Kiuaskastanjat

Blogissa on jo kastanjoiden paahtamisohje loppukesältä (tässä), mutta kirjoittelenpa silti pienen postauksen samasta aihepiiristä näin joulukuisen lauantain aamuna. Paahdoin eilen toista kertaa elämässäni kastanjoita, en tällä kertaa airfryerissä, vaan saunan kiukaalla. 

Eilen oli viikottaisen kauppareissun päivä, sain hankittua kahta tuotetta lukuunottamatta kaikki listalla olleet asiat. Sen lisäksi melkein samalla sekunnilla huomasimme Antin kanssa Prismassa kastanjat. Keräsimme niitä vuoden jälkimmäisen reissun lopulla Ranskassa ja kotiin tuotuamme aioimme paahtaa ne. Ikävä kyllä ne olivat jo ehtineet kuivua. Kuorta puristamalla tunsi kuinka kuoren ja sisuksen välissä oli tyhjää. 

Nyt sijoitimme 2,02€ kuuteentoista kastanjaan, jotka hyllyn reunassa olevan hintalapun mukaan olivat Kiinasta. Sen takia epäröimme hetkisen, mutta otimme niitä kuitenkin. Kassalla tietokone kertoi kastanjoiden olevan Portugalista, joten jäi hieman epäselväksi mistä ne nyt lopulta olivat. Portugali kuulosti kivemmalta ja järkevämmältä paikalta rahdata kastanjoita Suomeen. 

Olen jo useamman kerran maininnut, että sähkönsäästö on nyt hyvinkin ajankohtaista CampaKeittiössä, ruoanlaitossa suosin kaasulla keittämistä ja sähkölaitteista käytän niitä, joilla valmistaminen on nopeaa ja tehokasta. Uuni ei ole lämmennyt montaakaan kertaa viime viikkoina. Talomme lämpiää suorasähköllä pörssihintaan, mikä on tällaisina aikoina vähemmän mukavaa. Siksi koitammekin hillitä sähkömittarin vinhaa pyörintää pitämällä saunassa tulia. Sitten pitäisi tietysti miettiä niitä pienhiukkasia, mutta ihan kaikkeen ei veny, ei millään. Emme sauno jokaisena saunanlämmityksen päivänä, meistä kumpikaan ei ole himosaunoja. Minä en oikeastaan ole minkäänlainen saunoja, en muista milloin olisin viimeksi saunonut.

Kun saunan kiukaassa on tulet, voi kiuaskivien päällä lämmittää vaikka mitä ruokaa, olen nyt lämmittänyt sillä erään tähdenlentopäivällisen osaset omissa foliovuoissaan, jotka olivat jopa toisella käyttökerralla, edellisellä kerralla eivät olleet menneet likaisiksi, kunhan vähän vain kuhmuroituneet, joten uusiokäytin ne. Yhdessä vuoassa kuumeni edellispäivän lasagnen loput, toisessa paistui muutama uuniperuna ja loput painekattilakanasta. Olen paahtanut myös bataatteja, joiden toivoin olevan sisältä vaaleaa laatua. Niistä piti tulla korealaisia paahtobataatteja, mutta nepä olivatkin ihan tavallisia oranssisisustaisia. Mutta paahtuivat hyvin folioon käärittyinä kiukaalla, paljon nopeammin kuin perunat. 

Kaikki tällainen näpertely perustuu tietysti siihen tosiseikkaan, että meillä on aikaa näperrellä, laittaa puu kerrallaan kiukaan pesään ja odotella ruoan lämpenemistä tunti taikka kaksi. Sen takia ymmärrän aivan hyvin, etteivät nämä ole mitään jokakodin helppoja pikavinkkejä, eivätkä ne koitakaan olla sellaisia. Kunhan kirjoittelen muistiin itselleni, ehkä (toivottavasti) muutaman vuoden päästä voin lueskella, että mitä kaikkea sitä onkaan puuhailtu vuonna 2022, kun maailma oli niin huonolla mallilla. 

Sauna ei siis lämpene meillä useinkaan ihan siihen saunomislämpöön, löylyhuoneen ovea ei suljeta ollenkaan, vaan lämpö leviää taloon tuulettimen avustamana. Mutta kivistä tulee turkasen kuumia ja niiden päällä paahtuivat kastanjatkin mainiosti. 

16 kiinalaista taikka portugalilaista kastanjaa kiukaalla

• 16 kastanjaa
• karkeaa suolaa 
• foliovuoka kansineen
• 4 rkl pehmeää voita
• 1 tl hunajaa
• kolme kunnon ripsausta kanelia

Leikkasin kastanjoiden terävään huippuun ristiviillon, se olisi voinut olla vähän pitempikin, olisi avittanut kuorta avautumaan rivakammin. Laitoin pyöreän foliovuoan pohjalle karkeaa suolaa sen verran, että siitä muodostui suolapeti. Liotin kastanoita vedessä noin puolisen tuntia, tänä aikana ristiviilloista imeytyy vettä kuoren alle ja se pitää kastanjaa mehevänä paahtamisen ajan, luin näin jostain. 

Asettelin kastanjat ristiviilto ylöspäin suolapedille ja laitoin vuoan päälle pahvikannen. Nipistin folioreunaa kiinni sen verran, että kansi oli napakasti kiinni, mutta niin että pienellä avaamisella voisin kurkistaa sisälle paahtumisen edistymistä seuratakseni. Nostin vuoan kiuaskivien päälle ja puolentoista tunnin päästä (kun muut päivällisosat olivat kuumenneet omissa vuoissaan ja ne oli syöty) tarkistin, että miten paahtuminen edistyy. Ja sehän edistyi hyvin. 

Tein samanlaisen kanelivoin, kuin loppukesän CampaReissulla, Lidlin sivulta otetulla ohjeella. Sekoitin pehmeään voihin hunajaa ja kanelia, tämä on erinomainen sivuke paahdetuille kastanjoille. Yksi kuudestatoista kastanjasta oli sisältä kuiva ja tumma, sitä emme syöneet. Muut avautuivat melkoisen helposti, kun kuumaa kastanjaa puristi leveämmältä reunalta etusormen ja peukalon välissä.