Annoskokoinen tiramisu

Tiramisu on mieluisa herkku meille kummallekin, ei sitä silti tule tehtyä kovin usein. Jos meillä on perhepäivälliset, tiramisu on sopiva jälkkäri, silloin isompikin vuoka tulee syötyä ja voi antaa mukaankin rasioihin pakattuna. Tänään tein kaksi pientä tiramisua, kummallekin oman, sillä löysin niitä varten sopivat pienet lasiastiat kaupasta. Tähän ei mene paljon aineksia eikä aikaa. 

Persoonakohtaiset tiramisut

• 2 tuplashottia espressoa
• 8 savoiardikeksiä
• 1 dl kermaa
• puoli purkkia mascarponea
• 2 rkl tomusokeria
• 2 rkl Amarettoa
• kaakaota
• mintunlehtiä
• 2 mansikkaa

Antti teki minulle aamukahvin jälkeen kaksi shottia espressoa jäähtymään kuppiin. Kun kahvi oli jäähtynyt, kokosin tiramisut pieniin lasiastioihin. Ensin vatkasin kerman tomusokerin kanssa pehmeäksi vaahdoksi. Lisäsin mukaan marcarponen ja Amaretton ja sekoitin tasaiseksi. Katkaisin veitsellä kaksi savoiardikeksiä puoliksi ja leikkasin neljästä keksistä pienet palat pois päistä. Kumpaankin annokseen tuli siis neljä keksiä. Tämä riippuu astian koosta ja muodosta luonnollisesti. 

Kostutin ensin puolikkaat keksit ja asettelin kaksi kummankin annosastian pohjalle, levitin päälle mascarponemassaa ja tasoittelin pinnan. Sitten kostutin loput keksit ja asettelin ne astiaan mascarponen päälle, keskelle kokonaiset keksit ja reunoille hieman päistä lyhennetyt astian muodon mukaan. Siloittelin pinnalle loput mascarponeseoksesta ja päälle tummaa kaakaota ja siinä se sitten olikin. Nostin astiat jääkaappiin maustumaan. Tarjoilun koittaessa koristelit annokset pienillä mintun lehdillä jan mansikalla. 

Giro d'Italian kahdeksastoista etappi oli todella pitkä, yli 200 kilometriä. Suuri osa siitä oli tasaista ja irtiotto onnistui tälläkin kerralla, massakiri jäi tapahtumatta. Voittoon ajoi Alberto Bettiol ja parikymmentä minuuttia myöhemmin pääjoukon mukana maaliin ajanut Egan Bernal jatkaa kokonaiskilpailun johdossa. Huomista etappia on sääolosuhteiden takia lyhennetty.

Individualistiset Reblochon-lihamurekkeet

Täällä ollaan edelleen airfryer-innostuksen vallassa. Tällä kertaa kokeilin pieniä annoskokoisia lihamurekkeita. Käytin niitä samoja pieniä annosvuokia, joissa paistoin kakkuja ja muffineita (postaus huomenissa), ne ovat niin mainioita. Jääkaapista löytyi (enkä ollut varsinaisesti edes unohtanut) pieni pala Reblochon-juustoa, jota käytin hyvällä menestyksellä tartifletten valmistamiseen. 

Annoskokoiset Reblochon-lihamurekkeet (4 kpl)

• 450 g naudan jauhelihaa
• 1 kananmuna
• 1/2 punasipulia
• 2 pientä valkosipulinkynttä
• 1 rkl tomaattipyrettä
• suolaa ja pippuria
• kuivattua tomaattimurua
• voita sipulin kuullottamiseen ja vuokien voiteluun
• 1/4 pyöreästä Reblochon-juustokiekosta (noin 125 g)

1. Voitelin neljä pientä alumiinivuokaa ja laitoin ne jääkaappiin odottamaan. 
2. Silppusin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä voinokareessa pannulla muutamia minuutteja.
3. Kokosin kulhoon kaikki ainekset: jauhelihan, kananmunan, sipulit, tomaattipyreen, suolaa, pippura, tomaattimurun ja sekoitin taikinan tasaiseksi. 
4. Paistoin pannulla pienen koepalan taikinasta ja lisäsin sen jälkeen hieman suolaa ja pippuria. 
5. Jaoin taikinan neljään osaan ja pyöritin neljännekset palloiksi, jotka painelin kevyesti vuokiin, yhden kuhinkin. 
6. Leikkasin juustopalan ensin puoliksi poikittain ja sitten pehmeää juustoa pitkin pitkittäin, jolloin sain kahdeksasosan kokoiset halkaistut palat. 
7. Laitoin kuhunkin vuokaan juustopalan kuoripuoli päällepäin ja painoin sitä kevyesti. 
8. Nostin vuoat airfryerin koriin, laitoin lämpötilaksi 200° C ja ajaksi ensin vartin. 
9. Kurkistin vartin päästä ja lisäsin aikaa vielä kymmenen minuuttia.
10. Mittasin murekkeiden sisälämpötilan ja kun se oli 58 astetta, katsoin niiden olevan valmiita. Juusto jo kupli lupaavasti. 

Meillä oli lisäkkeinä oikein perinteisesti höyrytettyjä perunoita, porkkanoita, parsakaalia ja ruusukaalia.  Kastikkeen sekoitin turkkilaisesta jogurtista, sitruuunamehusta, teelusikallisesta dijon-sinappia ja kuivatusta persiljasta, suolaa ja pippuria tuli myös. Murekkeet irtosivat pienellä kapealla lastalla vuokistaan ihan mukisematta ja lopputulos oli mehukas ja juuri sopivan kypsä, ei kuivunut.