Grillattu sisäfile valkosipulivoilla

Tämän päivän ruoassa ei oikein ole mitään erityistä ranskalaisuutta, mutta en nyt vaan saanut aikaiseksi enempää. Pakastimesta löytyi pätkä naudan sisäfilettä ja sen grillasimme Big Green Eggissä ja siellä oli vähän kasviksia ja perunapaistokset foliossa. Kasvislaatikkokin oli melkoisen tyhjä, joten hieman kootut teokset-tyyppinen ateria oli kyseessä. 

Grillattu naudan sisäfileen paksumpi pää

• noin 400 g naudan sisäfilettä
• 0,5 dl punaviiniä
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa 
• tuoretta rosmariinia

Sekoitin marinadin ainekset muovirasiassa ja laitoin filepätkän marinadiin maustumaan noin kahdeksi tunniksi. Kun oli aika alkaa valmistaa ruokaa, Antti teki tulet grilliin ja laittoi sinne puolikkaan grilliparilan ja toisen puolikkaan peltitarjotinta, jolle tulivat muut aterian osat. 

Antti grillasi marinoitunutta filettä kummaltakin puolelta noin 200 asteessa ensin noin kymmenen minuuttia ja sitten hän laski lämpöä noin 180 asteeseen. Koko ajan peltitarjotinosalla olivat folionyytissä kasvikset (sipulia, paprikaa ja kesäkurpitsaa) ja omissa pikkuisissa foliovuokissa valmiit perunagratiinit pakastimesta. Tavoittelimme 58 asteen sisälämpöä fileeseen, mutta se karkasi 60 asteeseen. Pidimme filettä foliossa vielä kymmenen minuuttia odottamassa leikkaamista. Ei onneksi mennyt liian kypsäksi, oli mureaa lihaa ja kasvikset maukkaat. Lisänä oli vielä valkosipulivoita, jonka sekoitin itse. Laitoin pariin ruokalusikalliseen pehmeää voita yhden teelusikallisen valkosipulimurskaa. Lusikoin seoksen pieneen rengasmuottiin ja nostin sen lautasella pakastimeen jähmettymään. Enkä unohtanut sitä aterialla!

Tour de France alkaa olla lopuillaan, tänään oli pitkä etappi. Olen iloinen, ettei Tadej Pogacar joutunut keskeyttämään, ilmeisesti eilinen väsähdys ei ollut sairastumisen oire. Hän on vielä nuorten kisan johdossa tukevasti ja se on hieno saavutus sekin, vaikka keltapaidassa voittaminen oli tietysti hänen päätavoitteensa. Olipa hieno voitto Kasper Asgreenille, hän oli hatkassa koko päivän ja kolme hänen hatkakaveriaan myös ehti maaliin ennen pääjoukkoa. Montaa sekuntia siinä ei paitaa jäänyt. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut. 

Perunafondantit ja punaviinikastike pippuripihvin kanssa

Viime aikoina olemme syöneet punaista lihaa vähän tavallista useammin, eilen sen vuoksi, että saimme perheenjäsenen ruokavieraaksi. Tein vuonna 2012 perunafondanteja ja nyt taas. Ensimmäistä kertaa tein punaviinikastiketta niin, että saatoin olla siihen tyytyväinen. Perunaohjeen ja kastikeohjeen otin G'day Soufflé-blogista. Pihvin osasin paistaa ihan omin neuvoineni. Kastikkeen kanssa sovelsin hieman, en viitsinyt pilkkoa sipuleita kovinkaan säntillisesti. 

Pihviateria kolmelle

Pippuripihvi 

• 400 g naudan sisäfilettä yhtenä siistittynä palana
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• voita
• pippuria
• tuoretta timjamia

Fondant-perunat

• 4 suurenpuoleista perunaa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä
• voita
• 2 valkosipulinkynttä
• tuoretta timjamia
• tuoretta rosmariinia
• 2 dl vahvaa ankkalientä

Kastike

• 1 uuden sadon punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 2,5 dl punaviiniä
•  4 dl kotitekoista vahvaa ankkalientä (myös muut tummat liemet käyvät)
• suolaa ja pippuria (riippuen liemen suolaisuudesta ja pippurisuudesta)
• 1 rkl voita

Valmistelin ensin fileepalan pippuroimalla ja suolaamalla sen pinnan anteliaasti, etenkin pippuria tuli oikein kunnolla. Jätin palan odottamaan lautaselle. 

Kuumensin uunin 170 asteeseen.

Kuorin perunat ja leikkasin ne noin 3 cm paksuisiin paloihin, joiden reunat vielä veistelin pyöreämmiksi, niin että niistä tuli nättejä lantteja. Kuumensin uunin kestävässä paistoastiassa liedellä ison nokareen voita ja lorauksen oliiviöljyä ja nostin sinne perunalantit kypsymään, lisäsin mukaan valkosipulinkynnet ja yrtit. Paistoin perunalantteja molemmin muutaman minuutin, että ne saivat kauniin paistopinnan. Kaadoin astiaan ankkalientä niin paljon, että lantit olivat 3/4 liemessä. Peittelin astian foliolla ja laitoin sen uuniin.

Paistamisen alussa

Ennen uunia

Otin sitten esille paistinpannun ja kuumensin sillä voita ja oliiviöljyä ja kun pannu oli kuuma ja voin kuohu laskeutui, nostin fileepalan pannulle. Paistoin sille kauniin pinnan joka puolelta, myös palan päistä. Nostin palan peltilautaselle, laitoin siihen paistomittarin anturin ja nostin lautasen uuniin perunoiden viereen. Asetin tavoitelämmöksi 58 astetta. 

Sitten otin esille kaksi kattilaa ja aloitin kastikkeen tekemisen. Toiseen kattilaan laitoin punasipulin muutamaan lohkoon leikattuna ja kuoritut valkosipulinkynnet sekä punaviinin ja aloin keittää sitä kokoon niin, että sitä jäisi jäljelle noin puolet. Se vie noin 10 minuuttia, mutta pitää vahtia, ettei viini häviä kokonaan. Toiseen kattilaan laitoin ankkaliemen ja keitin sitä myös kokoon puoleen määrään, noin pariin desiin. Se vei vähän kauemmin kuin viinin kiehuminen. Kun kumpaakin nestettä oli sopivasti, kaadoin punaviinin liemeen siivilän läpi, joka keräsi pois sipulit. Keitin edelleen tätä yhdistelmää kasaan niin, että kun sitä alkoi olla noin 1,5 dl, laitoin lämmön pois kattilan alta ja jätin viimeistelyä vaille. 

Kun pihvi saavutti tavoitelämmön, nostin lautasen pois uunista ja irrotin lämpömittarin anturin. Käärin lautasen pihveineen folioon. Nostin uunin lämpötilaa 220 asteeseen ja poistin perunavuoan folion, jotta perunat saisivat hyvän rapean pinnan. 

Annoin pihvin levätä noin 10  minuuttia ja sillä välin viimeistelin kastikkeen. Nostin sen kiehumaan uudelleen ja lisäsin siihen voita, vispilöin sen mukaan pienellä vispilällä. Maistelin, ei kaivannut suolaa eikä pippuria, sen verran vahvaa oli se raaka-aineliemi. Kastikkeessa oli todella hyvä, tumma maku, ihan parasta kastiketta, jota koskaan olen tehnyt. 

Viipaloin pihvin, nostin lautaselle muutaman viipaleen. Samoin annostelin perunalantteja lautasille ja lurittelin kastiketta pihville. Rosepippurit olisivat olleet hyvä lisä, mutten hoksannut niitä silloin. Salaatti meillä oli erikseen, en tahtonut tunkea sitä samalle lautaselle. Ruoka meni viimeistä murua myöten ja saatan sanoa, etten ole usein onnistunut niin hyvin eri osasten ajoittamisessa. Olen alkanut paistaa lihan hieman kypsemmäksi ja lepuuttaa pitempään ja nyt kypsyys on sellainen, että se maistuu useimmille pihvin ystäville. 

Tour de Francessa oli toiseksi viimeinen etappi, henkilökohtainen aika-ajo, joka ei kokonaiskilpailun asetelmia enää juurikaan muuttanut. Nopein oli Wout van Aert  ja kokonaiskilpailun kärjessä huomennakin keltapaidassa lähtee Tadej Pogacar. Andre Greipel kertoi, että tämä kausi jää hänen viimeisekseen ammattipyöräilijänä, häntä jää kyllä kaipaamaan. 

Hieman oikaistu tartiflette ja jatkettu pihvi

Jääkaapin juustolaatikossa oli pieni palanen Reblochon-juustoa, jonka poiskäyttäminen oli jo tarpeen. Tein meille eilen päivälliselle pienikokoisen tartifletten. Pieni oli pihvipalanenkin, joka löytyi pakastimesta. Päätin, että niin juusto kuin pihvikin saa luvan riittää meille kahdelle. Ruokavieraille en tarjoaisi noin pieniä annoksia. 

Minikokoinen tartiflette

• 6 keskikokoista perunaa
• 2 pientä sipulia
• 1 suuri valkosipulinkynsi
• oliiviöljyä
• palanen Reblochon-juustoa (saa nykyään aika hyvin monesta Lidlistä)
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• pippuria
• voita vuoan voiteluun
• timjamia

Kuorin perunat ja laitoin ne höyrykattilaan kypsymään. Kun perunat olivat kypsiä, viipaloin ne vähän alle sentin viipaleisiin. Voitelin pienen espanjalaisen keramiikkavuoan. Silppusin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä pannulla oliiviöljyssä. Lisäsin pannulle perunaviipaleet ja kääntelin niitäkin hetken pannun lämmöllä. Myös timjamia laitoin pannulle muutamia oksia. Kaadoin mukaan puolet viiniä ja kiehuttelin sen noin puoleen. 

Kuumensin uunin 225 asteeseen. Leikkasin juustopalan pitkittäin halki ja sitten palaset kolmioihin, oli tarkoitus laittaa ne kuoripuoli päälle päin vuokaan. Jätin tällä kertaa ruoasta pois niin pekonin kuin ranskankermankin, ihan siksi että tämä on  melko kaloripitoinen ruoka ilmankin. 

Tein nyt vain yksikerroksisen tartifletten, kaadoin kaikki perunaviipaleet ja sipulit vuokaan. Kiersin päälle pippuria myllystä. Asettelin juustopalat perunoiden päälle ja kaadoin loput viinit vuokaan. Paistoin ruokaa uunissa ensin noin 20 minuuttia ja laskin sitten uunin lämpötilan 150 asteeseen, sillä aioin kypsentää pihvin loppuun uunissa.

Viipaloitu pihvi kahdelle

• noin 200 g palanen naudan sisäfilettä
• nokare voita ja loraus oliiviöljyä
• 1 suuri valkosipulinkynsi viipaloituna
• timjamia
• suolaa ja pippuria

Tämä pienehkö filepala on jäänyt jonkun muun ruoan tekemisestä, fileen molemmat päät on käytetty jo aikoja sitten johonkin. Nyt oli jäljellä niin vähän, ettei siitä oikein olisi saanut näyttävää pihviannosta kahdelle, jos olisin leikannut sen puoliksi. Niinpä öljysin palasen ja ripotin sille hieman suolaa ja paljon pippuria ja kypsensin sen kokonaisena. 

Kun perunavuoka oli paistunut noin puoli tuntia, laitoin pannun kuumenemaan liedelle. Lorautin öljyä pannulle ja lisäsin sille nokareen voita. Viipaloin valkosipulinkynnen. Laitoin valkosipuliviipaleet ja timjamia pannulle. Kun voin ja öljyn seos oli kuohahtanut ja kuohu vaiennut, nostin pintamaustetun filepalan pannulle ottamaan paistopintaa. Kääntelin sitä ja paistoin myös päät. Nostin palan uunin kestävälle peltilautaselle, laitoin siihen lihamittarin anturin ja säädin mittarin hälyttämään 55 asteeseen. 

Uunin lämpötila oli jo laskenut, tartiflette jatkoi siellä paistumista ja nostin peltilautasella olevan pihvipalan kypsymään loppuun. Vei noin 25-30 minuuttia, että pihvin sisälämpötila nousi tavoitelämpöön. Nostin lautasen pois uunista ja lisäsin lämpöä uunissa taas korkeammalle, 225 asteeseen. 

Käärin peltilautasen folioon ja pihvi sai  levätä sen aikaa, että tartifletten pinta oli kauniin värinen ja juusto kupli lupaavasti. 

Leikkasin pihvin, jonka sisälämpö oli lepuutuksessa noussut 60 asteeseen, ohuiksi viipaleiksi. Nostin lautaselle julman kuumaa juustoista tartiflettea, muutaman viipaleen pihviä ja salaattia. Pihvin päälle ripottelin vielä pippuria ja muutamia jäisiä puolukoita. Pieni pihvipala riitti oikein hyvin näin viipaleiksi leikattuna, eikä tartiflettessa ilman pekonia ja ranskankermaa ollut mitään vikaa. 

Sunnuntain ensimmäinen elokuva oli Jim Jarmuchin vuonna 2005 ohjaama Broken Flowers. Siinä Bill Murrayn esittämä käänteisripeä keski-ikäinen mies lähtee road tripille tapaamaan entisiä heilojaan. Muistin tämän olevan todella hyvä, eikä muistini pettänyt. Loppuratkaisua en tosin muistanut, ehkä siksi että se oli niin erilainen kuin monissa amerikkalaiselokuvissa. Muistan joskus katsoneeni tämän ennen työvuoroa ihan pikkuisen nopeutettuna, oli vähän ajasta puute. Sillä pienellä nopeutuksella Murray alkoi liikkua kuten muut ihmiset, mutta muitten vauhti näytti hassulta. Harmi, ettei tuollaista nopeutusta voi tehdä nykyisellä blueray-laitteellamme. 

Toinenkin elokuva tänään oli vuodelta 2005 oleva Transamerica, joka on niitä elokuvia, joiden katsomisesta tulee sekä hyvä, että vähän surullinen mieli. Fecility Huffman tekee hienon roolityön. Emme olleet katsoneet tätä elokuvaa kuin kerran silloin aikoinaan. Se on edelleen hyvin ajankohtainen teemoiltaan, ellei ajankohtaisempikin kuin vuonna 2005. 

Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Contact – Ensimmäinen yhteys 1997

Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 

Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996

Animal House (Delta-jengi) 1978

Mamma Mia! 2008

Moulin Rouge 2001

Ratatouille (Rottatouille) 2007

Madagascar 2005

Der Untergang (Perikato) 2004

Rear Window (Takaikkuna) 1954

Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016

Corpse Bride 2005

The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011

Wild Things (Villit kuviot) 1998

Up in the Air 2009

Broken Flowers 2005

Transamerica 2005

Äärestä laitaan – köyhän miehen perunat ja sisäfilepihvi

Välillä tulee vahingossa päiviä, jolloin saa aikaa vaikka mitä. Jo ennen yhdeksää oli keittiössä jäähtymässä uudella hapanjuurella leivottuja leipiä (niistä lisää myöhemmin) ja joltisellakin itsensäpakottamisella sain aloitettua viikottaisen joka x vuosittaisen jääkaapin suursiivouksen. Antti oli uskollinen kompostimestarini ja tyhjensi purkkeja kompostiin. Nyt taas jääkaapin takaseinä näkyy ja yritämme pitääkin sen näkösällä, emme tarvitse niin paljon ruokaa. Etenkään sellaista mitä emme syö. Ryhtiliike paikallaan. Taas.

Päivällinen koostui naudan sisäfilepihveistä (vain yksi pieni pihvi/sierainpari, inhoan tuota sanontaa, mutta tykkään silti käyttää joskus, omituista) ja espanjalaisesta lisäkeruoasta, köyhän miehen perunoista, patatas a lo pobre. Voi olla, ettei tämä ole autenttinen ohje, mutten anna sen häiritä. Otin neuvot täältä. Pienensin ohjetta kahdelle ja laitan määrät tähän sen mukaisesti. 

Köyhän miehen perunat

• 6 keskikokoista perunaa
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulin kynttä (tai enemmän, jos ei huomenna haittaa)
• 3 pientä suippopaprikaa (punainen, oranssi ja keltainen)
• rutosti oliiviöljyä
• 2 laakerinlehteä
• suolaa ja pippuria

Kuori perunat ja leikkaa ne noin kolmen millin viipaleisiin, samoin sipuli ja paprikat. Valkosipulin kynnet voi laittaa kokonaisina tai viipaleina, ihan miten tykkäät. Kuumenna uunin kestävässä pannussa oliiviöljyä todella reippaasti, älä nyt pelästy, öljyä täytyy olla ainakin pari kolme senttiä pannun pohjalla. 

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita pannulle perunat varovaisesti kuumaan öljyyn,  erottele niitä lastalla, etteivät tartu pannun pohjaan eivätkä toisiinsa. Noin viiden kuuden minuutin päästä lisää mukaan sipulit, paprikat ja laakerinlehdet. Anna kaikkien kypsyä kuumassa öljyssä, äläkä ajattele terveysasioita tai sen sellaisia. Tämä on kuin confit-hommat, rasvaa ei juurikaan jää annokseen. 

Noin kymmenen minuutin kuluttua perunaviipaleet alkavat olla kypsiä, kokeile sitä terävällä veitsellä. Kun perunat alkavat olla kypsät, sinulla on kaksi vaihtoehtoa (on sinulla enemmänkin, voit toki vaikka lähteä lenkille ja jättää päivällisen väliin). Voit joko kumota koko pannun sisällön metalliseen siivilään ja valuttaa öljyn alla olevaan astiaan tai voit nostella perunat ja muut hökeet reikäkauhalla kuumaa kestävälle lautaselle ja sitten kaataa öljyn pois. Joka tapauksessa on tarkoitus päästä nyt eroon lähes kaikesta öljystä. (sitä voi käyttää lähipäivinä vaikka espanjalaisten käristettujen kananmunien tekoon, tai muuhun, mikä ei pahastu valkosipulin aromista, tai sen voi imeyttää kompostiin) Kun öljy on valunut pois paistoksesta, kumoa perunat lautaselta tai siivilästä takaisin uunin kestävään pannuun tai jos et käyttänyt sellaista, uunivuokaan. Laita vuokaan uuniin ja paistele vielä noin 20-25 minuuttia kunnes perunoiden reunoihin alkaa tulla houkuttelevia kullankeltaisia reunoja. 

Sisäfilepihvit järkyttävän kuumassa grillissä

• 2 naudan sisäfilepihviä (noin 100 g/kpl)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• yrttistä maustevoita

Meillä oli pieni pala sisäfilettä, josta tuli kaksi pienehköä pihviä, ei ollut tarkoitus syödä itseään ähkyyn. Pihvit olivat noin 4-5 cm paksuja. Pyöritin ne oliiviöljyssä. Lisäke oli jo uunissa ja melkein valmis ja uunikin jo pois päältä. Meillä oli ensimmäisessä kokeilussa uusi grilli, jolla oli lupeissa pihvinpaisto todella nopeasti 800 asteessa. Kuulostaa brutaalilta ja kyllä meillä vähän oli jännitystä ilmassa tämän kokeilun kanssa. 

Lone Star-grilli oli yhdistetty kaasupulloon ja Antti laittoi sen tulille, täysille luonnollisesti, ei siinä paljon säätöjä olekaan. Noin kolmessa, neljässä minuutissa grilli oli melkoisen kuuma. Tämä siis tehtiin ulkona, tätä vekotinta ei pidä laittaa minkään helposti syttyvän päälle, eikä sisätiloihin, meillä se oli kaasugrillin työpöydällä ja kaasupullo hyvän matkan päässä turvassa. Emme oikeasti tiedä, kuinka kuumaksi tuo minihorna oikein kuumeni. 

Antti nosti öljytyt pihvit grillin paksulle grilliritilälle ja tökkäsi ne grilliin, ylimmälle tasolle. Munakelloon minuutti ja sitten vaan katsottiin kuinka pihvit paistuivat pikavauhtia. Minuutin kuluttua Antti käänsi pihvit ja toinen minuutti toiselle puolelle. Sitten Antti laski pihvit grillin pienelle irrotettavalle rasvapellille ja asetti sen noin puoliväliin uunia. Minä olisin halunnut, että ne ovat alempana ja kysyin, että missä ne pitäisi pitää. Emme kumpikaan tienneet! Uuden laitteen iloja. Antti pienensi hieman grillin lämpöä (ei käryäkään paljonko) ja pihvit olivat hornassa vielä noin kolme minuuttia. Mittasimme pihvien sisälämpöä pariin otteeseen ja kun se oli 55° C otimme ne samantien pois. Antti muisti laittaa kaasun pois ja sammuttaa laitteen, kun menimme sisälle ja teimme annokset.

Perunat olivat tällä välin saaneet nätit reunukset ja annostelimme ne lautasille ja vierelle pihvit, päälle suolaa ja pippuria ja pihveille maustevoinokare. Ai että, olemme me omasta mielestämme osanneet paistaa pihvin aikaisemminkin, mutta tämä oli kyllä aivan tolkuttoman hyvä pihvi! Juuri sopivan kypsä makuumme, murea ja erittäin hyvä paistopinta.

Espanjalainen perunalisäke, köyhän miehen perunat olivat todella hyvät myös. Vaikka niiden valmistamiseen käytettiinkin öljyä enemmän kuin ilmailulääkärille uskaltaisi kertoa (minun ei enää ikinä tarvitse häntä tavata) eivät ne olleet rasvaisia.  En tajua mikseivät. 

La Vueltassa alkoi viimeinen kisaviikko eilisen lepopäivän jälkeen. Kyseessä oli henkilökohtainen aika-ajo, 33,7 km mittainen, jonka lopussa oli kipakka nousu. Useimmat ajajat vaihtoivat maantiepyörään nousun alussa. Siinä nähtiin erilaisia esityksiä sen suhteen, miten sulavasti vaihto sujui. 

Minähän olen tunnetusti jo toivonut  Primoz Roglicin kohentavan asemiaan ja niin kävikin. Hän ajoi etapin voittoon ja otti taas punapaidan Richard Carapazilta, joka jäi nyt toiseksi ja on kokonaiskilpailussa 39 sekuntia Primozia perässä. Tällaista suuren tourin pitää ollakin. Koronatestit muuten tehtiin sunnuntain ja eilisen lepopäivän  aikana (yli 600 testiä koko kisakonklaaville) ja kaikki osoittautuivat negatiivisiksi. 

Sous vide-hommailua

Vaikka söimmekin juuri viikko sitten pihviä, teimme sen tänään taas. Viime viikolla touhusimme CampAdrian keittiössä, liekitimme auton ulkopuolella leirialueella ja keittelimme kastiketta vähintäänkin pienellä pannulla. Tänään meillä oli koko keittiön välineistö käytössä ja pantryistä lisää! Syy miksi söimme pihviä näin pian uudelleen oli proosallinen, sopiva lihapala oli pakastimessa eikä hotsittanut lähteä kauppaan. Oikeastaan se oli ihan hyvä syy.

Sous vide-ruoanvalmistus on tullut meille tutuksi nyt pian viiden vuoden ajan. Välillä ystävämme laavalampuksi nimeämä sirkulaattori on ollut pitkään käyttämättä, toisinaan se puhisee useinkin. Välillä kaverinsa kanssa duona, kun on tarpeen valmistaa lihaa tai kalaa matalassa lämmössä ja samaan aikaan vihanneksia korkeammassa. Niin tapahtui tänäänkin, Sansairen lisäksi Anova pääsi Pantry II:sta keittiöön. 

En ollut aikoihin valmistanut naudanlihaa sous vide, joten piti hieman etsiskellä vinkkejä ja palautella mieleen, miten homma tapahtuukaan. Otin jo aamusta lihapalan jääkaapista lämpenemään, jotta saisin sen valmistelua hyvissä ajoin lämmintä kylpyään varten. 

Naudan sisäfile sous vide

• 500 g pala naudan sisäfilettä kalvoista puhdistettuna
• suolaa ja pippuria
• oksa rosmariinia
• nokare voita

Taputtelin siistityn, huoneenlämpöön lämmenneen lihapalan paperilla kuivaksi ja hieroin sen pintaan suolaa ja pippuria. Sijoitin lihan vakumointipussiin ja lisäsin sinne rosmariinioksat ja pari pientä nokaretta voita. Suljin pussin vakumointikoneella. 

Kuumensin suuressa kattilassa veden sirkulaattorilla 55 asteeseen ja kun vesi oli lämmennyt tavoitelämpöön, nostin vakuumipussin veteen. Laitoin pitkän metallisen varrastikun kattilan reunojen ylitse ja kiinnitin pussin yläreunan tikkuun pyykkipojalla. Näin pussi ei lojunut kattilan pohjalla vaan vesi pääsi kiertämään vapaammin lihan ympärillä. Lukemani mukaan tämän kokoiselle palalle lihaa kypsennysaika olisi noin 1-1,5 tuntia. Olen aiemmin tehnyt pihvejä annoskoossa ja nyt halusin kokeilla isompaa palaa. 

Ruusukaalit, peruna ja pavut sous vide

• ruusukaalia
• pitkiä vihreitä papuja
• suolaa ja pippuria
• pieniä perunoita
• voita

Puolitin ruusukaalit ja otin pois päällimmäiset lehdet. Leikkasin pavuista päät pois ja tasasin ne yhtä pitkiksi. Pesin juuri ämpäristä kaivetut perunat.

Kuumensin sirkulaattorilla vettä suuressa kattilassa 83 asteeseen. 

Laitoin ruusukaalipuolikkaat omaan pussiinsa perunat, pavut ja ruusukaalit ja vakumoin ne. Olin opiskellut, että kaikki vihannekset tarvitsivat noin 45 minuutin uiskentelun ja tähtäsin tämän ruoantekovaiheen siihen, että lihakin olisi valmista. Aloitin siis vihannesten kypsentämisen, kun lihan kypsennys oli noin puolivälissä. 

Viimeistely

Kun oli aika viimeistellä ruoka, otin liedelle kaksi pannua. Nostin pihvipussin pois vesihauteesta ja samoin vihannespussit. 

Avasin pihvipussin ja nostin filepalan lautaselle, kuivasin sen pinnan paperilla. Laitoin valurautapannun kuumenemaan ja sille nokareen voita. Liesituulettimen laitoin isolle, sillä arvelin, että voisi tulla käryä. 

Kun pannu oli kuuma, nostin filepötkön pannulle ja paistoin sen pintaa nopeasti joka puolelta. Nostin sen pois pannulta peltilautaselle ja peitin foliolla. Kaadoin pannulle hieman konjakkia ja raaputtelin lastalla pannulla olevat lihasta irronneet makupartikkelit irti. Kun konjakki oli melkein kiehunut kokoon, lisäsin pannulle noin desin kermaa ja keitin kastikkeen nopeasti kasaan, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kuumensin toisen pannun ja sillä nokareen voita. Kumosin perunat, ruusukaalipuolikkaat ja pavut pannulle ja kierittelin niitä kuumalla pannulla hetkisen, pari minuuttia. Maustoin suolalla ja pippurilla. 

Otin filepalan pois foliosta ja leikkasin sen ohuiksi viipaleiksi. Asettelin lämmitetylle lautaselle pari kolme viipaletta lihaa, pari pikkuista perunaa, papuja ja ruusukaalipuolikkaita. Lusikoin pihville kastiketta pannulta. Liha näyttää todella raa'alta, mutta oli kyllä juuri makuumme. 55 astetta ja 70 minuuttia oli sopiva tälle lihapalalle. Vihannekset olivat 83 asteessa 60  minuuttia. Perunalle pieni hetki lisää olisi voinut olla hyvä, mutta vierailu kuumalla pannulla kyllä hoiti homman loppuun. Huomenna syömme lopun fileestä salaatin kanssa. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään aihepiirin postaukset.

Tour de Francessa ajettiin tänään vuorietappi, viimeinen ennen toista lepopäivää. Melkoisen nousun selätti ensimmäisenä nuorten kilpailun johtaja Tadej Pogacar, toisena maaliin tuli Primoz Roglic. Roglic jatkaa keltapaidassa tiistaina huomisen lepopäivän jälkeen. Mekin huilaamme huomenna ruokahaasteesta.

Ranskalainen pippuripihvi leirioloissa

Emme tänään lähteneetkään eteenpäin Kokkolasta, nyt voi viipyä pidempään, jos siltä tuntuu. Aika hieno tunne, johon täytyy opettelemalla opetella. Aamukahvin aikana päätimme jarruttaa ja pysyä aloillamme, koska voimme. 

Päivän ruokaa varten oli melkein kaikki jo valmiina, mutta broccolinia ostimme Kokkolan Prismasta noin 9 km aamupäiväkävelyllä. Kokkolassa oli muutakin kivaa nähtävää kuin Prisma. 

Pippuripihvi lisäkkeineen CampaAdrian kaasuliedellä

Pihvit ja kastike

• 200 g naudan sisäfilettä noin 50g paloina (meillä oli tosi laiha sisäfileen loppupää)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 salottisipuli
• 1 suuri herkkusieni (josta käytin neljä keskeltä leikattua viipaletta)
• 0,5 dl konjakkia
• 1 dl kermaa
• 1 tl karkeaa dijonsinappia
• paljon rosepippuria
• tuoretta rakuunaa ja timjamia

Lisäkkeet

• 2 perunaa
• 1 porkkana
• 4 oksaa broccolinia
• timjamia ja rakuunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• kirsikkatomaatteja

Ajattelin etukäteen, että tekisimme tämän päivällisen suurimmaksi osaksi ulkona, jolloin välttäisimme käryjä ja roiskeita auton keittiössä. Sää oli kuitenkin niin tuulinen ja sateenuhkainen, että tein kaiken sisällä. Laitoin lieden reunoille hieman foliota suojaksi, vaikkei maailma nyt sitten pelastunutkaan. Pahoittelen. 

Aloitin preppaamalla vihannekset. Puolitin kaksi perunaa pitkittäin, toinen niistä oli se sydän, jonka Antti ihan itse tarkoituksella kasvatti. Silppusin salottisipulin ja leikkasin suuresta valkoisesta herkkusienestä keskeltä neljä viipaletta isoimmasta kohdasta. Loput säästin myöhempää käyttöä varten, että maailma pelastuisi, you know. Trimmasin neljä oksaa broccolinia ja leikkasin porkkanan neljään palaan. 

Leikkasin naudan sisäfileen laihemmasta päästä neljä pientä pihviä ja jätin pienen pätkän ihan ohuinta palaa sellaisekseen. Kiersin myllyistä pihveille suolaa ja mustapippuria. 

Varsinaisen kokkaamisen aloitin laittamalla pieneen wok-pannuumme vettä kiehumaan. Kun vesi kiehui, nostin veteen perunanpuolikkaat ja porkkanapalat kypsymään, lisäsin mukaan tuoretta timjamia ja rakuunaa.

Samaan aikaan kuumensin isomman pannun (se on ihan viiden markan halpispannu, ostettu Intermarchesta Raskasta vuonna 2014, ei mikään oikea pihvipannu, kevyt ja vielä siisti) ja sillä hieman voita ja oliiviöljyä. Lisäsin pannulle ensin sieniviipaleet ja paistoin niitä pari minuuttia puoleltaan. Nostin sieniviipaleet alumiinivuokaan odottamaan. Lisäsin hieman voita ja sipulit pannulle paistumaan. Parin minuutin päästä nostin pihvit pannulle sipuleitten seuraksi. 

Tässä vaiheessa perunapuolikkaat ja porkkanaviipaleet olivat ihan viittä vaille kypsiä, nostin ne sieniviipaleitten kanssa samaan alumiinivuokaan odottamaan ja lisäsin wok-pannulle broccolinit esikypsymään noin 2 minuutiksi. Siitä siirsin nekin alumiinivuokaan odottamaan. Antti kaatoi esikypsytysveden pois ja kuivasi pannun minulle uudelleen, Antti on suosikkikölvini. Samaan aikaan hän kattoi pöydän ja keräsi pois välineitä, joita en enää tarvitsisi ja vei biojätteen ja roskat.

Pihvit olivat nyt olleet sipulin kanssa pannulla noin 3 minuuttia, käänsin pihvit ja menin ulos autosta. Otin mukaani minikokoisen konjakkipulloni  ja Antilla oli valmiina tulitikut. Minä kaadoin konjakkia kuumalle pihvipannulle ja Antti sytytti konjakin palamaan. Ai että mikä tuoksu!  Liekitys ei näy kuvassa, mutta vannon kautta kivan ja kannon, että niin tapahtui.

Kun konjakki paloi loppuun ja liekitys oli ohitse, menin takaisin sisälle CampaAdriaan ja jatkoin viimeistelyä. Lisäsin pihvipannulle kerman ja karkean dijonsinapin. Nostin kastikkeen kiehumaan, sekoittelin ja käänsin pihvejä vielä kertaalleen. 

Samaan aikaan kuumensin uudelleen wok-pannun ja lisäsin sille voinokareen kanssa melkein kypsät perunapuolikkaat, porkkanapalat ja broccolinit niin, että ne kuumenivat ja saivat pienen paistopinnan. 

Kuulostaa siltä, että tässä kaikessa meni kauan aikaa, mutta ei mennyt. Alkuvalmistelut veivät viitisen minuutia, esikeittämiset 10 minuuttia ja paistamiset ja viimeistelet veivät limittäin esikeittämisen kanssa noin 10-15 minuuttia. Ajoitus onnistui tänään todella hyvin. Pihvit kypsyivät loppuun kastikkeessa ja vihannekset saivat viimeisen voitelun samaan aikaan. 

Annoksessa oli 2 pientä pihviä, sieniviipaleet, yksi peruna puolikkaina ja kaksi palaa porkkanaa, sekä 2 oksaa broccoliinia. Pihvien päälle ripottelimme runsaasti ihania rosepippureita. Kastiketta oli vähän ylimääräistä, mutta se oli niin hyvää, että söimme sen joka tapauksessa. Erittäin makeita kirsikkatomaatteja oli myös lautasella. 

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli aivan täydellinen vuorietapin malliesimerkki. Välillä ajettiin tymässä (sumu tai pilvessä ajaminen) ja lopussa saimme jännittää loppuratkaisua. Tadej Pogacar oli se voimakkain ja nopein. Upeaa! Nyt kävi niin, että Primoz Roglic otti kuin otti keltaisen paidan haltuunsa. Huomenna on lepopäivä ja meilläkin on haastevapaapäivä.

Vannon kautta kiven ja kannon

Huhtikuu on kulunut kahdella tapaa, pääosin se on ollut yhtä tervassa tarpomista, mutta toisaalta tuntuu, että se on livahtanut jonnekin aivan huomaamatta. En enää edes muista kuinka mones viikko tämä on tätä poikkeustilannetta. Monta kertaa olen ollut päivistä sekaisin ja tuntuu, ettei mikään edisty. Tällä viikolla rytmittömyyttä on lisännyt lomautus, jonka aikana olen lähinnä nukkunut tai odottanut nukkumaanmenoaikaa. Eilen oli poikkeuksellinen päivä, katsoin elokuvan, joka alkoi klo 21 ja katsoin sen loppuun, vaikka se oli ränkkäli. Olipa se hyvä! Tosin kaikki elokuvat, joissa Ethan Hawke esiintyy, ovat minusta hyviä, koska Rakkautta ennen-trilogia. Älkää kysykö lisätietoja. 

Eilen oli myös siinä mielessä harvinainen päivä, että söimme ihan kunnolla, oikein kolmen ruokalajin päivällisen. Se kyllä venähti ainakin kolmen tunnin mittaiseksi, sillä en viitsinyt panostaa ajoitukseen, vaan söimme ensin nypertämäni alkuruoan ja sen jälkeen sitten verkkaiseen tahtiin pääruoan ja jälkkärin monta tuntia myöhemmin. Ajoittamisessa minulla on edelleen paljon oppimista. 

Alkuruokana meillä oli beef tartare. Olen tehnyt vain yhden kerran aikaisemmin tartaria naudan lihasta ja eilen oli toinen kerta. Tuolloin vuonna 2017 kyseessä oli keittiöpeikko, muttei enää. Jostain kummasta minulle hiipi toissapäivänä ajatus siitä, että jo aiemmin sulamaan otetun lohen lisäksi haluaisin tehdä alkuruokaakin ja vieläpä tartaria. 

Beef tartare kahdelle

• palanen naudan sisäfilettä
• 4 isoa kaprista
• 1 viipale maustekurkkua
• 1 retiisi (kauheita määriä siis)
• pari lehteä persiljaa ja salaattia (ihan nimikokoisia)
• puolikas pienestä punasipulista
• 2 kananmunan keltuaista
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia
• ruislastuja
• paahtoleipää

Ostin palasen sisäfilettä, sitä jäi kalvojen ja näkyvän rasvan poistamisen jälkeen noin 150 g. Laitoin palan pakastimeen noin tunti ennen annoksen valmistamista. Siinä odotellessa viipaloin mandoliinilla yhden pikkuisen retiisin aivan läpinäkyvän ohuiksi viipaleiksi ja leikkasin sipulin pieniksi kuutioiksi, samoin maustekurkkuviipaleen. Otin valmiiksi kostean talouspaperiarkin hoiviin pikkuisen persiljaa ja salaatin kaikkein pienimpiä lehtiä. Silppusin ruohosipulia pieneksi. 

Kun file oli jähmettynyt pakastimessa noin tunnin verran, otin sen leikkuulaudalle ja viipaloin sen niin ohuelti kuin vain pystyin, vähän alle puolen sentin viipaleisiin. Ne leikkasin ensin suikaleiksi ja sitten kuutioiksi. Jaoin lihakuutiot kahteen noin yhtä suureen (itseasiassa pieneen) kasaan ja taputtelin ne palloksi. Pallot nostin lautasilla oleviin stansseihin ja painelin kevyesti. Painoin pienellä snapsilasilla tartariin kolon kananmunankeltuaista varten.

Rikoin kananmunat varovasti ja erotin keltuaiset, jotka luisutin lusikasta tartarin päälle tehtyyn koloon. Sitten koristelin annoksen niin nätisti kuin osasin. Päälle kiersin myllystä suolaa ja lurittelin pullosta oliiviöljyä, suola oli lautasella miniatyyrilusikalla syöjän itsensä annosteltavissa. 

Pääruoka oli sitten lohta sous vide, vakumoin kaksi annospalaa ruodotonta lohta, jotka olin ennalta suolannut ja pippuroinut. Unohdin kokonaan sen, että olisi ollut hyvä suolata kala etukäteen suolavedessä, en lukenut omia merkintöjäni aiemmista sous videilyistä tarpeeksi tarkkaan. Kuumensin veden 50 asteeseen ja lohi oli vedessä pussissa noin 40 minuuttia. 

Lisäkkeinä oli parsaa ja paahdettuja perunoita. Kastike oli hyvin yksinkertainen smetana-mätikastike. Siihen tuli mausteeksi suolaa, pippuria, sitruunamehua, tilliä ja ruohosipulia. Kun oli aika syödä, käytin kalapaloja pussista ottamisen jälkeen pannulla nahkapuoli alaspäin, mutta varoin kypsentämästä kalaa enää paljon lisää. Vaikka pääruokakin oli minikokoa, emme meinanneet jaksaa syödä pääruokaa. Pitempien menujen syöntikuntomme on aivan kuralla. 

Jälkiruoka oli sitten aiemmin viikolla syöty marjakakku, josta emme ole selvinneet kunnialla. Yritin tehdä pienen kakun, mutta sekin oli liian suuri. Käytin samaa ohjetta kuin Valamon luostarin omenapiirakassa, jonka ohjeen olen vuosia sitten ottanut sauvajyväsen blogista. Sen verran minä ohjetta sörkin, että käytin maidon tilalta smetanaa, koska sitä oli jäämässä vanhaksi. Ja omenoitten tilalla käytin mustikoita ja karpaloita, sain näin pari pussinpohjallista pakastimesta pois. Kakun leipomispäivänä söimme sitä palaset ja sitten minun oli tarkoitus laittaa se paloina pakastimeen, mutta arvatkaa sainko niin vaativan urakan tehtyä. No, en saanut ja kakku oli jääkaapissa eilen muistuttamassa minua siitä, ettei pitäisi enää ehkä leipoa ollenkaan. 

Tein kakusta sitten annokset meille jälkiruoaksi, otin pienellä stanssilla kakusta pyörylät ja laitoin päälle marjoja ja reunalle pallon jäätelöä. Onneksi se oli pieni annos, sillä teki tiukkaa jaksaa syödä se. 

Nyt on sitten tämän näköinen blogaanin kakku jäljellä. Onko kenellekään muulle koskaan käynyt näin?

Otsikossa tein vannomuksen. Se koskee aikaa, jolloin emme ole enää virtuaalitapaamisten varassa, vaan voimme oikeasti mennä ainakin Suomessa minne mielimme vapaasti ja tavata ketä tahdomme. Silloin kutsun sinut, rakas blogaani, tänne meille viettämään CampaMiitti kakkosta. Olitpa mukana vuonna 2015 tai et, olet tervetullut, myös vaikkei sinulla enää olisikaan aktiivista blogia. Miltä kuulostaisi, joskus loppukesästä tai alkusyksystä? Tulisitko? Silloin juhlin myös uutta vaihetta elämässäni ja mikä olisikaan parempi tapa kuin tavata kaikkia mahtavia tyyppejä vuosien varrelta ja myös sellaisia, joita aiemmin en ole tapaamalla tavannut. 

Tästä vannomuksesta voi päätellä kaksi asiaa, joko olen vähemmän introvertti kuin olen luullutkaan, tai sitten tämä #poikkeusvuosi2020 on jopa pesunkestävälle erakolle liikaa ja alan kaivata muita ihmisiä. Ehkä molemmat pitävät paikkaansa. 

Pihvi ihan itselleni ja mansikkamozzarella

Kun olen yksin kotona, en tee kovin kummoisia ruokia itselleni, etenkään jos olen paljon töissä. Nyt olen ollut sekä töissä, että suorittanut vaativaa kestävyysurheilua, eli katsonut kaikkia Austen-filmatisointeja, joita kokoelmastani löytyy. Se on ollut kyllä aika rankka homma, myönnän. Olen jo ylittänyt puolivälin reilusti versioiden lukumäärässä, mutta ajallisesti puoliväli on vielä saavuttamatta, sillä jäljellä on muutama tv-sarja, joitten katsomisessa menee aikaa. Tänään keitin itselleni puuroa aamiaiseksi, ei siis kakkua joka päivä, mutta päivällissuunnitelma on sitten ihan muuta. 

Päätin valmistaa itselleni päivällistä  tänään ja hankin siihen tarpeet jo eilen töistä päästyäni. En syö nykyään lihaa kovin usein, mutta tälle päivälle ostin itselleni muhkean palan naudan sisäfilettä ja päätin paistaa oikein ronskin pihvin. Mietin mitä lisäkkeitä pihvini tarvitsisi ja päädyin muutamaan parsannuppuun ja mansikkamozzarellaan. 

Pihvi 

• 160 g palanen naudan sisäfilettä
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• timjamia

Konjakki-rosepippurikastike pihville

• pannun paistorippeet 
• 0,5 dl konjakkia
• 1 dl kermaa
• tuoretta timjamia

Mansikkamozzarella

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 4 mansikkaa
• pippuria
• parasta balsamicoa
• tuoretta timjamia

Vihreät parsat

• 4 vihreää parsaa
• nokare voita
• suolaa ja pippuria

Valmistelin ensin mansikkamozzarellan. Otin juustopallon pois liemestä pakkauksestaan ja taputtelin sen pinnan kuivaksi paperilla. Leikkasin juustoon veitsellä viiltoja, mutten viipaleiksi asti. Leikkasin muutaman mansikan viipaleiksi ja työnsin viipaleita juuston viiltoihin. Pyöräytin päälle pippuria ja lirutin parasta balsamicoa pikkulusikalla päälle. Sitä ei ole enää paljon, sitä ei kannata tuhlata. 

Napsautin parsoista kuivemman pään pois, ne katkeavat koko nippu melkoisen samasta kohtaa, koska ovat samaan aikaan otettu maasta. Höyrytin parsoja pari minuuttia ja nostin ne sitten lautaselle odottamaan. Viimeistelin ne sitten myöhemmin. 

Otin pihvin lämpenemään pari tuntia aikaisemmin huoneenlämpöön. Palanen oli niin paksu, että sen oli hyvä lämmetä kunnolla. Pihvin voi kuulema paistaa ihan hyvin jääkaappikylmänäkin, mutta minä luotan pieneen lämmöntasoittamiseen. 

Kuumensin uunin 120 asteeseen ja laitoin liedelle valurautapannun kuumenemaan senkin. Laitoin pannulle voita ja oliiviöljyä ja kun voin kuohu oli asettunut ja alkanut ruskettua, nostin pihvin pannulle. Paistoin pihviä molemmilta puolilta noin kaksi minuuttia. Laitoin pihviin paistomittarin ja nostin pannun uuniin. Kun pihvin sisälämpötila oli 58 astetta, nostin pannun pois uunista ja pihvin lautaselle, jonka peitin foliolla. 

Pannulle oli jäänyt voin ja öljyn seos ja makua pihvistä. Kaadoin pannulle konjakkia ja kiehutin sen melkein kokonaan, raaputin pannun pohjasta kaikki makuainekset konjakkiin. Lisäsin pannulle tuoretta timjamia ja kurkkasin olisiko pihvilautaselle muodostunut paistolientä. Olihan sitä hieman ja lorautin sen folion alta pannulle myös. Lisäsin kermaa ja rosepippureita ja annoin kastikkeen kiehua pari kolme minuuttia, kunnes se sakeni. 

Samalla kuumensin toisella pienellä pannulla nokareen voita ja käytin parsoja pannulla kypsymässä loppuun ja saamassa hieman paistopintaa. Maustoin ne suolalla ja pippurilla. 

Ensimmäinen ikioma ainokaispihvini oli aivan täydellinen makuuni. Ei liian raaka, ei liian kypsä. Mansikka sopi mozzarellan kaveriksi aivan yhtä hyvin kuin tomaatti tai viimeaikainen suosikkini appelsiini. Parsoista nyt ei voi olla pitämättä, jollei niitä kypsennä muhjuksi. 

Tämän aterian voimin jaksan jatkaa Austen-maratonia, vuorossa on taas vanhempaa tuotantoa, joten kunnon ruoka olikin tarpeen kestämisen varmistamiseksi. Minulle on alkanut muodostua kuva siitä, millainen olisi ideaalinen roolitus Austenin teoksiin, yksi Willoughby sieltä, Darcy tuolta, Elizabeth kolmannesta ja Emma neljännestä. Ja montaa kökköä näyttelijää ei kelpuutettaisi ollenkaan.