Licor 43 -tiramisu

Otan nyt riskin, että tiramisupuritaanit tykkäävät kyttyrää, mutta tein silti ja myös postaan Licor 43:lla maustetun jälkiruoan, jonka lähdeblogin tekijä on nimennyt tiramisuksi. Licor 43 on espanjalaista yrttilikööriä, jota olemme ostaneet Espanja-ruokahaasteen aikaan pari vuotta sitten, eikä se ollut vieläkään kulunut loppuun. Kierrekorkkikin oli niin piukassa, että tarvitsin apua pullon avaamiseen. Ainemäärien kanssa olin luova.

Licor 43 -tiramisu kahdelle

• 4 savoiardikeksiä
• 0,5 dl Licor 43
• 1 tl vaniljauutetta
• 1 rkl sokeria
• 1,5 dl kermaa
• 1 dl mascarponea
• kaakaota

Muserra annosastioiden pohjalle yksi savoiardikeksi/astia. Lurittele päälle pari teelusikallista likööriä. Vatkaa sokerilla ja vaniljauutteella maustettu kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää mukaan mascarpone. Vatkaa tasaiseksi. Lusikoi annosastioihin kermaseosta ja riko toinen keksi/astia muruiksi. Jaa loput likööristä keksikerroksen päälle. Lisää vielä loput kermaseoksesta ja tasoittele hieman pintaa. Nosta astiat jääkaappiin tekeytymään, huomiseen astikin, mutta ainakin tunniksi pariksi. Halutessasi siivilöi pinnalle kaakaota juuri ennen tarjoilua. Minä laitoin muutaman vadelmankin pinnalle. Likööriä olisi voinut olla pikkuisen enemmän. 

Giro d'Italia on siirtynyt Sisiliaan, siellä ajettiin neljäs etappi, jolla oli mittaa 172 km ja se päättyi Etnalle.  T'ästä tuli paidanvaihtopäivä. Etapin ekaksi ehti Lennard Kämna ja Juan Pedro Lopez nousi kokonaiskilpailun johtoo ja sai pinkkipaidan. Huomenna vielä ajetaan Sisiliassa. 

Espresso 433

Teimme viime vuonna espanjailasesta Licor 43:sta drinkin, johon tuli kermaa ja se oli ihan ok. Likööriä oli yhä jäljellä ja nyt käytimme firman omilta sivuilta löytynyttä ohjetta ja se oli vielä parempi. Ei kuulostanut siltä, mutta oli todella hyvä etenkin ensimmäinen kylmä siemaus. Vähän pienempi koko olisi riittänyt, oikeastaan yksi annos puoliksi. 

Espresso 433 yhdelle

• 4 cl espressoa
• 3 cl Licor 43
• 3 cl vodkaa
• jäitä

Tee espressoshotti ja kaada se shakeriin, lisää likööri, vodka ja jäitä. Ravista huolella ja siivilöi juoma lasiin. Espresson crema yllättäen kesti tämän käsittelyn ja juoma oli sopivan makea, mutta arvelen sen olevan kyllä petollinen, sillä alkoholia oli niin reippaasti. Siksi pienempi koko olisi viisaampi. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään drinkkiaiheisia postauksia tai vain lyhyitä kuvauksia juomista, mikäli ne eivät ole päätyneet postaukseksi asti. 

La Vueltassa oli tänään yksi kisan tärkeimmistä etapeista, melkein kahdensadan kilometrin mittainen vuorietappi. Siitä oli täyspitkä lähetyskin, joten päivän ohjelma oli selkeä jo puolilta päivin.  Tosin ensimmäinen puolitoista tuntia jouduimme kuuntelemaan jonkun autokilpailun selostusta, mikä lie namiskuukkeli väärässä asennossa. Olin toiveikas, että Primoz Roglic ottaisi jo takaisin paikkansa kisan johdossa, sillä hänelle se mielestäni kuuluu. On tosin ollut mukava nähdä norjalainenkin punaisessa johtajan paidassa. Etapin nopein oli puolalainen Rafal Majka, Odd Christian Eiking se vain piti johtopaikkansa, ei siinä ollut muilla nokan koputtamista. Huomenna on lepopäivä, mutta meillä on suunnitelmissa pieni pyöräretki. 

Licor 43 + kahvi

Minulle iski hetkellinen megaväsymys ja päivän espanjalainen ruokapanostus jäi tekemättä, mutta juomapostauksen sentään sain aikaan. Kyseessä on kahvijuoma, johon tuli espanjalaista Licor 43:sta. Olemme ostaneet pullon ties milloin, nyt oli sopiva hetki avata se. 

Licor 43-kahvi kahdelle

• 1 espressotuplashotti
• 8 cl Licor 43 (4 cl/annos)
• 2 dl kermaa vatkattuna kevyesti
• 1 tl sokeria kermavaahtoon
• päälle pieni tupsaus kanelia

Mittaa likööri viinilaseihin ja kaada päälle kahvi. Lusikoi laseihin pehmeää kermavaahtoa ja ripauta päälle pikkuisen kanelia. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kokeilemiamme drinkkejä joko postauksina tai vai ohjeina kuvineen. 

Eilen La Vuelta tuomaristo ns. muutti minkä päätti ja nosti sittenkin Primoz Roglicin kokonaiskilpailun kärkeen ja Richard Carapaz oli toisena samalla kokonaisajalla. Pyöräilijät olivat ilmeisesti keskustelleet isoilla kirjaimilla ja päivän etapin alku myöhästyi, osa piti tätä sääntöjen venyttelynä ja epäreiluna. 

Tänään sitten oli vuorossa 11. etappi, joka oli aito raateleva vuorietappi. Ratkaisu tapahtui kahden ajajan välillä, heistä voimakkaampi oli David Gaudu, Marc Soler toisena. Primoz Roglic jatkaa kokonaiskilpailun ykkösenä samalla ajalla toisena olevan Richard Carapazin edellä. 

French Toast Suzette

Ehdin jo luulla keksineeni uuden aamiaisherkun, mutta mitä vielä. Köyhien ritarien ja crêpes suzetten risteytystä löytyi vaikka mistä, kun hieman googlasi. Aavistuksen harmistuneena en lukenut niitä ohjeita, en edes paljon katsonut kuvia kateellisena, vaan tein kuten itse parhaaksi näin. 

French Toast Suzette

Ritarit

• 2 kuivahtanutta vehnäsämpylää
• 1,5 dl maitoa
• 1 pienin kananmuna
• yhden appelsiinin kuori raastettuna
• 1 rkl ruokosokeria
• voita paistamiseen

Kastike

• 4 appelsiinia hedelmälohkot fileroituna
• 1,5 dl appelsiinimehua (fileroiduista appelsiineista valunutta ja rangoista puristettua + yhden kokonaisen appelsiinin mehu)
• 3 rkl Grand Marnier-likööriä
• 30 g voita
• 2 rkl ruokosokeria
• koristeluun tomusokeria
• tarjoiluun vaniljajäätelöä

Leikkasin sämpylät viipaleiksi, päätypalat menivät lintulaudalle. Sekoitin kananmunan ja maidon tasaiseksi ja maustoin sen sokerilla ja appelsiinin kuorella. 

Fileroin kolme pientä veriappelsiinia ja yhden tavallisen ja otin talteen kaiken mehun, mitä liikeni. Puristin vielä yhden tavallisen appelsiinin mehun, niin että mehua oli kaikkiaan noin 1,5 dl. Otin hedelmäviipaleet sivuun odottamaan. 

Nostin kaksi pannua liedelle ja molempiin laitoin voita sulataan. Pienemmässä keitin kastikkeen ja suuremmassa paistoin ritarit. Kaadoin pienelle pannulle voihin sokerin ja appelsiinimehun, sekoitin ja jätin kiehumaan.

Kastelin sämpyläviipaleet maustetussa maidossa ja nostin ne pannulle voihin paistumaan. Paistoin ne molemmilta puolilta kauniin värisiksi. 

Kun kastike pienellä pannulla alkoi olla melko sakeaa, sammutin liesituulettimen ja otin käteni pitkävartisen patakintaan. Kaadoin mukaan liköörin ja kallistin pannua sen verran kaasuliekin päällä, että kastike leimahti liekkiin. Kallistelin pannua varovasti sen aikaa, että liekit paloivat loppuun. Kaadoin kastikkeen toisella pannulla olevien ritareiden päälle. 

Lisäsin pannulle vielä appelsiinifileet ja tarjoillessa nostelin lautasille pari ritaria, paljon appelsiinifileitä ja kastiketta. Koristelin vielä tomusokerilla (hitto kun perunajauhopurkki on liian samanlainen, kerran vielä erehdyn) ja nostin lautaselle nokareen vaniljajäätelöä. Olipa pirteää aamiaista, ei ylimakeaa vaan sopivat sitruksista. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle. 

Shake vigorously – päärynädrinkki

Eräänä vapaapäivänä teimme oikein ihastuttavat drinkit, johon saimme käytettyä sitä St Germain-likööriä. Löysin ohjeen Perpetually Hungry-blogista. Blogi on sittemmin hiljentynyt, mutta tämä ohje on oikein käyttökelpoinen. 

Päärynädrinkki kahdelle

• puolikas päärynä 
• 2 oksaa rosmariinia
• tonic-vettä
• 1/4 cup St Germain-likööriä
• 1/3 cup giniä (Kalevala)
• 2 suurta jääpalaa
• monta pientä jääpalaa

Leikkaa päärynänpuolikas kuutioiksi, jätä kaksi palaa koristeluun. Laita kuutiot shakeriin ja laita sinne monta pientä jääpalaa. Mittaa mukaan alkoholit, laita kansi päälle ja ravista rivakasti niin, että päärynäkuutiot osittain hajoavat ja antavat makuaan drinkkiin. Laita laseihin suuri jääpala ja kaada päälle juomaa shakerista. Käytä vielä välissä pientä siivilää, niin juomaan ei tule liikaa päärynäsohjoa. Toppaa lasi tonicilla ja laita koristeeksi rosmariinioksa, johon on seivästetty palanen päärynää. 

Tämä oli todella hyvä ja raikas kimara, pidimme todella paljon! Voisi tarjota vaikka Silläsipulin väelle. Tänään en tätä drinkkiä saanut, sillä on ollut työpäivä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

Tour de Francen viidestoista etappi sujui ilmeisesti ilman minun vahtimistanikin, mitä suuresti ihmettelen. Tosin minulla on puhelimessa Tourin applikaatio,  joka nakuttaa viestejä aina, kun jotain kiinnostavaa tapahtuu ja vaikkei tapahtuisikaan. Sillä pysyy kyllä kupletin juonessa mukana. Selasin hieman Tourin sivuilta ja huomasin myös Andre Greipelin keskeyttäneen kisan, joten kirimiehiä ei enää kovin montaa ole mukana. Tämän päivän etapilla oli kaksi pitkää nousua, 15 ja 20 km mittaiset. Aatteleppa nyt itekkin, jos vaikka työmatkalla olisi 15 km ylämäkeä ja pyörällä pitäisi sotkea joka aamu? Juuei. Ei vaikka kotimatkalla sitten saisikin vain lasketella muna-asennossa. Ehdin kotiin vasta yhdeksän jälkeen ja luin Tourin sivuilta, että Astanan Magnus Cort Nielsen voitti etapin ja kokonaiskilpailun kärki on ennallaan, Geraint Thomas johtaa, Chris Froome on toisena ja Tom Dumoulin kolmantena. Huomenna Tourissa on toinen lepopäivä ja meillä CampaKeittiössä velttoillaan myös.

Väliviikonlopun virkistävä cocktail

Etsiskelin joku aika sitten ranskalaisia cocktail-ohjeita ja monissa vilahteli yhtenä ainesosana St Germain-niminen seljankukka- ja sitrusarominen likööri. Aiemmin olen yhdistänyt seljankukan ja Ikean niin voimakkaasti, etten ole intoutunut seljankukkajuomista lainkaan. Nyt ihastuin kyseisen likööripullon jokseenkin prameaan ulkomuotoon ja tahdoin oitis hankkia sitä meille. Eipä se ollutkaan niin helppoa. Vaasassa  kyseistä herkkua oli yksi pullollinen myytävänä, muttei yhtään lähempänä. Aivan niin liköörinhaluinen en sentään ollut, että olisin lähtenyt ajamaan Vaasaan sen tähden vaan laitoin Antin asialle. Hän tilasi pullon lähimpään Alkoon ja muutamaa päivää myöhemmin minä kävin sen hakemassa. 

Tänään minulla alkoi pieni väliviikonloppu, on pari vapaapäivää edessä. Niinpä voimme avata tuon hienon pullon ja sekoittaa siitä ja Tallinnasta tuomastamme edullisen hintaluokan samppanjasta yksinkertaisen kimaran päivän ranskalaisuudeksi. Otin ohjeen Straight to the Hips-blogista, joka nimi kertoo kyllä välillä aika paljon blogaaniudesta. Mittoja sovelsin lasin koon mukaan ja unohdin sen syötävän kukan. Sitten muistin, että niiden syötävinä pitämieni orvokkien lähelle on eilen ripoteltu muurahaiskarkotetta, joten oli vain hyvä, että unohdin. 

Seljankukkakimara

• 2 cl St Germain-likööriä
• 8 cl kuivaa samppanjaa
• 1 tl sitruunamehua
• sitruunankuorta

Mittaa ainekset lasiin ja juo. Minä osaa mitään hienoja ravisteluja tai sheikkailuja, joten jätän ne väliin. Maistoimme likööriä myös ihan sellaisenaan ja se oli paljon parempaa, kuin oli uskaltanut toivoa. Se pullo ei ehkä jää vuosiksi kaappiin odottamaan käyttöä teelusikallinen kerrallaan. Pidimme myös raikkaasta cocktailista ja se sopi hyvin hellepäivän iltaan, joka on itsekin helleilta. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme. 

Tour de Francessa oli tänään lyhyt etappi, vain 108,5 km mittainen, mutta siinä oli vuorta kerrakseen. Katsoimme etapin lähetyksen hieman lyhennettynä ja sen ykköseksi polki Geraint Thomas ja ryhtyy johtamaan kokonaiskilpailua. Chris Froome on juuri siellä, missä ennustinkin hänen tässä vaiheessa olevan, eli kärjen tuntumassa toisena kokonaiskilpailussa, enää 1 minuutti 25 sekuntia perässä. En minä aio alkaa nurista, ainakaan paljon. Nairo Quintanassa ei näytä olevan sitä potkua, mitä kisa nyt vaatisi ja olen hieman epäileväinen, että kisa muuttuu minun sohvaltani katsottuna tylsäksi. Huomenna on legendaariseen Alpe D'Huezin nousuun päättyvä vuorietappi. Korjasin tuota Froomen eroa kärkeen, luin ensin tulosluetteloa väärin. 

Runebergille huikkaa

CampaSimpukassa ei ole ollut yhtään postausta runebergintortuista. Tämän voisi sanoa olleen jopa keittiöpeikko, joka kävi viimein pyydykseen lauantaina. Minulla oli silloin todella hyvä keittiöpäivä, pääsin aamulla vapaalle ja tunnetusti olen parhaimmillani juuri yövuorojen välissä ja etenkin jälkeen. Tunnen olevani voittamaton, ainakin kello 20 asti, jolloin uni yleensä korjaa. 

Viime aikoina olen päätynyt usein hakujen päätteeksi Liemessä-blogiin, eikä syy ole mitenkään kummallinen. Jenni osaa asiansa ja hänen postaamansa ohjeet ovat päteviä, niillä onnistuu. Runeberginkakkupostaus on vuodelta 2013 ja vaikka siinä on jotain liikuttavaa, niin ohje on täyttä rautaa. Omat postaukseni lähes samalta päivältä käsittelee enimmäkseen kiroilua, eikä ole vaikea ymmärtää miksi toinen meistä on nykyään ruoka-alan ammattilainen ja toinen ei. 

Runeberginkakku ja kaksi torttua

Taikina

• 200 g pehmeää voita
• 2 dl sokeria
• 2 kananmuna
• 2 dl mantelijauhetta
• 1,5 dl korppujauhoa
• 1 dl piparkakkumurua
• 2 dl vehnäjauhoja (lähdeohjeen grahamjauhoja meillä ei ollut)
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 dl omenamehua
• 0,5 dl Amarettoa (punssia meillä ei myöskään ollut)
• voita ja korppujauhoja vuokien valmisteluun

Kakun kostuke

• 0,5 dl Amarettoa
• 0,5 dl vettä
• 2 rkl sokeria

Koristelu

• vadelmahilloa
• 1 tuubi valmista valkoista sokerikuorrutetta (Dr Ötker määräyksestä, itsetehdyn kuorrutteen ohje lähdeblogista)

Aloitin valmistelemalla pienen irtopohjaisen pyöreän kakkuvuoan, jonka halkaisija on 15 senttiä. Otin varalle kaksi pientä alumiinista annosvuokaa, jotka olen hankkinut joskus suklaafondantin tekemistä varten. En ollut ihan varma, kuinka täyteen kakkuvuoka tulisi taikinasta, joten laittaisin ylijäävän taikinan annosvuokiin. Voitelin vuoat ja jauhotin ne korppujauhoilla. Yleensä en käytä korppujauhoa leivontavuokien jauhottamiseen, vaan tavallista vehnäjauhoa. En pidä muruisesta paistopinnasta, mutta runebergintortuissa se on hyvä juttu. 

Kuumensin uunin 180 asteeseen. Laitoin pehmeän voin ja sokerin yleiskoneen kulhoon ja annoin koneen vatkata seosta niin, että siitä tuli vaaleaa vaahtoa. Lisäsin kananmunat yksi kerrallaan vaahtoon, seuraavaksi yhteensekoitetut kuivat aineet ja lopuksi mehun ja Amaretton. Punssia meillä ei ole koskaan ollutkaan. Jennin ohjeessa ei ole käytetty usein runebergintorttuohjeissa näkyvää karvasmantelia, mutta Amarettossa sitä on ja meillä oli vielä avaamaton pullokin tätä Italian herkkua. Edellinen pullo oli avattuna ties kuinka monta vuotta eivätkä aromit siinä olleet enää viimeisissä tiramisuissa kovin kummoiset. Nyt olivat aromit kohdallaan.

Taikinasta tuli melkoiset tanakkaa, laitoin ensin pari suurta lusikallista pieniin annosvuokiin ja loput kakkuvuokaan. Tasoittelin pintaa lusikalla ja nostin vuoat leivinpaperilla peitetyllä uunipellillä paistumaan. Annosvuoat olivat uunissa 30 minuuttia ja kakku 45 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas ja kakun pinta kauniin vaaleanruskea, nostin kakun jäähtymään. Annoskokoiset olin jo kumonnut, ne lähtivät hyvin pois alumiinikupeista ja niiden pinta oli tasaisen ruskea ja sileä. Kakun annoin jäähtyä vuoassa noin 15 minuuttia ja kumosin sen sitten lautaselle, sekin irtosi siististi. 

Kun kakut olivat jäähtyneet hieman, kiehautin kostukkeen veden ja sekoitin siihen sokerin ja liköörin. Valelin annoskakut ja suuremman kakun kostukeliemellä. Ensin vaikutti siltä, että lientä on liikaa, mutta muistin Jennin vihjeen siitä, että Runeberg on hyvin janoinen, kakku saa olla tosiaan kunnolla kostutettu. Myöhemmin illalla koristelin annoskakut vadelmahillolla ja valmiilla sokerikuorrutteella. En ole mikään koristeluhirmu, kuten kuvasta voi päätellä. Söimme annoskakut lauantain päivällisen jälkiruokana espresson kaverina ja siinä vaiheessa iltaa saattoi sanoa olleen hyvä ruokapäivä. 

Suurempi, vaikkakin pieni runeberginakku oli eilisen perhepäivällisen jälkiruoka. Sen päälle "taituroin" koristelun jälleen mitä vakaimmin käsin. Aloin ihmetellä, miksen ole kondiittori ammatiltani. Tai ehkä en sittenkään ihmettele. Makuhan on ulkonäköä tärkeämpi ja se pitää kyllä sanoa, että Liemessä-blogin ohjeella tuli todella hyvän makuinen runebergintorttu. Kakun rakenne oli juuri sopivan murustuva. Kosteutta oli toisenakin päivänä passelisti ja vadelmahillon ja sokerikuorrutteen sai erinomaisesti tarttumaan lusikkaan. Luulenpa, että leivon toistekin runebergintorttuja samalla ohjeella. Sanoohan vanha sananlaskukin; miksi käyttää uutta ansaa saman keittiöpeikon pyydystämiseen. Postaus päätyy CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikot-välilehdelle, jonne kerään pitkään välttelemiäni ruokakokeiluja menivätpä ne syteen tai saveen. 

Tee itte hienompi, kun kumminkin osaat!

Paluu hätähousun kahvilikööriin

Viime marraskuussa postasin hätähousun kahvilikööristä. En malttanut odottaa sen ässehtimistä niin pitkään kuin olin ajatellut. Tavallista minua. Käytin likööriä johonkin joulun kakuista ja sitten unohdin juoman jääkaapin perukoille. 

Eilen likööripullo osui katseeseeni etsiessäni jotain muuta tähdenlentopäivälliselle ja päätin maistaa vieläkö juoma olisi kunnossa. Se näytti hyvin tummalta, muttei samealta. 

Koska eilen oli viimeaikojen tyypillisten säitten se joka toinen päivä, jolloin aurinko paistoi, kuvasimme kahvilikööriä ulkona oikein urakalla. Ehkä taas naapurit katsoivat, että mitä kummaa nuo oikein puuhaavat. Ehkä he ovat tottuneet. Todennäköisesti heitä ei kiinnosta.

Nyt kun liköörihommissa oli vierähtänyt nelisen kuukautta, oli juomasta kehkeytynyt hyvinkin syvän kahvin makuista ja jääpalalla kunnolla viilennettynä ja sitruunalohkon kanssa nautittuna se oli oikein hyvää. 

Hätähousun kahvilikööri

Kun olimme tapaamassa Opiskelijaa Alankomaissa satuin näkemään erään kaupan ikkunassa pulloja, joissa oli valmiina liköörintekohökeet, vain viina puuttui. Olimme odottamassa juuri kiertoajelubussia, joten en mennyt kauppaan sisälle. Olisin kyllä hyvin ehtinyt, sillä bussia sai odottaa liiankin kauan. Otimme kuvan pulloista sillätapaa puolihuolimattomasti ja ajattelin kokeilla tuommoista likööriä kotona. En nyt laita sitä kuvaa tähän, enkä mainitse firmaa, joka näitä valmistaa, sillä suorastaan pöllin idean. Voin kuiskata sen korvaasi, jos haluat. Hyi minua. Mutta ovat hekin vähän pöhköjä, kun luettelevat verkkosivuilla ainekset mitä missäkin pullossa oli, sieltä minä ne katsoin, vaikka pelkästä kuvastakin saatoin päätellä ja loput sovelsin.

Puoli litraa kahvilikööriä

• 0,5 l votkaa 
• 2,5 dl muscovadosokeria
• kourallinen espressopapuja
• muutama katajanmarja
• muutama kardemummapalko
• 1 halkaistu vaniljatanko

Siellä mistä lunttasin, oli käytetty giniä. Me olemme vastikään tulleet giniuskoon, emmekä raskineet laittaa pienestä ginivarastostamme puolta litraa alkoholia tähän kokeiluun, vaan laitoimme halpaa votkaa. Mutta ginivivahdetta hakeaksemme lisäsimme mukaan muutaman katajanmarjan. Keräsin kaikki kuivat ainekset suurehkoon lasipurkkiin ja kaadoin päälle viinan. Sekoittelin, että sokeri liukeni. Laitoin tiiviin kannen päälle, purkin jääkaappiin ja jäin odottamaan kuudeksi viikoksi. 

No, olen nyt sekoitellut lientä aika ajoin, ihan pikkuisen maistanutkin ja se maistuu jo mainiolta. Alun viinanhaju on väistynyt kahvin ja vaniljan tuoksulta. Liemi on kauniin ruskeaa, aluksi pohjalle kertyi vielä sokeria, joka piti sekoitella uudelleen mukaan, mutta nyt liemi on tasaisen väristä.  En minä mitään kuutta viikkoa aio odottaa. Kolme riittää ihan hyvin! Siivilöin mausteet ja kahvipavut pois ja kaadoin liköörin pulloon. Laitoin vaniljatangot vielä pulloonkin mukaan. Hyvää, ei liian makeaa, eikä sakeaa. Mutta vaivansa väärti? Ei ainakaan liian vaikea. Aion käyttää sitä tämänvuotisessa joulukakussa. 

Tee-se-itse-limencello

Blogin ensimmäisenä vuonna kokeilin valmistaa kotikonstein sitruunalikööriä, josta tulikin oikein kelpoa limoncellon kopiota. Tekemäni juoma oli kirkasta, kun moni kaupasta ostettava oikea limoncello on sameaa. Kun kävimme viimeksi Tallinnassa toimme kunnon viinaturisteina myös muutaman pullon votkaa, siltä varalta, että innostun tekemään taas jotain liköörikokeilujani. 

Nyt kun on menossa talven paras sitrussesonki ja minulla oli vähän liiaksikin limettejä, tuli mieleeni mahtaisiko limetin kuorista irrota yhtä paljon makua ja väriä kuin sitruunoista, kun niiden kuoria liottaa alkoholissa. En jäänyt pitempään asiaa pohtimaan, vaan laitoin oman limencellon uuttumaan. Etsiskelin (tosin hyvin kevyesti) netistä onko limetti yleinenkin liköörin aromiaine, mutta ainakaan omatekoisia viritelmiä ei esimerkiksi foodgawkerista löytynyt roppakaupalla.

Omatekoinen limettilikööri - limencello

• 5 limetin kuoret
• 2,5 dl votkaa
• 3 dl sokeria
• 3 dl vettä

Vaihe 1

1. Leikkaa hyvin pestyjen limettien kuori suikaleiksi pystysuunnassa niin ohuelti kuin pystyt, niin että jäljelle jää hieman säälittävän näköiset kaljut limetit.
2. Kerää kuorisuikaleet tiukasti suljettavaan kannuun tai purkkiin ja kaada votka päälle. Käytä alkoholia niin paljon, että kuorisuikaleet kunnolla peittyvät alkoholiin ja kelluvat siellä iloisesti.
3. Jätä purkki/kannu tiiviisti suljettuna pimeään ja viileään paikkaan (jääkaappiin) viikoksi tekeytymään. Kääntele astiaa välillä. Minä maltoin odottaa keskiviikosta tiistaihin vaihetta 2.

Vaihe 2

1. Mittaa kattilaan sokeri ja vesi ja kiehauta seos, niin että sokeri liukenee veteen. Sitä ei keitellä sen pitempään. 
2. Kaada sokerisiirappi purkkiin tai kannuun, jossa limettikuoret ovat kännänneet jo viikon verran. Sekoittele. 
3. Jätä seos vuorokaudeksi jääkaappiin asettumaan.

Vaihe 3

1. Siivilöi ensin kuorenpalat pois liemestä ja valuta vielä koko homma tiheän kankaan tai kahvisuodatinpussin lävitse, että kaikki mahdolliset hedelmähiput jäävät pois ja jäljelle jää toivon mukaan mahdollisimman kaunis, limetin värinen likööri. 
2. Pullota hyvin puhdistettuun pulloon ja säilytä valolta suojattuna viileässä.

Limencello sopii käytettäväksi aterian jälkeisenä ruoansulatusnapsuna tai leivonnassa mausteena. Varmaan se jonkunlaisiin drinkkeihinkin sopisi ainesosaksi. Pitikin katsoa, löytyykö Kivistöstä sitrusdrinkkivinkkejä. Ainakin tällaisen löysin. Liköörin väristä tuli melko hentoa, ei juuri eroa kaupallisen sitruunaliköörin väristä. Vertailin juomien väriä pikkulaseissa ja valutin sitten kummatkin takaisin, sillä menossa on viimeinen zombie-viikkoni yli vuoteen. Yövuorojen välisenä aikana ei maisteta edes lääkkeeksi sen enempää oikeaa limoncelloa kuin leikkilikööriäkään. 

Valmistuksen alussa käsiini jääneet kaljut limetit puristin mehuksi, jonka unohdin jääkaappiin. Minun piti käyttää ne limepossetiin, mutta eipä ollut talossa kermaa sillä hetkellä. Sellaista ei ole sattunut ainakaan viiteen vuotten, ettei olisi kermaa! Täytyy tarkistaa on mehu vielä kunnossa, kun kermaakin on taas hankittuna.

jotenkin nolostelevia limettejä

Espressovaahtoa

Päivällisessämme ei ollut muuta italialaista kuin kolmivärinen servetti, mutta jälkiruoassa sitten kyllä. Löysin hyvältä kuulostavan Frangelico-liköörillä maustetun espressovaahdon ohjeen ja otin asiakseni hankkia kyseistä likööriä Alkosta. Kävin Opiskelijan kanssa pukuostosten jälkeen vakiopitkäripaisessa, mutta siellä ei Frangelicoa ollut. Myyjä katsoi koneeltaan, että toisessa myymälässä sitä olisi yksi pullo, muttei hän tiennyt sanoa, oliko se jollekulle varattu tai mennyt jo, sillä tietojärjestelmä kertoi edellispäivän tilanteen. 

Menimme toiseen Alkon liikkeeseen ja etsimme hyllystä pulloa, jonka ulkonäön muistin hatarasti nettisivun kuvasta. Eipä näkynyt. Kysyin sitten kassalla myyjältä, oliko heillä sellaista ja sellaista likööriä, kun varastotilanteen mukaan pitäisi yksi pullo olla. Myyjä sanoi heti suoralta kädeltä, että kyllä vaan, yksi pullo löytyy ja se on tuolla poistokorissa, jonne hän se juuri oli nostanut. Ei hinnassa alennusta ollut, eikä pullo mitenkään elinkaarensa päässä ollut, mutta niin vain sattumalta halusin likööriä, joka ei ollut kenellekään muulle kelvannut. Noin hyvää asiakaspalvelua harvoin saa, että ihan pullolleen myyjä tietää heti kertoa, mihin suuntaan käsi pitää ojentaa. Aika iso pullo se on, ihanan pähkinäisen tuoksuista mettä, jota tarvitsin jälkiruokaani 2 rkl. Lopulle pitänee keksiä jotain käyttöä, muttei laittaa pähkinäallergisten pikkujoulun kahvin aveciksi. 

Otin ohjeen Manu's Menu-blogista, jossa olen muistaakseni joskus ennenkin ollut apajilla. Täytyy kyllä sanoa, että ohjeen mittasuhteet olivat hieman erikoiset. En oikein saanut selkoa, miten suuresta kahvimäärästä oli kyse ja minusta vaahtoa tuli paljon enemmän kuin odotin. Sain siitä 4-6 annoksen sijaan 8 annosta. Laitan mitat sen mukaan, miten arvelen neljään annokseen kuluvan. 

Frangelicolla maustettua espressovaahtoa neljälle

• 2 espressoshottia (vähän alle 1 dl)
• 1 dl sokeria
• 3 kananmunan keltuaista
• 3 dl kermaa
• 2 rkl Frangelico-likööriä tai muuta mieluista likööriä, tai ilman likööriä kokonaan, jos et tykkää
• 1 tl vastajauhettua espressokahvia koristeluun

Tee espresso kuppiin odottamaan ja sekoita siihen ruokalusikallinen sokeria, jätä jäähtymään. Alkuperäinohjeessa neuvottiin keittämällä keittämään espressoa yhdessä sokerin kanssa, mutten kyllä halunnut sitä tehdä, arvelin sen tekevän kahvista kitkerää. Erottele keltuaiset valkuaisista, jotka laitat talteen vaikka marenkia varten. Vatkaa kerma vaahdoksi ja ota siitä muutama ruokalusikallinen sivuun koristelua varten. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Lisää mukaan jäähtynyt kahvi ja likööri. Kääntele mukaan kermavaahto ja sekoita tasaiseksi. Annostele kuppeihin ja laita astiat jääkaappiin asettumaan ainakin pariksi tunniksi. Tarjoiluhetken alla laita annoksen päälle lusikallinen kermavaahtoa ja sirota teesihdin läpi hieman jauhettua espressokahvia koristeeksi. 

Annoksiin oli alkanut hieman tulla pohjalle kosteampaa velliä, mutta lusikoimme senkin silti samaa kyytiä. Ehkä vaahtoa tanakoittavaa keltuaista olisi pitänyt olla suhteessa enemmän, tai kermavaahdon paksumpaa. 

Giro d'Italian yhdestoista etappi ajettiin paikoin sateisessa säässä. Alkulähetyksessä puitiin paljon Richie Porten eilen saamaa kahden minuutin aikarangaistusta. En ihan tullut ymmärtämään, mitä tuhmaa hän oli tehnyt. Jollain lailla kyse oli ilmeisesti tallien välisestä kielletystä yhteistyöstä. Tämän päiväinen etappi oli 153 km mittainen ja sen lopussa oli kolme 15,3 km pitkää rinkulaa Imolan moottoriradan ollessa osa reittiä. Viimeisellä kierroksella ajajat liukastelivat moottoriradan sileää asvalttia melkoisessa vesisateessa ja ainakin Rigoberto Uran veti ikävät lipat. Onneksi hän pystyi jatkamaan ajoa ja sai kiinni sen porukan, mistä jäi jälkeen kaatumisen vuoksi. Katusha-tallin Ilnur Zakarin kiiruhti yksin karkulaisena ja saavutti etappivoiton noin minuutin erolla seuraaviin. Kokonaiskilpailun tilanne pysyi samana ja pinkissä jatkaa Alberto Contador. Hän näyttää toipuneen OTB:stä ainakin melko hyvin, mikä on hieno asia, kun vuorietapit lähestyvät. 

Suolaisenmakea affogato

Tänään töissä sai puhua niin paljon, ettei minulla ole asiaa tänään enää kenellekään. Ateria kuitattiin nopealla tähdenlennolla, johon tuli eilisen pastan loput ja valmislihapullat. Kyllä se nälkää siirsi, joten tehtävä täytetty. Jotain italialaista kuitenkin teki mieleni ja bongasin foodgawkerista affogato-ohjeen, jossa oli muutama lisäherkku jäätelön ja kahvin lisäksi. Vikalinka teki näin ja minä tein sinne päin:

Suolaisenmakea aggofato kahdelle

• 2 palloa vaniljajäätelöä
• 2 espressoshottia
• 2 tl suolakaramellikastiketta
• 2 rkl Bailey'siä
• minikokoisia suklaanappeja

Kuumenna kahvikone, (tai käytä mutteripannua/muuta kahvinvalmistusmetodiasi). Laita jäätelöpallo lasikupin pohjalle ja lusikoi jäätelön päälle suolakaramellikastikenokare. Kaada päälle likööri ja valuta espresso suoraan jäätelön niskaan. Ripota päälle muutama suklaanappi. Ota kuvia niin kauan, että olet tyyytyväinen ja toivo, että jälkiruoka on vielä lämmintä ja kylmää yhtäaikaa. Pidin kovasti Annan kaupasta ostamastani suolakaramellikastikkeesta ja se sopi hyvin kahvin ja liköörin kaveriksi.

Giro d'Italian kolmas etappi on vielä tallentumassa. En edes yritä saada lähetystä nyt näkymään, sillä onnistun varmasti sössimään tallennuksen juuri siltä kohtaa, kun voittaja tulee maaliin. Maltan mieleni ja katson tallenteen sitten Kammenpyörittäjän kanssa illempana. Nyt on menossa myös AMGEN Tour of California, jossa Mark Cavendish ajaa. Ilmankos twiittailikin rapakon takaa.

Kir Royal -klassikkodrinkki Ranskasta

Tänään on se päivä, jolloin en ole enää ollenkaan alaikäisten lasten äiti, onneksi pari harjoitteluvuotta aikuisen äitinä on jo tehnyt minusta ihan hyvän jatkoäidin, nyt kun perusäitiä ei niin paljon enää tarvita. Kuopuksen 18-vuotispäivänä söimme hänen toiveidensa mukaisesti pihviaterian ja jälkiruokana marjaisaa täytekakkua. Onneksi minun ei ole tarvinnut osata askarrella mutkikkaita kakkuja, yhtään muumi- tai spiderman-kakkua tai myöhemmn vaikka world of warcraft-kakkua en joutunut edes yrittämään poikien lapsuusvuosina. Hyvä niin. Nyt pitäisi vielä päättää, "löydänkö" tuliterän aikuisen passin kätköistäni, että hän pääsee illalla baariin. Se on kokonaan toinen juttu.

2-vuotias vekkuli, vekkuli hän on edelleen (luvalla julkaistu kuva)

Emme yritä syrjäyttää vieläkään Kivistöä kotimaisten ruokablogien drinkkiykkösenä, heidän torstaidrinkkinsä ovat legendaarisia. Tosin vielä odottelemme sitä luvattua grillattua drinkkiä, ehkä tällä viikolla? Campasimpukan lyhyt drinkkilista jatkuu nyt kuitenkin yhdellä klassikolla, nimittäin helpolla, mutta tyylikkäällä Kir Royalilla. Se sopii tähän juhlapäivään hyvin, etenkin kun Ranskassa ajetaan edelleen Tour de Francea. 

Kir Royal

• 2 cl Crème de Cassis-likööriä
• samppanjaa tai kuohuviiniä

Viilennä likööri ja kaada sitä kylmennettyyn samppanjalasiin. Kaada lasi lähes täyteen samppanjaa. Siemaile. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan CampaKimarat-välilehdelle, jonne kerään kaikki drinkkiaiheiset postauksemme.

Tour de Francen 17. etappi oli klassinen vuorensahauspätkä Pyreneillä, jossa vuoronperään kiivettiin  ja laskettiin. Pituutta etapilla oli "vain" 124,5 km ja se päättyi raatelevaan nousuun. Tinkoff Saxon Rafal Majka polki itsensä ensimmäisenä maaliin pallopaidassaan. Hieno voitto! Kokonaiskilpailun johtaja on tietysti edelleen Vincenzo Nibali.

Nigellan pikamousse

valmiina lähtöön

Blogaanimiitit ovat legendaarisia tapahtumia, joiden takia valvotaan öitä ja taistellaan siitä, mitä kukin saa tuoda. Se ei ole heikkohermoisten hommaa alkuunkaan, voin sanoa muutaman miitin perusteella. Ei silläkään näytä olevan merkitystä, onko miitti pohjoisessa vai etelässä, Pohjanmaalla tai Hämeessä, aina pääsee överiähkyyn ja vatsalihakset löytyvät pitkästä aikaa kaikesta nauramisesta. 

Tällä kertaa matkamme vie Kivistöön, tuonne Strömsön etäpesäkkeeseen, jossa kaikki myös ilmeisesti onnistuu ja aina on ihanaa. Se oli ehdottomasti nähtävä, joten kutsuin itseni ja Kammenpyörittäjän mukaan kyseisiin kinkereihin. Minulle vakuutettiin, että kutsu olisi muutenkin aivan tuota pikaa tullut, mutta jäihän se nyt vähän arvailun varaan.

Tämän postauksen julkaisuhetkellä olemme jo matkalla miittiin, olemme olleet jo aamusta varhain. Lähellä varsinaista destinaatiosta sijaitsee muutamia kiinnostavia kohteita, joita haluamme poimia muistojemme aarrearkkuun, kun kerran tilaisuus on. Giro d'Italia jää tänään meiltä väliin, mutta huomenna taas pääsemme tarakalle siinä, missä mennään. 

Meidän viemisemme kulinaarisille festivaaleille ovat mennessämme vielä aivan alkutekijöissään, sillä tein mielenmuutoksia asian suhteen aivan viimeiseen asti. Olin tuuminut Italia-viikkojemme hengessä tiramisun sommittelua, mutta sain kuulla, että mascarponea oli jo ostettu jo kauppoja tyhjiksi, joten aloin etsiä jotain muuta vaihtoehtoa. Ja sehän löytyi mainiosta Italian herkkuihin keskittyvästä Nigellissima-kirjasta, jossa on muuten ärsyttävä fontti, niin ohut ja korkea, ettei siitä meinaa edes suurennuslasilla ottaa selkoa. Mutta ohjeet ovat kivoja, taattua No Fuss Nigellaa. Kokeilin jälkiruokaa keskiviikkona ja tein sitä pienen annoksen, josta riitti kuudelle. Tämä on helppo tuplata tai triplata ja säätää annosastioiden koolla annosten määrää. 

Nopea suklaamousse Nigellan tapaan kuudelle

• 5 dl kermaa
• 175 g kondensoitua maitoa
• 150 g niin tummaa suklaata kuin sielu sietää
• 30 ml appelsiinilikööriä
• 30 ml appelsiinimehua
• puolikkaan appelsiinin kuori raastettuna

Aseta suklaa pilkottuna vesihauteeseen sulamaan. Mittaa kondensoitu maito (175 g oli noin puolet meikäläisissä kaupoissa myytävien purkkien sisällöstä) kulhoon ja kaada päälle 2,5 dl kermasta, jätä loput kermasta odottamaan. Vatkaa kondensoitua maitoa ja kermaa muutamia minuutteja, kunnes se alkaa tanakoitua, mutta älä vatkaa liikaa. Se riittää, että vatkaimesta jää valutettaessa pintaan kiemuroita. Kun suklaa on sulanut, ota astia sivuun kattilan päältä hieman jäähtymään. Sillä välin raasta appelsiininkuori ja purista kaljusta hedelmästä mehua. 

Sekoita hieman jäähtyneeseen suklaaseen kolmasosa kermaseoksesta ja sekoita rivakasti, seos paksuuntuu nopeasti. Sitten kippaa tämä tanakka seos loppuun kerma-kondensoitumaitoseokseen ja sekoita pyöräyttävin liikkein verkkaisesti. Kun seos on tasaista moussea, lisää sinne likööri, appelsiinimehu ja kuoriraaste ja sekoita tasaiseksi. Annostele pieniin kuppeihin. Mousse on heti syötävissä, mutta sitä voi pitää jääkaapissakin, vaikka seuraavaan päivään. Ennen tarjoamista vatkaa loput kermasta ja lusikoi kermavaahtoa moussen päälle ja koristele kuoriraastehipuilla. Tosi hyvää! Eikä yhtään kananmunaa.

Huomioni: Seuraavaan päivään säilytettäessä mousse on aika tuhtia tavaraa, joten suosittelen lusikoimaan sen parempiin suihin muutaman tunnin kuluttua valmistamisesta. Jos nyt kuitenkin tulee säilyttäneeksi tätä moussea seuraavaan päivään, kannattaa pehmeää kermavaahtoa laittaa päälle ylimääräinen lusikallinen keventämään annosta, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

ps. en yhtään tiedä käytetäänkö kondensoitua maitoa Italiassa ikinä koskaan milloinkaan mihinkään, muttei anneta sen nyt häiritä!

Tätä se mun uneni tiesi, hillajäätelö vohvelilautalla

Lupauduin jo aikoja sitten mukaan Ravintola Postresin ja Jules Destrooper-tuotemerkin järjestämään jälkiruokahaasteeseen, jossa palkintona on illalliskortti kahdelle Ravintola Postresiin ja voittoisan kehitelmän pääseminen Postresin jälkiruokalistalle viikoksi. Vaikka minulla on yleensä aivan rautainen itseluottamus (uskokoon ken tahtoo), en ole ajatellut kehitteleväni itse varsinaisia ruokaohjeita. Onhan tietysti niinkin, että pyörä on jo keksitty jne, mutta jotain pientä omaa ajatusta voisi kai yrittää kehitellä. Tästä siis lähdin ja niistä kahdesta vohvelipaketista, jotka posti toi jo monta viikkoa sitten. 

Sittemmin olen lähinnä tuuminut, että on se ilmoja pidellyt. Viime viikolla päätin, että tällä viimeisellä lomaviikollani minun on otettava vohvelia reunasta ja ruvettava hommiin. Sen verran olin tehnyt taustatyötä, että eräänä yönä näin unta, millaisen jälkiruoan tekisin. Itse asiassa näin monta unta, joissa ei ärsyttävästi näytetty, millainen lopputulos olisi. Valmistin vaikka mitä keittiössäni ja unien tapaan vähän kummallisemmissakin paikoissa, mutta aina uni loppui siihen, että otin esille jonkun hienon lautasen (jollaista minulle ei ole). Sitten yhtenä yönä näin unen loppuun. Nyt piti vain yrittää valmistaa uneni jälkiruoka-annos. 

Pohjoisen ihmisenä olen ollut hillasoilla aika monta kertaa ja suon ominaistuoksu on ollut minusta aina hyvä. Pidän siitä vähän tunkkaisesta tuoksusta, joka on usein soilla, etenkin aurinkoisina päivinä. Tunkkaisuutta en tietenkään tavoitellut sen enempää unessa, kuin valveillakaan tätä jälkiruokaa tehdessäni. Hillat sen sijaan olivat merkittävässä osassa, sillä niitä äitini on tuonut minulle.

Aloitin tekemällä perusjäätelöpohjan, johon käytin ensimmäistä kertaa glukoosisiirappia, vinkit otin DanSukkerin sivuilta, sillä olin kadottanut Kitchen Aidin jäätelölehtisen. Jäätelöä ilmiintyi jäätelökulhoon operaation lopussa noin litran verran, josta arvelen riittävän kuudelle.

• 4 luomukananmunan keltuaista
• 1 dl erikoishienoa sokeria
• 2 dl kermaa
• 1,5 dl maitoa
• 1 dl glukoosisiirappia

Muuta tilpehööriä

• 1,5 dl hilloja
• minipullo lakkalikööriä
• Jules Trooper-vohveleita
• nokare voita
• 25 g valkosuklaata
• 25 g tummaa suklaata
• muutama ehjä hilla koristeluun

Olin laittanut jo edellisenä päivänä jäätelön tekemisessä tarvittavan kulhon pakastimeen jäätymään. Mitä rautaista suunnitelmallisuutta! Aamulla sitten vatkasin sähkövatkaimella sokerin ja keltuaiset kellertäväksi vaahdoksi. Kuumensin maidon, kerman ja glukoosiirapin niin, että ne juuri ja juuri kiehahtivat. Kaadoin kuuman nesteen keltuaisvaahtoon ja toivoin, ettei se menisi kokkeliksi. Ei mennyt. Jäähdyttelin massaa jonkun aikaa ja sillä välin pipertelin muita osasia jälkkäriini.

Pusersin hillat tiheän siivilän läpi saaden aikaan noin desin verran rakenteeltaan ohutta hillasosetta, jonka maustoin lakkaliköörilorauksella. Kuumensin uunin 175 asteeseen ja silppusin leivinpaperille valkosuklaan ja tumman suklaan. Paahdoin niitä uunissa noin viisi minuuttia, jossa ajassa suklaat saivat uuden olomuodon. Valkosuklaa paahtui vaaleanruskeaksi ja sai toffeisen maun ja tumma suklaa muuttui vielä tummemmaksi ja paahteisen makuiseksi ja suutuntuma ilmavaksi. 

Rikoin vohvelin aika pieniin paloihin ja kuumensin pienen pannun. Sulatin sillä nokareen voita ja kumosin vohvelimurut pannulle. Lisäsin niiden joukkoon lorauksen lakkalikööriä ja seos muuttui tahmean, makean aromikkaaksi murumassaksi. Vohvelit olivat melko makeita alunalkaenkin. Kumosin muruset jäähtymään leivinpaperin päälle. 

Kun jäätelömassa oli jäähtynyt, laitoin jäätelökulhon jäätelövispilöineen paikoilleen yleiskoneeseen ja laitoin sen pienimmällä nopeudella pyörimään. Vispilän on ehdottomasti pyörittävä, kun jäätelöpohja kaadetaan kulhoon, muuten se jäätyä jätkähtää heti kulhon seinämiin. Kone sitten pyöritteli  massaa noin vartin verran, kunnes massa tuli sen verran paksuksi, että vispilämekanismi ilmoitti jäätelön valmistumisesta pienellä naksutuksella. Ilman tätä varotoimenpidettä kaltaiseni lahopää unohtaisi jäätelönsä pyörimään niin kauan, että se rikkoisi koneen. 

Kaavin pehmismuotoisen jäätelömassan litran pakasterasiaan ja tasoittelin pinnan. Kaadoin pintaan noin puolet hillakastikkeestani ja pyöräyttelin hieman lusikalla, että kastike sekoittuisi massaan. Ja sitten vain pakastimeen jäätymään. Siis jäätelö, en minä. 

Myöhemmin sitten oli sommittelun aika. Otin isohkon valkoisen lautasen, jolle asetin lautaksi yhden vohvelin. Otin jäätelökauhalla niin täydellisen pallon jäätelöstäni, kuin suinkin osasin yrittäen saada palloon mukaan hillakastikkeista raitaa. Nostin pallon vohvelilautalle ja ripottelin sen liepeille paahdettua suklaata, karamellisoituja vohvelimuruja ja koristelutarkoitukseen säästämiäni täydellisiä hillayksilöitä. Viimeistelin annoksen hillakastikkeella.

Oikein hymyilytti, sillä oloni oli kuin Masterchefissä, taisi vähän kädetkin tutista. Otimme tästä jälkiruokaehdotuksestani kuvia edestä ja takaa, ylhäältä ja sivusta ennen kuin söimme se suihimme. Lakkajäätelö oli hyvää ja kaikki tekemäni muruset, kastikkeet ja paahtopalat olivat  mukavia lisukkeita. Jäätelö oli aavistuksen makeaa minun suuhuni, ehkä glukoosisiirapin määrää voi hieman säätää. Rakenne oli sileä, eikä siinä ollut jääkiteitä. Jäätelö myös säilytti pallomuotonsa melko hyvin eikä sulanut lätäköksi kovin nopeasti, sekin ehkä selittyy tuolla siirapilla. Tältä annokseni näytti:

vohvelit tarjosi Jules Destrooper

Tee-se-itse-limoncello

Tastespottingia selatessani kiinnitin huomioni blogikuvaan, jossa oli kotitekoista Limoncelloa, halusin heti kokeilla sitä itsekin. Taannoinen "Baileys"-kokeiluni onnistui hyvin, ainoastaan "säilyvyyttä" pitää  moittia, pienen  pulloni pohja tuli jo aikoja sitten vastaan... 

Ohje "Limoncelloon" otin täältä. Kysyin Kammenpyörittäjältä eräänä aamuna  sähköisen viestimen kautta, että mikä meidän vodkatilanteemme on. Kummempia ihmettelemättä hän vastasi sen olevan erinomainen. Eli ainoastaan sitruunoita tässä huusin ja niitä sainkin.

Leikkasin neljästä isosta, hyvin pestystä sitruunasta kuoret ja sijoitin ne tiiviskantiseen kannuun, päälle kaadoin niin paljon vodkaa, että kuorilastut uiskentelivat siellä iloisesti, noin 2.5 dl. Tämä hyväntuoksuinen seos jätettiin sitten pimeään viileään paikkaan viikoksi, minä laitoin sen jääkaappiin. 

Viikon kuluttua oli aika keittää siirappi. Laitoin 3 dl vettä ja saman verran sokeria kattilaan. Keitin liemen siirapiksi, eli sen verran että sokeri liukenee nesteeseen ja siitä tulee kirkasta. Kaadoin siirapin vodka-sitruunankuoriseoksen päälle ja sekoitin. Tämän sörsselin annoin vielä maustua yön yli viileässä. Tänään kaadoin seoksen ensin siivilän läpi, jotta kuoret jäävät pois kyydistä ja sitten vielä suodatinpussin läpi, että juomasta tulee kirkasta. Kaadoin juoman kesäisistä rippijuhlista säästettyyn Lorina-pulloon. Hyvää drinkeissä, kuulema. En ole koskaan maistanut! Enkä tätäkään pääse maistamaan ennen iltaa. Tuoksu on valtaisan hyvä, millaiset bileet mahtaa olla kompostin matosilla viinassa lionneiden sitruunakuorten kanssa?