Aasialaiset kesäkurpitsat

Antti näki tämän Hesarissa Minna Rautio-Pakasteen ohjeen aasialaisista kesäkurpitsoista ja niitä minä tänään tein maustumaan. Vielä ei siis ole maistettu, mutta purkki on jääkaapissa tekeytymässä. Puolitin ohjeen. 

Aasialaiset kesäkurpitsaviipaleet

• 300 g kesäkurpitsaa (1 keskikokoinen kurpitsa)
• palanen tuoretta inkivääriä
• 2 dl vettä
• 1,5 dl riisiviinietikkaa
• 2 dl sokeria
• 1 tl suolaa
• 5 tähtianista
• 1 rkl korianterin siemeniä
• 1 nippu tuoretta korianteria

Aloitin pesemällä säilöntäpurkin huolellisesti, pesin myös toisen, kun en osannut heti arvioida minkä kokoisen purkin oikein tarvitsen. Myös kannet pesin hyvin. 

Keräsin liemen ainekset kattilaan, veden, etikan, sokerin, suolan, tähtianikset ja korianterin siemet. Viipaloin pestyn kesäkurpitsan mandoliinilla muutaman millin viipaleiksi ja kuorin ja viipaloin inkivääripalan. Huuhtelin korianterinipun ja painelin sitä paperilla, irrottelin nipun muutamiin pienempiin eriin. 

Asettelin suorasivuiseen lasipurkkiin (valitsin lopulta sen pienemmän purkin) vuorotellen kesäkurpitsaviipaleita, inkivääriviipaleita ja korianteria. Kiehautin liemen niin, että sokeri liukeni kokonaan. Kaadoin kuuman liemen sattumineen purkkiin, liemen tuli peittää kaikki ainekset kokonaan. Laitoin kannen kiinni ja jätin purkin viilenemään pöydälle ennen kuin siirsin sen jääkaappiin. 

Tästä pitäisi tulla kiva sivuke monenlaisillekin ruokalajeille, mutta etenkin rakastamilleni korealaisille ruokalajeille.  

Nuhbiani – kuninkaallinen naudanliha korealaisittain ja saunamuna

Otin jo eilen varaston pakastimesta pakkauksen ohuita naudanlihaviipaleita, suunnitelma oli tietysti korealainen päivällinen. Etsin ohjetta ja laitoin lihan marinoitumaan hyvissä ajoin. Löysin sopivan ohjeen Beyond Kimchee-blogista. Siellä kerrotaan hyvin tämän ruokalajin historiasta, josta tietysti kaikesta k-jutuista kiinnostuneena tykkään. (k-jutut: k-draama, k-pop, k-ruoka, k-historia). Tärkeintä oli siis löytää lihalle sopiva mureuttava marinadi. Pienensin  ja muutin mittasuhteita hieman marinadin ainesmääriä.

Nuhbiani – kuninkaallinen naudanliha

• 320 g pakkaus ohuita naudanlihaviipaleita (tuotenimenä lehtipihvit)
• 0,5 dl soijakastiketta
• 2 rkl hunajaa
• 2 rkl miriniä
• 1 kiivi 
• 0,5 puolikas punasipuli silputtuna
• 1 tl inkiväärimurskaa
• 2 tl valkosipulimurskaa
• pippuria ja suolaa
• 2 rkl seesaminsiemenöljyä

Sivukeriisi

• 1,5 dl sushiriisiä
• 2,5 dl vettä

Korealaiset saunamunat 

• 4 kananmunaa
• vettä niin paljon, että kananmunat peittyvät painekattilassa
• paljon aikaa

Aloitin laittamalla naudanlihaviipaleet marinadiin. Nämä lihaviipaleet olivat nimellä lehtipihvi, mutta minusta ne olivat juuri omiaan korealaiselle päivälliselle. Sattuivat olemaan jo alennuksessakin. Sekoitin kaikki marinadin ainekset keskenään. Kiivi oli keltainen ja niin kypsä, että se lähti lusikalla kuorestaan ja muusautui helposti aivan atomeiksi. Kiivi sopii hyvin mureuttamiseen, toinen vaihtoehto olisi ollut ananasmehu, mutta mitään ananasta meillä ei olisi ollutkaan. Leikkasin lihaviipaleet pienempiin paloihin ja levittelin ne lasiastiaan. Kaadoin marinadin päälle ja sekoittelin. Nostin astian kannella peitettynä ja paino päällä ulos grillin sivupöydälle, ulkona oli juuri sama lämpötila tänään kuin jääkaapissa, joka on nyt melko täynnä auton jääkaapista tuotujen ruokien vuoksi. Liha sai marinoitua muutaman tunnin.

Sivukkeeksi laitoin halvan sähkön päivänä korealaisia saunamunia (linkissä kerrotaan mitä ne ovat ja miten niitä tehdään) painekattilaan kypsymään. Olisin voinut tehdä ne kaasullakin, mutta sähkö ei tosiaan tänään maksanut oikein mitään. Laitoin neljä kananmunaa painekattilaan pienelle ritilälle (muinaisesta riisinkeittimestä jäänyt ritilä) ja vettä niin paljon, että kananmunat peittyivät. Kansi kiinni ja induktio täysille. Vei noin 10 minuuttia, että paine kerääntyi kattilassa niin, että kannen siniraitainen merkki kohosi 2/3 näkyville. Pienensin lämpöä kattilan alla asetukselle 3 (levyn asetukset ovat 1-9). Merkki kannessa laski hieman niin, että sinisistä raidoista näkyi puolitoista. 

Laitoin sitten ajastimeen 99 minuuttia ja sen aikaa kanamunat kypsyivät painekattilassa. Vesihän ei sieltä karkaa minnekään, ei tarvitse pelätä kattilan kiehumista kuiville eivätkä kananmunat myöskään mene rikki kattilassa kypsyessään. Tai ainakaan minulla ei mennyt nyt, eikä ensimmäiselläkään kerralla. 

99 minuutin kuluttua päästin paineen pois kattilasta, sitä muuten riittikin varmaan minuutin ajaksi. Laitoin kananmunat kylmään veteen. Niiden kuoret olivat hieman tummemmat kuin keittämisen alussa. Jonkun ajan kuluttua kuorin kananmunat ja kuori irtosi oikein hyvin. Leikkasin kananmunat puolikkaiksi. Valkuainen oli saanut kauniin pähkinäisen värin, keltuaiset olivat hyytyneitä, eivät niin kermaisia kuin toivoin. Pirskotin niille hieman seesaminsiemenöljyä ja ripottelin ruohosipulisilppua.

Riisi kypsyi malliston pienimmässä riisinkeittimessä, se on nopea laite. Kahden hengen annos sivukeriisiä valmistuu  noin 20 minuutissa. 

Kun kananmunat oli saatu keitettyä ja liha oli marinoitunut useampia tunteja, laitoin uunin kuumenemaan (koska halpa sähkö) 200 asteeseen. Nostelin lihaviipaleet pellille alumiiniritilälle (en ole oikein keksinyt aikoja sitten ostamilleni alumiiniritilöille käyttöä) ja paistoin lihaviipaleita ensin 5 minuuttia yhdeltä puoleltaan. Käänsin viipaleet ja paistoin vielä toisen viisi minuuttia (lehtipihviviipaleet olivat noin puolen sentin paksuisia). 

Annoksiin kuopaisin riisinkeittimestä kauhallisen riisiä ja siihen päälle nostelimme kiivillä mureutettuja naudanlihaviipaleita. Saunamunat olivat sopiva sivuke, samoin muutama päivä sitten alulle laittamani kimchi. Se on vielä vaiheessa, makua on jo, mutta kaali vielä rapeaa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Yhden kuvan taktiikalla – curry

Toissapäivänä meillä oli haudutuspäivä, kokonainen broileri pötkötti crockpotissa monta tuntia, kiitos edullisen sähkön. Haudutuspata nyt ei muutenkaan ole kovin sähkösyöppö, sitä voisi kyllä melko huoleti käyttää vaikka joka päivä. Tuolloin haudutus onnistui oikein hyvin, broilerista tuli mehukasta ja oli helppo irrottaa lihat luista. Söimme sinä päivänä ostopitat runsain täyttein, vieläkin kaihertaa se muutaman viikon takainen epäonnistuminen pitaleipien kanssa. Kokeilen ihan varmaan jonain vuonna taas uudelleen. 

Eilen meillä oli sitten jatkojalostus-, eli tähdenlentopäivä. Keräilin vihanneslaatikosta ja pantrystä erinäisiä aineksia ja kehitin niistä jonkunsortin curryn ja sitä samaa syömme vielä toisenkin aterian, sillä sitä tuli paljon. Tästä olisi hyvin syönyt neljä henkilöä ja jonkun sivukkeen kanssa vaikka kuusikin. Vihjeitä katsoin jonkun verran tästä blogista. Vaihtelin aineksia sen mukaan, mitä meiltä nyt sattui löytymään. 

Chicken curry useammalle kuin kahdelle

• 2/3 haudutetun yrttimaustetun broilerin lihoista 
• 1 muhkea keväsipuli (oikein tavallista muhkeampi)
• puolikas punaista suippopaprikaa
• nyrkkini kokoinen pala parsakaalia 
• 1 rkl wokkiöljyä
• 1 tomaattipyrekuutio (sellainen fondityyppinen, ostettu jostain tarjouksesta, ilmeisesti pastaruokiin erityisesti sopiva)
• 2 rkl mangochutneyta
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 tl inkivääritahnaa
• 1 tetra (2,5-3 dl) pizzakastiketta (koska paseerattua tomaattia ei ollutkaan)
• 1 2 dl tetra kookosmaitoa
• 2 dl vettä 
• 1 tl currya
• 0,5 tl chilihiutaleita
• ripaus suolaa ja pippuria (broileri oli jo valmiiksi maustettua, joten suolaa ei juuri tarvinut)

Kuumensin laakeassa kasarissa (jota enää harvoin käytän, sillä en usein tee suurempia määriä ruokaa kerralla) lorauksen wokkiöljyä ja kuullotin siinä silputtua sipulia, suikaleiksi leikattua paprikaa ja nupuiksi irroteltua parsakaalia. Lisäsin mukaan mangochutneyn, sen tomaattifondin, chillihiutaleita, valkosipulin, inkiväärin, currya ja lopuksi broilerin paloiksi leikattuna. Sekoittelin ja lisäsin mukaan pizzakastikkeen, kookosmaidon ja vettä sen verran, että muodostui mukavasti kastiketta. Annoin kastikkeen kiehua hissuksiin noin puoli tuntia ja maistelin. Pippuria sai laittaa ihan kunnolla, suolaa vain ihan vähän. Söimme tätä pikkuisen kuumottavaa kastiketta riisin kanssa ja niin me teemme tänäänkin. 

Kuten ole tässä vuoden alussa päättänyt, en kuvaa niin hulluna ruoka-annoksia, en siis ota kymmentä samanlaista kuvaa annoksesta. En nytkään ottanut. Mutta voisin antaa itselleni luvan ottaa pari erilaista. Tai tekovaiheesta jotain. Kunhan en palaa vanhoihin pahoihin tapoihin. 

Mausteinen grillattu possunkylki

Korealainen keittiöradiokanavani

Jokunen viikko sitten meillä oli pakkorako korjata jääkaappimme, rakastetun Festivon, oven sarana. Suuremman oven sarana on vaihdettu jo joitakin vuosia sitten kertaalleen, mutta nyt se alkoi taas näyttää merkkejä kulumisesta, sillä ovi alkoi roikkua. Onneksi Jyväskylässä on liike, joka myy varaosia Festivoon ja sieltä hommasimme muutaman kiemuran kautta uuden saranasetin. Miten tämä sitten liittyy possunkylkeen? Siten että varaosaliikkeen vieressä on lihakauppa, josta hommasimme aikoinaan Merituulin nelikymppisille riittävästi pekonia dagen efter-aamiaiselle ja tällä kerralla muhevaa possunkylkeä, kun kerran lähistöllä olimme. Emme useinkaan liiku siellä seuduin. 

Olin usein nähnyt korealaisia ruokaohjeita, joissa käytetään possunkylkeä ja kokeilinkin kerran sellaisen valmistamista, muistaakseni viime kesän alussa. Silloin ostin ohuita kylkiviipaleita ja kuivatin ne aivan mauttomiksi pahvinpaloiksi, josta syystä niistä ei olekaan postausta blogissa. Nyt ajattelin olla viisaampi ja ostin paksuja kylkiviipaleita. 

Ohjeen ruokaan otin The Subversive Table-blogista. En käyttänyt valmista bulgogi-kastiketta, vaikka sitä olikin pantryssä parikin pulloa. Tein kastikkeen ihan itse, tosin tällä kertaa minulla ei ollut pari euroa maksavaa nashi-omenapäärynää, eipä tietenkään nyt, kun ohje erityisesti olisi sitä vaatinut. Mutta oli tavallisempi päärynä. Hieman määriä muunnellen tein näin:

Possunkylki grillattuna

• 6 paksua viipaletta possunkylkeä
• 1 päärynä
• 1 sipuli
• 3 rkl gochujangia (korealainen chilitahna)
• 3 rkl soijakastiketta
• 2 rkl miriniä
• 2 rkl gochugarua (korealainen chilihiutale)
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl seesamiöljyä
• 2 tl valkosipulimurskaa
• 2 tl inkiväärimurskaa
• annoksen päälle silputtua kevätsipulia

Tämä on helppo ohje, kaikki mausteseoksen ainekset sekoitetaan tasaiseksi tahnaksi ja possunkylkiviipaleet laitetaan maustumaan seokseen. Kun on kypsentämisen aika, nostellaan viipaleet marinadista uunipellille folion päälle (siivoamisen minimoimiseksi) ja kuumennetaan uunin grillivastus. Sitten vaan viipaleet lähelle vastuksia uuniin ja vahditaan, etteivät ne pala. Käännellään peltiä ja viipaleita pariin kertaan, jos meinaavat kypsyä vähän epätasaisesti. Viipaleet kypsyivät meidän uunissamme noin kymmenessä minuutissa, olisin voinut vielä kärventää muutaman minuutin, viipaleissa oli niin roskisti rasvaa (lue:läskiä). 

Kun viipaleet ovat kypsiä, ne leikellään saksilla suupaloiksi ja laitetaan tarjolle riisin kanssa. Meillä oli tuona päivänä hieman pienempi nälkä ja söimme possupalat salaatinlehtien mutkassa. Pari kohtaa jäi hieman liian löllöksi, joten ne palautimme lautasen reunalle ja lupasin seuraavalla kerralla kärventää vielä pitempään. Maustekastike oli aivan loistava, possu oli sopivan tulista, mutta lempeällä tavalla. Kastiketta tuli muuten sen verran paljon, että osaa siitä ei edes mennyt possun marinointiin, vaan pakastin sen pienessä purkissa ja marinoin sillä pari päivää myöhemmin naudanlihaa ja siinäkin se toimi mainiosti. Kuvia tästä possuateriasta ei ole yhtä enempää, kerrankin syöminen oli tärkeämpää.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kerään korealaiset kokeiluni. 

Cheonggyeongchae doenjang-muchim – anteeksi kuinka?

Nyt oli kyllä niin vaikea ruokalajin nimi, etten edes yritä sanoa sitä, suomeksi se on noin suurinpiirtein paksoi soijatahnassa. Ostin pieniä paksoita (bok choy, pak choi) pussillisen ja kokeilin sivuketta, johon käytin kaksi näistä sieväkkeistä. Olisi pitänyt pienentää mausteseosta, sitä tuli vähän liikaa tai käyttää useampi paksoi. Eipähän ainakaan ollut kuivaa. Otin ohjeen tästä blogista, jonka pitäjän tyyli on siinä rajalla onko liian söpöä, mutta hyviä ruokia hänkin tekee. Laitan alle mausteseoksen siinä koossa, että se olisi sopiva 4 paksoille. 

Cheonggyeongchae doenjang-muchim

• 4 paksoita
• 1 tl valkosipulimurskaa
• 1 kevätsipuli silppuna
• 2 rkl doenjangia (korealaista soijapaputahnaa)
• 2 tl gochujangia (korealaista chilitahnaa)
• ripaus sokeria
• 2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä
• 2 tl seesaminsiemenöljyä

Otin esille noin 10 vuotta käyttämättömänä olleen bambuisen höyrytyskorin, en edes muista mitä sillä olen joskus koittanut tehdä. Muistelin, että höyrystin liittyi tähän wonton-kokeiluuni. Eipä siinä kyllä bambuhöyrystintä käytetty, joten muistikuvani liittyy johonkin toiseen epäonnistumiseen. Joka tapauksessa nyt kuitenkin käytin vekotinta, viritin sen korkeareunaiseen kasariin, jossa oli vettä kiehumassa. Nosti paksoit siihen ja höyrytin niin viitisen minuuttia. Sitten nostin vähän mysiytyneet kaalit kulhoon, johon olin laskenut kylmää vettä. Näin niiden kirkkaan vihreä väri ei kuulema lähtisi tummumaan ja niin taisi käydäkin. 

Sekoitin mausteseoksen valmiiksi pieneen astiaan, sitä tuli tosiaan vähän liikaa, mutta neljälle paksoille tämä olisi ollut sopiva annos. Kun paksoit olivat jäähtyneet kylmässä vedessä, nostin ne pois ja puristelin vettä vähemmäksi. Leikkasin kannat pois ja muut osat suikaleiksi poikittain. Sekoitin suikaleet mausteseokseen. Söimme tätä mukavan mausteista sivuketta aterialla, jonka muita osia olivat leivitetyt kuhapalat, ensimmäinen campakimchi ja helppo kaalipannukakku. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne kertyy yhä enemmän korealaisia keittiökokemuksiani. 

Tämän kokkailun jälkeen olen käyttänyt bambuhöyrystintä jo kaksi kertaa uudelleenkin, ensin bao bun-aterialla, jolloin lämmitin kaupan valmiit bunit höyryssä ja toimi todella hyvin. Eilen lämmitin kotitekoisia parin päivän ikäisiä hampurilaissämpylöitä samalla tavalla ja sepä vasta toimikin! Ihan hyvä, etten ole laittanut kymmenen vuotta virattomana ollut höyrystintä kiertoon. 

Daegu Jorim – soijakastikkeessa kypsennetty turska

Päivämme murmeleina sisälsi taas korealaisen päivällisen olohuoneen lattialla kokattuna, nyt kävimme niin lähellä liian tulista ruokaa, ettei yhtään pitemmälle kannata mennä. Ostin perjantaina palan turskaa ja löysin sille hyvän ohjeen korealaiseen toteutukseen tästä blogista. Pikkuisen sovelsin, sillä daikonia ei varastoissani ollut. Myös tulisuutta himmasin, tunnen meidät syöjinä, emme ole hirveän tulisen ruoan ystäviä. Nimen sana jorim viittaa hauduttamiseen valmistustapana. 

Daegu Jorim – turskaa soijakastikkeessa

Kypsennyskastike

• 1 rkl soup soy sauce (eräs korealainen valmiste, en nyt muista mitä eroa tässä on tavalliseen soijakastikkeeseen, mutta löysin tätä Tallinnasta aasiakaupasta)
• 3 rkl soijakastiketta
• 1 rkl kalakastiketta
• 1 rkl miriniä
• 1 rkl maesilakia (korealainen luumutiiviste, ostettu Hakaniemen aasiakaupasta)
• 2 rkl gochujangia (korealainen chilitahna)
• 2-4 rkl gochugarua (korealainen chilihiutale, laitoin 1 rkl, koska olen nyyserö)
• 1,5 dl riisinhuuhteluvettä (toinen huuhteluvesi, ei eka eikä toka)
• 2 tl valkosipulimurskaa (ohjeessa oli 24 valkosipulinkynttä!)
• 2 tl inkiväärimurskaa 
• hieman kevätsipulisilppua (kaikki mitä ikkunalla olevasta kasvustosta saattoi leikata)
• 4 kirsikkatomaattia ohuiksi viipaleiksi leikattuina
• pippuria

Ohjeessa oli vielä jotain jalapenoja, mutta arvelin, että ehkei nyt kumminkaan. 

Kala + muut ainekset

• 1 rkl öljyä
• 2 suurehkoa perunaa viipaleina
• 400 g nahatonta ja ruodotonta turskan selkäfilettä
• 5 ruskeaa herkkusientä viipaleina
• 1 punasipuli viipaleina
• seesaminsiemeniä ja -öljyä
• ruohosipulia
• kimchiä (purkkitavaraa)
• 2 annosta sushiriisiä 

Ensimmäiseksi huuhdoin lisäkeriisiä ja otin toisesta huuhteluvedestä 1,5 dl talteen. Vedessä oleva tärkkelys toimisi haudutusliemen saostajana. Laitoin huuhdellun riisin keittimeen veden kanssa odottamaan. 

Sitten sekoitin kaikki kastikkeen ainekset tasaiseksi seokseksi, vähensin siis gochugarun määrää reippaasti enkä laittanut mitään jalopenoa, ei meillä semmoisia olekaan. Valkosipulia oli ohjeessa melko runsaasti, en ole ihan varma oliko kyseessä kirjoitusvirhe, mutta minä laitoin maltilliset pari teelusikallista murskaa.

soup soy sauce ja maesilak (luumutiiviste)

Kuorin perunat ja leikkasin ne viipaleiksi, samoin viipaloin sienet ja sipulin. Leikkasin paperilla kuivatun turskafileen suupalan kokoisiin paloihin. Öljysin valurautapadan pohjan ja sommittelin padan pohjalle perunaviipaleet, kalapalat, sieni- ja sipuliviipaleet ja kaikkien päälle kastikeseoksen. 

Nostin padan olohuoneen lattialle laittamaamme ruoanlaittopaikkaan kaasukeittimelle. Laitoin riisinkeittimen hommiin ja padan alle kohtuuliekin, ei täysille, muttei liian pienellekään. Nostin padan päälle kannen 10 minuutiksi ja sitten poistin kannen. Liemi oli kiehunut noin puoleen, liikuttelin varovasti aineksia pohjaa myöten, etteivät perunapalat tarttuisi kiinni pohjaan. 

Riisi tuli juuri sopivasti valmiiksi, malliston pienin 2-3 annoksen riisinkeitin on todella nopea, noin vartissa riisi kypsyy, etenkin jos sitä on liotettu edes vartin verran. Nostin ensin annoskuppeihin riisiä ja päälle kaikkia aineksia padasta, koristelin seesaminsiemenillä ja -öljyllä sekä ruohosipulilla ja nostin hieman kimchiä purkista annoksen reunalle. 

Oli todella lämmittävää ruokaa, ei haittaa vaikka sähkö maksoi tänään aika paljon, ruoka valmistui kaasulla ja sopiva polte ruoassa lämmitti mukavasti. Turska oli imenyt liemen makuja loistavasti ja riisi toimi sopivasti tulisuutta loiventamassa. Todella hyvä ohje ja onnistunut toteutus. 

Ruokajuomana meillä oli syysretkeltä ostettu Schlumbergerin valkoviini. Se sopi oikein mainiosti tuliseen korealaisruokaan, siitä saimme jo viinitalossa vinkin kesän maistelukäynnillä ja syksyllä käydessämme ostamassa laatikollisen viinejä kotiin tuotavaksi. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä Koreaksi-välilehdelle, jonne laitan kaikki korealaiset kokeiluni. 

Kotkot-kastiketta kahdeksi päiväksi

Kotoisan raivaushurrikaanin suvantovaiheissa on sentään valmistettu ruokaakin. Toissapäivänä tein kahden päivän kotkot-kastikkeen, sillä sielu ei oikein sietäisi sanoa broileria kanaksi ja broilerikastike ei nyt vaan kuulosta kovin herkulta. Anteeksi, broilerit. 

Joku lintukastike

• 400 g ohuita broilerinfileitä
• 2 porkkanaa
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• palanen inkivääriä
• 2 pientä suippopaprikaa
• oliiviöljyä
• 1 tölkki kookosmaitoa
• 1 rkl garam masala-maustetahnaa
• 1 tl currya
• 1 tl kurkumaa
• ripaus chilihiutaleita
• suolaa ja pippuria
• 1 limetin kuori raastettuna ja mehu puristettuna
• tuoretta korianteria
• tuoretta ruohosipulia

Leikkasin broilerifileet suikaleiksi, raastoin niiden päälle limetin kuorta ja puristin puolikkaan hedelmän mehun. Ripottelin pinnalle suolaa ja pippuria, sekoittelin ja jätin maustumaan siksi aikaa, että valmistelin ruokaan tulevat vihannekset. 

Lorautin pannulle oliiviöljyä ja kuumensin pannua. Herättelin pannulla ensin kurkumaa, currya, chilihiutaleita ja garam masalaa kuumassa öljyssä ja lisäsin sille sitten suikaleiksi leikatut sipulit, inkiväärin, paprikat ja porkkanat. Kun ne olivat saaneet kunnon maustekylvyn ja hieman paistopintaakin, lisäsin pannulle broilerisuikaleet. Kääntelin muutamia minuutteja ja kaadoin mukaan kookoskerman. Sekoittelin ja jätin kypsymään. 

Noin 20 minuutin kuluttua maistelin kastiketta, se tarvitsi vielä hieman suolaa ja pippuria. Ennen tarjoilua puristin kastikkeeseen vielä limetin mehua ja runsaasti tuoretta korianteria ja ruohosipulia. Tuona päivänä meillä oli lisäkkeenä riisiä ja toisena päivänä täysjyvänuudelia, joista jälkimmäinen oli vielä parempi kumppani kotkot-kastikkeelle kuin ensimmäinen. 

Kanalihapullawokki

Joitakin aikoja sitten opin tekemään lihapullat oikein, aika monta vuosikymmentä se kyllä otti. Niitä broilerin jauhelihasta tehtyjä pulleroita jäi 10 kpl ja pakastin ne jotain toista ateriaa varten. En nyt muista minä päivänä tätä söimme, ei ole ollut eilen, taisi olla sunnuntaina. Tein taas kerran wokin, johon meni yhtä jos toista jääkaapin vihanneslaatikosta sekä talouden viimeiset täysjyvänuudelit. Pitää muistaa ostaa lisää. 

Kanapullawokki

• 10 kanapullaa (ohje täällä)
• 1 pitkulainen hässäkkä täysjyvänuudelia
• kuumaa vettä nuudelien pehmittämiseen
• 2 porkkanaa
• 3 pientä suippopaprikaa
• 2 kevätsipulia
• 2 isoa valkosipulinkynttä
• palanen inkivääriä
• chilihiutaleita
• 1 sitruunaruoho päällimmäinen lehti kuorittuna ja veitsellä hieman naputeltuna
• wokkiöljyä (hyvin kuumuutta kestävää)
• limen mehua ja kuori raastettuna
• suolaa ja pippuria
• krassia
• tarjoiluun limelohkoja
• korianteria (mutta meillä ei nyt ollut sitä)

Kuumensin vettä keittimessä ja kaadoin kiehuvan veden astiaan ja laitoin nuudelihäkkyrän sinne kannen alle pehmenemään. Leikkasin porkkanat ja paprikat ohuiksi tikuiksi, samoin valkosipulin ja inkiväärin ohuiksi lastuiksi. 

Laitoin wokkipannun kuumenemaan ja lorautin sille pari ruokalusikallista hyvin kuumuutta kestävää wokkiöljyä. Sen tuoksu on kyllä hieman arveluttava, tulee sellainen aavistuksen teollinen tuoksahdus, joka on vähän liian hyvä ollakseen totta. Kaadoin kasvikset kevätsipulia lukuunottamatta pannulle, silppusin senkin, mutta jätin vielä lautaselle odottamaan. Sitruunaruohokin siellä seassa toivon mukaan antoi makuaan. Kun kasvikset alkoivat saada väriä, lisäsin pannulle sulatetut broileripullat ja sekoittelin. Kohta lisäsin pannulle chilihiutaleita, suolaa ja pippuria, limen kuorta ja mehua. 

Kaadoin pehmenneet nuudelit siivilään ja sieltä pannulle, sekoittelin taas ja maistelin, lisäsin mausteita, etenkin sulaa sai lisätä kunnolla. Ihan lopuksi lisäsin kevätsipulit mukaan, ne saivat jäädä melkein raaoiksi. Tarjoillessa annoksen päälle tuli vielä sipulinvarsisilppua, hieman krassia ja limetin mehua. 

Pakastimen kauttakin ebelskiverpannulla paistetut broileripullat olivat ihmeen kuohkeita ja maukkaita, eikä nuudelisekasotkukaan hassumpaa ollut. Sitruunaruohotikun poimin pois pannulta ennen tarjoilua. 

Yhden elokuvattoman päivän jälkeen palasimme niiden maailmaan ja aloitimme Coenin veljesten vuonna 2001 ensi-iltansa saaneella Mies joka ei ollut siellä (The Man Who Wasn't There). Emme kumpikaan muistaneet siitä mitään, joten oli kiva alkaa katsoa sitä uudelleen. Voi että taas, miten hyvä elokuva. Olemme katsoneet tässä elokuvafestareillamme muitakin Coenien elokuvia, tämä oli jälleen niin hieno. Billy Bob Thornton osaa kyllä olla jäätävä, vaikka tässä hän olikin niin tavallinen parturi kuin olla voi.

Toiseksi katsoimme The King's Speechin (Kuninkaan puhe) vuodelta 2010. Minussa on pikkuisen, ihan pikkuisen brittimonarkian ihailijaa, joten tämä elokuva sopi listallemme siinä kuin The Queenkin. Colin Firth on niin hyvä tässä, että kurkkua kuristaa.

Piiat (The Help) 2011 on ollut hyllyssä meillä vuosikausia, ei ehkä ihan sieltä kymmenen vuoden takaa, mutta kauan. Muutos alkaa kuiskauksella, kuinka totta. 

Kotoisten elokuvajuhliemme elokuvat ovat tähän asti nämä: 

1. Jackie Brown 1997
2. Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016
3. Interstellar 2014
4. Inside Llewyn Davies 2013
5. Fargo 1996
6. Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994
7. Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001
8. Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000
9. Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995
10. Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004
11. Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013
12. The Full Monty (Housut pois) 1997
13. Amélie 2001
14. A Serious Man 2009
15. Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009
16. Juice 2018
17. Truman Show 1998
18. Lost in Translation 2003
19. Stripes (Natsat) 1981
20. Arizona Baby/Raising Arizona 1987
21. The Queen 2006
22. Bagdad Cafe 1987
23. Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990
24. Out of Sight (Mieletön juttu) 1998
25. Notting Hill 1999
26. High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000
27. Love Actually (Rakkautta vain) 2003
28. Mestari Cheng 2019
29. Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979
30. I served The King of England 2006
31. Tlmocník (Tulkki)  2018
32. Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001
33. Sangarid (Loikkarit) 2017
34. Little Miss Sunshine 2006
35. Jalla! Jalla! 2000
36.  The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997
37. The Shining (Hohto) 1980
38. One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975
39. Amadeus 1984
40. Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969
41. Valmont 1989
42. Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988
43. Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012
44. Falling in Love (Rakastutaan)1984
45. About Schmidt 2002
46. U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997
47. Kill Bill: Volume 1 2003
48. Kill Bill: Volume 2 2004
49. Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991
50. Top Gun 1986
51. Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993
52. Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994
53. Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994
54. Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969
55. Reservoir Dogs 1992
56. Kolja 1996
57. Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017
58. Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016
59. The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017
60. Space Cowboys 2000
61. Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016
62. Magnolia 1999
63. Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017
64. Contact – Ensimmäinen yhteys 1997
65. Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 
66. Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996
67. Animal House (Delta-jengi) 1978
68. Mamma Mia! 2008
69. Moulin Rouge 2001
70. Ratatouille (Rottatouille) 2007
71. Madagascar 2005
72. Der Untergang (Perikato) 2004
73. Rear Window (Takaikkuna) 1954
74. Die Blumen von Gestern (Eilisen varjot) 2016
75. Corpse Bride 2005
76. The Adventures of Tintin (Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus) 2011
77. Wild Things (Villit kuviot) 1998
78. Up in the Air 2009
79. Broken Flowers 2005
80. Transamerica 2005
81. Clockwork Orange (Kellopeliappelsiini) 1971
82. Trainspotting 1996
83. The Man Who Wasn't There (Mies joka ei ollut siellä) 2001 
84. The King's Speech (Kuninkaan puhe) 2010
85. The Help (Piiat) 2011

Seafood chowder

Talvipäivään sopii mainiosti lämmittävä keitto, juuri sellainen oli tämä mereneläväsoppa, jota fiinisti otsikoin seafood chowderiksi. 

Seafood chowder

• 350 g pakkaus Pirkka-pakastemereneläviä (en yleensä mainitse tuotemerkkejä, mutta nyt teen poikkeuksen)
• 4 kuorittua, raakaa jättikatkarapua
• 2 rkl kuumuutta kestävää öljyä
• 4 pientä perunaa
• pieni pala tuoretta inkivääriä
• 1 porkkana
• 1 pieni vihreä suippopaprika
• 1 pieni punasipuli
• 1 kevätsipuli
• kourallinen pakasteherneitä
• 1 limetin mehu
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• tuoretta korianteria
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 dl kuivaa valko- tai roseviiniä
• 1 pieni tetra kookoskermaa (2 dl)
• 1 rkl kasvisfondia
• 3 dl vettä

Sulata merenelävät, minulla oli lisänä 4 jättikatkarapua, lähinnä ulkonäkösyistä, ei olisi ollut välttämätöntä. Jätä ne siivilään valumaan.

Leikkaa perunat, porkkana, inkivääri, sipuli ja paprika ohuiksi tikuiksi tai suikaleiksi. Silppua kevätsipuli ja korianteri. 

Kiehauta vesi ja lisää siihen fondi, tai käytä kasvis- tai kalalientä. 

Kuumenna syvässä pannussa öljyä ja kuullota perunasuikaleita yhdessä porkkanan, paprikan, inkiväärin ja sipulin kanssa muutamia minuutteja. Lisää pannulle viini ja anna kiehua pari minuuttia. Kaada mukaan kuuma vesi+fondi (tai liemi). Kun seos kiehuu, kaada merenelävät pannulle ja sekoittele. Lisää kookoskerma, herneet, puolikkaan limetin mehu ja hieman kevätsipulisilppua. Jätä osa silpusta ja korianteri odottamaan tarjoilua. Mausta suolalla, pippurilla ja chilihiutaleilla.

Anna keiton kiehua noin 15-20 minuuttia, kunnes peruna ja porkkana on kypsää. Tarkista onko tarpeeksi suolaa, ja pippuria. Annostele keittoa lautasille, purista päälle toisen limettipuolikkaan mehu ja ripota pinnalle loput kevätsipulista ja runsaasti korianteria. Hyvin lämmittävää keittoa. Söimme tästä isot lautaselliset ja huomiselle jäi vielä puolet, eli tämä on hyvinkin neljän hengen kerta-annos. 

Ruokailun jälkeen jatkuivat elokuvajuhlat ensin Miloš Formanin Amadeuksella. Se on vuodelta 1984 ja meidän DVD-versiomme on vuoden 2002 director's cut, joka on  vielä alkuperäistä teatteriversiota pitempi.  Olen katsonut Amadeuksen monta kertaa enkä piittaa kauheasti siitä, miten totuudenmukainen se on tai oikeammin ei ole, se on hieno elokuva ja Tom Hulce tekee Mozartista aivan valloittavan tyypin. Pidän siitä erityisesti, miten reipasta Amerikan aksenttia näyttelijät puhuvat, etenkin Stanzia esittävä Elizabath Berridge. En ollut muistanut, että elokuva sai niin monta Oscaria, kaikkiaan kahdeksan, joista yksi  meni Salierin roolin esittäneelle F. Murray Abrahamille. Tom Hulce oli  myös ehdokkaana, ei liene ollut kovin yleistä, että kaksi näyttelijää on ehdolla samassa kategoriassa samasta elokuvasta.  

Illan toisena elokuvana oli Dennis Hopperin ohjaama ja hänen ja Peter Fondan näyttelemä Easy Rider. Olemme ostaneet tuon DVD:n joltain Saksan matkalta, sen kuori on saksalainen ja varmaan ostopäätökseen on vaikuttanut lähinnä se, että siinä on ollut suomenkielinen tekstitys ja se on ylipäätään ollut saatavilla. Ostimme silloin DVD-kauden alussa melko hulvattomasti elokuvia, miten niitä nyt oli saatavilla. En muistanut tästä elokuvasta juuri mitään, se ei tule televisiostakaan kovin usein. Katsoimme joitakin aikoja sitten Jack Nicholsonin elämästä ja urasta kertovan dokumentin ja siinä mainittiin Easy Rider ja se miten Nicholsonin kerrottiin "varastaneen" elokuvan. Arvelimme sen kuuluneen asiaan Nicholsonista kertovassa dokumentissa. Eipä se kyllä liioittelua ollut. Elokuva alkoi löysällä ajelulla ja haahuilulla, sai puhtia siksi aikaa, kun Nicholson oli mukana, levähti taas haahuiluksi ja päättyi tylysti. Aivan todella tylysti, mikä sai taas ajattelemaan miten ajankohtainen voi elokuva olla vielä vuosikymmeniä valmistumisensa jälkeen, Easy Rider on vuodelta 1969.

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet.

Jackie Brown

Contratiempo

Interstellar

Inside Llewyn Davies

Fargo

Neljät häät ja yhden hautajaiset

Bridget Jonesin päiväkirja

Voi veljet, missä lienet?

Before Sunrise

Before Sunset

Before Midnight

Housut pois

Amelie

A Serious Man

Kunniattomat paskiaiset

Juice

Truman Show

Lost in Translation

Natsat

Arizona Baby

Queen

Bagdad Cafe

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen)

Out of Sight

Notting Hill

High Fidelity

Love Actually

Mestari Cheng

Life of Brian

I served The King of England

Tulkki

Pilviin piirretty

Loikkarit

Little Miss Sunshine

Jalla Jalla

Fifth Element

Hohto

Yksi lensi yli käenpesän

Amadeus

Easy Rider

Jonkunlainen wokkihässäkkä

 Broileriwokki

• 2 kiekkoa täysjyvänuudeleita
• kuumuutta kestävää wokkiöljyä
• 200 g broileria suikaleina
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• pieni palanen tuoretta inkivääriä
• 1 punasipuli
• 1 pieni oranssi suippoppaprika
• 1 pieni vihreä suippopaprika
• 1 porkkana
• 8 kirsikkatomaattia
• 1 limetin mehu + limettilohkoja tarjolle
• 1 rkl soijakastiketta
• suolaa ja pippuria
• chilihiutaleita
• valkosipulinvarsia 
• seesaminsiemeniä

Kuumenna kattilassa vettä kiehuvaksi ja laita nuudelikiekot veteen. Laita kansi päälle ja jätä nuudelit kypsymään kuumaan veteen. 

Leikkaa kasvikset suikaleiksi, minä käytin kuorimaveistä porkkanan ja kesäkurpitsan suikaloimiseen, sillä saa ohuita, nopeasti kypsyviä suikaleita. Kuumenna wokkipannulla kuumuutta kestävää öljyä ja paista broilerisuikaleet öljyssä niin, mitä ohuempia suikaleita, sen nopeammin ne kypsyvät. Siirrä suikaleet odottamaan lautaselle. Tarvittaessa lisää hieman öljyä ja kippaa pannulle kasvissuikaleet ja sekoittele. Pannu saa olla niin kuumalla kuin sielu sietää, että kaikki kypsyy nopeasti. 

Valuta nuudelit siivilässä ja kaada ne mukaan pannulle ja sekoita kasviksiin. Mausta suolalla, pippurilla, chilihiutaleilla, limettimehulla ja lorauksella soijakastiketta. Nosta broileripalat takaisin pannulle ja kuumenna, varmista kypsyys. Tuore korianteri sopisi tähän hyvin, mutta sitä minulla ei ollut, joten laitoin silputtua valkosipulinvartta. Ripottele pinnalle vielä seesaminsiemeniä, ne voisi myös paahtaa etukäteen kuivalla pannulla, mutta minä en muistanut. 

Me söimme tästä eilen puolet ja toinen puoli menee tänään. Välillä vieläkin teen vahingossa liikaa ruokaa kahdelle, mutta tämä ei taida tykätä kamalan huonoa lämmittämisestä. 

Inkivääri-rakuunakanaa

Keittiössä on mukava onnistua, toisinaan oikein todella hyvin. Sen voimin porskuttaa ne vähemmän onnistuneet tai tavanomaisemmat päivät. Tänään tein ruokaa, joka maistui tosi hyvältä ja oli kivaa syödä. Eikä se haitannut, että olin bongannut punaisen lapun pakkauksen pääraaka-aineeseenkin. Minä en nolostele ostaa niitä, kun sopiva osuu kohdalle. Sitä en uskalla vannoa, että inkivääri ja rakuuna olisivat mikään tunnettu makupari, mutta vakuutan, että ne sopivat ihan älyttömän hyvin yhteen. Ihan vahingossa huomasin. 

Inkivääri-rakuunakanaa kahdelle

Lihannekset

• 2 broilerin rintafilettä
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua rakuunaa

Kastike

• pieni pätkä kesäkurpitsaa
• puolikas punasipuli
• peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 3-4 pientä suippopaprikaa (olivat nahistumisvaarassa)
• 1,5 dl kermaa
• 1 rkl konjakkia
• sahramia
• suolaa ja pippuria

Riisi

• 1 dl sushiriisiä
• vettä tarpeeksi
• ripaus suolaa
• muutama sahramihippu

Koristuksena

• 1 pienen perunan kokoinen maa-artisokka
• 1 tl oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 pitkä valkosipulinvarsi silppuna

1. Aloitin laittamalla riisin kypsymään riisinkeittimeen. Lisäsin mukaan hieman suolaa ja sahramia. 
2. Leikkasin sipulin, kesäkurren, kuoritun inkiväärin ja paprikat suikaleiksi. 
3. Avasin broileripakkauksen ja kuivasin rintafileet, leikkasin niihin viillot pitkittäin ikään kuin neljäksi sormeksi. 
4. Maustoin palat suolalla, pippurilla ja kuivatulla rakuunalla ja lorautin päälle pikkuisen oliiviöljyä. 
5. Paistoin broileripalat oliiviöljyssä molemmin puolin kauniin väriksiksi, mutta niiden ei tarvinnut vielä tulla kypsiksi. Nostin ne lautaselle odottamaan.
6. Kumosin valmiit kasvikset kuumalle pannulle ja kuullotin niitä noin 8 minuuttia. Kun niissä alkoi olla väriä, nostin kanapalat takaisin pannulle ja kaadoin mukaan myös kerman ja konjakin. Lisäsin mukaan hieman sahramia. Annoin kastikkeen kiehua kokoon ja kanan kypsyä loppuun, se vei noin 10 minuuttia.
7. Kuorin kastikkeen kypsyessä maa-artisokan ja viipaloin sen mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi. 
8. Sutikoin airfryerin ritilän oliiviöljyllä ja laitoin viipaleet koriin. Kypsensin niitä 200° C ensin 8 minuuttia, käänsin niitä ja kypsensin vielä 5 minuuttia. Silloin ne olivat paahtuneita ja rapeita. Nostin ne kuppiin ja maustoin suolalla ja pippurilla.
9. Kun riisi oli valmista, kokosin annokset. Lautaselle tuli keltaista sahramilla maustettua riisiä, broilerin rintafile, kastiketta kasviksineen ja koristeeksi maa-artisokkalastuja ja valkosipulinvarsisilppua. 

Oli kyllä todella yhteensopivat maut, kypsyydet kohdallaan ja muutenkin kaikki meni nyt nappiin. Riisiä jäi hieman, mutta eipä sitä paljon vähempää kuin desin verran kuivaa riisiä voi keittimessä valmistaa. 

Churrot uudella tapaa haastevapaan kynnyksellä

Tänään päättyy CampaKeittiön kahdeksas vuotuinen kolmeosainen ruokahaaste.  Churroteltu  on jokaisena blogaanivuonna, useimmiten La Vueltan viimeisenä päivänä, toisinaan vähän aikaisemmin. Kerran aloitimmekin #spanishfoodchallengen churroilla, samantien melkein 20 hengelle. Siinä sitä oli uppopaistamista.

Tänä vuonna kyselin jo hyvissä ajoin nuorisolta milloin he ehtisivät churroille ja tämä La Vueltan päätöspäivä oli etukäteen sopivin päivä. Osalla oli sitkasta flunssaa, mutta toivoin, että kaikki pääsisivät tulemaan. Aloitimme perhepäpäivällisen suurella salaatilla, johon keräsin kaikenlaista hyvää.

Etsin churro-ohjetta jo edellispäivänä. Olen useimmiten käyttänyt tätä ohjetta, jolla churrot saa kyllä onnistumaan, mutta kovin autenttinen se ei taida olla. Siinä saa olla tarkkana, että taikina ehtii kypsyä kokonaan churron keskeltä. Viime vuonna kokeilin Arielan ohjetta kirjasta Andalusian auringossa, se oli hyvin paksua taikinaa, jonka pursottamisessa tarvittiin habaa. Lopputulos oli lähempänä madridilaisia churroja kuin aikaisemmin käyttämäni taikina. 

Tänä vuonna löysin kiinnostavan ohjeen minulle ennestään tuntemattomasta blogista Broma Bakery. Taitaa olla aika suosittu blogi. Ohjeen kiinnostava osa oli se, että taikinaan käytettiin siideriä ja omenasosetta. Ja niitä kumpaakin meillä oli saatavilla. 

Omenaiset churrot viidelle

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl jauhettua kanelia
• ihan vähän jauhettua neilikkaa
• ihan vähän jauhettua inkivääriä
• ihan vähän jauhettua muskottipähkinää
• 2 dl omenasiideriä
• 0,6 dl omenasosetta
• 6 rkl voita
• 1,5 rkl muscovadosokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 kananmunaa
• kanelisokerisekoitusta loppukierittelyyn
• 1,5 l rypsiöjyä uppopaistamiseen

Churropuuhat

1. Kuumenna öljy 190° C padassa, pidä saatavilla padan kansi ja tukevat patakintaat.
2. Sekoita öljyn kuumetessa kuivat mausteet kulhossa jauhoihin. 
3. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan siideri, omenasose, voi, sokeri, suola ja vaniljatahna. 
4. Kuumenna seos kiehuvaksi. 
5. Sekoita mukaan jauhot kipakasti vatkaten, tukeva nuolija on tässä hyvä työväline. 
6. Anna seoksen jäähtyä hieman.
7. Vatkaa mukaan kananmunat yksi kerrallaan, lopputulos on kiiltävä melko tahmainen taikina. 
8. Laita tukevaan pursotuspussiin tähtitylla ja sulje pussinsulkijalla juuri tyllan yläpuolelta, tämä estää taikinaa valumasta tyllaan ennen kuin olet valmis uppopaistamaan.
9. Kaavi taikina pursotuspussiin ja sulje pussi yläreunasta leveällä pussinsulkijalla, on helppo kääriä pussia pienemmäksi pussinsulkijan ympärille taikinan vähetessä.
10. Ota lähettyville astia joissa on talouspaperia (tässä churrot valutetaan heti paistamisen jälkeen), toinen astia jossa on kanelisokeriseosta ja kolmas jossa valmiit churrot säilytetään lämpiminä syömiseen asti.
11. Kun olet valmis aloittamaan paistamisen, mittaa öljyn lämpötila ja kun se on 190 astetta, purista pussista taikinaa lähellä kuuman öljyn pintaa. Tämä taikina on paljon juoksevampaa kuin aikaisemmat käyttämäni taikinat, joten sitä piti kiemurtaa kuumaan öljyyn erinäisiksi kiehkuroiksi. 
12. Paista churroja kunnes niiden pinta on kauniin ruskea joka puolelta, kääntele pihdeillä tarvittaessa. 
13. Nosta valmiit churrot reikäkauhalla paperin päälle kuivahtamaan.
14. Pursota uusi satsi paistumaan.
15. Nostele kuivahtaneet churrot kanelisokerissa ja pyörittele ne kauttaaltaan seoksessa. 
16. Nosta valmiit churrot kolmanteen astiaan ja peitä se kannella. 
17. Paistumassa olevat ovatkin jo valmiita, joten nostele ne pois ja jatka samaa rataa, kunnes koko taikina on käytetty. 
18. Jätä öljy peitettynä jäähtymään. Siivilöi öljy käytön jälkeen viileänä takaisin pulloonsa, sitä voi käyttää samaan tarkoitukseen pari kolme kertaa. Älä käytä samaa öljyä makeitten ja suolaisten paistamiseen, saavat vain kummaa sivumakua puolin ja toisin. Kun öljyä ei enää kehtaa käyttää, imeytä se kompostiin muutamassa erässä muiden kompostoitavien seassa. 

Suklaakastikkeen tein tällä kertaa hyvin yksinkertaisesti sulattamalla Brunbergin laktoositonta suklaata vesihauteessa. Nämä churrot olivat hämmästyttävän aidon makuisia, hyvin ilmavia ja kevyen oloisia, mikä on tietysti oudosti sanottu uppopaistetusta syömisestä. Väri tuli aika tummaksi, johtuen muscovadosokerista, mitenkään palaneita kiehkurat eivät olleet. Pidimme kaikki näistä omenalla maustetuista churroista, mutta taikina olisi saanut olla hieman paksumpaa tai kylmempää tai molempia pursotusvaiheessa.

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin seremoniallisena Madridissa jo illan hämärtyessä. Madridia kyllä katseli mielikseen ja sinne voisi joskus mennäkin. Simon Yates leivottiin siis tämän La Vueltan voittajaksi ja se varmasti toimi keväisen itsetunnon kolhun parantajana. Kirimiesten taistelu lopussa oli kyllä aika sekava ja olin jo innostua, että Peter Sagan voittaisi, mutta ei. Elia Viviani voitti La Vueltan viimeisen etapin.

Tämän postauksen myötä CampaSimpukka siirtyy haastevapaalle aina ensi kevääseen asti. Piakkoin poikkeamme parissa länsinaapurimaassa ja niistäkin on tiedossa postauksia ravintoloiden ja nähtävyyksien tiimoilta. Vielä pitäisi yksi Viron kartano-postauskin puristaa, sillä haluamme muistaa missä kaikissa paikoissa olemmekaan käyneet.