One-pot-menetelmän jatkoa – espanjalainen kana-riisipannu

Leppoisa  elo Noirmoutierin saarella jatkuu. Heti aamiaisen jälkeen lähdimme ennalta suunnitellulle pyöräretkelle saaren reunoja pitkin. Olimme laittaneet kartallemme katsottavaksi viisi kirkkoa ja yhden vesitornin ja laskimme reitille tulevan matkaa noin 40 km. Cubeni akku lupasi, että latinkia on jäljellä 85% ja olin sitä mieltä, että se piisaa oikein hyvin. 

Ajoimme ensin katsomaan oman kylämme kirkon, vaikka sen viime vuonna näimekin, muttemme katsoneet. Vissi ero. Sitten ajelimme yhden toisen pienen kirkon kautta saaren pääkaupunkiin, jolla on mukavan yksinkertaisesti sama nimi kuin saarella, eli Noirmoutier. Kävimme siellä eilenkin, kun oli markkinapäivä ja #ihanhirveeruuhka. Nyt oli paljon rauhallisempaa.  Katsoimme saaren pääkirkonkin, vaikka olimme katsoneet sen aiemminkin. 

Sen jälkeen lähdimme uusille reiteille, suurimmaksi osaksi pyöräväyliä. Muita kulkijoita oli jonkun verran, muttei ollenkaan niin paljon kuin eilen ja kevään pitkänä viikonloppuna, jolloin oli suorastaan pyöräkaaos. Tykkäämme kypäröihin asennetusta puhejärjestelmästä, saatamme jaaritella yhtä jos toista ja varoittaa tiellä olevista esteistä, vastaantulijoista jne. Niiden akut ovat hämmästyttävän hyvät, emme ole ladanneet niitä kuin kerran koko reissulla, vaikka olemme tehneet monta usean tunnin pyöräretkeä. Tulee muuten juteltuakin enemmän kuin introvertti usein huomaakaan haluavansa. 

Ajelu saaren länsipään kautta toi nähtäville useita kirkkoja, nyt ne kaikki ovat omalla googlekartallamme kuvan kera, luulenpa, että kaikki saaren kirkot on nyt katsottu. 

Maksettu nettiyhteys toimii edelleen, enkä enää aio koputella puuta enkä syljeskellä. Saimme katsottua La Vueltaakin ruoan teon yhteydessä tietokoneeltani ja olen sitä mieltä, että 15 € viikon nettiyhteydestä on oikein soppeli hinta. Emme toki aio (ehkä) viipyä täällä kokonaista viikkoa, mutta kolmen päivän jälkeen säästö on jo saavutettu. 

Päivän espanjalaisen ruokaponnistuksen ohjeen otin täältä. Ihan kaikkia mausteita minulla ei ole CampaAdrian mobilekeittiössä, mutta oikein kelvollisen makumaailman sain aikaan. Sipuliosasto ja viini ovat omaa lisäystäni. Myös tekotapa oli hieman brutaali, koska halusin säästää tiskiä.

One pan Spanish Chicken and Rice

• 1 uuden sadon sipuli
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• pimentonia
• chilihiutaleita
• kuivattua tomaattimurua (Portugalin muistoja)
• kuivattua appelsiinimurua (samoin Portugalin muistoja)
• tuoretta timjamia 
• tuoretta lehtipersiljaa
• 200 g ohuita broileriviipaleita (luvalla sanoen marketin tiskistä eivät ihan parhaita paloja)
• 1,5 dl paellariisiä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 3 dl kanalientä (fondista)
• 1 sitruuna (puolikas viipaleiksi leikattuna, puolikas ruokaan suoraan puristettuna)

Leikkasin sipulin ja valkosipulin viipaleiksi. Maustoin broileriviipaleet suolalla, pippurilla, pimentonilla, chihiutaleilla, tomaatti- ja appelsiinimuruilla, timjamilla ja persiljalla. Luritin paloille hieman oliiviöljyä ja kääntelin paloja kertahanskalla suojatulla kädellä myyntipakkauksessa, taas tiskinsäästö mielessä. 

Paistoin ensin sipuleita oliiviöljyssä parisen minuuttia ja nostin silput lautaselle odottamaan. Sitten paistoin maustettuja broileriviipaleita pannulla samassa öljyssä. Leikkasin ohuita viipaleita saksilla pienempiin paloihin. Nostin puoliksi paistuneet palat lautaselle myös odottamaan, samalle kuin sipulit, koska tiski. 

Jatkoin yhä samalla pannulla ja kaadoin sille ensin riisit ja kuullotin niitä öljyn lopuissa pari minuuttia ja lisäsin sinne sitten lorauksen viiniä, koska minusta se oli hyvä idea. Vähän kuin risotossa. Sitten nostelin pannulle riisin päälle sipulit ja broileripalat ja kaadoin päälle kanafondilientä niin paljon, että riisi oli kunnolla peitoksissa. Nostin lämpöä pannun alla niin, että liemi kiehui maltillisesti. Laitoin kannen päälle ja annoin ruoan kypsyä noin 25-30 minuuttia. Kurkin muutaman kerran. Lientä ei tarvinnut lisätä. 

Kun liemi oli imeytynyt riisiin, puristin mukaan puolen sitruunan mehun ja ripottelin vielä vähän suolaa, pippuria, pimentonia ja yrttejä. Oli oikein maukas ruoka, hyvinkin paellan makumaailmaa, vaikken saanut siitä niin houkuttelevan väristä kuin lähdeohjeessa. Tiskiäkin tuli melko vähän.

La Vueltan 17. etappi oli vuorivoittoinen ja päättyi kovaan nousuun. Katsoimme noin 25 viimeistä kilometriä ja tahdista vastasi Jumbo, voittajaksi ajoi Primoz Roglic, toiseksi tuli Jonas Vingegaard ja kolmanneksi puristi itsensä synttäripoika (29 vuotta) Sepp Küss, kaikki samasta tallista. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen kiva Sepp, Jonas toisena ja Primoz kolmantena. Kisa ei ole vielä ohitse ja vaikka toivoisin Seppin voittavan, niin ei taida käydä. 

Makkarapastaa helatorstain ruuhkien jälkeen

Tänään opimme hyödyllisen läksyn Ranskasta, täällä helatorstai tosiaankin tarkoittaa sitä, että ihmiset lähtevät liikkeelle ja pakkautuvat rannikolle ja saarille. Huomasimme jo aamulla kahdeksan jälkeen, että leirialueen portilla oli jonossa useita saapuvia seurueita odottamassa respan avautumista ja kun yhdeksän jälkeen lähdimme matkaan, näimme että saarelle päin oli todellinen hyökyaalto autoja, henkiläautoja, matkailuautoja, matkailuvaunuyhdistelmiä, aivan yhtenä jonona. Sama jatkui La Rochellen ohitukseen asti, sen kohdalla on toinen suurehko lomasaari ja liittymät saarelle päin olivat tukossa valtatiellä asti. Me ajoimme vastakarvaan itsiämme onnitellen, mutta pieni pelko takalistossa, sillä meillä ei ollut Noirmoutierin saarelle varausta tutulle leirialueelle. Päätimme, että jos samanlainen kansainvaellus alkaa näkyä ennen saarelle ajoa, vaihdamme suunnitelmaa ja pysymme mantereella. 

Ruuhkaa ei ollut ennen kuin sitten leirialueen portilla, siellä oli heti vastassa COMPLET-ilmoitus, jonka ymmärsimme tarkoittavat täyttä mestaa. Viereisellä alueella oli sama homma. Niinpä käänsimme CampaAdrian nokan kohti mannerta ja päätimme, että kysymme vielä kahdelta alueelta ennen kuin luovutamme. Mutta ei tarvinnut luovuttaa, pääsimme Les Oncheresin kylän ekana vastaantulleelle alueelle ja täällä olemme nyt sitten kolme yötä. On muuten ihan turkasen mutkikas alue, mäkinen ja mutkainen ja piti oikein kahdella hengellä suunnistaa Tiimarilasit päässä, että löysimme paikkamme. Ei tämä mikään unelmapaikka ole, mutta olemmepa saarella ja hintakin oli edullisen puoleinen. Rannalle ei ole pitkä matka ja saaren pääkaupunkiin pyöräiltävä matka. 

Ruokana meillä oli ranskalais-italialaista fuusioruokaa, sillä mieleni alkoi tehdä makkarapastaa, mutta makkarat olivat turkales sentään ranskalaisia. Tämä oli aivan oma keitokseni, mutta siinä oli pastaa, mozzarellaa, tomaattia ja parmesaania raakamakkaran lisäksi, joten minusta tässä oli suorastaan pursuen italialaisuutta. Ja basilikaa, ei unohdeta sitä. 

Pastaa raakamakkaralla ja mozzarellalla

• 3 dl pientä simpukkapastaa
• kunnolla suolattua vettä pastan keittämiseen
• 3 ranskalaista raakamakkaraa paloihin leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uudensadon sipuli
• 1 punainen tomaatti
• 10 minimozzarellapalloa
• raastettua parmesaania (oli noin viiriäisenmunan kokoinen pieni pala jäljellä)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa

Laitoin pastat kiehumaan ja silppusin sipulin ja leikkasin tomaatin kuutioiksi. Leikkasin makkarat saksilla suupalan kokoon. Kuumensin pannulla pienen lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä hetkisen sipulia, lisäsin mukaan tomaattikuutiot. Laiton sipulit ja tomaatit kannen alle pieneen astiaan odottamaan. Annoin sitten pannun Antille ulos ja hän paistoi makkarapalat ulkona Campingazilla kypsiksi.

Pasta oli sopivasti kypsää samaan aikaan kuin makkarapalatkin. Kaadoin keitinveden pois ja sekoitin pastaan sipulin, tomaatin ja makkaranpalat, ripautin sekaan hieman suolaa ja pippuria. Annoksiin laitoin vielä mozzarellapallosia, parmesaaniraastetta ja basilikanlehtiä. Oli hyvä ja nopea ateria päivänä, jona istuimme autossa tavallista enemmän ja vähän jännitti minne joutuisimme.

Giro d’Italian 12. etappi oli paljon nousuja ja laskuja sisältävä ja ehdimme katsoa sitä tabletin mobiilidatan kautta noin 25 viimeistä kilometriä. Hatka pysyi johdossa loppuun asti ja Nico Dentz oli nopein, ymmärtääkseni tämä oli hänen ensimmäinen Giro-voittonsa, ellei jopa ensimmäinen ammattilaisvoittonsa. Kokonaiskilpailussa johdossa jatkaa Geraint Thomas ja toisena on suosikkini Primoz Roglic.