Tähdenlentoteemainen savulohi-perunasalaatti

Tässä residenssissä ei ole suurensuuria vapputunnelmia, jopa munkit jäivät leipomatta. Päivälliseksi söimme muutaman edellisen päivän ruokien loppuja tähdenlentona, lopputulos oli parempaa kuin aiemmat teelmät. Siian ja kirjolohen mätiä oli kumpaakin pikkuisen, savulohta eiliseltä ja samoin keitin perunoita tarkoituksella liikaa eiliselle aterialle. Näistä sommittelin aika hyvän setin, jota emme kylläkään sitäkään jaksaneet syödä loppuun, joten huomennakaan ei tehdä uutta ruokaa. 

Savulohi-perunasalaatti liian monelle (ainakin 3-4:lle)

• noin 300 g lämminsavulohta
• 8 eilen keitettyä pienenpuoleista perunaa
• 8 kirsikkatomaattia
• 2 kevätsipulia varsineen
• 1 rkl pieniä kapriksia
• 1 prk smetanaa
• 2 rkl kirjolohen mätiä
• 1 rkl siian mätiä
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta korianteria
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

Smetanakastiketta oli eiliseltä jäljellä juuri sopivasti. Se oli oikein yksinkertainen juttu, sekoitin smetanaan silputtua kevätsipulia ja molemmat mätilaadut, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Leikkasin perunat suupalakokoon ja puolitin hieman nahistuneet kirsikkatomaatit, nekin olivat omiaan tähän ruokaan. Yhdistin kulhossa smetanakastikkeen, perunapalat, tomaatit ja sekoittelin. Paloittelin savulohen mukaan ja sekoitin sekin varovaisesti mukaan. Maustoin pienillä kapriksilla, pippurilla ja koristelin kevätsipulisilpulla ja yrteillä. Tarjolle laitoin vielä puolikkaan pienen melonin paloina, sekin oli aivan passelissa kunnossa, mutta ei olisi montaa päivää enää voinut odottaa syömistä. Paahdoin pari viipaletta vaaleaa leipää ja leikkasin ne pieniksi kolmioiksi lähinnä koristeiksi, mutta oli niillä kiva pyyhkiä kastikkeen loput lautaselta. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, jonne kerään keräilyerä-henkisiä postauksia. 

Näkymättömät blinit

Vuoden vaihtumiseen liittyvät perinteet ovat olleet meillä aina aika vähissä. Se on  kyllä ollut enemmän kuin perinteistä, että minä olen mennyt nukkumaan noin varttia vaille puoliyö. Ellen sitten ole jo mennyt nukkumaan kymmeneltä. Nyt oli poikkeuksellinen vuodenvaihde, minä olin hereillä vielä kahdelta aamuyöllä! Rasti seinään! 

Mutta niihin perinteisiin, ruokapuolelta voisi ehkä mainita blinit. Niitä on ollut useana uutena vuotena ja niin oli eilenkin. Olin osunut Satu Koiviston blogin hapanjuureen tehtyyn blinitaikinaan ja koska Minna C elää ja voi paksusti, halusin kokeilla tätä ohjetta. En minä ihan niin tehnyt kuin Satu, sillä minä olen Sari ja Sareilla on omat päähänpinttymänsä ja oikkunsa. Ohjeesta tuli yksiselitteisesti liian monta bliniä meille kahdelle, mutta se on ihan oma vikani.

Satu Koiviston hapanjuuriblinit sarimaisin muutoksin (suluissa muutokseni)

• 100 g vaaleaa hapanjuurta
• 4 dl kermaviilin ja turkkilaisen jogurtin seosta
• 2,5 dl tattarijauhoja
• 1 tl sokeria
• 1 kananmuna (laitoin 2)
• 1,5 dl kuumaa maitoa
• 1 tl suolaa
• 1 rkl öljyä (2 rkl sulatettua voita)
• voita paistamiseen

Laitoin taikinan alulle aamulla ennen kahdeksaa, sekoitin hapanjuureen kermaviilin, jogurtin, tattarijauhot ja sokerin. Ruokin juurenlopun purkkiinsa ja laitoin takaisin jääkaappiin. Minna C:n ateria koostui 40g vettä ja 40 g vehnäjauhoja sekoitettuna purkissa olleeseen pieneen määrään. Taikinan alun jätin kulhossaan pöydälle suihkumyssyllä peitettynä.

Iltasella viiden aikaan jatkoin taikinan parissa. Erotin valkuaiset ja keltuaiset ja vatkasin valkuaiset tanakaksi vaahdoksi. Miksi laitoin kaksi kananmunaa, vaikka ohjeessa oli vain yksi? Koska voin ja kuvittelin, että taikinasta tulisi liian pieni. Olisi pitänyt uskoa Satua. 

Kuumensin maidon ja kaadoin sen kulhoon, lisäsin mukaan keltuaiset ja sulatetun voin, suolan ja lopuksi valkuaiset. Taikinasta tuli hyvin tasaista ja melko paksua, mutta hyvin kauhottavaa. 

Sulatin voita pienessä kattilassa ja lusikoin sitä seitsenmonttuisen Opa-pannuni koloihin. Siinä pannussa on syvemmät kolot kuin tavallisella lettupannussa, sillä blinien paistaminen onnistuu hyvin, tulee nopeasti monta pienehköä bliniä kerralla. Paistoin blinit neljässä erässä, joten niitä tuli kaikkiaan 28 kappaletta! Siis ihan liikaa kahdelle hengelle. Satu kirjoitti ohjeessaan, että sellaisia noin 15 senttisiä blinejä tulee noin 10 kpl. Joten ihan ymmärrettävää, että noin 6-7 senttisiä tulee ihan rutosti enemmän. 

Lisänä meillä oli kirjolohen ja siian mätejä, punasipulia, smetanaa, hunajalla valeltuja minikokoisia suolakurkkuja ja makeaa päärynää viipaleina. Nämä blinit olivat oikein helppoja paistaa ja maku oli justiinsa sellainen kuin pitääkin. En vain muistanut ottaa yhtäkään kuvaa blineistä lautasilla. Oli kai niin kiire syömään, mutta oikeastaan, mitä vikaa siinäkään on? Olen iloinen, että hapanjuuri toimi kuten pitääkin tässäkin taikinassa. 

Loput blinit pakkasin rasiaan ja laitoin niiden väliin palasen voipaperia, kokeilemme ovatko blinit pakastimen kautta syömäkelpoisia. Söimme eilen illalla niin monta, että nyt on kiintiö täynnä joksikin aikaa. Muistiin itselleni seuraavaa: Puolita tämä ohje tai älä ainakaan laita taikinaan kahta kananmunaa, mikäli syöjiä on vain kaksi!

Matkacrêpet

Päivän ranskalainen ruokapanostus olivat crêpet, joita paistoin leiriolosuhteissa. Letut onnistuivat hyvin, annoksesta tuli 10 noin kahden kämmenen kokoista lettua, joista kuusi söimme suolaisten täytteiden kanssa ja loput mansikoiden ja jäätelön kanssa. 

Crêpet kaksin täyttein

Taikina

• 3 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 3 dl maitoa
• 0,5 dl sulatettua voita
• ripaus suolaa, jos voi on suolatonta
• hieman kivennäisvettä, jos taikina tuntuu liian paksulta
• voita paistamiseen

Suolaiset täytteet

• 6 ohutta viipaletta kylmäsavulohta (tai graavia)
• minimaalisen pieni purkki kirjolohen mätiä
• ranskankermaa
• tilliä

Makeat täytteet

• mansikoita
• vaniljajäätelöä
• basilikaa

Sekoitin taikinan ainekset paistamisvoita lukuunottamatta tasaiseksi ja annoin  sen turvota tunnin, kaksikaan tuntia ei olisi ollut pahitteeksi. Jos on vaikeuksia saada taikinasta jauhopaakutonta, sen voi siivilöidä, kuten minä tein, koska vatkauskulhoni oli niin pieni, ettei siinä voinut rivakasti vispilöidä. Paistoin taikinan voissa ohuiksi letuiksi ja pinosin ne lautaselle folion alle odottamaan. 

Kun kaikki crêpet oli paistettu, söimme  ne mieluisten täytteiden kanssa. Meillä oli näin retkiolosuhteissa aika vähän täytteitä, mutta sitäkin parempia. Suolaisille letuille sipaisimme ranskankermaa ja sen päälle kylmäsavulohta, mätiä ja tilliä. 

Makeille letuille viipaloimme mansikoita ja otimme isot lusikalliset vaniljajäätelöä. Muistimme, että mansikka ja basilika on hyvä makupari ja otimme matkayrteistä muutaman lehden basilikaa annoksiin. Onneksi crêpet olivat tässä vaiheessa jo vähissä, emme olisi enempää jaksaneet syödäkään.  Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut-välilehdelle, sillä crêpet ovat liikuttavan liki pannukakkuja. 

Kokeilimme muuten tämmöisiä biohajoaviksi luvattuja aterimia, joita ostin jokunen aika sitten. Pitää viedä ne kotiin tutkittavaksi, että hajoavatko ne oikeasti, vai onko minua pissitty silmään eikä maailma pelastukaan. Tuollaiseksi kertaveitseksi Duni Bio Fork oli muuten ihan pätevä, yleensä ainakin kaikkein huterimmat ovat melkoisen huonoja, ruokaa ei saa leikattua, mutta sormeensa kyllä ihan hyvin ja/tai sitten veitsi menee poikki. Tämä oli tukeva ja kahva oli tosi hyvä.

Tour de Francen 13. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, jossa Julian Alaphilippe näytti, ettei hän ole mikään turha ranskanpulla. Hän voitti sekä etapin, että otti lisää etumatkaa muihin kokonaiskilpailun johdossa. Huomenna vuorossa on brutaali vuorietappi, jolla ei ole niinkään hirveästi pituutta, vain 117 km, mutta siihen kuuluu kaksi kovaa nousua, joista jälkimmäinen on legendaarinen Tourmalet. 

Blinimieliteon taltutus

Viimeiset pari viikkoa on mennyt melkoisen vähillä kokkailuilla tai sitten CampaKeittiöstä ei ole tullut mitään uutta, siksi ei ole ollut postauksiakaan. Ei tosin ollut mitään mitään uutta tänäänkään, sillä söimme tänään tutulla ohjeella tehdyt blinit. Käytin tällä kertaa samaa ohjetta kuin viime vuoden tammikuussa, se on peräisin Jean Sibeliuksen keittiössä-kirjasta. Tällä kertaa paistoin blinit kahdessa pienessä valurautapannussa, kyllä niillä tulee parempi paistopinta kuin Opan monikoloisessa pannussa. 

Lisänä meillä oli tammikuussa Tallinnasta ostettua kaviaaria ja pakastimesta löytynyttä siianmätiä, sipuliherkkua, smetanaa, pikkuisia suolakurkkuja virolaisen hunajan kanssa ja omenaa viipaleina. Ohjeesta tuli kahdeksan noin 12 senttistä bliniä, joista jaksoimme syödä kuusi. 

Uutta (viiniä) ja vanhaa (kirjaa)

Joka vuosi marraskuun kolmantena torstaina olisi hyvä olla vapaapäivä ja seuraavakin mielellään, koska on Beaujolais Nouveau-päivä. Vieläkään tämä uudensadon viini ei ole muuttunut maailman parhaaksi viiniksi, mutta se tuo iloa vuoden pimeimpään aikaan. Tänä vuonna ei edes vapaapäivä piisannut, minulla alkoi oikein loma! Ei tosin ihan vain Beaujolais Nouveaun takia, vaan sattumalta.

Tänään oli myös sukulaisvierailun päivä, sen vuoksi söimme yhtä parhainta herkkua, jota tiedämme, blinejä. Tai kuten #suurikeittokirjahaasteen osa 26 sanoo, linnejä. Lienee joku vanhahtava suomennos. En ole pitkään aikaan tehnyt  mitään tuosta yhdestä keittokirjahyllyni ensimmäisistä hankinnoista. Sen nimi on VUOSISADAN KEITTOKIRJA ja se voisi kyllä olla ihan hyvin VIIME VUOSISADAN KEITTOKIRJA, se on painettu vuonna 1989 ja on käännös ruotsalaisesta ICA-kauppaketjun keittokirjasta. Muistelisin, että olen ihan itse ostanut sen, tuohon aikaan minulla oli varmaan vain Ruutukokki, eikä muita keittokirjoja. Tämä muhkea dynaamisen ruskea kirjamöhkäle oli silloisille taidoilleni lähes liikaa. Olen minä siitä jotain tehnyt kyllä, esimerkiksi blinien eli linnien kanssa samalla sivulla on amerikkalaisten pannukakkujen ohje ja niitä olen merkinnän mukaan tehnyt vuonna 2001. Kirjan esipuhe on hieman mahtipontinen ja ajan tuulien mukaan se koittaa ottaa mikroaaltouunin oikeaan ruoanvalmistukseen oivaksi välineeksi.

Olen yleensä tehnyt blinit sauvajyväsen neuvoin ja viimeksi tämän vuoden tammikuussa Sibelius keittiössämme-kirjan ohjeella. Nyt kokeilin tätä hieman aikansa eläneen keittokirjan ohjetta pikkuisen muunnellen. 

Blinit eli linnit

• 25 g tuoretta hiivaa
• 5 dl maitoa
• 1 tl suolaa
• 2 dl tattarijauhoja
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuina
• 25 g voita sulatettuna

Tässä taikinassa menee aikaa, kirjan ohjeen mukaan sitä pitää seisottaa tunnin verran, mutta minä annoin taikinan olla koko päivän tekeytymässä. 

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva.
2. Lisää mukaan jauhot, suola ja keltuaiset. Sekoita tasaiseksi.
3. Jätä asettumaan ainakin tunniksi, mielellään useaksi.
4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sulata voi. Lisää valkuaiset ja sula voi taikinaan.
5. Kirkasta voita ja paista blinit pannulla kauniin värisiksi.

Meillä oli jemmassa kaksi pientä purkkia oikeaa kaviaaria ja äiti toi pohjoisesta muikunmätiä.  Muuten oli tarjolla sipuliherkkua, smetanaa, omenaviipaleita, aivan minimaalisia suolakurkkuja, kylmäsavulohta, viiriäisenmunia ja hunajaa. Taikina oli oikein toimiva ja blineistä tuli ilmavia, eikä tattarin maku ollut liian voimakas.

Emme olleet etukäteen ihan vakuuttuneita siitä miten hyvin uudensadon kevyt punaviini sopii blineille, mutta kyllähän se siihen taipui aivan mukavasti. Meillä oli avattuna kaikki kolme erilaista viiniä, suosikiksi taisi nousta ruotsalaisen alkoholiliikkeen näkemys aiheesta. Tänään kuitenkin viinin ominaisuuksia paljon tärkeämpää oli seura ja tulevien päivien etukäteisilakointi.

VUOSISADAN KEITTOKIRJA on kyllä vielä tavallaan ihan pätevä teos, vaikka se onkin ulkoasultaan vanhahtava ja harvat ruokakuvat ovat melko latteita ja epäinformatiivisia. Reseptiluetteloa selatessa kuitenkin huomaa, että kyllä sieltä monta ohjetta löytyy, jos tarve ilmenee. Tämä teos saa jäädä kirjahyllyyni vaikkapa muistuttamaan siitä, miten olen ruoanlaittajana kehittynyt ja myös siitä, että kylläpä aika rientää. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki postaukset, jotka liittyvät tähän ku-ite-tekee-Minnan toissakesänä aloittamaan keittokirjahaasteeseen. Sieltä löytyy nyt jo 26 postausta tästä aiheesta, haaste on omalta osaltani vasta alussa, varmaan 150 pitäisi saada kasaan, että voisin sanoa haasteen tulleen valmiiksi. 

Matkintaa CampaKeittiössä – grillattua kaalia ja ranskankermaa

Syksyisen skandireissun lopulla söimme mukavan päivällisen Tukholmassa Kagges-nimisessä ravintolassa. Siellä oli ensimmäisenä ruokalajina kaali ranskankerman ja lohen mädin kanssa. Se oli yhdistelmä, joka ei olisi koskaan tullut mieleeni tehdä, mutta sellaisen saatuani halusin kokeilla onnistuisiko se kotioloissa lähellekään yhtä hyvin. En tiedä miten kaali oli ravintolassa tarkalleen ottaen valmistettu, mutta tuumin sen saaneen jonkunlaista marinointia ja maustamista etukäteen. En myöskään tiedä/muista mitä hauskaa murusta esikuvassa oli lautasella, kotitekoiseen annokseeni tuli paahdettua ruisleipämurua. 

Grillattu kaali ranskankerman ja lohen mädin kanssa

• 2 viipaletta valkokaalia
• puolikkaan sitruunan mehu
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• sokeria
• ranskankermaa
• lohen mätiä
• kuivaa ruisleipää
• ruskistettua voita

Halkaisin ensin malliston pienimmän kaalin ja leikkasin puolikkaasta kaksi ohutta viipaletta niin, että niihin jäi kantaosa. Se pitäisi viipaleet kasassa kypsentämisen aikana. Lopulle kaalille täytyy tässä keksiä käyttöä, kääryleitä siitä ei enää saa, ei ole tarpeeksi isoja kokonaisia lehtiä halkaisun takia. Valelin kaaliviipaleet oliiviöljyllä ja sitruunamehulla ja ripotin niille suolaa, pippuria ja ihan vähän sokeria. Annoin niiden ässehtiä lautasella sen aikaa, kun muuten valmistelin ateriaa. 

Ruskistin voita vähän enemmänkin kuin ohjeessa tarvittiin, en ihan gheeksi asti, mutta noin vartin verran. Annoin voin kiehua maltillisesti pienessä paksupohjaisessa kattilassa ja kun siitä alkoi tulla pähkinäistä vienoa tuoksua ja pohjalle muodostua tummia murusia, kaadoin voin purkkiin varoen pohjalla olleiden murujen päätymistä purkkiin. Voi olisi voinut mennä hieman tummemmaksikin, mutta varoin polttamasta sitä. 

Kuumensin kaasuliekin päällä parilalevyn ja sutikoin sille oliiviöljyä. Kun levy oli kuuma, nostin kaaliviipaleet kypsymään. Käänsin niitä kerran pari varovasti lastalla, halusin niiden pysyvän kasassa. Kypsyysaste olisi voinut mennä aavistuksen pitemmällekin, mutta hain nättiä väriä ja grillauskuviota. 

Antti leikkeli kuivahtaneesta ruisleivästä pieniä kuutioita, joita vielä hienonsimme Bamixin minimyllyllä rouheeksi. Otin ruskistettua voita lusikallisen pannulle ja paahdoin leipämuruja hetkisen pannulla. Jätin muruset lautaselle odottamaan ja melkein unohdin ne annoksesta, ensimmäisistä kuvista ne jäivätkin pois, mutta onneksi lautanen oli ruokapöydällä ja huomasin ne ennen kuin oli myöhäistä. 

Sekoitin ranskankermaa purkissaan hieman ja lusikoin sitä kunnon kasan lautaselle. Levitin ranskankerman huolettomuutta tavoittelevaksi lätäköksi. Nostin grillatun kaaliviipaleen lautaselle, lusikoin hieman lohen mätiä ja ruskistettua voita mukaan. Viime tipassa muistin ne leipämurutkin. Lisänä meillä oli palaset pannulla paistettua lohta. 

Tykkäsimme tästä versiosta oikein paljon, kaali olisi voinut olla maustetumpaa tai pehmeämpää, mutta toisaalta se oli hyvää noinkin. Ranskankerma ja mäti yhdessä grillatun kaalin kanssa ovat todella hyvä yhdistelmä eikä lohikaan ollut riitasointu lautasella. 

Kaappientyhjennysvohveleita

Menossa ovat olleet jälleen kaappientyhjennysviikot, olemme ostaneet mahdollisimman vähän ruokaa ja käytämme kaikenlaisia loppuja, pikkupussukoita ja purkinpohjia. Viime sunnuntaina söimme vohveleita, joiden päälle kasasimme herkkuja siihen malliin, ettei olisi arvannut olevan kaapintyhjennysruokaa. 

Juustoiset vohvelit (6 kpl)

• 2,5 dl maitoa
• 1 kananmuna
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/4 tl ruokasoodaa
• 1/2 tl suolaa
• 2 rkl sulatettua voita
• 0,5 dl raastettua parmesaania, gruyereä tai muuta mieluista juustoa
• hieman voita paistamiseen

Päälliset

• viiriäisenmunia + tryffelisuolaa
• jokiravunpyrstöjä
• muikun mätiä
• punasipulia
• turkkilaista jogurttia
• sitruunamehua
• suolaa ja pippuria

Aloitin tekemällä vohvelitaikinan turpoamaan. Sekoitin kaikki ainekset lukuunottamatta paistamisvoita pienessä kannussa tasaiseksi taikinaksi. Taikinan tekeytyessä keitin viiriäisenmunia ja kuorin ne keittokattilassa, kun ne olivat valmiita. Laskin kattilaan kylmää vettä ja siellä veden alla viiriäisenmunat saa helposti kuorittua ilman, että menee hermot. Halkaisin munat juustolangalla puolikkaiksi. 

Laitoin pieniin astioihin silputtua punasipulia, muikunmädin, hieman jokiravunpyrstöjä ja viimeiseen kuppiin valutettua turkkilaista jogurttia suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla maustettuna. Meillä ei ollutkaan yhtään smetanaa, joten korvasin sen tällä paksulla jogurtilla. 

Kuumensin vohveliraudan ja sutikoin paistokoloihin hieman voita. Meidän vohveliraudalla tulee kaksi vohvelia kerrallaan ja lusikoin niille kaksi suurta lusikallista taikinaa. Painoin kannen kiinni ja koitin malttaa odottaa merkkivalon vaihtumista, en koskaan muista kumpi pitää palaa missäkin vaiheessa, punainen ja vihreä valo. Tällä kertaa en laittanut liikaa taikinaa kuin viimeiseen erään, mutta tulva ei ollut kovin paha. Vannon, että siivosin raudan paistamisen ja jäähtymisen jälkeen kunnolla.

Annokseen lusikoimme mieluisia päällisiä, lue: kaikkia. Jaksoimme kumpikin kaksi vohvelia, joten kaksi jäi tähteeksi. Voisin vielä kolmanneksen pienentää taikinaa niin, että siitä tulisi neljä vohvelia yhteensä. Parmesaani maistui mukavasti vohveleissa ja päällisissä nyt ei voinut mitään vikaa ollakaan. Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, koska minä voin. 

Yks riittää, kiitos – täytetyt köyhiscroisantit

Leipäpussiin oli jäänyt kaksi croisanttia, lauantaina aamiaisella söimme edellisillalta jääneet blinit loppuun ja eilen croisanteilla oli jo synttärit. Blinilisäkkeitä oli vielä hieman jäljellä, joten tein meille lämpimät täytetyt croisantit french toast-tyyliin. Yksi täytti niin tehokkaasti, että oli vain hyvä, ettei enempää olisi ollutkaan. 

Täyteen tungetut köyhiscroisantit kahdelle

• 2 kuivahtanutta croisanttia
• 1 kananmuna
• 2 dl maitoa
• voita paistamiseen

Täytteet

• 2 kananmunaa
• suolaa ja pippuria
• voita paistamiseen
• marinoitua sipulia
• lohipateeta
• smetanaa
• kirjolohen mätiä

Vatkaa kaksi kananmunaa kevyesti ja mausta suolalla ja pippurilla. Sulata pieni nokare voita pannulla ja kaada munamassa pannulle. Paista hennosti niin, että pinta hyytyy. Puolita ohut kanamunalevy, kääri puolikkaat rullalle ja nosta lautaselle odottamaan. 

Halkaise croisantit ja sekoita maitoon yksi kananmuna. Sulata lisää voita pannulla ja kasta croisanttipuolikkaat munamaitoon. Paista puolikkaita pari minuuttia puoleltaan. 

Nosta alapuolet lautasille ja siihen päälle munakasrulla. Lusikoi hieman lohipateeta pinnalle, sitten marinoitua sipulia, smetanaa ja kirjolohen mätiä. Nosta kansipuoli päälle ja tarjoa heti lämpimänä. Vähemmätkin täytteet olisivat piisanneet, tämä oli todella täyttävää, mutta hävikistä herkuksi-teemalla sain muutamat pikkujämät kulumaan. 

Lohipatee on muuten sitä samaa, mitä tein joulun alla Hannan Soppa-blogin ohjeella, tai teknisesti se oli Hannelen blogissa Hannan vieraskynäillessä siellä. Tein silloin tätä herkkua moneen pieneen purkkiin, joista osan pakastin ja tahna on edelleen aivan mainiota. Sipuliherkku on myös samaa kuin moneen kertaan eri yhteyksissä olen tehnyt. 

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Tähdenlennot-välilehdelle, samoin Pannukakut ja vohvelit-välilehdelle, sillä köyhiksetkin liippaavat riittävän liki  sitä aihepiiriä. 

Sibelius keittiössämme – vuotuiset blinit

Minna ku ite tekee-blogista aloitti viime kesäkuussa #suurikeittokirjahaaste-nimisen aktivointihankkeen, jossa osallistujat pyrkivät tekemään ainakin yhden ruokalajin jokaisesta omistamastaan keittokirjasta. Minä otin urakan omakseni juuri sen rentouden innostamana. Haasteella ei ole takarajaa ja muutenkin voi tehdä just niin kuin itse tykkää. Olen saanut listalleni tätä ennen jo 20 keittokirjaa, mutta jäljellä lienee vielä ainakin sata, ellei enemmänkin. 

Tällä kertaa päivällinen menee sekä #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, että tunnisteen revisited alle. Kyseessä on yksi niistä ruokalajeista, joita tulee tehtyä kerran vuodessa, korkeintaan kaksi. Muita tällaisia ovat esimerkiksi kaalikääryleet, taatelikakku tai paella. Nyt olivat vuorossa vuotuiset blinit. Olen aikaisemmin tehnyt niitä joko sauvajyväsen tai luimupupulan ohjeilla, mutta tällä kertaa otin ohjeen keittokirjahaastetta edistääkseni Risto ja Ritva Lehmusoksan kirjasta Jean Sibeliuksen pöydässä. Kirja tuli minulle tutuksi erään päivällisen seurauksena ja hankimme kirjan itsellemmekin. 

Bliniohje oli mukavan simppeli, muutenkin kirjan ohjeet ovat siinä mielessä hienoja, ettei niissä ole liian vanhahtavaa sanastoa, eikä sellaisia raaka-aineita, joita olisi vaikea saada. Olisin voinut älytä puolittaa ohjeen, mutta laitan sen tähän sellaisena kuin se mielenkiintoisia tarinoita sisältävässä monipuolisessa kirjassa on. Ohjeesta luvataan tulevan 10-15 bliniä riippuen siitä minkä kokoisia tahtoo tehdä. Minä tein aika pieniä ja paistoin kaikkiaan 14 noin 6 cm halkaisijaltaan olevaa bliniä ja säilöin noin 2,5 dl taikinaa vielä jääkaappiinkin. Blinit ovat todella täyttävää syötävää. 

Blinit niin kuin Jean Sibelius tahtoi ne lautaselleen

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 dl tattarijauhoja
• 5 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 20 g hiivaa
• 1 rkl voisulaa (no eihän se riitä, laitoin noin 50 g)
• 1 tl suolaa
• (kirkastettua) voita paistamiseen

Blinitaikina kannattaa laittaa alulle syömistä edeltävänä päivänä tai viimeistään sen aamuna. Minä tein taikinan tekeytymään heti, kun tulin aamulla yövuorosta kotiin. Minulla ei ollut tuoretta hiivaa, joten käytin sen sijaan noin 6 g kuivahiivaa. 

Lämmitin puolet maidosta (2,5 dl) ja sekoitin maitoon jauhot, hiivan, suolan, sulan voin ja erotellut keltuaiset. Valkuaiset laitoin kupposessa jääkaappiin odottamaan. Vispilöin seoksen tasaiseksi ja peitin kulhon suihkumyssyllä ja jätin sen pöydälle odottamaan iltapäivää. 

Noin 6 tunnin kuluttua jatkoin taikinahommia. Kuumensin lopun maidon (2,5 dl) melkein kiehuvaksi ja vatkasin valkuaiset vaahdoksi. Yhdistin molemmat taikinaan ja sekoitin sen tasaiseksi. Kirkastin noin 50 g voita. Antti teki kaikki tilpehöörit valmiiksi ja minä aloin paistohommiin. Kannattaa verhota itsensä isolla esiliinalla, etenkin jo päällä on lempparipaita. 

Kuumensin kaasuliekin päällä seitsemänkoloista Opan pannua, jossa viime keväänä paistoin ensimmäisen kerran blinejä. Sillä niitä tulee nopeaa tahtia ja pienet blinit ovat kivoja, niitä tuntuu jaksavan enemmän kuin suurempia. Lisäsin jokaiseen koloon teelusikallisen kirkastettua voita ja nostin pienen kauhallisen sakeaa blinitaikinaa paistumaan. Pienensin liekkiä pannun alla, etteivät blinit palaisi pohjastaan, kun keskellä oli vielä raakaa taikinaa. Kun yläpintaan alkoi tulla pieniä ilmakuplia ja pinta hyytyä, käänsin blinit ja paistoin toista puolta vielä minuutin, puolitoista. Valmiit blinit nostin peltilautaselle ja luritin niille vielä hieman kirkastettua voita, sillä sitä ei tule säästellä. Lopetin paistamisen kahteen pannulliseen, sillä jopa minä ymmärsin, ettemme jaksa ihan mahdottomia määriä. 

Blinien tilpehöörit

• 50 g kaviaaria
• 50 g kirjolohen mätiä
• marinoitua punasipulia
• punasipulia silppuna
• virolaisia maustekurkkuja
• smetanaa
• omenaa
• keitettyjä viiriäisenmunia 

Olemme ostaneet oikeaa kaviaaria muutaman kerran Tallinnasta, mutta parilla edellisellä reissulla sitä ei olekaan ollut tutuissa kaupoissa. Tämän kertaisella talvireissulla sitä löytyi sekä Solaris-kauppakeskuksen hienosta ruokakaupasta, että sataman lähellä olevasta uudistetusta Rimistä. Kummassakin kaupassa kaviaari oli pakattu hälytinlaatikkoon. Rimissä oli hämmästyttävä kaviaaritarjous, saimme purkin puoleen hintaan, jolloin 50 g purkki maksoi "vain" noin 25 euroa. Päiväystäkin oli vielä puoli vuotta jäljellä, joten mikään epätoivontarjous se ei ollut. Tänään avasimme toisen ostamistamme purkeista, toisen säästämme jollekin toiselle päivälliselle, ehkä kun on vieraita (mieluummin tuttuja) käymässä, että useampi saa nauttia tästä herkusta. 

Muuten meillä oli tavallisia lisäkkeitä erittäin hyvin onnistuneille, tattarisille ja voita tihkuville blineille. Minä jaksoin syödä kolme bliniä, Antti taisi syödä viisi tai kuusi. Loput pakkasin jääkaappiin, katsomme viitsiikö niitä syödä vielä huomenna aamiaisella. Lisäkkeet menivät kivasti, kirjolohen mätiä jäi hieman ja marinoitua sipulia tein alunalkaenkin kolmesta sipulista ja vakuumimarinoinnin jälkeen siirsin sipuliherkun tiiviskantiseen lasipurkkiin tulevien aterioiden lisäkkeeksi. 

Päivällisen juoma viileni jäälyhdyssä, ennen kuin oli aika sytyttää kynttilä lyhtyyn illan pimennyttyä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haasteaiheiset postauksemme. Pidin kovasti tästä haasteosuudesta ja tulen tekemään muitakin ruokia Jean Sibeliuksen pöydässä-kirjasta. 

Keltuaisconfit

Näin monen muun lailla joulun alla Silläsipulin upeat alkupalat, joissa oli tehty kananmunan keltuaisia confit-menetelmällä. Postauksessa oli selitetty tarkkaan kuinka Ravintola Lyonista tuttu annos oli toteutettu ja moni innostui siitä ja aikoi  kokeilla. Niin minäkin muiden mukana ja eilen toteutin kokeilun. Mitään niin jänskää en olekaan aikoihin kokannut, vaikka sifonin kanssa onkin tullut touhuttua ja tasalämpökypsennettyä yhtä jos toista. 

Kysyin vielä viime hetken neuvoja Merituulilta ja laitoin keltuaiset yöksi jäätymään. Meillä ei ollut sellaista muottia, joka Sipulilassa oli käytetty, mutta arvelin voivani käyttää espressokupeistamme pyöreäpohjaisimpia. Luonnollisesti räpeltelin ohjetta sen verran, että se pikkuisen muuntui.

Confit-keltuaiset paahdetulla ruisleivällä

• niin monta keltuaista, kuin haluat alkupaloja
• hyvälaatuista öljyä, minä käytin oliiviöljyä
• muutama hyvin ohut viipale tryffeliä
• ruisleipää
• graavilohta
• siianmätiä
• punasipulisilppua

Erottelin toissailtana keltuaiset valkuaisista ja koitin pitää ne mahdollisimman ehjinä. Kumosin ne erottelijasta espressokuppeihin. Säästin valkuaiset mahdollista marenkia varten. Laitoin kupit pakastimeen ja käytin koko yön nähden unia siitä, miten onnistuisin keltuaisteni kanssa. Toki samalla niissä unissa seikkailin Emmerdalen henkilöitten kanssa, eipä ole Cain ennen käynytkään meillä. Eikä taida tullakaan toiste, saimme aikaan mehevän riidan. Ovenkin paukautti mennessään melko rivakasti. On se temperamenttinen mies.

Eilen aamulla otin kupin kerrallaan pakastimesta ihmeteltäväksi. Mietin, että millä ilveellä keltuaiset oikein saisi kupeista ehjinä pois. Keraamiset kupit olivat tietysti hyvin kylmiä, enkä toivonut rikkovani niitä, sillä siitä tulisi sanomista. Lämmitin kuppien ulkopintaa varovasti lämpimällä vedellä ja talouden minimaalisimmalla nuolijalla pyöräyttäen keltuaiset lähtivät aivan nätisti ehjinä irti. Laitoin ne pieneen rasiaan, kaadoin päälle oliiviöljyä ja veistelin mukaan muutaman lastun tryffeliä, se kun tykkää kananmunasta ja toisin päin. Annoin keltuaisten sulaa rauhassa öljyssä ja kun oli aika syödä etualkupala, nostin keltuaiset paperin päälle varovasti lusikalla valuttamaan öljyn pinnastaan.

Otin pikkuleipämuotilla hieman keltuaisia suurempia pyörylöitä ruisleivästä ja paahdoin niitä voinokareen kanssa pannulla hetkisen molemmin puolin. Otin samalla muotilla graavilohesta pyörylöitä, jotka nostin leipäpaloille. Siihen päälle taiteilin sitten keltuaiset ja koristeeksi laitoin vielä pikkuisen nökäreen siianmätiä ja muutaman pikkupalan punasipulia. 

Nämä tosi pienet alkupalat olivat kyllä hienointa, mitä olen kotikeittiössä saanut aikaan pitkään aikaan, niin ulkonäön kuin maunkin puolesta. Leivän sopiva rapeus ja sitkeys oli mainio pari keltuaisen ihmeelliselle pehmeydelle. Se ei ollut aivan kiinteää, muttei kuitenkaan valuvaakaan. Muut tykötarpeet olivat siinä vähän sivuosassa, mutta tuomassa sopivaa suutuntumaa. Kerrassaan hieno kokeilu, kiitos Sillä Sipulille ja Ravintola Lyonille, joka on tällaista herkkua tarjonnut ja vieläpä auliisti kertonut miten se valmistetaan. Suosittelen kokeilemaan! Tryffeli ei maistunut kovin voimakkaasti, olisi saanut maistua enemmänkin. 

Mielitekoruokaa - blinit kolmannen kerran

Yksi pihan vakiotytöistä, ei ole joutunut pataan

Jotkut ruoat ovat selkeästi mielitekoruokia. Niitä ei tehdä niinkään siksi, että enpä nyt muutakaan keksinyt. Makaroonilaatikko on sellainen ruoka, voi se kyllä olla mielitekoruokakin. Eivät mielitekoruoat ole oikein niitäkään, että no kun näitä nyt just on kaapissa, pakko käyttää pois. Harvalla on vaikka juustofondueta varten kaikki ainekset kaapissa odottamassa ja leipä kuivumassa, kun sattuu se hetki, että nyt haluaa juustoähkyn. 

Mielitekoruoka on sellainen, mihin himo alkaa vaikka maanantaina, tulee mieleen, että olisipa kiva paistaa pizzoja, mitähän meillä olisi sitä varten. Tiistaina asia tulee mieleen uudelleen, kun kävelee pizzerian ohitse ja houkutteleva tuoksu leijuu nenään. Keskiviikkona katsoo työvuorolistaa, että milloin sitä olisi aikaa pistää pizzatehdas pystyyn ja torstaina kaupassa käydessään ostaa jo tuoreen hiivapalan ja laittaa taikinan illalla tekeytymään. Perjantaina on sitten pizzapäivä. Toinen vaihtoehto on, ettei jaksanut odottaa, vaan pyörähti jo tiistaina hakemaan pizzan pizzapaikasta, jonka ohitse kulki. Mielitekoruokia yhdistää myös se, että mieliteko menee sen tyydyttämisen jälkeen totaalisesti joksikin aikaa. Ei todellakaan tee mieli tehdä pizzaa muutamaan viikkoon, hitot, sehän on niin työlästäkin, eikä se ole kovin terveellistäkään ja pizzerian ohitse kulkee kevyin askelin useita kertoja. Kunnes taas... 

Jotkut mielitekoruoat ovat vahvasti sidoksissa vuodenkiertoon. Joulun alla alkaa salaperäisesti kinkku kiehtoa ja kylläpä syksyllä tekee mieli kaalikääryleitä. Ne kumpikaan eivät ole enpä nyt muutakaan keksinyt-ruokia, niin paistoinpa kinkun, tai tekaisimpa pikaisesti Mysin kääryleet. Yksi vahvasti alkuvuoteen liittyvä mielitekoruoka on blinit. Ravintoloissa on juuri otettu pois koristeet ja viety joululounaskyltit varastoon odottamaan ensi joulua. Niissä viritellään nyt bliniviikkoja. Minulla oli sellainen käsitys, että meilläkin syödään kotona blinejä vuosittain, mutta CampaSimpukan arkistoista löytyy vain kaksi bliniaiheista postausta. Eikä meillä tosiaankaan ole syöty blinejä salaa, älkää peljätkö! Varmasti moinen spektaakkeli olisi ikuistettu kuvin ja kertomuksin jokainen kerta. Niinpä olemme joko käyneet vieraissa tai sitten olleet ilman useana blogaanivuonna. 

Myös blinien tekeminen on useimmiten noin viikon mittainen prosessi. Jompikumpi näkee jossain kuvan blineistä, tai silmä osuu kaapissa olevaan tattaripussiin. Tulee mainittua, että pitäisikö ottaa ja paistaa vähän blinejä. Sitä suunnitellaan sitten ahkerasti muutama päivä ja sitten lopulta syödään vuotuinen setti. Tänä vuonna menimme kuitenkin ohituskaistaa. Eilen sanoin Antille aamupäivällä taikasanat, pitäiskö syödä blinejä ja hän kysyi koska. Miten olisi tänään? Ja eilen me niitä söimme, kyllä se onnistui ilman viikon tuumausta ja suunnitteluakin. Ihan hyvin onnistuikin. 

Olen löytänyt hyvän taikinaohjeen jo vuosia sitten, alunperin se on ystäväni sauvajyväsen suosittelema. Tällä kertaa puolitin ohjeen, koska meitä oli vain kaksi syömässä. Jostain syystä taikinaa tuli kyllä hurjan paljon, sain siitä yhtä monta suurta bliniä, kuin ennenkin. Voi olla, että käyttämäni kylmään nesteeseen liotettava englantilainen "puoli"kuivahiiva ei ollut siihen riittävä. Tai laitoin sitä liian vähän. Taikina oli ohuempaa kuin aikaisemmilla kerroilla. 

Blinit

• 0,5 l maitoa
• 1,5 dl tattarijauhoja
• 1 d vehnäjauhoja
• 1 tl puolikuivahiivaa (en tiedä onko sellaiselle suomenkielistä oikeaa nimeä, se on jääkaapissa säilytettävää hieman kosteaa murua, isompaa raetta kuin meikäläinen kuivahiiva paperipusseissa)
• 1 tl suolaa
• 2 keltuaista
• 2 valkuaista
• 0,5 dl voisulaa (sen määrää en pienentänyt, blinien pitää olla voisia)

Lämmitin jääkaappikylmää maitoa hieman ja sekoitin hiivan siihen, samoin jauhot ja suolan. Peitin astian kertakäyttösuihkumyssyllä ja lähdin asioille. Noin kuuden tunnin kuluttua sekoitin taikinan alkua ja yhdistin siihen sulatetun voin ja keltuaiset. Vatkasin valkuaiset tanakaksi vaahdoksi ja sekoitin vaahdon taikinaan nuolijalla pyöräyttävin liikkein, jotta taikinaan jäisi mahdollisimman paljon ilmaa. Paistoin blinit runsaassa voissa pienissä valurautapannuissa. Hieman ohuemmasta rakenteesta johtuen blineistä ei tullut ihan niin paksuja kuin olisin toivonut, mutta ne maistuivat hyviltä. 

Lisäksi meillä oli kirjolohen ja siian mätiä, silputtua punasipulia, venäläisiä kurkkuja hunajan kanssa, omenaa, smetanaa ja graavilohta. Myös pieni rasia hyvää, valmista kurkkusalaattia oli avattuna, emme olleet kaupassa ennen nähneet sellaista. Nyt mieliteko on täytetty ensi tammikuulle asti!

Näköjään olen kelpuuttanut blinit aiemminkin CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut-välilehdelle, joten sinnepä liitän tämänkin postauksen.