tiistai 29. marraskuuta 2022

Hasselbackan nashi


Etsin korealaisia jälkiruokia ja osuin ohjeeseen, jossa oli pääosassa aasialainen/kiinalainen omenapäärynä eli nashi. Ohje ei sinänsä ollut  mitenkään korealainen, mutta jossakin yhteyksissä nashia sanotaan myös korealaiseksi päärynäksi. Siksi se tuli kohdalle tekemässäni haussa

Olen joskus aikaisemminkin ostanut tämmöisen hedelmän enkä silloin pitänyt siitä sellaisenaan syötynä, sen rakenne oli jotenkin rakeinen eikä maistunut oikein hongalta eikä haavalta. Tällä kertaa kokemus oli parempi.

Hasselbackan nashi kahdelle airfryerissä

  • 1 aasialaisen omenapäärynä
  • 1 oksa tuoretta rosmariinia
  • 2 rkl sulatettua voita
  • 1 dl sitruunasiirappia (tämän ohjeen postaan myöhemmin)
  • 2 tl kuivaa fariinisokeria (oma lisäykseni)
Tein viime viikolla ensimmäisen satsin korealaista sitruunasiirappia, josta tuli oikeammin sitrussiirappia, sillä laitoin siihen myös limettiä. En ole vielä tehnyt siitä postausta, mutta lähdeblogissa on tehty erikseen oma pieni satsi siirappia, ohje löytyy täältä

Otin valmiiksi pyöreän alumiinivuoan ja sutikoin sen pohjan sulatetulla voilla, vähän yli ruokalusikallinen voita jäi odottamaan myöhempää vaihetta. Avasin siirappipurkkini ja otin puhtaalla kauhalla sieltä desin verran sitrussiirappia pikkuiseen kattilaan ja suljin purkin kunnolla ennen sen palauttamista jääkaappiin. Lisäsin pikku kattilaan varrestaan riivityt rosmariininlehdet. Kuumensin siirapin ja nostin sitten kattilan sivuun odottamaan.

Kuorin nashin ja leikkasin sen napaa ja kantaa myöten halki. Koversin terävällä pikkulusikalla siemenkodan pois. Lähdeohjeessa oli käytetty melonikauhaa, mikä olisikin sopiva, mutta minun melonikauhani taitaa olla CampaAdriassa enkä viitsinyt lähteä hakemaan sitä. Lusikallakin pärjäsi. Sitten laitoin puolikkaat leikkuulaudalle leikkuupinta alaspäin ja tein kuperaan puoleen ohutteräisellä veitsellä viiltoja niin vieri viereen kuin osasin halkaisematta hedelmää. 

Nostin puolikkaat voideltuun vuokaan ja kaadoin rosmariinisiirapin puolikkaiden päälle, vuoan pohjalle muodostui pieni lätäkkö kastiketta. Asetin vuoan airfryerin koriin ja laitoin laitteen kypsentämään 200 asteessa 15 minuuttia. Lähdeohjeessa oli ihan valtavan pitkä kypsennysaika 205 asteisessa uunissa,  jotain puolitoista tuntia. Näillä sähkön hinnoilla en todellakaan paistelisi yhtä hedelmää uunissa sellaisia aikoja. 

Vartin päästä kurkkasin airfryeriin ja sain päähäni ripotella puolikkaille pikkuisen kuivaa fariinisokeria, sillä sitrussiirappini ei ollutkaan ihan niin äkkimakiaa kuin olin olettanut. Jatkoin sitten kypsentämistä toisen vartin, jonka jälkeen lusikoin vuoan pohjalta hieman kastiketta puolikkaille ja sutikoin loput uudelleen kuumentamastani voista pinnoille. Lisäsin toisen pienen ripauksen sokeria. Tämän jälkeen kypsensin vielä 10 minuuttia. Nashi ei kypsy niin äkkiä kuin omena tai päärynä, tämäkin aika oli minusta todella pitkä. Onneksi tuon 40 minuutin jälkeen nashi oli kypsää. 

Nostin vuoan pois airfryeristä ja otin lastalla puolikkaat annoslautasille. Kaadoin loput kastikkeet takaisin siihen pikku kattilaan, jota olin alussa käyttänyt ja keitin kastikkeen puoleen, sitä jäi jäljelle noin 2 rkl, jotka lurittelin puolikkaisen päälle. Meillä ei ollut jäätelöä, joten tein vain sifonilla pikkuisen erän kermavaahtoa lisäksi annokseen. 

Nashi rosmariinisiirapilla maistui hyvin hienostuneelle, ehkä aavistus lisää pehmeyttä olisi vielä tehnyt kokonaisuudesta paremman: En tiedä olisiko se onnistunut pitemmällä kypsennysajalla, pienemmällä lämmöllä kenties. Vai olisiko hedelmän pitänyt olla kypsempi alun alkaen. Mutta kiva kokeilu. Yksi nashi maksoi muuten kaksi euroa. Vähän tyyriin puoleinen. Siksi olikin hyvä, ettei hedelmä ehtinyt mennä pilalle, vaan söimme sen pois. 

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Köyhät ritarit loimulohella


Eilen söimme raclettea ja sitä varten ostettua rosmariinileipää jäi puolet. Leipä oli sen oloista, ettei se paranisi seuraavaan päivään eikä olisi kovin hyvää syötävää sellaisenaan. Niinpä tein siitä köyhät ritarit tänään aamiaiselle. 

Loimulohta köyhillä ritareilla kahdelle

  • 4 viipaletta vaaleaa rosmariinileipää
  • 1 dl maitoa
  • 1 kananmuna
  • 1 rkl voita

Päälliset

  • 1 rkl voita
  • 2 kananmunaa
  • suolaa ja pippuria
  • palanen loimulohta 
  • salaatinlehtiä
  • kirsikkatomaatteja
Sekoitin lautasella kananmunan ja maidon tasaiseksi ja unohdin maustaa seoksen, hieman vaikka jauhettua paprikaa oli sopinut. Kastoin leipäviipaleet munamaitoon ja paistoin ne pannulla voissa. Toisella pannulla paistoin kevyesti vatkatut kananmunat ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Siinäkin olisin voinut hieman iloitella mausteilla. Nostin köyhät ritarit tarjoiluvadille ja sommittelin joka palaselle salaatinlehtiä. 

Paistoin munakkaan vai toiselta puolelta, yläpuoli sai vain hyytyä pienellä liekillä. Jaoin munakkaan neljään osaan ja nostin jokaiselle ritarille salaatin päälle munakasta. Jaoin loimulohipalan neljään osaan ja ne leiville. Päälle vielä kirsikkatomaatteja puolikkaina. Vähän olisi voinut olla räväkämpi makumaailma, mutta kyllä se marraskuun lopun sunnuntain aamupalalla maistui. Kaasuliedellä valmistui koko aamiainen kahveja myöten, mutta valoa oli ihan pakko vähän sytyttää, vaikka sähkö maksaakin tänään taas paljon. 

tiistai 22. marraskuuta 2022

Melkein meni kuin Strömsössä


Viime viikonloppuna osuimme katsomaan mitä Strömsössä puuhattiin, tehtiin styroksista ja paperimassasta kaloja ja puusta pillejä. Nämä eivät vielä innostuttaneet askartelemaan, mutta keittiön puolella tehtiin sen verran kiinnostavia silakkaruokia, että tänään sellaiseen pyrittiin myös CampaKeittiössä. Sympaattinen Michael Björklund teki tuorejuustotäytteisiä kalapuikkoja silakkafileistä. Kirjaan ylös sen verran aineksia kuin me oikeasti olisimme kahden hengen aterialle tarvinneet, sillä ruokaa tuli taas liikaa. 

Tuorejuustotäytteiset kalapuikot kahdelle Strömsön tapaan

  • 12 silakkafilettä
  • 0,75 dl tillillä maustettua tuorejuustoa
  • 1 rkl kermaa
  • suolaa ja pippuria
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl pankomuruja
  • 0,5 l rypsiöljyä uppopaistamiseen
Leikkasin silakkafileitten selkäevät saksilla ja levitin fileet leikkuulaudalle, ripotin niille hieman suolaa ja pippuria. Sekoitin kupissa tuorejuustoon pikkuisen kermaa, että juusto notkistui pursotettavaksi, lusikoin juuston pieneen pursotinpussiin ja leikkasin pussin kärjen poikki. Pursotin jokaiselle fileelle pitkittäin raidan tuorejuustoa. Käänsin fileet kalan muotoon. 

Levitin yhdelle syvälle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle kaksi kevyesti vatkattua kananmunaa (yksi suuri kananmuna olisi riittänyt) ja kolmannella runsaasti pankomuroja. 

Kuumensin syvällä paistinpannulla öljyä sen verran, että siinä mahtuisi uppopaistamaan kuusi leivitettyä kalapuikkoa kerrallaan. Pyöritin ensin taitettuja fileitä vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja viimeiseksi pankomuruissa. Paistoin kalapuikot kuumassa öljyssä molemmin puolin (noin 4 minuuttia yhteensä) ja nostin kalapuikot lautaselle odottamaan toisen erän valmistumista. (meillä oli vähän enemmän fileitä, joten paistoin kolmessa erässä) 

Lisänä meillä oli siikliperunoista tehtyä perunamuusia, höyrytettyjä porkkanoita, parsakaalia ja ruusukaalia sekä kaupasta ostettua tsatsikia. Kalapuikot olivat luonnollisesti Strömsössä paljon kauniimpia, mutta uskallan toivoa, ettei maussa ollut paljonkaan häviämistä CampaKeittiössäkään. Rapeus oli hyvä, juusto ei juurikaan hypännyt esille, mutta niin oli varmaan tarkoituskin. 

perjantai 18. marraskuuta 2022

Paistettua kurkkua ja naudanlihaa

Oi Bokkeum (paistettu kurkku) on hyvä korealainen sivuruoka, mutta tänään se pääsi osaksi pääruokaa, yhdistin paistetun kurkun nopeasti paistettuun naudanlihaan. Paistettu kurkku ei äkkiseltään kuulosta kovin hyvältä, mutta se on. Otin ohjeen Beyond Kimchee-blogista. Minulla ei sattunut nyt olemaan yhtään tuoretta chiliä, joten sitä paikkaamaan käytin hieman goghugaru-chilihiutaleita ja väriksi keltaista paprikaa. Lihana meillä oli kaksi ulkofilepihviä, yksikin pihvi olisi kyllä riittänyt, mutta säilyvyyssyistä  käytin ne molemmat. Tämä on kahden hengen annos. 

Paistetut kurkut ja naudanlihasuikaleet korealaisittain


Oi Bokkeum – paistettu kurkku

  • 3/4 tavanomaisesta kotimaisesta kurkusta
  • 1 tl suolaa 
  • 1/3 keltaisesta paprikasta
  • 1 rkl wokkiöljyä
Kuorin kurkun silleen raidalliseksi, jätin kuorimaviirujen väliin kuorta. Leikkasin kurkun pitkittäin halki ja koversin lusikalla siemenosat pois. Leikkasin puolikkaat vinottain noin puolen sentin viipaleisiin. Sekoitin niihin teelusikallisen suolaa ja jätin odottamaan. Leikkasin paprikanpalan oikein ohuiksi suikaleiksi. 


Kun oli aika tehdä ruoka loppuun, kaadoin kurkuista suolan irottomaa nestettä ja kuumensin pannulla lorauksen wokkiöljyä. Kun pannu oli kuuma, kumosin kurkkuviipaleet ja paprikasuikaleet pannulle. Paistoin niitä noin 2 minuuttia. Ei pitempään, ettei kurkun rapsakkuus häviä.  Kumosin kurkut ja paprikat lautaselle odottamaan. 

Naudanliha korealaisittain

  • 200 g naudan ulkofilettä
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 1/4 tl goghugaru-chilihiutaleita
  • 1 rkl seesaminsiemenöljyä
  • 1 rkl soijakastiketta 
  • pippuria 
  • paahdettuja seesaminsiemeniä
  • 1 tl wokkiöljyä
  • 1 rapeavartinen kevätsipuli silppuna
Leikkasin pihvit hieman vinottain oikein ohuiksi suikaleiksi ja sekoitin niihin valkisipulimurskaa, seesaminsiemenöljyä, soijakastiketta, seesaminsiemeniä, pippuria ja hieman goghugaru-chilihiutaleita, nyt kun sisareni toi niitä minulle ison pussillisen tamperelaisesta Aasia-kaupasta. Minulla ei ole vielä hankittuna korealaista soijakastiketta, se olisi tarpeen monessa ruoassa. Se on ostoslistalla korealaisen kalakastikkeen kanssa. Jätin naudanlihan marinoitumaan siksi aikaa, kun Ronnie O'Sullivan hävisi eeppisesti snookerissa. 


Laitoin meidän minimaalisen pieneen matkariisinkeittimeemme yhden mittakupillisen pestyä, liotettua riisiä kypsymään. Keitin on tosi nopea, riisi kypsyy ilmavaksi noin vartissa ja lämpimänäpitokin toimii aivan hyvin, riisin pohjaan ei tule epämiellyttävää nahkaa. 

Jatkoin samalla pannulla, jolla kurkkukin oli paistettu. Kuumensin pannua uudelleen ja lisäsin sille ihan vähän wokkiöljyä. Kumosin naudanlihasuikaleet pannulle ja paistelin niitä noin 5 minuuttia suurimmalla liekillä. Pannulle muodostui soijakastikkeesta ja seesaminsiemenöljystä pieni kastike ja lihapalat olivat hetkessä sopivan kypsiä. Yhdistin niihin rapeat paistetut kurkut ja paprikat ja kun nekin olivat kuumenneet, oli ruoka valmis. 

Annokseen tuli pohjalle riisiä ja päälle liha-kurkkuseosta ja pannulla olevaa kastiketta. Viimeistelynä luritin päälle vielä hieman seesaminsiemenöljyä ja ripottelin pinnalle vielä seesaminsiemeniä ja kevätsipulisilppua. Helppoa, nopeaa, erittäin hyvää. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 



Juomina oli tuikat greippi- ja normisojua ja eilen myyntiin tullutta Beaujolais Nouveauta. Tämän vuoden Alkon myyntiin ottamat kaksi viiniä ovat minusta niin samanlaisia, etten osaa tehdä mitään eroa niiden välillä. Eipä täytynyt tänä vuonna lähteä Ruotsiin uuden sadon viinin perään, kuten viime vuonna teimme. 

torstai 17. marraskuuta 2022

Bibimbap

Bibimbap on suosittu korealainen ruokalaji, johon saa pyttipannun tapaan upotettua yhtä jos toista, sitä varten ei juurikaan tarvitse lähteä käymään kaupassa. Taas yksi tähdenlentoja hyödyntävä ruoka, ne ovat yleisiä korealaisessa keittiössä. Söimme Antin kanssa elämämme ensimmäiset annokset bibimbapia Bremenissä jokunen viikko sitten ja tykkäsimme kovin. Siinä annoksessa oli käytetty jauhelihaa proteiinina. 


Nyt tein bibimbapia korealaisen huippukokouksen toisen päivän aterialle. Ohjeena käytin Korean Bapsang-blogin ohjetta tonnikala-bibimbapista. Minulla oli nyt varastoissani tavallista enemmän erilaisia vihanneksia ja kasviksia mistä valita, mutta tämä ruoka syntyy vähistäkin aineksista. 

Bibimbap tonnikalalla kahdelle

  • 1,5 dl pyöreää sushiriisiä
  • vettä riisin kypsentämiseen
  • 1 japanilainen hennon violetti pitkulainen munakoiso
  • 2 porkkanaa (1 oranssi ja 1 päältä violetti, sisältä oranssi)
  • 2 herkkusientä
  • 1 suuri lehti punaista kiinankaalta
  • öljyä paistamiseen
  • kimchiä (minkä unohdin)
  • 1 topakka kevätsipuli, sellainen rapea ja hyvin säilyvä
  • 5 cm pätkä kurkkua
  • 1 rkl miriniä
  • 1 tölkki hyvälaatuista öljyyn säilöttyä tonnikalaa (ostan sitä Lidlistä)
  • 2 kananmunaa
  • suolaa
  • seesaminsiemenöljyä
  • paahdettuja seesaminsiemeniä

Kastike

  • 2 rkl gochujang-chilitahnaa
  • 2 rkl vettä 
  • 1 tl sokeria
  • 1 tl seesaminsiemenöljyä 
  • 1 tl riisiviinietikkaa 
  • 0,5 tl valkosipulimurskaa
Valmistelimme ateriaa jo hyvissä ajoin, sillä Rakuten Viki-suoratoistopalvelu alkoi tökkiä ja meidän täytyi pitää tauko Hyde Jekyll Me-sarjan katsomisesta. Se alkoi juuri tuolloin olla jännittävässä vaiheessa, myös sarjan ensimmäinen suudelma oli nähty, jo ennen kymmenettä jaksoa, mikä on hyvä saavutus korealaiselle sarjalle. 

Pilkoin vihannekset ja sienet valmiiksi, porkkanat tulitikkumaisiksi ohuksi tikuiksi, sienet viipaleiksi, kiinankaali suikaleiksi ja sipuli silpuksi. Munakoison kanssa olin kahden vaiheilla, en ollut aiemmin käyttänyt japanilaista munakoisoa, mutta leikkasin sen sitten muutaman sentin pätkiin ja ne ohuiksi viipaleiksi. Kurkkua viipaloin ja sekoitin niihin miriniä, seesaminsiemenöljyä ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Huuhdoin riisin ja jätin sen likoamaan riisinkeittimen kulhoon. Kimchin unohdin. Jos olisin sen muistanut, sitä olisi voinut leikellä pieniin paloihin. Siskoni tekemä kimchi on aika kipakkaa ja siinä on suolaa sen verran, että muun suolan lisäämisen kanssa pitää olla varovainen. Minäkin tahdon kokeilla kimchin valmistamista. Sisko sekoitti punaisen kastikkeen valmiiksi odottamaan. 


Jätimme valmistellut ainekset odottamaan ja palasimme telkkarin ääreen. Koska Rakuten Viki edelleen kiukutteli, oli varmaan kuumentunut kaikesta käytöstä, siirryimme Netflixin pariin ja aloitimme sieltä uudelleen sarjan nimeltä Romance is a Bonus Book. Aloitimme sitä syyskuun huippukokouksessa, jonka päätöslauselmassa mainittiin, että kyseistä sarjaa tulee jatkaa ennen vuoden vaihdetta, tai mörökölli meidät vieköön. En silloin syyskuussa ehtinyt vielä ihan hirveästi kiinnostua tästä sarjasta, mutta kyllä se nyt alkoi maistua. Siinä kolmekymppinen eronnut nainen koittaa päästä taas kotiäitivuosien jälkeen työelämään ja onhan niissä ihmissuhteissakin kiemuransa. Jälleen kaikki päähenkilöt ovat sieviä kuin sika pienenä, mutta tässä sarjassa elämässä on raadollisuuttakin. Alla oleva kuva ei kyllä anna siitä merkkiäkään, se on myönnettävä. 


Päivän kääntyessä iltapäiväksi, kävin laittamassa jaksojen välissä riisin kypsymään ja kun alkoi tuntua vatsassa kurinaa, pidimme pitemmän tauon sarjasta ja valmistelin ruoan loppuun. Bibimbapin voi valmistaa joko suoraan annoskulhoihin tai isompaan kuumuutta kestävään astiaan, jolloin voi tavoitella riisin pohjaan rapeutta vähän samaan tapaan kuin paellaa tehdessä. Jos olisin edes hitusen kiinnostunut korealaisesta keittiöstä, minulla olisi tietysti oikeanlaisia kivikulhoja, joissa bibimbap tehdään kaasuliekillä alusta loppuun suoraan annoksiksi. Mutta enhän minä ole, vai oliko se niin, etten ole vielä ehtinyt sellaisia kulhoja hommata. 

Nostin pöytägrillin esille ja asetin sille jo edellispäivänä käytetyn kuparisen suorareunaisen pannun, voitelin sen öljyllä. Lusikoin kypsän riisin keittimestä pannuun ja tasoittelin pinnan. Riisiä olisi riittänyt vähän vähemmänkin, jopa desi kuivaa riisiä olisi piisannut. Niin pienen määrän kyllä voisi kypsentää kattilassakin. Tai siinä malliston pienimmässä matkakeittimessämme.


Käytin sienet, porkkanat ja munakoisot vuorotellen öljyssä pannulla, porkkanoihin sai jäädä vähän purtavaa, sieniä ja munakoisoa paistoin hieman pitempään. Nostelin ne toiselle pannulle (joo tiskiä tuli) miedolle lämmölle kannen alle odottamaan viimeistelyä. Näin en sekoittanut niitä toisiinsa vielä tässä vaiheessa. Viimeiseksi paistoin pannulla kaksi kananmunaa toiselta puoleltaan, päältä keltuainen sai jäädä hieman valuvaksi. 

Kun kaikki ainekset olivat valmiina, laitoin riisipannun alle kaasuliekin ja siitä alkoi heti kuulua sopivaa rapsetta, toivoin etten kuitenkaan polttaisi riisiä pohjaan. Nostelin kaikkia aineksia riisin päälle omiksi pikku kasoikseen siten, että annos olisi hyvin jaettavissa, porkkanaa, sieniä, munakoisoa, rapeaa kurkkua, kiinankaalia, tonnikalaa purkista (valmiiksi valutettua) ja pinnalle kananmunat, seesaminsiemeniä, seesaminsiemenöljyä, kevätsipulisilppua ja punaista kastiketta. 


Nostelimme sitten annoskuppeihin kaikkia aineksia ja mikä tärkeintä, sötkötimme kaikki syömäpuikoilla sekaisin, se on bibimbapissa tärkeää, sitä ei närpitä erillisinä komponentteina vaan kaikki vaan ronskisti sekaisin. Ja kun tikuilla ei enää jaksa värkätä, otetaan lusikka apuun. Riisin pohjalle ei ehtinyt oikein muodostua rapeutta, sillä olin pelokas polttaminen suhteen, mutta muuten kaikki oli aivan mahtavan hyvää, kastike sopivan tulista, mutta pikkuisen makeaa. Riisiä jäi hieman, siksi seuraavaa kertaa varten täytyy muistaa vähentää riisin määrää. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 


Aterian jälkeen jatkoimme kokouksen esityslistan mukaisessa järjestyksessä k-draamaa niin kauan kuin silmät pysyivät auki. Romance is a Bonus Book pääsi hyvin vauhtiin, siinä on vielä katsottavaa 11 tai 12 jaksoa ja Hyde Jekyll Me on loppulauselmaa vaille valmis, vain kolme jaksoa tähteenä. Tänään torstaina huippukokous päättyy ja seuraava laitetaan suunnitteluun. Onnea on läheinen sisar näin aikuisina. 

keskiviikko 16. marraskuuta 2022

Budae Jjigae – Korean Army Stew


Eilen alkoi taas korealainen huippukokous, kun sisareni saapui kimchipurkki mukanaan (kuten kunnon unni) ja melko pitkä päivästä tulikin, olihan asialistalla K-draamaa ja K-ruokaa. Jopa K-olutta. Tv-sarjaksi valitsimme kaikista kymmenistä tarjolla olevista Hyde Jekyll Me-nimisen sarjan, jossa miespääosassa on sydämeni kapteeni, Crash Landing on You- sarjan Kapteeni Ri:tä esittänyt Hyun Bin. Olen vältellyt keväästä asti muita Hyun Binin sarjoja, sillä kapteeniefekti oli vielä liian voimakas, nyt kykenin jo katsomaan häntä jo ihan hyvin täysin toisenlaisessa roolissa. 

Verryttelimme ensin katsomalla muutaman osan, joiden aikana pääsin hieman kärryille, mistä mahdollisesti voisi olla kyse. Korealaisissa sarjoissa ei voi olettaa, että kaikki pureskeltaisiin valmiiksi katsojille, vaan niitä pitää katsoa keskittyneesti. Ihan vähän voi välillä googlailla lisätietoja, mutta vain toisella silmällä. 

Alkulämmittelyn jälkeen valmistimme varhaisen päivällisen ja jo edellispäivänä olimme päättäneet, että ruokana olisi Korean Army Stew. Näin sellaisesta kuvia ensin foodgawkerissa ja menin heti katsomaan olisiko Korean Bapsang-blogissa tehty tätä hauskalta kuulostavaa ruokalajia. Olipa tietysti.  Toinen minulle uusi paljon korealaista ruokaa sisältävä blogi on nimeltään Beyond Kimchee ja sielläkin oli tätä pataruokaa tehty. Yhdistelin näitä kahta ohjetta. 

Wikipedia kertoo ruokalajista näin. Lyhyesti sanottuna: budae jjigae on ruoka, jonka oleellisimmat osat ovat nuudelit, länsimainen prosessoitu liha (spam, makkara jne) ja kimchi. Näiden lisäksi siinä voi olla lähes mitä vain sattuu varastoissa olemaan. Se onkin Korean sodan jälkeisen pula-ajan koosteruoka, kun nyhjättiin tyhjästä ja amerikkalaisista armeijan tukikohdista sekä varastettiin, että hankittiin mustanpörssin kautta lisuketta omiin elintarvikevarastoihin juuri näiden säilykkeiden muodossa. 

Budae Jjigae elikkäs Korean Army Stew

  • säilykekinkkua
  • nakkeja
  • kimchiä
  • punaista paprikaa
  • vihreää sipulia
  • herkkusieniä
  • tofua
  • pikanuudeleita + maustepussit
  • oranssia cheddaria 
  • vettä
  • 1 tl gochugaru-chilihiutaleita
  • 1 rkl gochujang-chilitahnaa
  • 1 rkl soijakastiketta
  • seesaminsiemenöljyä
  • 1 tl valkosipulimurskaa 
  • pippuria 
En ollut ostanut säilykekinkkua aikoihin tai ehkä koskaan ja sen löytäminen ei ollutkaan ihan helppo juttu, en sentään mustanpörssin kanssa joutunut tekemisiin. Prismassa oli sentään Rainbow-merkkinen kinkkusäilyke, joka on varmaan melko lähellä sitä spamiksi sanottua tuotetta, jota tämä ruoka huusi. Makkaroidenkin olisi ollut hyvä olla pelti- tai lasipurkkiin säilöttyjä, meillä oli ihan tavallisia nakkeja. En laittanut tuohon ylle varsinaisia määriä muihin kuin tuohon mausteseokseen, kaikkea muuta laitetaan sen verran kuin sattuu olemaan, tai montako nälkäistä on padan äärellä. 

Tein ruoan ruokapöydälle nostettavalla kaasupolttimolla, jollaisia käytetään paljon korealaisessa keittiössä ja ravintoloissa. Keittoastiaksi valitsin matalan suorareunaisen kuparipannun, jonka arvelin olevan sopivan kahden hengen annokseen. Tarkoitus on lisätä syömisen edetessä aineksia, joten pannuvalinta oli oikein sopiva. 

Ensin pilkoin ainekset valmiiksi, viipaloin kinkun ja leikkasin nakit kolmeen palaan ja tein niihin pieniä viiltoja. Silppusin sipulia ja leikkasin sienet ja paprikan viipaleiksi. Tofua käytin ihan ensimmäistä kertaa omassa kokkailussa, olin valinnut ilmeisesti  tähän ruokaan vähän liian pehmeää silkentofua, mutta sain siitä leikattua kuitenkin paloja. Tiiviimpi tofu olisi voinut olla parempi. Sisko leikkasi kimchin saksilla pienemmiksi paloiksi. 

Sekoitin mausteseoksen valmiiksi, yhdistin kupissa chilihiutaleet ja -tahnan valkosipulimurskaan, soijakastikkeeseen ja muutaman tippan seesaminsiemenöljyä. Kiersin myllystä hieman pippuria mukaan ja sekoittelin. Lähdeohjeissa oli käytetty chihiutaleita enemmän kuin -tahnaa, minä olin varovainen, sillä en ollut aiemmin käyttänyt näitä sisareni juuri tuliaisina tuomia chilihiutaleita. Tämä ruoka ei todellakaan tarvitse suolaa erikseen. Siitä pitävät huolen lihatuotteet, kimchi, soijakastike ja nuudelien mausteseokset. 

Kiehautin noin puoli litraa vettä kattilassa ja lisäsin sinne nuudelien maustepussit, toinen taisi olla liikaa suolan puolesta. Lisäsin mukaan mausteseoksen, jonka olin sekoittanut kupissa ja jätin kattilan odottamaan siksi aikaa, että sommittelin pannulle kehään kinkkuviipaleet, sienet, paprikan, paloiksi leikatun kimchin ja nakkipalat. Tofun jätin vielä odottamaan, sillä pelkäsin sen hajoavan liemeen liian nopeaksi, myös sipulin jätin odottamaan. Keskelle kehää laitoin toisen nuudelipalikoista ja kaadoin lientä kattilasta sen verran, että nuudelit melkein peittyivät. Nostin nuudelien päälle sitä oranssia juustoa ja muistin ajatella, että olikohan se Trump jo tehnyt sen suuren ilmoituksensa. 

Sitten kaasuliekki padan alle ja odottamaan. Meillä oli ruokajuomina oikein korealaiset oluet (tuomalla toimme muutaman pullon Cass-olutta Saksasta tällaisia tärkeitä tapahtumia varten) ja kahta sojua, perus- ja greippimakua. Maistoimme niitä pienistä laseista ristiin ja oli se greipin makuinen aika kiva. 

Ruoka valmistui todella nopsasta, nostin tofupaloja mukaan, ripottelin vihreää sipulia ja kun nuudeli oli kypsynyt ja juusto sulanut, kauhoimme aineksia kauhalla annoskuppeihin, nuudelit siskoni leikkasi saksilla, ettei koko setti tullut samaan annokseen. Nostelimme loput ainekset pataan, toisen nuudelisatsin ja juustoviipaleet ja mitä vielä oli jäljellä, vähän kinkkua, tofua, nakkeja ja sieniä. Kaadoin päälle vielä loput liemestä.

Tämä oli kyllä hauska ruoka, mausteseos antoi mukavasti potkua, muttei liikaa. Samassa padassa oli niin säilykelihaa kuin tofuakin ja juuri tästä pidän korealaisessa keittiössä, mukaan voi laittaa ihan mitä haluaa. Jos haluaa tehdä kasvisruokaa tai vegaanista, sekin onnistuu hyvin, mutta myös tämmöiset sekoitukset ovat aivan hyväksyttäviä. Tärkeintä on käyttää niitä aineksia, joita sattuu olemaan, myös pieniä määriä edellispäivän ruoasta jääneitä tähteitä. Meillä meni tähän ruokaa kolme nakkia ja neljä viipaletta säilykekinkkua, neljä sientä ja neljäsosa paprikaa. Ei paljon, mutta nälkä siirtyi ja pääsimme takaisin Hyde Jekyll Me-sarjan pariin. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 


Ehdimme eilen katsoa 9 noin tunnin mittaista osaa ja yön aikana sitten jatkoin unissani juonen kehittelyä, sekä mentaalivalmistin päivälliseksi kaavailemaamme bibimbapia. En ole sitä koskaan vielä itse valmistanut ja syönyt vain kerran ravintolassa, mutta uniharjoittelun avulla se käy tänään kuin tanssi!

lauantai 12. marraskuuta 2022

Jangjorim – naudanlihaa soijakastikeessa


Minulla oli kaksi pientä palaa naudanlihaa, joista ei olisi tullut isompaa ateriaa. Löysin niille Korean Bapsang-blogista hyvän sivuruokaohjeen. Käytin pienen palan sisäfileetä ja toinen pala oli ulkofileetä. Tähän käy monenlainen leikkuu naudasta, voipa sen tehdä possustakin. Leikkuu vaikuttaa kypsymisnopeuteen, joten ainakin minusta tämä oli näppärä tehdä fileestä. 

Nautaa soijakastikkeessa

  • 2 porkkanaa
  • 2 palsternakkaa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 laakerinlehteä
  • 2 kevätsipulia (ei ollut muita sipuleita taloudessa)
  • 1 rkl kokonaisia mustapippureita
  • ripaus chilirouhetta
  • 5 dl vettä
  • 200 g naudanlihaa
  • 6 rkl soijakastiketta
  • 3 rkl miriniä
  • 3 rkl tummaa sokeria
Ensin kiehautin kasvisliemen, laitoin niitä kasviksia, joita sattui olemaan. Kuorin ja leikkasin porkkanat ja palsternakat paloihin, kuorin valkosipulin kynnet ja etsin mausteet esiin, kaadoin niiden päälle kattilaan vettä sen verran, että  ainekset peittyivät hyvin. Kun kasvisliemi oli kiehunut noin kymmenen minuuttia, lisäsin kattilaan kuutioiksi leikatut pihvipalat. Kypsensin lihapaloja liemessä noin 40 minuuttia, kuorin päältä vaahtoa hieman ja kurkin kattilaan toisinaan, en halunnut liemen kiehuvan liiaksi pois. 



Kun lihapalat alkoivat olla mureita, kaadoin kaikki ainekset siivilään ja keräsin liemen talteen. Palautin liemen kattilaan ja noukin lihapalat kasvisten seasta takaisin kattilaan. Lisäsin kattilaan soijakastikkeen, mirinin ja sokerin. Lientä oli nyt sen verran, että lihapalat olivat hyvin liemen peitossa. Jatkoin kypsentämistä noin 30 minuuttia, kunnes liemi oli vähentynyt noin kolmasosalla. Suolaa tämä ei todellakaan tarvitse, soijakastike pitää suolasta huolen. 

Soijakastikkeessa muhitettu naudanliha on tyypillinen korealainen sivuruoka, eikä sitä tarvitse olla paljon aterialla syöjää kohden, muutama palanenkin riittäisi. Olisin voinut pakata heti osan tiiviiseen astiaan ja pitää jääkaapissa muutaman päivän. Tällöin ruoka olisi pitänyt tietysti kuumentaa uudelleen. Nyt me söimme kaiken, sillä meillä oli oikeastaan vain kokoelma korealaisia sivuruokia; saunamunia, rapeaa kurkkua ja kimchiriisiä. Erittäin hyvä aterian osa ja sain käytettyä ne kaksi lihapalaa hyvin. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

torstai 10. marraskuuta 2022

Eikä siellä yhtään hihitellä – saunamunat

Vuonna 2017 olin tekevinäni saunamunia, mutta ne eivät olleet tietenkään ollenkaan sitä, mitä tänään tein. Nytkin jäi vielä hieman puolitiehen, mutta kokeilun voi sanoa onnistuneen, sillä mitään ei räjähtänyt eikä tarvittu palokuntaa eikä poliisia. 

Olen edelleen täysin hurahtanut korealaiseen keittiöön ja yleisesti ottaen kaikkeen Koreaan liittyvään, ei väliä onko kyseessä etelä vai pohjoinen, kaikki kiinnostaa. Pohjoisesta tosin tulee vähemmän tietoa, eikä se juurikaan ole mukavaa tietoa, mutta kaikki tavallisten ihmisten asiat kummassakin Koreassa on kiinnostusmittarissani aivan tapissa. Ruoka, kulttuuri, tavat, kielikin, jollei se olisi niin vaikeaa. 

Päivällisen sivuruokana meillä oli tänään siis saunamunia. Mikäli olen lainkaan ymmärtänyt oikein nämä ovat suosittu naposteluruoka korealaisissa kylpylöissä, joita sanotaan jjimjilbangeiksi. Niissä  on erilaisia lämpöhuoneita, erilämpöisiä altaita, hierontaa, oleskelua lämpimällä hiekka-alustaisella lattialla jne. Suosikkisarjassani Crash Landing on You-sarjan pohjoisen sotilaat olivat tällaisessa kylpylässä Etelä-Koreaan jouduttuaan/päästyään. Sellaisessa voi olleilla yön ylikin, vieraat nukkuvat omissa lokeroissaan, miehet ja naiset omissa makuusaleissaan. 

Etsin ohjetta saunamunien valmistamiseen ja monissa käytettiin Instapot-nimistä keittämisvälinettä, joka on kai jonkunlainen hybridi, sillä voi hauduttaa ja painekeittää ja ties mitä. Minulla on erikseen painekattila ja haudutuspata, joten en anna itselleni lupaa hommata enää tämmöistä Instapotia. En ole aikoihin tehnyt mitään painekattilalla, edelliskerralla se jotenkin temppuili kanssani, en meinannut saada kantta oikein kiinni ja painetta nousuun. Nyt onnistui hyvin. En vielä ottanut selkoa siitä, miten saunamunia Koreoissa tehdään ilman tämmöisiä kaikkia keittimiä ja vekottimia. 

Korealaiset saunamunat painekattilassa

  • 4 kananmunaa
  • vettä keittämiseen
Otin painekattilan pantrystä esille ja laitoin sen pohjalle pienen ties mistä jääneen metalliritilän. Laskin kattilaan vettä ja asetin ritilän päälle neljä kananmunaa. Vettä pitää olla sen verran, että kananmunat ovat lähes peityksissä, vesi ei painekattilasta häviä minnekään. 


Nostin kattilan kaasuliekin päälle (ähäkutti Fortum) ja laitoin kannen kiinni, nyt se ei kiukutellut ollenkaan. Kesti kyllä melko kauan ennen kuin paine lähti nousuun, ensin höyryä tihkui kannen ja kahvan yhtymäkohdasta, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen se loppui ja siinä vaiheessa kannessa oleva merkki alkoi kohota. Siinä on sinisessä muovitapissa valkoisia raitoja ja kun niitä on näkyvissä kaksi kolmesta, on paine ymmärtääkseni sopiva melkein kaikkeen painekeittämiseen, ei liian paljon, eikä liian vähän. 


Olin lukenut, että saunamunia voi painekeittää neljäkin tuntia, mutta 90 minuuttia olisi sellainen aika, jossa jo saisi toivottua tulosta, eli valkuaisen muuttumista toffeen väriseksi ja keltuaisen muuttumista kermaiseksi. Koska tein keittämisen kaasulla, en tuhlannut sähköä ja ajattelin tähdätä siihen puoleentoista tuntiin. Painekeittämisessä on aina jonkunlainen pelkokerroin, etenkin kun sitä tekee noin kerran vuodessa, ehtii aina unohtaa, että eihän tässä mitään pelättävää ole. Jostain syystä kananmunien keittäminen painekattilassa tuntui vielä pelottavammalta, kuvittelin kaikenlaista räjähtelyä ja sotkua ja pilalle menemistä. Ja onhan se nyt melkoisen kovaksi keitetty muna, kun sitä puolitoista tuntia keitetään. Herranen aika. 

Niin minä nyt kuitenkin sitten tein, ensin tuumin että jospa venyttäisin aikaa kahteen tuntiin, mutta 90 minuutin jälkeen en kyllä viitsinyt pitempään. Päästin paineen kahvan venttiilillä varovaisesti pois, kädet keittiöliinalla suojattuna, paine kyllä laskee omia aikojaankin, kun kuumuuden lähde sammutetaan alta. En tietenkään malttanut odottaa. 

Kun paine oli laskenut pois, lähti kansi vaivatta auki ja nosteli ehjät kananmunat kauhalla valmiina odottamaan jäävesiastiaan. Ei mitään sotkua eikä räjähdyksiä siis. Kun kananmunat olivat jäähtyneet ja muutenkin oli ruoka-aika, rikoin kuoret, jotka lähtivät erittäin helposti pois. Kananmunien valkuaiset olivat hennon toffeenväriset. Leikkasin kananmunat puolikkaiksi ja huomasin, että keltuainen oli hieman pehmeä, mutta oli siinä loiva harmaa uloin reuna, sitä en olisi toivonut. Pitempi keittoaika olisi ilmeisesti tummentanut valkuaisen väriä yhtä lisää. 

Söimme saunamunat aterialla, jolla oli kimchiriisiä, rapeaa kurkkua ja toista meille uutta korealaista liharuokaa, soijakastikkeessa haudutettua naudanlihaa. Siitä tulee erikseen oma postauksensa, sen verran hyvä ruokalaji sekin. Saunamunia pitää kokeilla uudelleen, pitää ostaa mahdollisimman hyvälaatuisia kananmunia ja keittää pitempään, nyt ne maistuivat vain tavallisilta kananmunilta, pähkinäistä makua valkuaisissa ja kermaisuutta keltuaisissa emme havainneet. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Painekattilakokkailua-välilehdelle, siellä on muutamia muitakin hiuksia nostattavia kokeiluja.

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni. 

maanantai 7. marraskuuta 2022

Paahdetut kastanjat airfryerissä


Autun oli tämän vuoden uusi tuttavuus Ranskassa, tosin Antti muistaa lähes tarkasti, että olemme olleet siellä joskus aikaisemmin. Minä en yhtään muista. En hienoja roomalaisia portteja tai teatteria. Mutta tämän käynnin jälkeen kyllä muistan. 



Olimme siellä kaksi yötä kivalla leirialueella, joka oli viimeistä viikkoa auki tälle kaudelle. Ensimmäisen yön olimme siellä kahdestaan, joten toivoimme seuraavaksi yöksi, ettei nytkään tulisi ketään. Ja jopa tuli, vieläpä kaksi muuta autoa. Olisi pitänyt heti ensimmäisenä iltana toivoa.


Leirialueella kasvoi valtavasti kastanjoita, tai niin me luulimme. Kauniita, ruskeita kastanjoita (tai niin me luulimme) lojui maassa joka puolella ja niiden piikikkäitä suojakuoria myös. 


Antille tuli mieleen, että pitäisikö niitä kokeilla paahtaa ja tunnustin, että olin ajatellut ihan samaa. Niinpä me kokosimme kastanjoita pienen kulhollisen ja minä aloin etsiä ohjetta miten niitä paahdetaan. Olin jo ajatellut, että ilman muuta se onnistuu airfryerillä, sillä se on ihmekone kertakaikkiaan. 

Löysinkin netistä Lidlin sivulta ihan hyvän ohjeen uunissa paahdetuista kastanjoista kanelivoin kanssa. Innostuin siitä kovasti ja arvelin, että uunin sijaan se onnistuu ihan hyvin airfryerillä tehtäväksi. Kanelivoi kuulosti myös hyvältä. Selailin myös The Queen of Delicious-blogin vuoden takaista postausta kastanjoista ja sieltäpä sitten opin, että älä nyt hyvänen aika hevoskastajoita syö. Niistä voi saada pahan vatsakivun. 

Me katsoimme toisiimme ja kysyimme itsiltämme ja toisiltamme, että ovatko nämä nyt kastanjoita vai hevoskastanjoita. Emmekä tienneet. Vaikkemme ole mitään ornitologeja hoksasimme, että leirialueella kasvoi nimenomaan hevoskastanjoita, niissä on aivan erilainen lehti kuin kastanjassa ja ne pähkylätkin (vai mitä ne nyt ovatkaan) ovat pyöreämpiä, kastanjat ovat litteämpiä. Laitoimme maasta poimimamme hevoskastanjat tismalleen samoille paikoille puiden alle, josta olimme ne keränneetkin. 

Eihän siinä auttanut muu kuin (kuulostaa ihan Huutokauppakeisari-ohjelman Markun puheelta) lähteä lähikauppaan ja toivoa, että siellä on kastanjoita myynnissä. Olikin kiva kävelyretki pyöräteitä pitkin ja matkalla näimme Januksen temppelin rauniot ja roomalaisen portin. Ei meillä vaan Prisma-matkalla. 



Suuressa Intermarchessa kastanjoita oli saatavilla ja ne maksoivat 9,99€/kg. Ostimme viisitoista kastanjaa. Kassalla oli tavanomainen hässäkkä, juuri meidän kohdalla alkoi vaaka oikutella ja sitä piti taarata, kutsua superviisoria paikalle ja se kesti ja kesti, mutta saimme kastanjamme ostettua. Paluumatkalla keskustelimme hetkisen näiden tyyppien kanssa, mutta ne eivät osanneet suomea, emmekä me ranskaa. Pienempi näytti epäluuloiselta. Oli varmaan tyytyväinen, että oli meiltä turvassa piikkipensasaidan ja rautalangan takana. 


Ja sitten kastanjoita paahtamaan. 

Airfryerissä paahdetut kastanjat kanelivoin kanssa

  • karkeaa suolaa
  • 15 kastanjaa
  • pehmeää voita
  • hunajaa
  • kanelia
Ensin sommittelin airfryerin koriin palan leivinpaperia ja sille noin 1,5 dl karkeaa suolaa, olimme juuri pari viikkoa aiemmin olleet Bretagnessa Nourmoutierin saarella, joka on kuuluista suolastaan. Ostimme fiiniä sormisuolaa minimaalisen purkin, mutta myös ison pussin halvempaa vähempi fiiniä suolaa. Se sopi paahtamishommiin oikein hyvin. Lidlin ohjeessa kastanjoita ei paahdettu suolapedillä, sen minä apineerasin jostain muualta. 


Kastanjoihin neuvottiin tekemään viillot suipompaan päähän, se kävi kaikkein näppärimmin saksilla, Fiskarseja aina tarvitaan! Leikkasin ristiviillot kastanjoihin ja laitoin ne veteen likoamaan. Sen kerrottiin olevan hyväksi sen tähden, että viilloista kastanjoihin pääsee vettä ja se estää niitä paahtamisen aikana kuivumasta. Uskoin täysin. 

Kastanjoiden ollessa viimeisessä kylvyssään sekoitin kanelivoin, josta ei tullut nättiä eikä sievää, sillä minulla ei ollut oikein mitään sötkötintä, jolla olisi saanut niin pienestä määrästä tasaista ja sileää. Mutta sekoitinpa nyt kumminkin pehmeään voihin kanelia ja pikkuisen hunajaa. Hämmästyttävän hyvää. 

Asettelin sitten kastanjat rinkiin suolapedille leikkuupinta ylöspäin ja paahdoin niitä 180 asteessa 3 kertaa 8 minuuttia (lunttasin instapäivityksestä), kurkin useita kertoja airfryeriin. Kuori alkoi aueta paahtamisen edetessä ja tuoksu oli jänskän hyvä. 


Annoimme kastanjoitten sitten jäähtyä vähän aikaa, minkä nyt maltoimme ja auoimme kuoret puristamalla kastanjaa käsissämme, kuori irtosi hyvin. Sipaisimme niille kanelivoita ja kylläpä oli hyvää! Kaksi viidestätoista kastanjasta oli joko kuivunut tai olivat muuten vain huonoja, sillä ne olivat tummia kuoren alla. Niitä emme syöneet. Kyllä ne 6,5 kastanjaa/nokka ihan hyvin riittivät. Kanelivoi näyttää kuvassa aika kummalliselta, kuin kateenkorvalta itse asiassa, mutta kuten sanottu, matkasötkötinvalikoimani oli rajallinen. 


Edelliskerta kastanjoiden parissa Lissabonissa vuonna 2019 oli paljon huonompi, kastanjat maistuivat ja tuntuivat suussa jauhoisilta perunoilta. Niissä oli mausteena vain suolaa, olisi pitänyt olla ainakin voita. Mutta hiilillä paahtamisen tuoksu ja kastanjoiden ulkonäkö oli kyllä parempi silloin. 

sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Jälkimarinoitu kesäkurpitsa


Tämä korealainen sivuruoka (en tykkää sanasta lisuke ja lisäke on jotenkin väärä sekin) on tosi kiva, sen voi valmistaa jo hyvissä ajoin ennen ateriaa ja syödä viileänä, voi sen varmaan lämmittääkin, jos haluaa. Minä tein tätä syyskuisena (EDIT: sehän oli jo lokakuun loppua!) iltapäivänä Ranskassa Turckheimin leirialueella, oli vielä aivan täysi kesä, piti jopa virittää varjoa CampaAdrian edustalle paisteisessa paikassa. Nyt se on muisto vain, mutta hyvä muisto. 

Otin ohjeen Korean Bapsang-blogista, josta pidän todella paljon. Olen oppinut sieltä paljon korealaisesta ruoasta. Ohjeessa käytettiin kesäkurpitsan lisäksi munakoisoa, mutta sitä meillä ei juuri tuolloin ollut, joten tein sivuruoan vain kesäkurpitsasta. Mutta olen varma, että vielä herkumpaa tulee, kun on munakoisoakin mukana. Matkakeittiössäni ei ollut aivan kaikkia ohjeen vaatimia aineksia, mutta käytin niitä mitä oli ja hieman muuntelin. 

Jälkimarinoitu kesäkurpitsa

  • 1 pyöreä kesäkurpitsa (noin yhteenpuristettujen nyrkkieni kokoinen)
  • suolaa
  • hieman öljyä grillaamiseen
  • 2 kevätsipulia varsineen, vihreät osat erikseen tarjoiluun
  • 1 tl valkosipulimurskaa
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 2 rkl seesaminsiemenöljyä
  • 1 tl sokeria (taisin käyttää hunajaa, sillä sokeri oli pakattuna niin työläästi ruokavarastoon juuri silloin)
  • paahdettuja seesaminsiemeniä
  • pippuria
  • chilirouhetta muutama hippu
Leikkasin kesäkurpitsan noin 6-7 mm viipaleiksi, niitä tuli 9 kappaletta. Asettelin ne kulhoon pohjalle ja reunoille niin, että saatoin ripottaa kaikille hieman suolaa itketysmielessä. Sillä aikaa kun viipaleista irtosi nestettä, tein marinadin pieneen kuppiin. Siihen silppusin kevätsipulia ja jätin vihreät osat koko annoksen päälle ripoteltavaksi. Sekoitin kupissa sipulin vaaleat osat, valkosipulin, soijakastikkeen, seesaminsiemenöljyn, hunajan (ohjeessa sokerin), seesaminsiemenet, pippuria ja hieman chilirouhetta. 

Antti sommitteli minulle grillauspaikan auton edustalle, pienelle apupöydälle ensin hesari alustaksi (grillatessa tahtoo roiskua ja haluamme suojata uutta apupöytäämme) ja siihen päälle sellaisen kaasulla toimivan pöyrägrillin. Siinä käytetään pieniä pullomuotoisia kaasupanoksia. Se on kätevä kaikenlaisessa kokkaamisessa. Tosin kaasupanosten hinta on noussut tänä vuonna aika hurjasti. Grillin päälle Antti vielä nosti korealaisen grillilevyn, jolla saa tehtyä monenlaista ruokaa, tällä kerralla sillä valmistuivat itketetyt kesäkurpitsaviipaleet. 



Sutikoin kuumenevalle grillilevylle hieman wokkiöljyä ja nostelin kurpitsaviipaleet levylle. Kääntelin niitä aika-ajoin ja sain niihin oikein kivan grillauspinnan. Tämä vei noin vartin verran. Nostelin sitten viipaleet takaisin itketyskulhoon ja kaadoin päälle valmiin marinadin, sekoittelin ja jätin sivuruoan odottamaan pääruoan valmistumista. 


Pääruoka tuli oikoen nopeasti, meillä oli edelliseltä päivältä tähteenä grillikanaa (Ranskassa se varmaan oikeastikin on kanaa), joka riivittynä suikaleiksi kävi pannulla saman kaasugrillin päällä ilman sitä korealaista grillauslevyä. Mukaan sekoitin valmista teriyakikastiketta, sillä bulgogikastike oli juuri tuolloin lopussa, eikä Ranskassa ollut kovin helppo löytää aasialaisia ruokatarvikkeita. Ja mikäpä hätä sitä oli ilmankaan, Ranskassa nyt löytää hyvää syötävää niin helposti joka tapauksessa. 

Annoksessa oli myös riisiä sillä meidän malliston pienimmällä riisinkeittimellä kypsennettynä. Sen minikokoisessa kulhossa tulee juuri sopiva kahden hengen annos, yksi mittakupillinen riisiä ja saman verran vettä. Paras tulos tulee, kun pesee riisin hyvissä ajoin ja jättää puhtaaseen veteen likoamaan noin puoleksi tunniksi. 


Kimchiä oli myös pieni purkillinen. Jos tuollainen pikkupurkillinen ei mene kokonaan aterialla tai jää vain enimmäkseen lientä, laitan sen tiiviiseen rasiaan ja jääkaappiin liemineen päivineen ja teen lähipäivinä kimchiriisiä


Jälkimarinoitu kesäkurpitsa oli tosi hauska sivuruoka, nostelimme viipaleita annoksen päälle ja ripotimme pinnalle vielä lisää seesaminsiemeniä ja muutaman tipan seesaminsiemenöljyä. Tuo oli hyvä päivä Ranskassa. 

EDIT: lisään postauksen CampaSimpukan uudelle Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokeiluni.