Galette complète bretonne – täytetty bretagnelainen tattarilettu

Galette complète bretonne on sellainen ruoka, jota tekee mieli syödä ainakin kerran Ranskassa ollessa, kyllä niitä muuallakin kuin Bretagnessa paistetaan ja galetteja on vaikka millaisilla täytteillä. En ole ihan tullut käsittämään milloin näitä sanotaan crepeiksi ja milloin galetteiksi, mutta eipä sillä niin väliä. Tämä oikein perinteinen kinkku-kananmunakombo on suosikkimme ja olemme syöneet niitä tämän parin Ranskan kuukauden aikana kaksi kertaa ravintolassa ja nyt omalla tontillamme. 

Olin jotenkin ymmärtänyt, että viimeistelyyn tarvittaisiin uunia, mutta eipä mitään, pannulla ja sähkökäyttöisellä paistolevyllä koko homma hoitui. Tiskiä tuli paljon ja kädet heiluivat, pätevä kölvi oli todella kullan arvoinen. Ja juusto meinasi sittenkin unohtua, mutta mainittu kölvi muisti tarkasti emmental-palan sijainnin jääkaapissa ja pelasti tilanteen. 

Galette complète bretonne kahdelle

• 2 valmista tattarilettua (aika suuria, noin 25 cm halkaisijaltaan)
• voita lettujen lämmitykseen, kananmunien ja sienien paistamiseen)
• 2 kananmunaa
• 2 aika suurta ruskeaa herkkusientä viipaleiksi leikattuna
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua
• raastettua emmentalia
• silputtua ruohosipulia
• suolaa ja pippuria

Otin esille Campingazin grillin, jota käytin nyt pannulla paistamiseen ja toiseksi sähkötason, jolla annokset mahtui kokoamaan. Kuumensin paistinpannua ja sillä nokareen voita, jossa paistoin ensin sieniä muutaman minuutin. Kumosin ne odottamaan kananmunakennoon, joka tulikin tällä kokkailulla tyhjäksi. Asetin leikkuulaudalle kinkkusiivut odottamaan. Sähkölevylle sutaisin hieman voita ja toisen isoista tattariletuista lämpenemään. Samalla paistoin paistinpannulla ensin yhden kananmunan niin, että keltuainen jäi kirkkaan keltaiseksi ja valuvaksi. Nostin kananmunan kinkkuviipaleen päälle ja laitoin toisen kananmunan paistumaan. 

Nostin sitten kinkkusiivun kananmunineen lämmittymässä olevalle letulle ja onneksi muistin sen juuston tässä vaiheessa. Raastoin hieman juustoa kananmunan päälle ja taittelin letun reunat niin, että kananmunan keltuainen jäi näkyviin. Pinnalle vielä muutama sienisiivu, pippuria, ihan vähän suolaa ja paljon ruohosipulia. Nostin annoksen lautaselle odottamaan (nyt oli lämmin sää paikallaan, ei ensin valmistunut annos ehtinyt jäähtyä) ja laitoin toisen letun lämmittymään. Sitten kananmuna olikin jo sopivasti paistunut ja nostin sen kinkkuviipaleen kanssa jälkimmäiselle letulle ja viimeistelin annoksen taas sienillä, suolalla, pippurilla ja ruohosipulilla. 

Maistui kyllä aivan niin autenttiselta kuin pitikin, mutta hurjan täyttävää on yksikin lettu. 

Tour de Francen seitsemäs etappi oli luonteeltaan flat ja siinä oli tiedossa massakiri. Sen nopein oli Tim Merlier ja kokonaiskilpailun terävin kärki säilyi ennallaan, Tadej johtaa ja Jonas on toisena.

Sibelius keittiössämme – vuotuiset blinit

Minna ku ite tekee-blogista aloitti viime kesäkuussa #suurikeittokirjahaaste-nimisen aktivointihankkeen, jossa osallistujat pyrkivät tekemään ainakin yhden ruokalajin jokaisesta omistamastaan keittokirjasta. Minä otin urakan omakseni juuri sen rentouden innostamana. Haasteella ei ole takarajaa ja muutenkin voi tehdä just niin kuin itse tykkää. Olen saanut listalleni tätä ennen jo 20 keittokirjaa, mutta jäljellä lienee vielä ainakin sata, ellei enemmänkin. 

Tällä kertaa päivällinen menee sekä #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, että tunnisteen revisited alle. Kyseessä on yksi niistä ruokalajeista, joita tulee tehtyä kerran vuodessa, korkeintaan kaksi. Muita tällaisia ovat esimerkiksi kaalikääryleet, taatelikakku tai paella. Nyt olivat vuorossa vuotuiset blinit. Olen aikaisemmin tehnyt niitä joko sauvajyväsen tai luimupupulan ohjeilla, mutta tällä kertaa otin ohjeen keittokirjahaastetta edistääkseni Risto ja Ritva Lehmusoksan kirjasta Jean Sibeliuksen pöydässä. Kirja tuli minulle tutuksi erään päivällisen seurauksena ja hankimme kirjan itsellemmekin. 

Bliniohje oli mukavan simppeli, muutenkin kirjan ohjeet ovat siinä mielessä hienoja, ettei niissä ole liian vanhahtavaa sanastoa, eikä sellaisia raaka-aineita, joita olisi vaikea saada. Olisin voinut älytä puolittaa ohjeen, mutta laitan sen tähän sellaisena kuin se mielenkiintoisia tarinoita sisältävässä monipuolisessa kirjassa on. Ohjeesta luvataan tulevan 10-15 bliniä riippuen siitä minkä kokoisia tahtoo tehdä. Minä tein aika pieniä ja paistoin kaikkiaan 14 noin 6 cm halkaisijaltaan olevaa bliniä ja säilöin noin 2,5 dl taikinaa vielä jääkaappiinkin. Blinit ovat todella täyttävää syötävää. 

Blinit niin kuin Jean Sibelius tahtoi ne lautaselleen

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 dl tattarijauhoja
• 5 dl maitoa
• 2 kananmunaa
• 20 g hiivaa
• 1 rkl voisulaa (no eihän se riitä, laitoin noin 50 g)
• 1 tl suolaa
• (kirkastettua) voita paistamiseen

Blinitaikina kannattaa laittaa alulle syömistä edeltävänä päivänä tai viimeistään sen aamuna. Minä tein taikinan tekeytymään heti, kun tulin aamulla yövuorosta kotiin. Minulla ei ollut tuoretta hiivaa, joten käytin sen sijaan noin 6 g kuivahiivaa. 

Lämmitin puolet maidosta (2,5 dl) ja sekoitin maitoon jauhot, hiivan, suolan, sulan voin ja erotellut keltuaiset. Valkuaiset laitoin kupposessa jääkaappiin odottamaan. Vispilöin seoksen tasaiseksi ja peitin kulhon suihkumyssyllä ja jätin sen pöydälle odottamaan iltapäivää. 

Noin 6 tunnin kuluttua jatkoin taikinahommia. Kuumensin lopun maidon (2,5 dl) melkein kiehuvaksi ja vatkasin valkuaiset vaahdoksi. Yhdistin molemmat taikinaan ja sekoitin sen tasaiseksi. Kirkastin noin 50 g voita. Antti teki kaikki tilpehöörit valmiiksi ja minä aloin paistohommiin. Kannattaa verhota itsensä isolla esiliinalla, etenkin jo päällä on lempparipaita. 

Kuumensin kaasuliekin päällä seitsemänkoloista Opan pannua, jossa viime keväänä paistoin ensimmäisen kerran blinejä. Sillä niitä tulee nopeaa tahtia ja pienet blinit ovat kivoja, niitä tuntuu jaksavan enemmän kuin suurempia. Lisäsin jokaiseen koloon teelusikallisen kirkastettua voita ja nostin pienen kauhallisen sakeaa blinitaikinaa paistumaan. Pienensin liekkiä pannun alla, etteivät blinit palaisi pohjastaan, kun keskellä oli vielä raakaa taikinaa. Kun yläpintaan alkoi tulla pieniä ilmakuplia ja pinta hyytyä, käänsin blinit ja paistoin toista puolta vielä minuutin, puolitoista. Valmiit blinit nostin peltilautaselle ja luritin niille vielä hieman kirkastettua voita, sillä sitä ei tule säästellä. Lopetin paistamisen kahteen pannulliseen, sillä jopa minä ymmärsin, ettemme jaksa ihan mahdottomia määriä. 

Blinien tilpehöörit

• 50 g kaviaaria
• 50 g kirjolohen mätiä
• marinoitua punasipulia
• punasipulia silppuna
• virolaisia maustekurkkuja
• smetanaa
• omenaa
• keitettyjä viiriäisenmunia 

Olemme ostaneet oikeaa kaviaaria muutaman kerran Tallinnasta, mutta parilla edellisellä reissulla sitä ei olekaan ollut tutuissa kaupoissa. Tämän kertaisella talvireissulla sitä löytyi sekä Solaris-kauppakeskuksen hienosta ruokakaupasta, että sataman lähellä olevasta uudistetusta Rimistä. Kummassakin kaupassa kaviaari oli pakattu hälytinlaatikkoon. Rimissä oli hämmästyttävä kaviaaritarjous, saimme purkin puoleen hintaan, jolloin 50 g purkki maksoi "vain" noin 25 euroa. Päiväystäkin oli vielä puoli vuotta jäljellä, joten mikään epätoivontarjous se ei ollut. Tänään avasimme toisen ostamistamme purkeista, toisen säästämme jollekin toiselle päivälliselle, ehkä kun on vieraita (mieluummin tuttuja) käymässä, että useampi saa nauttia tästä herkusta. 

Muuten meillä oli tavallisia lisäkkeitä erittäin hyvin onnistuneille, tattarisille ja voita tihkuville blineille. Minä jaksoin syödä kolme bliniä, Antti taisi syödä viisi tai kuusi. Loput pakkasin jääkaappiin, katsomme viitsiikö niitä syödä vielä huomenna aamiaisella. Lisäkkeet menivät kivasti, kirjolohen mätiä jäi hieman ja marinoitua sipulia tein alunalkaenkin kolmesta sipulista ja vakuumimarinoinnin jälkeen siirsin sipuliherkun tiiviskantiseen lasipurkkiin tulevien aterioiden lisäkkeeksi. 

Päivällisen juoma viileni jäälyhdyssä, ennen kuin oli aika sytyttää kynttilä lyhtyyn illan pimennyttyä.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan #suurikeittokirjahaaste-välilehdelle, jonne kerään kaikki haasteaiheiset postauksemme. Pidin kovasti tästä haasteosuudesta ja tulen tekemään muitakin ruokia Jean Sibeliuksen pöydässä-kirjasta. 

Mielitekoruokaa - blinit kolmannen kerran

Yksi pihan vakiotytöistä, ei ole joutunut pataan

Jotkut ruoat ovat selkeästi mielitekoruokia. Niitä ei tehdä niinkään siksi, että enpä nyt muutakaan keksinyt. Makaroonilaatikko on sellainen ruoka, voi se kyllä olla mielitekoruokakin. Eivät mielitekoruoat ole oikein niitäkään, että no kun näitä nyt just on kaapissa, pakko käyttää pois. Harvalla on vaikka juustofondueta varten kaikki ainekset kaapissa odottamassa ja leipä kuivumassa, kun sattuu se hetki, että nyt haluaa juustoähkyn. 

Mielitekoruoka on sellainen, mihin himo alkaa vaikka maanantaina, tulee mieleen, että olisipa kiva paistaa pizzoja, mitähän meillä olisi sitä varten. Tiistaina asia tulee mieleen uudelleen, kun kävelee pizzerian ohitse ja houkutteleva tuoksu leijuu nenään. Keskiviikkona katsoo työvuorolistaa, että milloin sitä olisi aikaa pistää pizzatehdas pystyyn ja torstaina kaupassa käydessään ostaa jo tuoreen hiivapalan ja laittaa taikinan illalla tekeytymään. Perjantaina on sitten pizzapäivä. Toinen vaihtoehto on, ettei jaksanut odottaa, vaan pyörähti jo tiistaina hakemaan pizzan pizzapaikasta, jonka ohitse kulki. Mielitekoruokia yhdistää myös se, että mieliteko menee sen tyydyttämisen jälkeen totaalisesti joksikin aikaa. Ei todellakaan tee mieli tehdä pizzaa muutamaan viikkoon, hitot, sehän on niin työlästäkin, eikä se ole kovin terveellistäkään ja pizzerian ohitse kulkee kevyin askelin useita kertoja. Kunnes taas... 

Jotkut mielitekoruoat ovat vahvasti sidoksissa vuodenkiertoon. Joulun alla alkaa salaperäisesti kinkku kiehtoa ja kylläpä syksyllä tekee mieli kaalikääryleitä. Ne kumpikaan eivät ole enpä nyt muutakaan keksinyt-ruokia, niin paistoinpa kinkun, tai tekaisimpa pikaisesti Mysin kääryleet. Yksi vahvasti alkuvuoteen liittyvä mielitekoruoka on blinit. Ravintoloissa on juuri otettu pois koristeet ja viety joululounaskyltit varastoon odottamaan ensi joulua. Niissä viritellään nyt bliniviikkoja. Minulla oli sellainen käsitys, että meilläkin syödään kotona blinejä vuosittain, mutta CampaSimpukan arkistoista löytyy vain kaksi bliniaiheista postausta. Eikä meillä tosiaankaan ole syöty blinejä salaa, älkää peljätkö! Varmasti moinen spektaakkeli olisi ikuistettu kuvin ja kertomuksin jokainen kerta. Niinpä olemme joko käyneet vieraissa tai sitten olleet ilman useana blogaanivuonna. 

Myös blinien tekeminen on useimmiten noin viikon mittainen prosessi. Jompikumpi näkee jossain kuvan blineistä, tai silmä osuu kaapissa olevaan tattaripussiin. Tulee mainittua, että pitäisikö ottaa ja paistaa vähän blinejä. Sitä suunnitellaan sitten ahkerasti muutama päivä ja sitten lopulta syödään vuotuinen setti. Tänä vuonna menimme kuitenkin ohituskaistaa. Eilen sanoin Antille aamupäivällä taikasanat, pitäiskö syödä blinejä ja hän kysyi koska. Miten olisi tänään? Ja eilen me niitä söimme, kyllä se onnistui ilman viikon tuumausta ja suunnitteluakin. Ihan hyvin onnistuikin. 

Olen löytänyt hyvän taikinaohjeen jo vuosia sitten, alunperin se on ystäväni sauvajyväsen suosittelema. Tällä kertaa puolitin ohjeen, koska meitä oli vain kaksi syömässä. Jostain syystä taikinaa tuli kyllä hurjan paljon, sain siitä yhtä monta suurta bliniä, kuin ennenkin. Voi olla, että käyttämäni kylmään nesteeseen liotettava englantilainen "puoli"kuivahiiva ei ollut siihen riittävä. Tai laitoin sitä liian vähän. Taikina oli ohuempaa kuin aikaisemmilla kerroilla. 

Blinit

• 0,5 l maitoa
• 1,5 dl tattarijauhoja
• 1 d vehnäjauhoja
• 1 tl puolikuivahiivaa (en tiedä onko sellaiselle suomenkielistä oikeaa nimeä, se on jääkaapissa säilytettävää hieman kosteaa murua, isompaa raetta kuin meikäläinen kuivahiiva paperipusseissa)
• 1 tl suolaa
• 2 keltuaista
• 2 valkuaista
• 0,5 dl voisulaa (sen määrää en pienentänyt, blinien pitää olla voisia)

Lämmitin jääkaappikylmää maitoa hieman ja sekoitin hiivan siihen, samoin jauhot ja suolan. Peitin astian kertakäyttösuihkumyssyllä ja lähdin asioille. Noin kuuden tunnin kuluttua sekoitin taikinan alkua ja yhdistin siihen sulatetun voin ja keltuaiset. Vatkasin valkuaiset tanakaksi vaahdoksi ja sekoitin vaahdon taikinaan nuolijalla pyöräyttävin liikkein, jotta taikinaan jäisi mahdollisimman paljon ilmaa. Paistoin blinit runsaassa voissa pienissä valurautapannuissa. Hieman ohuemmasta rakenteesta johtuen blineistä ei tullut ihan niin paksuja kuin olisin toivonut, mutta ne maistuivat hyviltä. 

Lisäksi meillä oli kirjolohen ja siian mätiä, silputtua punasipulia, venäläisiä kurkkuja hunajan kanssa, omenaa, smetanaa ja graavilohta. Myös pieni rasia hyvää, valmista kurkkusalaattia oli avattuna, emme olleet kaupassa ennen nähneet sellaista. Nyt mieliteko on täytetty ensi tammikuulle asti!

Näköjään olen kelpuuttanut blinit aiemminkin CampaSimpukan ylälaidan Pannukakut-välilehdelle, joten sinnepä liitän tämänkin postauksen.