Papu-tonnikalasalaatti ilman tonnikalaa

Minulla oli valmiiksi katsottuna monta ohjetta Henri Alénin Henkan Italia-kirjasta tämän vuoden Giro d'Italia-ruokahaastetta varten, otin jopa kirjan mukaani, vaikka yleensä en paljon kirjoja ota matkoille mukaan ihan painosyistä. Enkä nyt tarkoita vain omaa painoani. 

Yksi merkitsemistäni ohjeista oli papu-tonnikalasalaatti. Olimme juuri syöneet tonnikalaa vähän aikaa sitten ja olimme ostaneet paistovalmiita lihapullia marketista juuri ennen tälle Tarasconin leirialueelle saapumista. Ajattelin, ettei se nyt ole niin nokonuukaa, voisin kyllä vaihtaa tonnikalan lihapulliin. Ei minulla ollut varsiselleriäkään, mutta fenkolia oli ja olen sen verran kaukana kotoa, ettei kukaan tulle minua moittimaan ihan persoonakohtaisesti ohjeen muuntelusta. Mutta siis ihan todella kiva ohje olisi tonnikalalla ja sellerilläkin, sitäkin pitää kokeilla. 

Vähän niinkuin Henri Alénin papusalaatti mutta ei ihan

• 15 pientä paistovalmista naudanlihapullaa + 5 pientä varrastikkua
• 1 rkl oliiviöljyä pullien paistamiseen
• 1 porkkana
• 1 pieni punasipuli
• 1/3 fenkolista
• 1 tetra valkoisia säilykepapuja liemessä
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl punaviinietikkaa
• kourallinen salaattisekoitusta

Valmistelin ensin salaattiosan. Kuorin sipulin ja porkkanan, leikkasin fenkoliin tuoreen leikkuupinnan. Viipaloin kaikki kolme matkamandoliinillani ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin ne keskenään salaattikulhossa. Antti kävi huuhtelemassa pavut ja jätti ne siivilään valumaan. Hetken kuluttua sekoitin pavut kulhossa oleviin vihanneksiin. Kaadoin mukaan oliiviöljyä ja etikkaa, sekoitin ja maustoin suolaripauksella ja muutamalla kierroksella pippurimyllystä. Lopuksi perkasin salaattisekoituspussista kunnossa olevat salaatinlehdet mukaan, loput menivät kompostiin. 

Lihapullat laitoin pieniin bampuvartaisiin, kolme pulleroa/varras. Luin etiketistä, että ne oli valmiiksi maustettuja ja päätin uskoa, että näin varmaan olisi. Ainakaan suolaa tämmöisiin ei kannata lisätä. Antti viritti minulle Campingazin grillin paistolevyllä valmiiksi ja kuumensi sitä muutaman minuutin. Lirautin vähän oliiviöljyä levylle ja nostelin viisi pientä lihapullavarrasta paistumaan. Niitä oli helppo käännellä pihdeillä, kantikkaat bampuvartaat eivät päästä ruoka-aineksia kääntyilemään paistaessa. Kun olin saanut nätit paistopinnat, säädimme grillin ihan pienelle ja nostimme kannen päälle. Noin viidessä minuutissa lihapullat olivat kypsiä. 

Alkuperäisohjeessa tonnikala sekoitetaan salaattiin, mutta minun versiossani nostelin salaattia lautaselle ja päälle sitten lihapullavartaan. Oli todella kiva ruoka, sekä ulkonäön että maun puolesta. 

Giro d'Italiassa päästiin ensimmäisen jakson viimeiseen etappiin, eli numeroltaan yhdeksänteen. Koitimme katsoa lopusta noin 20 km, mutta netti kosahti aivan viimeisillä sadoilla metreillä, emmekä nähneet kuka voitti. Mutta tuloksista näkee, että voittajaksi ajoi Olav Kooij ja kokonaiskilpailussa pinkkipaidassa jatkaa tiistaina edelleen Tadej Pogacar. Huomenna ajajat lepäävät (lue: ajavat varmaan noin 100 km lenkin) ja me siirrymme seuraavaan leiripaikkaan lähemmäs Välimerta. 

Fenkoli-appelsiinisalaatti Ankka Helenin tapaan

Nyt on ollut hieman parempi päivä, vastoinkäymisiä ei ole tullut kuin yksi kerrallaan. Pääsimme aamulla Antin toivomaan ilmastointimuseoon (kuopuksemme käyttämä termi ilmailumuseoista), joka oli sopivan kotoisa. Olen joskus miettinyt miten hyvin sitä pärjäsi uransa läpi tuntematta lentokoneita kovinkaan tarkasti ja tietämättä lentämisestä kovinkaan paljon. Antti on aina ollut paljon kiinnostuneempi ilmailusta ja lentokoneista, eikä sekään uraa haitannut. Minä voin hyvin kävellä läpi vaikka kuinka suuren ilmailumuseon siinä missä minkä muunkin museon, mutta voin ihan hyvin olla ikinä katsomatta yhtään lentokonetta. 

Koska kaikki ei yleensä suju elämässä kuten ruusuilla tanssi, emme menneet aiemman suunnitelman mukaisesti Orangeen katsomaan jotain roomalaiskauden juttuja, joissa olemme kuulema käyneet joko vuonna 2000 tai 2006. Olen ilmiselvästi elänyt tuolloin ruuhkavuosiani, sillä en muista paljonkaan  noiden kesien matkoista Ranskassa. Ja miksi emme Orangeen menneet, se ei näyttänyt ollenkaan matkailuautosopivalta keskustalta. Ajelimme sitten suoraan Avignoniin, jossa olemme käyneet aiemmin joko mielestäni pyyhkiytyneenä vuonna 2000 tai muuten vain unholaan painuneena vuonna 2006. 

Olin myös menossa koko ajan aivan eri leirialueelle kuin Antti, ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan, mutta menimme sitten sille, mille Antti aikoi. Olipa kuumottavat 35 minuuttia, kun automme jäi portille ja respassa ei ollut sitten minkään valtakunnan hoppua. Kukaan ei kuitenkaan tullut taaksemme jonoon ja pääsimme kuin pääsimmekin tämän paavillisen kaupungin city-leirille sopivasti ennen helatorstaita ja sen yli. Tässä on samanlaiset perushyvät elementit, on joki, on silta, on leirialue ja linna. Joki ei vain olekaan Loire, mikä on tietysti harmi ja väärin, mutta ehkä tämä Rhonekin kelpaa. 

Iltapäivällä kävimme kävelemässä Avignonin kaduilla ja oikein viimeisen päälle paavillisessa palatsissa, siellä oli salia, kappelia, portaikkoa ja muuta katsottavaa. Samalla lipulla pääsi katsomaan myös paavillisen puutarhan (eikä mitään kaksimielisyyttä, kiitos) ja rikkoutuneen sillan, jolle emme sitten menneetkään tänään, kokeilemme huomenna uudelleen, jos ei olisi niin pitkää jonoa. 

Päivällisenä meillä oli jääkaapin aarteita, sillä kovin suurta ruokavarastoa ei voi pitää kesäolosuhteissa. Meillä oli puolikas patonki, muutama viipale prosciuttoa, pikkuinen meloni ja Henkan Italia-kirjasta kokeilemani fenkoli-appelsiinisalaatti. 

Pieni määrä fenkoli-appelsiinisalaattia

• puolikas pienehköstä fenkolista
• kourallinen valmista salaattisekoitusta pussista
• 1 appelsiini
• 12 mustaa oliivia
• appelsiinimehua
• oliiviöljyä
• 1 tl punaviinietikkaa (ei ole muuta etikkaa mukana)
• ripaus suolaa ja pippuria

Viipaloin matkamandoliinilla puolet fenkolista ohuiksi viipaleiksi ja laitoin sen kulhoon yhdessä salaatinlehtien kanssa. Ranskassa ei oikein saan helposti ostettua ruukkusalaatteja (paitsi Lidlistä), joten ostamme usein pussillisen salaattisekoituksia. Raastoin ensin appelsiinin kuorta hieman jemmaan ja sitten leikkasin appelsiinista kuoret pois. Puristin kuorenpaloista mehut kuppiin. Fileroin appelsiinin (eli leikkasin viipaleet kalvoja myöten) ja puristin vielä rangasta mehua kuppiin. Lisäsin kuppiin hieman oliiviöljyä ja etikkaa, suolaa ja pippuria ja sekoitin kastikkeen muihin aineksiin. Oliivitkin muistin laittaa mukaan, ne olivat kivellisiä hyviä oliiveja, piti vain muistaa syödessä varoa kiviä. 

Aterialla oli siis tätä erittäin hyvää Henrin opastamaan salaattia, jopa minä aavistuksen fenkolivastaisena tykkäsin siitä kovasti ja muuten oli vähän kinkkkua, pikkuinen meloni, patongin loput ja tikkuaskin kokoinen pala mustaleimaa kotoa asti. Näillä pärjää kyllä huomiseen. 

Giro d'Italiassa tilanne on semmoinen, jotta etapin voitti Jonathan Milan ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. Mikäpä se siinä. Leirialueen ostonetin ei luvattukaan toimivan striimauksessa, muttei se toimi kyllä muutenkaan, joten Antti meni valittamaan ja sai rahansa takaisin. Selvää parannusta eilisen pekonigaten jälkeen, vai mitä sanotte? Kuvien siirto onnistuu erittäin vajavaisesti, joten taidan luovuttaa ja alkaa odottaa Euroviisu-karsintoja. En ole tänä vuonna vielä nähnyt/kuullut edustajamme biisiä, mutten tee sitä luultavasti nytkään, sillä olen hyvin iltauninen.