Free style sipulikeitto

Toimme naurettavan määrän sipuleita Bretagnesta, huomataksemme, että niitä samoja Roscoffin sipuleita saa nyt Suomestakin Lidlistä. Jo ennen kotiinpaluuta vuoden toiselta matkalta oli sovittu, että tekisin ranskalaista sipulikeittoa ja tänään sen tein. Vilkuilin omia aiheeseen liittyviä postauksiani vuosien varrelta ja tein vähän kaikkien niiden yhdistelmänä keiton näin:

Ranskalainen sipulikeitto haudutuspadassa

• 1 kg sipuleita 
• 4 valkosipulin kynttä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• 1 rkl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl suolaa
• 5 rkl sherryä
• 3 dl vahvaa lihalientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 viipaletta vaaleaa leipää
• 4 viipaletta Comte-juustoa

Laitoin pienemmän haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella ja laitoin sen pohjalle öljyä ja voita lämpenemään. Kuorin sipulit ja valkosipulin kynnet ja viipaloin ne mandoliinilla ja veitsellä ohuiksi viipaleiksi. Kumosin sipulit ja valkosipulit pataan ja sekoittelin mukaan suolaa ja sokeria. Asetin niiden päälle voipaperia pitämään kosteutta ja auttamaan sipulin karamellisoitumisessa laitoin kannen padan päälle. Noin tunnin kuluttua menin katsomaan tilannetta, sekoittelin pihdeillä ja laitoin kuumennuksen low-asetukselle. 

Parin tunnin kuluttua kävin taas kurkkaamassa pataan, sekoittelin, maistelin ja lisäsin hieman suolaa ja pippuria. Kaadoin pataan lihalientä, sherryä ja muutaman oksan tuoretta timjamia. Jätin taas padan töihin noin tunniksi. 

Maku alkoi olla aika intensiivinen, tuoksusta puhumattakaan. Antti kertoi joka kerralla tullessaan ulkotöistä, että keitto on yhä valmiimpi tuoksun perusteella. 

Kun ranskalainen sipulikeitto oli ässehtinyt haudutuspadassa noin 6,5 tuntia, maistelin suolan ja pippurin, se oli siinä vaiheessa kohdallaan. 

Leikkasin eilespäiväisestä hapanjuurileivästä kaksi viipaletta ja ne suupalan kokoisiksi paloiksi, mutta olemaan muodossaan. Sommittelin päälle pari viipaletta Comtea. Antti tohotti juustoa sen verran, että juusto suli ja sain nostettua leipäkuutiot juustokuorella keittoannosten päälle. 

Onnistuin tekemään kahden hengen sipulikeiton, josta kuitenkin jäi pari desiä jatkojalostukseen. Lisään postauksen CampaSimpukan yläreunan Crock-Pot-ohjeet-lisälehdelle.

Se on vielä sanottava, että joko Roscoffin sipulit ovat lempeitä maun puolesta myös siinä mielessä, ettei siitä leikatessa ollenkaan tule silmiin itkua. Tai sitten nykyään kokatessani käyttämäni silmälasini vaikuttavat asiaan. 

Burgundinpata haudutuspadassa revisited

Tour de Francessa alkoi viimeinen kolmannes ja olemme päässeet hieman edistymään kotiinpaluuhommissa. Autosta on tuotu taloon kaikki karkkipussit ja pyykit, vuodevaatteet on pesty ja untuvatyynyt ovat taas niin pulleita, että niiden ahtaminen tyynyliinoihin tulee olemaan challenge, kuten Ameriikassa sanotaan. 

Aloitin päivällisen valmistelun heti aamiaisen jälkeen. Tai oikeastaan jo ennen sitä, sillä nostin paistipalan jääkaapin nollalaatikosta pöydälle lämpenemään jo heti kohta herättyäni. Vilkuilin aiempia omia postauksiani burgundinpadasta ja otaksuin, että osaan kyllä tämän ruoan tehdä. 

Burgundinpata

• 50 g pekonia suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon punasipulia (ilman varsia)
• 1 valkosipuli (ei kynsi, vaan koko sipuli)
• 1 porkkana kuorittuna ja paloiksi leikattuna
• 8 herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 1000 g naudan sisäpaistia kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviö
• suolaa ja pippuria
• 3 dl vettä
• 3 rkl kasvisfondia
• 5 dl punaviini
• 3 rkl tomaattipyrettä
• bouquet garni: tuoretta timjamia, rosmariinia, basilikaa ja persiljaa oksina, paistinarulla yhteen kimpuksi sidottuina
• tarjoiluun tuoretta persiljaa

Laitoin haudutuspadan kuumenemaan high-asetuksella. Paistoin ensin pekonisuikaleita pannulla muutaman minuutin ja kun rasva oli irronnut pannulle, lisäsin sille pienen lorauksen oliiviöljyä, porkkapalat, sipulit (kokonaisina, olivat pieniä) valkosipulin (kokonaisena, kärki poisleikattuna) ja sieniviipaleet. Paistelin kaikkia niitä muutaman minuutin ja samalla leikkasin paistipalan suurehkoihin kuutioihin. 

Kun kasvikset olivat hieman saaneet väriä, kumosin ne haudutuspataan ja lisäsin pari desiä vettä pannulle. Annoin veden kiehahtaa ja raaputin puulastalla makupartikkelit veteen. Kaadoin veden pataan. Kuumensin pannun uudelleen ja lisäsin sille nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä. Paistoin lihakuutiot kolmessa erässä niin, että ne saivat väriä ja joka välissä irrotin pannulta veteen mitä siitä nyt irtosi ja lisäsin pataan. Vettä kului noin 3 dl kaikkiaan. 

Kun padassa oli koko lihakuutiomäärä, lisäsin sinne tomaattipyreen, kasvisfondin, suolaa, pippuria, viinin ja sekoitin. Pinnalle asetin yrttikimpun. Pata oli high-asetuksella noin 4 tuntia, liha mureutui nopeammin kuin olin odottanut, joten ehdimme syömään burgundinpataa jo ennen kuin Tour de Francen kuudestoista etappi ehti maaliin. Sivukkeena oli lyttypottuja airfryerissä.

Edit: tästä syömme kolme kertaa, laitoin pakastimeen kaksi kahden hengen annosta ja vielä noin 2 dl vahvaa lientä, joka käy vaikka lihapullakastikkeen pohjaksi. 

Tänään etappi päättyi ns.Vanttuulle, eli Mont Ventouxille. Jännittävän etapin nopein oli Valentin Paret-Peitre ja kokonaiskilpailun kärkikaksikko hieman kisaili lopussa, mutta järjestys ei muuttunut, Tadej Pogacar otti muutaman lisäsekunnin lisää johtoonsa. 

Korean Pot Roast

Itsenäisyyspäivänä meillä oli päivällisenä korealainen lihapata. Olen tekemässä jonkunlaista ruokavallankumousta keittiössäni, sellaista jossa lihalla olisi aiempaa pienempi rooli. Jo hankitut raaka-aineet on käytettävä kuitenkin, eiköstäjuu. Otin vinkit tähän ruokaa kivasta The Beach House Kitchen-blogista, joka on eri kuin tuttu suomalainen Beach House Kitchen-blogi. Lähdeblogissani pataruoka tehtiin padassa uunissa, minä tein haudutuspadassa. Muutenkin vähäsen soveltelin, en laittanut jotain ohjeessa mainittua chilikastiketta, koska olen nyyserö. 

Korean Pot Roast

Paisti

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1,1 kg pala naudan sisäpaistia
• suolaa ja pippuria
• 1 sipuli pieneksi silputtuna
• 1 rkl valkosipulisilppua
• 1 rkl inkiväärisilppua

Haudutusliemi

•  2,5 dl lihalientä (poroa pakastimesta)
• 0,75 dl vähäsuolaista soijakastiketta
• 2 rkl gochujangia (korealaista chilitahnaa)
• 1 rkl seesaminsiemenöljyä
• 1 rkl riisiviinietikkaa (muukin etikka käy)
• 0,5 dl ruskeaa sokeria, muscovadoa tai fariinia
• 0,5 dl vettä
• 2 tl maissitärkkelystä

Aloitin tämän ruoan valmistamisen jo ennen aamiaista. Arvelin, että alkuhommissa menee noin 20-30 minuuttia ja sinä aikana kahvikone ehtisi kuumentua. Antti  meni ruokkimaan lintuja ja palatessaan sisälle noin vartin päästä hän ihmetteli, että miten se ruoka nyt jo on valmista. Kastike tuoksui niin voimakkaasti, että joku olisi voinut ajatella, että nythän on jo päivällisaika. 

Keräsin ensin pieneen kattilaan haudutusliemen ainekset kahta viimeistä ainesta lukuunottamatta, vettä ja maissitärkkelystä, niitä tarvittiin vasta lopussa. Sekoittelin aineksia ja kuumensin liemen kiehuvaksi. Jätin sen kattilaan odottamaan. 

Pintamaustoin paistipalan suolalla ja pippurilla. Otin esille pannun ja lurittelin sille hieman öljyä, jossa paistoin paistipalaa joka puolelta muutamia minuutteja. Nostin palan pienempään haudutuspataani. Jatkoin pannulla, lisäsin sille silputun sipulin, valkosipulin ja inkiväärin ja paistelin niitä muutaman minuutin. 

Kaadoin haudutusliemen pataan paistin päälle ja siihen pinnalle vielä sipuliseoksen. Kansi päälle ja high-asetus hommiin. Noin tunnin kuluttua käänsin paistin kylkeä ja toisen tunnin kuluttua uudelleen. Lientä oli sopivasti, noin puoleen väliin paistia. 

Neljän tunnin kohdalla nostin paistin leikkuulaudalle. Sekoitin pienessä kupissa veteen pari teelusikallista maissitärkkelystä ja sekoitin. Kaadoin suurusteen padassa olevaan liemeen. Sekoittelin, liemi saostui kivasti hieman paksummaksi kastikkeeksi. Leikkasin paistin isohkoiksi paloiksi ja palautin ne pataan vielä noin puoleksi tunniksi. Maistelin onko suolaa ja pippuria tarpeeksi. 

Tästä tuli erilainen kuin tavallisesti tekemästäni palapaistista, kypsänä kuutioitu liha oli oikein hyvärakenteista, Korea-maut tulivat sopivasti esiin, ei liikaa, muttei ollut pliisuakaan. Söimme lihapataa riisin  ja CampaKimchin kanssa. Tämä lihapata oli meille kahdelle tietysti aivan liian suuri annos. Lapioin suurimman osan pakasterasiaan, siitä syömme aterian joskus tulevaisuudessa. Myös pelkkää kastiketta jäi noin 2,5 dl, jolle kehittelen myöhemmin jonkun muun täyteosan. 

Jatkossa tavoittelen sitä, että lihan osuus ruokavaliossamme pienenee. Eikä se tarkoita, että joutuisimme mitenkään syömään huonommin, ei todellakaan. Minulla on paljon oppimista muista proteiinilähteistä ja niiden hyödyntämisestä. Tykkään lihasta, mutta ymmärrän kyllä, että tykkääminen ja tarvitseminen ovat eri asioita. Ainakin on mahdollista opetella ja kokeilla uutta. Onhan tässä lihaa syöty jo aika monta vuosikymmentä. 

Korealaista keittiötä ei ole kuitenkaan pakko jättää, sieltä löytyy vaikka mitä kokeiltavaa, vaikkei aterialla olisikaan  lihaa. Kukaan ei pakota minua, mutta tahdon lähteä uusille urille, jotka tähtäävät terveellisyyteen ja ovat maapalloa huomioon ottavia. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

CampaKeittiön ensimmäinen stroganoff

Ainakaan en ole koskaan postannut stroganoffia ja koska CampaSimpukka on ollut olemassa pian jo 11 vuotta, niin melko varmasti se tarkoittaa, etten ole koskaan myöskään valmistanut sitä tätä ennen. Silmiini osui jonain päivänä netissä moskovanpata-niminen ruokalaji, jota ensin ajattelin tekeväni, mutta ohjeissa oli järjestään mukana sinihomejuustoa, joten se ei sitten tullut kysymykseen. Stroganoff sen sijaan passasi oikein hyvin. Otin ohjeen jostain geneeriseltä lihatalon sivulta, sorry, en muista miltä. Kuvittelin tekeväni kahden hengen annoksen, mutta kyllä tästä kolme tai neljä olisi syönyt, me syömme tätä samaa huomennakin. Kun järjellä ajattelee, niin olisihan puoli kiloa lihaa kahdelle kerralla syötäväksi vähän liian paljonkin. 

Pikkuinen stroganoff 3-4 hengelle

• 500 g naudan paahtopaistia
• 1 punasipuli
• 1 keltasipuli
• 2 pientä valkosipulin kynttä
• voita paistamiseen
• 3 rkl vehnäjauhoa
• noin 3 dl kiehuvaa vettä
• suolaa ja pippuria
• 2 laakerinlehteä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 tl sinappia
• 3 dl vettä
• 1 virolainen maustekurkku kuutioiksi leikattuna
• 1 rkl smetanaa/annos

Silppusin sipulit ja valkosipulit ja paistelin niitä hetkisen voissa pannulla ja kippasin ne sitten pieneen haudutuspataani, jonka olin laittanut high-asetukselle. Leikkasin paistipalan pikkurillin kokoisiksi suikaleiksi. Lisäsin voita pannulle ja pintapaistoin lihasuikaleet kolmessa erässä, jokaisen erän paistamisen lopuksi sekoitin niihin ruokalusikallisen vehnäjauhoja ja kaadoin ne sitten pataan. Kiehautin vettä ja kaadoin sitä sen verran, että lihapalat peittyivät somasti. Lisäsin pataan tomaattipyrettä, sinappia, suolaa ja pippuria, laakerinlehdet ja sekoittelin. Jauhot turposivat heti ja sakeuttivat kastikkeen. Jätin padan high-asetukselle töihin kolmeksi tunniksi, sekoittelin pataa välillä reunoja myöten. Leikkasin maustekurkun valmiiksi pikkukuutioiksi odottamaan. 

Ruotsalaistyyppinen perunamuusi

• 6 keskikokoista perunaa
• puoli purkkia smetanaa
• neljäsosa purkki virolaista hapukōōriä (purkin loput, on tosi samanlaista kuin meikäläinen kermaviili)
• nippu kevätsipulin vihreitä varsia (valkoiset osat käytin edellispäivän ruokaan)
• suolaa ja pippuria

Koska en halunnut jättää pientä määrää smetanaa käyttämättä, googlasin smetanamuusin ja tulin tietämään, että ruotsalaistyyppisessä perunamuusissa käytetään smetanaa. Minulla se sopi hyvin. Höyrytin perunat kuorittuina ja paloiksi leikattuina ja puristin ne perunapuristimen läpi hiutaleiksi. Sekoitin hiutaleisiin kermaviili- ja smetanapurkkien loput, kevätsipulinvarsisilpun, suolaa ja pippuria. Sekoitin tasaiseksi. 

Meillä oli annoksessa kauhallinen perunamuusia, toinen kauhallinen hyvin mureaksi hautunutta lihakastiketta, jonka päälle olin ripotellut maustekurkkukuutioita ja lusikallisen smetanaa. Mukana oli myös uunissa paahdettuja porkkanaa, palsternakkaa ja punajuurta. Kaikkea jäi vielä huomisellekin, joten tiedossa on kokkausvapaapäivä, mikä sopii hyvin siihen, että minulla on aamulla vuotuinen hammastarkastus. Se on sen verran stressaavaa aina, olipa reikiä nolla tai ei, että on kiva, jos ei tarvitse kokkailla samana päivänä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-pot-välilehdelle, jonne kerään haudutuspata-aiheisia postauksia. 

Ossobuco haudutuspadassa

Ostin eilen ison naudan potkakiekon ja arvelin sen riittävän  oikein hyvin kahdelle syöjälle ja niin se riittikin. Mutta en muistanut, että yleensä ossobucon kaverina lautasella on ollut risottoa, jota söimme eilen kampasimpukoiden kanssa. Ei tietenkään tehnyt mieli syödä risottoa kahtena päivänä peräkkäin, ei myöskään tehnyt mieli olla kuuman kaasulieden äärellä helteessä puolta tuntia sekoittamassa risottoa, joten lisäkkeeksi valikoitui nopeat perunaviipaleet airfryerissä.

Ossobuco ja muuta lautasentäytettä

• suuri naudan potkakiekko (paksuus noin 5 cm, painoa luineen ytimineen 700 g, valmista syötävää huomattavasti vähemmän)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 pussi pakastettua soffrittoa (noin 2 dl)
• 2,5 dl lihalientä
• 1 dl kuivaa roseviiniä
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia

Sulatin lihaliemen ja soffritton ja laitoin ne pienempään haudutuspataan, lisäsin sinne viinin ja tomaattimurskan. Kuumensin pannulla oliiviöljyä ja laitoin potkakiekon paistumaan muutamaksi minuutiksi molemmilta puolilta. Ripotin pinnalle suolaa ja pippuria. Nostin potkakiekon pataan ja lisäsin sinne vielä oksat timjamia ja rosmariinia. Laitoin padan high-asetukselle ja sillä pata pöhisi koko päivän, noin kello 10-17. Viideltä liha irtosi luusta helposti ja ydin luiskahti padan pohjalle, me emme kumpikaan tohdi syödä ydintä, olemme sen verran nössöjä. 

Perunat airfryerissä

• 6 pienehköä perunaa
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Leikkasin perunat noin puolen sentin viipaleisiin ja ladoin ne pieneen pyöreään, juuri airfryerini koriin mahtuvaan alumiinivuokaan. Sekoitin paloihin suolaa, pippuria, sitruunamehua ja oliiviöljyä. Kun ossobuco alkoi olla valmista, laitoin perunat kypsymään 200 asteessa noin 15 minuutiksi, kääntelin paloja noin puolivälissä. 

Gremolata

• sitruunankuorta raastettuna
• tuoretta persiljaa silputtuna
• 1 rkl sitruunamehua

Silppusin persiljan ja sekoitin siihen sitruunankuoriraasteen ja laitoin vielä pikkuisen sitruunamehua. 

Annokseen nostin potkakiekosta helposti irtoavan noin puolikkaan osuuden lihaa ja kauhoin tomaattista kastiketta päälle, pinnalle hieman gremolataa. Vierelle hieman pinnalta rapeita perunaviipaleita ja kiehautettuja pakasteherneitä. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle. 

Giro d'Italian kuudes etappi oli vuoroin auringon paisteessa, vuoroin vesisateessa ajettu nousuun päättyvä osuus. Emme ehtineet paljon sitä katsoa, mutta voittajaksi tuli nuori sveitsiläinen Gino Mäder ja rosapaitakin vaihtoi omistajaa, nyt kokonaiskisaa johtaa unkarilainen Attila Valter. 

#kunontuotaaikaa-ruokaa haudutuspadassa

Tällä talvisella viikolla haudutuspata porisi ja päivällisellä oli niin mureaa lihaa, että oksat pois. Broilerin koipireidet irtosivat luistaan pelkällä katsomisella. Ruoka valmistui itsestään, kunhan olin aamulla käyttänyt valmisteluun vartin. 

Broilerin koipireidet haudutuspadassa

• 3 broilerin koipireittä (koska myyntipakkauksessa oli kolme)
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• sitruunamehua puolikkaasta sitruunasta
• tuoretta rosmariinia
• tuoretta timjamia
• kuivattua rakuunaa
• 2 porkkanaa
• 2 suurta valkosipulinkynttä
• puolikas sitruuna viipaleina
• 1 punasipuli
• 0,5 l vettä
• 1 rkl kasvisfondia
• 1 rkl kantarellifondia
• 0,5 dl valkoviiniä

Tiskin määrän minimimoiseksi tein koipireisien maustamisen niiden muovisessa myyntipakkauksessa. Koivet olivat nimittäin niin kuivat, etteivät ne lilluneet missään omissa nesteissään ja maustaminen onnistui ilman mitään erityisiä kuivailuja. Lurittelin palojen päälle oliiviöljyä, puristin sitruunamehua ja kiersin myllyistä suolaa ja pippuria. Hieroin mausteita jokapuolelle paloja. Laitoin paistinpannun kuumenemaan ja sille lorauksen oliiviöljyä.

Kytkin haudutuspadan päälle high-asetuksella ja kaadoin padan pohjalle kasvis- ja kantarellifondit ja päälle puolisen litraa kiehuvaa vettä sekä lorauksen viiniä, sillä sen verran hanapakkauksessa sattui olemaan jäljellä.  

Kun pannu oli kuuma, käytin koipireisiä pannulla muutaman minuutin molemmin puolin, jotta pintaan tuli hieman rapeutta. Nostin palat pataan. 

Kuorin porkkanat ja sipulin ja leikkasin ne paloihin, samoin poistin valkosipulinkynsistä kuoret ja leikkasin sitruunanpuolikkaan viipaleisiin. Sommittelin kaikki pataan koipireisien ympärille. Otin vielä tuoreita rosmariinin ja timjamin oksia ja kuivattua rakuunaa ja laitoin ne pataan. Pata oli ensin high-asetuksella pari tuntia ja sitten loivensin low-asetukselle ja pata oli päällä kaikkiaan noin neljä tuntia. 

Söimme kumpikin yhden koipireiden paahdettujen perunapuolikkaiden ja herneiden kera, mukana oli myös padasta porkkapaloja ja valkosipulinkynnet. Kolmannen koipireiden lihan riivin talteen jatkojalostusta varten. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspatakokeiluni.

Päivän elokuvina oli Kill Bill-kaksikko, joista en ole koskaan oikein osannut sanoa pitäväni. Pidän kyllä melkein kaikista muista Tarantino-elokuvista, mutta tämä duo on ollut jotenkin liikaa minulle. Edellisestä katsomiskerrasta oli ainakin 10 vuotta. Koska olemme katsoneet nyt elokuvia kummankin lemppariosastoista, ei minun auttanut pullikoida vastaan, onhan Antti katsonut kaikki Before-sarjan elokuvat ja Bridget Jonesinkin, joten minäkin tsemppasin ja katsoin Kill Billit.

Minulla oli taas kerran väärät muistikuvat, luulin että ensimmäinen on se parempi ja toista ei jaksa katsoa. Mutta se olikin toisinpäin, paitsi että jaksoin myös ensimmäisen puoliksi silmät kiinni. Miekkojen heilutusta ja loikkimista oli vähintään tarpeeksi. Pystyin ja kykenin katsomaan. 

Jälkimmäinen osahan se tietysti oli se, mikä parsi tarinan kokoon sen mitä siinä nyt oli parsittavaa, riittävästi jäi selittämättä ja oli epäloogisuuksia, mutta ei se haittaa. Kill Billit ovat ainoat Tarantinon ohjaukset, joissa en löydä juurikaan nauramista. Kaikissa muissa on lievää tai suurempaakin vaivautuneisuutta aiheuttava tunne, kun huomaa nauravansa väkivallalle. Kill Billeissä ei ole sitä. Nyt katsoin ne ensimmäistä kertaa niin, että oikeasti näin ne. Uma Thurman on kyllä upea. Mutta kokoinaisuutena, väkivaltaa liikaa, eikä yhtään huumoria. 

Koska aloitimme elokuvat jo aikaisin, ehdimme katsoa myös Thelman ja Louisen. Olemme kumpikin katsoneet sen monet kerrat, mutta edellisestä kerrasta oli jonkun aikaa. Tämä elokuva on yksinkertaisesti hyvä. Tässä ei ole yhtään huonoa näyttelijäsuoritusta. 

 

Eilen  oli jotenkin erityisen pitkä päivä, sillä ehdimme katsoa vielä neljännenkin elokuvan, nimittäin Top Gunin. "Negative Ghostrider, the pattern is full." Juu, sellaista se joskus on. Kyllähän tämän kotoisaan elokuvafestariin saa sullottua. Tästä tuli mieleen, että kuinka kauan se oikein veikään aikoinaan, että hittielokuvat tulivat meille Suomeenkin elokuvateatteriin? Top Gun on vuodelta 1986 ja olin itse katsomassa sitä syksyllä 1987, kun aloitin opinnot ilmailualalla ja luonnollisesti Top Gun osui ja upposi. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Valmont

Valheet ja viettelijät

Haute Cuisine

Falling in Love

About Schmidt

U-Turn

Kill Bill: Volume 1

Kill Bill: Volume 2

Thelma ja Louise

Top Gun

Nyhtökanaa espanjalaisittain

Tänään olen taas kunnossa ja ruoanteko innosti. Aloitin jo aamulla lataamalla haudutuspadan töihin. Kuusi tuntia myöhemmin annostelin ruoan ja minuuttia myöhemmin poltin kieleni. Ohjeen tähän kanaruokaan otin täältä. Pienensin ohjetta ja soveltelin hieman, koska minulla olikin yllättäen jauhettu kurkuma vähissä, mutta kuminaa (josta en tykkää yhtään) ainakin viisi pussia, joista neljä oli avattu. Hyvä minä!

Nyhtökana Espanjan malliin

• iso loraus oliiviöljyä
• 1 punasipuli
• 1 keltasipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 tl kurkumaa (jos olisi)
• 1 tl pimentonia
• pikkuisen chilihiutaleita
• 1/4  tl cayennepippuria
• pätkä chorizoa (noin 100 g)
• 2 broilerin rintafilettä 
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 2 rkl tomaattipyrettä
• suolaa  (jos tarvitsee)

Silppua sipulit ja leikkaa valkosipulinkynnet muutamaan palaan. Viipaloi chorizo muutaman millin viipaleisiin. Kuumenna pannulla loraus oliiviöljyä ja kuullota sipuleita muutama minuutti, lisää pannulle mausteet ja chorizoviipaleet. Kun chorizo on ottanut hieman lämpöä ja luovuttanut rasvaansa, kumoa pannun sisältö haudutuspataan. Nosta broilerifileet pannulle ja paista nopeasti pinnat kiinni. Aseta broileripalat pataan ja kaada päälle tomaattimurska ja sekoita mukaan tomaattipyre. Laita pata low-asetukselle, jos on paljon aikaa, high-asetukselle, jos on hopumpi.

Kokeile broilerin kypsyyttä muutaman tunnin kuluttua. Kun liha on mureaa, nosta fileet lautaselle ja riivi ne suikaleiksi. Nosta nyhteet takaisin pataan ja maistele. Jos tarvitaan, lisää hieman suolaa. Chorizo yleensä tuo suolaa ihan tarpeeksi, mutta tarkista. Pata voi vielä hautua tunnin tai kaksi, mutta on se jo tässäkin vaiheessa jo syömävalmista. 

Minulla pata oli töissä kuutisen tuntia kaikkiaan, aluksi high-asetuksella kolme tuntia ja loput low-asetuksella. Lisänä meillä oli sahramilla maustettua riisiä. Olipa lämmittävää ruokaa, vielä kun olisi ollut kylmä, niin jopa olisi kylmä tällä lähtenyt. Minulla lähti vain nälkä (korjaan: siirtyi) ja kieli paloi. Oma vika. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspatapostaukset. 

La Vueltassa oli 12. etappi, kyse oli vuorietapista ja päätösnousu oli taas ihan hirveä ja sen loppu aivan mahdottoman jännittävä, Hugh Carthy tappeli itsensä voittoon. Richard Carapaz otti takaisin punaisen johtajan paidan ja hän johtaa Primoz Roglicia kymmenellä sekunnilla. Huomenna on lepopäivä ja CampaKeittiössä huilataan myös ja syödään tähdenlentoja. 

Pasta alla vodka

Tammikuussa 2018 tein Nigella Lawsonin ohjeella roosaa pastaa, jota maustamaan tuli Marsalaa, sillä minulla ei ollut ohjeen vaatimaa punaista vermuttia. Tuumin silloin, että kai sitä vodkapastaakin pitää joskus tehdä. Tänään tein, oli aikomus jo eilen tehdä, mutta valitsin ohjeeksi haudutuspadassa tehtävän version ja se olisi pitänyt aloittaa jo aamusta varhain. Ohjeen otin täältä. 

Pasta alla vodka

• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• runsaasti tuoretta oreganoa
• oliiviöljyä
• 1,5 dl vodkaa (lue vain eteenpäin, ei tarvitse säikähtää)
• 2 tölkkiä säilyketomaattia
• 6 palaa öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• parmesaania
• sopivasti pastaa (penneä tai mitä nyt sattuu olemaan)

Silppua sipulit ja kuullota niitä hetkinen pannulla oliiviöljyssä, pari kolme minuuttia. Kaada päälle vodka ja sekoita. Anna kiehua pari kolme minuuttia. Kippaa tomaattisäilykkeet haudutuspataan ja lisää sinne aurinkokuivatut tomaatit ja muutama kierros pippuri- ja suolamyllyistä. Kaavi pannulta vodkassa kiehuneet sipulit ja sekoita. Jätä pata low-asetukella 6-8 tunniksi tai high-asetuksella 4-5 tunniksi hommiin. Sekoittele välillä.

Kun on aika syödä, kaada kastike padasta blenderin kannuun (jos se kestää kuumuutta) tai sellaiseen astiaan, jossa voi käyttää sauvasekoitinta. Joka tapauksessa, surruuttele kastike tasaiseksi. Kaada soseutettu kastike sellaiseen kattilaan (tai siihen haudutuspataan), jossa voit kuumentaa sen uudelleen. Lisää mukaan kerma ja puolet raastamastasi parmesaanista ja sekoita, maistele, lisää suolaa ja pippuria, jos tarpeen. 

Keitä pasta kypsäksi ja lisää se kastikkeeseen, pasta on tarkoitus kokonaan hukuttaa kastikkeeseen. Annostele lautasille ja lisää päälle runsaasti parmesaania ja vielä tuoretta oreganoa. 

Tämä oli kyllä hämmästyttävä ruoka. Kun alussa lisäsin vodkan pannulle, tuli kyllä niin autenttinen hammaslääkärin tuoksu, että piti ottaa askel taaksepäin lieden äärestä. Mutta valmiissa ruoassa alkoholi ei maistu alkoholimielessä, vaan jotenkin eri tavoin, hyvällä tavoin. Eikä ihan ensimmäisillä lusikallisilla, vaan vasta vähän myöhemmin. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeet. 

Giro d'Italian viidestoista etappi oli oikea vuorietappi. Siellä ajettiin Dolomiittien rinteillä ylös alas,  voittajaksi ajoi Tao Geoghegan Hart ja yhä vain Joāo Almeida jatkaa johdossa huomisen lepopäivän jälkeen. 

Burgundinpata Crock Potissa

Burgundinpata on ensimmäisiä vähänkään vaativampia ruokalajeja, joita aikuisuuden alussa uskaltauduin kokeilemaan. Vaikeaahan sen valmistaminen ei missään nimessä ole, mutta ainesosaluettelo oli silloiselle keittiökokemukselleni varsin mittava. Sittemmin olen tehnyt kyseistä ranskalaisen keittiön klassikkoa enemmän tai vähemmän pieteetillä noin joka toinen vuosi. Lihansyönti on vähentynyt taloudessamme aika paljon, eikä pitkiä hauduttamisia vaativia lihapatoja tule kovin usein enää tehtyä. 

Tämän vuotinen ruokahaaste vaatii melkoista paneutumista ja arvelin heti, että aika paljon tulen tekemään revisited-osastoa. Kokeilen löytäisinkö jonkun uuden tavan valmistaa tuttuja ruokia ja tällä kertaa vuorossa on burgundinpata. En ole ainakaan postannut koskaan haudutuspadassa tekemääni burgundinpataa, joten se valikoitui tämän päivän päivällisen valmistustavaksi. 

Tällä kertaa oioin mutkia oikein erityisen paljon, tein erittäin pelkistetyn version. Jätin väliin ruskistamiset ja suuren osan pilkkomistakin. Myös käyttämäni liha voi saada joidenkin kulmakarvat kohoamaan, saattaisi Julia Child vetäistä vaakakierteen, mutta olen varma, ettei häntä kiinnosta niin paljon CampaKeittiö. Meillä oli suuri naudan sisäfile pakastimesta ja siitä Antti sahasi minulle pätkän, sillä en halunnut ostaa talouteen lisää lihaa, kun sitä kerran oli jo valmiina. Pääosin otin vinkit täältä.

CampaKeittiön sinnepäin-burgundinpata

• 500 g naudanlihaa
• 6 sipulia, eri värisiä
• 2 suurta porkkanaa
• 1 rasia pieniä ruskeita herkkusieniä
• 3 valkosipulinkynttä
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• 3 dl lihalientä
• 3 dl punaviiniä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• yrttikimppu (rosmariinia, rakuunaa, timjamia, persiljaa ja salviaa)

Siistin lihapalasta kalvot pois ja kuorin sipulit ja valkosipulinkynnet. Leikkasin porkkanat muutamaan isoon palaseen. Kuumensin lihaliemen ja sekoitin siihen tomaattipyreen. Laitoin pienemmän haudutuspatani pohjalle nokareen voita ja siihen päälle porkkanat, sipulit ja valkosipulinkynnet. Ripottelin lihapalan joka puolelle suolaa ja pippuria ja nostin palan kasvisten päälle pataan. Kaadoin mukaan liemen ja viinin ja laitoin padan high-asetukselle.

Kurkin välillä pataan ja noin kolmannen tunnin lopulla lisäsin mukaan yrttikimpun ja sienet ja jatkoin hauduttamista. Kuuden tunnin kohdalla liha tuntui haarukalla kokeillen kypsältä. Nostin sen lautaselle ja leikkasin isoihin paloihin, jotka siirsin sitten vielä pataan takaisin kuumenemaan. Maistelin ja lisäsin suolaa ja pippuria. 

Söimme burgundinpataa täysjyväriisin kanssa, padallisesta jäi vielä pakastettavaksi ja matkaruoaksi otettavaksi hyvä kahden hengen annos. Lisään ohjeen CampaSimpukan ylälaidan Crock Pot-välilehdelle.

Eilen Tour de Francen ensimmäisellä etapin jälkeen joutui jo muutama ajaja keskeyttämään, kaksi kaatui liukkailla teillä ja loukkasi itsensä pahasti. Toinen heistä oli Philip Gilbert, jonka polvi murtui kaatumisessa, toinen keskeyttäjä oli minulle tuntematon Rafael Valls Ferri. John Degenkolb sen sijaan jäi aikalimitin taakse ja suljettiin sen vuoksi kisasta.

Toinen etappi oli  jo vuorietappi, siinä oli yksi ykköskategorian nousukin. EDIT: kaksi  niitä ykkösluokan nousuja olikin! Mittaa etapilla oli 186 km. Sää oli paljon eilistä parempi. Peter Sagan oli etapin alussa mukana irtiotossa, tänään näimme myös vilauksen Nairo Quintanasta. Jännitävän etapin voittoon ylsi Julian Alaphilippe, mikä ilahdutti minua kovasti. Hän sai myös keltapaidan haltuunsa. Vähän häntä itketti maaliin tulon jälkeen, mikä on oikein ymmärrettävää.

Eilinen päivällinen tänään – 24 tunnin lammas

Kiinteistökaupoissa sanotaan tärkeintä olevan sijainti, sijainti ja sijainti, ruoanlaitossa usein tärkeintä ovat ajoitus, ajoitus ja ajoitus. On todella tärkeää, että ruoka on valmista silloin, kun sitä syödään. Kuulostaa ihan perusjutulta, hallitsenkin sen useimmiten. Joskus kuitenkin menee pieleen. Eilen meni. Ruoanlaitto oli periaatteessa aloitettu jo torstaina, kun ostin pakastettuja lampaanpotkia ja jätin ne sulamaan lauantaita varten. Siihen asti kaikki hyvin.

Perjantaina velttoilin, enkä laittanut sulaneita potkia marinadiin, vaan ajattelin olla pätevä emäntä ja laittaa potkat vain suoraan haudutuspataan varhain lauantaiaamuna. Ja kuinkas siinä kävi? Katsoin aamulla edellisillan Hiljaisen todistajan (lempparisarjani tällä erää, vaikka periaatteessa sen tunnelma usein ahdistaa) ja olin keittiössä crock pot-hommissa vasta kymmeneltä. 

Kehittelin pataan pääpiirteissään stifadotyyppistä lähestymistapaa, jäätävä kepakko kanelia jne,  hirveästi sipulia, tiedättehän. Koska olin niin varma taidoistani, en poistanut potkista kalvoja enkä paistanut pintoja, kyllähän rakas haudutuspatani hoitaisi homman tuosta vaan. Kello oli aikalailla varttia yli kymmenen, kun pata aloitti työt ja arvelin meidän voivan syödä viideltä. 

Onneksi olin leiponut monkey breadin ja tehnyt Hannelelta oppimaani appelsiinisalaattia, sillä eiväthän lampaanpotkat olleet millään muotoa antautuneet vielä noin seitsemän tunnin haudutuksesta. Nostin ne kyllä lautasille, latasin viereen ihanasti kypsyneet juurekset (älä saa kohtausta, kyllä stifadoon voi laittaa vaikka mitä juureksia, sanoo vaan, että se on fuusiostifado) ja silppusin päälle kevätsipulia, sillä yrtit olivat vähissä. Antti sai pienen palan lammasta irti, minä en sitäkään. Onneksi ei ollut ruokavieraita.

Näkeehän sen, ettei potka ole millään muotoa valmis.

Onneksi en ollut vielä kaatanut padasta kanelista tomaattikastiketta, palautimme vähin äänin potkat ja juurekset pataan, laitoimme kannen kiinni ja söimme päivälliseksi vain tuoretta leipää ja appelsiinisalaattia.

Illempana toisen potkan luu oli jo kierähtänyt irti, toisesta ei lähimainkaan. Jätin padan low-asetukselle yön yli. Näin unta, jossa lisäsin mukaan kikherneitä ja vihreitä linssejä, tästä tulikin enneuni. Aamulla kävin katsomassa pataan, mutta pelkkä haistamisen olisi riittänyt. Toisenkin potkan luu oli irrallaan ja keittiössä tuoksui siltä, että toivoin päivällisajan olevan heti. Laitoin padan warm-asetukselle ja toivoin ajan kuluvan nopeasti, että voisimme syödä fuusiostifadoa. 

Stifado lampaanpotkista

• 2 lampaanpotkaa
• 4 perunaa
• 2 porkkanaa
• 10 pientä sipulia
• 5 pientä valkosipulinkynttä
• palanen lanttua
• loraus oliiviöljyä
• tölkki tomaattimurskaa
• puolikas tomaattipurkillinen huuhteluvettä
• 1,5 dl punaviiniä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• 1 iso kanelitanko
• 3 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• 1 pieni tölkki kypsiä vihreitä linssejä
• 1 tölkki kikherneitä

Eilen siis kuorin porkkanat ja lantun ja leikkasin ne paloihin, samoin halkaisin perunat ja kuorin sipulit ja valkosipulit. Lorautin hieman oliiviöljyä suuremman lämpenemässä olevan haudutuspatani pohjalle ja asettelin sinne kasvikset ja pitkän kanelitangon. Kuivasin sulaneet lampaanpotkat ja hieroin niiden pintaan suolaa ja pippuria. Nostin potkan pataan ja kaadoin päälle punaviinin, etikan, tomaattimurskan ja purkinhuuhteluveden. Ripottelin pataan vielä kuivattua tomaattimurua, laakerinlehdet ja hieman suolaa ja pippuria. Jätin padan hommiin, aluksi low-asetukselle, sitten high-asetukselle. Aika ei ollut alkuunkaan riittävä ja lopulta potkat olivat low-asetuksella koko yön. Tarkastelin tänäaamuna tilannetta, nestettä oli tarpeeksi, lihan oli aivan kuiduiksi hajoavan kypsää. Kasviksista porkkana ja lanttu olivat menneet melkein tunnistamattomaksi muhjuksi, perunat ja sipulit olivat koossa. 

Kaikki pintarasva ja kalvot olivat sulaneet pois potkista ja sitä kautta liemi oli  melkoisen rasvaista. Lisäsin mukaan linssejä ja kikherneitä ja ne imivät jonkun verran rasvaisuuden tunnetta ja maistuivatkin kyllä mainioille. Kaikkiaan lampaanpotkat olivat padassa noin 24 tuntia, mutta luultavasti noin 10-12 tuntia olisi ollut riittävä kunnollisen kypsyyden saavuttamiseksi. Opinpa tästä sen, että jos luistelen alkuvalmisteluista ja muutenkin arvioin ajan väärin, voi tilannetta pelastaa lisäajalla. Jotain muuta syötävää tarvitsee kyllä kehitellä odotteluajaksi. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataohjeeni. 

Ankanrintaa jälleen

Kun otin sulamaan ankanrintoja lauantaista ankkasalaattia varten, en lukenut pakkauksia ollenkaan tarkasti, enkä huomannut, että otin sulamaan kahden ankanrinnan sijasta neljä. Salaattiateriaani kaksi ankanrintaa oli aivan riittävästi, jopa vähän liikaa, joten oli sentään onni, etten ehtinyt avata toistakin vakuumipakkausta. Sunnuntaina viritin ankanrinnat valmistumaan itsestään sillä välin, kun olin töissä. 

Olen melko varma, että olen aikaisemminkin laittanut ankan rintapaloja confitiin, mutta en löytänyt siitä merkintöjä blogissa. Koivethan yleensä ovat ne osa ankkaa, jotka upotetaan rasvaan tai öljyyn, mutta yhtä hyvin se käy rintapaloillekin. Tällä kertaa minulla ei ollut oikeaa ankanrasvaa, vaan käytin tavallista kasviöljyä ja hyvin sekin toimi. Tärkeintä oli saada aikaan ranskalainen ruokalaji mahdollisimman vähällä vaivalla ja vielä silloin, kun en itse ehdi olla keittiössä pientä alkuvalmisteluaikaa enempää. 

Ankanrintaa confit-menetelmällä haudutuspadassa

• 2 ankanrintaa nahkoineen päivineen
• kasviöljyä niin paljon, että palat peittyvät
• suolaa ja pippuria
• muutama hieman nahistunut uuden sadon punasipuli
• rosmariinia
• timjamia
• ranskalaista rakuunaa 
• valkosipulilastuja

Taputtelin ankanrinnat kuiviksi talouspaperilla ja hieroin niiden pintaan suolaa ja pippuria. Kaadoin haudutuspataan kasviöljyä ensin lorauksen ja nostin sitten lihapalat padan pohjalle. Näin sen takia, etteivät ne takerru ensin kuivalle pohjalle. Ripottelin pataan sipuleita, valkosipulilastuja ja yrttejä ja kaadoin lisää öljyä sen verran, että ankanpalat olivat uppeluksissa. Öljyä meni kuin noin 0,75 litraa. 

Laitoin padan low asetukselle ja jätin sen töihin oman työvuoroni ajaksi. Kun palasin töistä, kurkistin pataan. Hyvinhän siellä sujui. Nostin ankanrinnat lautaselle hieman valumaan ja mietin, mitä tekisin nahkapuolelle. Ei niille tarvinut tehdä yhtään mitään,  olivat rapeutuneet aivan mainiosti öljyssä. Ankanrinnat olivat haudutuspadassa low-asetuksella kaikkiaan vähän yli viisi tuntia. Öljy täytyi kierrättää, sillä siinä oli sen verran mausteita ja muita hökeitä, ettei sitä olisi voinut siivilöitynäkään käyttää enää  esimerkiksi friteeraamiseen.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspataa koskettavat postaukset. 

Tour de Francen viides etappi tosiaan alkoi ilman Mark Cavendishia, joka loukkaantui eilisessä loppukirikolarissa. Tapahtumien vuoksi myöskään Peter Sagan ei jatka kisassa. Tämänpäiväinen etappi on ensimmäinen oikea vuorietappi, jossa nousuja ja laskuja riittää. Etappi tulee päättymään rankkaan nousuun. Emme ole illalla kotona katsomassa etappia, vaan sen loppuvaiheet menevät talleenteelle.

Ylihidasta lammasta

Laitoin jo eilen illalla haudutuspataan lampaanpaistin. Se vaati hieman trimmaamista, rasvoja täytyi poistaa ja pikkuisen piti luutakin sahata, että palanen mahtui haudutuspataan. 

Lampaanpaistia haudutuspadassa

• 2,5 kg luullinen pala lampaanpaistia (ennen rasvojen renssaamista ja luun katkaisua)
• 3 dl punaviiniä
• 2 porkkanaa
• 6 pientä sipulia
• suolaa ja pippuria
• 4 laakerinlehteä
• vettä

Trimmasin sulatetun lampaanpaistin rasvoja vähemmäksi ja kokeilin sovittaa paistia haudutuspataan, mutta eihän se mahtunut. Luu oli liian pitkä. Kun Antti tuli kotiin illalla haettuaan Opiskelijan kotiin Alankomaiden reissulta, pyysin häntä sahaamaan paistin luuta lyhemmäksi. Lihansahaamiseen varatulla sahalla lähti sitten palanen luuta ja jopa mahtui pala pataan. Laitoin ensin padan pohjalle kuoritut sipulit ja porkkanat. Hieroin paistin pintaan suolaa ja pippuria ja nostin paistin pataan. Lisäsin mukaan laakerinlehdet ja liemeksi viiniä ja vettä sen verran, että paistin oli puoliksi liemessä. 

Laitoin Crock Pot-padan low-asetuksella 10 tunniksi töihin illalla ennen kuin menin nukkumaan. Aamulla lähdin töihin. Paisti näytti siinä vaiheessa ihan mukavalta, muttei valmiilta. Antti käänsi paistin kylkeä aamupäivän sähkökatkon jälkeen ja laittoi edelleen padan ajastusta low-asetuksella siihen asti, että olin palannut töistä. Pata oli hommissa kaikkiaan 16 tuntia. Liemen siivilöimme ja pakastimme myöhempää käyttöä varten.

Aterialle keitimme tummaa riisiä ja asettelimme lautasille hieman salaattia ja tomaattia, riivimme ylikypsästä paistista nyhtöpaloja riisin kaveriksi. Liha oli todella hyvää, loput kauhoin rasiaan riisin ja liemen kanssa huomenna syötäväksi. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Crock-Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Intialainen ateria

Kun maanantai koittaa, minulle tulee usein puuhakas olo. Sellaista ei usein viikonloppuisin nähdä, mutta maanantaissa on jotain sellaista, että tekee mieli aloittaa päivällispuuhatkin jo ennen kuin päivä valkenee. Niin tänäänkin. Tuli mieleen, että mitään edes haaleasti intialaista ei ole tullut tehtyä aikoihin. Tikka masalaa en ollut koskaan tehnyt aikaisemmin. Enkä varsinaisesti tainnut tehdä nytkään. Kyse on länsimaistuneesta ruoasta, jossa lienee jotain Intiaan viittaavaa. Mutta onko se nyt niin nuukaa? Ohjetta varten vilkuilin hieman tätä postausta. Tein kuitenkin kuten tykkäsin.

Chicken tikka masala crock potissa

• 2 broilerin koipireittä luineen nahkoineen
• 3 broilerin rintafilettä
• loraus oliiviöljyä
• 4 suurta valkosipulinkynttä murskattuna
• peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
• saman kokoinen pala tuoretta kurkumaa kuorittuna ja raastettuna (käytä hanskoja, ettet saa rumia keltaisia sormia päiviksi)
• 1 tl sokeria
• 3 rkl garam masala-maustetahnaa purkista (purkinpohja)
• 1 punainen chili silppuna
• monta kevätsipulin vartta silppuna
• tölkki paseerattua tomaattia
• 1 tl kuivattuja korianterin siemeniä murskattuna
• 1 tl kuivattua kuminaa murskattuna
• 2 kanelitankoa
• 1 tähtianis
• 2 tl suolaa
• mustapippuria myllystä
• 3 dl maustamatonta jogurttia (kahdessa osassa laitettuna)
• koristeluun jotain vihreää yrttiä, meillä oli vain basilikaa

Laita pata kuumenemaan high-asetuksella. Kerää pataan ensin kaikki mausteet, chili, sipulit, inkivääri ja kurkuma. Kaada mukaan tomaattipurkillinen, garam masala ja puolet jogurtista. Sekoittele kaikki hyvin ja lisää mukaan broileripalat. Anna padan tehdä hommiaan high-asetuksella noin 4 tuntia tai low-asetuksella 6-8 tuntia. Käännä välillä kanapalojen kylkeä. Kun ruokailuun aikaa vielä pari tuntia, nosta kanapalat leikkuulaudalle ja leikkaa liha suupaloiksi, riivi pehmeä liha koirireisipaloista, jätä nahka pois. Nosta lihapalat takaisin kastikkeeseen ja jatka hauduttamista. Mausteita voi maistella tässä vaiheessa, liian vähän niitä tuskin on. Kun on aika syödä, lisää mukaan loput jogurtista ja sekoita, anna sen vielä kuumentua. Laita tarjolle basmatiriisin ja juuripaistettujen naanleipien kanssa, juomaksi sopii hyvin mango-appelsiinilassi.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Estofado de Conejo en Tomate

Huhtikuussa ollessani caminolla, söimme sisareni kanssa melkein joka päivä samanlaisen aterian, menu peregrinon. Se oli illan kohokohta, jota varten kaivauduimme kaikkien mahdollisten peittojen alta, puimme ylle omat ja varastetut vaatteet, loput tuulen puolelle kainaloon (meitä paleli melkein koko huhtikuun) ja köpöttelimme enemmän tai vähemmän jäykin jaloin majoituksesta baariin tai ravintolaan. Usein ne olivat samassa rakennuksessa, baarissa oli ruokailijoille oma osastonsa ja siellä oli vaihtelevasti muitakin tuulen ja sateen viruttamia peregrinoja ravintoa vailla. Monessa tapauksessa meidän ei tarvinnut lähteä edes ulos, vaan söimme majoituksemme, alberguen, hostelin tai hotellin omassa ravintolassa.

Menu peregrino oli hieman riisutumpi versio menu del diasta. Jos päivän menusta otettiin hintaa 12-14 euroa, sai menu peregrinon, pyhiinvaeltajan aterian 9-10 eurolla. Vaihtoehtoja oli ehkä pikkuisen vähemmän ja jälkiruoan virkaa toimitti purkki jogurttia, tai jäätelötuutti. Siltikin vaihtoehtoja oli useita tässä kolmen ruokalajin ateriassa. Alkuun saattoi valita vaikka keiton, salaatin, kypsennettyjä vihanneksia, tai pastan. Pääruokavaihtoehtoina oli kalaa, kanaa, naudanlihaa tai possua. Järjestään kaikkien kanssa tarjottiin ranskalaisia perunoita, eikä lautasella sitten muuta ollutkaan. Jälkiruoka oli joko jo mainitut jogurtti tai jäätelö tai sitten hedelmä tai teollinen purnukka jonkunlaista vanukasta. Juomana oli vettä ja viiniä. Olut tai limsa saattoi maksaa erikseen. Viinin määrä vaihteli lasillisesta puoleen pulloon/syöjä ja yksin syöville saattoi eteen ilmestyä kokonainen pullokin. Aina, ihan aina viini oli punaista ja aina, ihan aina se oli kylmää.

Minun ruokahaluni oli kateissa melkein koko caminon ajan, mutta siitä huolimatta söin ainakin yhden aterian päivässä, usein jopa odotin syömään pääsyä. Iltaisin olimme monesti aika väsyneitä tai ainakin laiskistuneita päivän kävelystä, ettemme muuta viitsineetkään tehdä kuin käydä syömässä. Todella usein satoi vettäkin, ettei mikään erityinen iltakävely houkutellut, kun oli jo koko päivän kävellyt sateessa. Istahtaminen ravintolan pöytään, tutun menun saaminen eteen tai tarjoilijan luetellessa vaihtoehdot olo oli turvallinen ja lämmin. Siitä pidin Espanjassa todella paljon, baarien ja ravintoloiden turvallisesta tunnelmasta. Siellä sai mitä tilasi. 

Melko pian huomasin, että pääruoka oli usein tylsäpuoleinen, aina se lihapala pannulla hyvin vähin maustein paistettuna, kala usein niin ruotoista, että sen syöminen oli tuskaa. Aloin valita salaatin lisäksi alkuruokapuolelta pastan pääruoaksi ja se oli minulle hyvä vaihtoehto. Ensinnäkin pidän pastasta kovasti ja toiseksi se tuntui pitävän minut tiellä ja polulla hyvin. Pastat olivat hyvin yksinkertaisia, bolognesea tai tonnikalaa, tai sitten pelkkää tomaattikastiketta. Usein pastaa oli hyvin runsas annos, etenkin jos pyysin sen pääruoaksi. Kai sieltä keittiöstä katsottiin, että jollain tuokin ulkomaanpelle täytyy pitää elävien kirjoissa. 

Muutaman kerran menu peregrino oli poikkeuksellisen mukava kokemus. Se saattoi olla yhteisateria koko donativo-paikan sen iltaisille vieraille. Osallistuimme muutaman kerran tällaiselle aterialle, jopa minulle, luontaiselle sivustakatsojalle ne olivat mukavia tapauksia. Ruoka oli yhtälailla yksinkertaista, ehkä jopa yksinkertaisempaakin, vapaaehtoisten kokkaamaa ja kaikkien yhdessä tarjolle laittamaa. Niistä aterioista en muista niinkään sitä mitä söimme, vaan tunnelman. 

Toisinaan lautaselle ilmestyi jotain oikein hyvää ruokaa ja se kyllä piristi päivää erityisen paljon. Tällaisen erityisen hyvän aterian söimme erään todella tuulisen päivän iltana. Olimme kävelleet tuulessa ja välillä sateessa etapin, jolla ei ollut yhtäkään levähdyspaikkaa, baaria tai edes bajamajaa. Olimme kyllä tietoisia asiasta jo aamulla lähtiessämme, vasta kesämpänä välille tulisi mobile cafe, mutta aikaisin keväällä taival oli vailla mitään palveluita. Se sattui olemaan vanhan roomalaisen tien pohjaakin, supisuoraa ja suoraan sanottuna tylsää kävellä, tuuli aivan armottomasti ja vettä satoi välillä terävästi naamaa piiskaten. Sinä päivänä ei muuta tahtonut, kuin päästä perille sadevarusteet tuulessa lepattaen ja perille me pääsimmekin pieneen kylään, Calzadilla de la Cuezaan, jonka väkiluku opaskirjamme mukaan taisi olla viidestäkymmenestä sataan asukasta.

Kyseessä oli tyypillinen espanjalainen kylä, jonne astuessaan näki jo toisen laidan. Muutama kymmenen taloa oli molemmin puolin pääkatua, pari albergueta, pikkuinen kyläkauppa, hostel, jossa oli baari ja ravintola. Asetuimme taloksi hostellin huoneeseen ja sinäkin päivänä palelimme niin maan perusteellisesti. Kuivattelimme kamppeitamme ja katselimme sadetta joka piiskasi ikkunaan. Aava laidun- tai peltomaisema aukeni ikkunasta niin kauas kuin katse ylsi. Päiväunien ja McGyver-jakson jälkeen oli aika mennä päivälliselle. Vaikka kylä oli pieni, oli sen ravintola kuhiseva sinä iltana, alberguista ja mahdollisista muista majoituksista, joista emme tienneet, oli tullut useita seurueita ihmisiä syömään. Luultavasti ravintola oli ainoa paikka, mistä ruokaa sai siinä kylässä. 

Ravintolassa oli toimiva wifikin, joten muistan viestittäneeni Antillekin aterian aikana, sillä päivän kuulumisten vaihtaminen oli hyvin tärkeää, kun poissaolo kotoa oli niinkin pitkä. Hän kysyi, olinko saanut jo parsaa syödäkseni, Suomessa espanjalainen parsa oli juuri syrjäyttänyt perulaisen kauppojen hyllyllä. Sain juuri eteeni päivän salaattini ja sen päällä pötkötti kaksi pitkää valkoista parsaa, mutta ne taisivat olla kyllä purkista. 

Onneksi valitsin sinä päivänä pääruokani pääruokaosastosta, enkä ottanut pastaa. Listalla oli kania ja se kuulosti kiinnostavalta. Valinta oli mitä parhain. Saimme eteemme annokset, joissa oli muutama hyvin haudutettu kanipala maukkaassa kastikkeessa. Päivän ranskalaiset olivat hieman raakoja, mutta se ei haitannut, sillä kani oli suorastaan erinomaista. Kylmä punaviini ja jossain määrin huvittavan ravintoloitsijan kekkaloiminen salin puolella tekivät ateriasta yhden parhaista, vaikka jälkiruoka kuitattiinkin taas hedelmällä tai jäätelöllä. Söimme toisenkin kerran kania matkan aikana, mutta aivan niin hyvää se ei sillä kerralla ollut. Jo caminolla päätin, että tämän vuoden Espanja-haasteen aikana kokeilisin toistaa tuon kaniaterian niin hyvin kuin osaisin.

Kieltämättä nuo ranskalaiset olivat hieman valjuja, mutta se kani, se oli hyvää!

Tänään oli sitten kauan odotettu kanipäivä. Olin ostanut ranskalaisen kanin Sokoksen ruokaosastolta jo odottamaan. Kanin oli pakattu vakuumiin ja niitä on melkein aina saatavilla. Olen käyttänyt tällaisen kanin pari kertaa kotikokkailuissa. Melkein päivälleen kolme vuotta sitten laitoin kania paellaan, tosin silloin jänistin lihan irrottamisesta luista ja laitoin isäpuoleni tekemään sen. Toisella kertaa, keittokirjahaasteessani tein kania Jamie Oliverin ohjeella ragùksi. Käytin valmistamiseen haudutuspataa, sillä sen kanssa on lähes mahdoton epäonnistua. 

Espanjalainen tomaattinen kanipata crock-potissa

• 1 kani, paino noin 1,4 kg
• suolaa ja pippuria
• nokare voita
• valikoima oman kasvihuoneen tomaatteja
• 2 punasipulia
• 2 porkkanaa
• paljon valkosipulia
• punaista, oranssia ja keltaista paprikaa 
• 2 portobellosientä
• 1 kypsä viikuna (hetken mielijohteesta)
• sahramia
• pimentonia
• timjamia ja rosmariinia muutama oksa
• valkoviiniä
• 0,5 l lihalientä (meillä tällä kertaa porolientä erään päivän haudutteluhommista)
• suolaa ja pippuria (lopuksi, jos vielä tarvitsee lisätä)
• iso loraus kermaa
• tuoretta persiljaa

Kanin paloittelu

Jos tällainen aihe tuntuu sinusta epämiellyttävältä lukea, hyppää tämän kappaleen ylitse seuraavan otsikon alle. 

Aiemmilla kanikokkauskerroilla olen luistanut kanin paloittelusta joko delegoimalla sen sukulaiselle tai hauduttamalla eläinpoloisen kokonaisena. Nyt tiesin, että minun olisi suoriuduttava paloittelusta, koska Antilla oli työpäivä, enkä voinut sysätä hommaa hänelle. Etsin netistä neuvoja ja Jamie Oliverin sivuilla oli hyvä video aiheesta, siinä hänen tiiminsä jäsen hoitelee homman niin rauhoittavaan ääneen jutellen, että vähän arempikin uskaltaa ruveta työhön. Youtube-pätkän voi katsoa täällä. 

Kanissa on nylkemisen jälkeen hyvin vähän mitään siivottavaa, mutta ostamassani kanissa oli maksa ja munuaiset jäljellä. Pääkin sillä ressukalla oli tallella, mutta videossa neuvotaan hienotunteisesti miten siitä pääsee eroon, vaikka hieman vistottaisikin. Päätin uhrata ranskalaisen kaulimeni, jos siihen tulisi pieniä kolhuja, se ei haittaisi. Mieluummin käyttäisin sitä, kuin alkaisin nirhata luita poikki sahaamismenetelmällä. Videon neuvoin ei myöskään tarvitsisi erityisemmin katkoa selkärankaa vääntämällä.

Otin esille suurimman leikkuulautani ja painavimman keittiöveitseni. Kuivasin vakuumista kuoritun kanin. Ensin hankkiuduin eroon maksasta ja munuaisista, ne oli helppo leikata irti, sitten päästä. Laitoin kanin kyljelleen leikkuulaudalle. Vasemmalla kädellä (olen oikeakätinen) sovittelin veitsen kanin kaulalle niin, että terä tuntui asettuvan nikamien väliin ja otin kaulimen oikeaan käteeni. Terävällä napautuksella veitsen lappeeseen sain kaularangan menemään poikki ja pienellä lisäviillolla pää oli irti. En pitänyt tästä vaiheesta. Sitten leikkasin vatsaliepeet pois. 

Jatkoin leikkaamalla takajalat irti, se käy helposti, kun ujuttaa veitsen eläimen rungon ja jalan väliseen liittymäkohtaan (suokaa anteeksi käänteisasiantuntevat termini, englanniksi ne olisivat niin helppoja). Yhdellä viillolla koiven saa irti ja se muistuttaa hyvin paljon kanan koipireittä. Sitten vuorossa oli etujalkojen irrotus, se kävi samalla tapaa kuin takakoipien leikkaaminen. 

Jäljellä oli varsinainen kanin runko, jossa on hyvää lihaa mukava määrä, vaikka eläin näyttääkin hyvin loikkineelta ja hoikalta. Yläosassa on tietysti kylkiluinen osa, jossa lihaa ei juurikaan ole ja kanin kylkiluut ovat hyvin pieniä ja teräviä. Tämä osa leikataan ensin pois alimpien kylkiluiden välistä ja jos liemenkeitto on mielessä, se säästetään. Alapäästä leikkasin vielä luisen palan pois, sen missä kanin jalat olivat olleet kiinni. Jäljelle jäänyt osa runkoa neuvottiin leikkaamaan 2-3 palaan, kanin koosta ja ruokailijoiden määrästä riippuen. Minä paloittelin osan neljään pieneen palaan. Painoin runkoa leikkuulautaa vasten hieman litteämmäksi ja sovittelin taas veitsen vasemmalla kädellä nikamien väliseen kohtaan, kolautus kaulimella veitseen ja se meni melko hyvin selkärangan läpi. 

Näin minulla oli kaksi takakoipea, kaksi etukoipea ja kaksi palaa kanin selkää, sekä vatsaliepeet. Luut olivat menneet siististi poikki, tiedossa ei olisi luunsiruja lautasella. Kompostoitavaksi jäivät pää, peräosa ja rintakehä, tällä kertaa en aikonut liemenkeittoon, enkä olisi siihen päätä muutenkaan laittanut. 

Kanin varsinainen valmistaminen

Paistoin kanipaloja voissa pannulla hetkisen joka puolelta. Ripottelin niille suolaa ja pippuria. Nostin palat haudutuspataan odottamaan. 

Leikkasin sipulin ohuiksi suikaleiksi, porkkanan tikuiksi, tomaatit ja paprikat lohkoiksi. Valkosipulin kuorin, mutta jätin kynnet kokonaisiksi. Leikkasin sienet muutamaan viipaleeseen. Leikkasin myös viikunan kuuteen lohkoon.

Asettelin sipulit, porkkanat, sienet, valkosipulin kynnet, paprikat, viikunat ja tomaatit pataan kanipalojen ympärille. Ripottelin päälle hieman sahramia ja pimentonia. Kaadoin mukaan liemen ja valkoviiniä sen verran, että palat olivat lähes peityksissä. Muistin laittaa mukaan myös hieman timjamia ja rosmariinia.

Laitoin padan high-asetukselle, minulla oli aikaa melkoisesti, sillä aloitin päivällistouhut jo puoli yhdeksän aikaan aamulla ja pata alkoi työnsä puoli kymmeneltä. Kävin kääntelemässä paloja pariin otteeseen kypsymisen aikana. Kun kani oli kypsää ja melkein putosi irti luista, nostin palat tarjottimelle. Kaadoin liemen vihanneksineen siivilään ja kauhoin osan vihanneksista blenderiin yhdessä parin liemikauhallisen kanssa. Surruuttelin seoksen tasaiseksi. Kaadoin kastikepohjan takaisin pataan ja lisäsin mukaan vähän kermaa.  Nostin lihapalat ja lisää kypsiä kasviksia takaisin pataan odottamaan ateriaa. Pata oli päällä kaikkiaan 8 tuntia. Maustoin lopuksi vielä lisää suolalla, pippurilla ja tuoreella persiljalla, jota vielä löytyi kasvihuoneesta vähän. 

Lisäkkeeksi tein kahteen kertaan friteerattuja ranskanperunoita, en jättänyt niitä vähän raaoiksi edes Espanjan muistojen vuoksi, vaan paistoin ne rapeiksi ja suolasin kunnolla. Juomana meillä oli kylmää punaviiniä, tottahan toki.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

La Vueltassa ajettiin tänään jo 16. etappi, viimeinen ennen toista lepopäivää. Eilinen jännitysnäytelmä vaati saada jatkoa, mutta sitä ei oikein tullut. En ymmärrä loppua, en oikein tajua miten voittajaksi tuli Jean-Pierre Drucker, mutta kyllä sekin passaa. Kokonaiskilpailun kärki pysyi samana ennen  vapaapäivää, ykkösenä Nairo Quintana, toisena Chris Froome, kolmana kaikkien hymypoikien esikuva Estanban Chaves ja minun lempiajajani Alberto Contador on neljäntenä.