Kana-mozzarellasalaatti

Minulla oli valmistusjonossa kokonainen yrttimaustettu broileri ja eilen se pääsi painekattilaan kypsymään. Nyt olisin voinut käyttää haudutuspataakin, mutta tein kumminkin painekattilassa kaasulla, tuli nopeasti valmista. Broilerin lisäksi kokosin tarjoilulautaselle monenlaisia vihanneksia, pallon buffalomozzarellaa ja tein kirpeän sinappikastikkeen. Kaik män ja piisasi. Broilerista meni noin kolmannes, kaksi kolmannesta laitoin tiiviiseen rasiaan myöhemmin käytettäväksi. 

Kana-mozzarellasalaatti kahdelle

• yrttimaustettu kokonainen broileri
• 2 dl vettä painekattilan pohjalle
• 1 pallo buffalomozzarellaa
• tammenlehväsalaatin lehtiä
• rapeaa salaattia puoli kerää
• 5 cm pätkä kurkkua
• 3 retiisiä
• 2 tomaattia
• 0,5 punaista suippopaprikaa
• 0,5 oranssia paprikaa
• kevätsipulia
• 0,5 sitruunan mehu
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl makeankirpeää sinappia
• 0,5 tl sokeria
• ripaus suolaa ja pippuria

Tällä kertaa olin vähän laiska, enkä tehnyt broilerille muuta kuin nostin sen painekattilaan ritilän päälle, alla kattilan pohjalla oli pari desiä vettä. Jos olisi ollut viitseliäämpi, olisin voinut käyttää broileria pannulla ottamassa vähän väriä ja sutikoinut nahkaan vielä valkosipuli- ja inkiväärimurskan seosta. Mutten viitsinyt. Laitoin kannen painekattilan päälle ja odotin kaasulieden äärellä, että paine alkoi kerääntyä, höyryä lakkasi tulemasta ja kannen paineilmaisin nousi puoleen väliin. Siinä koitin sitä sitten pitää, vähän piti säätää kaasuliekkiä kattilan alla. Tällä kertaa kypsensin broileria noin 45 minuuttia, kymmenen minuuttia kauemmin kuin edellisellä kerralla. 

Kun aika tuli täyteen, päästin paineen kattilasta ja otin linnun esille, mittasin sen sisälämmön, joka oli 75 astetta. Kun broileri hieman jäähtyi, nostin sen kertahanskoin suojatuin käsin tarjottimelle ja riivin lihat säilytysrasiaan. 

Kokosin salaatin laakealle lautaselle, asettelin salaatinlehtiä kehäksi. Siivutin kurkun, paprikan ja retiisit oikein ohuiksi suikaleiksi ja leikkasin tomaatit viipaleiksi, silppusin kevätsipulin. Levittelin kaikki vihannekset salaattirenkaan päälle. Keskelle asetin mozzarellapallon ja reunustin sen nyhtökanapaloilla. 

Kastikkeen sekoitin kupposessa, sitruunamehu, oliiviöljy, sinappi, suola, pippuri ja sokeri tasaiseksi kastikkeeksi, jonka lurittelin salaatin päälle. Lopuksi vielä kevätsipulisilppu pinnalle. Tällä kertaa jaksoimme syödä kaiken, tosin sitä broileria jäi tietysti toiselle päivälle, mutta kaikki meni tarjoiluvadilta, mikä on meiksi hyvin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, jonne kerään kaikki höyrypannukokemukseni. 

Sähkönsäästäjän painekattilakana kaasulla

Broilerihan se taas on, mutta kana kuulostaa jotenkin paremmalta. Itsepetosta. Tein jokunen viikko sitten kokonaisen broilerin haudutuspadassa halvan sähkön yönä. Itse asiassa haudutuspata ei ole kauhea sähkösyöppö, mutta kumminkin kypsensin broilerin yöaikaan. Aamulla se oli mahtavan murea, lihat irtosivat luista itsestään ja saimme siitä kaksi suurenpuoleista ateriaa. 

Mietin, että mitä muita tapoja olisi kypsentää kokonainen lintu ilman uunia. Voisin tunkea linnun airfryeriin, joka on nopeampi ja taloudellisempi kuin uuni. Olen muistaakseni kerran tehnytkin sen, mutta piti kyllä viimeistellä broileri uunissa ellen väärin muista, joten käytännöllisyys kärsi. Siihen aikaan ei ollut vielä huolta sähkön hinnasta. 

Nyt kävi mielessäni, että miten mahtaisi kokonainen broileri onnistua painekattilassa ja ei kun googlaamaan. Kyllähän sen pitäisi ihan hyvin onnistua. Moni löytämäni ohje oli toteutettu Instant Pot-nimisessä hybridilaitteessa, joka on jonkunlainen painekattilan, haudutuspadan ja ties minkä käristimen yhdistelmä, tietysti sähkökäyttöinen ja erilaisia ohjelmia sisältävä. Semmoista minulla (kumma kyllä) ei ole eikä saa tulla hankituksikaan, sillä minulla on jo kaksi sähkökäyttöistä haudutuspataa, kaksi airfryeriä ja tavallinen painekattila. 

Siispä käytin painekattilaa, tuttavallisemmin höyrypannua, jonka olen hankkinut vuonna 2014. Alussa siinä oli kyllä pelkokerrointa aika paljon. Saatoin tehdä tämän kanaruoan aivan ilman sähköä, sillä käytin painekattilaa kaasuliedellä, ähäkutti Fortum. Edellisen kerran käytin painekattilaa korealaisten saunamunien valmistamiseen. 

Kokonainen broileri painekattilassa

• 1 kokonainen valmiiksi kuivamaustettu broileri
• 2 dl kanalientä
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 2 tl inkiväärimurskaa
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita

Kuumensin suuressa pannulla kaasuliekillä (koska sähkönsäästö) öljyä ja voita ja kun pannu oli kuuma, nostin broilerin pannulle rintapuoli alaspäin. Paahdoin muutaman minuutin ja käänsin linnun toiselle puolelleen vielä muutamaksi minuutiksi. Näin nahka sai hieman väriä.

Asetin painekattilan pohjalle pienen ritilän (sen joka on jostain ammoisesta riisinkeittimestä jäänyt). Nostin broilerin ritilälle rintapuoli ylöspäin ja sutikoin pinnalle valkosipuli- ja inkiväärimurskaa. Tiskin minimoimiseksi kuumensin kanaliemen samalla pannulla ja kaadoin kuuman liemen kattilaan broilerin päälle. Ripottelin linnun päälle  tuoreita timjamin oksia ja muutaman oksan rosmariinia. 

Laitoin painekattilan kannen kiinni niin, että se napsahti nasevasti ja nostin kattilan kaasuliekin päälle. Valmiiksi kuuma liemi alkoikin aika pian kiehua ja aluksi kattila päästi hieman höyryä ulos, mutta sitten se sulkeutui tiiviisti ja paine alkoi muodostua. Painekattilassa täytyy aina olla nestettä tekipä sillä mitä hyvänsä, ilman nestettä ei tietenkään ole painetta nousemaan. Broileri makasi siis kattilassa ritilällä ja sen alla oli hieman kanalientä, joka kiehui. 

Olin tulkannut lukemiani ohjeita, että noin puoli tuntia riittäisi. Otin varman päälle ja painekeitin broileria 35 minuuttia ja säädin kannen mittatapin niin, että kaksi kolmesta valkoisesta raidasta näkyi. Kaasulieden suuremman polttimon liekki oli niin pienellä kuin sen saattaa säätää. 

En tietenkään ajan tultua täyteen malttanut odottaa, että paine laskisi omia aikojaan, vaan päästin lukitusnappulasta kantta auki sen verran, että paine pääsi kattilasta ulos ja sain kannen hetken kuluttua auki. Mittasin varalta broilerin sisälämpöä niin rinnasta kuin koivestakin ja kumpikin oli sopiva, siipikarjan kohdalla täytyy sisälämmön olla vähintään 75 astetta.

Kun broileri oli hieman jäähtynyt, nostin sen pihdeillä vadille. Nahka oli sulanut kokonaan pois ja broileri oli täydellisen nyhdettävän kypsää. Kertahanskat käsissäni riivin lihat irti luista ja sain aimo kasan mehevää broileria. Käytin lihat kahteen eri ateriaan.  Toinen niistä oli tällainen korealainen kanasalaatti.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, jonne on kerättynä muutkin aihepiirin postaukset. 

Eikä siellä yhtään hihitellä – saunamunat

Vuonna 2017 olin tekevinäni saunamunia, mutta ne eivät olleet tietenkään ollenkaan sitä, mitä tänään tein. Nytkin jäi vielä hieman puolitiehen, mutta kokeilun voi sanoa onnistuneen, sillä mitään ei räjähtänyt eikä tarvittu palokuntaa eikä poliisia. 

Olen edelleen täysin hurahtanut korealaiseen keittiöön ja yleisesti ottaen kaikkeen Koreaan liittyvään, ei väliä onko kyseessä etelä vai pohjoinen, kaikki kiinnostaa. Pohjoisesta tosin tulee vähemmän tietoa, eikä se juurikaan ole mukavaa tietoa, mutta kaikki tavallisten ihmisten asiat kummassakin Koreassa on kiinnostusmittarissani aivan tapissa. Ruoka, kulttuuri, tavat, kielikin, jollei se olisi niin vaikeaa. 

Päivällisen sivuruokana meillä oli tänään siis saunamunia. Mikäli olen lainkaan ymmärtänyt oikein nämä ovat suosittu naposteluruoka korealaisissa kylpylöissä, joita sanotaan jjimjilbangeiksi. Niissä  on erilaisia lämpöhuoneita, erilämpöisiä altaita, hierontaa, oleskelua lämpimällä hiekka-alustaisella lattialla jne. Suosikkisarjassani Crash Landing on You-sarjan pohjoisen sotilaat olivat tällaisessa kylpylässä Etelä-Koreaan jouduttuaan/päästyään. Sellaisessa voi olleilla yön ylikin, vieraat nukkuvat omissa lokeroissaan, miehet ja naiset omissa makuusaleissaan. 

Etsin ohjetta saunamunien valmistamiseen ja monissa käytettiin Instapot-nimistä keittämisvälinettä, joka on kai jonkunlainen hybridi, sillä voi hauduttaa ja painekeittää ja ties mitä. Minulla on erikseen painekattila ja haudutuspata, joten en anna itselleni lupaa hommata enää tämmöistä Instapotia. En ole aikoihin tehnyt mitään painekattilalla, edelliskerralla se jotenkin temppuili kanssani, en meinannut saada kantta oikein kiinni ja painetta nousuun. Nyt onnistui hyvin. En vielä ottanut selkoa siitä, miten saunamunia Koreoissa tehdään ilman tämmöisiä kaikkia keittimiä ja vekottimia. 

Korealaiset saunamunat painekattilassa

• 4 kananmunaa
• vettä keittämiseen

Otin painekattilan pantrystä esille ja laitoin sen pohjalle pienen ties mistä jääneen metalliritilän. Laskin kattilaan vettä ja asetin ritilän päälle neljä kananmunaa. Vettä pitää olla sen verran, että kananmunat ovat lähes peityksissä, vesi ei painekattilasta häviä minnekään. 

Nostin kattilan kaasuliekin päälle (ähäkutti Fortum) ja laitoin kannen kiinni, nyt se ei kiukutellut ollenkaan. Kesti kyllä melko kauan ennen kuin paine lähti nousuun, ensin höyryä tihkui kannen ja kahvan yhtymäkohdasta, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen se loppui ja siinä vaiheessa kannessa oleva merkki alkoi kohota. Siinä on sinisessä muovitapissa valkoisia raitoja ja kun niitä on näkyvissä kaksi kolmesta, on paine ymmärtääkseni sopiva melkein kaikkeen painekeittämiseen, ei liian paljon, eikä liian vähän. 

Olin lukenut, että saunamunia voi painekeittää neljäkin tuntia, mutta 90 minuuttia olisi sellainen aika, jossa jo saisi toivottua tulosta, eli valkuaisen muuttumista toffeen väriseksi ja keltuaisen muuttumista kermaiseksi. Koska tein keittämisen kaasulla, en tuhlannut sähköä ja ajattelin tähdätä siihen puoleentoista tuntiin. Painekeittämisessä on aina jonkunlainen pelkokerroin, etenkin kun sitä tekee noin kerran vuodessa, ehtii aina unohtaa, että eihän tässä mitään pelättävää ole. Jostain syystä kananmunien keittäminen painekattilassa tuntui vielä pelottavammalta, kuvittelin kaikenlaista räjähtelyä ja sotkua ja pilalle menemistä. Ja onhan se nyt melkoisen kovaksi keitetty muna, kun sitä puolitoista tuntia keitetään. Herranen aika. 

Niin minä nyt kuitenkin sitten tein, ensin tuumin että jospa venyttäisin aikaa kahteen tuntiin, mutta 90 minuutin jälkeen en kyllä viitsinyt pitempään. Päästin paineen kahvan venttiilillä varovaisesti pois, kädet keittiöliinalla suojattuna, paine kyllä laskee omia aikojaankin, kun kuumuuden lähde sammutetaan alta. En tietenkään malttanut odottaa. 

Kun paine oli laskenut pois, lähti kansi vaivatta auki ja nosteli ehjät kananmunat kauhalla valmiina odottamaan jäävesiastiaan. Ei mitään sotkua eikä räjähdyksiä siis. Kun kananmunat olivat jäähtyneet ja muutenkin oli ruoka-aika, rikoin kuoret, jotka lähtivät erittäin helposti pois. Kananmunien valkuaiset olivat hennon toffeenväriset. Leikkasin kananmunat puolikkaiksi ja huomasin, että keltuainen oli hieman pehmeä, mutta oli siinä loiva harmaa uloin reuna, sitä en olisi toivonut. Pitempi keittoaika olisi ilmeisesti tummentanut valkuaisen väriä yhtä lisää. 

Söimme saunamunat aterialla, jolla oli kimchiriisiä, rapeaa kurkkua ja toista meille uutta korealaista liharuokaa, soijakastikkeessa haudutettua naudanlihaa. Siitä tulee erikseen oma postauksensa, sen verran hyvä ruokalaji sekin. Saunamunia pitää kokeilla uudelleen, pitää ostaa mahdollisimman hyvälaatuisia kananmunia ja keittää pitempään, nyt ne maistuivat vain tavallisilta kananmunilta, pähkinäistä makua valkuaisissa ja kermaisuutta keltuaisissa emme havainneet. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, siellä on muutamia muitakin hiuksia nostattavia kokeiluja.

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

Hevosbolognese painekattilassa

Painekattila ei enää pelota minua, en vain ole pitkään aikaan tehnyt sillä mitään. Se on kyllä oiva peli, kun aika on kortilla ja vaikkei olisikaan. Muistin eilen, että olin ostanut hevosen jauhelihaa kaksi pakettia ja toinen oli vielä odottamassa nollalaatikossa. Ensimmäisen paketin käytin perjantaina hampurilaispihveihin, niin brutaalia syötävää  meillä oli silloisen hienostelualkupalan jälkeen. 

Bolognese hevosen jauhelihasta

• 500 g hevosen jauhelihaa
• 2 viipaletta paksua englantilaistyyppistä pekonia (pakkauksen loppuunkäyttö)
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• muutama kevätsipulin varsi
• erilaisia tomaatteja kotikypsyttämöstä (noin puoli kiloa)
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 1 varsisellerin varsi
• oliiviöljyä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 tölkki paseerattua tomaattia
• 2 dl punaviiniä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa, oreganoa ja timjamia
• annoksen päälle parmesania ja tuoretta basilikaa

Pilkoin tomaatit, sipulit, sellerinvarren ja valkosipulit, raastoin porkkanan ja kesäkurpitsan. Kuumensin oliiviöljyä painekattilassa ja kypsensin kasviksia kattilassa muutamia minuutteja. Leikkasin pekonin paloiksi ja paistoin ne pannulla rapeiksi. Lisäsin pekonin painekattilaan. Murustelin jauhelihan kuumalle, pekonirasvaiselle pannulle ja paistelin sitäkin hetkisen. Yhdistin jauhelihamurut painekattilaan. Sekoittelin ja lisäsin mukaan viinin, paseeratun tomaatin ja tomaattipyreen. Kiersin myllystä pippuria ja ripottelin mukaan suolaa. Nostin kastikkeen kiehumaan ja laitoin painekattilan kannen päälle.

Kun paine oli noussut kattilan kannen kahteen valkoiseen merkkiraitaan, pienensin lämpöä kattilan alla kakkoselle (asteikolla 1-9) noin puoleksi tunniksi. Jätin kattilan sitten noin vartiksi laskemaan paineen omia aikojaan ennen kuin avasin kannen. Sekoittelin, maistelin, lisäsin pippuria ja tuoreet yrtit silppuna. Keitin pastaa runsaasti suolatussa vedessä ja annoksen päälle höyläsin melkein läpinäkyviä lastuja parmesania tryffelihöylällä. Tavallisesti teen bolognesen haudutuspadassa ja se vie jopa 12 tuntia. Painekattilassa kastike valmistuu alkuvalmisteluineen tunnissa ja tulos on hyvin samanlainen. Hevosen lihan mausta pidämme kumpikin ja ostan sitä mielelläni jatkossakin.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Julia Child-sipulikeitto höyrypannussa

Eilen luulin, että tänään olisi Tour de Francen toinen lepopäivä, mutta mitä sitä turhia! Lepopäivä on vasta huomenna, onneksi luimupupu oikaisi harhaluuloni. Perheen sipulivastainen on edelleen sillä tiellään, mille hänet lähetin kaksi viikkoa sitten, eikä tule lomalle ennen kuin perjantaina, joten nyt on vielä turvallista keitellä sipulikeittoa. 

Keitin ensimmäisen sipulikeittoni blogin ensimmäisenä kesänä ja jostain syystä se on yksi blogin avatuimmista postauksista. Toisen kerran tein sipulikeittoa tämän vuoden alussa, kun olimme syöneet ystävänpäivänä ihanaa keittoa Sinne Helsingissä. Yritin toistaa keiton rakennetta kotikeittiössä aivan siihen yltämättä.

Nyt oli aika taas keitellä tuota keittojen keittoa. Ensimmäisen keiton keitin valurautapadassa, toisen haudutuspadassa, joten nyt vuorossa oli tietysti kolmas suosikkini, painekattila, kotoisasti höyrypannu. En enää pelkää painekattilaa ja keittelen sillä ilomielin sisätiloissakin, mutta tänään sää oli niin kaunis, että siirsin koko päivällistouhun ulos. 

Olen laittanut ruokaa jo sen verran painekattilalla, että tiedän ruokaohjeiden vaativan hieman muuntelua, että ne sopivat painekattilaan. Se, että ainekset heittää kattilaan ja pistää täyden tehon ei toimi aina toivotulla tavalla, vaikka ruoka tulisikin nopeasti valmiiksi. Nopea valmistustapa saattaa tehdä hallaa jollekin ainesosalle, tai vaiheelle. Niinpä etsiskelin hieman netin syövereissä ja satuin sivustolle, jossa on höyrypannuistettu paljon erilaisia ruokia ja etenkin kerrottu miksi työvaiheita, tai aineksia on muutettu tavanomaisesta valmistusmetodista toimimaan painekattilalle.

Käytin hip pressure cooking-sivun sipulikeitto-ohjetta, jonka sanottiin olevan Julia Childin ohje, aika samalta ainesluettelo näyttääkin, kun vertaan sitä siihen ohjeeseen, jota käytin ensimmäisessä sipulikeitossani. Jotakin pieniä justeerauksia on puoleen ja toiseen, esimerkiksi pippuria ei mainittu Julian ohjeessa, mutta kyllähän sitä pitää vähän olla.

Mukailtu Julia Childin sipulikeitto kolmelle (kun neljäs on pois kotoa)

Keittopohja

• 3 rkl voita
• 1 rkl öljyä
• noin 500 g sipulia (minulla kolme suurta keltaista ja nippu punaista varhaissipulia)
• ripaus suolaa
• pippuria
• 1 tl sokeria
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 l lihalientä (tällä kertaa lammaslientä)
• 3 rkl konjakkia

Suuruste

• 3 rkl voita
• 3 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl keittopohjaa

Annoksen päälle

• 1 leipäviipale/annos
• raastettua emmental- ja gruyerejuustoa

Työvaiheet

1. Viipaloi sipulit, mielellään mandoliinilla, mikäli soittotunnit on käyty. Sipuliviipaleiden tulisi olla mahdollisimman tasaohuita. 
2. Sulata voi ja kuumenna se öljyn kanssa painekattilassa ilman kantta. Paineosuus tulee sitten myöhemmin. 
3. Lisää viipaloidut sipulit kattilaan ja sekoittele huolellisesti, lisää hieman öljyä ja voita, mikäli tuntuu, etteivät viipaleet saa kunnon rasvakerrosta kauttaaltaan.
4. Paistele ajoittain sekoitellen sipuliviipaleita noin 15 minuuttia, kunnes ne alkavat muuttua läpikuultaviksi. 
5. Lisää mukaan sokeri ja suola ja jatka sipuleiden pehmentämistä miedolla lämmöllä vielä noin 15 minuuttia, että karamellisoituminen pääsee alkuun. Jos sinulla on aikaa ja intoa, anna karamellisoitumisen jatkua niin pitkään kuin maltat. 
6. Ensimmäinen poikkeus Julian metodiin: Tässä vaiheessa Julia nakkaisi mukaan vehnäjauhot ja minä unohtaisin ne kokonaan, mutta painekattilassa keitettäessä suurustetta ei lisätä alkuvaiheessa, sillä se imisi liikaa nestettä, mikä on oleellista painekeittämisessä. Siispä suuruste valmistetaan odottamaan myöhempää vaihetta.
7. Sulata voi erillisellä pienellä pannulla ja lisää sille jauhot. Kypsennä sen aikaa miedolla lämmöllä, että jauhot turpoavat ja väri muuttuu vaaleanruskeaksi. Jätä suuruste odottamaan sivuun. 
8. Toinen poikkeus Julian metodiin: Julia lisäisi (ja minäkin muistaisin) nyt mukaan viinin ja jättäisi keiton porisemaan. Painekeittämisessä viinin määrä ei vähene, koska nestettä ei haihdu samaan tapaan kuin padassa keiteltäessä ja lähdesivustoni mukaan se vaikuttaa ikävästi ruoan makuun. En oikein osaa sanoa, voiko viini minusta maistua ruoassa tähän tapaan pahalta, mutta tottelin kuitenkin ohjetta ja lisäsin viinin karamellisoituineisiin sipuleihin ja annoin sen kiehua lähes olemattomiin, kuten ohjeessa neuvotaan. Sipulimassan tuoksu oli ainakin tässä vaiheessa aivan tolkuttoman hyvä. 
9. Lisää lihaliemi, kuumenna keittopohja kiehuvaksi ja laita painekansi päälle. Nosta lämpöä niin, että painekeittäminen pääsee alkuun. Omassa kattilassani nostan kannen merkkiraidat kahden merkkiviivan väliin noin puoleentoista. Keitä 15 minuuttia. (lähdeohjeessa keitettiin vain 5 minuuttia, mutta tähänastisen kokemukseni mukaan vartti on melkein minimi melkein mihin tahansa ruokaan)
10. Avaa kattila tavallisella avausmenetelmällä, patakintaisiin verhotuin käsin paina vapautuspainiketta, kunnes kaikki höyry on tullut ulos kattilasta. Avaa kansi, kun se suostuu avautumaan. 
11. Sekoita keittoa ja ota syrjään lientä noin desin verran suurusteen viimeistelyä varten. Maistele keittoa, lisää suolaa ja pippuria, jos tarpeen. Jos sipulien rakenne ja keiton maku on jo toiveidesi mukainen, jatka viimeistelyyn. Jos haluat vielä painekeittää lisää, jatka sitä vielä toisen vartin verran.
12. Viimeistely suurusteella: Sekoita syrjään ottamasi keittoliemi sivussa odottavaan suurusteeseen ja kuumenna se. Kun se on tasaista, lurittele se tarpeeksi painekeittämääsi keittopohjaan ja sekoita. Anna kiehua muutaman minuutin. Suuruste tihentää keiton rakenteen. 
13. Lisää keittoon konjakki. 
14. Annostelu: Kuumenna uunia grillivastuksella. Annostele keittoa uunin kestäviin astioihin. Paahda leipäviipaleet paahtimessa ja aseta viipaleet keittoannosten päälle. Sirottele pinnalle runsaasti juustoraastetta ja käytä astioita uunissa grillivastuksen alla ottamassa paahdetta juustolle. 

Minä tänään tohottelin leivän pinnalla olevaa juustoa keittiötohottimella, en viitsinyt uunia lämmittää. Keitto oli erinomaisen aromaattista ja pehmeää, mutta väristä ei tullut niin syvän väristä, kuin padassa. Leipinä käytin höttöisiä hampurilaissämpylöitä, joita emme ole tulleet mihinkään muuhun käyttäneeksi. 

Tour de Francen kuudestoista etappi oli nousuja sisältävä, loppupuoleltaan laskuvoittoinen 201 km pyöräilyiloittelu. Pääjoukko antoi karkulaisten mennä kauas edelleen, eipä tuollaisia yli 20 minuuttiin venähtäneitä etumatkoja ole juuri nähty. Peter Sagan teki hurjasti töitä saadakseen johtopaikkaa pitäneen Lampre Merida-tallin Ruben Plazan kiinni, mutta matka ei aivan riittänyt. Huomenna on sitten vuorossa se toinen lepopäivä, jonka aikana ajajat käyvät lähikylien markkinoilla ja joku ehkä parturissa ja kirjastossa. Tai sitten he ovat koko päivän hierottavina, ajavat vähän pyörällä ja syövät runsaasti. Tai en minä tiedä. Toivottavasti myös lepäävät.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Viimehetken tärkeitä toimia - tomaattikastiketta painekattilassa

Ennen kuin pääsee matkalle, täytyy valmistella. Täytyy pakata ja täytyy järjestellä koti siihen kuntoon, ettei sinne jääville jää minnekään ikäviä yllätyksiä, etenkään jääkaappiin. Helpompaa on silloin, kun kukaan ei jää kotiin. Jääkaapin alasajo on useamman viikon homma, mutta silti hallittavissa. Nyt tilanne oli toinen, viime viikon juhlien raaka-aineita oli vielä jonkin verran käyttämättöminä, eivätkä ne näyttele kotimiehen ruokavaliossa suurinta osaa. Siispä tämä kätevä emäntä keitteli hyvissä ajoin (neljä tuntia ennen lähtöä) kattilallisen tomaattikastiketta pakastettavaksi. Painekattila, rakas höyrypannuni oli enemmän kuin tarpeen.

Viimetipan tomaattikastike painekattilassa

• noin 1,5 kg erilaisia tomaatteja
• 1 punainen suippopaprika (onkohan niitä edes muun värisinä?)
• 4 punasipulia
• 3 suurta sellerinvartta (loput pilkottuna pakastimeen)
• 4 porkkanaa 
• siideriviinietikkapullon loput, noin 0,5 dl (punaviinin puutteessa, kai se käy?)
• suolaa ja pippuria
• (ripaus sokeria olisi ollut paikallaan)
• vettä
• oliiviöljyä

Halkaisin tomaatit ja poistin isoimmista kannat, pilkoin sipulit, paprikan ja sellerin varret, raastoin porkkanat. Kaadoin hyvän lorauksen oliiviöljyä painekattilan pohjalle ja kuumensin sitä hieman. Kaadoin kaikki ainekset pilkkomisjärjestyksessä kattilaan ja lisäsin sinne etikan, suolaa ja pippuria. Samoin kaadoin mukaan vettä sen verran, että ainekset juuri lilluivat liemessä. Sitten kansi päälle ja täyttä faartia. Olen oppinut, että kattila pitää äkkiä saada riittävälle teholle, että paine nousee. Siispä induktio täysille ja parissa minuutissa kattilan merkkitappi nousi kahteen valkoiseen raitaan, jolloin pienensin tehoa kattilan alla noin kakkoselle. Sillä paine pysyi noin puolessatoista raidassa. Luin kauan sitten jostain kotimaiseta blogista, että heillä oli ollut ongelmia tomaattikastikkeen keittämisessä, se oli tahtonut palaa pohjaan. Sen välttämisen toivossa laitoin oliiviöljyä reilusti.

Noin tunnin keittämisen jälkeen päästin höyryt kattilasta ja tutkailin varovasti, oliko pohjaanpalamista tapahtunut. Ei ollut merkkiäkään pohjaanpalamisesta, nestettä oli ilmeisesti sopivasti. Minun oli tarkoitus hakea ulkoa tuoreita yrttejä ja lisätä ne valmiiseen kastikkeeseen, mutta unohdin ne, joten täytyy muistaa sitten kastiketta käyttäessäni lisätä niitä.  Nostin paineen kattilassa vielä puoleksi tunniksi. Surruutin sitten kastikkeen Bamixilla tasaiseksi ja jäähdytin sitä laittamalla kattilan altaaseen kylmään veteen ennen kuin kauhoin kastikkeen puolen litran pakasterasioihin. Merkitsin rasiat minuksi huolellisesti ja lykkäsin pakastimeen.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Carbonade flamande painekattilassa

Hollannissa ja Belgiassa ajetaan parhaillaan Eneco Touria, jonka vuoksi halusin tehdä tänään jotain belgialaista ruokaa. Foodgawkeriin kun naputtaa nätisti sanan belgian, tulee kymmenittäin vohveli- ja ranskanperunaohjeita, eikä kauheasti paljon muuta. Olin joskus huomioinut belgialaisen lihapadan, joka on selvä burgundinpadan serkku. Ruoan nimi on carbonade flamande ja siihen tulee liemeksi ilmeisen alkuperäisesti belgialaista munkkiolutta. Juuri sellaista, mistä minä en pidä yhtään. En antanut tämän häiritä minua lainkaan. Otin vinkkejä aiemminkin tutusta Un Dejeuner de Soleil-blogista.

Carbonade Flamande

• 1 kg naudanpaistia
• 0,75 l pullo munkkiolutta
• 4 pientä sipulia
• 3 suurta herkkusientä
• 3 pientä porkkanaa
• 150 g siankylkeä
• yrttinippu (rosmariinia, timjamia, basilikaa)
• 1 rkl dijonsinappia
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• 1-2 pala vaaleaa, pehmeää leipää
• oliiviöljyä paistamiseen
• vehnäjauhoja lihapalojen jauhottamiseen
• suolaa ja pippuria

Leikkaa paisti noin parin sentin kuutioiksi. Kaada paksuun muovipussiin noin desin verran vehnäjauhoja ja ripota mukaan suolaa ja pippuria, sekoittele. Nostele lihapalat pussiin ja sulje pussi tiiviisti. Pyörittele pussia niin, että lihapalat saavat jokapuolelleen jauhotuksen. Leikkaa kylkiviipaleet pieneksi silpuksi, samoin sipulit. Viipaloi sienet muutamaan viipaleeseen ja porkkanat ohuiksi kiekoiksi. 

Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja paista lihapaloja muutamia minuutteja joka puolelta muutamassa erässä. Kaada pintapaistetut palat painekattilan (tai uunipadan) pohjalle. Paistele kylkisilppua, kunnes rasva paloista sulaa pannulle, lisää mukaan sipulit, sienet ja porkkanat. Paista muutamia minuutteja ja kaada kaikki painekattilaan (tai pataan). Sekoittele ja lisää mukaan sinappi, etikka ja yrttinippu. Aseta leipäpala pinnalle ja kaada mukaan olut. Ripottele kattilaan hieman suolaa ja pippuria. Keitä paineella 30 minuuttia (tai hauduta ruokaa padassa 180 asteessa 3-4 tuntia) ja avaa sitten painekattilan kansi varovasti. Sekoittele melkein hajonnut leipäpala suurusteeksi pataan ja nosta yrttikimpun jämät naruineen pois. Minä laitoin vain yhden leipäpalan, olisi saanut olla kaksikin.

Minun patani oli puolen tunnin kypsenyksellä jo melkein täysin mureaa, lisäsin vielä hieman suolaa ja pippuria ja painekeitin vielä vartin verran. Annoin kattilan asettua sitten vartin, jona aikana paine omia aikojaan aleni niin, että kannen sai auki. 

Lisäkkeenä meillä oli ankanrasvassa paistettuja aamulla kuokittuja siiklejä. Keitin ne ensin kypsiksi ja sitten kuumensin pannulla lusikallisen ankanrasvaa ja paistoin perunoihin kullankeltaisen, rapean pinnan. Uunituore Aikuinen kuvaili perunoita niitä ottaessaan, että ne ovat "ihanan kuuloisia".

Nyt kun painekattilakokeiluni ovat edistyneet on ruoanteon ajankäytöllinen painopiste siirtynyt esivalmisteluihin. Niihin minulla meni melkein tunti, kun samalla vaihdoimme päivän kuulumisia Kammenpyörittäjän kanssa. Mutta silti sain aikaan alle kahdessa tunnissa täysin mureaa lihapataa, sitä pidän hyvänä aikana. Painekattilani on nyt ihan ykkössuosikkini keittiössä.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Muutin minkä päätin - nopea bolognese painekattilassa

Kun viimeksi tein bolognesea uhosin, etten koskaan sanoisi mitään nopeaa pastakastiketta bologneseksi. Kyllä sitä pitää 10 tuntia hauduttaa, ennen kuin saa edes alkaa b-kirjaimella. No se oli silloin se, nyt on nyt ja elän uutta höyrypannuaikakautta, jonka kantava voima on nopeus. Vielä haudutuspatani, tuo Crock-Pot-ystäväiseni ei ole myynnissä tai menossa SPR:lle, mutta kyllä se nyt on vähän lapsipuolen asemaan joutunut. Siellä se pantryssa kerää pölyä on nätisti varastoituna. 

Höyrypannukokeilu nro 3 - bolognese painekattilassa

• 700 g nautajauhelihaa
• 2 pientä keltasipulia silppuna
• 2 pientä punasipulia silppuna
• 2 varsisellerin vartta silppuna
• 2 porkkanaa raasteena
• iso turaus tomaattipyrettä
• iso turaus valkosipulipyrettä
• nippu tuoretta basilikaa
• 0,5 l paseerattua tomaattia + pullonhuuhteluvesi
• 0,3 l viraabelia punaviiniä
• oliiviöljyä kuullottamiseen
• suolaa ja pippuria

Kuullotin sipuleita, porkkanoita ja sellerinvarsia oliiviöljyssä hetkisen ja siirsin ne painekattilaan. Murustelin jauhelihan pannulle ja paistelin sen kypsäksi. Kaadoin muruset kattilaan. (alkuvalmistelutkin voisi tietty tehdä suoraan painekattilan pohjalla, mutta silloin pitäisi aineksia siirrellä väliaikaisesti lautaselle, joten saman verran tulee tiskiä, kun paistaa aineksia ensin pannulla). Lisäsin kattilaan paseeratun tomaatin, tomaatti- ja valkosipulipyreet ja viinin. Ripottelin mukaan suolaa ja pippuria ja basilikan silppuna ja sekoittelin. Sitten kansi päälle ja induktiolevy täysille. Kun painekattilan kannen kaksi merkkiviivaa tulivat näkyviin muutamissa minuuteissa, pienensin lämpöä toiseksi pienimmälle asetukselle ja annoin kastikkeen kiehua 30 minuuttia. Sammutin levyn ja jätin kattilan 10 minuutiksi päästämään painetta omia aikojaan ennen kuin päästin kahvasta varovasti pannulapasin suojatuin käsin loputkin paineet. Aukaisin kannen ja kurkistelin tulosta. 

On vielä vaikea uskoa, että puoli tuntia painekattilassa saa kastikkeen näyttämään ja maistumaan aivan samalta kuin 8-10 tuntia haudutuspadassa! Nopeaa, helppoa, hyvää! Alkuvalmisteluiden (raaka-aineiden kokoaminen ja pilkkominen) kanssa aikaa meni kaikkiaan 50 minuuttia. Kattilaani mahtuisi kaksinkertainen määrä raaka-aineita, jolloin määrällä ruokkisi isomman porukan tai voisi pakastaa osan kastikkeesta kiireisen päivän varalle. Toisaalta painekattilalla ehtii kiireisenäkin päivänä saada nopeasti ruokaa pöytään.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Coq au vin ja crème brûlée revisited

Tämän vuotinen Ranska-haasteemme, neljäs järjestyksessään, on erinäisistä syistä hieman onnahdellut. Olemme olleet reissussa, olen ollut toipilas, on ollut liian lämmin jne jne. Muutamia ranskalaisia ruokalajeja on kuitenkin lautasiltamme voinut bongata tänäkin vuonna, osa revisited-tunnisteella varustettuina. Samaan sakkiin solahti tämänpäiväinen ateriammekin, coq au vin pääruokana ja crème brûlée jälkiruokana. Kukkoa viinissä tein Julia Childin neuvoin blogin ensimmäisenä kesänä. Ei siinä silloin ollut kukkoa, eikä ollut tänäänkään, vaan broileria. Foodgawkeria selaillessani osuin hyvin nopeasti Bakers Royale-blogiin, jossa oli tehty Kukkoa Rieslingissä. Neuvot siihen olivat alunperin minunkin suosikkibrittini, Nigel Slaterin kirjasta. Luonnollisesti soveltelin jonkun verran.

Ensimmäisellä kerralla kukkoa viinissä-kokkailussani käytin punaviiniä, enkä ottanut valmiista ruoasta minkäänlaista kuvaa, en edes huonoa. Punaviini värjää vaalean lihan melko pahannäköiseksi. Nigel Slaterin ohjeessa viininä käytettiin rieslingiä ja kiinnostuin tästä heti. Meillä oli keväältä jemmattuna Schlumbergerin viiniä, jota olimme mielineet aukaista jo monta kertaa.

Coq au Riesling neljälle

• 4 broilerinkoipea
• 4 broilerin rintaleikettä (luullisia ja nahkallisia nekin)
• 100 g pekonia 
• 2 sipulia
• 8 isoa herkkusientä
• 1 rkl voita ja saman verran oliiviöljyä
• turaus valkosipulitahnaa (tai 2-3 valkosipulin kynttä)
• 3 dl kuivaa valkoviiniä
• 2,5 dl kanalientä
• 2 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• yrttipuketti
• tuoretta persiljaa koristeluun

Silppusin sipulin ja leikkasin pekonin ja sienet viipaleiksi. Kuivasin kanapalat. Laitoin pannun kuumenemaan ja sille voin ja öljyn. Paistelin kanapalojen pintoja muutamia minuutteja joka puolelta. Nostin palat isoon kannelliseen kasariin. Paistoin samalla pannulla sipulia ja pekonia sen aikaa, että sipuli laiskistui ja pekoni luovutti rasvansa ja rapeutui. Nostelin reikälusikalla sipulit ja pekonit kasariin. Paistoin jäljelle jääneessä rasvassa sieniä muutamia minuutteja ennen kuin nostin nekin kasariin.

Kaadoin kasariin viinin ja liemen, ripotin päälle suolaa ja pippuria ja turautin valkosipulitahnaa mukaan, viimeiseksi nostin yrttikimpun pinnalle. Sekoittelin ja nostin liemen kiehumaan kasarissa. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan kypsyä 25 minuuttia. Lisäsin kerman ja jätin ruoan kiehumaan ilman kantta vielä 15 minuutiksi. Liha alkoi olla jo kypsää. Käänsin lihapaloja ja valelin niitä kastikkeella.

Keitin ranskalaista kivanmuotoista pastaa. Kaadoin pastan isolle vadille ja nostelin päälle kanapaloja ja isoja lusikallisia kastiketta sienineen ja pekonipaloineen. Päälle ripottelin tuoretta persiljaa. Söimme ruoan tuoreen patongin kanssa. Lihaa oli lämpimänä päivänä vähän liiaksi, riivin tähteet irti luista ja laitoin kylmään myöhempää käyttöä varten.

Jälkiruokana meillä oli crème brûléeta. Joitakin kuukausia sitten tein crème brûléeta haudutuspadalla, kun siihen aikaan vannoin sen nimeen, että hidas on kaunista. Nyt olen tullut uuteen uskoon. Innostuin eilen etsimään painekattilaohjeita ja löysin myös jälkiruokaohjeita. Pitihän minun heti kokeilla tätä kermaista herkkua höyrypannullakin. Ohjeen otin pätevästä höyrypannublogista Pressure Cooking Today. Sovelsin hieman määriä. 

Crème brûlée painekattilassa kuudelle

• 8 kananmunan keltuaista
• 1 dl hienojakoista sokeria
• ripaus suolaa
• 4.5 dl kuohukermaa
• 1 tl vaniljatahnaa

Minulla ei ole vielä varsinaista höyrytysosaa painekattilaani, mutta kehitin sen vanhan riisinkeittimen pohjaritilästä ja pienen kerroskattilan höyryosasta. Laitoin painekattilan pohjalle vettä minimimäärän merkkiin asti. Asetin pienen pyöreän ritilän veteen kattilan pohjalle ja sen päälle reikäisen höyryosan, joka oli tarpeeksi pieni, että painekattilan kansi mahtuisi kiinni. Mittailin mahdollisia annosvuokia ja huomasin, että ranskalaisten jogurttien savikupit, joita olen säästellyt, olivat sopivia. Niitä mahtui neljä kappaletta reikäosaan ja kuppeja saattoi pinota, mikäli vain painekattilan korkeus riittäisi. Otin kuusi savikuppia valmiiksi. 

Tämän brûléen menetelmä oli mukavan yksinkertainen. Erottelin keltuaiset kulhoon ja jemmasin valkuaiset rasiaan mahdollista marenkia varten. Lisäsin kulhoon sokerin, suolan ja vaniljan. Vatkasin kevyesti vispilällä. Lisäsin kerman ja sekoitin. Siivilöin liemen kaatonokalliseen kannuun, ettei jäisi kananmunan rihmoja. Kaadoin seosta annoskuppeihin niin, että reunasta jäi sentti tyhjää. Peitin kupit foliopalalla ja nostin kupit kattilan höyryosaan, neljä pohjalle ja kaksi niiden päälle. 

Laitoin kannen päälle ja laitoin virran kattilan alle täysille. Noin viidessä minuutissa paine kattilassa nousi yhden raidan verran, pienensin lämpöä kattilan alla. Keitin annoksia 6 minuuttia ja annoin sitten kattilan päästää itsestään painetta 10 minuuttia. Siinä vaiheessa kahvasta löysätessäni painetta ei ollut enää kovin paljon. Kurkistin päällimäiseen annoskuppiin folion alle, seos ei ollut aivan hyytynyt. Peittelin kupin uudelleen ja painekeitin koko hommelia vielä 5 minuuttia, jonka jälkeen päästin heti paineet kattilasta paksuin patakintain varustettuna. 

Nyt brûléet olivat hyytyneet, päällimmäiset vähän vähemmän, kuin pohjalla olleet. Nyt muistan, että teen vastaisuudessa samantien niin, että keitän annoksia 8-9 minuuttia ja päästän paineet samantien pois. Jäähdytin annoskuppeja sen minkä ne nyt ylipäätään jäähtyivät helteessä ennen kuin siirsin ne jääkaappiin odottamaan jälkiruoka-aikaa. 

Ennen syömistä ripotimme annosten päälle teelusikallisen hienointa kidesokeria, jota meiltä löytyi. Aikaisemmin olen käyttänyt jotain ruskeaa sokeria. Kammenpyörittäjä paahtoi pinnan tohottimella ja sitten olimmekin valmiit Amélie-hommiin. Olin vähän peloissani, että brûléet olisivat munakokkeloituneet. Olivat ne aika kiinteitä, mutteivat kananmunaisia ollenkaan, pidimme tosi paljon! Ensikerralla keitän niitä hieman vähemmän. 

Tour de France 2014 on saatu päätökseen. Seremoniallinen viimeinen etappi sujui melko vähin kaatumisin ja Vincenzo Nibali leivottiin voittajaksi. Kylläpä hän näytti ujolta palkintokorokkeella. Katselimme mielenkiinnolla ilmakuvia Pariisin liepeiltä, muttemme kyllä nähneet luimupupujen maisemia, ehkä he bongasivat omat kulmansa paremmin. EDIT: Saisihan sitä päivän voittajankin mainita, Marcel Kittel oli nopein!

Tämän vuotinen kisa muotoutui aivan erilaiseksi kuin alkuasetelmat antoivat ymmärtää. Kiinnostava siitä silti tuli vaihtelevine säineen ja komeine maisemineen. Pidimme myös tänä vuonna kisaa säestäneestä LeMond kiertueella-ohjelmasta. Greg LeMond ja Eurosportin edustaja, vekkulisti englantia ääntävä, monien housujen mies, Stefano Bernabino (jonka nimen etsiminen internetistä vei meiltä melkein 45 minuuttia!) muodostivat kivan kaksikon, joka touhusi kolmen viikon tourin ajan monenlaista. Nyt alkavat kokkausvapaat viikot, ennen kuin La Vuelta ja neljäs Espanja-haasteemme alkavat 23.8.2014.

tätä joimme Matin kuudensien häiden kunniaksi

Ellu ei antanut aukaista tätä!

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

No nyt alkoi lyyti kirjoittaa!

Burgundinpata painekattilassa, eli höyrypannukokeilu nro 1

• 1 kg naudanlihaa (minulla tällä kertaa vähän nolosti osa sisäfilettä ja osa paistia)
• 150 g paketti pekonia silppuna
• 3 punaista uutta sipulia viipaleina
• 2 porkkanaa viipaleina
• 6 suurta herkkusientä viipaleina
• turaus tomaattipyrettä
• turaus valkosipulitahnaa
• 2 rkl hillosipuleita
• 0,5 l lihalientä
• 0,3 l punaviiniä (vähän viraabelia, mutta omiaan keittohommiin)
• iso yrttibucket, vai miten se kirjoitetaan Hyacinthiksi (rosmariinia, timjamia, basilikaa, oreganoa, ruohosipulia paistinarulla yhteensutaistuna nippuna)
• suolaa ja pippuria
• vehnäjauhoja lihapalojen jauhottamiseen

Sulatin liemen valmiiksi. Pilkoin sipulin ja porkkanat pieniksi viipaleiksi ja kuullotin niitä oliiviöljyssä hetkosen. Kaadoin ne höyrypannuun (lue:painekattilaan). Pilkoin pekonin silpuksi ja paistelin ne kypsiksi ja lisäsin painekattilaan. Leikkasin lihat isohkoiksi kuutioksi ja ripotin päälle suolaa, pippuria ja vehnäjauhoja. Sekoittelin käsin, että lihapalat saivat ylleen yhtäläisen kuorrutteen. Paistoin lihapalojen pinnat kiinni pannulla öljyssä ja lisäsin palat painekattilaan. Kaadoin päälle liemen ja viinin. Lisäsin mukaan tomaattipyreen ja valkosipulitahnan, sekoittelin. Ihan pinnalle asetin yrttikimpun.

Sitten alkoi se pelottava painehommeli. Nostin padassa olevan sörsselin kiehumaan. Laitoin kattilan kannen päälle ja annoin paineen nousta kattilassa. Meidän Fissler-kattilassa paineen nousemisen näkee kannessa olevasta merkkinappulasta, joka nousee ylöspäin ja paljastaa yhdestä kahteen valkoista raitaa. Niistä voi arvata, että paine on yksi raita näkyvillä sopiva, kahden näkyessä pitää jo olla valmis alentamaan lämpöä kattilan alta.

Paineen nouseminen sopivaan asetukseen otti noin 10 minuuttia. Sen jälkeen pienensimme induktiolevyn alta 200 wattiin. Sillä asetuksella pata kiehui 25 minuuttia. Päästelimme sitten höyryt padasta jännittyneinä, miltä ruoka näyttäisi. Voi herranen aika! Pata näytti siltä, että sitä oli kiehuteltu 6-8 tuntia, liemi oli sakeaa ja lihapalat mureita.

Meillä oli riisiä kiehumassa riisinkeittimessä ja piti vielä odottaa sen kypsymistä. Kun riisinkeitin ilmoitti, että aikaa on 13 minuuttia, lisäsin painekattilaan viipaloidut herkkusienet ja kaksi ruokalusikallista hillosipuleita. Laitoin kannen takaisin paikalleen ja laitoin induktion täysille. Muutamassa minuutissa paine nousi taas sinne kahteen raitaan asti. Sammutin induktion ja jätin painekattilan asettumaan. Kun riisi oli valmista, päästin painekattilasta paineet pihalle. Ruoka oli kuin olikin ihan valmista. Liha mureaa, yrttipuketti melkein hajonnut, sienissä vielä purupintaa ja makua. Kertakaikkiaan mehevää ruokaa! Meni siinä aikaa vielä kaikkiaan kaksi tuntia, kun emme osanneet optimoida järjestystä. Mureutuminen kuitenkin nopeutui huomattavasti ja varmasti käytän pelotta painekattilaa jatkossa usein!

Tour de Francen toiseksi viimeinen etappi, henkilökohtainen aika-ajo jäi meiltä hieman vähälle huomiolle höyrypannuhommien takia. Jälkijunassa sain selville, että Tony Martin oli aika-ajon nopein ja viimeiselle, seremoniaselle etapille kohti Pariisia lähtee Vincenzo Nibali melkein kahdeksan minuutin johtoasemassa.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.

Äärestä laitaan - suunnitelmissa nopeaa ruoanlaittoa

Olen kertonut miten paljon pidän haudutuspadastani ja blogiin on jo kertynyt muutamia postauksia sillä tehdyistä ruokalajeista. Haudutuspadan idea on tehdä homma hitaasti ja kaikessa rauhassa, sillä saa lihapalasta mureaa, kun vaan on ajoissa liikkeellä ruoanlaiton kanssa. Kymmenen tuntia ei ole aika eikä mikään, kun haudutellaan. Nyt olen hommannut toisen ääripään vempeleen, painekattilan, jolla ruoanlaiton pitäisi sujua suit sait sukkelaan, sillä minullahan on usein hyvin kiire, kuten tiedätte. Harkitsin painekattilan ostamista (minuksi hämmästyttävän) pitkään, lähinnä pelkosyistä. Olin nähnyt monet kerrat, miten Australian Masterchefissä amatöörikokit taistelivat hiki päässä painekattiloiden kanssa ollen vaikeuksissa kannen aukaisemisessa. Pudotusuhalta välttyneet kanssakilpailijat heittelivät parvelta neuvojaan, miten höyrypannun saisi auki. Sehän luonnollisesti innosti tätäkin kotikokkia vastaavaan.

Karavaanireissullamme katselin jo Ranskassa painekattiloita ja niitähän olivatkin markettien hyllyt notkollaan. Ne muistuttivat aika paljon niitä edullisia laitteita, joita olen täälläkin germaanimarketissa nähnyt, siipimuttereita ja gummitiivisteitä. Jätin ostamatta. Mielessäni siinsivät Lyypekin Karstadtin talousosasto ja sen mittavat kattilavalikoimat, sekä kohteliaat Frau Müller tai Herr Smichdt, jotka kertoisivat kaiken, mitä tahtoisimme tietää painekattiloista.

Tämä skenaario toteutuikin aivan täsmälleen. Ilmeisesti olimme sen verran potentiaalisen näköisiä asiakkaita, että meille kannatti osoittaa huomiota. Tuota pikaa meille oli myyty Fissler-merkkinen painekattila. Meillä on ahkerassa käytössä samanmerkkisiä teräskattiloita, olemme kyseisiin kattiloihin erittäin tyytyväisiä, joten hylkäsimme toisen lempimerkin, Silitin, painekattilat ostomielessä. Ne ovat kyllä kauniita nekin kirkkaissa väreissään. Koska valitsemamme kattilan ohjekirja oli mystisesti kadonnut, eikä löytynyt Fraun, eikä Herrn toimesta, meille tarjottiin merkin yleistä opaskirjasta ja kymmentä prosenttia alennusta. Kyllä me sen verran Vileneitä olemme, että tarjous kelpasi. Saimme vielä muutaman kerran demonstraation siitä, miten kannen tulee napsahtaa suljettaessa ja avattaessa, nyökyttelimme, että ah ja sehr schön.

Kattilan koon valitseminen oli hieman vaikeaa. Olisin tietysti halunnut malliston suurimman, mutta alan jo muistaa, etten kokkaa kovin suurelle porukalle. Toisaalta mitään pikkukippoakaan ei kannata ostaa, joten päädyimme viiden litran kattilaan.

Kammenpyörittäjässä on olemassa tiettyjä insinöörimäisiä piirteitä, joita minusta tyystin puuttuu. Häntä kiinnostaa tietää, miten uudet inkkeet toimivat ja miksi. Minulle kelpaa yleensä se, että kattila nostetaan tulelle ja sitten otetaan jo lautaset ja servetit esille. Kammenpyörittäjä meni jopa niin pitkälle, että etsi netistä juuri kyseisen höyrypannun ohjekirjan ja referoi sen minulle eräänä heinäkuisena iltana heti kohta karavaanireissun jälkeen. Sanomattakin on selvää, etten kuunnellut enkä omaksunut mitään informaatiota. Eilen sitten minuakin kiinnosti ja olin nyreissäni, kun en itse löytänyt kyseistä dokumenttia tuosta vaan. Onneksi henkilökohtainen tiedonhankkijani ja koti-insinöörini oli paikalla ja etsi manuaalin minulle ja jopa tulkkasi sen lontoosta suomeksi. Teimme jännittävän koeponnistuksen niinkin vaativalla tavalla, kuin keittämällä pari litraa vettä painekattilassa. Oli se jännittävää. Kurkistelin kattilan kannessa olevaa venttiiliä ja laskin minuutteja, sekä mietin mielessäni, että paljonko maksaa laivamatka Saksaan, jos kattilaa pitää lähteä vaihtamaan. Ei tarvinut. Vähän harmillista, sillä Lyypekissä voisi kyllä lähteä taas käymään.

Osasimme päästää höyryt kattilasta ja tarkoitus oli valmistaa siinä jo eilen ruokaa, mutta ilmeni, ettei kotona olisi päivällisaikaan muita kuin minä. Siirsin varatut lihapalat jääkaapista nollalaatikkoon ja muutin ranskalaispäivällissuunnitelmat ranskalaisleivonnaissuunnitelmiksi. Tänään kotona onkin enemmän väkeä, on Alikersantti, Uunituore Aikuinen, Nuori Morsian, Kammenpyörittäjä ja minä. Meille kaikille aion loihtia painekattilassa burgundinpataa. Ainekset ovat valmiina, ohje on mielessä kirkkaana. Ainoastaan kello on liian vähän, sillä ruoan valmistaminen ei tule sitten viemään kuin pienen hetkisen verrattuna crock-pot-hommiin.

Tein burgundinpataa ensimmäisenä blogikesänä, enkä sen jälkeen ole tehnytkään, ellen aivan väärin muista. Toisinto uudella valmistustavalla ei siis olisi haitaksi nyt, kun tämänvuotinen Ranska-haasteemme ja Tour de France ovat loppusuoralla. Varmuuden vuoksi teemme höyrypannuhommat ulkona, mutta kyllä minua hieman jännittää, mitä lautasille loihtiutuu tänään. Tuloksista tuonnempana.

EDIT: Olen lisännyt CampaSimpukan ylälaitaan Painekattilakokkailua-välilehden, jonne kerään kaikki aihetta liippaavat postaukset.