Ranskalainen sipulipasta Tour de Francen toisena päivänä

Yöllä kuului ensin mökämusiikkia melkein kolmeen asti, mutta niin vaimeasti, etten voinut päättää häiritsikö se vai ei. Seitsemän aikaan alkoi sataa on/off-tyyliin. Suljin kattoikkunan ja jatkoin uniani. Tänään piti olla sadetta ihan vähäsen aamulla ja sitten aurinkoista, mutta tulikin aika kokonainen sadepäivä. Antin piti mennä e-bikella katsomaan lisää Rimbaud-muraaleja, mutta hänkin piti sadetta koko päivän. Onpa hyvä syy palata tänne Charleville-Mézièresiin. 

Etsin jo aamulla ruokaohjetta, johon saisin ainekset mobilepantrystamme ja sellaiseksi osoittautui ohje tästä blogista. Löysin ohjeen Foodgawkerin kautta ja se on vuodelta 2015! Ja blogi on yhä olemassa, kuten on CampaSimpukkakin. Sellainen ilahduttaa minua. Vähän sovelsin, kuivattua oreganoa meillä ei ollut. 

Ranskalainen sipulipasta kahdelle

• 2 dl kuivaa pastaa
• vettä + suolaa keittämiseen
• kaikki mobilekeittiön sipulit (8 pientä sipulia)
• 50 g pekonikuutioita (oma lisäykseni)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 dl roseviiniä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa
• raastettua parmesania

Kuorin sipulit ja leikkasin ne ohuiksi viipaleiksi. Koska kokkasin sateen vuoksi sisällä autossa, tein paistamisen paistinpannun sijaan kattilassa (vähentää roiskeita). Kuumensin ensin kattilaa pari minuuttia kaasuliekillä ja kumosin kattilaan pekonikuutiot. Paistoin niitä viitisen minuuttia ja lusikoin palaset kuppiin odottamaan. Lisäsin kattilaan oliiviöljyn ja kun kattila oli taas kuuma, kaadoin kattilaan sipuliviipaleet. Paistelin niitä mahdollisimman pienellä liekillä noin vartin verran tavoitteena saada ne karamellisoitumaan. Palautin pekonit kattilaan sipuleitten kaveriksi ja jätin ne odottamaan.

Laitoin toiseen kattilaan vettä kiehumaan ja kun se kiehui, suolasin veden topakasti ja laitoin pastan kiehumaan. Nykyään laitan yhä vähemmän pastaa ja riisiä kahdelle hengelle, sillä ei ole järkeä tehdä liian suuria annoksia. Kun pasta oli kypsynyt pari kolme minuuttia, palasin sipulikastikkeen pariin. 

Laitoin liekin uudelleen sipulikattilan alle ja kaadoin mukaan viinin ja sekoittelin. Kun pasta oli kypsää, kaadoin ne kastikekattilaan, maustoin suolalla ja pippurilla. Sekoittelin ja annostelin lautasille. Siihen sitten päälle raastettua parmesania, tuoretta persiljaa ja vielä vähän pippuria. Todella hyvää ja oikein sopiva annos kahdelle. Kalkuloin, että tämä ateria maksoi noin 3-5 € kahdelta, joten edulliseksi tulee.

Tour de Francen toisella etapilla, joka oli kilpailun pisin, oli sadetta kuten meilläkin, ajetttiinhan se aika lähellä sijaintiamme. Katsoimme lähetystä telkkarista ja loput 50 km Max:lta mobiilidatalla ja suomeksi selostettuna. Voittajaksi ajoi Mathieu van der Poel ja huomenna hän ajaa keltapaidassa. Niskaan huohottavat Tadej Pocagar ja Jonas Vingegaard muutaman sekuntin päässä. Hyvä alku kisalle. Huomisessa etapissa maali on Dunkerqueassa, joka kiinnostaa sillä olimme siellä juuri muutama päivä sitten, katsoimme missä maali sijaitsee. 

Onhan se minestronekin tehtävä – revisited ties monetta kertaa

Tänään meillä oli päivällisenä tuhti minestrone, niitä on CampaSimpukan vuosien aikana ollut jo aika monta kertaa, etenkin nyt retkikokkaamisen kausilla. Melkein aina on varastoissa ainekset minestroneen, siihen kun voi laittaa melkeinpä mitä vain. Ehken kuitenkaan omenaa laittaisi. 

Tämän päivän minestroneen keräilin erinäisiä aineksia ja saimme kaksi aika suurta kulhollista ruokaa, vielä kun olisi palellut vaikka hiihtoretken jälkeen, niin jopa olisi ollut passeli. Me istuimme varjossa ulkona katsellen Giro d'Italian neljättätoista etappia ja kokkailu tapahtui ulkona yhdellä kattilalla yhdellä kaasupolttimolla. 

Mobileminestrone kahdelle

• 50 g pekonisuikaleita (Ranskassa lardon)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli silputtuna
• 1/4 keskikokoisesta fenkolista silppuna
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl 'Ndujaa
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 tetra suuria valkoisia Pirkka-papuja liemessä (kotimaasta tuotuja, sillä en ole Ranskasta vastaavaa tuotetta löytänyt)
• 2 tomaattia kuutioituna (keltainen ja punainen)
• 0,5 l vettä
• 1,5 dl kuivaa pastaa
• suolaa ja pippuria
• parmesaania raastettuna
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Aloitin paahtamalla ensin pekonisuikaleita kattilassa ja kun ne alkoivat päästää rasvaa irti, lisäsin kattilaan tilkan oliiviöljyä ja sen jälkeen sipulin, valkosipulin, fenkolin, 'Ndujan ja tomaattipyreen. Paahdoin niitä kaikki välillä sekoitellen noin viisi minuuttia. Sitten kattilaan päätyivät tomaattipalat ja pavut sekä vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Sekoittelin ja annoin keiton kiehua noin viisi minuuttia. Seuraavaksi kattilaan päätyivät pastat ja tarkistin, ettei neste ole kiehunut liikaa kokoon. Sekoittelin muutaman minuutin välein ja kun pasta oli kypsää, maustoin keittoa vielä suolalla ja pippurilla. Annoksiin tuli päälle yrttejä ja parmesaania. Ai, että tykkään pavuista tämmöisissä keitoissa, olisi hyvin mennyt ilman lardoniakin, mutta ei se nyt ollut paha määrä/annos, 25 g. Ruoka näyttää ihan samalta kuin eilinen pasta-annos, mutta ei se mitään. Eri ruokaa se oli kuitenkin. 

Giro d'Italian neljännellätoista etapilla piipahdettiin Sloveniassa. Lopuksi palattiin kuitenkin Italiaan ja nopein oli tänään Casper Asgreen. Kokonaiskilpailun kärki muuttui sen verran, että Isaac del Toro on edelleen ykkönen, mutta Simon Yates on toisena, Juan Ayoso kolmantena, Richard Carapaz neljäntenä ja viimein viidentenä suosikkini Promoz Roglic. Huomenna on sitten jo oikea vuorietappi, vaikka sitä luulin jo tänäisen olevan. 

Nyt niitä gnoccheja – Henkan Italia-kirjan neuvoin

Minulla oli tässä pari päivää sitten ongelma, en meinannut osata päättää söisimmekö pastaa vai gnoccheja, silloin pasta voitti. Nyt oli sitten gnocchien vuoro. Olin ottanut kuvan Henkan Italia-kirjan sivusta ja siitä lunttasin miten ruoka tehdään. Ei tarvinut koko kirjaa kuskata Ranskaan asti. 

Gnocchit pancettan ja herneiden kera

• 500 g pakkaus valmiina perunagnoccheja
• vettä gnocchien keittämiseen
• 1 rkl voita
• 50 g pancettaa kuutioiksi leikattuna
• 1 pieni uuden sadon sipuli
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1,5 dl pakasteherneitä
• tuoretta persiljaa (minttua oli ohjeessa mutta sitä miellä ei ollut)
• raastettua parmesaania
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Otin herneet pakastimesta kuppiin odottamaan. Kiehautin kattilassa vettä gnoccheja varten ja keitin niitä noin 3-4 minuuttia. Kaadoin ne siivilään ja siitä takaisin kattilaan odottamaan, lisäsin mukaan pienen nokareen voita, että sain sen pakkauksen kulumaan loppuun. Arvelin sen auttavan, etteivät gnocchit tartu toisiinsa sinä aikana, kun odottavat pannulle pääsyä. 

Nostin kattilan kaasulieden viereen odottamaan kannella peitettynä ja siirsin liedelle paistinpannun. Sille kumosin pancettakuutiot, sipulin ja valkosipulin. Paistelin niitä muutamia minuutteja. Lisäsin mukaan herneet. Seuraavaksi kumosin pannulle gnocchit ja sekoittelin varovasti. Tässä vaiheessa retkilieden kaasupanos loppui, mutta se on helppo vaihtaa lennosta. Tämä oli nyt toinen loppuun kulunut pullo ja reissussa on kuudes viikko menossa. 

Lisäsin ruokaan vielä hieman öljyä ja kuumuutta pannun alle, että gnocchit saivat kivaa paistopintaa. Lopuksi vielä päälle parmesaania, suolaa ja pippuria, sekä persiljaa. Gnocchit olivat todella hyviä, pehmeitä sisältä mutta paistopinta mukava. Jos olisi ollut jotain kalaa tai lihaa kaverina, gnoccheja olisi ollut liikaa, mutta pieni määrä pancettaa ja 500 g pakkaus gnoccheja oli kahdelle sopiva määrä. 

Giro d'Italian kahdeksannella etapilla vaihtui taas pinkin paidan omistaja. Etapin nopein oli minulle aiemmin tuntematon Lucas Plapp ja kokonaiskilpailun johtoon nousi Diego Ulissi. Hän johtaa nyt toisena olevaa Lorenzo Fortunatoa 12 sekunnilla ja Primoz Roglicia 17 sekunnilla. Huomenna on vielä ajopäivä ja maanantaina huilataan. 

Artisokka-sitruunapasta Mari Moilasen tölkkiruokatapaan

Otin jo helmikuussa kuvia mieluisien italialaisten keittokirjojeni resepteistä sillä ajatuksella, että voisin käyttää niitä Giro-haasteen aikana. Myös Mari Moilasen Tölkkiruokaa sopi teemaan hyvin, sillä kirjan ohjeet ovat erittäin hyviä matkakokkailuun. Vilkaisin kuvia aamulla ja koska meillä oli tulossa kauppapäivä, valitsin kuvan Marin kirjan artisokka-sitruunapastasta. Kaikkea muuta meillä jo olikin, muttei artisokan sydämiä. 

Kaupassa sitten tulkkasimme purkkeja, tarkoitus oli käyttää veteen säilöttyjä ja niitä löytyikin. Mutta olisivat ne voineet olla öljyynkin säilöttyjä, kun vaan olisin valuttanut ne hyvin. Mutta parempi näin, ei tullut öljyjätettä kierrätettäväksi. Jälleen hieman soveltelin, että sain aikaan kaksi sopivaa annosta. 

Artisokka-sitruunapasta kahdelle

• spagettia kahdelle sopiva määrä (noin semmoinen nippu, joka meni etusormeni ja peukalon hankaan, muttei mitenkään ylenpalttisesti, koitan keittää pastaa sopivasti, eikä aina liikaa)
• vettä ja suolaa pastan keittoon 
• tölkki artisokan sydämiä veteen säilöttyinä, tämä oli peltipurkki jossa 9 sydäntä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria pienet ripaukset
• 1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
• 2 rkl voita
• 1 dl pastankeittovettä
• suolaa ja pippuria kastikkeeseen
• lisää sitruunamehua viimeistelyyn
• noin tikkuaskin kokoinen pala parmesaania raastettuna
• tuoretta persiljaa

Aloitin avaamalla artisokkapurkin, minä mitään avannut, Antti avasi ja kaatoi säilöntäliemen pois. Kuivasin sokkia paperilla ja leikkasin ne puolikkaiksi. Luritin niille hieman oliiviöljyä ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippuria myllystä. Nostelin palaset airfryeriin pienessä alumiinivuoassa ja paahdoin niitä 180 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes ne alkoivat saada hieman rusketusta reunoihinsa. Jätin airfryerin korin koneeseen odottamaan. Antti raastoi parmesaania kuppiin odottamaan.

Kiehautin pastaveden ja suolasin sen tanakasti, kyseessä oli nopeaa pastaa, vain kolmen minuutin keittoajan vaativaa. Laitoin pastan kiehumaan ja kahden minuutin kuluttua nostin kattilan pois kaasuliedeltä odottamaan. Minulla oli käytössä vain yksi polttimo, joten en kaatanut pastasta keittovettä vielä pois. 

Nostin paistinpannun kaasuliekille ja sulatin sillä ison nokareen voita, raastoin mukaan sitruunan kuoren ja puristin mehun. Kun seos alkoi kiehua, sekoittelin sitä ja lisäsin vielä muutaman kauhallisen pastankeittovettä. Maustoin kastikkeen suolalla ja pippurilla. Antti kaatoi pastan siivilään ja kippasin sen sitten pannulle, sekoittelin. Nostelin artisokkapalat pastan päälle ja lopuksi mukaan vielä parmesaani ja persilja. 

Siis miten hyvää ja yksinkertaista ruokaa! Eikä ollut liian vähän eikä liian paljon. Minulla on vielä muitakin Marin ohjeita kuvina mukana, vielä on jäljellä 15 etappia Giro d'Italiassa ja jokaisena tarvitaan italialaista ruokaa. 

Girossa olikin tapahtumarikas päivä, etappi oli koko kisan pisin ja sen aikana tapahtui ikäviä kaatumisia,  kolareita ja keskeyttämisiä, joiden vuoksi etappi pysäytettiinkin vähäksi aikaa. Se saatiin kuitenkin ajettua loppuun ja Kaden Groves oli sen nopein. Kokonaiskilpailun kärjen osalta ei tapahtunut muutoksia, Mads Pedersen johtaa edelleen ja Primoz Roglic on toisena 17 sekunnin päässä. 

Pastina in Brodo – Italian nonnan makaronivelli

Näin Annukan instassa kuvan yksinkertaisesta italialaisesta keitosta ja ajattelin välittömästi, että tuotahan pitää kokeilla. Mitä parhainta mobiiliruokaa! Varoitin Anttia etukäteen, että tämän päivän ruoka ei ole sitten kovin ihmeellisen näköinen, mutta toivoakseni maistuu hyvältä. Ja niin se tekikin. Nopeus oli myös tämän ruoan valtti, kun valitsin nopeasti kypsyvää pastaa. Tai Antti sen valitsi, kun kävi kaupassa ja pyysin tuomaan oikein pienikokoista pastaa. 

Pastina in Bruno

• 6 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• puolen tikkuaskin kokoinen pala parmesaania
• 0,5 rkl voita (oma lisäykseni)
• 1 rkl soijakastiketta (samoin oma lisäykseni, liemen väriä parantamaan)
• 2 dl kuivaa oikein pientä sarvimakaronia
• pikkuisen parmesaaniraastetta
• tuoretta persiljaa
• pippuria

Kiehautin vettä kattilassa ja lisäsin mukaan kasvisfondia ja palasen parmesaania. Kaadoin mukaan pastan kypsymään ja se olikin nopsaa pastaa, keittoaika 3 minuuttia, mutta keitin viitisen minuuttia. Kun pasta oli kypsää, lisäsin ensin kattilaan hieman voita, että saisin liemeen lisää syvyyttä ja vielä vähän soijakastiketta väriä parantamaan. Parmesaanipala liemessä antoi hyvää makua, jätin sen kattilan pohjalle, mutta olisi sen varmaan voinut syödäkin. 

Annoksiin tuli keitto kahdelle jaettuna, päälle parmesaaniraastetta, persiljaa ja pippuria. Vaikkei keitto kuulosta kovinkaan kummoiselta, niin olipa hyvää!

Giro d'Italian viides etappi oli jännittävä etenkin lopultaan. Näytti jo siltä, että pinkkipaidassa kisaa johtanut Mads Pedersen olisi joutunut taipumaan, hän valui viime kilometreillä porukan läpi, mutta sitten hän jostain löysi vielä voimia ja ajoi etapin voittoon, jo kolmanteen tässä kisassa. Primoz Roglic on nyt 17 sekunnin päässä toisena kokonaiskilpailussa. 

Nyt kyllä olen vähän leuhkana – Chicken Vesuvio

Olipa sopiva otsikko matkakeittimen
alla olevassa rasvasuojahesarissa,
Taidetta taiteen vuoksi,
tämä ruoka oli todella lähellä taidetta.

Päivän italialainen ruoka taitaa olla italialais-amerikkalainen, mutta enpä antanut sen häiritä. Minulla oli mobilekeittiöni valmistusjonossa pieni pakkaus kanan sisäfileitä ja muutama peruna ja googlatessani osuin tähän ruokalajiin, Chicken Vesuvioon. Otin ohjeen tästä blogista. Luonnollisesti hieman soveltelin sen mukaan, mitä matkakeittiöstämme löytyi ja lopputulos oli sanalla sanoen loistava! Kun itse kehuu, niin tulee sopivimmat kehut. 

Chicken Vesuvio kahdelle

• 240 g pakkaus kanan sisäfileitä (10 kpl)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl oliiviöljyä
• 5 pientä perunaa kolmeen palaan leikattuina
• 4 vihreää parsaa (kuivahtaneet alaosat poisnapsaistuina)
• 1,5 dl pakasteherneitä
• 0,5 dl roseviiniä
• 2 dl kasvisfondia
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl voita
• tuoretta basilikaa

Ensin kokosimme minulle pihakeittiön, pienelle Decathlonin taittopöydälle asetettiin hesari ja sen päälle Campingazin kaasuliesi. Sivumennen sanoen ja vinkkinä, jos aiot kokkailla tämmöisellä liedellä täällä Keski-Euroopassa, osta kaasupanokset Suomesta vaikka Biltemasta. Siellä ne maksavat noin 1,60-1,90€/kpl, Ranskassa hintalappu on 4,5-5€.

Koska tuuli aika paljon, Antti laittoi minulle valokatteesta askaroidun tuulisuojan pienillä puristimilla pöytään kiinni. Kaasua kuluu vähemmän, kun keittely/paistelu tapahtuu tuulelta suojassa. 

Valmistelin ainekset, maustoin kanapalat suolalla ja pippurilla, leikkasin perunat ja parsat paloihin ja keräsin kaikki tarvikkeet käteni ulottuville. Otin pakastimesta kupillisen herneitä sulamaan. Kasvisfondin tein valmiiksi pakasterasiaan niin, että kaadoin siihen pullovettä noin desiä ja päälle kasvisfondia purkista noin ruokalusikallisen, en kuumentanut enkä keitellyt sitä, sekoittelin vain. 

Aloitin kuumentamalla pannua ja sillä noin ruokalusikallista oliiviöljyä. Kun pannu oli kuuma, nostelin kanapalat pannulle ja laitoin kannen päälle. Muutama minuutin kuluttua käänsin kanapalat ja paistoin niitä vielä lisää noin 3 minuuttia, nuo sisäfilepalat ovat hoikkia ja pieniä. Nostelin kanapalat sitten lautaselle odottamaan. 

Lisäsin pienen tilkan öljyä ja kumosin parsapalat pannulle, joka oli melkoisen kuuma. Aivan hetkessä, minuutissa, parsat saivat sopivan paistopinnan ja nostelin ne samalle lautaselle kanapalojen kanssa odottamaan. 

Taas hieman lisää öljyä pannulle, noin teelusikallinen ja nostelin perunapalat paistumaan, tarkoitus oli saada hyvä paistopinta, muttei vielä kokonaan kypsentää perunoita. Kääntelin paloja muutaman minuutin kuluttua. 

Sitten nostelin kanapalat perunapalojen (parsapalat jätin odottamaan) sekaan pannulle ja lisäsin mukaan viinin, jonka annoin kiehahtaa kunnolla, muttei kokonaan pois. Seuraavaksi lisäsin kasvisliemen ja tällöin ainekset pannulla olivat noin puoliksi liemessä. Laitoin kannen päälle ja annoin ainesten kypsyä noin 8 minuuttia. Kokeilin perunoiden kypsyyttä haarukalla, joka sujahtikin hyvin perunapalan läpi, kanan arvelin hyvinkin olevan jo kypsää. 

Seuraavaksi oli tehtävänä kastike. Nostelin kana- ja perunapalat aiemmin käytetylle lautaselle parsapalojen seuraksi taas odottamaan. Pannulla oli tässä vaiheessa noin 1,5 dl lientä. Lisäsin pannulle hyvän lorauksen sitruunamehua ja nokareen voita sekä teelusikallisen valkosipulimurskaa. Sekoittelin ja annoin kastikkeen kiehua kokoon niin, että sitä oli noin desin verran.

Lopuksi kumosin perunat, parsat ja kanat pannulle ja vielä odottamassa olleet herneet ja annoin niiden kuumentua kannen alla muutaman minuutin, kastike kiehui edelleen kokoon, muttei kuivunut kokonaan pois. 

Ai että joskus tulee tehtyä hyvää ruokaa, lapioin kanaa, perunoita, herneitä ja parsaa lautasille, päälle vielä pikkuisen sitruunamehua ja tuoretta basilikaa ja tässä oli tämän kevään paras ateria. Yksinkertaista ja niin hyvää. Tänään tuntuu, että olen hyvä mobilecook. 

Giro d'Italiassa ajettiin tänään kisan neljäs etappi ja se nopein oli ensimmäistä Giroaan ja ilmeisesti ensimmäistä Grand Touriaan ajava nuori alankohollantilainen Casper van Uden. Kokonaiskilpailun pinkkipaidan piti itsellään sen sunnuntaina saanut Mads Perdersen. Primoz Roglic nipisti Madsin johdosta pois kaksi sekuntia oltuaan jossain välikirissä tiitteränä. Eli suosikkini Primoz on toisena seitsemän sekunnin päässä Madsista. 

Molemmat Yatesin veljekset ovat näköjään mukana, he ajavat eri talleissa tänäkin vuonna. Heidän äiteensä saa olla pojistaan ylpeä, ovat justiinsa kymppisakin tuntumassa sijoilla 11 ja 12. Heidän takanaan sijalla 13 on Richard Carapaz, joka joutui epäsuosiooni monen monta vuotta sitten oltuaan mielestäni epäreilu hatkan vetovuorojen suhteen ja tunnetusti epäsuosiooni joutunut ei sieltä helposti pääse pois. Mutta on sitäkin tapahtunut. Aikoinaan noin vuonna 2012 Cadel Evans teki jotain, josta en tykännyt, mutta myöhemmin päätin, jo ennen kuin hän lopetti uransa, että on hän ihan ok. Joten koskaan ei kannata menettää toivoaan. 

CampaReissu1/2025 viikko 2

 CampaReissu1/2025 toinen viikko alkoi Niendorfin matkaparkista. 

Torstai 17.4.2025 päivä 8

Yö Vogelparkin naapurissa oli hyvin rauhallinen, viereinen tiekin hiljeni yön pimeimmiksi tunneiksi.

Aamu alkoi siitä, että kyyhkyset alkoivat kujertaa. Aurinko paistoi ja naapurit sanoivat hyvää huomenta, tuntui niin Saksalta.

Kävimme pienellä kävelyllä Niendorfin satamassa, jonne emme mukamas aiemmilla kerroilla ole ehtineet. Oikein sievä pieni kylä. Leipomo, muutama ravintola, siellä voisi viipyä hieman pitempäänkin.

Yksi katolinen kirkko näkyi liikkuvasta autosta seuraavassa rantakaupungissa, hyvin samalta näyttävä kuin jotkut alankohollantilaiset kirkot.

Meillä oli tarkoitus tehdä ostoksia pääsiäisen varalle ja ajelimme aamiaisen jälkeen CITTI PARKiin, saimme auton hyvin sen parkkiin, joka on vartavasten tarkoitettu matkailuautoille. Kohtuukokoinen pääsiäispupu oli aulassa tervehtimässä asiakkaita.

Kävimme myös muutamassa muussa kaupassa, minä tarvitsin sukkia Decathonista ja Antti papukaijapihdit BAUHAUSista.

Meillä oli varaus Lyypekin leirialueelle, minä turvallisuushakuisena en halunnut joutua kääntymään täysiltä leirialueilta etsimään majapaikkaa jostain muualta.

Saksassa tämä kiirastorstai on vielä arkipäivä, mutta kaupoissa näkyi suurien ostosten tekijöitä ja leirialueelle on virrannut asiakkaita koko iltapäivän enkä näe paikaltamme enää montaakaan vapaata paikkaa.

Päivällisenä meillä oli Lidlistä ostettuja kanavartaita salaatin kanssa. Kuuntelemme musiikkia ja otamme oikein rauhallisesti. Sehr schön.

Meidän pääsiäiskoristelumme on valmis, minähän päivänä raskimme syödä nämä sievät suklaapuput.

Pitkäperjantai 18.4.2025 päivä 9

Sadetta, kuka sitä meni tilaamaan? Yöllä jo satoi ja sataa tihuutti yli puolen päivän.

Aamupalalla meillä oli vihoviimeiset kotimaasta tuodut eväät, virolainen jogurtti, leikkeleet ja karpalomehu. Kuten huomaatte, pääsiäissuklaapuput ovat vielä koskematta. Kun sade loppui, lähdimme pienelle seutukävelylle, jonka pituuden näköjään leuhkin kilometrin liian pitkäksi @no_mad_reissunainen , pahoittelen. 🤭

Olin merkannut meille kaksi kohdetta, yhden kirkon ja yhden tienvarsikirjaston. Niitä ennen näimme nättejä pääsiäiskoristeluita pihoissa ja puutarhoissa. Kadut olivat hyvin hiljaisia, montaa ihmistä ei näkynyt, vaikka pihoissa oli kyllä autoja melkein jokaisessa.

Roskispäivä on joko huomenna tai piti olla tänään, muttei ollutkaan pyhäpäivän takia. Joka pihan pielessä oli jätepusseja odottamassa roska-autoa. Keltainen kirjakaappi oli todella hieno, sen ovessa oli tiivisteet ja pohja rei'itetty ja kirjat olivat hyväkuntoisia. Jätimme vanhan Akkarin, Keskisen Veken kaupasta saadun, tiedättehän ne, joita saa yhden suuresta laarista, kun ostaa jotain Vekeltä.

Punainen kirjakaappi on leirialueella, se on varmaan ollut puhelinkoppi, sinne saattoi jäädä SF-caravanin leirialueopas, me kun emme sitä kesäisin tarvitse. Joku ehkä täältä Suomeen menevä voi hyötyä siitä.

Leirialue tyhjeni aamulla aika vilkkaasti, mutta meidän rivissämme on autoja nätein välein. Nyt iltapäivällä on ollut taas paljon saapujia, pohjoismaisia ja saksalaisia lähinnä.

Päivällinen oli pienikokoinen annos paahtopaistia, rucolaa ja parmesaania sekä muutama peruna, niillä pärjää seuraavaan syömiseen.

Ei tullut kovin kaunista säätä tälle päivälle, ehkä huomenna olisi parempaa, kun menemme Lyypekin keskustaan. Kuuntelemme Maria Callasista kertovan elokuvan soundtrackia, sen elokuvan mielelläni näkisin.

Lankalauantai 19.4.2025 päivä 10

Yöllä satoi moneen kertaan ja sääennusteissa lupailtu aurinkoinen lämmin sää jäi tulematta, niin vissiin kotimaassakin. Hämmästykseni oli kohtuusuuri, kun naapuritontilla alkoivat erittäin kovaääniset rakennustyöt klo 07.45, olin kuvitellut saksalaisten vetävän lonkkaa lankalauantaina. Aamupalan jälkeen suoritimme kolmen minuutin ja puolen euron saksalaissuihkut. Tällä leirialueella on muuten todella hyvät saniteettitilat, mutta kuramattoja ei ole. Nolottaa viedä hiekkaa ja muuta rapaa sisätiloihin, kun ei ole mihin pyyhkiä kenkiään. Kävimme Lyypekin keskustassa bussilla, eli linkillä kuten meilläpäin sanotaan. Kahden hengen essuntassunliput maksoivat nyt 12,10€, roima 0,70€ korotus on tullut sitten lokakuun. Matka kesti noin 20-25 minuuttia ja leirialueen kohdalta pääsi vielä istumaankin, mutta bussi täyttyi ennen keskustaa.

Lipun voi ostaa raharahalla, lähimaksulla tai appilla ja rahalla ostettu paperinen lippu pitää taittaa puoliksi ja käyttää leimaajassa. Paluumatkalla sitten uusi leimaus toiselle puolelle. Tiedä mikä rangaistus kolahtaisi, jos tarkastaja sattuisi paikalle, eikä lippua olisi leimattu. Ehkä ulkomaanpelle saisi armoa, kun lippu kumminkin on ostettu.

Keskustassa näki selvästi, että saksalaisille maistui pyhien keskellä lauantai, jolloin kaupat, ravintolat ja museot ovat auki. Joka paikassa oli paljon väkeä. Kävimme Pyhän Annen museossa katsomassa museon omien kokoelmien koostetta, olikohan kyseessä remontti vai näyttelynvaihto, mutta näimme kivan koosteen. Yksi Warhol oli myös, tuo vaaleanpunainen kaupungin portti.

#päivänkirjasto oli Lyypekin kaupunginkirjasto, joka oli tänään suljettu, katsoimme kadulta. Kirjaston ovisyvennyksessä oli maassa yleinen ota tai jätä-valikoima omistajalleen tarpeettomiksi käyneitä tavaroita.

Katharinen kirkkoon pääsi vihdoinkin remontin valmistuttua, saimme katsottua Tintoretton ja muita hienouksia. Ulkopuolen kuvaa en muistanut ottaa.

Huomenna jatkamme matkaa ja suunnitelmat ovat jo valmiit. Ei tartte kuin toteuttaa.

Pääsiäissunnuntai 20.4.2025 päivä 11

Aamulla jatkoimme matkaa Lyypekistä ja aluksi näytti siltä, että rekkojen lisäksi muukin liikenne puuttuu moottoritieltä.

Meillä oli suunnitelmana käydä Hohenlockstedtissä katsomassa jääkäriaiheisia memoriaaleja ja niin teimmekin, pieni museo oli suljettu, mutta katsoimme #vesitorni n nyt ainakin.

Sitten katsoimme kaksi kirkkoa, valkopäätyisen ja punatiilisen, kumpikin Finnische Alleella. Ja muutaman muistomerkin myös vilkaisimme. Matkan ensimmäiset kastelukannutkin näkyi! #kuihienooseon

Sitten oli ohjelmassa ajaa hieman kohti Hampuria ja katsoa yksi #bismarckturm ja se löytyi helposti ja sen lähelle sai autonkin parkkiin.

Seuraavana oli moottoritietunnelmointia, liikennettä alkoi olla, Elben alittavan tunnelinkin saimme kitkuteltua läpi. Ihan kaikki saksalaiset eivät olleet mummolassa tai möksällä, heitä riitti niin seiska- kuin ykköstiellekin ruuhkiksi asti.

Tulimme Bremeniin leirialueelle sen iltapäiväpaussin puolivälissä, joten tunti oli odoteltava. Kerrankin oli hyvä odotustila alueen edustalla, mahduimme siinä odottamaan. Aiemmin olemme olleet Bremenissä Womossa lähempänä keskustaa, mutta nyt tulimme kokeilemaan tätä varsinaista campingia. Tämän kupeessa on noin 18-20 matkailuauton matkaparkkityyppinen aidattu alue, jonka hinta on maltillinen 23€/yö ja siihen kuuluvat saniteetit ja sähkö. Saa siis mennä täältä karsinasta tuonne oikeitten karavaanareitten alueen huoltorakennukseen. Siellä nettikin vissiin toimii. Nyt on kyllä omia gigoja runsaasti jäljellä, kun emme ole niitä paljon ehtineet tässä kuussa käyttääkään. Hienolta näytti kaikki tilat siellä.

Iltapäivällä kävimme kävelemässä suuren puistoalueen keskellä olevan lammen reunaa ja niin oli moni muukin samaa tekemässä. Aurinko paistoi ja oli kivan lämmintä. Kohta tämä pääsiäinen on saatu vietettyä ja tiistaina arki alkaa taas. Huomenna on vielä pyhä ja menemme keskustaan julkisilla, sillä kai ne kulkee. Pitäisi onnistua bussilla ja ratikalla.

Pääsiäismaanantai 21.4.2025 päivä 12

Tämä on joku Bremen Fallturm, en tiedä mikä tolppa, joku tieteeseen liittyvä.

Viime yönä satoi lempeästi ja aamu valkeni sen minkä valkeni, 100% kosteudessa ja paksussa pilvessä. Olimme ajatelleet mennä keskustaan bussilla ja ratikalla, mutta kävelimmekin sen pätkän, joka oli tarkoitus mennä bussilla. Ei sitä bussia näyttänyt tulevan, vaikka piti ja ehdimme odotella ratikkaakin vartin, näin pyhäpäivänä oli pitemmät aikavälit.

Liput oli helppo ostaa ratikasta sisältä automaatista lähimaksulla, (myös kolikot ja setelit näyttivät kelpaavan, kyttäsin) asia jota minä aina kammoan (kaikkia lippujen ostoja) niin, että olisin suunnilleen valmis perumaan minnekään lähdön. Täysin turhaa, mutta minkä itselleen voi. Onneksi on reissuseurana ihminen, jolle tällaiset asiat eivät ole vaikeita, tai edes tulisi mieleenkään, että olisivat.

Menimme kyytiin uliversiteetin (lue:yliopiston) päätepysäkiltä ja matka keskustaan vei noin 20 minuuttia. Vaikka tänään on ollut pyhäpäivä ja maanantai, Bremenin taidehalli oli auki, mikä on kyllä melkoinen saksalainen ihme. Olimme etukäteen tämän varmistaneet, ettei tullut turhaa reissua. Museossa oli aikalailla Ateneumin sisarnäyttely naisten taiteesta, muttei lainkaan niin hieno kuin Ateneumissa. Muuten oli tuttua, aiemmin nähtyä. Tuo kuvan 4 hieno ripellyskokoelma on nähty jo monta kertaa. Sen sisällä oli johonkin laatikkoon kirjoitettu, että Africa is not for sale, ihan hyvä tieto, jos vaikka jollain tyypillä joskus tulisi jostain mieleen, että pitäisikö ostaa Afrikka.

Paluumatkalla jäimme aiemmalla pysäkillä pois ja kävelimme leirialueen lähellä olevan järven rantaa ja puistoaluetta pitkin, kivempi kävellä kuin suuremman tien reunaa. Öinen sade varmaankin sai kasvillisuuden oikein purskahtamaan vihreyteensä, tuntui että valokin on vihreää.

Tulimme jonkun jänskän tiedekeskuksen vierestä, tuo toiseksi viimeinen kuva on siitä. Melkein kuin joku valas nousi lammikosta.

Leirialue on aikalailla hiljentynyt, ihmiset ovat lähteneet vissiin kotiin pääsiäisvapailtaan. Kävimme syömässä leirialueen ravintolassa pizzat ja juomassa niin suuret kolpakot olutta, että tälle päivälle ei tarvi enää ruokaa eikä juomaa. Pizzoista en ottanut kuvia, sillä ne näyttävät aina siltä pöydän yli kuvattaessa, että minun pizzani tuskin mahtuu pöydälle ja toisen pizza on joku minikokoinen lasten pizza. Niin ei kuitenkaan ollut. Sama muuten oluitten kanssa, ei minulla ollut litraa olutta, ihan varmana.

Huomenna teemme jotain mitä emme ole koskaan ennen tehneet, tai sitten ei.

Tiistai 22.4.2025 päivä 13

Tänään lähdimme Bremenin leirialueelta ja saavuimme Bremenin matkaparkkiin, välimatkaa näillä on suoraan vähän alle 10 km. Näimme jo eilen leirialueen tyhjenevän ja arvelimme, että sama tilanne olisi pääsiäisen päätyttyä täällä matkaparkissakin. Harvoin päiväsiirtymämme on ollut näin lyhyt, ei varmaan koskaan.

Kävimme ensin kunnolla kaupassa, ruokavarastomme olivat pitkien pyhien aikana huvenneet aika paljon ja nyt tutustuimme meille uuteen ostoskeskus Weserparkiin kaupungin itälaidalla. Siellä oli valtava Edeka-ruokakauppa, hankimme kaikki ostoslistan tuotteet, vaikka unohdin ostoslistan autoon. Saavuimme matkaparkkiin jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja saimme mieluisan paikan, oli mistä valita. Hinta on noussut viime lokakuusta 2€/vrk, mutta vieläkin on kohtuullinen 23€ ottaen huomioon erinomaisen sijainnin, riittävät saniteettitilat ja hyvän nettiyhteyden.

Pienen lepotauon jälkeen lähdimme kävellen keskustaan. Tarkoitus oli käydä katsomassa maanantaina katsottu kirjasto sisältä (ei tehnyt vaikutusta), käydä syömässä, ostaa hieman k-ruokaa ja -juomaa, hankkia uusi matkapäiväkirja ja katsoa yksi muraali. Sää oli mukava, noin 15 astetta lämmintä, välillä vähän paistoi ja sitten oli pilvisempääkin.

Ensin kuitenkin poikkesimme Pyhän Johanneksen kirkkoon, jonka ovessakin oikein luki, että kirkko on avoinna.

Palasimme alkuiltapäivästä leirille, ei tarvitse kokkailla syötyämme myöhäistä lounasta keskustassa. On mukava katsoa taas SchlagerDeLuxe-kanavaa satelliittipiuhan kautta telkkarista. Kappaleet eivät ole muuttuneet viime syksystä yhtään paremmiksi, mikä on aina kiva nähdä/kuulla.

Matkaparkissa on näin alkuillasta vielä paljon vapaita paikkoja ja tällä hetkellä meidän edessämme on vielä tyhjää. Tilanne voi muuttua vielä ennen kuin olemme lähdössä pois, mutta kyllä me sittenkin pääsemme pujottelemaan pois paikaltamme. Huomiselle on lupeissa sumuista säätä. Se sopisi oikein hyvin, on tarkoitus tehdä kävelyretki katsomaan muraaleja, joita merkkasin viime syksynä kartallemme löydettyäni hienon sivuston muraaleista eri maissa ja kaupungeissa.

Keskiviikko 23.4.2025 päivä 14

Tänään tuli kaksi viikkoa täyteen tätä reissua, emmekä vieläkään ole Ranskassa, emme lähelläkään! Mitä se tämmöinen peli on? Bremen on kärkipäässä Saksan suosikkikaupungeistamme. Teimme tänään kävelyretken Weser-joen eteläpuolelle. Olin tehnyt meille 12 kohteen katsomiskiertueen, mutta katsottavaa oli paljon enemmänkin, kun vaan otti silmän käteen ja katsoi (ilmeisesti lappilainen sanonta). Tarkoitus oli katsoa 9 streetart-kohdetta, 2 kirkkoa ja 1 ruokakauppa. Aloitimme kävelyn vähän yli kymmeneltä eikä eilen luvattua sumua ollut lainkaan, se oli pieni pettymys. Mennessämme katsoimme uudelleen vanhan punatiilisen vesitornin matkaparkin kadun varresta, tällä kertaa hieman eri kulmasta. Myös caminomerkkejä näkyi.

Uimahallin pielestä alkoi sitten varsinainen katutaidekatselmus.

Allaolevassa kuvassa on @tona_one nimisen katutaiteilijan paperinen työ, se löytyi luvalla sanoen aika virtsanhajuisen porttikongin seinästä. Olemme nähneet paljon TONAn töitä Portugalissa.

Kaksi lähiökirkkoakin oli reitillämme, molemmat punatiilisiä nykykirkkoja.

Kissoja oli kateissa, ilmoituksia oli valotolppiin teipattuina. Kävelimme hyvin erilaisilla kaduilla, oli melko ränskäisiä kulmia ja sitten fiinimpiä katuja vastamaalattuine taloineen.

 

Lopuksi kävelimme REWE-kaupan kautta leirille. Jokivarren ulkoilureitillä meidät ohitti poliisiporukka kaikissa värmeissään (ei ollut kypäriä), juoksivat jotain lenkkiä, toisella puolella jokea oli toinen porukka samassa lempipuuhassaan. Aikamoista juoksemista raskaissa saappaissa kaikki kilkkeet kolisten.

Siirtolapuutarha oli heräämässä kesään, katselimme viimeisellä suoralla ennen matkaparkkia erilaisiin näkemyksiin miten palstaa pitää hoitaa.

Iltapäivä on sitten mennyt mukavasti päivän kuvia läpikäyden ja päivällistä valmistaen. Huomenna teemme uuden kävelyretken joen pohjoispuolelle. Siellä on paljon katutaidetta katsottavaksi.