Paahdettu Camembert sanonko missä

Päivällinen kuittautui tänään airfryerissä paahdetuilla viinirypäleillä ja Camembert-juustolla, sekin lämpeni malliston pienimmässä airfryerissä, joka on CampaAdriassa aivan verraton laite. Antti kävi lähimmässä Lidlissä mukanaan mielikuva siitä, minkä kokoinen juustokiekko airfryeriimme mahtuu ja juuri oikean kokoisen hän ostikin. Teimme eilen jo paahdettuja viinirypäleitä ja tuumimme heti, että nämähän sopisivat valkohomejuuston kaveriksi myös, joten tänään heti uusinta. 

Paahdetut viinirypäleet ja Camembert

• pienet tertut tummia ja vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
• hunajaa
• pieni kiekko Camembert-juustoa
• tuoretta rosmariinia
• 1 rkl Calvadosta
• 1 patonki

Paahdoin ensin rypäleitä airfryerissä pienessä foliovuokassa, luritin niille hieman hunajaa päälle. Noin 20 minuuttia 180 asteessa. 

Otin juustokiekon muovisen kääreen pois ja laitoin myyntipakkauksen pohjalle pienen palan leivinpaperia ja palautin juuston rasian pohjapuoleen. Viilsin juuston pintaan salmiakkikuvion ja pistelin kulmiin pieniä rosmariinioksia ja kaadoin viiltoihin vähän Calvadosta. Paahdoin juustoa airfryerissä 180 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pinta oli saanut väriä, rosmariini vähän enemmänkin ja sisus oli kuumaa, mittasin lihamittarilla. 

Nostin juuston tarjoilulautaselle ja siihen ympärille patonkiviipaleita ja pienin nippuihin leikattuja rypäleterttuja. Juusto oli juuri sopivan kuumaa ja pehmeää, tarttui hyvin karheisiin leipäviipaleisiin. Ja paahdetut rypäleet olivat tosi hyvä yhdistelmä Camembertin kanssa. 

Tour de Francessa oli taas mieluinen etappi minulle, se ajettiin Normandiassa ja voittajaksi ajoi Tadej Pogacar. Tämä oli hänen sadas ammattilaisvoittonsa. Kokonaiskilpailun johdossa jatkaa Mathieu van der Poel, mutta samalla ajalla kuin Tadej, sillä hyvityssekunneilla Tadej pääsi tasoihin. Huomenna on Caenin ympäristössä ajettava henkilökohtainen aika-ajo, jolla on mittaa 33 km. Se on ainoa aika-ajo tässä kisassa. 

Päärynää ja brietä

Alkon Etiketti-lehden numerossa 4/2021 oli kiva jälkiruokaohje päärynästä ja brie-juustosta. Niin helppo ja nopea ja silti elegantti. Ja nyt ei sitten puhuta mitään mistään ulkojuustosta, brietä saa syödä talossa sisällä  ja minäkin syön sitä, ainakin näin kauniissa annoksessa.

Päärynät brien kanssa kahdelle

• 2 kypsää päärynää
• 2 rkl voita
• 2 rkl muscovadon ja leipurinsokerin seosta
• tuoretta timjamia
• brie-juustoa (käytin noin 60 g tähän neljänä palasena)

Halkaise päärynät ja ota varovasti lusikalla siemenkota pois. Kuumenna pannu ja sulata sillä voita. Laita päärynänpuolikkaat voihin leikkuunpinta alaspäin ja paista niitä muutamia minuutteja, kunnes leikkuupinnassa on kaunis paistopinta. Käännä puolikkaat ja paista kuoripuolta muutama minuutti sitäkin. Ripota leikkuupinnoille sokeria. 

Nosta puolikkaat lautasille ja nosta niille palaset brietä. Minä laitoin vähemmän kuin Etiketin ohjeessa, en minä niin suuri homejuuston ystävä sentään ole. Koristele tuoreella timjamilla ja tarjoile heti. Tässä on syytä olla hyvin kypsä päärynä, eikä sellaista rakeista lajiketta, ovatkohan ne Conferenceja. Näitten hieman punakuoristen lajiketta en muista. Tämä olisi helppo toteuttaa myös, kun olisi (jos olisi vielä joskus) päivällisvieraita, ei olisi työläs valmistaa. 

Karpaloita camembertissa

Vuonna 2012 teimme viimeksi paistettua valkohomejuustoa ja ilmeisesti olimme silloin niin höveleitä valkosipulin kanssa, ettei kyseistä herkkua ole sittemmin tehnyt mieli. Ostimme pienen kiekon camembertia viime Viron matkalta ja nyt sen päivämäärä alkoi ahdistella sen verran, että tänään paistoimme taas valkohomejuustoa. Nyt jätimme valkosipulin kokonaan pois ja tilalle tulivat karpalot ja portviini. 

Karpaloita camembertissa

• kiekko camembert-juustoa, koko sen mukaan miten suuria juustonystäviä on paikalla ja kuinka monta
• rosmariinia
• karpaloita
• valkoista portviiniä

Juuston voi paistaa uunissa, mutta me teimme sen kaasugrillissä kannen alla yläritilällä. Ei huvita kuumentaa uunia sisällä, vaikka aivan upouusi uuni onkin viimein käytössä. Kuumensimme grilliä niin, että kannen lämpömittari näytti noin 200 astetta. Otin juuston pois pahvilaatikostaan ja irrotin muovikääreen. Laitoin juuston takaisin pahvikotelon alaosaan. Leikkasin juuston pintaan salmiakkikuvioita ja pistelin viiltoihin jäisiä karpaloita ja pieniä rosmariinioskia. Lorautin pikkuisen portviiniä päälle. 

Laitoimme juuston peltilautasella grillin yläritilälle noin 15 minuutiksi. Hieman juustoa saattaa paeta rasiasta, sen takia peltilautanen on tarpeen, ettei joutuisi siivoamaan grilliä. Kun juusto oli pehmentynyt ja alkoi tuoksua, laitoimme kaasun pois ja jätimme juuston kannen alle vielä hetkeksi. Leikkasimme patonkia viipaleiksi ja avasimme pullo Cremantia, sillä huomenna on vapaapäivä ja tänään oli jännittävä etappi Tour de Francessa. 

Ehdimme katsoa etappia tallenteelta vasta illempana. Etappi oli pitkä, yli 200 km mittainen ja siinä oli vuoria yllin kyllin, nyt oltiin jo Pyreneillä, jotka ovat tietysti suosikkivuoreni ihan heittämällä, enhän muita vuoria olekaan jalkaisin ylittänyt. Etapin alussa oli välikohtaus, jossa maanviljelijät olivat siirtäneet heinäpaaleja keskelle tietä reitin varrella. Mikäli oikein ymmärsimme, poliisit olivat häätäneet mieleosoittajia pois kyynelkaasulla, mitä olikin sitten leijunut kilpailijoidenkin silmiin ja heillä tuli tietysti siitä itku. Kilpailu piti pysäyttää siksi aikaa, että ajajat saivat huuhdottua silmiään ja tilanne rauhoittui. Kisa jatkui ensin etuauton takana tasavauhtia ennen kuin pääsi vauhtiin uudelleen. Matkaa maaliin oli tuolloin vielä noin 180 km. 

Philip Gilbert kippasi kivikaiteen yli kurvissa aivan hirveän näköisesti, mutta hetken päästä hänet nähtiin jo istumassa kaiteella lääkärien tutkiessa häntä ja mekaanikkojen hänen pyöräänsä. Sitten hän näytti kameralle peukkua ylös ja jatkoi matkaa. Olen kyllä ihmeissäni näistä ihmisistä, jotka aina vaan pystyvät kokoamaan itsensä ja jos fyysiset vammat eivät estä, he vain jatkavat. 

Etapin voittajaksi ajoi Julian Alaphilippe. Adam Yates oli jo kärjessä, mutta hän kaatui laskussa ja Julian meni ohitse. Pääjoukko saapui maaliin melkein 10 minuuttia  myöhemmin ja sen mukana varmistui, että kilpailun johdossa jatkaa Geraint Thomas ja toisena on Chris Froome. 

Vaikka eilen oli lepopäivä, kotoinen pyöräilijäni otti pientä osumaa Toyotaan ja Pinarello ja kypärä menevät vaihtoon. Suosittelin sairaalareissun jälkeen Antille uudeksi harrastukseksi vaikka postimerkkien keruuta, tosin se on hänen vanha harrastuksensakin. Nykyään olisi kaikkia kivoja muumimerkkejäkin. Voi olla, ettei hän suostu.

Petite tender perjantaina

Petite tender oli tänään pääosassa leikkuulaudalle järjestämälläni meat platterilla. Ei sitä ihan tunkutarjottimeksi voinut sanoa, koska en tunkenut sitä ihan täyteen, mutta riittävästi ruokaa oli kuitenkin. Vinkkejä otin täältä. 

Ultimate meat platter (heh) 

• 2 naudan petite tenderiä (noin 350 g yhteensä)
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen
• suolaa ja pippuria
• timjamia
• Saint Agur-sinihomejuustoa
• jotain valkohomejuustoa
• cheddaria
• saksanpähkinöitä
• avokadoa
• hunajaa ja chilihiutaleita
• granaattiomenan siemeniä
• sipuliherkkua

Kuumensin paistinpannua ja laitoin sille sulamaan voita. Lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä ja timjamia. Kun voin kuohu oli asettunut ja lähti hieman ruskettumaan, nostin suolatut ja pippuroidut petite tenderit pannulle. Paistelin niitä joka puolelta noin 8-10 minuuttia. Kokeilin sisälämpöä lihamittarilla ja sen näyttäessä 55 astetta, nostin lihapalat foliolle, jonka käärin paketiksi. Jätin lihan asettumaan siksi aikaa, että sommittelin muut platterin ainekset esille.

Halkaisin avokadon, kuopaisin sen kuorestaan ja leikkasin puolikkaat viipaleiksi. Lohkaisin juustoista sellaiset palaset, jotka arvelin meidän jaksavan syödä. Sekoitin hunajaan hieman chilihiutaleita ja sotkin ympäriinsä granaattiomenan mehua irrottaessani noin kolmanneksesta siemenet. 

Asettelin kaikki tilpehööörit leikkuulaudalle ja lopuksi avasin lihapalat foliosta. Leikkasin ne ohuiksi viipaleiksi ja nostelin viipaleet laudalle. Lurittelin hunajan juustoille ja pähkinöille ja ripottelin granaattiomenan siemenet sinne tänne. Meillä oli hieman keksejä ja vaaleaa leipää lisänä ja portugalilaista viiniä juomana, mutta leipää ei paljon tarvittu. Viini oli hyvää ja viritti tunnelmaa siihen, että seuraava matka alkaa jo häämöttää, ensi kuussa matkaamme Portugaliin taas. 

Tämän vuoden jäälyhtymuotia

Ranskalainen ruokaympyrä

Työviikko on viimein taputeltu. Ruoanlaitolle ei jäänyt aikaa, eikä oikein intoakaan, mutta kävellessäni kotimatkaa Kammenpyörittäjä sommitteli iltapalan, jossa oli hyvä valikoima ranskalaisia juustoja, niitä ulkojuustoja. Niitä ei saa syödä talossa sisällä muuten kuin aivan erikoistapauksissa. 

Katselimme Tour de Francen seitsemättä etappia tallenteelta. Tallennin jumittui pari kertaa, mokoma laite alkaa ottaa pattiin melkoisesti. Tony Martin joutui tosiaan keskeyttämään kisan, solisluun vamma oli leikkaushoitoa vaativaa. Vaikka eilen arvelin, että Chris Froome ajaisi tänään keltaisessa, niin ei tietenkään sääntöjenkään mukaisesti voinut olla, sillä Martin tuli maaliin eilen. Froome myös halusi myös muutenkin olla ajamatta keltaisessa, joten tänään kukaan ei ajanut johtajan paidassa. 

Massakirin ykköseksi rynni tänään Mark Cavendish. Voi että oli  jännittävä loppu! Mark on ollut niin nyrpeän näköinen viime päivinä, että nyt sitten ilmeen vaihdos paikallaan. Mahtavaa! Hieno homma, ettei kolareitakaan tullut. Kokonaiskilpailun johtoon nousi Chris Froome ja minun lempparini Alberto Contador seitsemäntenä. 

Uunitettu camembert

Tänään minulla ei ollut aikaa ruoanlaitolle, mutta töistä tultuani pääsin heti ulos terassille mukaan pienen iltapalan valmisteluun. Siitä tulikin iltapala, jonka jälkeen ei välttämättä ihan heti nälkä kolkuttele. Olen usein nähnyt kokkausohjelmissa, etenkin Come dine with me-sarjan amatöörikokkien valmistavan uunissa paistettua valkohomejuustoa. Kammenpyörittäjä on minua suurempi haisevien juustojen ystävä, mutta nyt lupauduin maistamaan. Meillä oli camembert-kiekko moneen muovipussiin piilotettuna jääkaapissa ja sen me tuhosimme auringon painuessa puiden taakse. Ilmeisesti juusto karkotti sääsketkin, niitä ei terasilla inissyt yhtäkään!

Laitoimme kaasugrillin kaikki neljä poltinta päälle ja kuumensimme summittaisen mittarin mukaan kuvun alaisen tilan noin kahteen sataan asteeseen. Laitoimme yläritilälle esipaistetun rapeakuorisen Pirkka-patongin (tohdin sanoa niitä aivan kelvoiksi pikaleiviksi) kuumenemaan. Otimme juuston pois muovikääreistään ja laitoimme sen takaisin rasiaansa. Pistelin juustoon muutaman reiän ja työnsin halkaistuja valkosipulin kynsiä reikiin, samoin pari rosmariinin oksaa. Lirutin noin ruokalusikallisen oliiviöljyä päälle, ikäänkuin camembert tarvisi kosteutta tai rasvaa yhtään lisää. Juusto pääsi rasiassaan grilliin ritilälle patongin viereen noin 15 minuutiksi. Noin kymmenen minuutin kohdalla juusto alkoi valua rasian pohjan raosta, piti kiireesti virittää foliota parilalle. 

Söimme tämän herkun kastamalla patongin paloja pehmeäksi muuttuneeseen juustoon, joka maistui aivan mainiolle, valkosipuli melko terävästi. Homejuustoihin hieman epäluuloisesti suhtautuvana saatan sanoa, että juusto oli hyvää, mutten kyllä kovin paljon tahtonut sitä syödä. Kammenpyörittäjää nauratti, kun asiantuntijaa teeskennelleen tuumin, että tämähän haisi vähemmän pahalle kuin pelkäsin ja maistui paremmalle, kun olin uskaltanut toivoakaan. Todella täyttävää oli ja tästä kiekosta olisi kyllä kuusikin juuston ystävää saanut mieliteon tyydytettyä, eikä tällainen voine olla kovin raskaan aterian alussa tai oikein lopussakaan. 

Tour de Francen kolmas etappi ajettiin Orchiesista Boulogne-sur-meriin 198 kilometrin verran. Etapin lopulle sijoittui mukavasti nousuja, joten tasamaan etapista ei voinut puhua. Oli kyllä hektinen loppu etapilla, jonka loppuun hiihti ykkösenä nuori Peter Sagan. Hänessä on kyllä sellaista potkua nyt, että mahtaa Mark Cavendishia mietityttää. Fabian Cancellara jatka edelleen johtajana, samoin kaikki muutkin arvopaidat pysyvät samoilla ajajilla. Kertakaikkiaan hykerryttävä etappi!