lisänä meillä oli pannulla haudutettuja kesäkurpitsaviipaleita, joista tuli vahingossa paikoin tymäkän suolaisia, kun muutin keskenkaiken mieleni, että sekoittanut kurreviipaleita paistamisen aikana. 


Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-Pot-välilehdelle, jolle olen kerännyt haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Giro d'Italian ensimmäinen viikko saatiin tänään taputeltua. Koska kisa alkoi Unkarista, oli ensimmäinen lepopäivä jo kolmen etapin jälkeen ja huomenna on tiedossa toinen lepopäivä. Tänään ajettiin oikea vuorietappi. Oli jännittävä loppu, Jai Hindley voitti ja rosapaita pysyi kuin pysyikin Juan Pedro Lopezilla.