Tomaattivesisämpylät

No nyt on säästäväisyys huipussaan, vai mitä sanotte? Ei täällä vettäkään pistetä hukkaan, ei edes punertavaa tomaattien raastamisesta jäänyttä vettä! Tein muutama päivä sitten yksinkertaista tomaattiraastetta espanjalaiselle aamiaiselle ja raastamisesta jäi kulhon pohjalle 2,5 dl ihanan tuoksuista tomaattilientä. Kaikki siemenet olivat jääneet siivilään, joten liemi oli kirkasta ja kauniin väristä. Laitoin liemen purkkiin ja purkin jääkaappiin. Tänä aamuna muistin, ettei meillä ole yhtään leipää talossa ja pian oli minulla pieni sämpylätaikina nousemassa.

Tomaattivesisämpylät (8 kpl)

• 2,5 dl tomaattien raastamisesta jäänyttä siivilöityä lientä
• 1 pussi kuivahiivaa (puolikaskin olisi riittänyt 11 gramman pussista)
• 1 tl suolaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 1 tl hunajaa
• noin 6-7 dl vehnäjauhoja
• noin 0,5 dl ruisjauhoja (ihan huvikseen ja pussinpohjaa vähentämään)

Sekoitin kaikki ainekset yleiskoneessa taikinaksi, lisäsin jauhoja vähitellen. Taikina kohosi kulhossa suihkumyssyllä peitettynä ensin noin 45 minuuttia ja sitten sämpylöiksi muotoiltuina vielä sen aikaa, kun uuni kuumeni kiertoilmalla 200 asteeseen. Uunissa oli kuumenemassa myös leipäkivi uunipellillä ja uunin alaosassa syvä uunipelti pientä vesitilkkaa varten.

Kun uuni oli kuuma, nostin leipäkiven uunista ja asettelin sämpylät kuuman kiven päälle. Nostin kiven pelteineen takaisin uuniin ja kaadoin alaosan pellille pienen kupillisen kylmää vettä tuomaan höyryä uuniin. Paistoin sämpylöitä noin 12 minuuttia, kunnes niiden pinta oli kauniin ruskea. Jäähdytin sämpylät ritilän päällä ja söimme niitä aamiaisella niin eilen tekemieni hillojen kuin voin ja juustonkin kanssa. Tomaatti maistui vienosti sämpylöissä ja tuoksui ihanasti talossa.

Koska Nairo ei ehtinyt kiireiltään pizzalle, söimme ne itse

Tänä sunnuntaina päättyy vuoden 2014 Giro d'Italia Triesteen Nairo Quintanan voittoon. Koitin muistella milloin kiinnitin ensimmäisen kerran huomiotani tähän pieneen kolumbialaiseen pyöräilijään. En muista sitä tarkalleen, mutta hänen erikoinen nimensä ja ujo hymynsä jäivät mieleeni. Tänään hän nousee voittajan korokkeelle ensimmäisen kerran suuressa ympäriajossa, enkä usko kenelläkään olevan siihen nokan koputtamista. 

Tänään loppuu myös neljäs Italia-haasteemme, jossa meidän oli tarkoitus keskittyä erityisesti pastaan. Enpä tiedä, voiko niin sanoa käyneen ja muutama hutipäiväkin osui mukaan erinäisistä syistä johtuen.

Päivällinen katettiin tänään hieman tavallista aikaisemmin, sillä Kammenpyörittäjän oli mentävä töihin ja varusmiehen takaisin Kajaaniin. Pohjoisen sukulaiset olivat vielä ilonamme ja päätimme tehdä pizzaa. Ostin eilen Annan kaupasta niitä parhaita pizzajauhoja ja keräilin erilaisia täytevaihtoehtoja jääkaapista. Käytin aikaa sitten ostamaamme leipäkiveä nyt vasta kolmannen kerran, se kyllä tekee ihmeitä pizzan pohjan rapeudelle. 

Seurasin pizzapohjajälkiä monen blogin kautta Suolaa&Hunajaa-blogiin (joka on muuten muuttanut omilleen juuri, muistattehan päivittää linkityksenne suosikkilistallenne, oma linkkaukseni vie jo uuteen blogiin, josta löytyvät onneksi myös vanhat postaukset) ja olinkin jo ajoissa taikinahommissa. Pizzailut oli tarkoitus ajoittaa noin kello viiteentoista ja luin Jonnan epistolan aiheesta aamulla varhain. Päätin tehdä taikinan jo ennen puolta päivää kohoamaan. En ole koskaan kokeillut niin pitkää kohotusta, kolmea tuntia. 

Tarkoitus oli paistaa kuusi pienehköä pizzaa, sillä pizzalapioni ovat melko pienikokoisia. Leivinkivi nopeuttaa paistamista, joten kuuden pienehkön pizzan paistamiseen ei menisi kohtuuttoman pitkää aikaa yhdellä uunilla.

Täytevaihtehdoiksi kokoilin jääkaapin aarteita, muunmuassa salamia, mozzarellaa, savulohta, sardelleja ja tähdenlentona grillattuja kanafileitä ohuiksi suikaleiksi leikattuna. Tuoretta tomaattia, kevässipulia ja oreganoa löytyi myös, eikä täytteitä ihan kauheasti näiden lisäksi tarvinnutkaan.

Tuplasin Jonnan kolmen pizzan taikinaohjeen ja hänen neuvoistaan vaivasin sen yleiskoneella, sillä varten vaivaus käsin melkein jauhokilolle ei houkuttanut.

Pizzapohja kuuteen keskikokoiseen pizzaan

• 6 dl haaleaa vettä
• puoli palaa tuorehiivaa
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 rkl suolaa
• 1 rkl sokeria
• noin 700 g 00-pizzajauhoja

Mittasin kaikki ainekset yleiskoneen kulhoon, jätin osa jauhoista vielä syrjään, lisättäväksi myöhemmin, mikäli tarpeen. Annoin koneen vaivata taikinaa pitkään, 10-15 minuuttia. Varoin tekemästä taikinasta liian kovaa, siksi annostelin jauhoja vähitellen. Taikinan lepäsi liinan alla kolmisen tuntia ja siinä ajassa se kohosi kolminkertaiseksi.

Vähän ennen pizzojen sommittelua keräsin kaikki täyteainekset saataville, viipaloin tomaatteja, raastoin juustoja, silppusin kevätsipuleita. Mieluummiin vähemmän, kuin enemmän. Kuumensin uuni niin kuumaksi kuin mahdollista, laitoin leivinkiven uunipellille ja uuniin heti uunin alaosaan kuumennuksen alkajaisiksi. Näin kivi olisi mahdollisimman kuuma, kun pizzojen paistamisen aika tulisi. 

Jaoin taikinan ensin puoliksi ja sitten puolikkaat kolmeen osaan, koittaen saada paloista samankokoisia. Otin yhden leivinpaperin kerrallaan leivinlaudalle ja sirotin sille hieman jauhoja. Painelin ensin taikinapalaa hieman litteämmäksi ja sitten kaulin sitä kevyesti niin, että siitä tuli silmämääräisesti noin pizzalapion kokoinen, jokaisesta tuli erimuotoinen, eikä mikään ollut läheskään pyöreä. Siirsin pohjan sivuun vielä hieman kohoamaan ja valmistelin kaikki muut viisi pizzapohjaa samalla tavalla. 

Kun kaikki kuusi pizzapohjaa olivat leivinpapereillaan valmiina odottamassa, aloitin täyttämisen. Levitin kaikille pari lusikallista tomaattikastiketta, seuraavaksi pienen kourallisen juustoraastetta ja sitten muita täytteitä vaihtelevasti. Lopuksi ripottelin päälle vielä juustoa kohtuudella, sen ei ole tarvis venyä ja paukkua. Pinnalle vielä hieman oreganoa. 

Liu'utin pizzan kerrallaan tulikuumalle leivinkivelle pizzalapiolta. Pizzan paistumiseen meni noin 7 minuuttia. Ujutin lapion leivinpaperin alle ja nykäisin pizzan pois uunista. Kolme lapiota oli sopiva määrä tähän operaatioon, minulla oli koko ajan pizza valmiina lapiolla odottamassa vuoroaan, yksi sai jäähtyä lapion päällä ja seuraavaa pääsi jo luisuttamaan lapiolle valmiiksi. 

Nyt Campakeittiö jää hieman tauolle haasteista. Tour de France alkaa 5.7., sitä ennen ajetaan niinikään Ranskassa Critérium du Dapihiné. Sen aikana saatamme jo ottaa pientä varaslähtöä Ranska-kokkauksiin, jos millään emme malta odottaa Tourin alkua. 

odottelemme vielä tämän vuoden karttaa

Leivinkiven ensikäyttö - pizzaa

Ostimme jo elokuussa Eiringiltä leivinkiven, jollaisen eduista ja hyödyistä olemme lukeneet usein esimerkiksi luimupupu-blogista. Koska olen ollut kaikki nämä viikot niin kiireinen saamaton, en ole vielä kokeillut kiveä sen enempää leivän kuin pizzankaan paistamisessa. Tänään asia korjattiin. 

Aamuvarhain seikkailin lueskelemassa leivinkiven käyttöönotosta ja varsinaisesta käyttämisestä ja päädyin brittikaupan sivulle ostoksille. Tilasin puisia lastoja, jolla pizzat ja leivät on ilmeisesti helppo siirtää kuuman kiven päälle. Tämänpäiväisiin paistoksiin niistä ei vielä ollut apua, mutta toivottavasti tulevaisuudessa.

Ymmärsin kiven käyttämisestä sen verran, että uusi kivi pyyhitään mahdollisen kivipölyn vuoksi kostealla liinalla ja annetaan kuivua. Uusi kivi kannattanee myös kevyesti öljytä tarttumisen estämiseksi. Näin tein ja samalla ihailin kiven suunnatonta kauneutta ja toivoin, etten heti kättelyssä halkaisisi kiveä ensikuumennuksessa, enkä myöskään pudottaisi kiveä varpailleni tai lattialle (tosin uusi keittiön lattia voisi kyllä kelvata minulle), tai polttaisi itseäni kiven kanssa touhutessani. 

Kivi mahtuu sopivasti regulaariuunimme pellille ja aloitin kiven kuumentamisen hyvissä ajoin ennen kuin mitään oli tarkoitus paistaa. En kyllä osaa sanoa onko kiven käyttäminen energiataloudellista vai ei. Osaako joku muu? Jos pelkkää kiveä pitää paistella hyvä aikaa ennen ruoan päätymistä uuniin, sähköä kuluu, mutta ehkä ruoka sitten äkisti valmistuukin? 

Laitoin uunin lämpenemään 250 asteeseen. Asetin kiven pellille ja pellin uunin alaosaan, painavaa hommaa, joten kannattaa ottaa tukeva ote, tässä vaiheessahan kivi ei tietenkään ole kuuma. Koska minulla ei vielä ollut niitä neliskanttisia lastoja, suunnittelin käyttäväni tekniikkaa, jossa valjastan henkikökohtaisen voimamieheni nostamaan kuuman kiven pelteineen uunista siksi aikaa, että saisin siirrettyä pizzan kiven päälle, leivinpaperi välissä. Teen sitten autenttisemmin, kun lastat saapuvat. 

Pizzapohjaan käytin tavanomaista ohjettani, jonka olen ottanut aikoja sitten Dino D'Acampon kirjasta Fantastico! Modernia italialaista ruokaa! Kaivelin jääkaappia sopivien hävikkituotteiden toivossa ja kyllähän niitä sieltä löytyi. Oli puolikas purkki hyvälaatuista tonnikalaa, oli kinkkua ja salamia. Juustokannikatkaan eivät eilen menneet loppuun. Kyllä niistä pizzat saataisiin aikaan. Kahden kiven kokoisen pizzan pohjaan käytin:

• 1 pussi kuivahiivaa
• 4,5 dl lämmintä vettä
• 600 g jauhoja
• ripaus suolaa
• 3 rkl oliiviöljyä

Tein taikinan aivan tavalliseen tapaan, ainekset sekaisin ja hieman vaivaamista, toistatunnin kohotus ja sitten leivinlaudalle pientä työstöä varten. Kaulitsin taikinan mitoitetuille leivinpapereille, joiden alla oli suht samankokoinen leikkuulauta. Levitin täytteitä maltilla, tomaattikastiketta, toiselle erilaisia kinkku- ja salamiviipaleita, toiselle tonnikalaa ja molempiin juustoa ja kirsikkatomaatin puolikkaita. Kun kivi oli kuumentunut noin kolme varttia, Kammenpyörittäjä nosti uunipellin kivineen päivineen pois uunista ja minä hivutin pizzan paperin päällä kivelle. Pelti takaisin uuniin ja sitten katsoimme tarkasti mitä alkoi tapahtua. 

Yleensä olen paistanut pizzoja kiertoilmalla 230 asteessa noin 12 minuuttia, nyt näytti siltä, että pohja paistui ja juusto suli noin 8 minuutissa. Taas pelti ulos uunista ja valmis pizza liu'utettiin jäähtymään leikkuulaudalle ja toinen pizza uuniin. Toimi aika kivasti. Kun molemmat pizzat oli paistettu, jäi kivi jäähtymään leikkuulaudan päälle, enkä koskenut siihen ennen kuin pitkän ajan päästä. Pitää etsiä hieman erilainen pohjaohje, sillä tämä käyttämäni pullistui hieman liikaa, eikä toivotunlaista rapeutta saavutettu. Kypsää kyllä tuli, mutta ohuempi pohja olisi mieleeni. Seuraavaksi kokeilen leivän paistamista leivinkivellä.

talven ensimmäinen jäälyhty

in action

Lisäys: Ruotsalaisen huumorin ystävät, muistakaa YLE Fem klo 21.00 Solsidan kausi 4 alkaa!