Omissa eväissä

Välillä reissussa on kiva olla omissa eväissä, tehdä itse ruokaa, tai ainakin sommitella aamu- ja välipaloja. Tänään aloitimme päivän aamiaisella, jossa oli monenlaista syötävää, jota ostimme eilen läheisestä Inter Marche-marketista. Eilen kehuin, että keittiö on hyvin varusteltu, mutta paistinpannu on tavallista apartamentos-mallia, levyllä keikkuva ja naarmuinen. Kyllä sillä silti sai pekonit ja kananmunat paistettua. Kahvin teimme omalla mutteripannulla ja lämmitimme maidon pienessä kattilassa. 

Aamiaisen jälkeen kävimme kävelemässä rannalla, olimme jo puolivälissä aallonmurtajaa menossa, kun alkoi sataa. Kaikki muutkin kävelijät, kuntoilijat ja koiranulkoiluttajat kääntyivät takaisin, vain kalastajat jäivät paikalleen suurissa sadetakeissaan. Meri kuohui upean näköisenä ja ilma oli ihanaa hengittää. 

Sateen tauottua lähdimme käymään Aveirossa, se on lähin oikea kaupunki mannermaalla, Barra sijaitsee kapealla maakaistaleella irrallaan mantereesta. Aveirolle tyypillisiä ovat venetsiamaiset kanaalit ja kauniit koristellut talot. Tähän aikaan vuodesta turisteja oli vain vähän ja suuri osa kaupoista ja ravintoloista oli suljettu kokonaan. 

Päivällä söimme hieman juustoja ja hedelmiä, on aina hauska ostaa vieraita juustoja, joista ei tiedä ovatko ne hyviä, vai ulkojuustoja. Tällä kertaa yksi juustoista oli niin voimakas, että minulta jäi syöminen yhteen suupalaan, mutta muut olivat kyllä hyviä. Lisänä oli oliiveja, leipää, keksejä ja punaviinin kanssa tumma suklaata. 

Jälkiruoaksi saimme kuumat tripat, jotka Antti kävi läheiseltä kioskilta ostamassa. Olimme katsoneet aikaisemmin, että jokaisen rantakadun tripakioskin luukut oli tiukasti suljettu, mutta yksipä oli iltapäivällä auki ja sieltä saimme suklaatäytteiset lettuherkut. Yleensä yksi tripa/reissu kyllä riittää.

Kesän makua vispipuurossa

Vaikka mansikat tulivat pakastimesta, raparperi ja inkivääri jostain kaukaa, oli tässä jälkiruoassa ihanaa kesän makua. Sain joitakin aikoja arvostelukappaleena Kira Åkerström-Kekkosen ensimmäisen kirjan, Auringon maku. Heti ensi selauksella huomioni kiinnittyi mansikka-raparperivispipuuron ja inkiväärikermaan. En muistanut, että pakastimesta löytyy vielä raparperia, joten kokeileminen jäi sillä erää. Nyt ostin ennen pääsiäistä tuoretta raparperia ja muistin jopa ostaa mannasuurimoita, sillä niitä meillä ei vakituiseen ole. 

Mansikka-raparperivispipuuro ja inkiväärikerma viidelle

Inkiväärikerma

• 3,3 dl purkki kermaa (meillä oli laktoositon täysmaito loppu, ohjeessa oli 2 dl kermaa ja 1 dl täysmaitoa)
• 30 g pala tuoretta inkivääriä

On syytä aloittaa inkiväärikermasta, sillä sen on hyvä tekeytyä jääkaapissa ainakin muutama tunti, tai jopa yön yli. Kuori inkivääri ja leikkaa se muutamaan palaan. Kuumenna kerma (+maito, jos käytät molempia), johon olet lisännyt inkivääripalat. Varo keittämästä kermaa. Kumoa kerma astiaan, joka suosiolla mahtuu jääkaappiisi, eikä ole se lempikattila, jota tarvitset muutenkin koko ajan. Jätä kerma maustumaan muutamaksi tunniksi. Siivilöi inkivääripalat pois ennen tarjoilua. Kirjassa tämä inkiväärikerman ohje on lopussa, mikä on vähän harmittavaa, jos tahtoisi samantien tehdä jonkun ohjeen ja odottelua vaativa osuus mainitaan vasta lopussa. Tokihan jokainen järkevä kotikokki lukee aina koko ohjeen heti, mutta silti. 

Mansikka-raparperisose

• 150 g raparperia
• 200 g mansikkaa
• 1 dl ruokosokeria
• (loraus vaniljauutetta omana lisäyksenäni)

Tarvittaessa kuori raparperi ja leikkaa se pieniksi paloiksi. Samoin pilko mansikat, jos ne ovat tuoreita. Minulla oli kevyesti sokeroitua mansikkaa pakastimesta, joten laitoin sokeria varovasti soseeseen, ettei tule liian makeaa. Keittele raparpereja, mansikoita, sokeria ja vaniljauutetta miedolla lämmöllä, kunnes se on aivan soseutunut. Jäähdytä.

Mannapuuro

• 0,5 l vettä 
• 1,5 dl mannasuurimoita
• ripaus

Soseen valmistuessa keitä mannapuuro. Kiehauta vesi ja vispilöi varovasti mukaan valuttamasi mannasuurimot. Älä tee kuten minä ja humpsauta kaikki kerralla, sain vispilöidä aika rivakasti, että sain paakut pois. Ripauta hieman suolaa mukaan. Keitä puuroa suurimopakkauksen ohjeen mukaan. Minä lisäsin hieman vettä, sillä puurostani oli tulla aika tönkköä. Jäähdytä kypsä puuro ja sekoita jäähtynyt sose mukaan. Vatkaa seos sähkövatkaimella kuohkeaksi vispipuuroksi ja jos pidät kylmästä vispipuurosta, laita se vielä jääkaappiin viilenemään. Me emme pidä, vaan mieluiten lämpimästä tai ainakin huoneenlämpöisestä, joten peitin kulhon kelmulla ja jätin odottamaan jälkiruoka-aikaa.

Inkiväärikerman kanssa tämä kauniinvärinen vispipuuro sopi oikein hyvin saattelemaan tuoreen korpraalin matkalle takaisin varuskuntaan. Yhden ohjeen perusteella pidän Kiran kirjasta ja varmasti kesän tullen kokeilen muitakin ohjeita.

pstt. pikkuisen tuli paakkuja puuroon, kun olin varomaton suurimoiden laittamisen kanssa, mutta makuun ei vaikuttanut

Jahvat tulloo, helemat paukkuu!

Muistatteko ärsyttävän appelsiinikautta mainostaneen pätkän takavuosilta? Huivipäinen nainen viiletti potkukelkalla vinhaa vauhtia ja jotenkin ne jaffat liittyivät asiaan. Ostin eilen pussillisen appelsiineja ja tänään niitä sitten syötiin, keiteltiin ja kieriteltiin sokerissa ja suklaassa. Ja kuunneltiin samalla radiota, sillä osallistun tutkimukseen radionkuuntelusta. Tutkimuksen saatteessa minua ensin hieman imarreltiin uskomaan, miten tärkeä osanen olen tätä tutkimusta ja onnekas päästyäni siihen mukaan. Nyt vain mietin sitä, että kuinka hyödyksi olen, sillä kuuntelen tällä erää vain netin kautta countrykanavia. Jos nyt muutan tottumuksiani tutkimuksen vuoksi, eikö se ole ihan väärin? 

Katsastelin foodgawkeria ja sieltä löysin Veggies & Gin-blogiin, jossa oli tehty tammikuun lopussa kandeerattuja appelsiinikuoria. Olin jo aikaisemminkin merkannut vastaavan ohjeen suosikkeihini, mutten ollut tullut kokeilleeksi. Myös Andalusian auringossa-blogissa oli tehty näitä äskettäin. Olen aina inhonnut appelsiinimarmeladia, jossa on appelsiinikuorta suikaleina, joten siksi tämä ohje kiinnosti minua kovin, pitäisinkö kuoresta kandeerattuna?

Aloitin siis laittamalla kauniin punaisen keittiöradioni päälle kuunnellakseni 977music.com-kanavaa. Siellä soitetaan kaikki kliseisimmät countryhitit, joista suurimman osan osaan jo ulkoa. Samoin harvakseltaan vaihtuvat mainokset, joista suuresti pidän. Minua erityisesti kiehtoo henkivakuutus, josta kuulema saa rahansa takaisin "even if you don't die!" Ja sokeiden hyväksi lahjoitettavat autot, blondiinina tahdoin pitkään uskoa, että autot lahjoitettaisiin suoraan sokeille. Merkitsin tunnollisesti tutkimuskaavakkeen ensimmäiselle aukeamalla sarakkeeseen "muut kanavat"  mihin aikaan aloitin kuuntelun.

Sitten otin kaksi appelsiinia ja leikkasin niistä kuoret pois. Ensin viilsin aplareista hatut kummaltakin navalta, jolloin hedelmä seisoi itsenäisesti leikkuulaudalla. Sitten vain leikkasin kuoren pois ylhäältä alaspäin menevin suikalein samaan tapaan kuin jos olisin fileroimassa appelsiinia. En vain leikannut kaikkea valkoista kuoren osaa pois. Nämä pari kolme sentti leveät suikaleet leikkasin ohuempiin suikaleisiin. Kiehautin suikaleita muutamaan otteeseen minuutin verran vaihtaen aina uuden veden, tämän toimenpiteen luvattiin poistavan kitkeryyttä kuoresta. Samaan aikaan keittelin pienen sokerisiirapin, johon tuli kaksinkertainen määrä sokeria veteen nähden. Laitoin vettä noin 2 dl ja sokeria 4 dl. Kun olin kiehauttanut kuoria neljä kertaa, lisäsin ne siirappiin ja annoin seoksen kiehua hiljalleen tunnin verran. Tarkistin välillä, ettei siirappi kiehu loppuun, mutten paljon sekoitellut. Kevyesti vain ravistelin, tärkeää oli, että kaikki kuoret olivat aivan siirapin peitossa. 

Tunnin kuluttua, kun soittolistakin oli jälleen alkanut alusta, otin kattilan pois tulelta ja kaadoin kuoret siivilään kalastaen siirapin talteen. Sitä kuulema voisi käyttää drinkeissä. Mietin sopisiko siirappi myös jonkun kakun kostukkeeksi. Annoin kuorenpalojen valua siivilässä noin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen pyörittelin ne erikoishienossa sokerissa ja levittelin palaset voipaperin päälle kuivumaan irti toisistaan. Muutaman tunnin kuluttua, kun palaset alkoivat olla kuivia, sulatin tummaa suklaata ja kastoin palasten toisen pään sulaan suklaaseen. Viritin palat jälkeen kuivumaan, tällä kertaa tiheän ritilän päälle. Hauskoja makeisia, eivät kitkeriä, muttei näitä montaa kerrallaan söisi. Eikä tarvitsekaan.

rapatessa roiskuu

Alastomat appelsiinit fileroin, skalpeerasin ne vielä aivan paljaiksi leikkaamalla uuden ohuen siivun niiden pinnasta, jolloin valkoinen kuoriosakin lähti kokonaan pois. Leikkasin hedelmäviipaleet kalvojen välistä pois ja käytin palat jälkiruokaan, johon otin vinkit Cooks Joy-blogista. Minulla oli pari kypsää mangoa vailla käyttöä ja lisäsin appelsiinit mukaan. Ensin kuorin mangot ja leikkasin ne paloiksi. Laitoin muutamaa koristelupalaa lukuunottatta mangopalat ja appelsiiniviipaleet mikserin kannuun ja käytin konetta soseuttamisasetuksella hetkisen. Kaadoin kulhoon noin 5 dl turkkilaista jogurttia, jotka vispilöin hetken. Lisäsin mango-appelsiinisoseen mukaan, sekä pienen lorauksen hunajaa makeutukseksi ja pari tupsausta kanelia. Sekoitin massan tasaiseksi ja kaadoin sen kolmeen annoskulhoon. Päälle asettelin vielä appelsiinilohkoja ja mangopaloja ja ripsautin hieman kanelia. Kylmänä tämä jälkiruoka oli oikein mainiota ja käy myös aamiaisesta ja välipalastakin.