Ideoitten finaalissa – herne-porkkanasivuke pihvivartaille

Nyt alkaa olla tour-väsymystä ilmassa, johtuu siitä, että kolmen kuukauden reissu on lopuillaan,  mobilekokkaaminen alkaa tuntua rasittavalta, sää on todella kuuma ja muutenkin ideat ovat vähissä. Mutta Tour de France on kiinnostava, tykkään sen tilanteesta tosi paljon!

Tarkoitus oli tänään syödä pihviä, mutta ei pihvipihvinä, vaan vartaina ja sen lisäkkeeksi etsiskelin kasvissivuketta, johon tulisi herneitä, porkkanaa ja sipulia, sillä niitä oli varastoissani. Löysin jotain ohjeita ja soveltelin niitä sen verran laveasti, etten viittaan minnekään, vaan sanon vain, että tämä on omasta tai asiakkaan päästä. Käytin todella vähän aineksia ja silti  meinasi tulla liikaa. 

Herne-porkkanasivuke kahdelle

• puolikas porkkana palasiksi leikattuna
• 1 kevätsipuli viipaleina
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• (jotain tuoretta yrttiä, unohdin)

Monissa ranskalaisissa ohjeissa kauden kasviksia kypsennetään ja käytetään pannulla ottamassa makua voista ja yrteistä ja sen tapaisen sivukkeen tein meille. Kuumensin pannulla ensin voita ja öljyä ja kumosin sinne mukaan ensin porkkanapalat ja sipulit ja hetken päästä herneet. Maustoin suolalla ja pippurilla ja paistelin sen aikaa, että porkkana oli kypsää. Jotain tuoreyrttiä olisi tosiaan voinut laittaa, rakuunaa, persiljaa, basilikaa tai timjamia, niitä olisi ollut, mutta unohdin.

Söimme kasvissivukkeen pihvivartaiden ja kesäkurpitsa-fetavartaiden kanssa. Meillä oli pari pientä pihvipalaa, yhteensä noin 150 g. Leikkasin ne kummatkin kahdeksaan osaan ja marinoin niitä bulgogimarinadissa (korealaisvivahdetta) ja tökkäsin palat metallisiin varrastikkuihin, 8 palaa kumpaankin. Toisissa vartaissa oli kesäkurpitsaviipaleisiin (juustohöylällä tehtyihin) käärityttyjä pieniä fetapaloja, ne vartaat voitelin ennen grillaamista oliiviöljyn ja sitruunamehun seoksella, joka oli maustettu suolalla ja pippurilla. Molemmat vartaat grillasin Campingazin grillillä ja hyvin onnistui. 

Jälkiruokana meillä oli eilisen jäätelön loput kotimaisten mansikoiden ja vadelmien ja jääkahvin kera. 

Tour de Francessa oli tänään toinen henkilökohtainen aika-ajo, 11 km pitkä ylämäki. Eilen olimme varmoja, ettei kukaan lähde tälle etapille aika-ajopyörällä, mutta kylläpä lähti, esimerkiksi Jonas Vingegaard. Tadej Pogacar ajoi normimaantiepyörällä, mutta toki ylämäkeen sommitellulla välityksellä. Katsoimme etappia jonkun verran ruokatoimien ohessa ja vaikka se tuntuu aika epätodelliselta, niin Tadej oli nopein tänäänkin ja johtaa kokonaiskilpailua yhä topakammin. Hänen johtonsa toisena olevaan Jonas Vingegaardiin on vähän yli neljä minuuttia. Voi hyvät hyssykät!

Sovellusten sovellus – bouillabaisse

Tämän päivän ruokana meillä oli niin ranskalainen kalakeitto kuin pystyin aikaansaamaan. Olen lukenut monesta paikkaa, että bouillabaissea on niin monenlaista kuin keittäjääkin ja se sopii minulle. Kävimme aamulla ennen matkan jatkamista kolmessa ruokakaupassa ja siellä vielä ajattelin, että tekisin jotain muuta kuin keittoa, mutta kun olimme perillä Ölandin saarella, satoi vettä sen verran runsaasti, että koko ruoanlaitto siirtyi sisälle. 

Sateella keittoruoka on kätevä tehtäväksi yhdellä kattilalla kaasuliedellä. Minulla oli vain osa niistä aineksista, joita yleensä bouillabaisseen liitetään, mutta kuitenkin niin montaa, ettei keittoa tarvinnut alkaa uudelleen nimetä. Yritin tehdä niin vähän keittoa, että se menisi hyvin yhdellä aterialla ja se tarkoittaa, että aineksia ei todellakaan kulunut paljon. 

Mobilebouillabaisse kahdelle

• 1 rapeavartinen keväsipuli silputtuna
• 3 pientä valkosipulikynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä perunaa suikaleiksi leikattuna
• puolikas porkkanaa suikaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia suikaleiksi leikattuna
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa suikaleiksi leikattuna
• 0,75 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 dl vettä
• 150 g pakastettua lohta kuutioiksi leikattuna
• noin 50 g pakastekatkarapuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Mobileaioli

• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 4 rkl majoneesia tuubista

Otin jo aamupäivällä kauppareissun jälkeen kaksi annospalaa lohta (neljän pakkaus, eka kertaa tällä reissulla ostimme lohta) sulamaan jääkaappiin. Kun olimme asettuneet leirille, aloitin heti ruoanlaiton, sillä kello oli jo melko paljon, päivälle tuli mittaa yllättävän paljon. Sitä paitsi olemme jo Ruotsissa, joten syöminen kuuden maissa ei ole liian aikaisin, muttei hirveän myöhäkään.

Silppusin sipulin, leikkasin kesäkurpitsan, porkkanan puolikkaan, perunat ja tomaatit suikaleiksi. Otin katkaravut ja herneet pakastimesta odottamaan. Leikkasin lohen kuutioiksi ja viipaloin valkosipulin ja yhden kynnen raastoin aiolia varten. En ajatellutkaan tehdä itse majoneesia, vaan otin sitä jääkaapissa olevasta tuubista ja sekoitin siihen valkosipuliraasteen. Aiolin tapainen keiton koriste odotti pikkukupissa aterian valmistumista. 

Kuumensin kattilaa kaasuliekillä ja lisäsin sinne lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumaa, kaadoin kattilaan hieman sulaneet herneet, kesäkurpitsasuikaleet, perunasuikaleet, porkkanasuikaleet, sipulit ja valkosipulin ja kypsentelin niitä viitisen minuuttia. Sitten lisäsin kattilaan tomaattisuikaleet ja viinin ja annoin viinin kiehua lähes kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvinfondin ja vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kun keittopohja oli kypsynyt noin kymmenen minuuttia, lisäsin vielä lohikuutiot ja katkaravut. Sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla ja annoin keiton hautua vielä viitisen minuuttia pienellä liekillä. Maistelin ja huomioin, että liemessä oli jo erinomainen maku, hieman pippuria vielä, liekki pois kattilan alta, kansi päälle ja odottelua vielä viitisen minuuttia. 

Annoksiin kauhoin kuppeihin kaikkia keiton sattumia, kunnolla lientä ja lusikoin päälle pika-aiolia ja ripottelin pinnalle vielä persiljaa. Olipa todella hyvä keitto, tosin sen syömisestä tuli  niin kuuma, että piti avata autosta ovi. Onneksi oli jo lakannut satamasta. 

Tour de Francen 11. etappi aloitti toisen jakson Toulousesta alkanut ja sinne päättynyt 156 km mittainen reitti. Katsoimme etappia ruoanteon ja -syömisen aikana tallenteelta, nyt ei tarvitse enää gigoja säästellä, kun ollaan Pohjolassa. Nopein oli Jonas Abrahamsen ja keltapaidassa jatkaa Ben Healy, toisena puolen minuutin päässä on Tadej Pogacar.

Chicken Fricassée – pannulla viinissä kypsennetty kana

Tämä on viimeinen Saksassa tehty ranskalaiskokkaus tällä erää, kaikessa on vähän lopun alkua nyt. Tour de Francen ensimmäinen kolmannes tuli päätökseen ja onneksi huomenna on lepopäivä, en muutenkaan olisi tekemässä mitään ruokaa, sillä päivä tulee kulumaan merellä matkalla Ruotsiin. 

Chicken Fricassée valikoitui päivän ruoaksi siksi, että se valmistui yhdellä pannulla ja siihen sai menemään ruokavarastoista loppuun muutamia aineksia. Ohjeen otin Pardon Your French-blogista. Muuntelin ohjetta muutamin pienin osin. 

Chicken Fricassée

• 50 g ranskalaista pekonisuikaletta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 2 topakkaa kevätsipulia silppuna
• 4 pientä valkosipulinkynttä ja viipaleiksi leikattuna
• 4 pientä perunaa kuorittuina ja lohkoihin leikattuina (lisäykseni ohjeeseen, että sain perunat käytettyä eikä muuta sivuketta tarvittu)
• 2 broilerin rintafilettä suurehkoihin paloihin leikattuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia
• 2,5 dl kuivaa roseviiniä

Aloitin paistamalla pannulla pekonisuikaleita niin, että niistä irtosi rasvaa ja ne hieman rapeutuivat. Lusikoin suikaleet lautaselle odottamaan. Lisäsin pannulle puolet oliiviöljystä ja voista ja paistelin sipuleita ja perunalohkoja muutamia minuutteja, että nekin saivat vähän väriä, maustoin niitä suolalla ja pippurilla. Kaadoin ne pannulta pekonin kanssa samalle lautaselle. Lisäsin pannulle loput öljyn ja voin ja paistoin broileripaloja joka puoleltaan muutamia minuutteja. 

Palautin kaikki muut ainekset pannulle ja lurittelin viinin ainesten päälle. Asetin yrttioksat ainesten päälle. Viiniä oli vähän yli puolenvälin aineksia. Annoin ruoan hautua ensin kannen alla noin 10 minuuttia ja sitten ilman kantta toiset 10 minuuttia. Kääntelin välillä broileripalojen kylkiä ja sekoittelin muita aineksia. Viini kiehui noin kolmannekseen ja siitä muodostui todella hyvän makuinen kastike. 

Kerrankin ruokaa tuli sopiva määrä, perunoita olisi voinut olla vähemmän, mutta kun niitä oli pussissa neljä pientä pottua,  niin en viitsinyt kahta tai yhtä jättää. Jaksoimme kuitenkin kaiken, mutta yhtään enempää ei olisi mennyt. Kastike erityisesti tuli kaavittua pannulta hyvin tarkkaan. 

Tour de Francen 10. etappia katsoimme noin 60 viimeistä kilometriä. Voittajaksi ajoi suureksi ilokseni Simon Yates. Keltapaita vaihtaa taas omistajaa, nyt siinä jatkaa keskiviikkona Ben Healy ja Tadej Pogacar on toisena puolen minuutin kaulalla. Tästä en osaa sanoa, oliko luopuminen keltapaidasta nyt suunniteltu juttu vai ei, mutta kisa ei ole millään muotoa taputeltu. 

Pieni tähdenlentokeitto

Meillä oli tähteeksi jäänyttä haudutuspadassa kypsennettyä broileria ja kokosin sen ympärille kaksi annosta korealaista kanakeittoa (tässäkin tulee se maaginen muodonmuutos, padassa broileria, dolsot-astiassa kanaa). Vähän kaikki oli kotoa lopussa, joten todellakin tästä tuli nyhjää tyhjästä-päivällinen.

Kaksi annosta korealaista kanakeittoa

• 1 valmiiksi kypsä broilerin rintafile suikaleiksi nyhdettynä ja kahteen osaan jaettuna
• 1 keskikokoinen paksoi pitkittäin halkaistuna
• 2 kevätsipulia silppuna ja kahteen jaettuna
• 1 porkkana ohuiksi tikuiksi leikattuna ja kahteen osaan jaettuna
• 2x 2,5 dl vettä
• 2x1 tl kanafondia
• 1 nippu sobanuudeleita kahtia jaettuna
• 0,5 tl gochujangia (korealainen chilitahna)
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 tl paahdettua seesaminsiemenöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• ripaus suolaa

Nostin kaasulieden polttimoille kaksi dolsot-astiaa, ne ovat korealaisia kivi-tai keramiikka-astioita, joihin ruoan voi suoraan valmistaa, mikäli liesi on sellainen, jolla ne toimivat. Kaadoin kumpaankin 2,5 dl vettä ja laitoin liekin alle. Kun vesi kummassakin kulhossa kiehui, maustoin sen tilkalla kanafondia ja laitoin nuudelit kypsymään. Olin silmämääräisesti jakanut nuudelinipun kahtia. Olisi tähän voinut kummallekin oman nipun laittaa, kulhoihin olisi mahtunut, mutta halusin nähdä kuinka vähästä saisimme riittävän päivällisen. 

Nuudelien kypsyttyä noin pari minuuttia lisäsin kumpaankin astiaan reunalle puolikkaan paksoin ja porkkanatikut. Sekoin tikulla varovasti varmistaakseni, etteivät nuudelit ole tarttuneet astian pohjaan. Hetken kuluttua lisäsin broilerinyhteet (puolikas rintafile/annos) ja lopuksi vielä kevätsipulisilpun. Noin viiden minuutin kuluttua nuudelit olivat kypsiä, porkkanatikut myös. Lisäsin annoksien päälle tipoittain kupissa sekoittamani kastikkeen, jossa oli gochujangia, sitruunamehua ja seesaminsiemenöljyä. Ihan pintaan ripottelin vielä paahdettuja seesaminsiemeniä. 

Koska broileri oli valmiiksi maustettua, en lisännut tekovaiheessa suolaa, mutta annos kaipasi vielä muutaman suolahipun tai sitten kastiketta olisi pitänyt olla enemmän. Dolsot-kulhot pitää nostaa varovasti patakintain suojatuin käsin pöytään ja asettaa kattauslautaselle tai pannunaluselle, sillä ne ovat hyvin kuumia ja voivat polttaa pöydän pintaan tai pöytäliinaan jäljen. Ruoka pysyy kuumana ihan annoksen loppuun asti, se on myös kiva juttu, jos sattuu olemaan viluinen olo. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiset kokkailuni. 

Dakgaejang – mausteinen korealainen kanakeitto

Muuttohommat autosta taloon jatkuvat, nyt autossa ei ole enää mitään jäätymisvaaran alaista, ei ruoanmurenaa ja kaikki pehmopaperit ja kerta-astiat on laitettu tiiviiseen kannelliseen laatikkoon, kengät ja takit tuotu sisälle, etteivät houkuttele hiiriä pesimään. 

Talossa on nyt sitten kasoja, kasseja, laatikoita läpikäytäväksi. Mitä käytämme talven aikana pois ja loppuun, mitä pakkaamme ensi kevättä varten valmiiksi. Muttei liikaa samana päivänä. Ahkeroituamme aikamme pysähdyimme katsomaan vuoden 1923 mykkäelokuvaa Koskenlaskijan morsian. Olipa se hyvä, en odottanut. En olekaan pitkään aikaan katsonut yhtään mykkäelokuvaa. Voisikin katsoa lisää. 

Elokuvakokemuksen jälkeen olikin hyvä aika valmistaa korealainen päivällinen kahdelle. Aloitin sen kyllä jo eilen etsimällä ohjeen ja laittamalla yön halvoiksi sähkötunneiksi kokonaisen broilerin haudutuspataan. Aamulla se oli täydellisen kypsä ja helppo nyhtää rasiaan. 

Ohjeen keittoon otin Korean Bapsang-blogista. En ollut koko kesän aikana ehtinyt tehdä itselleni uusia korealaisia ruokia, joten tämä oli todella kiva löytö. Ihan vähän erilailla tein, osaksi siksi että luin ohjeen huolimattomasti, voitteko uskoa? Tässä alla kuten tein ja linkistä löytyy se oikea tapa. 

Dakgaejang – mausteinen korealainen kanakeitto kahdelle

• 1 suuri kypsä broilerin rintafile nyhdettynä (muut osat säilöin tiiviiseen rasiaan jääkaapin nollalaatikkoon)
• 3 vihersipulia paloihin leikattuna
• puolikas keltasipulia lohkoihin leikattuna
• 4 dl vettä
• 1 rkl seesaminsiemöljyä
• 0,5  rkl soup soy saucea (se on paksuhkoa soijakastiketta, mutta jos sitä ei juuri ole saatavilla, mikä hyvänsä soijakastike käy)
• 1 rkl gochujangia (korealaista chilitahnaa, ohjeessa käytettiin gochugarua, joka chilihiutaleita)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria (hyvin vähän)
• 1 kananmuna kevyesti sekoitettuna

Koska broilerini oli jo kypsää ja nyhdettyä, minun ei tarvinut keitellä sitä. Tein keiton liemen hieman soveltaen. Laitoin kattilaan vettä ja puolikkaan sipulin lohkoihin leikattuna ja keitin sipulilientä noin 5 minuuttia. 

Sekoitin kattilassa seesaminsiemenöljyn, gochujangin, soup soy saucen ja valkosipulimurskan ja kuumensin seosta. Lähdeohjeessa tämä tehtiin hieman eritavalla, mutta minun tapanikin toimi. Kaadoin kuuman sipuliliemen kattilaan ja sekoittelin. Kun seos kiehui, lisäsin mukaan broilerin ja vihersipulipalat ja annoin keiton kiehua vielä noin 5 minuuttia. Lopuksi kaadoin vatkatun kananmunan keittoon, sitä ei sekoitella, vaan annetaan hyytyä noroina liemeen. 

Tarjolle asetin keiton riisin kanssa, apinoin K-draamoista näkemääni tapaa, jossa höyrytetty riisi laitetaan erilliseen kuppiin ja sitä lusikoidaan yhtämatkaa keiton kanssa ja sattumia söimme myös puikoilla. Oli todella hyvä keitto, sopivan mausteinen, muttei liian tulinen. Sain myös tehtyä tällä  kertaa juuri sopivat kaksi annosta, ei jäänyt tähteitä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kokeilujani korealaisen  keittiön parissa. 

Kanaa saltimbocca

Tämä kanaruoka syötiin vapunpäivänä yhdessä cacio e pepe-pastan kanssa, säästin postauksen sellaiselle päivälle, jolloin ei ollut aikaa tai intoa kokkailla italialaisittain. Otin ohjeen summittaisesti Henri Alenin uudehkosta kirjasta Henkan Italia. Merkitsin jo kotona monta ohjetta, jotka sopisivat mobiiliolosuhteisiin. Alen sanoo kirjassaan, ettei mielellään tee ruokaa vasikasta, minä kyllä tein viime vuonna, mutta nyt olin kuin en olisikaan ja tein broilerista kuten Henkka. Lisäkeosan tein ihan omasta tai asiakkaan päästä sen mukaan, mitä meillä sattui CampaAdrian matkakeittiössä olemaan. Onnistui ihan hyvin, pitää sanoa. 

Kanaa saltimbocca

• 4 broilerin sisäfilettä  (ei siis rintafilettä, vaan pienempää palaa)
• suolaa ja pippuria
• 4 puolikuivattua salvianlehteä + 1 rkl oliiviöljyä
• 4 viipaletta prosciuttoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 10 eriväristä kirsikkatomaattia (ei ne kaikki 10 olleet erivärisiä)
• 2 kevätsipulia
• purkin pohja pieniä kapriksia, noin 1 rkl

Minulla oli kotoa mukana viime kauden salvianlehtiä, jotka olin kuivattanut hieman nahkeiksi. Ne saa elvytettyä öljyllä tai kuumalla vedellä melkein tuoreiden veroisiksi rakenteeltaan, maku on aivan yhtä hyvä kuin tuoreissa. Laitoin lehtien päälle hieman öljyä ja jätin ne odottamaan siksi aikaa, että valmistelin muita aineksia. Leikkasin tomaatit paloihin ja silppusin kevätsipulit, kaadoin kapriksista liemen pois. 

Ripottelin kanapaloille suolaa ja pippuria ja asetin öljyssä pehmenneet salvianlehdet kanapaloille. Käärin palat kinkkuun. Kuumensin pannua kaasuliedellä ja sulatin sillä nokareen voita ja lorautin mukaan hieman oliiviöljyä. Paistoin kinkkuun käärityt kanapalat molemmin puolin ja lisäsin pannulle niiden ympärille silputut sipulit, tomaatit ja kaprikset. Laitoin pannun päälle kannun ja liekin ihan pienelle. Muutaman minuutin päästä sammutin liekin ja jätin ruoan vielä hautumaan hetkeksi. 

Nyt 23.5.2024 kun postaan tämän toukokuun alussa syömämme aterian, on Giro d'Italiassa jo loppuvaiheet menossa. Kahdeksastoista etappi oli kirimiehille omiaan ja sen voittajaksi ajoi Tim Merlier, muistaakseni hän on tässä kisassa voittanut jo ainakin yhden etapin, ellei jopa kaksi tätä ennen. Kokonaiskilpailun ykköspaikkaa pitää hallussaan yhä vahvemmin Tadej Pogacar, hänellä on yli 7 minuutin johto toisena olevaan Daniel Martineziin. 

Yhden kuvan taktiikalla – curry

Toissapäivänä meillä oli haudutuspäivä, kokonainen broileri pötkötti crockpotissa monta tuntia, kiitos edullisen sähkön. Haudutuspata nyt ei muutenkaan ole kovin sähkösyöppö, sitä voisi kyllä melko huoleti käyttää vaikka joka päivä. Tuolloin haudutus onnistui oikein hyvin, broilerista tuli mehukasta ja oli helppo irrottaa lihat luista. Söimme sinä päivänä ostopitat runsain täyttein, vieläkin kaihertaa se muutaman viikon takainen epäonnistuminen pitaleipien kanssa. Kokeilen ihan varmaan jonain vuonna taas uudelleen. 

Eilen meillä oli sitten jatkojalostus-, eli tähdenlentopäivä. Keräilin vihanneslaatikosta ja pantrystä erinäisiä aineksia ja kehitin niistä jonkunsortin curryn ja sitä samaa syömme vielä toisenkin aterian, sillä sitä tuli paljon. Tästä olisi hyvin syönyt neljä henkilöä ja jonkun sivukkeen kanssa vaikka kuusikin. Vihjeitä katsoin jonkun verran tästä blogista. Vaihtelin aineksia sen mukaan, mitä meiltä nyt sattui löytymään. 

Chicken curry useammalle kuin kahdelle

• 2/3 haudutetun yrttimaustetun broilerin lihoista 
• 1 muhkea keväsipuli (oikein tavallista muhkeampi)
• puolikas punaista suippopaprikaa
• nyrkkini kokoinen pala parsakaalia 
• 1 rkl wokkiöljyä
• 1 tomaattipyrekuutio (sellainen fondityyppinen, ostettu jostain tarjouksesta, ilmeisesti pastaruokiin erityisesti sopiva)
• 2 rkl mangochutneyta
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkivääritahnaa
• 1 tetra (2,5-3 dl) pizzakastiketta (koska paseerattua tomaattia ei ollutkaan)
• 1 2 dl tetra kookosmaitoa
• 2 dl vettä 
• 1 tl currya
• 0,5 tl chilihiutaleita
• ripaus suolaa ja pippuria (broileri oli jo valmiiksi maustettua, joten suolaa ei juuri tarvinut)

Kuumensin laakeassa kasarissa (jota enää harvoin käytän, sillä en usein tee suurempia määriä ruokaa kerralla) lorauksen wokkiöljyä ja kuullotin siinä silputtua sipulia, suikaleiksi leikattua paprikaa ja nupuiksi irroteltua parsakaalia. Lisäsin mukaan mangochutneyn, sen tomaattifondin, chillihiutaleita, valkosipulin, inkiväärin, currya ja lopuksi broilerin paloiksi leikattuna. Sekoittelin ja lisäsin mukaan pizzakastikkeen, kookosmaidon ja vettä sen verran, että muodostui mukavasti kastiketta. Annoin kastikkeen kiehua hissuksiin noin puoli tuntia ja maistelin. Pippuria sai laittaa ihan kunnolla, suolaa vain ihan vähän. Söimme tätä pikkuisen kuumottavaa kastiketta riisin kanssa ja niin me teemme tänäänkin. 

Kuten ole tässä vuoden alussa päättänyt, en kuvaa niin hulluna ruoka-annoksia, en siis ota kymmentä samanlaista kuvaa annoksesta. En nytkään ottanut. Mutta voisin antaa itselleni luvan ottaa pari erilaista. Tai tekovaiheesta jotain. Kunhan en palaa vanhoihin pahoihin tapoihin. 

Saksahtava lyttypottusalaatti

Näin instagramissa perunasalaatin, jonka tahdoin toistaa. Näin siitä untakin viime yön, joten oli helppo sitten toteuttaa suunnitelma tänään. Pikkuisen tein lisäyksiä, koska minua huvitti. 

Lyttypottusalaatti

• 8 noin kananmunan kokoista perunaa kuorittuna ja höyrytettynä
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ripaus gochugarua (korealaista chilirouhetta)
• 1 pieni purkki kreikkalaista jogurttia (noin 5-6 rkl)
• 2 rkl majoneesia
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl dijon-sinappia
• suolaa ja pippuria
• 10 cm pala kurkkua
• 1/2 keltaista suippopaprikaa
• 1/2 punaista suippopaprikaa
• 1 pieni ranskalainen sipuli (viime reissulta yhä täysin kunnossa oleva, toimme monta pussia näitä kotiin) 
• 1 kevätsipuli
• pinaatinlehtiä (noin 12 suurehkoa lehteä silpuksi leikattuina)
• 1 paketti amerikanpekonia
• tuoretta persiljaa

Kuumensin uunin 200 asteeseen ja lytistin kypsennetyt kuoritut perunat leivinpaperin päälle uunipellille. Lurittelin perunoille hieman oliiviöljyä ja kiersin myllystä suolaa ja pippuria. Viimeistelin maustamisen korealaisella chilijauheella. Laitoin pellin uuniin noin 25 minuutiksi. 

Perunoiden paahtuessa valmistelin muut ainekset. Leikkasin paprikat ja kurkun pieniksi kuutioiksi, kevätsipulin paloiksi ja raastoin sipulin hienoksi raasteeksi. Sekoitin kulhossa jogurtin, majoneesin, sitruunamehun ja sinapin kastikkeeksi, jonka maustoin vielä suolaripauksella ja pippurilla. Yhdistin kulhoon sipulit, pinaatit ja kurkku- ja paprikakuutiot. 

Levitin pekoniviipaleet kylmälle pannulle ja laitoin liekin pannun alle. Paistoin pekonit rapeiksi ja leikkasin viipaleet pienempiin paloihin. Kun perunat olivat paahtuneet, sekoitin ne yhdessä pekonipalojen kanssa kulhossa oleviin muihin aineksiin. Maistelin, lisäsin mukaan persiljan ja vielä hieman pippuria. 

Oli oikein hyvä täyttävä ruoka, en nyt oikein tiedä miksi tätä pitäisi sanoa salaatiksi, mutta sanotaan nyt sitten. Määrä oli sopiva kahdelle, ei jäänyt tähdenlentoja. Enempiä kuvia ei ruoasta ole, sillä pidän itselleni tiukkaa kuvauskuria, ei kymmentä kuvaa samasta asiasta!

Campakeittiön ensimmäinen kimchi

Minun piti aika kauan kerätä rohkeutta kimchin tekemiseen, muutama kiinankaalikin siinä meni muihin käyttöihin ja ehkä vähän kompostiinkin, ennen kuin sain aloitettua. Voin kyllä osaksi syyttää unnia (sisko), sillä hän toi korealaisiin huippukokouksiin itse tekemäänsä Korean herkkua. Olen myös ostanut pieniä purkkeja erilaisia kimchiversioita, mutta pitihän minun itsekin kokeilla, selvä se. 

Otin varman päälle ja tein Marttojen ohjeella tämän ensimmäisen eräni, sillä jos johonkin voi maailmassa luottaa niin Marttoihin, jopa kimchiasioissa. Olen lukenut lukemattomia korealaisia ohjeita, on emergency kimchiä, jos aivan akuutti hätä iskee, on vegaanista kimchiä, on isoäidin ohjetta ja satoja ellei tuhansia muita. Mutta nyt siis Marttojen ohjeella. Valkosipulin ja inkiväärin kohdalla käytin valmista murskaa, määrät joten kuten sovellettu. 

Marttojen kimchi

• 600-700 g kiinankaalia
• 100 g kevätsipulia
• 2 rkl karkeaa merisuolaa
• 2 rkl sokeria

Mausteseos

• 4 tl valkosipulimurskaa 
• 2 tl inkiväärimurskaa
• 0,5 dl gochugarua (Martat laittoivat 1 dl, mutta en niin rohkea ollut, gochugaru on kuivattua korealaista chilihiutaletta)
• 2 rkl kalakastiketta
• 1 dl sokeria
• 2 dl kylmää vettä
• 1 dl vettä lopuksi seoksen pinnalle (tätä ei lisätä mausteseokseen)

1. Silppua kaali ohuiksi suikaleiksi, samoin kevätsipuli. 
2. Huuhtele kaalisilppu ja laita se kulhoon yhdessä sipulisilpun kanssa.
3. Ripottele silppujen päälle suola ja sokeri, sekoittele hieman.
4. Aseta silpun päälle sopivan kokoinen lautanen ja sen päälle paino ja laita kulho viileään paikkaan yön yli. 
5. Seuraavana päivänä desinfioi avarasuinen litran purkki ja sen kansi vesihöyryssä kattilassa.
6. Kerää kannuun tai sopivaan korkealaitaiseen purnukkaan kaikki mausteseoksen ainekset ja suurruuttele sauvasekoittimella tasaiseksi. 
7. Kaada kaaliseos siivilään ja puristele sitä kevyesti, suola on irrottanut nestettä hyvän määrän kaalista. 
8. Kumoa seos takaisin kulhoon ja laita kertakäsineet (mausteseos polttaa käsiä, joten ei paljain käsin!) ja sekoita kaaliseokseen mausteseos kunnolla kauhoen. 
9. Nostele seos puhtaaseen purkkiin ja painele kauhalla tai nuolijalla niin, ettei seokseen jää ilmaa, vaan pinta on tiivis.
10. Kaada pinnalle vielä sen verran vettä, että koko kimchin pinta on ohuen vesikerroksen alla. 
11. Sulje kansi ja jätä purkki vuorokaudeksi huoneenlämpöön, jotta hapantuminen alkaa. 
12. Siirrä purkki sitten jääkaappiin ja parin kolmen vuorokauden päästä kimchi alkaa olla syömiskunnossa. 

Suolattu ja sokeroitu kaali ennen painon laittamista.

Laitoin aluksi kimchin kolmeen melko pieneen purkkiin, sillä minulla ei ollut sopivaa litran purkkia saatavilla. Pelkäsin laittaa purkkeja kovin piripintaan, ajattelin, että ne poksahtavat tuota pikaa tai jotain muuta sotkuista. Sain parin päivän päästä tilaamani fermentointipurkit, jotka ovat 1,4 litran vetoisia ja vaihdoin kimchin toiseen niistä. Purkin yläreunasta jäi vielä noin 4-5 cm tyhjää.

Suurruuteltu mausteseos

Mausteseos mukaan

Sekoittelu kertakäsineet kädessä

Purkitettuna, paineltuna ja vettä pinnalle laitettuna.

Jopa merkittynä

Kolmantena päivänä (muistaakseni) otimme ensimmäisen kerran purkista aterialle, kaali oli siinä vaiheessa vielä melko rapeaa, mutta makua alkoi olla kivasti. Kimchi ei ole liian suolaista, eikä liian tulista. Gochugaru on kyllä siitä kivaa chiliä, että sen polte on lempeää ja lyhytaikaista, se hieman laittaa niiskuttamaan, muttei tuo hikikarpaloita otsalle. Purkkiin alussa pinnalle laitettu vesi "valahtaa" kimchiin, kun sitä alkaa käyttää, joten sitä ei tarvitse, eikä varmaan pidäkään kaataa pois. 

Tein kimchin 6.2.2023 ja siirsin tähän uuteen venttiilikannelliseen purkkiin (ei tarvitse pelätä poksahdusta) 9.2.2023. Kimchi on pysynyt kauniin värisenä, sen maku kehittyy eikä ole näkynyt merkkejä pilaantumisesta, kaalin rapeus vähenee päivä päivältä. Avarasuisesta purkista on helppo ottaa pihdeillä tarvittava määrä, eikä tule koskettua purkin sisäpintaa sormin tai lusikoin, joilla olisi ensin otettu jotain muuta tai maisteltu mitään. 

Monissa korealaisissa ohjeissa käytetään tarkoituksella ikääntynyttä kimchiä etenkin näin kevätpuolella, kun viime syksynä tehdyt kimchivarastot alkavat olla käyttöikänsä lopulla. Tietyt ruoat oikein vaativat sitä, että kimchi on jo vähän vanhempaa, mutta minä en tietenkään ole sellaista voinut vielä kokeilla, koska olen ollut ostokimchin varassa ja unnin tuoma on syöty nopeasti parempiin suihin. 

Olen käyttänyt campakimchiä nyt aivan tavallisena sivukkeena, nostellut aterille pieneen astiaan muutaman pihdillisen syötäväksi. Coleslaw sai mausteekseen kimchiä, kimchiriisiinkin sitä taisi jo mennä. Minulla on toinenkin fermentointipurkki, mutta sen annan unnille, että hänenkään ei tarvitse hermoilla kimchipurkin kannen kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni.  

Dak Kalguksu – korealainen kana-nuudelikeitto

Monessa kulttuurissa on omanlaisensa kanakeitto, niin korealaisessakin. Kuten olen jo aiemmin oppinut dak tarkoittaa kanaa ja kalguksu liittyy tapaan millä keiton nuudelit on valmistettu, tässä ruokalajissa käytetään veitsellä leikattuja (knife cut) nuudeleita. Niitä saa ostaa valmiinakin siellä, missä on suuret valikoimat korealaisia elintarvikkeita, mutta niiden tekeminen alusta astikaan ei ole vaikeaa. Samaan tapaan kuin tortillalättyjen tai pastan tekeminen alusta, nuudelit eivät ole sen hankalampaa. 

Käytin tähän ruokaan osan edellispäivänä kypsentämästäni kokonaisesta broilerista, käytin silloin painekattilaa kypsennykseen. Vinkit tähän keittoon otin Korean Baksang-blogin keittopostauksesta. Siinä tehtiin kaikki alusta asti, minulla oli siis jo kana valmiina. Pienensin nuudeliannosta, luulin pienentäväni sen kahteen annokseen, mutta tuli siitä vieläkin neljä annosta. Laitan tähän määrät jotka käytin, Hyosunin postauksessa on tarkasti kerrottu paljonko hän käyttää mihinkin määrään aineksia, tosin korealaiset taitavat syödä paljon suurempia annoksia ruokaa kuin me. 

Dak Kalguksu – korealainen kana-nuudelikeitto

Nuudelit

• 4 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl suolaa
• 1,5- 2 dl vettä
• 1 rkl öljyä

Tarvittavan veden määrä riippuu jauhoista, joten ei kannata heti kumota jauhoihin koko määrää vettä. Aloitin keräämällä jauhot, suolan ja öljyn kulhoon ja sitten noin puolet mittaamastani vedestä. Aloin käsin työstää taikinaa ja lisäsin vettä hieman kerrallaan. Käytin kaikkiaan melkein kaksi desiä vettä ja sain aikaan noin viiden minuutin työstämisen jälkeen taikinapallon, joka oli melko tiivis, ei mitenkään pehmeä. Näin ymmärsin, että pitää ollakin. Jätin pallon kulhoon kelmulla peitettynä tunniksi. 

Nuudelitaikinan kauliminen vaatii melko paljon jauhoja, jotta taikinan saa kaulittua ohueksi eivätkä leikatut nuudelit tartu toisiinsa. Jaoin taikinan kahteen osaan ja kaulitsin ne omiksi ohuksi lätyikseen. En saanut aikaan neliön mallisia lättyjä ja voi olla, että olisi pitänyt kaulita ohuemmaksi, mutta ekalla kerralla olin vielä vähän oppilaana omin nokkineni. Kaulitsin siis taikinan kahdeksi ohueksi lätyksi. Ripotin näille lätyille vielä hieman jauhoja, jotka levitin kämmenelläni tasaiseksi ja sitten käärin lätyn rullalle. Rullan leikkasin veitsellä suikaleiksi, jotka erottelin heti toisistaan ja peitin keittiöliinalla. Näytti, että nuudeleita tuli melko paljon, enemmän kuin yhteen ruokailukertaan tarvitsisimme. 

Muut keittoainekset

• valmiiksi kypsennettyä yrttimarinoitua broileria suikaleiksi nyhdettynä
• vettä
• 2 porkkanaa
• 4 retiisiä
• puolikas punainen suippopaprika
• puolikas oranssi paprika
• kevätsipulia
• 1 tikkuaskin kokoinen pala kelpiä (kovanpuoleista merilevää, joka pehmenee keitettäessä, mutta otetaan pois muutaman minuutin keittämisen jälkeen)
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• soijakastiketta

Valmistelin muut ainekset nuudelitaikinan asettuessa ennen kaulimista. Leikkasin porkkanat, kevätsipulit, paprikat  ja retiisit ohuiksi viipaleiksi, varastoissani kasvikset alkavat taas olla vähissä, joten käytin sitä mitä sattui olemaan. Tähän sopisi hyvin kesäkurpitsa. Osan kevätsipulista säästin tarjoiluun. 

Kiehautin kattilassa vettä ja lisäsin siihen palan kelpiä ja kasvisliemen. Laitoin kasvikset liemeen kypsymään ja nappasin kohta kelp-palan pois. Lukemani mukaan sitä ei kannata uittaa keitoksessa kauhean kauan. Lisäsin mukaan kananyhteet, noin neljäsosan kokonaisen linnun lihoista. Arvelin, että sen verran me nyt kerralla söisimme. 

Lähdepostauksessa järkevästi neuvotaan kypsentämään ensin nuudelit omassa kattilassaan, jolloin niissä oleva irtojauho ei saosta keittoa, toisaalta sanotaan, että jos haluaa aavistuksen sakeampaa soppaa, voi nuudelit keittää varsinaisessa keittokattilassa muiden ainesten kanssa. Minä kypsensin ensin nuudelit kattilassa ja nostelin ne sitten kypsinä keittokattilaan. Käytin siis puolet tekemistäni nuudeleista ja pakkasin loput rasiaan toista käyttökertaa varten. Kypsyyttä kokeilin pienellä maistipalalla ja muutenkin nuudelit olivat jo nousseet keittoveden pinnalle, joten olivat ne noin neljässä minuutissa kypsiä. 

Sekoitin kypsät nuudelit keittoon ja lisäsin siihen mausteeksi vielä hieman soijakastiketta. Tein vielä erikseen keiton päälle lusikoitavan pienen annoksen kastiketta. 

Tarjoilukastike

• 2 rkl soijakastiketta
• 1 tl seesamiöljyä
• 1 tl gochugaru-chilihiutaleita
• 1 tl paahdettuja seesaminsiemeniä
• 1 tl valkosipulimurskaa
• silputtua kevätsipulia

Sekoitin ainekset keskenään ja kaadoin kastikkeen pieneen tarjoilukuppiin. Ei vienyt kuin kaksi minuuttia, mutta oli hyvä kruunaus keitolle. Tämä oli todella hyvä kanakeitto, tuumimme, että nytpä olisi ollut pienelle nuhalle käyttöä, niin lämmittävää ja hyvää keitto oli. Ja muuten, söimme melkein koko keiton puikoilla, vasta loput liemet kupista piti lusikoida! 

Söimme kumpikin kaksi pientä annoskupillista ja sitten tuumimme, että lientä ja vihanneksia on vielä melko paljon ja vähän kanaa ja nuudeleita odottamassa toista käyttöä. Niinpä jatkoin keiton toiseksi ateriaksi, kumosin kattilaan loput kanat ja hieman lisää vettä, nostin keiton kiehumaan ja sitten lisäsin ne juuri varastoimani loput nuudelit keittoon. Annoin keiton kiehua noin kolme neljä minuuttia ja sen jälkeen jäähdytin sen ja pakastin sen myöhempää ateriaa varten. Tästä toisesta erästä tuli noin 0,75 litraa keittoa. Voin lisätä hieman vihanneksia, jos sattuu olemaan jotain sopivaa, kun sulatan keiton syötäväksemme. 

Ostin aasialaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneesta kaupasta nipun kevätsipulia (en ole varma onko se sama asia kuin ohjeissa usein mainittu vihersipuli), koska nipun sipuleissa oli hyvät pienet juuret. Monesti sipuliniput on leikattu juurettomiksi. Eräässä k-draamassa naispääosanesittäjällä oli avioeron jälkeen asiat aika huonosti, mutta hänellä oli kuitenkin kevät/vihersipulia kasvamassa purkissa, siitä hän otti sipulia ja pian sipulit olivat taas kasvaneet ja niistä saattoi leikata jälleen varsia ruokiin. Hän kyllä antoi sen sipulin tapaamalleen mukavalle, auttavaiselle miehelle, joka ei kuitenkaan ollut varsinainen sarjan oppa. 

Minun sipulini ovat nyt noin viikossa kasvaneet näin paljon, saan ehkä muutaman viikon kuluttua leikata niistä ruokiin varren tai ainakin palasen vartta. 

Gungjung Tteokbokki – riisikakkuja perinteiseen tapaan possun ja vihannesten kanssa

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa tteokbokki-nimisten riisikakkujen valmistamista korealaiselle päivälliselle. Ostin niitä Tallinnasta hyvästä aasialaisen ruoan kaupasta. Ne olivat pakattuja vakuumiin, kolmeen pieneen annokseen, joten oli helppo ottaa yksi kokeiluun ja kaksi jäi vielä omiin pusseihinsa odottamaan seuraavaa kertaa. Usein tteokbokkia syödään katuruokana punaisessa gochujang-pohjaisessa tulisessa kastikkeessa, sillä itsessään ne eivät kyllä maistu hongalle eikä haavalle. Tämä soijapohjainen pikkuisen makea kastike oli oikein sopiva tähän ruokaan, jonka alkuperää hyvin selitetään Korean Bapsang-blogin postauksessa. Minä hieman soveltelin saatavilla olevien kasvisten kanssa ja määrässäkin. Tästä tuli hyvä kahden hengen annos. 

Gungjung Tteokbokki

• 200 g pussillinen vakumoituja pitkulaisia riisikakkuja
• vettä keittämiseen

Kastike

• 3 rkl soijakastiketta (minulla ei vielä ole asianmukaista korealaista soijakastiketta, mutta kunhan seuraava korealainen huippukokous tulee, niin sitten on, unni tuo)
• 1 rkl miriniä
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl seesamiöljyä
• 1 tl paahdettuja seesaminsiemeniä
• 2 tl valkosipulimurskaa
• pippuria

Possunliha ja kasvikset

• 250 g possun sisäfilettä
• 1 porkkana
• 0,5 punaista paprikaa
• vokkiöljyä paistamiseen
• 2 rapeavartista kevätsipulia koristeluun, ei pannulle
• seesamiöljyä
• paahdettuja seesaminsiemeniä

Aluksi leikkasin kasvikset ohuiksi tikuiksi ja possunlihan viipaleiksi. Sekoitin kastikkeen ainekset kulhossa ja laitoin riisikakkuja varten vettä kiehumaan. Kun vesi kiehui, kumosin annospussin riisikakkuja kiehuvaan veteen ja sekoittelin hieman, etteivät ne tarttuneet kattilan pohjaan. Keitin riisikakkuja sen aikaa, että ne kaikki nousivat veden pinnalle, se vei noin 4-5 minuuttia. 

Laitoin kulhoon possunlihaviipaleet, kasvikset (kevätsipulisilppua lukuunottamatta) ja kaadoin mukaan kastikkeen, jätin sitä tilkan erikseen. 

Kauhoin riisikakut reikäkauhdalla kattilasta siivilään ja huuhdoin ne kylmällä vedellä. Kumosin riisikakut syvälle lautaselle ja sekoitin niihin valmiiksi tekemääni kastiketta pari lusikallista, jotka olin jättänyt erikseen odottamaan. Näin ne eivät tarttuisi toisiinsa. Kuumensin syvällä pannulla tilkan vokkiöljyä ja kun pannu oli kuuma, kumosin sille possunlihaviipaleet ja kasvikset yhdessä kastikkeen kanssa. Paistelin niitä noin 4-5 minuuttia kuumalla pannulla ja kun lihan alkoi olla kypsää, mutta kasviksissa hieman rapsakkuutta, lisäsin mukaan riisikakut. Sekoitin ja kuumensin riisikakut kuumassa liha-kasvisseoksessa. Annoin ruoan kiehua hieman kasaan.

Annostelin ruokaa kulhoihin ja ripottelin päälle kevätsipulia, seesaminsiemeniä ja muutaman tipan seesamiöljyä. Olin vähän epäileväinen, että tykkäisimmekö riisikakuista, mutta kyllä me tykkäsimme. Kun puikkoihin keräsi kasvitikkuja, possua ja riisikakun, olivat erilaiset suutuntumat ja maut hyvin tasapainossa. 

Seuraavalla kerralla teen riisikakuille nykyään suositumman punaisen chilitahnakastikkeen, enkä epäile ettemmekö pitäisi niistä silläkin tapaa. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiseen keittiöön liittyvät postaukseni. 

Gamja Jorim – korealaiset pannulla kypsennetyt perunat

Eilen meillä oli päivällisenä pakastimesta putkahtanut lampaan kare. En löytänyt mitään korealaista ruokaohjetta lampaalle, vain "Korean style"-maustamista. Niinpä vain leikkasin kareen tikkareiksi ja paistoin ne pannulla ja korealaisen osuuden päivällisestä hoitivat sivukkeet. Tein kolme erilaista pikkuruokaa, joista yksi oli nimeltään Gamja Jorim. Gamja on peruna ja jorim tarkoittaa kypsennystä vähänpuoleisessa liemessä. Braising kuten ämerikkäläinen sanoisi. Nanna teki näitä jo vuosia sitten, mutta en sitä postausta kommentoinut erittäin hyvästä syystä, olin juuri tuolloin caminolla enkä ehtinyt lukea edes lemppariblogeja. Muuten olisin varmasti kommentoinut. Otin vinkit tähän ruokaan Beyond Kimchee-blogista. 

Gamja Jorim kahdesta perunasta

• 2 suurta perunaa
• tikkuaskin kokoinen pala kelpiä (=merilevää)
• 3 rkl soijakastiketta
• 6 rkl vettä + noin saman verran lisää kypsennyksen aikana
• 2 rkl siirappia
• kevätsipulisilppua
• paahdettuja seesaminsiemeniä
• seesamiöljyä

Kuorin perunat ja leikkasin ne pienehköihin tasakokoisiin paloihin ja laitoin ne kylmään veteen likoamaan puoleksi tunniksi, jotta niistä lähtisi tärkkelystä. Mittaisin haudutusliemen ainekset pannulle, soijakastikkeen, kelp-palasen, siirapin ja veden. Kumosin veden perunoista ja perunat pannulle. Haudutin perunoita noin 20 minuuttia melko maltillisella lämmöllä. Kelpin otin pois liemestä muutaman minuutin jälkeen. Kerran lisäsin vettä, etteivät perunat kiehuneet kuiville. 

Tein muita sivukkeita siinä samalla ja kokeilin perunapalojen kypsyyttä välillä. Kun perunat olivat kypsiä, kumosin ne pienelle lautaselle ja ripottelin päälle hieman kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja seesamiöljyä. Nämä olivat oikein kiva lisä aterialle, jonka muina osina olivat lammastikkarit, kevätsipulimunakasrulla ja pinaattipannukakut. Kimchipurkki unohtui jääkaappiin, sekin olisi sopinut tähän settiin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, josta löytyvät muutkin pakkomielteeni ilmentymät.