Tomaattinen lohipasta

Tänään saatoimme päästä lämpimämmän sään ulottuville. Tähän mennessä kuuden viikon aikana on ollut pari päivää lämpötila kahdenkympin tienoilla. Tänään on mennyt 25 astetta rikki. Vielä ei ole autossa ilmastoinnin tarvetta, paikkamme leirialueella on varjoinen. Ihan mukava istua ulkona kuuden jälkeen ilman villasukkia, vaikka kyllä on kivaa villasukkienkin kanssa. 

Päivälliseksi tein meille aivan omasta tai asiakkaan päästä pastaruokaa, vielä ei ole tylsistymistä pastaan. Tärkeintä oli käyttää eilen ostetut lohipalaset ja toisena agendana oli käyttää loppuun aurinkokuivattu tomaatti purkista, jonka Antti osti Neufchateaussa ollessamme. Tähän en etsinyt mitään varsinaista ohjetta, vaan tein kuten nyt tähän ikään osaa kotikokki pastaruoan tehdä. 

Tomaattinen lohipasta kahdelle

• 150 g lohta (2 annosviipaletta nahkoineen)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl yrttioliiviöljyä
• 6 palaa aurinkokuivattua tomaattia pieniin paloihin leikattuna
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• 2,5 dl kuivaa pientä kuviopastaa
• vettä ja suolaa pastan keittämiseen
• tuoretta basilikaa ja timjamia 
• sitruunamehua
• raastettua parmesania (toivottavasti kukaan lukijakuntani monista nonnista ei suutu, vaikka laitoin kermaa ja parmesania ja kalaa samaan annokseen, se on tietääkseni valtiorikos Italiassa, siksi onkin hyvä pysyä Ranskassa, jossa mikään ei ole ihan niin tarkkaa)

Ensimmäisenä laitoin pastaveden kiehumaan ja sitä odotellessa (kaasupanos tuli  myös vaihdettua) paistoin ensin lohiviipaleet öljyssä, olin pintamaustanut ne suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Käänsin viipaleita niin, että kaikki neljä pintaa kypsyivät hieman ja käärin palat folioon odottamaan, jolloin ne kypsyivät loppuun. 

Kun pastavesi kiehui, lisäsin kattilaan kuivapastan ja sekoittelin. Uudella kaasupanoksella oli hieman hankala saada pasta kiehumaan sopivasti, kun liekki olikin niin ponteva. Käytin vain 4 minuutin kypsymisajan vaativaa pastaa kaasunsäästösyistä. 

Leikkasin aurinkokuivatut tomaatit pieniin paloihin ja kaadoin ne samalle pannulle, jolla lohipalat oli paistettu, öljyä ei tarvinut lisätä, sillä tomaateissakin oli öljyä. Paistoin tomaatteja pari minuuttia ja lisäsin mukaan tomaattipyreen ja sekoittelin. Hetken päästä lisäsin vielä kerman ja kastike kiehui sopivasti kokoon juuri, kun pasta oli kypsää. Kumosin pastan kastikepannulle ja sekoitin. Annoksiin jaoin pastan kastikkeineen lautasille ja nostin foliokääreestä lohiviipaleet pastan päälle. Pintaan vielä yrttejä, sitruunamehua, pippuria ja parmesania. 

Kuvan oton jälkeen nostimme helposti irtoavat nahkat lohipaloista pois. Sanoisin, että oikein hyvä ateria taas ja täsmälleen oikean kokoinen, kumpikin jaksoi syödä annoksensa ilman ähkyä. Eikä jäänyt tähdenlentoja. Hinnaksi kahden hengen aterialle arvioin noin 6€, josta lohen osuus oli suurin. 

Giro d'Italia on kääntynyt loppupuolelleen, tänään oli jo 12. etappi. Nyt kun leirialueen wifi on epäkunnossa (liekö totta) olemme oman mobiilidatan varassa. Olemme alkaneet käyttää prepaid sim-korttia. Kuukautta on vielä jäljellä 10 päivää ja omat gigat alkavat olla loppupuolella. Tupakkakaupasta ostettu 200 gigan kortti oli helppo ottaa käyttöön puhelimeni toiselle korttipaikalle ja voin vaihdella sen ja oman varsinaisen sim-kortin välillä. Prepaid kortti on voimassa 30 vrk ja toimii ainakin Ranskassa, mahdollisesti myös muissa EU-maissa, mutta sillä ei nyt ole väliä, sillä aiomme olla Ranskassa vielä useita viikkoja. 

Tällä ostonetillä siis pystyimme katsomaan Giron etappia ja aloitimme siltä kohdalta, kun matkaa maaliin oli vielä 50 km. Nopein oli tänään Alec Segaert (ikinäkuullukkaa) ja Afonso Eulalio piti jälleen pinkin paidan omassa garderobissaan, ottipa jopa 6 sekuntia lisää etumatkaa Jonas Vingegaardiin voittaessaan yhden välikirin. 

Arroz con Salmón y Guisantes – espanjalainen lohi-riisipannu (melkeinpaella)

Tänään meillä oli täältä otettu ruokalaji päivällisenä, se ei ole paella, vaikka valmistustavassa onkin samaa ja raaka-aineissa. Ruoan nimi on espanjaksi Arroz con Salmón y Guisantes ja tulkkaan sen tarkoittavan riisiä lohen ja herneiden kanssa. Taas kerran kävi niin, että yritykseni ottaa raaka-aineita oikein vähän, otin sittenkin riisiä ja herneitä liikaa. Ohjeeseen tarvittavan lohen ostimme eilen ihanasta fresh-ketjun kaupasta. 

Kävimme tuon liikkeen kaupoissa ensimmäisen kerran tämän kevään matkalla ja ovelta ajattelin, että onpa varmaan kallista, kun oli niin hienoa. Onhan niissä kalliitakin artesaanituotteita, mutta myös ihan tavallisen hintaisia. Eilisen ruoan pinaatit maksoivat 0,18€ ja sienet 0,38€. Alla olevassa kuvassa on muun muassa sipulivalikoimaa, ne hinnat eivät ole ihan halvimpia, sen myönnän. 

Tuolta kaupasta ostin vähän lohta. Lohi on kallista täälläkin, Suomessa taitaa olla taas edullisempaa. Oli kiva hoksia pakkaus, jossa oli fileitten päitä siististi nahattomiksi leikattuna. Olisin joka tapauksessa leikannut lohipalan nahattomaksi ja pienemmiksi paloiksi, joten oli ihan järkevää ostaa jämäpalapakkaus, 177 g ja se riitti kahdelle hengelle mitä parhaiten. Kalkuloin, että tämän päivän kahden hengen aterian hinnaksi tuli 4,50€. Ja kalan osuus siitä oli 3,18€.

Pienensin ohjetta joka puolelta ja vähän muutin tekotapaa, ei kerrota Albertille. 

Arroz con Salmón y Guisantes 

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 salottisipuli suikaloituna (puolikas olisi riittänyt)
• 1/5 vihreää paprikaa suikaloituna
• 1 keltainen tomaatti suikaloituna
• 1 rkl oliiviöljyä
• 177g lohifilepaloja 
• suolaa ja pippuria
• sitruunamehua
• 1,2 dl paellariisiä (1 dl olisi riittänyt)
• puolet pienestä PAELLERO-paellamaustepussista
• 1 rkl paprikapyrettä (olin ottanut sen esillekin, mutta unohdin laittaa #kuihienooseon )
• 3 dl vettä
• 0,5 dl roseviiniä
• 1 dl pakasteherneitä (0,5 dl olisi riittänyt)
• sitruunamehua ja tuoretta persiljaa viimeistelyyn 

Tein preppauksen sisällä samalla, kun katsoimme La Vueltaa koneeltani ja telkkarista päivän mellakoita ja mielenosoituksia Ranskasta. Suikaloin sipulin, paprikan ja tomaatin ja keräsin kaikki ainekset tarjottimelle. Lohipalat esimaustoin suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Ruoan varsinaisesti tein ulkona Campingazin liedellä. Oli vähän liian tuulista, saattoi mennä kaasua vähän haaskuuseen. 

Kuumensin uudella melko pienellä pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma, paistelin siinä sipulia ja paprikaa muutamia minuutteja. Kumosin ne sitten lautaselle odottamaan. Lisäsin öljyä pannulle ja paistoin esimaustettuja lohipaloja joka puoleltaan minuutin verran, niiden ei tarvinut vielä tulla kypsiksi. Kumosin nekin lautaselle odottamaan. 

Seuraavaksi laitoin pannulle taas ihan vähän öljyä lisää ja kaadoin riisit tyhjälle, öljyiselle pannulle. Ripottelin PAELLERO-mausteseosta (luin sen aikoinaan söpöisesti Palleroksi ja sen takia ostin sitä espanjalaisesta ruokakaupasta, joskus vuonna 2013). 

Sekoittelin ja annoin riisin kypsyä ihan hetkisen sellaisenaan. Sitten kaadoin puolet vedestä, noin 1,5 dl pannulle ja palautin sille sipulit ja paprikat ja myös tässä vaiheessa raa'at tomaattisuikaleet. Sekoitin ja lisäsin loput vedestä. Ripottelin mukaan suolaa ja pippuria ja laitoin kannen pannun päälle. Tarkoitus oli kypsentää ruoka sekoittelematta ja jopa saa aikaan aavistuksen kärähtänyt pohja, crust, mutta sitä en kyllä tällä pannulla ja tuulisissa oloissa saanut aikaan. 

Koska minulla oli oikeaa paellariisiä, se kyllä toimi hyvin, neste imeytyi hyvin riisiin ja mausteseos värjäsi riisin kauniisti. Se paprikapyre olisi ollut kyllä hyvä lisä. Noin vartissa riisi alkoi olla kypsää ja neste imeytynyt riisiin. Siinä vaiheessa alkoi tuuli olla todella puuskainen ja vähän satoikin, niin siirryin viimeistelemään ruoan autoon CampaKeittiöön. 

Ripottelin pakasteherneet ruoan pinnalle ja asettelin puolipaistetut lohipalat kaikkein päällimmäiseksi. Lisäsin vielä nesteeksi hieman viiniä ja haudutin ruokaa muutaman minuutin kannen alla. Siinä vaiheessa riisi oli kypsää ja lohi myös. Harmi, että laitoin herneitä liikaa, ei vaan millään meinaa uskoa, että desi riisiä on kahdelle liikaa. 

Annosten päälle kiersin vielä lisää pippuria ja ripottelin suolahiutaleita sekä persiljaa ja sitruunamehua. Harmi, ettei sitä kärähtänyttä pohjaa tullut, mutta muuten oli hyvää. Millä ihmeellä oppisin yhä vielä pienentämään raaka-aineiden määrää niin, että ruokaa tulisi sopivasti? 

La Vueltassa oli medium mountain-etappi, eivätkä mielenosoitukset estäneet etapin toteuttamista. Nopeimmaksi ajoi Giulio Pellizzari, mikäli ymmärsin oikein tämä oli 22-vuotiaan ajajan ensimmäinen ammattilaistason voitto. Jonas Vingegaard johtaa yhä kokonaiskilpailua ja toisena on Joao Almeida 50 sekunnin päässä. Huomenna on henkilökohtainen aika-ajo, joka on profiililtaan tasainen. 

Sovellusten sovellus – bouillabaisse

Tämän päivän ruokana meillä oli niin ranskalainen kalakeitto kuin pystyin aikaansaamaan. Olen lukenut monesta paikkaa, että bouillabaissea on niin monenlaista kuin keittäjääkin ja se sopii minulle. Kävimme aamulla ennen matkan jatkamista kolmessa ruokakaupassa ja siellä vielä ajattelin, että tekisin jotain muuta kuin keittoa, mutta kun olimme perillä Ölandin saarella, satoi vettä sen verran runsaasti, että koko ruoanlaitto siirtyi sisälle. 

Sateella keittoruoka on kätevä tehtäväksi yhdellä kattilalla kaasuliedellä. Minulla oli vain osa niistä aineksista, joita yleensä bouillabaisseen liitetään, mutta kuitenkin niin montaa, ettei keittoa tarvinnut alkaa uudelleen nimetä. Yritin tehdä niin vähän keittoa, että se menisi hyvin yhdellä aterialla ja se tarkoittaa, että aineksia ei todellakaan kulunut paljon. 

Mobilebouillabaisse kahdelle

• 1 rapeavartinen keväsipuli silputtuna
• 3 pientä valkosipulikynttä viipaleiksi leikattuna
• 2 pientä perunaa suikaleiksi leikattuna
• puolikas porkkanaa suikaleiksi leikattuna
• 2 tomaattia suikaleiksi leikattuna
• 5 cm pätkä kesäkurpitsaa suikaleiksi leikattuna
• 0,75 dl pakasteherneitä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 dl roseviiniä
• 2 rkl kasvisfondia
• 4 dl vettä
• 150 g pakastettua lohta kuutioiksi leikattuna
• noin 50 g pakastekatkarapuja
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Mobileaioli

• 1 valkosipulinkynsi raastettuna
• 4 rkl majoneesia tuubista

Otin jo aamupäivällä kauppareissun jälkeen kaksi annospalaa lohta (neljän pakkaus, eka kertaa tällä reissulla ostimme lohta) sulamaan jääkaappiin. Kun olimme asettuneet leirille, aloitin heti ruoanlaiton, sillä kello oli jo melko paljon, päivälle tuli mittaa yllättävän paljon. Sitä paitsi olemme jo Ruotsissa, joten syöminen kuuden maissa ei ole liian aikaisin, muttei hirveän myöhäkään.

Silppusin sipulin, leikkasin kesäkurpitsan, porkkanan puolikkaan, perunat ja tomaatit suikaleiksi. Otin katkaravut ja herneet pakastimesta odottamaan. Leikkasin lohen kuutioiksi ja viipaloin valkosipulin ja yhden kynnen raastoin aiolia varten. En ajatellutkaan tehdä itse majoneesia, vaan otin sitä jääkaapissa olevasta tuubista ja sekoitin siihen valkosipuliraasteen. Aiolin tapainen keiton koriste odotti pikkukupissa aterian valmistumista. 

Kuumensin kattilaa kaasuliekillä ja lisäsin sinne lorauksen oliiviöljyä. Kun öljy oli kuumaa, kaadoin kattilaan hieman sulaneet herneet, kesäkurpitsasuikaleet, perunasuikaleet, porkkanasuikaleet, sipulit ja valkosipulin ja kypsentelin niitä viitisen minuuttia. Sitten lisäsin kattilaan tomaattisuikaleet ja viinin ja annoin viinin kiehua lähes kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvinfondin ja vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kun keittopohja oli kypsynyt noin kymmenen minuuttia, lisäsin vielä lohikuutiot ja katkaravut. Sekoittelin, maustoin suolalla ja pippurilla ja annoin keiton hautua vielä viitisen minuuttia pienellä liekillä. Maistelin ja huomioin, että liemessä oli jo erinomainen maku, hieman pippuria vielä, liekki pois kattilan alta, kansi päälle ja odottelua vielä viitisen minuuttia. 

Annoksiin kauhoin kuppeihin kaikkia keiton sattumia, kunnolla lientä ja lusikoin päälle pika-aiolia ja ripottelin pinnalle vielä persiljaa. Olipa todella hyvä keitto, tosin sen syömisestä tuli  niin kuuma, että piti avata autosta ovi. Onneksi oli jo lakannut satamasta. 

Tour de Francen 11. etappi aloitti toisen jakson Toulousesta alkanut ja sinne päättynyt 156 km mittainen reitti. Katsoimme etappia ruoanteon ja -syömisen aikana tallenteelta, nyt ei tarvitse enää gigoja säästellä, kun ollaan Pohjolassa. Nopein oli Jonas Abrahamsen ja keltapaidassa jatkaa Ben Healy, toisena puolen minuutin päässä on Tadej Pogacar.

Muuten hyvä mutta huono – lohikeitto

Eilen ruoanlaittojonossa oli 150 g lohta ja visualisoin todella kaunista keittoa, johon tulisi porkkanaa, perunaa ja lohta. Sellaista teinkin, mutta siitä ei tullut kaunista. Tiedän syyllisenkin, tai oikeastaan kaksi. Ensimmäinen syyllinen olin minä itse ja osakas tässä sopassa oli violettipintainen porkkana. 

Lohikeitto joka ei kauneuspisteitä saanut

• 150 g lohta (nahaton ja kuutioiksi leikattu)
• suolaa ja pippuria
• limettimehua
• 4 porkkanaa (mieluiten oransseja tai keltaisia)
• 3 perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 6 ruusukaalia
• 1 suuri kevätsipuli
• muutama pinaatinlehti (loput kompostiin, koska olivat menossa huonoiksi)
• 4 dl vettä
• 1 dl kookoskermaa
• korianteria silppuna

Korjaussarja

• 4 dl vettä 
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl tomaattipyrettä
• muutama hippu sahramia
• ruohosipulia silppuna
• lisää limettimehua

Kuorin ja viipaloin porkkanat ja perunat, samoin viipaloin kevätsipulin. Valikoin pinaattirasiasta kunnolliset lehdet ja loput menivät kompostiin. Leikkasin ruusukaalit puolikkaiksi ja otin päällimmäiset lehdet ja kannat pois. Poistin lohipalasta nahkan ja leikkasin kalan kuutioiksi, joille ripottelin suolaa ja pippuria ja vähän limettimehua. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä muutamia minuutteja porkkana- ja perunaviipaleita. Kumosin ne kattilaan ja kaadoin päälle vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kuumenin keittopohjan kiehuvaksi ja pian huomasin, että pieleen meni. Violettipintainen porkkana värjäsi veden (eikä mitenkään yllätyksellisesti, olisihan tuo pitänyt älytä) todella ruman väriseksi, hailukan violetiksi. Tuumin hetken mitä tehdä ja päätin sitten antaa vihannesten kypsyä hetken ja vaihtaa sitten keitinliemen.

Näin sitten teinkin, kaadoin perunat ja porkkanat siivilään ja palautin ne sitten kattilaan uuden veden kanssa. Kyllä ne hemputin porkkanat edelleen värjäsivät vettä hieman, muttei niin pahasti. Jonkun ajan kuluttua, kun porkkanat alkoivat olla kypsiä, lisäsin keittoon ruusukaalit, kevätsipulin, pinaatin ja lohikuutiot. Sekoittelin ja olin lähes tyytyväinen. Maustoin limettimehulla, suolalla ja pippurilla. 

Kun lohikin oli kypsää tein seuraavan möhlinnän, lisäsin mukaan kookoskermaa. Ja sehän sai keiton näyttämään ikävästi siltä, että se olisi jo kertaalleen syöty. Kookoskerma jopa hieman leikkasi kiinni, ehkä limettimehun vuoksi. 

Korjaustoimenpiteinä käytin vaihtoliemen lisäksi soijakastiketta (auttoi vähän), tomaattipyrettä (vei väärään suuntaan) ja sahramia (auttoi vähän peruuttamaan pyrevirhettä). 

Mutta sekoittelin, maistelin ja sanoin Antille, että katsellaan syödessämme vaikka pihan lintuja keiton sijaan. Se maistui kyllä hyvältä, mutta näytti pahalta. 

Keittokulhossa ruoka näytti hieman paremmalta etenkin, kun päälle tuli vielä korianteria ja ruohosipulia. Liemi oli lohikeitoksi aivan liian paksua, mutta lohdutin itseäni, että tämähän on vähän (tosi vähän) kuin amerikkalaista chowderia, jollaiseen en kyllä lainkaan pyrkinyt. 

Tarinan opetus: Älä käytä violettia porkkanaa liemiruokaa. Koskaan. Ikinä.

Korealainen pyttipannuke

Siskoni oli meillä muutaman päivän ja söimme, joimme ja katsoimme Koreaa. Saldona oli kokonainen pitkä k-drama, 40 jaksoa Absolute Boyfriendiä, kaksi kokonaista korealaista päivällistä, vähän nukkumista ja tilkkeinä k-pop-videoita. Nyt on tuttu haikea olo, kun on pitänyt päästää irti pitkän sarjan hahmoista ja siskon seurasta. 

Edellisten päivien päivällisistä jäi hieman aineksia korealaiseen tähdenlentoon. Samalla menivät loppuun sivukkeet, joita tein maanantaina ja tiistaina. CampaKimchi on jo loppunut ja arvelen, ettei minun kannata enää laittaa alulle isoa satsia kimchiä ennen seuraavaa CampaReissua. Käytämme pois pieniä ostokimchipurkkeja. Tämän päivän ruoassa oli kaikenlaista omasta ja asiakkaan päästä. 

Korealainen pyttipannu

• 1 rkl wokkiöljyä
• 10 cm pätkä purjoa silputtuna
• 2 pientä punaista suippopaprikaa (noin etusormeni kokoista)
• 2 kananmunaa
• 1 rkl wokkiöljyä
• 2,5 dl tähderiisiä
• 2 annospalaa bulgogilohta (tätä tein aiemmin tähän tapaan)
• 1 dl sulatettuja katkarapuja (vähän tarpeettomia, mutta sainpa pussinpohjan käytettyä)
• 1 dl pakasteherneitä
• 2 rk sitruunamehua
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl osterikastiketta
• pippuria

Tähdesivukkeet

• muutama soijamarinoitu viiriäisenmuna (tällä ohjeella)
• pikkuisen jälkimarinoitua munakoisoa (sama ohje, mutta kesäkurrella toteutettuna)
• ei ollut enää kimchiä

Paistoin ensin wokkiöljyssä purjoa ja paprikaa silppuna pari minuuttia ja kumosin ne lautaselle. Rikoin kaksi kananmunaa samalle pannulle, öljyä ei tarvinnut lisätä tässä välissä. Kääntelin kananmunia lastalla hetkisen ja kumosin massan samalle lautaselle kuin paprikan ja purjon. Lisäsin hieman öljyä ja riisin, jonka pienin puuhaarukalla. Paistelin riisiä kolmisen minuuttia, lisäsin mukaan sitruunamehun, soija- ja osterikastikkeet, sekoittelin. 

Lisäsin pannulle kaksi palaa tähdelohta, sulatetut katkaravut ja herneet ja sekoittelin hyvin. Palautin pannulle riisin, lohen ja katkisten seuraksi paprikan, purjon ja kananmunan, sekoittelin taas. Lopuksi vielä viimeistelin pippurilla ja lirauksella sitruunamehua. Annokseen nostelin vielä loput soijamarinoidut viiriäisenmunat ja muutamat viipaleet jälkimarinoiduista munakoisoviipaleista. Katkaravut olisi voinut jättää poiskin, niin suuri pannullinen ruokaa tästäkin tuli. 

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan välilehdille Tähdenlennot ja Pöytä Koreaksi. Allaolevassa kuvassa (jota en ole itse ottanut) on korealaisen huippukokouksemme tähdet, joille annan nimet Ex, Maskeeraaja ja Robotti, sillä en koskaan muista kenenkään sarjojen hahmojen nimiä. Vaikka nyt muistankin, että keskimmäisen henkilön nimi on Dada. 

Väärän päivän kalakeitto talvihorroksen aikaan

Olen tosi huono muistamaan erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä korvapuusti- ja keittopäiviä, mitä nyt milloinkin instassa ja blogeissa näkyy. Olisi hauska osallistua, mutta hoksaan ne vasta, kun jotain muuta on lautasilla tai kello on niin paljon, ettei enää ole intoa alkaa leipoa. Leipominen on muutenkin jäänyt tosi vähälle viime aikoina, oikeastaan vuosina. Pitäisi leipoa niin pieniä määriä, että ne tulisi syötyä säällisessä ajassa, ettei siinä oikein ole mieltä. 

Juttelin vähän aikaa sitten siskoni kanssa päivän ruokasuunnitelmista ja hän silloin oli aikeissa tehdä lohikeittoa pitkästä aikaa. Minullekin tuli ajatus, että kun seuraavan kerran ostan lohta, teen minäkin lohikeiton. Ja niin teinkin, tosin päivän myöhässä kansalliseen kalakeittopäivään nähden. Blogissakaan ei ole kuin pari kala- tai lohikeittoa, joten yksi vielä mahtuu, olkoonkin että se syötiin päivän myöhässä ja postaan paljon myöhemmin. Viikon ainakin. Olen melko viikkopöllö nykyään, olen osittain talvihorroksessa. Sen näkee siitäkin, että Googlen mukaan en viime kuussa käynyt  kuin kolmessa paikassa ja nekin olivat kaikki alle 15 km päässä kotoa. 

Myöhästynyt lohikeitto kahdelle

• 4 pientä perunaa (enempiä ei taloudesta löytynyt)
• 3 porkkanaa
• 2 kevätsipulia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 250 g lohta kuutioiksi leikattuna
• 5 dl vettä 
• pieni hippunen sahramia
• suolaa ja pippuria
• tuoretta tilliä
• 0,5 dl kermaa

Luulin, että meillä on enemmäkin perunoita, mutta niille oli käynyt huonosti, pussissa oli pitkiä ituja ja niitä minä en pysty kohtaamaan. Antti vei pussin varastoon ja laittaa perunat sitten multaan, jos kevät joskus tulee. Hän kuitenkin löysi toisen pussin perunoita, sieltä löytyi neljä pientä asiallista perunaa, jotka saivat luvan riittää. Porkkanaa oli kylliksi, sitä tuli nyt enemmän keittoon kuin perunaa, vaikka yleensä teen toistepäin. 

No, joka tapauksessa kuorin ja leikkasin perunat ja porkkanat kuutioiksi ja sipulit viipaleiksi. Säästin hieman sipuleiden vihreitä osia annosten päälle ripoteltavaksi. Tilliäkin leikkasin jo valmiiksi silpuksi. En ollut muistanut omaa tillivinkkiäni, joka kuuluu näin: Jätä perjantaina ostamasi tillinippu pussissaan pöydän reunalle pötkölleen äläkä vilkaisekaan siihen viikonlopun aikana, mikäli on tarkoitus käyttää tilliä sitten joskus. Sitten joskus ota tilli esille ja kas, se on ihan kunnossa. Olin laittanut tillin pussista purkkiin ja purkkiin vettä ja tilli oli kuoleman kielissä jo ostamista seuraavana päivänä. Vähän siitä sai vielä pelastettua. 

Leikkasin lohen kuutioiksi, kunhan olin ensin saanut se kohtuullisen sievästi leikattua irti nahasta. Loput fileestä siistin, vakumoin ja pakasti toista ateriaa varten. 

Laitoin pannulle öljyä ja voita ja kun pannu oli kuuma, kumosin sille perunat, porkkanat ja melkein kaikki sipulit. Kiersin myllystä suolaa ja pippuria pannulle. Kypsentelin niitä muutaman minuutin ja kaadoin mukaan valkoviinin, joka sai kiehua olemattomiin. Kumosin pannun sisällön kattilaan (olisin voinut tehdä tämän esipaistelun kattilassakin tiskinsäästösyistä, mutta enhän minä tajunnut) ja lisäsin mukaan vettä niin paljon, että ainekset peittyivät ja tuumin, että määrästä tulisi kaksi kunnollista kulhollista ruokaa. Ripautin kattilaan vähäsen sahramia. Varastoni alkavat ehtyä, joten otan aina vain ihan vähän purkista, niin riittää vielä seuraavaankin kertaan. Joskus sekin hauskuus lakkaa, tiedän. Sitten pitää lähteä vaikka caminolle, Espanjassa sahrami ei ole niin kallista. Ei oikeastaan kallista ollenkaan.

Annoin keittopohjan kiehua noin 10 minuuttia, siinä ajassa perunat ja porkkanat kypsyivät. Lisäsin mukaan lohipalat ja lorauksen kermaa, todellakin vain noin puoli desiä. En siksi, ettei enempää ollut, vaan koska keitto oikeasti ei tarvitse kovin paljon kermaa. Annoin keiton vielä hautua muutaman minuutin, lohipalat eivät kauan tarvitse kuumauittoa. Paljon (tai no sen verran kuin oli elossa) tilliä päälle ja loput kevätsipulista annoksiin vielä ja valmista oli. Edelleen pidän kuvakuria, eikä keitosta ole kuin  yksi lautaskuva. Ennen olisi ollut ainakin 12. 

Salmon con Espinacas – lohta ja pinaattia

Sunnuntai on reissuissa kahdesta syystä mainio päivä, ainakin täällä Keski-Euroopassa, tiet voivat olla vähän vähemmän piukassa liikennettä ja museot ovat auki. Mutta huono puoli on se, että kaupat ovat usein kiinni. Ranskassa näyttäisi olevan niin, että paikkakunnalla joku isompi kaupoista on auki aamupäivällä hetkisen, muissa ovat ovet säpissä. Eipä siitä ehdi tulla paha tilanne, kun muistaa ennakoida sopivasti. 

Meillä oli aamulla vasta loiva ajatus mihin suuntaan lähtisimme. Oli ajatus, että menisimme hieman etelämmäs, kuin edellisillä kolmella reissulla, mutta säätiedotuksen katsottuamme muutimme mieltämme ja lähdimme kohti länttä. Sitä ennen kuitenkin kävimme kaksi mukavaa kohdetta, joista ensimmäinen oli Belfort. Antti oli ensin sitä mieltä, että olemme menneet sen likeltä niin, että olisimme nähneet kaupungin symbolin, Belfortin leijonan. Se ei kuitenkaan liene mahdollista, sillä se ei näy millekään ohikulkutielle, emmekä ole kyseisessä kaupungissa käyneet koskaan. Hän on ehkä nähnyt eläväisen unen siitä. Leijonan veistäjä on veistänyt myös Vapauden patsaan, opin wikipediasta. Mutta nimi unohtui jo. Se siitä sivistyksestä. 

Belfortin kaupunki oli äkkivilkaisulla oikein kiva paikka, on ollut Tour de Francen etappipaikkana tänäkin vuonna, siitä oli vielä merkkejä näkymässä.

Kävimme myös katsomassa suuren kirkon, kunhan siellä sunnuntain messu päättyi. Näimme myös caminomerkkejä. 

Seuraava kohde oli Peugeot-museo, joka sijaitsee Sochauxissa, älkää kysykö minulta kuinka se äännetään. Veikkaan että jotain sinne päin kuin Söö. Oli taas todella hieno museo, lippu maksoi 12€ ja oli niin paljon kaikenlaisia Peugeotin valmistamaan vekotinta, että oksat pois. Ihan kirjaimellisestikin, firma on tehnyt sahanteriäkin, sekä keittiövälineitä, huonekaluja, ompelukoneita, polkupyöriä, moottoripyöriä ja tietysti niitä autoja. Meilläkin on ollut yksi Peugeot, ah sitä ihanuutta, kun kahden pikkulapsen kanssa sai neliovisen auton! 

Sittenpä teimme museon pihalla pika-analyysin siitä minnepäin lähtisimme. Tuumimme, että aina voi tehdä kuten aikaisemminkin, eli mennä Loiren laaksoon. Nyt tähtäsimme viime vuodelta tutun Autunin pielestä hieman pidemmälle länttä kohden ja sen nimiseen kaupunkiin kuin Decize. Veikkaan, että se lausutaan, että Döö. Ajoimme ensin pari sataa kilometriä moottoriteitä, maksoi 26,40€ ja sitten punaisia teitä ja lopuksi vielä keltaisia teitä, missään tietyypissä ei ollut mitään valittamista. Liikennettä oli ihan älyttömän vähän, olen lähes varma, että tänään oli Ranskassa #pysykotonapäivä. Saavuimme Decizeen puoli viiden maissa ja siellä tosi kivanoloiselle leirialueelle, joka on Loiren ja l'Aron-nimisen joen yhtymäkohdassa. Täällä olemme kaksi yötä ja teemme suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Lue: emme tee mitään suunnitelmia vaan lähdemme ylihuomenna ja portilla arvomme minne päin lähdemme. 

Matkanvarren viiniviljelmiä

La Vuelta on siis alkanut eilen ja sen tähden meillä oli espanjalainen päivällinen, nopea ruoka jossa oli pääosassa pinaatti. Ostimme sitä eilen kaksi suurta kourallista, jotka maksoivat kokonaista 41 senttiä. Lohi maksoi hieman enemmän, kaksi pientä viipaletta noin 7 euroa, emme olekaan syöneet lohta viime aikoina oikeastaan ollenkaan. Mutta nyt oli sen paikka. 

Otin ohjeen jälleen kerran Spain on A Fork-blogista, Albert varmaan lähettää minulle pian laskun tästä hyväksikäytöstä. Mutta oma vikansa, kun tekee niin hienoja ruokia! Sovelsin hieman, sillä meillä ei vieläkään ole valkosipulia ja kuminaa, jälkimmäistä sen takia etten tykkää siitä. 

Salmon con Espinacas – lohta pinaatin kera kahdelle

• 2 annosviipaletta ruodotonta nahallista lohta
• suolaa ja pippuria
• 3 rkl oliiviöljyä
• pimentonia
• 2 kevätsipulia silppuna
• 2 tomaattia kuutioiksi leikattuina (vihreä ja oranssi)
• 104 g tuoretta pinaattia (olisi saanut olla enemmänkin, mutta sen verran pussiin tungin kaupassa)
• 0,5 dl valkoviiniä (koska mä voin)
• kaupan remouladea (en alkanut mobileaiolia nykertää)

Paistoin ensin suolalla ja pippurilla maustettuja lohiviipaleita 2 minuuttia puoliltaan oliiviöljyssä ja nostin viipaleet lautaselle odottamaan.

Jatkoin samalla pannulla, ei tarvinnut lisätä öljyäkään, kumosin pannulle ensin kevätsipulisilpun ja hetken päästä tomaattikuutiot ja lorauksen viiniä. Maustoin höystön suolalla, pippurilla ja pimentonilla. Parin minuutin perästä nostelin suuret pinaatinlehdet parissa erässä pannulle ja sekoittelin. 

Nostin lohiviipaleet pannulle nahkapuoli ylöspäin pinaattihöystön päälle ja peitin pannun improvisoimallani kannella, ruokalautasella, jonka oli käärinyt folioon. Pitää muistaa ostaa jonkunlainen kansi paistinpannulle. Laitoin liekin pois pannun alta ja jätin ruoan kypsymään loppuun noin viideksi minuutiksi jälkilämmöllä. 

Annokseen nostelin ensin pinaattihöystöä ja sen päälle lohiviipaleen, jonka päälle puristimme purkista hieman remouladea. Olipa maukasta pinaattia! Ja lohikin pitkästä aikaa maistui hyvältä, oli juuri sopivasti kypsynyt. 

La Vueltan toista etappia emme ole ehtineet katsoa, tässä meni ilta ruoanlaitossa ja postauksen kirjoittamisesta. Lunttasin, että Andreas Kron on voittanut etapin, mutta menee hetki, että pääsen sinuiksi tämänvuotisen La vueltan nettisivun kanssa. Piti hieman etsiskellä ennen kuin sain tietää, että punaisessa johtajan paidassa ajaa huomenna Andrea Piccolo (taas minulle täysin tuntematon ajaja). Jonas Vingegaard ja Primoz Roglic ovat noin 45 sekuntia perässä sijojen 58-60 tienoilla. Kyllä tämä tästä. Myöhemmin katsomme mitä kisassa on tapahtunut. Mobiilidataa on vielä hyvin jäljellä, sillä kuukausi vaihtuu pian ja voimme melko surutta katsoa tallenteita, vaikkei leirialueella olisikaan asiallista nettiä.

Lohta ja munakokkelia riisinkeittimessä – ja sitä riisiä myös

Näin joitakin aikoja japanilaisessa vlogissa miten sinkkunainen valmisti ruokaa sukulaisille joulun alla, hän laittoi riisiä keittimeen ja siihen päälle kalafileen kypsymään. Minusta tuo näytti sen verran kiinnostavalta, että etsiskelin ohjeita tämmöiseen ruokaan. Ja niitähän on vaikka millä mitalla, joitten ainoa mutta paha vika on se, etteivät ne ole leimallisesti korealaisia, eivät taida olla japanilaisiakaan. Mahdollisesti on kyse kiinalaisesta ruokalajista tai ihan vaan yleisaasialaisesta, kuten unni arveli. Pystyin joustamaan sen verran, että hongkongilaisen blogin ohjeella menin, oli meillä ruokajuomana sentään tilkat sojua ja söimme korealaisilla metallipuikoilla. Close enough. 

Riisiä, lohta ja kananmunaa riisinkeittimessä

• 300 g lohta
• 1 mittakupillinen pyöreäjyväistä riisiä
• 1,5 saman riisinkeittimen mittakupillista vettä
• 1 rkl luumusiirappia
• 2 rkl soijakastiketta
• 1 rkl kalakastiketta (ei ollut osterikastiketta)
• pippuria
• 0,5 tl gochugaru-chilihiutaleita (koska halusin elää vaarallisesti)
• 3 kananmunaa
• kevätsipulisilppua
• seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä

Hieman soveltelin keitinliemen kanssa, sillä minulla ei ollut ihan kaikkia aineita, joita ohjeessa käytettiin. Tavoittelin kuitenkin suolaisen makeaa lientä ja käytin ylläolevia aineksia. Olin pessyt riisin ennalta ja kaatanut märän riisin riisinkeittimen kulhoon. Sekoitin liemen kupissa ja jätin odottamaan, maistoin sitä kielenkärjellä ja kyllä se maistui sekä suolaiselta, että makealta ja ihan vähän chililtä. Justeeraisin määrää sitten, kun olisin valmis laittamaan keittimen päälle. 

Leikkasin lohen nahattomaksi, poistin ruodot ja reunojen rasvat ja leikkasin vielä lohen noin tikkuaskin kokoisiin paloihin. Lähdeblogissa kalapala laitettiin kokonaisena, minä tahdoin varmistaa kypsymisen paloittelemalla. Nostin kalapalat riisin päälle ja kaadoin siihen sitten päälle liemen, sitä ei ollut ihan niin paljon kuin keittimen asteikon mukaan pitäis olla tuolle riisimäärälle, joten lisäsin mukaan vielä hieman vettä. 

Laitoin riisinkeittimen regular-asetuksella päälle ja jäin odottamaan. Aika pian alkoi keittimen tienoilla leijua hyvää tuoksua, mikä antoi odottaa positiivista lopputulosta. Kun keittimessä oli aikaa jäljellä 6 minuuttia, avasin kannen. Riisi oli melkein kypsää ja kala oli aivan sopivan kypsää myös. Kaadoin riisin ja kalapalojen päälle kolme kevyesti vatkattua kananmunaa ja laitoin kannen kiinni. Kuuden minuutin kuluttua keitin soitti tiluliluliinsä ja menin katsomaan mitä keittimelle nyt kuului. Kananmuna oli juuri sopivasti hyytynyt eikä ruoka näyttänyt mitenkään kertaallen syödyltä, vaan ihan hyvältä sen lisäksi, että tuoksui oikein houkuttelevalta. Rikoin pintaa hieman riisikauhalla, jolloin kananmunasta muodostui munakokkelia ja kalapalat hieman hajosivat. 

Annoksiin kauhoin tätä yhdenpadanihmettä ja pinnalle ripottelimme kevätsipulisilppua, seesaminsiemeniä ja -öljyä. Oli tosi hauska, nopea ja helppo ruoka, eikä tullut tiskiäkään hirveästi. Riisin pohjaan oli muodostunut pieni paahtunut kerros, etenkin ensimmäisen ja toisen annoksen välissä, kun keitin oli vielä lämpimänäpitoasetuksella. Vähän vähempikin määrä olisi riittänyt, riisiä 0,75 mitallista ja kaksi kananmunaa, niin olisi ollut juuri passeli kahden hengen annos. Pitää kokeilla sillä malliston pienimmällä riisinkeittimellä, mahtuuko matka-annos riisiä ja kalaa siinä kypsymään. 

Tätä en lisää CampaSimpukan ylälaidan millekään välilehdelle, mutta tosi hauska ohje ja laittaa miettimään mitä  muuta voisi riisinkeittimeen laittaa riisin kanssa kypsymään. Isoja katkarapuja? Tofua? Kasviksia? Pitää kokeilla. 

Salmon Bulgogi

Ymmärtääkseni yeoneo tarkoittaa lohta ja bulgogi meinaa makeahkoa kastiketta, jossa yleensä marinoidaan punaista lihaa, mutta sama metodi passaa hyvin mereneläville ja kaikenlaisille lihoille. Mieluisa lähdeblogini ei kuitenkaan käytä juuri nimeä Yeoneo Bulgogi tästä ruoasta, englanninkielinen blogi kun on kyseessä, usein Hyosun kyllä selittää ruokien nimiä koreaksikin. Toivoisin nimeäväni ruokia asianmukaisesti, vaikken osaakaan koreaa kahta sanaa enempää, niinpä jätän kielitieteilyn tällä kertaa tähän. 

Salmon Bulgogi

• 500 g lohta ruodottomana ja nahattomana
• 3 rkl soijakastiketta
• 1 rkl miriniä
• 1 tl seesamiöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl hunajaa
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkiväärimurskaa
• mustapippuria muutama kierros myllystä
• annosten päälle: paahdettuja seesaminsiemeniä, kevätsipulisilppua ja kokoonkeitettyä marinadikastiketta

Tämän ruokalajin voi kypsentää nahkoineen päivineen tai ilman, kuten minä tein. Kypsennykseenkin voi valita monta metodia, uunissa, pannulla, airfryerillä, grillissä, ihan miten tykkää. Minä käytin uunia. Viipaleet olisivat mahtuneet airfryeriinkin, mutta olin ehtinyt kuumentaa jo uunin, joten en vaihtanut enää kypsennystapaa. 

Leikkasin siis puolen kilon lohipalan viiteen annospalaan, kunhan olin ensin poistanut ruodot ja nahkan. Sekoitin marinadin ainekset kupissa ja varmistin, että sokeri liukenee nesteeseen. Asettelin lohiviipaleet vierekkäin vuokaan ja kaadoin marinadin päälle, kääntelin hieman lohipaloja, että niiden alle ja joka kyljelle tuli marinadia. Jätin lohen marinoitumaan noin tunniksi. Pitempikään aika ei ole huonosta. 

Kuumensin uunin 220 asteeseen ja sommittelin lohipalat uunipellille leivinpaperin päälle. Paistoin kalaa noin 12 minuuttia. Sinä aikana keitin kokoon marinadilientä, jonka olin ottanut vuoasta talteen. Sitä jäi vähän alle desi. Kun kala oli kypsää, nostin viipaleet tarjoiluastiaan ja ripottelin niiden päälle silputtua kevätsipulia (sain jo leikattua kasvattamiani sipuleita), paahdettuja seesaminsiemeniä ja marinadikastiketta. Söimme lohen ruskean sushiriisin ja seesamiparsakaalin ja -ruusukaalin kanssa. Lohta jäi yksi palanen minulle tänään päivälliseksi sivukkeiden kanssa, olen ruoka-aikaan yksin kotona. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaisia kokkauksiani. 

Ne kaksi sanaa koreaksi ovat ei (aniyo), kyllä (ne), niillähän pärjää jo ihan hyvin. Kiitos on jo niin vaikea, ettei se pysy mielessä, samoin anteeksi. Tämä on se yleinen kielitaitoni monen kielen osalta. Tunnistan k-popista sanan rakastaa ja k-draamasta, kun puhutaan pannukakusta. Olen vallan tyytyväinen itseeni.