Olipa kerran possu, kana ja lehmä

mustarastaiden lounaan jäljet

Olen tänään ollut kuvailemassani yövuoron jälkeen- tilassa, joka voi johtaa ihan mihin tahansa. Mitä voi odottaa päivästä, joka alkaa jo kahdeksan maissa Prismassa harhailemisella? Taisin säikäyttää hyllyjä täyttävän nuoren miehen hihkaistessasi iloisesti, kun tarjolla oli kuin olikin chipotle-purkkeja. Positiivinen palautehan on tärkeää, eikö olekin? 

Kotona sitten aloin sommitella pataan nyhtöjotain, mutta matkalle ilmestyi este. Kaapista oli salaperäisesti hävinnyt pullo Dr Pepper-merkkistä virvoitusjuomaa, joka oli ostettu erityisesti ajatellen perheen asevelvollista. Olin ajatellut käyttää sen nyt ja ostaa tilalle uuden pullon ennen seuraavaa lomaa. Katoaminen oli tapahtunut noin vuorokausi sen jälkeen, kun asevelvollinen oli lähtenyt lomalta. Jäljet johtivat tietysti sylttytehtaalle, eli nuoremman painoksen huoneeseen. Sieltähän se tyhjä pullo löytyi, vaikkei hän edes pidä Dr Pepperistä! Sen verran laiskotti, että päätin käyttää jotain muuta virvoitusjuomaa tuon merkillisen elämäneliksiirin tilalta. Oli vain vaikea valita, sillä tarjolla oli muumilimsan väristä germaanimarketin substituuttia, samoin colajuomaa, jolla ei ole edes hauskaa nimeä. Valitsin colajuoman. 

Olin jo täysin omilla teilläni tämä ruoan suhteen, mutta jos kaikki olisi mennyt kuin Strömsössä, olisin tehnyt kuten Minna, joka puolestaan oli ottanut vinkkejä tuolta amerikkalaisen naisen prototyypiltä, Pioneer Womanilta. Olen muuten melko varma, ettei hän nimessään mainosta erästä autoradiomerkkiä, mutta saatan olla väärässä. Käytin ruokaan sekalaiset lihapalat, joita minulla oli jonossa odottamassa käyttöä. Ymmärrän, jos pyörittelette silmiänne ja laitatte viestejä toisillenne, että nyt se Campa on ihan seonnut.

Nyhtötrio possusta, kanasta ja naudasta

• noin 500 g pala possun ulkofileetä
• noin 250 g naudan sisäfileetä, kokonaisen fileen jämäpäät pihvinpaiston jäljiltä
• noin 300 g paketti broilerin rintafileitä
• noin puoli purkkia chipotle-säilykettä, vielä kun tietäisi mitä se varsinaisesti on
• noin 3,5 dl nimetöntä colalimukkaa
• noin sopivasti suolaa ja pippuria
• noin 3 punasipulia

Lämmitin uunin 150 asteeseen, otin esille kasarin, johon ruoka mahtuisi. Kuorin ja pilkoin sipulit neljään osaan. Ripottelin suolaa ja pippuria kaikille lihapaloille. Asettelin lihapalat suhteellisen tasaisesti padan pohjalle heiteltyjen sipulien päälle. Kaadoin päälle colaa lihapalojen puoliväliin ja lusikoin sekaan puolet chipotle-purkin sisällöstä. Minna oli ohjeessaan paljon uskaliaampi chipotlen määrän suhteen, mutta minä varovainen, kun en oikein edes tiennyt mitä siinä lusikoin. Laitoin padan uuniin puolivälin korkeudelle ja asetin kannen päälle. Kolmen tunnin kuluttua nostin padan uunista ja tökin lihapaloja sattumanvaraisesti, kääntelin niitä hieman toisille kulmilleen ja jatkoin hauduttamista parisen tuntia. 

Iltapäivällä neljän aikaan lihat alkoivat kaikki olla noin hajoamispisteessä. Nostelin lihat leikkuulaudalle ja nyhdin ne viidessä minuutissa suikaleiksi. Maistelin eri lihalaatuja koemielessä ja nehän maistuivat hyviltä! Hienonsin hieman chipoteleja ja sipuleita ja sekoitin ne takaisin padassa olevaan muutaman desin kastikemäärään. Olin nyhtäessäni kasannut eri lihat noin omiin kasoihinsa ja nostelin ne pataan takaisin edelleen noin omina kekoinaan ja sekoittelin varovasti, etteivät ne aivan sekoittuisi. Maustoin vielä lihoja pippurilla ja suolalla ja pienellä määrällä soijakastiketta.

nyhdökset

Söimme tätä nyhtistä väkertämieni vehnätortillojen ja guacamolen kanssa, lisänä oli myös kotitekoista tomaattisalsaa. Nyt pääsimme texmexailuissamme siihen vaiheeseen, ettei valmiina tai purkista suoraan tullut muuta kuin sitä chipotlea, jota olisi muuten voinut olla enemmänkin, vaikka koko purkki.

Huvittavaa oli muuten aamulla, kun huomaavaisena vaimona halusin ostaa Kammenpyörittäjälle pari meksikolaista olutta palanpainikkeeksi, jättäen itseni ilman, sillä illalla oli vielä töihinmeno. Kammenpyörittäjäkin tosin jäi ilman, sillä päähäni pälkähti vasta kassalla, ettei ennen kello yhdeksää myydä edes olutta edes minulle edes yhtä pulloa. Jonkunlainen nolostus valtasi mieleni. Saatoin näyttää yövuoron jälkeen suhteellisen rennossa asussani huppu päässä (bad hair morning) siltä, että olut saattaisi maistua.

Maissitortillat

Tortillaprässi on odottanut kokeilua muutamia päiviä, mutta nyt se on koeponnistettu. Nanna muistutti, ettei pidä käyttää liikaa voimaa, vaan kevyt painallus riittää. Muistan myös nähneeni Masterchefissä prässin rikotun liialla voimalla, joten osasin olla varuillani. Masa harina-maissijauhoa saa meilläpäin hankittua Citymarketin Amerikka-hyllystä, millä logiikalla, sitä en osaa sanoa. Koitin kerran ostaa samaista tuotetta viereisestä etnisestä kaupasta, koska olin kuullut, että sitä myydään myös siellä. Kielimuuri asettui tukevasti minun ja myyjän väliin, sillä pyytäessäni masa harinaa, minulle osoitettiin garam masalaa, jota sitten kiltisti ostin. Olen joskus aika nyyserö. 

12 pientä maissitortillaa

• 250 g masa harina-maissijauhoa
• 3 dl kuumaa vettä
• 1 tl suolaa

Mittasin suolan ja jauhot kulhoon ja kaadoin aluksi päälle parisen desiä kuumaa vettä. Sekoitin ja puristelin käsin, kunnes taikina alkoi tekeytyä. Lisäsin vettä, jos tuntui liian kuivalta. Minulla meni nyt koko 3 dl vettä, ennen kuin taikina oli tasaisen sileää, eikä murtunut enää. Käärin taikinan kelmuun ja jätin sen noin vartiksi oleskelemaan. 

Päätin kokeilla crêpe-laitetta tortillojen paistamiseen, en ollut ihan varma saisiko sen riittävän kuumaksi. Kuumensin masiinaa muutamia minuutteja, ennen kuin otin lepäämässä olleen taikinan, jonka leikkasin 12 noin kananmunan kokoiseen palaan. Leikkasin paksusta muovipussista reunat auki, käyttäisin sitä prässissä estämään taikinan tarttumista. Asetin aukileikatun pussin puolikkaan avatun prässin päälle ei aivan keskelle, lähemmäs saranapuolta palloksi pyöritetyn taikinapalan. Käänsin muovin palan päälle ja painoin prässin kiinni kevyesti ja hellästi. Taikina painui nätiksi pyöreäksi letuksi, jonka halkaisija oli noin 10 senttiä. Lettu irtosi paksusta muovista helposti ja oli nostettavissa kuumalle crêpe-levylle. Paistoin tortilloja muutamia minuutteja puoleltaan ja pinosin kuumat tortillat lämpövuokaan odottamaan syömistä.

tuo pallo on just väärässä paikassa, sen pitäisi olla lähempänä saranapuolta

pallosta tortillaksi

Prässi toimi aivan moitteettomasti ja riittävän paksu muovikelmu taikinan molemmin puolin esti tarttumisen. Kokeilin myös vehnätortillojen prässäämistä, mutta se on aivan toisenlainen taikina sitkoineen, joten se ei passaa prässiin kuin ehkä aivan alkulitistämistä varten, jonka jälkeen on turvauduttava kaulimeen.

Mitä sitten tulee maissitortillojen makuun, en ole ihan varma tykkäänkö niistä. En ole syönyt niitä muistaakseni koskaan autenttisissa oloissa, vaan olen aina saanut eteeni vehnätortilloja. Pidän maissijauhon tuoksusta ja hieman nahkamainen pinta pienessä maissitortillassa on kyllä omanlaisensa. Jos tortillani olivat ollenkaan sellaisia kuin piti, olen tyytyväinen, mutta otin kyllä toiseen annokseen vehnäisen. 

pienempi on maissitortilla, suurempi vehnäinen

Tortillojen kaverina meillä oli maistettavana jämsäläisen Jokilaakson Juusto Oy:n minulle toimittamassa tuotenäytepaketissa ollutta guacamolea. Tuote oli positiivinen kokemus ja siitä lisää tuonnempana. 

Pari pikkujuttua muistiin itselleni, tortillat ja guacamole

Odotin innokkaasti postipakettia tulevaksi viikonlopuksi saarivaltiosta, mutta jouduin pettymään. On se maailma muuttunut. Nuoruudessa sitä odotti kiltisti Anttilan pakettia napapiirille 3-4 viikkoa, nyt tahtoo paketin toiselta puolelta maailmaakin kahdessa, kolmessa päivässä ja pettyy, kun lähetys vähän viipyy. Toivoin tortillaprässiä tulevaksi, sillä Grillataan ja chillataan-blogissa oli männäviikolla niin hieno prässi, että minun piti tietysti saada samanlainen tai vastaava.

Pettymystä lievittääkseni päätin matkia Kokkeillaan-blogin Kotiharmia kaulittavien vehnätortillojen tekemisessä. Hän oli ottanut vinkkejä Kokit ja potit-blogin Hannelelta. 

16 pientä vehnätortillaa

• 7 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• n. 3 dl vettä

Sekoita kaikki ainekset kiinteäksi taikinaksi, älä heti lannistu vaikka jauhoja tuntuisi olevan liikaa. Minuutin parin alustamisella taikina tekeytyy kiinteäksi palloksi. Kääri taikinapallo kelmuun ja laita jääkaappiin asettumaan noin puoleksi tunniksi. Kun alkaa olla ruoan valmistelun aika, ota esille leivinlauta ja sirottele sille jauhoja reilulla kädellä. Kumoa taikina kelmusta leivinlaudalle ja työstä taikinaa hieman ja muodosta siitä pitkulainen pötkö. Leikkaa pötkö ensin kahteen palaan, jotka pyörität pidemmiksi, ohuemmiksi pötkylöiksi. Leikkaa ne kahdeksaan osaan, jotka ovat noin kananmunan kokoisia. Painele pala kerrallaan ensin vähän litteämmäksi ja kauli sitten jauhoisella alustalla noin 10-12 senttisiksi lätyksi. 

Levittele kaulitut tortillat pyyhkeen päälle, ne voivat hieman mennä limittäin, mutteivat aivan pinoon. Kun kaikki on kaulittu, ota paistinpannu ja kuumenna se kohtuullisella lämmöllä ilman mitään rasvaa. Kun pannu on kuuma, ota yksi tortilla kerrallaan ja venytä sitä vielä hieman noin 15-17 senttiseksi letuksi, taikina venyy hyvin ja siitä tulee melkein läpinäkyvä. Nakkaa tortilla kuumalle pannulle ja paista sitä molemmin puolin hetkinen, noin minuutin verran. Kun tortillassa on ruskeita pilkkuja ja se pullistuu paikoin, se on valmis. Kääri valmiin tortillat kelmun sisälle ja pyyhkeeseen tai kuten minä, laita ne lämpövuokaan kannen alle. Aluksi tortillat tuntuvat hieman koppuraisilta, mutta suojattuna ne lämmössä pehmenevät mukavasti. 

Guacamolea tekee jokainen, joka on kerran viitsinyt tehdä sen alusta asti. Sen jälkeen ei ole paluuta teolliseen alkulimaan muuten kuin äärimmäisessä hädässä. Olen muistaakseni saanut neuvot kotitekoiseen viherherkkuun sauvajyväseltä, vaikken nyt äkkiä löytänytkään ohjetta hänen blogistaan. (edit: löytyihän se sieltä, kun otti silmän käteen ja katsoi!) Nykyään teen guacamolen suunnilleen näin:

Kotitekoinen guacamole neljälle

• 2 kypsää avokadoa
• 1 pieni punasipuli
• puolikas mieto punainen chili ilman siemeniä
• 1 tomaatti 
• 1,5 limen mehu
• kunnon nippu tuoretta korianteria
• liraus oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Silppua punasipuli, tomaatti ja chili pieniksi kuutioiksi. Puolita avokadot ja poista kivi. Kaavi avokado kuorestaan ja muusaa kulhossa. Sekoita mukaan sipuli, chili ja tomaatti. Ala maustaa limen mehulla, suolalla ja pippurilla. Lisää hieman oliiviöljyä ja maistele. Silppua korianteri ja sekoita mukaan, maistele lisää. Kun maku alkaa olla kohdillaan, lisää vielä hieman mehua ja suolaa. Laita guacamole nättiin astiaan jääkaappiin maustumaan ja jäähtymään. 

Meillä oli aterialla lisäksi naudan sisäfileen pulleampi pää ohuiksi viipaleiksi leikattuna (edelleen pakastimen aarteita), grillattuna ja suikaleiksi viipaloituna. Tavanomaiset vihannekset, kurkku, tomaatti, salaatti ja kevätsipuli olivat myös edustettuina. Tomaattisalsan unohdimme, muttei se haitannut menoa. Papuja hieman kaipasimme, mutta niitä ei pantrysta löytynyt. Omatekoiset tortillat olivat mukavan sitkaita ja pienen kokonsa vuoksi taitoimme ne chalupan tapaan, samalla kun muistelimme USA:n matkojen pikaruokapaikka Taco Bellin appeita. Pidimme kovasti näistä tortilloista ja aion toistekin tehdä niitä, etenkin jos joku tulee kaveriksi kaulimaan. Oli mukava huomata, että taikina kesti kaulimisen jälkeen reipasta venyttämistä repeämättä. Guacamolea nyt ei voi liiaksi kehua. Olen iloinen, että kerrankin kaikki ostamani avokadot olivat juuri sopivan kypsiä, kuten kaupan myyntikyltissä luvattiinkin. Alan pikkuhiljaa rohkaistua myös chilin käytöstä, vaikken yllä lähellekään oululaisia blogaaneja tässä raaka-aineessa.