Kun sää on edelleen näin hellekeleistä pitäviä suosiva, ruoankin on syytä olla joko viileää tai jopa kylmää. Tänään oli ohjelmassa sushin askartelu. Siihen on hyvä varata tarpeeksi aikaa. Se ei ole ruokaa, joka keksitään siinä vaiheessa, kun nälkä on jo ihan hirveä. Riisinkeittokin ottaa jo aikansa. Meillä on nyt useatta vuotta hyvä riisinkeitin käytössä, sellainen jonka oikeasti voi jättää hoitamaan omat hommansa, ei pala pohjaan, ei muodosta "nahkaa" eikä ole väärään aikaan valmista. Sushiriisi on viisasta pestä kunnolla ennen keittämistä, huuhtoa sitä niin pitkään, että pesuvesi kirkastuu. Näin vähennetään riisin kuohumista keitettäessä. Tokyokan Helsingissä on hyvä paikka ostaa riisiä sushia varten. Olen nuukuuksissani kokeillut myös suomalaisen kauppaketjun halpamerkin puuroriisiä, kun minulle pyhästi vakuutettiin sen olevan ihan yhtä hyvää. Ei ollut.
Perheessämme on kahta laatua sushinsyöjiä, raa´an kalan ystäviä ja sitten niitä, jotka mieluiten eivät sitä syö. Niinpä makupaloja sommitellaan niin, että jokainen saa mieluista syötävää. Minun on turha väittää, että osaisin nimetä oikein nigirit ja makit, ei toivoakaan. Teen yleensä puolet riisipalleroina, joiden päälle tulee viipale kalaa. Se on aina yhtä jännittävää, onnistunko leikkaamaan kalan oikein- vain väärinpäin. Olisi ihana päästä sushikurssille, jossa neuvottaisiin kalankäsittely tässä kontekstissa. Toisen puolen riisistä käärin leväarkkeihin, täytteeksi tulee useimmiten kurkkua ja ruohosipulia raakaa kalaa vierastavalle ja meille muille lisäksi lohta tai tonnikalaa, jos omatunto on antanut myöten ostaa sitä. Olen hankkinut muotteja, joihin ensin topataan riisi ja täytteet ja sitten kääritään leväarkkiin, mutta tulos on liian teollisen näköinen, huijaamiseen vivahtava, joten perinteinen bambumatto on taas käytössä. Hankin myös puisen sushiprässin, mutta siihen en ole ehtinyt perehtyä yhtä käyttökertaa enempää, tulos muistutti lasten ekaluokan askarteluita, vähän riipallaan sinne ja kallellaan tänne. Sushin seuralaisena on tilkka lämmintä sakea, vihreän teen makumaailma on myös kohdallaan.
Kaunis sää on pitänyt meidät pihalla koko päivän, perheemme ahkeran henkilön rakennus- ja pihankohennuspuuhissa, vähän laiskemman varjossa terassilla, joten pyöräily odottaa tallennettuna katsojiaan. Päivän drinkkinä on ollut keväällä kerätty ja pakastettu koivunmahla lantrattuna valkoviinillä, vai kuinka päin se nyt olikaan? Hyvää yhtä kaikki!
Nyt on se aika vuodesta, että koivumahla virtaa. Kammenpyörittäjä viritti meille uuden mahlakoivun, viimevuotinen puu kaatui toukokuussa kasvihuoneen tieltä. Hän porasi varjoisassa paikassa olevan koivun runkoon noin viisi senttiä syvän reiän, johon hän työnsi muoviletkun pään. Puun juurelle hän asetti tiilien päälle muovisankon, jonka kannen tehdyn reiän kautta muoviletku meni ämpäriin. Ämpärissä puolestaan on huolellisesti pesty muovinen pakastuspullo, jonne letkunpää lopulta menee. Mahlaa tulee nyt hyvää vauhtia, noin kolmisen litraa vuorokaudessa, joten pulloja täytyy käydä vaihtamassa aika usein. 
