Croquettes de courgettes – kesäkurpitsapihvikkeet

En tiedä mikä olisi sopiva sana suomeksi, kun englanniksi sanotaan fritters, mutta eipä sillä ole niin merkitystä. Ohjeen tähän päivän ranskalaisuuteen otin täältä, taas. Vähän muuntelin, taas. 

Kesäkurpitsapihvit

• 1 pieni kesäkurpitsa raastettuna
• 1 kevätsipuli silppuna
• 3 pientä valkosipulinkynttä silppuna
• 30 g pala gruyèreä raastettuna
• 1 kananmuna
• 2 rkl vehnäjauhoja
• (0,5 tl leivinjauhetta, en laittanut, kun ei ollut)
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa ja basilikaa
• 1 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä

Ranskankermakastike

• 1 pieni purkki ranskankermaa
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa ja persiljaa

Raastoin kesäkurpitsan ja keräsin raasteen kanssa samaan astiaan kananmunan, silputut kevätsipulin ja valkosipulit, juustoraasteen, vehnäjauhot, yrtit, suolaa ja pippuria. Sekoitin tasaiseksi. Lähdeohjeessa puristeltiin kesäkurpitsaraasteesta nestettä pois, mutta minä jätin sen väliin. Paistoin 8 pientä pihviä/lettua voin ja oliiviöljyn seoksessa noin kolme minuuttia puoliltaan ja söimme ne ranskankermakastikkeen ja muutaman pienen ranskalaisen raakamakkaran kanssa. Tai me söimme ne kaikki, eivät  ne syöneet mitään. 

Tour de Francessa oli tasamaan etappi, jossa nopsin oli lopulta  Tim Merlier ja kokonaiskilpailun kärki pysyi muuttumattomana. Huomenna vielä ajetaan ja sitten on viimein lepopäivä. 

Fromage Fort

Kävimme aamulla Tampereella Tulintorin kauppakeskuksen Boulangerie Marcossa, se avautuikin ranskalaisittain varhain, jo kello 07.30. Ostimme hapanjuurileivän ja patongin. Eiväthän ne halpoja ole, mutta ei tarvitse ollakaan. 

Kotiin tultuamme tein meille nopeat uunissa paistetut juustoleivät, ohjeen nimi on Fromage Fort ja otin sen täältä. 

Fromage Fort

• erilaisia juustojen loppuja, comtea, gruyèreä, parmesaania, punakittijuustoa, brietä, tuhkajuovajuustoa yhteensä noin 150 g
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• pippuria

Laitoin uunin kuumenemaan 225 asteeseen. 

Leikkasin veitsellä erilaisten juustojen loput pienehköihin kuutioihin ja keräsin ne blenderin kannuun, kaadoin mukaan ensin puolisen desiä viiniä ja pikkuisen valkosipulimurskaa. Laitoin blenderin töihin ensin pulsella ja sitten yhtäsoittoa siksi aikaa, että juustoista muodostui tahna. Lisäsin vielä hieman viiniä ja pippuria ja jatkoin seloittamista. Kun massa oli melkoisen tasaista ja aika paksua, kaavin sen lasiseen säilytysrasiaan. 

Leikkasin hapanjuurileivästä neljä viipaletta ja levitin niille juustotahnaa, tästä määrästä kului noin puolet. Loput laitoin jääkaapin kylmimpään osaan tiiviillä kannella suljettuna. Paistoin leipiä uunissa leivinpaperin päällä pellillä noin 15 minuuttia, kunnes juusto oli osaksi imeytynyt leipään ja osaksi saanut kivoja paistopilkkuja. 

Kiersin vielä pippuria kuumien leipien päälle ja nyt jälkeenpäin mietin, että juustomassaan olisi sopinut hyvin pieni tilkka Kirschwasseria, sitä viinaa jota laitetaan juustofonduen terävöittäjäksi. Ehkä teen lisäyksen loppumassaan huomenna, kun paistan vielä yhdet leivät meille airfryerissä. 

Tour de Francessa oli taas vuorossa vuorietappi. Ehdimme katsoa siitä tallenteena loput 20 km. Vaikka Richard Carapaz ei ole suosikkilistallani, en nyt murjota, vaikka hän voittikin etapin. Nyt hänkin liittyi siihen porukkaan ajajia, jotka ovat kaikki voittaneet etapin kaikissa kolmessa Grand Tourissa. Kokonaiskilpailun johtajana jatkaa Tadej Pogacar. Enää on jäljellä neljä etappia ja toivon, että Tadej pitää pintansa. 

Crème Ninon & Torsades au Fromage

Eilen lintsasin niin pyöräilyn katsomisesta kuin kokkaamisestakin, olin yksin kotona ja vietin päivän aika lailla k-draaman parissa. Tänään oli toinen ääni kellossa, tein meille päivälliseksi kupilliset keittoa tuoreista herneistä ja siihen kaveriksi dijon-sinapilla ja gruyèrellä maustettuja lehtitaikinakierteitä. Ohjeet otin täältä ja täältä. Tein melkein kuin ohjeissa. 

Crème Ninon

• 2,5 dl tuoreita herneitä
• 1 uuden sadon sipuli
• 1 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 dl vettä
• suolaa ja pippuria
• 2 rkl voita
• 1 dl kermaa
• 1 tl oliiviöljyä

Leikkasin sipulin viipaleisiin, kuumensin kattilaa liekillä ja sulatin siinä nokareen voita. Kuullotin sipulia voissa muutaman minuutin ja lisäsin mukaan viinin, jonka keitin noin puoleen. Lisäsin mukaan veden ja herneet ja keitin tätä seosta viitisen minuuttia. Kumosin seoksen blenderin kannuun ja suurruuttelin tasaiseksi. Kaadoin kannuun kerman ja pari nokaretta voita. Käytin blenderiä vielä minuutin verran ja kaadoin keiton takaisin kattilaan. Kuumensin keiton uudelleen ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin keiton suuriin kahvikuppeihin, kiersin myllystä lisää pippuria ja lurittelin päälle pikkuisen oliiviöljyä. 

Juusto-sinappikierteet

• 4 pientä levyä lehtitaikinaa ohuemmiksi ja pitemmiksi kaulittuina
• 2 tl dijonsinappia
• 1 dl gruyere-juustoa raastettuna
• 1 kananmuna
• pippuria¨

Kuumensin uunin 215 asteeseen ja sivelin kahden kaulitun taikinalevyn pinnoille sinappia, siihen päälle ripottelin juustoraasteen. Jätin kapeat reunat ilman täytettä, sen reunan sivelin kananmunalla. Nostin täytetylle levylle toisen paljaan taikinalevyn ja painoin kevyesti taikinalevyjä kiinni toisiinsa. Leikkasin veitsellä pitkittäin taikinalevyt kahteen osaan ja kiersin varovaisesti kapeat levyt kierteelle. Voitelin pinnat kananmunalla ja paistoin kierteitä noin 15-20 minuuttia. Leikkasin ne annoksiin puolikkaiksi, sillä niistä tuli melkoisen isot. Toiset kaksi kierrettä jäi vielä iltapalaksi. Keitto oli hyvin kevyen raikasta, eipä siinä oikein muuta makua ollutkaan kuin tuoreen herneen. 

Tour de Francen eilinen etappi jäi huomiotta, mutta voittajaksi ajoi Pello Bilbao ja kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut. Tänään massakirin nopein oli taas Jasper Philipsen, Se oli hänelle jo neljäs voitto tässä kisassa. Keltapaidassa jatkaa Jonas Vingegaard ja 17 sekuntia perässä on Tadej Pogacar. 

Chorizo mac & cheese

Eilen La Vueltassa ei ajettu kilpaa, joten me kävimme pienellä ajoretkellä. Minulla on kaunis uusi pyörä, joka avittaa menoani sähköisesti niin, etten jää jälkeen. Kävimme tänäänkin vähän pitemmällä lenkillä katselemassa uuden moottoritien valmistumisen vaihetta. Jos nyt kävisin vielä töissä, pääsisin melkein koko matkan kevyenliikenteen väylää pyörällä tai kävellen. 

Kävimme tarkistamassa onko torni edelleen paikallaan. On se. 

Ruokana meillä oli fuusioruokaa, mac & cheese jota maustoi chorizo ja manchego, joten espanjalaisuus on ainakin paperilla, eikö vaan? Otin ohjeen täältä, en ihan orjallisesti noudattanut sitä, mutta lähes, noin 85 %:sti. 

Chorizo mac & cheese

• 300 g kuivaa pastaa
• pieni nokare voita uunivuoan voiteluun
• puolikas kiemura chorizoa (noin 150 g)
• 2 pientä punasipulia (oma lisäykseni)
• 2 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 3 dl maitoa
• pieniä juustonokareita, manchegoa, gruyrea, parmesaania noin 100 g yhteensä raastettuna
• suolaa ja pippuria
• tuoretta persiljaa

Keitä pasta, kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa chorizo kuutioiksi ja sipulit ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Raasta juustot. Laita pannu kuumenemaan ja chorizokuutiot pannulle. Kun ne alkavat olla paahtuneita, lisää pannulle sipulit ja valkosipulit. Lisää rasvaa ei tarvita. Kun sipulit ovat mysiytyneet, sekoita mukaan vehnäjauhot. Kun jauhot ovat kunnolla sekoittuneet, kaada mukaan maito. Sekoita taas ja kastike sakeutuu pian, lisää hieman maitoa, jos arvelet, ettei kastike piisaa. Lisää mukaan juustoraasteet, jätä hieman pinnalle levitettäväksi. Kippaa mukaan valutettu pasta ja sekoita. (yhtä sekoittamista taas tämä kokkaus). Kaada koko sörsseli voideltuun uunivuokaan, tasoittele pinta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteet. Paista uunin keskikorkeudella noin 25-35 minuuttia, kunnes pinta on kauniin värinen. 

La Vueltassa oli tasamaan etappi ja sää tutun aurinkoinen, muttei ilmeisesti aivan niin kuuma kuin monena päivänä. Lepopäivän jälkeen ajajilla kulkee aina vähän miten kullakin, joillekin lepopäivä sopii, toisille ei niinkään. Massakirin nopein oli synttärisankari Fabio Jakobsen, tmä oli jo kolmas voitto tässä kisassa. Kokonaiskilpailua se vain johtelee Odd Christian Eiking. Huomenna on vuorietappi, josta on pitkä lähetys, toivottavasti oikealla selostuksella. 

Sienitäytteinen omeletti

Ranskalainen omeletti sopii aamiaiselle, mutta kyllä se lounaastakin menee, kuten meillä tänään. Otin ohjeen täältä, tosin hieman muutin ohjetta, vaihdoin vuohenjuuston kipakkaan gruyèreen. 

Marsalasienillä täytetty omeletti kahdelle 

Sienitäyte

• ruskeita herkkusieniä, noin 15 kpl (paketin loppu)
• 1 uudensadon punasipuli
• 1 rkl voita
• 0,75 dl marsalaa
• suolaa ja pippuria

Omeletti

• 4 kananmunaa
• 2 rkl maitoa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia
• raastettua gruyèreä
• 1 rkl voita

Perunalisäke

• 8 pientä perunaa
• 1 rkl voita
• suolaa ja pippuria

Laitoin perunat kiehumaan, paistoin ne lopuksi lisäkkeeksi, sillä kuvittelin, että meillä oli suurempikin nälkä. Silppusin sipulin ja leikkasin sienet viipaleiksi. Raastoin juuston. Kun perunat olivat kypsiä, otin ne lautaselle jäähtymään ja kun näpit kestivät, leikkasin ne viipaleiksi. 

Sulatin pannulla ruokalusikallisen voita, jossa kuullotin hetken sipulia. Seuraavaksi lisäsin pannulle sieniviipaleet ja paistoin niitä noin 5-10 minuuttia, kunnes ne olivat saaneet hieman väriä. Kaadoin pannulle marsalan ja sekoittelin. Annoin viinin kiehua kokoon ja maustaa sienet perusteellisesti. Lisämaustoin sienet vielä suolalla ja pippurilla ja kaavin seoksen peltilautaselle odottamaan, peitin sen huolellisesti foliolla.

Pesin pannun ja laitoin sille uuden lusikallisen voita, jossa aloin paistaa perunaviipaleita niin kauan, että niihin tuli hyvä rapea paistopinta. Samaan aikaa rikoin kananmunat kulhoon, vatkasin ne kevyesti. Lisäsin mukaan lorauksen maitoa, suolaa ja pippuria. 

Kuumensin soikean kalapannun, jonka arvelin soveltuvan myös omeletin paistamiseen. Laitoin pannulle voita ja sutikoin pannun sulalla voilla koko pohjan alalta ja myös hieman reunoja ylöspäin. Pienensin lämpöä pannun alla ja kaadoin kananmunaseoksen pannulle. Kallistelin pannua niin, että raaka munamassa alkoi hyytyä. Kun pinta oli lähes hyytynyt, otin paistetut sienet lautaselta ja levittelin ne omeletin päälle pitkittäin keoksi, jonka päälle ripottelin juustoraasteen ja ruohosipulia. Käänsin munakkaan reunat sienien päälle. 

Kokosin ruoan pitkälle vadille, jonka reunoilla oli salaatinlehtiä. Yhteisvoimin nostimme kolmella lastalla pitkulaisen munakkaan vadille, emmekä pudottaneet tai rikkoneet sitä, mistä olen iloinen. Reunoille nostelin paistettuja perunaviipaleita ja tomaatteja. 

Marsala oli maustanut sienet ihan täydellisiksi ja omeletti jäi oikeaoppimisen vaaleaksi. Perunoita ei olisi kyllä välttämättä tarvinnut, mutta ainahan sitä voi syödä hieman paistinperunoita. Emme nimittäin jaksaneet koko omelettia, kolmaskin syöjä olisi kyllä tästä tullut kylläiseksi. 

Minulla on ruokajuomana virolaista limsaa,
joka on melkein samanväristä kuin Antin ranskalainen siideri,
yövuoro esti minulta siiderit tänään.
Kuppeina vuosia sitten ostetut ranskalaiset perinteiset siiderikupit,
joita tavallisesti käytämme maitokahvikuppeina,
ihme ettemme ole rikkoneet niitä (vielä).

Tour de Francen yhdeksäs etappi oli mäkinen 170 km mittainen sunnuntailenkki. Ranskan kansallispäivän sää näytti oikein passelilta seurata kisaa reitin varrella, väkeä oli todella paljon. Ykkösenä maaliin ajoi toinen karkulaisista, Daryl Impey. Pääjoukko tuli maaliin melkein vartin myöhemmin ja kokonaiskilpailun kärjessä pysyi edelleen Julian Alaphilippe. Huomennakin ajetaan, lepopäivä on vasta tiistaina, mikä on huomaavaista, sillä sinä päivänä lähden vuotuiselle museomatkalle ystäväni kanssa enkä ehtisi katsoa kisaa. 

Täytetyt kesäkurpitsaveneet

Tänään ei kyselty ranskalaisuuden perään sen enempiä, sanon vain, että tämä oli taas courgettea. Menin iltapäivällä töihin ja ruoka valmistettiin jo puoliltapäivin ja kyseessä oli vieläpä oman kulatungan satoa.  Löysin kyllä jotain rankalaisten blogien kesäkurpitsojen ohjeita, mutta tein lopulta omasta tai asiakkaan päästä. 

Täytetyt kesäkurpitsaveneet kahdelle

• 1 keskikokoinen kesäkurpitsa 
• 1 uuden sadon punasipuli varsineen
• 6 keskikokoista ruskeaa herkkusientä
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 2 paksua viipaletta savustettua pekonia
• pieni keko raastettua cheddaria
• pieni keko raastettua gruyèreä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Halkaise kesäkurpitsa pitkittäin ja kaavi terävällä lusikalla (käytin melonikauhaa) kurpitsojen sisukset pois niin, että saat aikaan veneet. Sivele veneitten pohjalle hieman oliiviöljyä ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Laita veneet vuokaan ja vuoka uuniin noin 15-20 minuutiksi esipaistumaan. Nosta vuoka jäähtymään. 

Silppua kurpitsojen keskuspalat, sienet, sipuli ja pekoni ja paista seosta sen aikaa, että pekoni rapeutuu ja muut ainekset kypsyvät. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Raasta juustot valmiiksi. Lusikoi esipaistettujen kurpitsaveneiden keskelle täytettä ja sommittele päälle juustoraasteet. Paista veneitä noin 20-30 minuuttia, sen aikaa että juusto on houkuttelevan väristä.

Tour de Francen kahdeksas etappi oli mäkinen ja 200 km pitkä. En ehtinyt katsoa koko etappia, mutta sen päätyttyä lunttasin, että voittajaksi ajoi Thomas de Gendt ja keltaisen paidan otti itselleen takaisin Julian Alaphilippe. Huomenna on taas vuorossa mäkinen etappi, mutta vähän lyhempi kuin tänään, vaivaiset 170 km. Ja puoli kilsaa päälle. 

Tahti kiihtyy – juustofondue revisited

Viime vuonna teimme marraskuussa juustofondueta kuuden vuoden tauon jälkeen. Tänään meillä oli taas juustofondueta. Uudelleen, sanoisivat Teletapitkin. Pian meillä syödään juustofondueta viikoittain kunnes lääkäri kieltää sen ehdottomasti. Tässä kerrassa ei edelliskertaan ole oikein mitään uutta muuten kuin se, että pienensin edelleen ohjetta kahden juustoahneen tarpeisiin ja kirjaan muistiin määrät seuraavaa, todennäköisesti helmikuussa tapahtuvaa fondue-kertaa varten. Neuvot on edelleen Nanna-peräisiä, sillä mikäs hyvän ohjeen tappaa? Juustojen kanssa jouduin vähän tekemään kompromissin, kun en viistinyt lähteä keskustaan, vaan tyydyin marketin juustohyllyyn. 

Juustofondue kahdelle

• 120 g gruyèreä
• 180 g mustaleima-emmentalia
• pieni nokare punaleimaista emmentalia (koska sitä sattui olemaan)
• 2,5 dl kuivaa valkoviiniä
• 3 rkl Kirschwasseria
• 1 rkl maissitärkkelystä
• puolikkaan sitruunan mehu
• yrttikimppu, jossa rosmariinia ja persiljaa
• 1 valkosipulinkynsi
• mustapippuria
• muskottipähkinää

Lisäkkeet

• kuivahtanutta vaaleaa leipää
• kinkkua ja paahtopaistia muutama viipale
• paprikaa
• kurkkua
• pieniä maustekurkkuja
• kirsikkatomaatteja

Juustofondue ei tarvitse mitään muuta lisäkettä kuin leivän, mutta kun tarjolle laittaa jotain muutakin, edes aavistuksen kevyempää, ei ähky ole niin varma. Pienensimme koko aterian kokoa noin kolmanneksen viime kerrasta, mikä oli oikein hyvä määrä. Mikäli tarjolle laittaa muuta naposteltavaa, kannattaa ne sommitella valmiiksi ja sitten tehdä juustokastike. Näin pääsee heti syömään, kun juustokastike on valmista. Antti asetteli pitkulaiselle vadille (jota käytän melkein kaikkeen tarjoiluun nykyään) leikkeleet, kurkut, tomaatit, paprikan ja edellispäiväisen ciabattan palaset. Jokaisessa leipäpalassa on hyvä olla hieman kuorta, jolloin haarukka tarttuu siihen paremmin ja leipäpalalla on hyvä luututa fonduepadan pohjia. 

Raastoin juustot ja tein pienen yrttikimpun rosmariinista ja persiljasta, kiersin niiden varsien ympärille paistinarua. Kuorin valkosipulinkynnen ja hinkkasin kynnellä fonduepadan pohjaa ja reunoja. Sekoitin maissitärkkelyksen Kirschwasseriin. Se on kirkasta, aika pahanmakuista alkoholia, mutta se sopii hyvin juustofondueeseen. Kuvassa näette viime vuoden fondueta varten ostetun pullon, juuri puoli kaulallista meni silloin ja nyt toinen. Tämä tulee riittämään aika moneen padalliseen. Pullo on hieno!

Mittasin kuivan valkoviinin valurautaiseen pieneen fonduepataani, joka sopii käytettäväksi kaasuliedellä. Puristin mukaan puolikkaan sitruunan mehun. Jos sinulla ei ole sellaista pataa, jota voi käyttää liedellä, voit tehdä juustokastikkeen kattilassa ja sitten kaataa valmiin kastikkeen fonduepataan tarjoilua varten. Laitoin valkosipulinkynnen ja yrttikimpun viinin sekaan ja kiehautin viinin. Jätin yrtit ja valkosipulin muutamaksi minuutiksi hautumaan viiniin. Kalastin ne sitten pois ja lisäsin viiniin Kirschwasseriin sekoitetun maissitärkkelyksen samaan tapaan kuin suurustaisin kiisselin perunajauholla. Vispilöin seosta ja pidin alla pientä liekkiä. Viini sakeni hieman. Aloin sitten lisätä juustoraastetta kourallinen kerrallaan ja sekoitin koko ajan puulastalla padan pohjaa ja reunoja myöten, liekki kaiken aikaa kaikkein pienimmällä. Juusto suli kastikkeeseen vähitellen ja lopulta se oli kiiltävää, tasaista paksua juustomassaa. Maustoin sitä mustapippurilla (olen valmis sanomaan, että valkopippuri sopisi paremmin, mutta sitä taloudesta ei löydy) ja muskottipähkinällä. Lisäsuolaa juustofondue ei missään nimessä tarvitse, juustoissa on tarpeeksi suolaa. Sen huomaa vielä illallakin, kun vesilasillinen kelpaa. 

Kun kastike on valmis, se nostetaan padassa geelipolttimon päälle pöytään. Leipäpala keihästetään tikkuun ja kastetaan juustoon ja juuston kyllästämä palanen syödään. Tätä toistetaan niin kauan kuin jaksetaan ja muutaman kerran sen jälkeenkin. Kun pata on tyhjä, otetaan joku sopiva puulasta tai kauha, jolla padan pohjasta irrotetaan juustokuori. Kuvailin sitä viime vuonna sanoilla jonkun eläimen nahka ja voisin sanoa edelleen samaa. En ole varma onko se herkkua vai jotenkin vastenmielistä. Maistoimme sitä kumminkin. Tällä kertaa meillä jäi alle desin verran juustokastiketta, jonka kaavimme kuumasta padasta kompostikuppiin. Ei kannata ahtaa itseään liian täyteen juustoa. Se kostautuu tulevina päivinä. 

Joka kuudes vuosi

Siitä on varmaan ainakin kuusi vuotta, kun meillä on ollut juustofondueta, se oli aikana ennen blogia. Eikä meillä ole ollut sitä muutenkaan kuin sen yhden kerran. Muistan vieläkin sen ähkyn tunteen, jonka valtaan siinä hommassa jouduin. Tuli tunne, etten ehkä koskaan halua enää syödä juustofondueta. Aivan niin lopullinen tunne ei ollut, vaan tänään meillä oli juustofonduepäivä. Se vaati myös varustehankintaa, sillä meillä ei ollut sopivaa pataa enää, jossa juustokastiketta olisi hyvä valmistaa ja tarjota. Olin onneksi eilen Stokkan liepeillä, joten ostin sieltä pikkuruisen valurautaisen fonduepadan. Pistäkää merkille, että vastustin yli kaksi sataa maksanutta Le Creuset-pataa, vaikka se oli kyllä mahdottoman kaunis. 

Ohjetta etsin sitten sen verran, että googlehaku toi noin toisena hakutuloksena Nannan vuoden 2011 alussa tekemän perusteellisen postauksen juustofonduesta. Siihen aikaan CampaSimpukka oli vasta haave, mutta olin jo innokas kommentoija muutamissa ruokablogeissa, jostain syystä minulla oli höpsö nimimerkki Uusano, en muista enää miksi sellaista käytin. 

Tänään noudatin Nannan neuvoja minuksi aika kiltisti. Uusi patani on verraten pieni, joten hieman kutistin ohjetta ja toisessa kohtaa taas kasvatin, että juustokastiketta tuli tarpeeksi. Laitan määrät tähän ylös sen tähden, että muistan ensi kerralla noin vuonna 2021 minkä verran juustoja sun muita aineksia tarvitaan tuon kokoiseen pataan. Otin pari vinkkiä myös the pleasant little kitchen-blogista, jossa oli käytetty yrttikimppua aluksi maustamaan kastikepohjaa. Sieltä otin myös vinkit lisäkkeisiin. Katsokaa miten kauniita kuvia siellä on!

Juustofondue 2-4 hengelle riippuen lisäkkeistä ja nälästä

• 250 g oikein superhyvää Gruyereä
• 150 g Swiss-juustoa
• 100 g mustaleimaista Emmentalia
• 3 dl kuivaa valkoviiniä
• yrttikimppu rosmariinista, persiljasta ja basilikasta
• loraus sitruunamehua
• 2 tl maissitärkkelystä
• pieni loraus Kirschiä (on muuten ihan kamalan pahaa!)
• muskottipähkinää
• pippuria (unohdin)
• valkosipulin kynsi

Laita ensin esille kaikki muut tarjottavat, sillä kaiken on oltava valmista, kun juustokastike nostetaan pöytään. Meillä oli tarjolla erilaisia leikkeleitä, tomaatteja, omenaa, paprikaa, kirsikkatomaatteja, eilistä patonkia (toimii paremmin kuin aivan tuore) ja pretzeleitä paloiksi leikattuina. Muita kuin leipäpaloja ei ole tarkoitus uittaa juustossa, mutta on kiva napostella muutakin kuin leipää ja tuhtia juustoa, sillä tavoin on parempi mahdollisuus välttää kuuden vuoden mentaaliähky.

Raasta juustot valmiiksi ja tee yrteistä pieni kimppu, jonka sidot paistinarulla. Hankaa fonduepadan pohja ja reunat kuoritulla valkosipulin kynnellä. Sekoita maissitärkkelys Kirsch-tilkkaan. Mittaa viini pataan (jos patasi ei toimi liedellä, tee juustokastike ensin kattilassa ja kaada sitten valmiina fonduepataan) ja lisää sinne sitruunamehu ja yrttikimppu. Kiehauta seos ja anna yrttien maustaa viiniä hetkisen verran. Nosta kimppu pois ja lisää sinne maissitärkkelys-viinatilkka. Kuumenna hieman ja sekoittele. Ala lisätä juustoraastetta ja sekoita koko ajan. Jos näyttää siltä, että juustoseos alkaa leikata, lirauta vielä hieman sitruunamehua. Kun kaikki juusto on mukana ja kastike on riittävän paksua, mausta se muskottipähkinällä ja valkopippurilla. Minä unohdin pippurin, enkä muutenkaan koskaan käytä valkopippuria, mutta voisin kuvitella sen sopivan tähän. 

Jos teit kastikkeen suoraan fonduepataan, nosta se suoraan tarjoilutelineelle, jonka alle olet virittänyt polttimon. Millainen se nyt kenelläkin on, pelkkä lämpökynttilä ei riitä. Meillä oli sellainen geelipanos, joka oli pienessä foliovuoassa. Liekin suuruutta säädellään pienellä kääntyvällä kannella. Jos teit kastikkeen kattilassa, kaada se nyt pataan ja nosta tellingille. 

Sitten vain leipäpala tikkuun ja hämmentämään. Tuli padan alla pitää huolen, että juustoseos pysyy kuumana, mutta pohjaanpalamisen estämiseksi joka leipäpalalla pitää luututa pohjaa myöten. Pretzel oli hauska lisä, mutta sen kiiltävään kuoreen juustokastike tarttui paljon huonommin kuin eiliseen patonkiin. Annos oli meille vähän liian iso, kastiketta jäi pikkuisen, kun kertakaikkiaan ei jaksanut enää palaakaan. Hyvälaatuinen Gruyere maistui mainiosti, samoin muskotti. Padan pohjalle jäi aivan pieni rapea kuoripala, jonka maistoimme, sillä Nanna kertoi sen olevan se mahtavin herkku. Ja olihan se hauska, kuin jonkun eläimen maistuva nahka! (kuulosti aika kummalliselta)