'Ndujapasta – vaikea lausua mutta helppo syödä

Muutamia vuosi sitten huomasin somessa tämmöisen säilykkeen kuin 'Nduja. En tiedä miksi se kirjoitetaan noin ja miten se pitäisi lausua, mutta olen ymmärtänyt kyseessä olevan mausteinen makkaralevite Italiaista. En tuolloin sattunut löytämään 'Ndujaa mistään kaupasta, mutta tämän vuoden alussa sitä sattui jossain kaupassa olemaan ja minä sitä heti ostamaan. Ja samantien Lidlissäkin oli sitä Italia-teemaan liittyen. Taisin ostaa senkin purkin. Nyt kun alkuvuodesta järjestelin CampaAdrian ruokavarastoja, liitin mukaan purkin 'Ndujaa, koska olihan se taas Giro d'Italia tulossa. 

Eilen mietin, että millaisen ohjeen etsin, johon tätä  tahnaa tulisi ja muistin vilkaista kotona ottamiani ruokakirjakuvia. Siellähän oli kuva Henkan Italia-kirjan ohjeesta. Vielä ei pasta pursu korvista, joten tämän päivän päivällissuunnitelmat oli helppo lyödä lukkoon. Kaikkia aineksia oli jo ihan valmiina varastoissani. Ihan vähän soveltelin. 

Calabrialainen tomaattipasta kahdelle

• 1,5 dl kuivaa pastaa
• vettä pastan keittämiseen + suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 uuden sadon sipuli
• 1 rkl valkosipulimurskaa
• 1,5 tl 'Nduja-tahnaa (tosiaan vain vähän, tämä on stydiä kamaa!)
• 1 rkl punaviinietikkaa
• noin 10 eriväristä kirsikkatomaattia
• 2 dl paseerattua tomaattia tetrasta (purkissa lukee puree, mutta minusta se oli kyllä paseerattua, liekö sama asia ranskaksi)
• pippuria ja suolaa
• tuoretta basilikaa
• raastettua parmesaania

Tein ruoan ulkona yhdellä kaasupolttimella, joten järjestys oli mutkikas. Ensin kiehautin pastaveden ja suolasin sen. Veden kiehumista odottaessani silppusin sipulin ja keräsin muut ainekset käden ulottuville. Nostin pastakattilan sivuun odottamaan, vesi olisi sitten nopea kuumentaa uudelleen kiehuvaksi. 

Nostin kaasuliedelle paistinpannun, jolla oli loraus oliiviöljyä. Laitoin pannulle ensin sipulit ja valkosipulimurskan ja kuullotin niitä pari kolme minuuttia. Seuraavaksi lisäsin pannulle neljään osaan leikatut kirsikkatomaatit ja 'Ndujan, sekoittelin ja paistelin niitä minuutin verran. Sitten yhdistin kastikepohjaan punaviinietikan (huom, Rainbow-pullo, tuo rakastettu edesmennyt halpissarja!) ja paseeratun tomaatin. 

Sekoittelin ja annoin kastikkeen kiehua noin viisi minuuttia. Ohjeessa oli paljon pitempi keittoaika, mutta minä en niin kauan hautonut, vaan nostin pannun pois liekiltä ja palautin pastakattilan tulille. Kun vesi kiehui, lisäsin kuivan pastan (sitä Doltse&Käppänä-pussissa ollutta Luxemburgista ostettua pastaa) ja keitin sitä pussin ohjeen mukaan. Lopuksi vielä kuumensin kastikkeen uudelleen ja sekoitin kypsän pastan kastikkeeseen. Annoksin tuli vielä ripaus suolaa, paljon pippuria, basilikaa ja parmesaania. 

Tällä leirialueella ei tule kauhean kuumaa vettä tiskipaikalla, joten varauduimme ottamalla pahviset kulhot. Niin ei tarvinut hinkata lautasia puhtaiksi, vain paistinpannussa oli tätä tomaattista kastiketta. 'Nduja oli kyllä ihan hyvää, mutten siihen ihan valtavasti ekasta kerrasta ihastunut, mihin muuhun sitä voisi käyttää? Muistelen lukeneeni pizzoista ja focacciasta, joihin tahnaa laitettaisiin ihan pieninä nokareina. Avattu purkki olisi varmaan hyvä jossain aikamäärässä käyttää pois. 

Giro d'Italian kolmastoista etappi oli taas kohtuu jännittävä, katsoimme viimeiset 90 km, tosin valmistimme päivällisen siinä ohessa ja söimme, mutta kyllä silti tuli selväksi mitä tapahtui. Mads Pedersen voitti taas massakiriin päättyneen etapin, se oli jo neljäs voitto hänelle tässä kisassa. Kokonaiskilpailun kärki pysyi samana, Isaac del Toro jatkaa johdossa. 

Kanaa saltimbocca

Tämä kanaruoka syötiin vapunpäivänä yhdessä cacio e pepe-pastan kanssa, säästin postauksen sellaiselle päivälle, jolloin ei ollut aikaa tai intoa kokkailla italialaisittain. Otin ohjeen summittaisesti Henri Alenin uudehkosta kirjasta Henkan Italia. Merkitsin jo kotona monta ohjetta, jotka sopisivat mobiiliolosuhteisiin. Alen sanoo kirjassaan, ettei mielellään tee ruokaa vasikasta, minä kyllä tein viime vuonna, mutta nyt olin kuin en olisikaan ja tein broilerista kuten Henkka. Lisäkeosan tein ihan omasta tai asiakkaan päästä sen mukaan, mitä meillä sattui CampaAdrian matkakeittiössä olemaan. Onnistui ihan hyvin, pitää sanoa. 

Kanaa saltimbocca

• 4 broilerin sisäfilettä  (ei siis rintafilettä, vaan pienempää palaa)
• suolaa ja pippuria
• 4 puolikuivattua salvianlehteä + 1 rkl oliiviöljyä
• 4 viipaletta prosciuttoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• 10 eriväristä kirsikkatomaattia (ei ne kaikki 10 olleet erivärisiä)
• 2 kevätsipulia
• purkin pohja pieniä kapriksia, noin 1 rkl

Minulla oli kotoa mukana viime kauden salvianlehtiä, jotka olin kuivattanut hieman nahkeiksi. Ne saa elvytettyä öljyllä tai kuumalla vedellä melkein tuoreiden veroisiksi rakenteeltaan, maku on aivan yhtä hyvä kuin tuoreissa. Laitoin lehtien päälle hieman öljyä ja jätin ne odottamaan siksi aikaa, että valmistelin muita aineksia. Leikkasin tomaatit paloihin ja silppusin kevätsipulit, kaadoin kapriksista liemen pois. 

Ripottelin kanapaloille suolaa ja pippuria ja asetin öljyssä pehmenneet salvianlehdet kanapaloille. Käärin palat kinkkuun. Kuumensin pannua kaasuliedellä ja sulatin sillä nokareen voita ja lorautin mukaan hieman oliiviöljyä. Paistoin kinkkuun käärityt kanapalat molemmin puolin ja lisäsin pannulle niiden ympärille silputut sipulit, tomaatit ja kaprikset. Laitoin pannun päälle kannun ja liekin ihan pienelle. Muutaman minuutin päästä sammutin liekin ja jätin ruoan vielä hautumaan hetkeksi. 

Nyt 23.5.2024 kun postaan tämän toukokuun alussa syömämme aterian, on Giro d'Italiassa jo loppuvaiheet menossa. Kahdeksastoista etappi oli kirimiehille omiaan ja sen voittajaksi ajoi Tim Merlier, muistaakseni hän on tässä kisassa voittanut jo ainakin yhden etapin, ellei jopa kaksi tätä ennen. Kokonaiskilpailun ykköspaikkaa pitää hallussaan yhä vahvemmin Tadej Pogacar, hänellä on yli 7 minuutin johto toisena olevaan Daniel Martineziin. 

Pöhkömpää huijaten – grillatut kesäkurret ja sienitäytteiset portobellot

Olin kutakuinkin ihan väärässä sen suhteen, miten täällä Ranskan sisämaassa toimitaan pitkän viikonlopun aikana, kuvittelin leirialueen tulevan täyteen, mutta kattia kanssa. Se on ehkä ranskaksi, että avec chat? Joku pyöräilevä lapsiryhmä tuli vastikään tuommoisiin ikitelttoihin ja muutama matkailuauto on meidän lisäksemme. Ei haittaa, sillä netti toimii edelleen todella hyvin eikä säässäkään ole moittimista. 

Aamulla kävelimme Tarn-joen ylitse, siinäkään joessa ei ole mitään muuta vikaa kuin, ettei se ole Loire. Lauantaisin ja sunnuntaisin keskustassa on markkinat ja nyt oli kyllä kaikista käymistämme ranskalaisista markkinoista parhaat! Ei liikaa tungosta, mutta tarpeeksi hulinaa, paljon myyjiä ja saimme tehtyä kivat ostokset. 

Ostimme todella kivannäköisen sakarapatongin, mutta siinä oli kyllä enempi ulkonäköä kuin makua, oli vähän paksukuorinen. 

Aamiaisen jälkeen pidimme pienen paussin, minä ihan horisontaalisen. Antti teki suunnitelmat minne lähtisimme pyöräajelulle ja kunhan pääsin taas vertikaaliseen muotoon, lähdimmekin ajelemaan. Aika lähellä on mielenkiintoinen Tarn-joen ylittävä kanava (en tiedä pitäisikö sanoa kanava vai kanaali), samantapainen kuin siellä Gienin lähellä, jossa viime vuonna seikkaroimme. Nyt emme nähneet yhtään venettä tai muuta vesikulkinetta koko aikana, jonka pyöräilimme kanavan vartta. Muutamia kalastelijoita näkyi ja kaksi vesitornia. 

Päivällisen kehittelin aamuisten ostosten mukaan. Toistin niin tarkkaan kuin pystyin Henkan Italia-kirjan ohjetta grillatuista juustotäytteisistä portobellosienistä ja sen lisäksi koijasin apinaa ja tein ostamistamme pikkuruisista kesäkurreista melkein kuin grillimakkarat.

Minähän en syö gorgonzolaa, ellei se ole viimeinen saatavilla oleva ruoka-aines nälkäisenä ja niin nälkäinen en ole vielä ollut. Tein siis yhden suuren juustotäytteisen sienen Antille sinihomejuustolla ja omani mozzarellalla. Olen aivan varmasti juustonyyserö, ei tarvitse toistaa. 

Juustotäytteiset portobellot kahdelle

• 2 suurenpuoleista portobelloa suoraan aamun torilta
• 1 sipuli
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• tikkuaskin kokoinen pala gorgonzolaa
• pieni pallo mozzarellaa
• salaattisekoitusta (pussituote)
• balsamicoa

Väänsin sienistä jalat irti (kuulostaa väkivaltaiselta) ja silppusin ne (yhä väkivaltaisempaa) yhdessä sipulin kanssa. Haudutin niitä pannulla oliiviöljyssä noin vartin verran ja maustoin suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla. 

Voitelin sienien ulkopinnan oliiviöljyllä ja sisustin hatut sipuli-sieniseoksella ja asetin toisen päälle gorgonzolaa ja toisen mozzarellaa. Mozzarellapallosta jäi vähän vielä annoksienkin sivuun. 

Grillasin sieniä hattupuoli alaspäin (luonnollisesti) Campingazin grillilevyllä noin 20 minuuttia, puolet ajasta kannen alla. Juusto suli aika kivasti ja sienet pehmenivät. Nostin valmiit sienet salaattipedille ja luritin päälle vähän balsamicoa ja kiersin pippuria. 

Lisänä olivat ne neljä pientä kesäkurpitsaa, jotka myös ostimme torilta. Leikkasin niihin pieniä ristiviiltoja, kuten grillimakkaraan ja kiersin ympärille viipaleet pancettaa (pakkauksessa oli viisi viipaletta, söin se ylimääräisen vähin äänin). Grillasin näitä wannabe-makkaroita saman aikaa kuin sieniä ja olivatpa hyviä nekin!

Jälkiruoaksi Antti haki leirialueella olleesta foodtruckista beignettejä, aivan juustiinsa paistettuja ja sokeroituja. Onneksi niitä ei ollut enempää kuin 9, olisi mennyt ähkyn puolelle. Muistelin, että olisin tehnyt joskus beignettejä, mutta ne olivatkin italian serkkuja, zeppoleja. 

Giro d'Italiassa oli tänään 14. etappi, joka oli henkilökohtainen aika-ajo. Sen nopein oli Filippo Ganna, mutta hemputti soikoon, Tadej Pogacar oli toisena ja kasvatti kokonaiskilpailun johtoaan yli kolmeen minuuttiin. Huomenna on hirvittävä etappi, pitkä ja paljon nousumetrejä. 

Risotto cacio e pepe

Olin ilokseni ottanut mukaan risottoriisiä, siitä riittää pariin ateriaan. Niistä toinen oli tänään. Tein pippurista risottoa Henkan Italia-kirjan mukaan, sen minkä pystyin. Minulla ei ollut mitään lientä mukana. Piti tehdä kasvisliemi itse. Tein kahden hengen risoton 1,5 dl riisimäärästä, se oli juuri sopivasti. 

Luin kirjasta, että ruokalaji on Massimo Botturan käsialaa ja vuodelta 2012, jolloin Italiassa oli hirveä maanjäristys ja parmesaanin käyttöä piti vauhdittaa tuhoja kattamaan. Me kävimme Botturan ravintolassa Modenassa vuonna 2013, mutten muista oliko silloin risotto cacio e pepe tarjolla. Sittemmin olemme jättäneet niin fiineissä ravintoloissa käymisen. Hienoja kokemuksia nämä tähtiravintolat, mutta nyt käytämme rahojamme toisin. 

Risotto e pepe kahdelle retkiolosuhteissa

• puolikas uuden sadon sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1,5 dl risottoriisiä
• 1,5 dl valkoviiniä
• 0,75 l vettä
• puolikas sipulia, pieni pala fenkolia, 1 valkosipulin kynsi, 3 laakerinlehteä, suolaa ja pippuria, kuivattua yrttiseosta liemeksi
• 2 rkl voita
• 1 dl raastettua parmesaania
• lisää suolaa ja pippuria

Laitoin pieneen kattilaan 0,75 l vettä ja sinne puolikkaan sipulin paloina, loput fenkolista (nyt se viimein loppui), 1 valkosipulinkynnen, laakerinlehtiä, kuivattua yrttiseosta, suolaa ja pippuria. Annoin liemen kiehua noin 5 minuuttia ja siivilöin se kattilaan ja kuumensin kiehuvaksi uudelleen. On tärkeää, että risottoliemi on kuumaa, kun sitä lisätään kattilaan riisiä kypsyttämään. 

Silppusin sipulin ja valkosipulin ja laitoin kattilaan oliiviöljyn kuumenemaan. Kuullotin sipuleita pari kolme minuuttia. Lisäsin mukaan riisit ja kuullotin niitäkin varoen polttamasta niitä. Seuraavaksi meni mukaan viini ja annoin sen kiehua kokoon. 

Sitten aloin lisätä kiehuvan kuumaa omatekoista kasvislientä. Lisäsin kauhallisen kerrallaan ja sekoitin kaiken aikaa reunoja ja pohjia myöten. Kun riisissä alkoi olla enää vähän puruvastusta, lisäsin mukaan nokareen voita ja parmesaania, maistelin ja lisäsin suolaa ja pippuria. Annoksiin vielä laitoin todella paljon pippuria. Tämä on mukaelma cacio e pepe-ruoasta, pastan sijaan riisillä. 

Lisänä oli pienet lohipalat, jotka maustoin suolalla, pippurilla, sitruunalla ja paistoin voin ja oliiviöljyn seoksessa pannulla. 

Giro d'Italia on edistynyt taas etapin verran. Katsoimme toisella silmällä muutama kymmenen kilometriä tasamaan etappia. Sen nopein oli jälleen kerran Jonathan Millan (jo kolmas etappi tässä kisassa)ja kokonaiskilpailun ykkösestä ei ole epäilystä. Se on tietysti Tadej Pogacar. Kävin kurkkimassa koko listaa ja Nairo Quintana on sijalla 26. Taitavat hänen voitonpäivänsä olla jo ohitse. 

Antti vei minun pyöräni ja sen kukkaset läheiselle kanaalisillalle,
minäkin pääsen mukaan huomenna

Fenkoli-appelsiinisalaatti Ankka Helenin tapaan

Nyt on ollut hieman parempi päivä, vastoinkäymisiä ei ole tullut kuin yksi kerrallaan. Pääsimme aamulla Antin toivomaan ilmastointimuseoon (kuopuksemme käyttämä termi ilmailumuseoista), joka oli sopivan kotoisa. Olen joskus miettinyt miten hyvin sitä pärjäsi uransa läpi tuntematta lentokoneita kovinkaan tarkasti ja tietämättä lentämisestä kovinkaan paljon. Antti on aina ollut paljon kiinnostuneempi ilmailusta ja lentokoneista, eikä sekään uraa haitannut. Minä voin hyvin kävellä läpi vaikka kuinka suuren ilmailumuseon siinä missä minkä muunkin museon, mutta voin ihan hyvin olla ikinä katsomatta yhtään lentokonetta. 

Koska kaikki ei yleensä suju elämässä kuten ruusuilla tanssi, emme menneet aiemman suunnitelman mukaisesti Orangeen katsomaan jotain roomalaiskauden juttuja, joissa olemme kuulema käyneet joko vuonna 2000 tai 2006. Olen ilmiselvästi elänyt tuolloin ruuhkavuosiani, sillä en muista paljonkaan  noiden kesien matkoista Ranskassa. Ja miksi emme Orangeen menneet, se ei näyttänyt ollenkaan matkailuautosopivalta keskustalta. Ajelimme sitten suoraan Avignoniin, jossa olemme käyneet aiemmin joko mielestäni pyyhkiytyneenä vuonna 2000 tai muuten vain unholaan painuneena vuonna 2006. 

Olin myös menossa koko ajan aivan eri leirialueelle kuin Antti, ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan, mutta menimme sitten sille, mille Antti aikoi. Olipa kuumottavat 35 minuuttia, kun automme jäi portille ja respassa ei ollut sitten minkään valtakunnan hoppua. Kukaan ei kuitenkaan tullut taaksemme jonoon ja pääsimme kuin pääsimmekin tämän paavillisen kaupungin city-leirille sopivasti ennen helatorstaita ja sen yli. Tässä on samanlaiset perushyvät elementit, on joki, on silta, on leirialue ja linna. Joki ei vain olekaan Loire, mikä on tietysti harmi ja väärin, mutta ehkä tämä Rhonekin kelpaa. 

Iltapäivällä kävimme kävelemässä Avignonin kaduilla ja oikein viimeisen päälle paavillisessa palatsissa, siellä oli salia, kappelia, portaikkoa ja muuta katsottavaa. Samalla lipulla pääsi katsomaan myös paavillisen puutarhan (eikä mitään kaksimielisyyttä, kiitos) ja rikkoutuneen sillan, jolle emme sitten menneetkään tänään, kokeilemme huomenna uudelleen, jos ei olisi niin pitkää jonoa. 

Päivällisenä meillä oli jääkaapin aarteita, sillä kovin suurta ruokavarastoa ei voi pitää kesäolosuhteissa. Meillä oli puolikas patonki, muutama viipale prosciuttoa, pikkuinen meloni ja Henkan Italia-kirjasta kokeilemani fenkoli-appelsiinisalaatti. 

Pieni määrä fenkoli-appelsiinisalaattia

• puolikas pienehköstä fenkolista
• kourallinen valmista salaattisekoitusta pussista
• 1 appelsiini
• 12 mustaa oliivia
• appelsiinimehua
• oliiviöljyä
• 1 tl punaviinietikkaa (ei ole muuta etikkaa mukana)
• ripaus suolaa ja pippuria

Viipaloin matkamandoliinilla puolet fenkolista ohuiksi viipaleiksi ja laitoin sen kulhoon yhdessä salaatinlehtien kanssa. Ranskassa ei oikein saan helposti ostettua ruukkusalaatteja (paitsi Lidlistä), joten ostamme usein pussillisen salaattisekoituksia. Raastoin ensin appelsiinin kuorta hieman jemmaan ja sitten leikkasin appelsiinista kuoret pois. Puristin kuorenpaloista mehut kuppiin. Fileroin appelsiinin (eli leikkasin viipaleet kalvoja myöten) ja puristin vielä rangasta mehua kuppiin. Lisäsin kuppiin hieman oliiviöljyä ja etikkaa, suolaa ja pippuria ja sekoitin kastikkeen muihin aineksiin. Oliivitkin muistin laittaa mukaan, ne olivat kivellisiä hyviä oliiveja, piti vain muistaa syödessä varoa kiviä. 

Aterialla oli siis tätä erittäin hyvää Henrin opastamaan salaattia, jopa minä aavistuksen fenkolivastaisena tykkäsin siitä kovasti ja muuten oli vähän kinkkkua, pikkuinen meloni, patongin loput ja tikkuaskin kokoinen pala mustaleimaa kotoa asti. Näillä pärjää kyllä huomiseen. 

Giro d'Italiassa tilanne on semmoinen, jotta etapin voitti Jonathan Milan ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. Mikäpä se siinä. Leirialueen ostonetin ei luvattukaan toimivan striimauksessa, muttei se toimi kyllä muutenkaan, joten Antti meni valittamaan ja sai rahansa takaisin. Selvää parannusta eilisen pekonigaten jälkeen, vai mitä sanotte? Kuvien siirto onnistuu erittäin vajavaisesti, joten taidan luovuttaa ja alkaa odottaa Euroviisu-karsintoja. En ole tänä vuonna vielä nähnyt/kuullut edustajamme biisiä, mutten tee sitä luultavasti nytkään, sillä olen hyvin iltauninen. 

Henkan Italia – tomaatti-perunapaistos

Viime vuoden lopulla olimme Jyväskylän viini- ja kirjamessuilla ja olin jo valmiiksi katsonut ostettavaksi Henri Alenin Henkan Italia-kirjan. Sen löysinkin, mutta harmikseni kaikki kirjat olivat kansiltaan kieroja, liekö syynä suuren messuhallin kostea ilma vai mikä, mutta kaikki olivat kieroja. Halusin silti kyseisen kirjan ja ostin sen. 

Vasta muutamaan kuukautta myöhemmin palasin kirjan pariin, halusin tutkia sitä sillä silmällä, että miten ohjeet soveltuisivat retkikokkaukseen. Seuraava CampaReissu olisi kuitenkin taas melko lähellä tulevaisuudessa. Otin kirjan hyllystä ja selasin sitä puolisen tuntia. Huomasin, että siinä oli paljon muutakin luettavaa kuin ruokaohjeet, mutta ne tarinat jätin tuonnemmas luettavaksi. 

Löysin pikaisella selauksella ainakin parikymmentä ohjetta, joita halusin kokeilla. Päätin myös, että kokeilisin muutamia ohjeita jo etukäteen ajatellen CampaSimpukan vuotuista Italia-haastetta.  Keväällä blogissa on ollut pakkona tapana kokata italialaista ruokaa Giro d'Italian aikaan. Koska meillä on nyt mahdollista olla matkalla keväällä, siirtyy normaali ruokatalous pitkiksikin ajoiksi reissumoodiin. Reissussa ei kuitenkaan ole aina käytännöllistä toteuttaa teemaa 21 päivää peräjälkeen. Niinpä olen tehnyt muutaman koekokkauksen etukäteen ja postaan vasta tarvittaessa, jollei mitään keksikään reissun päällä tai on vaikka kipeänä tai jotain. 

Maaliskuun alussa  kokeilin erästä Henrin ohjetta tomaatti-perunapaistoksesta. Se oli tosi mukava ruoka, tein sen annoskoossa, koska minulla on kaksi somaa englantilaista vuokaa, joita en ole käyttänyt varmaan kolmeakaan kertaa niiden kymmenen vuoden aikana, jotka olen ne omistanut. Aineksia ei mennyt paljon, kun oikein pienensin ohjetta kahteen pikkuvuokaan. 

Tomaatti-perunapaistos kahdelle Ankka Helenin eiku Henkka Alenin tapaan

• 2 suurehkoa perunaa
• 2 tomaattia
• 1 sipuli
• 1 dl raastettua pecorino-juustoa
• 0,5 dl korppujauhoja
• tuoretta oreganoa
• suolaa ja pippuria
• oliiviöljyä

Kuumensin uunin 170 asteeseen ja leikkasin perunat, tomaatit ja sipulin ohuiksi viipaleiksi. Sommittelin peruna- ja tomaattiviipaleet toistensa kanssa lomittain vuokiin ja maustoin kerroksia suolalla, pippurilla ja oreganolla. Unohdin ensin sipulit, vaikka ne olivat ihan siinä nokan alla valmiiksi viipaloituina. Tungin viipaleet lopuksi vielä mukaan. Ripottelin päälle juustoraastetta ja korppujauhoja ja viimeistelin pinnan vielä oliiviöljyllä, ettei korppujauho palaisi uunissa. Ihan päällimmäiseksi tuli vähän lisää oreganoa. Paistoin annosvuokia ensin foliolla peitettynä noin tunnin verran ja lopuksi vielä noin 20 minuuttia ilman foliota (alkuperäisohjeessa tehtiin toisinpäin). Kokeilin tikulla perunan kypsyyttä ja tässä kohden ruoka olikin jo kypsää.

Oiva sivuke tämä paistos, sen kaverina olivat italialaiset lihapullat. Kolme pullaa/annos oli ihan riittävästi. Postaus niistä tulee lähipäivinä. 

Giro d'Italiassa tilanne on sellainen, että toinen etappi on ajettu ja sen voittajaksi saimme iloksemme Tadej Pogacarin. Tämä oli hänen ensimmäinen Giro-etapin voittonsa. Vielä hän ei tehnyt mitään hirveää ajallista repäisyä, mutta hyvin ajoitetun irtoamisen pääjoukosta viimeisessä nousussa ja otti samalla kilpailun johtajan pinkin paidan. Saimme katsottua etappia oikein hyvin leirialueen netillä. Täällä on niin vähän väkeä, että netti jaksaa hyvin toimia.