Ranskalainen aprikoosikakku

Leivon nykyään todella harvoin mitään makeaa. Ei tunnu löytyvän riittävän pieniä taikinoita, sillä emme saa syötyä kovin suuria leivonnaisia säällisessä ajassa. Nyt etsin pienen kakkuohjeen tuoreille aprikooseilla, ohje on peräisin täältä. Siinä oli alunperin tehty kakku luumuilla, mutta mainittiin, että myös aprikoosit, persikat ja nektariinit käyvät yhtä hyvin. Puolitin ohjeen ja tein todella pienen kakun. Konvertoin joltisellakin epätarkkuudella, pitkästä aikaa ohjeessa piti muuttaa mittoja. On minulla amerikkalaiset cup-mitat kyllä, mutta tykkään laittaa ainekset joko deseissä tai grammoissa. 

Ranskalainen aprikoosikakku

• 125 g pehmeää voita
• 1,5 dl sokeria (näköjään ohjeessa oli käytetty tomusokeria, mutta käytin tavallista sokeria)
• 2 kananmunaa 
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl maitoa
• puolikkaan vaniljatangon siemenet veitsellä raaputettuna
• voita vuoan reunojen voiteluun + 2 rkl vehnäjauhoja jauhottamiseen
• 6 aprikoosia (oikeastaan 5,5 koska yksi puolikas ei mahtunut suosiolla)
• 1 tl kuivaa fariinisokeria
• 1 tl tomusokeria

Laitoin uunin kuumenemaan 200 asteeseen ja leikkasin pienen rengasvuoan (halkaisija 18 cm) pohjalle palasen leivinpaperia. Voitelin vuoan reunukset ja sipaisin hieman voita pohjallekin ja laitoin paperin kiinni voisipaisuun. Jauhotin reunat vehnäjauhoilla. 

Vatkasin yleiskoneen kulhossa pehmeää voita ja sokeria hetkisen ja lisäsin mukaan kananmunat yksitellen. Nyt menivät viimeiset Ranskan kananmunat, olivat melko pieniä, mutta ajattelin niiden riittävän. Seuraavaksi lisäsin maidon ja lopuksi vielä vaniljansiemenet, jauhot ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi, vältin liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkastu. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja tasoittelin pinnan. Leikkasin aprikoosit puolikkaiksi ja asettelin taikinan pinnalle leikkuupinta ylöspäin. Ripotin teelusikallisen kuivaa fariinisokeria taikinan ja aprikoosien pinnalle. 

Paistoin kakku yhteensä noin 60 minuuttia. Ohjeen mukaan suuremmassa kakussa paistoaika olisi 45 minuuttia, mutta tätä pientä kakkua piti kyllä vain paistaa ja paistaa. Tunnin kohdalla se oli viimein kypsä, reunat alkoivat jo tummentua. Laitoin loppupuolella jo leivinpaperiarkin kakun päälle. 

Aprikoosit aivan hilloontuivat kakun pinnalla. Sirottelin pintaan hieman tomusokeria. Annoksiin leikkasin pienet palaset ja otin myös hieman Sia-vaniljajäätelöä sivukkeeksi. Juomana jääkahvia. Pystyi syömään! Mutta onneksi kakku ei ole suurempi, tämän varmaan jaksamme syödä. 

Tour de Francen kolmanneksi viimeisen etapin pituutta piti lyhentää, koska ranskan vuoristoalueella ilmeni eilen jotain karjatautia ja liikenteen vähentämiseksi tautialueella, otettiin matkasta pois noin 40 km. Lähetys alkoi vasta kolmen jälkeen. Katsoimme kaiken mitä oli nähtävillä ja nousuun päättyneen etapin nopein oli jännittävän lopun jälkeen Thymen Arensman, se oli hänen toinen etappivoittonsa tässä kisassa. Toiseksi ajoi Jonas Vingegaard ja kolmanneksi Tadej Pogacar aivan Arensmanin perässä. Kokonaiskilpailun kärkeen tällä ei ollut vaikutusta. Huomenna on toiseksi viimeinen etappi ja se on hilly-tyyppinen. Näyttäisi siltä, että voittaja alkaa olla jo varma, mikäli vain Pogacar Pariisissakin ajaa maaliin.  

Ranskalainen raparperitäti

Tänään on ollut päivistä parhain, sillä meillä oli perhepäivälliset, ensimmäiset kuukausiin. Pääruokana oli isomman kaliiperin lasagne, jolla ei ole muuta tekemistä Ranskan kanssa kuin, että onhan Italia Ranskan naapurimaa. Jälkiruokana oli sitten enempi ranskalaista, nimittäin raparperikeikauskakku. Englanniksi kakun nimi oli Rhubarb Tatin Cake, olipa edessä vielä sana Simple, mutta ei tämä minusta ihan simple ollut. Tiskiä ainakin tuli jonkun verran. Ohje on Pardon your French-blogista. Siellä on tehty vaikka mitä ranskalaisen keittiön taikoja, en tiedä olenko aikaisemmin osunut tähän blogiin, mutta tästä lähtien varmasti oikein tähtään!

Raparperitäti

Raparperitäyte

• 2 pitkää tanakkaa raparperin vartta, noin 350 g
• 3 dl vettä
• 2,5 dl sokeria
• puolikkaan sitruunan mehu
• 0,5 tl vaniljatahnaa

Ensin tein raparperihommat. Valitsin 20x20 cm korkealaitaisen metallivuoan kakkua varten, sommittelin siihen leivinpaperista sisäpohjan. Sitten leikkasin raparperit 6 cm pätkiin ja paksuimpia paloja leikkasin sielä pitkittäin halki. Sommittelin ne ensin vuoan pohjalle tähän tapaan, että saisin käsityksen miten sitten ennen paistamista palat laittaisin. Tajusin sentään, että tässä palat ovat leikkuupinnat alaspäin, mutta lopullisessa asettelussa ne tulisivat sitten leikkuupinta ylöspäin. 

Keräsin kattilaan sokerin, veden, sitruunamehun ja vaniljan ja kuumensin lientä sen verran, että sokeri liukeni. Nostelin raparperipalat liemeen ja annoin niiden kiehua viitisen minuuttia miedolla liekillä. Sammutin liekin ja jätin palat liemeen kannen alle asettumaan. Niiden pitää antaa olla liemessä ainakin tunti, että kitkeryys taittuu makeudeksi, mutta niitä ei pidä keittää mössöksi, jolloin nätti asettelu ei onnistu. 

Tässä käytetty kakkutaikina ei ole sellainen kuin tarte tatin-leivonnaisissa yleensä on, siksi en sitä sillä nimellä kutsukaan. Mitat olivat ohjeessa cuppeina ja minä käytin järkeäni ja konvertoin alla olevaan tapaan. Minulla ei ollut myöskään ohjeessa mainittuja maitotuotteita justiinsa samoin, vaan käytin kermaa ja jätin soodan pois, koska ei ollut mitään hapanmaitotuotetta. 

Kakkutaikina

• 100 g pehmeää voita
• 2 dl leipurinsokerin ja fariinisokerin seosta
• 0,5 tl vaniljatahnaa
• puolen sitruunankuori raastettuna
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl kermaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa

Ensin asettelin liemessä lionneet raparperipalat ruudukon muotoon valmisteltuun vuokaan leivinpaperin päälle. Palat pysyivät juuri ja juuri kasassa, yhtään pitempään ei olisi saanut keitellä. Kuumensin uunin 180 asteeseen. 

Vatkasin pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi, yhdistin siihen ensin kananmunat, sitten kerman ja jauhot sekä leivinjauheen, sitruunankuoriraasteen ja suolan. Vatkasin vain sen verran, että ainekset olivat kunnolla sekaisin. Tällaista tahmeaa taikinaa ei kannata vatkata hirveästi, siitä tulee helposti sitkeää. 

Kaavin taikinan vuokaan raparperipalojen päälle ja levittelin varovasti, etteivät raparperit liikkuisi paikoiltaan. Paistoin kakkua uunin keskiosassa 40 minuuttia. Tällä kertaa kävi niin, että unohdin kakun kokonaan valmistellessani lasagnea, onneksi olin sentään muistanut laittaa ajastimen päälle. Yleensä kurkin ja sörkin kakkuja monta kertaa paistumisen aikana. Nyt havahduin vasta ajastimen piipitykseen ja kas, kakku oli juuri sopivasti kypsynyt. 

Nostin kakun ritilälle vuokineen ja kymmenen minuuttia odoteltuani kumosin kakun tarjottimelle ja poistin varovasti paperin. Ilokseni jokainen raparperipala pysyi paikallaan ja kakku näytti oli somalta. Sen kanssa meillä oli vaniljakastiketta, jonka valmistin tutulla ohjeella, jonka kopioin omasta postauksestani muutaman vuoden takaa:

Vaniljakastike

• 2 kananmunan keltuaista
• 50 g sokeria
• 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
• 2 tl vaniljatahnaa

Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. (tämä päti siis tähänkin päivään, jolloin annoskuvaa en muistanut ottaa, kun oli niin kiva jutella kaikkien kanssa)

Tour de Francessa oli ensimmäistä lepopäivää edeltävä rutistus, 9. etappi. Kyseessä oli rankkaan loppunousuun päättyvä etappi ja sen ykkönen oli Michael Woods. Kokonaiskilpailun kärki pysyi samana. Tiistaina kisa jatkuu. 

Unboxing

Siirryimme tänään Bretagnen pohjoisosasta eteläosaan, samalla meistä tuli oikeampia karavaanareita. Kävimme nimittäin campingtarvikeliikkeessä ja ostimme paremmat retkeilytuolit. Edelliset olivat yli 20 vuotta vanhoja ja niissä takapuoli oli niin lähellä maata ja niistä oli niin vaikea nousta pois, että tunsimme itsemme samaan aikaan nuoremmiksi ja vanhemmiksi kuin olemmekaan. Nyt meillä on asialliset tuolit ja mieli on iloinen. 

Kahden tulevan yön leirialueen vioiksi on luettava netin puute ja televisiokanavien näkymättömyys, mutta kyllä me pärjäämme. Uskon vakaasti. Ainakin toivon. Muuten on oikein kiva paikka. Söimme tänään petturimaisesti hampurilaiset (omatekoiset), ranskalaisuutta edustaa blogin first ever unboxing. Ostimme hullun mahtavasta Leclercin marketista jälkiruoaksi kakkupalat, jotka pakattiin sievään laatikkoon ja ne kestivät perille ihan ehjinä. Olivat hyviä kummatkin, mutta suklaakakku oli parempi. Ymmärtääkseni unboxingiin kuuluu selostaa testaaminen ja kokeilu, joten: otimme lusikat käteen ja veimme kakkua ääntä kohti. Toimi! Paremmin kuin tämä ranskalainen mobiiliyhteys. Eikö näillä mene hermo tähän junnaamiseen?

Tour de Francen etappia katsoimme puhelimelta 10 viimeistä kilometriä Peter Selinin selostuksella ja kuulimme, että Jonas Vingegaard oli herrasmiesmäisesti odottanut Tadej Pogacaria tämän rähmättyä itsensä nurin. Jonas voitti etapin ja vahvisti kokonaiskilpailun johtoaan ja Tadej tuli toiseksi ja meni heti kiittämään Jonasta tämän eleestä. Tämmöisten juttujen vuoksi niin paljon pidän pyöräilystä. Nyt en löydä sopivaa pyöräaiheista kuvaa, jonka saisin siirrettyä kiroilematta postaukseen (ei kyllä kiroillenkaan), mutta lisään sellaisen myöhemmin, kun saa puhelimelta kuvia koneelle. En saa edes rivejä tasattua, mutta koitan olla suuttumatta siitä liikaa. Vaikka se on superärsyttävää. 

Aprikoosifinancierit

Tänään oli pakkoleivontapäivä, tai ainakin oli pakko käyttää aprikoosit ennen kuin ne kaikki olisivat ehtineet mennä pilalle. Vadissa oli 7 aprikoosia, joista kaksi meni suoraan kompostiin ja viidelle oli keksittävä jotain, mieluiten Ranskaan kallellaan olevaa, onhan Tour de Francen toinen kilpailupäivä. Löysin ohjeen financier-leivoksiin, jollaisia olen kauan sitten kerran tehnytkin. Silloin käytin niihin vadelmia. Se ohje löytyy vuoden 2014 postauksesta. 

Tänään käytin ohjetta täältä, se on vielä kauempaa historiasta, vuodelta 2012. Blogi näyttäisi olevan yhä olemassa, kymmenvuotias kuten CampaSimpukkakin. Ohjeessa oli pieni epäloogisuus ainesten lisäämisen suhteen, mutta tein kuten parhaaksi näin. Alex sai aikaan 12 leivonnaista, mutta minulla oli varmaan vähän isommat vuoat, tuloksena oli 9 kpl. Minua laiskottaa nyt ihan hirveästi ja laitan mitat suoraan cuppeina, älkää suuttuko. Lähdeohjeessa tehdään gluteenittomia leivonnaisia, siinä käytettiin riisijauhoa, jota minulla ei ollut, joten korvasin sen vehnäjauholla. 

Aprikoosifinancierit

• hieman voita vuokien voiteluun ja vehnäjauhoja jauhottamiseen
• 1 cup mantelijauhetta
• 1/2  cup vehnäjauhoja
• 3/4 cup sokeria
• 1/2 cup sulatettua voita
• 1 tl vaniljauutetta (manteliuutteen sijaan)
• ripaus sokeria
• 5 kananmunan valkuaista
• 5 aprikoosia
• tomusokeria koristeluun

Kuumenna uuni 220 asteeseen ja voitele vuoat ja jauhota ne vehnäjauholla. Laita vuoat jääkaappiin odottamaan. Minä käytin ihan pikkuisia piirakkavuokia ja noin 1,5 dl vetoisia alumiinisia kertakäyttövuokia. Leikkaa aprikoosit lohkoihin. 

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Erottele valkuaiset keltuaisista ja jemmaa keltuaiset johonkin muuhun käyttöön  (minä intouduin tekemään jäätelöä). Mittaa kulhoon mantelijauhe, vehnäjauho, vaniljauute, sokeri ja suola ja sekoita. Lisää mukaan valkuaiset ja vatkaa hetkinen, lisää sitten sula voi ja vatkaa vielä hetkinen. Jaa taikina vuokiin ja laita taikinan päälle aprikoosilohkoja, noin 3-4 palaa/vuoka. 

Paista leivonnaisia ensin 7 minuuttia ja pienennä sitten lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 7-15 minuuttia, kunnes financierien pinta on kauniin ruskea. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, ovat leivokset valmiita. Kaksi matalien pikkuvuokien annokset tulivat kypsiksi hieman nopeammin kuin alumiinivuokien. Siivilöi jäähtyneiden leivonnaisten päälle tomusokeria. 

Tour de Francen toista etappia luonnehdittiin sanalla hilly ja sillä oli mittaa 185 km. Ainakin neljä ajajaa on jo joutunut keskeyttämään, mutta ei tietääkseni kukaan suosikeistani, enkä tiedä kummasta eilisen suurkasoista loukkaantumiset tulivat. Mutta saldona oli luunmurtumia ja haiman repeämistä, mitkä kuulostavat kauhealta. Että ihminen työssään saa tuollaisia vammoja on kamalaa. 

Emme ehtineet katsoa kovin tarkasti etappia, sillä teimme puuhommia ja jäätelötöitä. Liikahdin todella nopeasti, kun Kitchen Aidin jäätelökulhon mekanismi toimi kuten pitääkin ja lopetti veivaamisen jäätelön tullessa valmiiksi. Luulin, että nyt se meni rikki, mutta eihän toki. Tulipa hyvää jäätelöä. Asiaan, etapin voittaja oli Mathieu van den Poel ja hyvityssekuntien turvin hän sai keltapaidankin ja lähtee huomenna johtajana kolmannelle etapille. Toisena on Julian Alaphilippe kahdeksan sekunnin päässä. 

Kotiruokaviikon sunnuntain keikauskakku

Upside down cake paistettiin liedellä  tai avotulella valurautapannulla 1800-luvun loppupuolella aikana, jolloin uuneja ei joko ollut käytettävissä tai niiden lämmönsäätely oli huonompaa, näin kertoo aiheesta löytämäni artikkeli. 1920-luvulla keikauskakku alkoi ilmestyä keittokirjoihin ja sittemmin sitä on tehty ahkerasti ainakin tuonne 1980-luvulle asti. Nykyään keikauskakkua voisi ehkä pitää kaikkien mummokakkujen isoäitinä, etenkin jos siinä on ananasrenkaita ja niiden keskellä cocktailkirsikoita. 

CampaKeittiössä on tehty aikaisemmin kolme kertaa keikauskakkua, niistä ensimmäinen on vuodelta 2014 ja siinä on käytetty appelsiineja. Toisella kerralla käytin sauvajyväsen ohjetta ja tein keikauskakun karpaloista ja sekin tapahtui vuonna 2014. Sitten pidin hieman taukoa kakkujen keikauttelussa, viime syyskuussa tein omenaista keikauskakkua, joka oli muistini mukaan ihan älyttömän hyvää. 

Meidän kotiruokaviikkomme sunnuntaina leivoin keikauskakun. En kuitenkaan tehnyt sitä ananaksella, koska minulla ei ollut cocktailkirsikoita. Eihän se olisi ollut ollenkaan sama laittaa vaikka oliivia ananasrenkaitten keskelle, eihän? Tai suurta kaprista? Olisi voinut olla eksoottista enkä tarkoita hyvässä mielessä. Ohjeen otin (sinne päin) taikinan osalta Ruutukokista, sen omenakakkuohjeen viereen olin kirjoittanut vuonna 1996 Tomin omenista. On siitä jo aikaa vierähtänyt, muistan että ne omenat saimme työkaverin ja nuoremman pojan kummisedän vanhempien kotipuutarhasta Lahdesta. 

Hedelminä käytin viimeiset kaksi nektariinia ja luumua, joita vielä hedelmävadissa oli vähitellen nahistumassa. Käsittelin ne aika samalla tavalla kuin alkuviikon portviinikastikkeessa kypsennetyt hedelmät. 

Keikauskakku nektariineista ja luumuista

Hedelmät

• 2 nektariinia
• 2 luumua
• 2 rkl voita
• 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
• 2 rkl hunajamaustettua konjakkia (en muista tuotemerkkiä, mutta se kai luokitellaan likööriksi)
• kanelia

Taikina

• 2 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 0,5 dl sulatettua voita
• 1 dl kermaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• ripaus kanelia

Käytin kakkuun irtopohjaista neliön muotoista metallivuokaa, jonka koko on noin 18x18 cm. Taittelin siihen leivinpaperia, jotta varmasti kakku irtoaisi kunnolla vuoasta. 

Leikkasin hedelmät 8 lohkoon. Laitoin pannulle voita ja sokeria. Kun ne olivat sulaneet, nostelin hedelmäpalat pannulle, lisäsin sinne ripauksen kanelia ja hieman hunajakonjakkilikööriä. Kääntelin hedelmäpaloja aika ajoin, ne saivat kypsyä miedolla lämmöllä taikinan tekemisen ajan.

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi, johon lisäsin sulatetun voin, kerman sekä jauhot ja niihin sekoitetut vaniljan, kanelin ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi. 

Asettelin hedelmät vuokaan leivinpaperin päälle ja niiden päälle taikinan. Levitin taikinan pienellä lastalla mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin kakkua uunin keskiosassa noin 35 minuuttia. Taikinakerros oli aika ohut, joten paistoaika ei ollut pitkä. Kokeilin tikulla kypsyyttä ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku valmis. 

Annoin kakun olla noin vartin verran ja sitten en enää jaksanut odottaa. Kumosin kakun tarjottimelle ja yhtä reunalla ollutta luumupalaa lukuunottamatta hedelmäpalat olivat paikallaan. Kakku jäähtyi kuvun alla iltaan asti, jolloin oli aika päättää CampaKeittiön kotiruokaviikko keikauskakkuun vaniljajäätelön kera. Melkoisen makeaa, joten pieni pala riittää tätä herkkua ja paluu keikauskakkujen maailmaan voi tapahtua sitten vaikka vuonna 2025. 

Raikas jälkiruoka ennen ahdistavaa bunkkeria

Joskus keittiössä tulee paljon tiskiä. Kerätään aineksia kuppeihin mitoilla, vatkataan eri yhdistelmiä kulhoissa ja käytetään vispilöitä ja nuolijoita. Maistellaan lusikalla ja sutikoidaan vuokia. Hetkessä tiskiallas on jo täynnä tiskiä. Yleensä korjaan kyllä jälkiäni sitä mukaa, saatanhan tarvita jotain välinettä uudelleen hetkeä myöhemmin, pyyhin pöytiä ja laitan kananmunan kuoret kompostiin. Eilen olin hetken yksin keittiössä, eikä rivakka valmistelu antanut myöten siivota vasta kuin lopuksi. Kun jälkiruoka oli uunissa, mikä siinä oli siistiä keittiö sotkuista ja jäädä odottamaan miten onnistuu. 

Olin etsinyt kohokasohjetta, sillä halusin tehdä sitruskohokkaan. Löysinkin muutamia sopivia, mutta sitten osuin ohjeeseen kreikkalaisessa blogissa, ohjeessa tehtiin jälkiruokaa joka muistutti tekniikaltaan meksikolaista choco flania, tuota ihanaa cake impossiblea. Kreikkalaisen blogin postaukseen sai kyllä auttavan käännöksen, mutten sittenkään ihan ymmärtänyt miten taikina tehtäisiin ja ennen kaikkea paistettaisiin. Onneksi löysin saman kakun englanninkielisestä blogista The Merchant Baker ja sen ohjetta käytin lähes tipitarkkaan. Molemmissa blogeissa kakkua tehtiin (siitä käytettiin sanaa pudding cake) melkein neljä vuotta sitten, joten ihan uudesta villityksestä ei ollut kyse. Muutin Ramonan ohjetta vai ihan pikkuriikkisen, käytin sitruunan sijaan veriappelsiinia, koska (no tiedättehän) olemme kaikki hulluina veriappelsiiniin. Tästä ohjeesta tuli neljä annosta. 

Veriappelsiinikohokaskakku

• voita annosvuokien voiteluun 
• leipurinsokeria annosvuokien "jauhottamiseen" 
• 2 kananmunaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
• 1,6 dl maitoa (ohjeessa käytetty tuote reduced fat buttermilk)
• 2 rkl veriappelsiinimehua
• 1 veriappelsiinin kuori raastettuna
• 0,6 dl vehnäjauhoja
• 1,6 dl leipurinsokeria (sitä oikein hienoa, muttei tomusokeria kumminkaan)
• ripaus suolaa (näköjään unohdin)
• koristeluun tomusokeria ja yllämainitun veriappelsiinin lohkoja fileoituna

Aloitin keräämällä kaikki ainekset valmiiksi, mutta siis suolan unohdin. Aina pitäisi tarkistaa. Erotin valkuaiset ja keltuaiset. Voitelin 4 parin desin vetoista alumiinivuokaa, "jauhotin ne sokerilla" ja laitoin vuoat jääkaappiin odottamaan. 

Raastoin veriappelsiinista kuoren ja fileoin kaljun hedelmän lohkoihin. Puristin kuorien paloista ja rangasta mehua sen verran kuin siitä irtosi, vähän alle puoli desiä. Laitoin lohkot jääkaappiin odottamaan. 

Keräsin yleiskoneen kulhoon keltuaiset, maidon, veriappelsiinimehun ja -kuoriraasteen. Kone sekoitti lankavatkaimella seoksen tasaiseksi. 

Toisessa astiassa vatkasin sähkövatkaimella valkuaiset vaahdoksi, ei mitenkään liikaa, että vaahto lohkeaisi, mutta tanakaksi vaahdoksi kumminkin. 

Kuumensin uunin 165° C-asteeseen. 

Lisäsin yleiskoneen kulhossa olevaan vellimäiseen seokseen siivilän kautta jauhot sekä sokerin ja suolan (jos olisin muistanut). En nyt ole varma mitä sokeria lähdeblogissa oikein tarkoitettiin, sillä termit eivät olleet ihan yhteneviä. Mutta sokeri kuin sokeri, kai, vai? Tästä seoksesta tuli sellaista noin lettutaikinan vahvuista ohutta taikinaa. 

Sekoitin mukaan valkuaisvaahdon nuolijalla kulhon reunoja pitkin pyyhkäisten, ei siis vatkaten eikä kauheasti sekoittaen, vaan pyöräytellen, jolloin valkuaisvaahdon ilma ei lätisty pois. 

Otin esille lasisen vuoan johon neljä annosvuokaa mahtuisivat vesihauteeseen. Kuumensin kannullisen vettä kiehuvaksi vedenkeittimellä. 

Nostin annosvuoat jääkaapista ja jaoin kohokaskakkupuddinkimassan neljään osaan, vuoat täyttyivät noin 3/4 osaltaan. Sijoitin vuoat lasivuokaan ja kaadoin varovasti kiehuvan kuumaa vettä lasivuokaan niin, että sitä ylsi annosvuokien puoliväliin asti. Tämän vesihauteen on tarkoitus tasoittaa lämpötilaa ja antaa jälkiruoan kypsyä lempeästi, tai jotain. 

Sijoitin vuoan uunin keskikorkeudelle ja paistoin jälkkäreitä noin 40-45 minuuttia. Kurkistin luukun lasin läpi muutaman kerran. Noin paistoajan puolivälissä annokset kohosivat kohokasmaisesti noin sentin verran vuokien reunojen ylitse, mutta painuivat alemmas hetken kuluttua. Nyt ei siis haettu sitä maksimaalista kohoamista, vaan kyse oli taikinasta, jossa pohjalle muodostuu eräänlainen vanukas ja pinnalle ilmava, kuohkea kakku. 

Kun kakkujen pinta oli kauniin kullanruskea ja tuntui joustavalta sormella kevyesti painettaessa, olin lähes varma, että nämä paistokset olisivat valmiita. Nostin ne uunista ja pihdeillä pois vesihauteesta. Annoin niiden jäähtyä muutamia minuutteja, mutta minussa elävä pieni sörkkijä ei tietenkään malttanut odottaa kovin kauan. 

Kumosin annosvuoat lautasille. Kaksi annosta irtosi ihan täydellisesti, kaksi ei ihan. Minun tavallista tuuriani. Mutta onnistuneet olivat tosi kauniita, kalpeita kylläkin. Ehkä keraamisessa vuoassa ne olisivat saaneet kauniimman värin. 

Koristelin annokset tomusokerilla ja muutamalla veriappelsiinilohkolla. Meillä oli jälkiruokaviini, jota tahdoimme nauttia tämän jälkiruoan kanssa ja ne olivatkin täydellinen pari. Olimme vuosia sitten Jyväskylän Pöllöwaarissa viinintekijän illallisella, siellä viinitalon edustaja oli paikalla ja jätti unohtumattoman positiivisen vaikutelman. Nyt oli sopiva hetki palauttaa Schlumberger kielelle. 

Annosvuoan pohjalle (ja tarjotessa pinnalle) oli muodostunut vanukasmainen kerros, ei tosin mitenkään kauniin värinen, vaan haalea. Loppuosa annoksesta oli todella kuohkeaa kakkua ja ihan lautasta vasten oli uunissa päällepäin ollut rapea paistopinta. 

Todella kiva jälkkäri, mutta jos puolet ei suostu tulemaan kunnolla astiasta lautaselle, niin ei tämä ihan varma juttu ole, etenkään jos on ruokavieraita ja haluaisi aivan varmasti onnistua. Mielestäni voitelin vuoat ihan yhtä huolellisesti. Ehkä toinen astiamateriaali olisi voinut olla parempi. Söimme muuten jälkiruoan eilen ennen pääruokaa, monta tuntia ennen. Tämä siksi, että tahdoin ottaa kuvia ulkona, kun oli kerrankin valoisa hetki. Tämä jälkkäri sopii tarjottavaksi lämpimänä ja myös jäähtyneenä, eikä se lässähdä kohokasmaiseen tapaan, joten sen kanssa ei ole niin hengenhätä tarjoilla. 

Elokuvien maailmassa astuimme sitten hieman syvempiin vesiin, tai oikeammin laskeuduimme bunkkeriin. Katsottavien pinossa oli ollut jo useita päiviä Perikato (Der Untergang) 2004. Se ei ole mikään kevyt välipala, vaan intensiivinen kuvaus toisen maailmansodan viime hetkistä Berliinissä ja samalla Hitlerin ja hänen lähipiirinsä viimehetkistä. Olimme katsoneet elokuvan enintään kaksi kertaa aikaisemmin ja edellisestä kerrasta oli vuosia. 

Näyttelijäsuoritukset ovat kyllä tässä elokuvassa vertaansa vailla. Bruno Ganz on Hitlerinä aivan pelottavan hyvä, hän kuoli pari vuotta sitten 77-vuotiaana. Luin äsken, että osa elokuvasta on kuvattu Pietarissa, sillä siellä oli sopivaa rakennuskantaa jäljellä. 

Perikadosta on tullut tunnettu silläkin tapaa, että sitä on parodioitu runsaasti. Tunnettu raivokohtaus on sovitettu moneen enempi vähempi rankkaan tilanteeseen sopivalla tekstityksellä. Voi olla tietysti montaa mieltä siitä, onko se sopivaa vai ei, mutta kyllä nämä Youtube-pätkät ovat monta hymyä huulille nostaneet. Esimerkiksi viime vuonna Hitler sai kuulla Uudenmaan eristämisestä. 

Kirjaan tähän itselleni muistilapuksi mitä elokuvia olemme katsoneet

kotoisten elokuvafestivaaliemme aikana.

Jackie Brown 1997

Contratiempo (Näkymätön vieras) 2016

Interstellar 2014

Inside Llewyn Davies 2013

Fargo 1996

Four Weddings and A Funeral (Neljät häät ja yhden hautajaiset) 1994

Bridget Jones's Diary (Bridget Jones – elämäni sinkkuna) 2001

Ou Brother, Where Art Thou? (Voi veljet, missä lienet?) 2000

Before Sunrise (Rakkautta ennen aamua) 1995

Before Sunset (Rakkautta ennen auringonlaskua) 2004

Before Midnight (Rakkautta ennen keskiyötä) 2013

The Full Monty (Housut pois) 1997

Amélie 2001

A Serious Man 2009

Inglorious Basterds (Kunniattomat paskiaiset) 2009

Juice 2018

Truman Show 1998

Lost in Translation 2003

Stripes (Natsat) 1981

Arizona Baby/Raising Arizona 1987

The Queen 2006

Bagdad Cafe 1987

Wild at Heart (jäi kesken, oli niin omituinen) (Villi sydän) 1990

Out of Sight (Mieletön juttu) 1998

Notting Hill 1999

High Fidelity (Uskollinen äänentoisto) 2000

Love Actually (Rakkautta vain) 2003

Mestari Cheng 2019

Monty Python's Life of Brian (Brianin elämä) 1979

I served The King of England 2006

Tlmocník (Tulkki)  2018

Tmavomodry svét (Pilviin piirretty) 2001

Sangarid (Loikkarit) 2017

Little Miss Sunshine 2006

Jalla! Jalla! 2000

 The Fifth Element (The Fifth Element – puuttuva tekijä) 1997

The Shining (Hohto) 1980

One Flew Over the Cucoo's Nest (Yksi lensi yli käenpesän) 1975

Amadeus 1984

Easy Rider (Easy Rider – matkalla) 1969

Valmont 1989

Dangerous Liaisons (Valheet ja viettelijät) 1988

Les saveurs du palais (Haute Cuisine – Mestari keitiössä) 2012

Falling in Love (Rakastutaan)1984

About Schmidt 2002

U-Turn (U-käännös helvettiin) 1997

Kill Bill: Volume 1 2003

Kill Bill: Volume 2 2004

Thelma&Louise (Thelma ja Louise) 1991

Top Gun 1986

Trois Couleurs: Bleu (Kolme väriä:Sininen) 1993

Trois Couleurs: Blanc (Kolme väriä :Valkoinen) 1994

Trois Couleurs: Rouge (Kolme väriä :Punainen) 1994

Battle of Britain (Taistelu Britanniasta) 1969

Reservoir Dogs 1992

Kolja 1996

Helle Nächte (Valkoiset yöt) 2017

Réparer des Vivants (Niin kauan kuin sydän lyö) 2016

The Sense of an Ending (Kuin jokin päättyisi) 2017

Space Cowboys 2000

Juste la fin du monde (Vain maailmanloppu) 2016

Magnolia 1999

Sage Femme (Rakkaudella, Béatrice) 2017

Contact – Ensimmäinen yhteys 1997

Sense and Sensibility (Järki ja tunteet) 1995 

Mars Attacks! (Mars hyökkää!) 1996

Animal House (Delta-jengi) 1978

Mamma Mia! 2008

Moulin Rouge 2001

Ratatouille (Rottatouille) 2007

Madagascar 2005

Der Untergang (Perikato) 2004

Airfryer-taatelikakku ja tavallinen myös!

Tänään tapahtui taas ketjureaktio, etsin jo eilen yhtä kakkuvuokaa sitä löytämättä. Antti ei edes tiennyt millaista vuokaa pitäisi etsiä, mitä pidin hyvin kummallisena. Tai ehkä en, sillä en itsekään varmaksi tiennyt, olenko laittanut vuoan jo menemään jonnekin eteenpäin. Tosin sen kansi löytyi. Etsimme siis tätä mysteerivuokaa Pantry I:stä, jonka Antti perusteellisesti järjesti keväällä. Sen jälkeen on saattanut käydä niin, että järjestys on hieman häiriintynyt minun tekosieni seurauksena. 

Saimme siis tänään jonkunlaisen hulluuskohtauksen ja järjestimme pantryn kaapit ja tason niin, että nyt siellä on hyvä järjestys taas ja tiedän mitä siellä on. Ja se kakkuvuoka, se oli keittiössä koko ajan, ei nyt ihan sillä paikalla, jossa olisi voinut olettaa, mutta parin kaapin päässä kuitenkin. Ihan nähtävillä, kun vain otti silmän käteen ja katsoi. 

Kun koko ketjureaktio pantryssä oli saatu setvittyä olin ensin sitä mieltä, että moderoin ruokasuunnitelmat vähemmän monimutkaisiksi ja jätän aiotun kakunleipomisen toiseen päivään. Jonkun ajan päästä sain itseni kuitenkin liikkeelle ja leipomishommiin. Tein vuotuisen taatelikakun, josta ei muuten viime vuodelta ole syystä tai toisesta blogimerkintää. Olisiko oikeasti katkaissut tärkeän perinteen? No, sille ei voi enää mitään. 

Käytin tällä kertaa tuttua Ruutukokin ohjetta, johon tein pari lisäystä. Tarkoitukseni oli kokeilla  airfryeriä kakun paistamiseen, mutta jänistin viime tipassa. Jänistyssyy oli lähinnä se, etten ollut koskaan paistanut tällä kadoksissa olleella vuoalla kakkua, se oli ollut käytössä lähinnä jäädykettä ja jäälyhtyjä tehdessä. Kyseessä oli melko pieni, mutta siihen nähden korkea alumiinivuoka, joten pelkäsin kakun tarttuvan siihen. Niinpä päätin tehdä niin, että paistaisin airfryerissä kaksi annoskakkua pienissä hyvissä alumiiniastioissa ja isomman kakun uunissa. Tein tavallisen isomman vuoan taikinan ja jaoin se kahteen annosvuokaan ja pieneen rengasvuokaan. 

Taatelikakku airfryerissä ja toinen uunissa

• 200 g taateleita
• 2 dl sokeria (fariinin ja valkoisen sokerin seosta)
• 3 dl vettä
• 1 tl vaniljatahnaa
• 0,5 dl pieniä tummia suklaanappeja
• 200 g voita
• 0,5 dl kanelilla ja appelsiinilla maustettua konjakkilikööriä (ABK6)
• 2 kananmunaa
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• voita vuoan huolelliseen voiteluun ja vehnäjauhoja jauhottamiseen

Voitelin kaksi pientä alumiinista annosvuokaa (noin 2 dl vetoisia) ja alumiinisen rengasvuoan. Se on muistaakseni tarkoitettu vesihauteessa kypsennettyjen puddinkien tai jäädykkeiden tekemiseen. Voitelin jokaisen vuoan erittäin perusteelliseksi ja jauhotin ne vehnäjauhoilla. Laitoin vuoat jääkaappiin odottamaan. 

Poistin pehmeistä taateleista kivet. En käytä enää niitä kivikovia taatelipalikoita, vaan pehmeitä taateleita, niitä on marketeissa ainakin näin joulun alla. Paketissa on noin 400 g taateleita. Kivet lähtevät hyvin pois, kun taatelia puristaa ja avaan sen sormin. Laitoin taatelit, sokerin, vaniljatahnan ja veden paksupohjaiseen kattilaan ja keittelin seoksen soseeksi, se vei noin puoli tuntia. 

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Lisäsin kattilaan taatelisoseen joukkoon pehmeän voin, suklaanapit ja liköörin ja sekoittelin, kunnes voi oli sulanut. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, joihin oli sekoitettu ruokasooda ja leivinjauhe. Sekoittelin tasaiseksi ja yhdistin seokseen kananmunat. Tuloksena oli paksu tasainen taikina. Jaoin taikinan kahteen pieneen annosvuokaan ja loput isompaan, mutta melko pieneen rengasvuokaan.

Laitoin rengasvuoan uuniin ja annosvuoat airfryerin paistokoriin. Uunissa kakku paistui noin tunnin, kokeilin kypsyyttä tikulla ja kun tikku oli pistoksesta puhdas, oli kakku kypsä. Airfryerin laitoin 160 asteeseen ja paistoin sillä lämmöllä annoskakkuja ensin vartin. Kokeilin kypsyyttä, mutta silloin taikinaa tarttui vielä tikkuun, paistoin vielä noin 8 minuuttia lisää ja siinä vaiheessa annoskakut olivat kypsiä, kohonneet mukavasti. 

Maltoin odottaa noin vartin ennen kuin sörkin kakkuja. Pikkuiset annoskakut pullahtivat vuokistaan helposti ja olivat luvalla sanoen aivan täydellisiä. Isompaa kakkua pelkäsin kumota ja sen kanssa odotinkin lähemmäs puoli tuntia. Kakku oli kohonnut melkein vuoan yläreunaan asti, kun taikinavaiheessa yläreunaan oli useita senttejä. Kakku irtosi aivan täydellisenä vuoasta ja tuoksui taivaalliselta! 

Söimme pienet kakut jälkiruoaksi kaneli-appelsiinikonjakki-liköörillä (heh) maustetun kermavaahdon kanssa, muutama pieni valkosuklaanappi koristi annoksia. Isomman kakun laitoimme kylmään varastoon joulua odottamaan. Airfryer sopi oikein hyvin myös leipomiseen, Koben koriin olisi mahtunut neljä tuollaista käyttämääni pientä annosvuokaa. Aion kokeilla myös leivän paistamista airfryerissä. 

Mansikkajuustokakku piparipohjalla

Saimme monta vuotta sitten todella kivaa jälkiruokaviiniä luimupupulassa, yritimme hankkia sitä heti, mutta vasta nyt onnistuimme saamaan sitä tilaustuotteena lähimpään Alkoon. Viini tarvitsi ehdottomasti jotain kevyttä syötävää ja sen vuoksi tein sille kumppaniksi juustokakkua. Minähän en yleensä teen juustokakkuja, enkä niistä paljon perusta, mutta nyt toistin pienin muutoksin tämän vuoden 2017 postauksen kakun. Tämä kakku riittää hyvin 4-6 hengelle.

Pienenpuoleinen mansikkajuustokakku

• 100 g piparkakkuja
• 2 rkl sulatettua voita
• 1 rasia Philadelphia-tuorejuustoa
• 3 rkl tomusokeria
• 1 dl mansikkapyrettä
• 1,5 dl kuohukermaa
• 2 rkl appelsiinilikööriä
• 1/3 liivatelehtiarkista 
• tilkka kylmää vettä liivatteen kastelemiseen
• tilkka kuumaa vettä liivatteen liottamiseen 

Muserra piparkakut paksussa pussissa aivan muruiksi, sekoita niihin sulatettu voi. Painele voinen piparkakkumuru irtopohjavuoan pohjalle. Minä käytin samaa Lékuén vuokaa, jossa on keraaminen pohja ja kahdesta puolikkaasta muodostuva silikonireunus, vuoan halkaisija on noin 18 cm. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen. 

Laita liivatearkin pala kylmään veteen noin 10 minuutiksi, purista siitä vettä vähemmäksi ja liota se tilkkaan kuumaa vettä. Blenderöi pakastemansikat pyreeksi. Vatkaa tuorejuustoa yleiskoneen kulhossa tomusokerin kanssa sen verran, että juusto notkistuu. Lisää mukaan mansikkapyre, likööri, kerma ja kuumaan veteen liotettu liivate. Vatkaa sen aikaa, että seos tanakoituu, ei mitenkään yltiötönköksi, vaan sen verran, että massaan muodostuu huippuja, kun nostat vatkaimen massasta. 

Levitä täyte vuokaan jähmettyneen pohjan päälle, tasoittele sileäksi ja laita vuoka peitettynä jääkaappiin asettumaan ainakin 4-6 tunniksi, ei haittaa jos menee 12 tuntiakin. 

Kun on aika tarjota kakkua, irrota vuoan reunukset, tasoittele reunat veitsellä, mikäli täyte hieman sitä vaatii. Leikkaa palanen terävällä veitsellä ja tarjoa mansikkapyreen kanssa. Meillä oli myös sitä ihanaa matala-alkoholista pirskahtelevaa punaista jälkiruokaviiniä, se on taivaallista ja heti muistimme, että oikealta maistuu, vaikka edelliskerrasta on varmaan ainakin 5 vuotta. 

Gâteau tatin aux pommes – omenakeikauskakku

Keikauskakusta tulee mieleen 70-luku, ananasrenkaat ja cocktailkirsikat ananasrenkaitten keskellä. Nyt ei ole kyse sellaisesta kakusta vaan kuulema oikeinkin ranskalaisesta omenakakusta. Minä tein siihen pienen lisäyksenkin ranskalaisuutta lisätäkseni. Käytin tilkkasta calvadosta omenoitten hauduttamiseen veden sijasta. Ohjeen otin täältä, muunsin mittoja cupeista mitä suurimmalla tarkkuudella ja laitan ne muuntamani mitat tähän.

Ranskalainen omenakeikauskakku

Kakkuvuoka

• voita 18 cm irtopohjavuoan voiteluun
• sokeria voidellun vuoan "jauhottamiseen"
• palanen foliota varmuusvälineeksi

Omenat ja niiden kypsennykseen tarvittavat aineet

• 5 pientä kotimaista omenaa
• 2 rkl voita
• 6 rkl sokeria (käytin muscovadon ja leivontasokerin seosta)
• 3 rkl calvadosta (ohjeessa 2,5 rkl vettä)
• kanelia

Taikina

• 1,25 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 50 g voita sulatettuna
• 1,25 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljatahnaa

1. Voitele vuoka huolellisesti ja "jauhota" se sokerilla.
2. Kuori omenat ja leikkaa ne lohkoiksi.
3. Sulata pienessä kattilassa taikinaan tuleva voi ja jätä jäähtymään.
4. Sulata  omeniin tuleva voi pannulla ja lisää mukaan sokeri ja calvados (tai konjakki tai vesi).
5. Sekoittele ja anna kiehua. 
6. Kuumenna uuni 175 asteeseen. 
7. Lisää omenalohkot pannulle ja anna seoksen kiehua muutamia minuutteja, kunnes voi-sokeriseos kiehuu paksuhkoksi kastikkeeksi. 
8. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi, lisää mukaan sula voi ja vehnäjauhot, joihin leivijauhe on sekoitettu, mausta vaniljalla. Sekoita taikina tasaiseksi. (minä tein taikinan eri järjestyksessä kuin lähdeohjeessa, sillä tämä järjestys tuntui minusta toimivammalta ja ymmärrettävämmältä)
9. Kääri valmistellun vuoan ympärille ja pohjalle varalta palanen foliota, jos kävisi niin, että vuoan pohjan ja renkaan välistä karkaisi karamellisoitunutta kastiketta.
10. Lusikoi omenapalat pannulta vuoan pohjalle ja kaavi  mukaan karamellikastike. 
11. Kaavi taikina kulhosta omenien päälle vuokaan. 
12. Paista kakkua noin 30-35 minuuttia. (minun kakkuni oli kypsä juuri 30 minuutin paiston jälkeen)
13. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä.
14. Pyöräytä heti terävällä veitsellä kakun ja vuoan reunan välistä. 
15. Anna kakun levätä viisi minuuttia. 
16. Kumoa kakku lautaselle ja irrota rengas varovasti ja sitten vuoan irtopohja.
17. Jos joku omenapalanen ei ole halunnut irrota kakun mukana, ota se lusikalla ja palauta paikalleen. Ei se niin nokonuukaa. 
18. Syö jäätelön kaverina. 

Minulla omenalohkot olivat vähän kerääntyneet vuoan reunoille, kaadoin ilmeisesti taikinan sen verran reippaasti vuokaan ja ihan keskelle. Kannattanee kaataa hieman varovaisemmin ja ensin reunoille ja lopuksi keskelle. Mutta makuun ei vaikuttanut. Ja folio oli todellakin tarpeen, karamellikastiketta oli tihkunut vuoasta ja ilman foliota se olisi ollut uunipellillä ja ilman peltiä se olisi ollut vielä ritilällä ja uunin pohjalla. Kakku maistui aivan taivaallisen hyvältä calvados-tilkan kanssa etenkin, kun söimme sitä jo ennen pääruokaa! Söimme tähdenlentoja parilta aiemmalta päivältä sitten myöhemmin.

Tour de Francen neljästoista etappi oli luonteeltaan hilly, eli mäkinen. Kyllä siinä mäkiäkin oli ihan riittämiin ja pituutta 194 km. Peter Saganin joukkue jätti Sam Bennettin sen verran porukasta, että vihreän paidan metsästys on jälleen Saganin tähtäimessä taas aivan täysillä. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut, Primoz Roglic jatkaa johtajana. Lopusta tuli taas niin jännittävä. Päivän etapin voittajaksi polki Søren Kragh Andersen. 

Reine de Saba

Nykyään yritän tehdä mahdollisimman pieniä määriä jälkiruokia. Haluan kyllä toisinaan tehdä jotain pientä makeaa, mutten halua, että sitä on vielä viikon päästä kiusana. Tulee mieleen se yksi marjakakku, josta ei meinannut päästä eroon millään. 

#juueinäin

Tänään leivoin Reine de Saba-nimisen suklaakakun. Sen kerrotaan olevan ensimmäinen ranskalainen kakku, jota Julia Child aikoinaan maistoi ja sen myötä hän rakastui ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Uskotaan, kuulostaa hyvältä. Ohje on aika monimutkainen ja siitä tulee paljon tiskiä, joten kannattaa ensin tyhjentää se tiskari ja etsiä kaikki ainekset esille.

Onneksi tämä on aika pieni kakku, luulen meidän selviävän siitä säällisessä ajassa. Etsin ensin ohjeita netistä ja löysinkin tämän ohjeen. Siinä mitat ovat cuppeina, joten kaivoin vanhan kirjan esiin, suomennoksessa Ranskalaisen keittiön salaisuudet ovat mitat grammoina ja deseinä. 

Reine de Saba

• 120 g suklaata
• 2 rkl rommia tai kahvia (käytin konjakkia)
• 100 g pehmeää voita
• 1,5 dl sokeria
• 3 kananmunaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
• ripaus suolaa
• 1 rkl sokeria
• 0,75 dl mantelijauhetta
• 2 dl vehnäjauhoja

1. Laita pienen rengasvuoan (ø18 cm) pohjalle leivinpaperia ja voitele paperi ja vuoan reunat. Jauhota vuoka kaakaolla.
2. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
3. Sulata suklaa vesihauteessa (suklaa kuumuutta kestävässä astiassa miedosti kiehuvan vesikattilan päällä) ja sekoita alkoholi tai kahvi seokseen. 
4. Vatkaa keltuaiset pienessä kulhossa kevyesti.
5. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
6. Lisää keltuaiset voi-sokerivaahtoon.
7. Vatkaa valkuaiset suolahippusen kanssa tanakaksi vaahdoksi, lisää ruokalusikallinen sokeria ja vatkaa vielä lisää. 
8. Lisää sula, hieman jäähtynyt suklaa voi-sokeri-keltuaiskulhoon, sekoita. 
9. Lisää kolmasosa valkuaisvaahdosta ja pyöräyttele nuolijalla kiertävin liikkein taikinaa muutama kierros. 
10. Lisää mukaan jauhot, joihin olet sekoittanut mantelijauheen ja loput valkuaisvaahdosta. Sekoita tasaiseksi.
11. Kaavi taikina valmisteltuun vuokaan ja paista uunin keskiosassa noin 35 minuuttia. 
12. Kokeile kypsyyttä ensin reunasta ja sitten keskeltä. Reunapistoksesta tikun tulee olla puhdas, keskipistoksen jälkeen hieman rasvainen. Kakku saa jäädä hieman kosteammaksi keskeltä.
13. Jäähdytä kakkua ensin vuoassa 10 minuuttia ja kumoa sitten lautaselle jäähtymään kokonaan.
14. Siivoa jälkesi, tiskiä meinaan on!
15. Jos haluat kuorruttaa kakun, levitä jäähtyneen kakun päälle sulatettua suklaata, jota on kiillotettu voinokareella ja koristele vielä mantelilastuilla.

Painokseni Ranskalaisen keittiön salaisuuksista on vuodelta 2009, mutta en saanut selkoa miltä vuodelta suomennos on. Siinä ei sanottu minusta mitenkään selkeästi missä vaiheessa keltuaiset tulevat taikinaan, kunhan vain vatkattiin niitä ohjeen alussa. Jo leivottuani luin englanninkielisistä blogipostauksista, että keltuaiset tulevat mukaan voi-sokeriseokseen, minkä teinkin aivan oma-aloitteisesti. Ehkäpä suomennoksen voi lukea myös niin, että tämä on ymmärrettävissä. Luin ohjeen varmaan 10 kertaa, mikä on 9,5 kertaa useammin kuin yleensä viitsin lukea ohjeita, enkä selkeää kohtaa kyllä nähnyt. Tästä tulikin mieleeni, että samassa kirjassa taisi olla virhe myös crêpejen kohdalla sivulla 176, siinä sanottiin, että crêpin tulee 1,5 cm paksu, mikä on ihan höpöpuhetta.

Söimme kakkua leiriolosuhteissa, joten jäimme ilman jäätelöä tai kermavaahtoa, mutta pystyimme syömäään kakkupalat ilmankin, vaniljatomusokerilla ja mansikoilla koristeltuna.

Tour de Francen neljännen etapin me katsoimme vain tuloksen osalta ja tuloshan oli mitä mainioin. 160 km mitaisen etapin voitti Primoz Roglic ja toiseksi tuli Tadej Pogacar. Ihan kuin olisin maininnut heidät kummatkin ennakkopika-analyysissäni. Nairo Quintana on ennättänyt neljäntenä maaliin ja Julian Alaphilippe sitten viidentenä. Julian edelleen pitää keltapaitaa omanaan neljän sekunnin turvin ennen Adam Yatesia.

Italialainen luumukakku Kuolleitten lehtien ajon päivänä

Ammattipyöräilyn kausi alkaa olla lopuillaan. Yksi vuoden suurklassikoista ajettiin tänään, Lombardian ajo, jota kutsutaan myös Kuolleitten lehtien ajoksi. Minulla oli mukavan sattuvasti vapaata ja halusin tehdä jotain italialaista lautasillemme. Pääruokana oli lohta, mutten löytänyt mitään kivaa italialaista ohjetta lohelle, sellaista mitä en olisi jo kokeillut. 

Tein sen sijaan Hanna G:n pintapaistettua lohta wasabimajoneesin, paahdettujen seesaminsiementen, siianmädin ja sushiriisin kanssa. Tosin lohen leikkaaminen ei mennyt ihan niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Yritän vakuutella itseäni, että se johtui siitä, ettei lohipala ollut niin optimaalinen osa filettä, mutta toisaalta saatan kyllä myöntää senkin, etten vaan osannut niin hyvin nyt.

Jälkiruokakakun ohjeen otin Little Big H-blogista, johon en ollut koskaan aikaisemmin osunut, mutta tämä ohje oli aivan timanttia! Kokeilkaa, jos haluatte just passelin kostean, mutta kypsän kakun täynnä luumujen makua.

Italialainen luumukakku + hieman konjakkia

• 4 suurta tummakuorista luumua
• 3 kananmunaa
• 150 g sokeria
• 1 tl vaniljatahnaa
• 3 rkl konjakkia (oma lisäykseni)
• 250 g vehnäjauhoja + hieman vuoan jauhottamiseen
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 150 g sulatettua voita + hieman vuoan voiteluun 
• 1,25 dl maitoa

Kuumensin uunin 180 asteeseen ja voitelin ja jauhotin 24 senttisen irtopohjavuoan. Itse asiassa laitoin pohjalle leivinpaperia ja voitelu-jauhotin vain reunat. Leikkasin luumut lohkoihin, noin 8-10 lohkoon/luumu.

Vatkasin kananmunat, sokerin ja vaniljatahnan vaaleaksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan vehnäjauhot, leivinjauheen, konjakin, sulatetun voin ja maidon. Sekoitin taikinan tasaiseksi, välttäen liiallista vatkaamista, ettei taikina sitkistysi. 

Kaavin taikinan valmisteltuun vuokaan ja sommittelin luumulohkot taikinan pinnalle. Paistoin kakkua 50 minuuttia. Kokeilin kypsyyttä cocktail-tikulla ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku kypsä. Annoin kerrankin kakun jäähtyä ainakin viisi minuuttia, ennen kuin aloin sörkkiä sitä. Irrotin vuoan reunuksen ja siirsin kakun papereineen päivineen lautaselle. 

Tein kakulle kaveriksi vaniljakastiketta, sillä taloudessa ei ollut yhtään jäätelöä, joka myös olisi sopinut hyvin luumukakulle. Oikaisin hieman ohjeen kanssa, mutta hyvin se meni. Ohjeella tuli noin 3,5 dl kastiketta.

Vaniljakastike

• 2 kananmunan keltuaista
• 50 g sokeria
• 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
• 2 tl vaniljatahnaa

Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. Oikein maukasta, niin kakku kuin kastikekin.

Kuolleitten lehtien ajon voitti muuten Bauke Mollema ja toiseksi tuli Alejandro Valverde. Tähän oli kiva päättää ammattipyöräilyn kauden seuraaminen ja jäädä miettimään sitä, miten jatkan ja jatkanko tätä aihepiiriä CampaSimpukassa.