Henkan Italia – tomaatti-perunapaistos

Viime vuoden lopulla olimme Jyväskylän viini- ja kirjamessuilla ja olin jo valmiiksi katsonut ostettavaksi Henri Alenin Henkan Italia-kirjan. Sen löysinkin, mutta harmikseni kaikki kirjat olivat kansiltaan kieroja, liekö syynä suuren messuhallin kostea ilma vai mikä, mutta kaikki olivat kieroja. Halusin silti kyseisen kirjan ja ostin sen. 

Vasta muutamaan kuukautta myöhemmin palasin kirjan pariin, halusin tutkia sitä sillä silmällä, että miten ohjeet soveltuisivat retkikokkaukseen. Seuraava CampaReissu olisi kuitenkin taas melko lähellä tulevaisuudessa. Otin kirjan hyllystä ja selasin sitä puolisen tuntia. Huomasin, että siinä oli paljon muutakin luettavaa kuin ruokaohjeet, mutta ne tarinat jätin tuonnemmas luettavaksi. 

Löysin pikaisella selauksella ainakin parikymmentä ohjetta, joita halusin kokeilla. Päätin myös, että kokeilisin muutamia ohjeita jo etukäteen ajatellen CampaSimpukan vuotuista Italia-haastetta.  Keväällä blogissa on ollut pakkona tapana kokata italialaista ruokaa Giro d'Italian aikaan. Koska meillä on nyt mahdollista olla matkalla keväällä, siirtyy normaali ruokatalous pitkiksikin ajoiksi reissumoodiin. Reissussa ei kuitenkaan ole aina käytännöllistä toteuttaa teemaa 21 päivää peräjälkeen. Niinpä olen tehnyt muutaman koekokkauksen etukäteen ja postaan vasta tarvittaessa, jollei mitään keksikään reissun päällä tai on vaikka kipeänä tai jotain. 

Maaliskuun alussa  kokeilin erästä Henrin ohjetta tomaatti-perunapaistoksesta. Se oli tosi mukava ruoka, tein sen annoskoossa, koska minulla on kaksi somaa englantilaista vuokaa, joita en ole käyttänyt varmaan kolmeakaan kertaa niiden kymmenen vuoden aikana, jotka olen ne omistanut. Aineksia ei mennyt paljon, kun oikein pienensin ohjetta kahteen pikkuvuokaan. 

Tomaatti-perunapaistos kahdelle Ankka Helenin eiku Henkka Alenin tapaan

• 2 suurehkoa perunaa
• 2 tomaattia
• 1 sipuli
• 1 dl raastettua pecorino-juustoa
• 0,5 dl korppujauhoja
• tuoretta oreganoa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä

Kuumensin uunin 170 asteeseen ja leikkasin perunat, tomaatit ja sipulin ohuiksi viipaleiksi. Sommittelin peruna- ja tomaattiviipaleet toistensa kanssa lomittain vuokiin ja maustoin kerroksia suolalla, pippurilla ja oreganolla. Unohdin ensin sipulit, vaikka ne olivat ihan siinä nokan alla valmiiksi viipaloituina. Tungin viipaleet lopuksi vielä mukaan. Ripottelin päälle juustoraastetta ja korppujauhoja ja viimeistelin pinnan vielä oliiviöljyllä, ettei korppujauho palaisi uunissa. Ihan päällimmäiseksi tuli vähän lisää oreganoa. Paistoin annosvuokia ensin foliolla peitettynä noin tunnin verran ja lopuksi vielä noin 20 minuuttia ilman foliota (alkuperäisohjeessa tehtiin toisinpäin). Kokeilin tikulla perunan kypsyyttä ja tässä kohden ruoka olikin jo kypsää.

Oiva sivuke tämä paistos, sen kaverina olivat italialaiset lihapullat. Kolme pullaa/annos oli ihan riittävästi. Postaus niistä tulee lähipäivinä. 

Giro d'Italiassa tilanne on sellainen, että toinen etappi on ajettu ja sen voittajaksi saimme iloksemme Tadej Pogacarin. Tämä oli hänen ensimmäinen Giro-etapin voittonsa. Vielä hän ei tehnyt mitään hirveää ajallista repäisyä, mutta hyvin ajoitetun irtoamisen pääjoukosta viimeisessä nousussa ja otti samalla kilpailun johtajan pinkin paidan. Saimme katsottua etappia oikein hyvin leirialueen netillä. Täällä on niin vähän väkeä, että netti jaksaa hyvin toimia. 

Kirsikkaclafoutis

Minulla oli mielikuva, että olisin tehnyt clafoutis-nimistä ranskalaista paistosta, nimenomaan kirsikoista, joskus blogin alkuvuosina. Blogin ainoa clafoutis oli vuodelta 2012, muttei Tour de Francen aikaan, vaan aikaisemmin keväällä huhtikuussa. Ilmeisesti muistini on huononemassa, kun en muista kaikki yli 2000 postausta aivan oikein. 

Nyt tein kirsikkaclafoutisin Pardon your French-blogin ohjeella, jota pienensin hieman laveasti puoleen sopimaan pieneen valurautapannuuni. 

Kirsikkaclafoutis Tour de Francen päätöspäivänä

• 26 kirsikkaa
• nokare voita paistinpannun voitelemiseen
• 1,5 dl punaista maitoa
• 75 g sokeria
• 2 pientä kananmunaa
• 0,5 tl vaniljatahnaa
• 1 rkl Kirschwasser-viinaa
• ripaus suolaa
• 30 g vehnäjauhoja

Otin kirsikoista kivet pois ja voitelin pienen valurautapannun. Kuumensin uunin 175 asteeseen. Sekoitin taikinan ainekset, kananmunat, sokerin, maidon, vaniljatahnan, suolan ja jauhot sekä lirauksen Kirschwasseria tasaiseksi taikinaksi. Asettelin kirsikat pannun pohjalle ja kaadoin taikinan päälle. Paistoin clafoutista  noin 45 minuuttia. Se sai jäähtyä rauhassa huoneenlämpöön ja nautimme sen iltasella samppanjan kera, kun Tour de Francen viimeistä etappia ajattiin. 

Kuten hyvin tiedetään, kokonaiskilpailun kärkeä ei uhata tällä seremoniallisella päätösetapilla, mutta maaliin pitää toki kaikkien ajaa. Lopussa oli sitten se kirimiesten huippuhetki, jokainen sprintteri tahtoisi voittaa Champs-Élyséellä. Tänä vuonna se nopein oli Jordi Meeus (ikinä kuullukkaa).  Tästä alkaa haastetauko ennen vuoden viimeistä osuutta, Espanjassa ajettavaa La Vueltaa. Se kilpailu alkaa 26.8.2023. Silloin olemme matkalla, joten kokkaan espanjalaisittain mobileolosuhteissa sen minkä kykenen. Tänään juuri saimme tietää, että Tourin voittaja Jonas Vingegaard osallistuu myös Vueltaan, sepä onkin mielenkiintoista, sillä myös Primoz Roglic samasta tallista ajaa Vueltan. Jännää!

Kukkakaalia Mornay-gratinoituna

Tänään meillä oli tehokas kirkkopäivä, katsoimme 15 kirkkoa ja siirryimme Oulusta Tornioon. Olemme totutelleet uudenlaiseen matkustamistapaan, ei enää välttämättä 500-1000 km siirtymiä päivässä. Olin jo päättänyt, että tänään söisimme gratinoitua kukkakaalia, tai oikeastaan en. Olin valinnut Rachel Khoon kirjasta kukkakaaliohjeen, mutta ohjeen esipuheessa hän mainitsi, että myös parsakaali tai kesäkurpitsa sopii yhtälailla. Emme ihan kauheasti tykkää kukkakaalista, joten ajattelin ostaa parsakaalia, sillä tänään oli kauppapäivä. Uskokaa tai älkää, Tornion Prismassa ei ollut parsakaalia, eikä myöskään broccoliinia, eikä ruusukaalia (ei taida olla sesonki, kun tarkemmin mietin), joita myös ajattelin vaihtoehdoiksi. Mutta sitä kukkakaalia oli, valitsin kaikkein pienimmän.

Mornay-gratinoitu kukkakaali 

• 380 g kukkakaali (melkoisen pieni, lehdet leikattuna varsinaista syötävää noin 300 g)
• 2 rkl voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 2 dl maitoa
• 1 pieni uudensadon punasipuli
• 1 laakerinlehti
• 2 kuivattua neilikkaa
• suolaa ja pippuria
• pieni ripaus jauhettua muskottipähkinää
• 100 g Gruyèreä raastettuna
• muutama pähkinä 

Leikkasin kukkakaalista lehdet pois ja kypsensin pallukkaa kattilassa noin 8 minuuttia. Nostin kaalin pois vedestä odottamaan. Halusin kypsentää gratiinin airfryerissä eikä minulla ole tähän pieneen laitteeseen suoraan sopivia pyöreitä alumiinivuokia. Taivuttelin pientä kulmikasta vuokaa sen verran, että se sopii hyvin airfryeriin. Irrottelin kukkakaalista palasia ja asettelin ne pyöreähköön foliovuokaan.

Seuraavaksi tein Mornay-kastikkeen, tein sen vähän näppituntumalla, sillä tein paljon pienemmän annoksen kuin lähdekirjassani. Määrät ovat hieman sinne päin. En saanut ihan kaikkea kastiketta mahtumaan vuokaan, joten pikkuisen tuli hävikkiä, pahoittelen. 

Kuumensin kattilassa voita ja lisäsin mukaan jauhot, annoin niiden liittyä yhteen mukavaksi pikku suurusteeksi. Lisäsin mukaan hieman maitoa ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Lisäsin maitoa niin, että arvelin kastiketta olevan tarpeeksi, vähän vähemmän olisi riittänyt. Leikkasin uuden sadon sipulista varren melko lyhyeksi ja halkaisin sen melkein kantaan asti ristikkäin. Lisäsin sen sakeutuneeseen kastikkeeseen, samoin laakerinlehden ja pari kuivattua neilikkaa. Annoin kastikkeen kiehua noin 5 minuuttia, sekoittelin nuolijalla. 

Nostin sipulin, laakerinlehden ja neilikat pois kastikkeessa ja maustoin sitä ripauksella muskottipähkinää, suolaa ja pippuria. Jätin kastikkeen jäähtymään muutamaksi minuutiksi ennen kuin lisäsin mukaan juustoa. Jos juuston lisää liian kuumaan kastikkeeseen, rasva erottuu ikävästi juustosta kastikkeen pinnalle. Laitoin noin 2/3 juustosta kastikkeeseen ja sekoitin. Kaadoin kastikkeen kukkakaalien päälle ja ripottelin pähkinät, jotka olin leikkannut veitsellä muruiksi, seoksessa oli muutamaa erilaista pähkinää.  Ihan pinnalle laitoin loput juustoraasteet. 

Paistoin gratiinia airfryerissä 180 asteessa ensin 10 minuuttia ja sitten vielä 160 asteessa muutamia minuutteja. Jätin vuoan laitteeseen odottamaan siksi aikaa, että Antti grillasi marinoidut kanafileet. Olimme kotona tehneet lime-valkosipuli-yrttimarinadin ohuille broilerifileille, jotka olin vielä paukuttanut lihanuijalla lähes atomeiksi. Vakumoimme palaset kahden kappaleen setteihin ja pakastimme ne, otimme tälle reissulle yhden kaksikon mukaan. 

Vaikka emme tosiaan ole kukkakaalin suurimpia ystäviä, niin tämä juustokastikkeella gratinoitu ranskalainen lisäke oli oikein mainiota, muskottipähkinää olisi voinut olla vielä vähän enemmän ja vieläkin vahvempaa juustoa. 

Tour de Francen etappi oli tänään taas minulle mieluinen, Mark Cavendish otti ja voitti toisen etapin tässä kisassa. Jos mainitsin aiemmin, ettei hän olisi ennen tätä vuotta voittanut yhtään etappia Tour de Francessa,  niin sehän ei sitten pidä paikkaansa, olin joko kuunnellut selostusta huonosti tai ymmärtänyt väärin. Kokonaiskilpailu johdossa jatkaa edelleen Mathieu van der Poul, alan jo osata kirjoittaa hänen nimensä, mutta tarkistan kuitenkin varmuudeksi. 

Kierrätys kunniaan

Koska en ole campakeittiössä nyt, oli meillä päivän ruokaosuus jo aamiaisella. En nyt tiedä mikä tässä varsinaisesti olisi ranskalaista, muuten kuin että käytin siihen eilisen ruoan tähdenlennot. Olin oikeastaan ihan tyytyväinen tähän tekeleeseeni, vaikken heti usko, että sellaista tulisi valmistettua toiste.

Kesäkurpitsa-kinkkupiiras

• 2 levyä lehtitaikinaa
• 2 kauhallista eilistä kesäkurpitsapaistosta
• 2 viipaletta kinkkua
• 2 kananmunaa
• 1 dl kermaa
• pieni pala parmesaania raastettuna
• persiljaa ja basilikaa

Sulatin kaksi levyä lehtitaikinaa, sellaista joista tulee kaksi joulutorttua. Kun ne olivat sulaneet, kaulitsin niitä hieman leveämmiksi ja ohuemmiksi ja sommittelin ne irtopohjaisen pitkänmallisen vuoan pohjalle. Olin laittanut vuokaan palan leivinpaperia siltä varalta, että piirakka tarttuisi vuokaan. Kuumensin uunin 200 asteeseen. Sekoitin eilisen ruoanlopun sekaan kaksi kananmunaa, silpuksi leikatun kinkun, lorauksen kermaa ja kaavin seoksen pohjan päälle. Raastoin pinnalle parmesaania ja paistoin piirakkaa noin 45 minuuttia, kunnes pinta ei ollut enää kostea vaan kauniin ruskea. Ei hassumpi kierrätys.

Eilen oli sekava Tour de France-päivä. Sääolosuhteiden vuoksi keskeytetylle etapille ei lopulta julistettu lainkaan voittajaa, mutta kokonaiskilpailun kärkeen nousi nuori kolumbialainen, Egan Bernal ja hän pudotti kaksi viikkoa keltapaidassa ajaneen Julian Alaphilippen tuolloin toiselle sijalle. 

Tänään piti olla viimeinen rankka vuorietappi, mutta sääennusteiden vuoksi sekin lyheni rutkasti ja siitä tuli lopulta vain 59 km mittainen nousuvoittoinen pätkä, jolta siltäkään ei jännitystä puuttunut. En ehtinyt kunnolla katsoa lähetystä, mutta aivan lopun kylläkin ja ilokseni voittoon ajoi Vincenzo Nibali, Messinan haiksi kutsuttu italialainen. Egan Bernal varmisti kokonaiskilpailun voiton (mikäli siis huominen seremoniallinen päätösetappikin sujuu niin, että hän pääsee maaliin). Ikävä kyllä ranskalaisten toivo saada ranskalainen voittaja ei nyt toteudu, Julian Alaphilippe putosi tänään sen verran, ettei hän nouse millekään palkintokorokkeista vaan jää viidenneksi. Lopullisten palkintojenjaon vuoro on kuitenkin vasta huomenna Pariisissa.

Tänään oli muuten Hesarissa kiva juttu Peter Selinistä, Eurosportin pyöräilyselostajasta. Lukekaa jos kiinnostaa tietää lisää tuosta armoitetusta puhekoneesta ja ammattipyöräilyn tietopankista. 

Lisää kesäkurpitsaa, nyt perunan kanssa paistoksena

Edit: kaupallinen yhteistyö, Familia

Tänään oli grillauspäivä, kokeilin ensimmäistä kertaa maminhaa, josta amerikaksi sanotaan tri-tipiksi. En ole aikaisemmin sitä koskaan kokeillut, mutta nyt tuli tilaisuus, kun sain palan Familialta. Lisänä meillä oli ranskalaista kesäkurpitsa-perunapaistosta, jonka ohjeen löysin Eva in the Kitchen-blogista. Eilen söimme kesäkurpitsaa raakana, nyt pehmeänä uuniruokana. 

Kesäkurpitsa-perunapaistos

• 1 keskikokoinen kesäkurpitsa 
• saman verran painossa perunoita
• nokare voita
• 2 dl kermaa (vähän vähempikin olisi riittänyt, noin 1,5 dl)
• 100 g juustoa raastettuna (meillä grappalla maustettua juustoa, jota sattui olemaan pikkupala)
• pippuria, ripaus suolaa

Kuumensin uuni 180 asteeseen. Voitelin uunin kestävä pienen valurautapannu huolellisesti voilla. Leikkasin kesäkurpitsan ja perunat ohuiksi viipaleiksi. Asettelin viipaleet vuokaan vuorotellen spiraalin muotoon. Ripottelin päälle suolaa ja pippuria (ole suolan kanssa varovainen, mikäli juustosi ovat kovin suolaisia sortteja). Sekoitin juustoraasteen kermaan ja kaadoin seoksen vuokaan viipaleitten päälle. Paistoin uunissa kunnes perunat ja kesäkurpitsat olivat kypsiä ja pinta kauniin värinen. Minulla meni paistamisessa noin 35-40 minuuttia kiertoilmalla (se toimii uunissamme hyvin), peitin foliolla loppupuolella, koska pinta alkoi keskeltä tummentua melkoista tahtia.

Maminha grillissä

• 800 g pala maminhaa sulatettuna ja huoneenlämpöön lämmitettynä
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• sipulitahnaa

Päätin kypsentää maminhan kaasugrillissä, jossa osaan säädellä lämpötilaa Weberin hiiligrilliä paremmin. Otin lihan pois vakuumista ja kuivasin sen pinnan. Leikkasin makurasvan pois, koska halusin kypsentää lihan nopeasti, enkä hukuttaa grilliparilaa sulavaan rasvaan. Hieroin pintaan oliiviöljyä, johon olin sekoittanut sipulitahnaa, suolaa ja pippuria. Kuumensin grillin niin kuumaksi kuin sen sai, noin 300 asteeseen kannen mittarin mukaan. Laitoin lihan grillin parilalle ja kannen kiinni. Muutaman minuutin päästä käänsin palan toiselle puolelleen muutamaksi minuutiksi. Käänsin lihaa vielä toisenkin kerran niin, että kokonaispaistoaika oli noin 8 minuuttia. Mittasin sisälämmön ja lopetin kypsentämisen 52 asteen kohdalla. Nostin lihan folion päälle ja käärin sen asettumaan noin 20 minuutiksi. Leikkasin palan viipaleiksi. Leikkuusuunnan kanssa kannattaa olla tarkkana, suunta vaihtelee lihassyiden eri suuntien vuoksi palan eri kohdissa. Neuvot paistamiseen otin epätrendikkäästä ruokablogista, jossa maminhaa oli tehty päivälleen vuosi sitten.

Kesäkurpitsapaistos sopi todella hyvin maminhan kaveriksi. Liha onnistui hyvin, se oli juuri sopivaa 20 minuutin lepuutuksen jälkeen. Ripotin hieman suolaa ja pippuria vielä viipaleille. Tykkäsimme!

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli täysiverinen vuorietappi. Ikävä kyllä Alberto Contador joutui keskeyttämään kilpailun tultuaan sairaammaksi eilisen jälkeen. Harmillista, mutta ymmärrettävää. Päivän lähetys oli mahtavan pitkä, alkoi jo yhden aikaan iltapäivällä, kun matkaa oli yli 170 km perille. Etapin lopussa satoi aivan tolkuttomasti ja rakeitakin nakkeli. Onneksi etappi päättyi ylämäkeen, joten se paransi turvallisuustilannetta.

Etapin voittoon polki Tom Dumoulin, ensimmäistä kertaa Tour de Francessa. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen Chris Froome, josta en tällä erää jostain syystä tykkää ollenkaan. Eilen hän sai sakot motattuaan jotain katsojaa, joka oli tullut liian lähelle, ilmeisesti koskenutkin ajajiin, mikä on tietysti typerää. Nyt kun Alberto on lähtenyt kisasta, toivon Nairo Quintanan voittoa. En oikein tiedä onko hänestä vielä siihen, hän näyttää aina pikkupojalta, joka seuraa isoveljiään. Huomenna Tourissa on lepopäivä.

Kiitos Familialle maminha-palasta, oli ilo kokeilla sitäkin!

Kirsikkapaistos - torta di ciliegie

Kokeilin heti tuoreeltaan toistakin ohjetta Herkullisten ruokien ja tarinoiden Toscana-kirjasta. Ostin eilen vähän kirsikoita ja niille oli kirjassa sopiva jälkiruokaohje. Koska olimme tänään kahden kesken päivällisaikaan, puolitin ohjeen. Alle kirjaan ohjeen kirjan mukaisesti.

Torta di ciliegie - kirsikkapaistos

• 1 l (noin 600 g kirsikoita)
• 160 g mantelijauhetta
• 1 dl vehnäjauhoa
• 1 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 0,5 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 1 kananmuna
• 2 keltuaista
• 50 g sulatettua voita
• 3,5 dl maitoa
• 2 valkuaista vaahdotettuna
• tomusokeria

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele vuoka (noin 30 senttinen). Poista kirsikoista kivet ja levittele kirsikat vuoan pohjalle. Sulata voi ja sekoita keskenään mantelijauhe, vehnäjauho, sokeri, vaniljasokeria, suola ja leivinjauhe. Lisää mukaan kananmuna ja erotellut keltuaiset, maito ja sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaiset ja lisää ne käännellen mukaan taikinaan. Kaada taikina vuokaan kirsikoiden päälle. Paista uunissa noin 35-40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanvärinen. Jäähdytä hieman ja sirottele päälle tomusokeria, tarjoa tuoreiden kirsikoiden kanssa, kenties vaniljakastikkeen, jäätelön tai kermavaahdon kanssa. 

Epäilin hieman tätä jälkiruokaa, sillä se vaikutti niin samanlaiselta kuin ranskalainen clafoutis, josta en erityisesti pidän sen pannukakkumaisen rakenteen vuoksi. Tässä paistoksessa oli mantelijauheen ansiosta (?) hieman kakkumaisempi rakenne ja pidin siitä melko paljon. Kahvin kanssa kyllä maistui! Kahden ohjeen ja kirjan selailun perusteella uskallan kyllä suositella tätä keittokirjaa muillekin. Muutamissa ohjeissa on harmillisia typoja, useita samassa ohjeessa, mutta sellaisia en huomannut, jotka vaikuttaisivat ohjeiden toteuttamiseen. Kirjan kuvat ovat kauniita ja tarinat Vittorio Gianninin suvusta ja lapsuudesta ovat kiehtovia. 

Katsoimme jälleen pyöräilyä tallenteelta. Iloksemme nykyinen tallentimemme toimii mainiosti, samoin se, että Giro-lähetyksiä edeltää ja seuraa Giro-ekstralähetykset. Niinpä niitä tapauksia ei ole ollut, että lähetysaika ja sitä myöten tallennus olisi loppunut siinä vaiheessa, kun maaliin on 3 km. Giro d'Italian 18. etappi oli suorastaan tuskallisen pitkä, 240 km. Ykkösenä ehti maaliin Matteo Trentin, hän jekutti loistavasti Moreno Moserin. Aivan upea loppu tälle etapille! Kokonaiskilpailua johtaa Steven Kruijswijk pinkissä paidassa. Jäljellä on kaksi kovaa vuorietappia ja sunnuntainen seremoniallinen päätösetappi. Huomiselle on olemassa lumivaara, sillä etapin reitti kulkee korkealle vuoristoon. Toivotaan, ettei lumi aiheuta ongelmia.