Vuohenjuusto-parsabruschettat kahdelle

Nyt en taas muista mistä italialaisen ruoan kirjastani olen tämän ohjeen ottanut, otin kuvia monesta kirjasta ennen matkaa, että voisin kokonaisia kirjoja mukana kuskaamatta käyttää näiden Italia-viikkojen. Voisi olla, että ohje on Ella Kannisen kirjasta, jonka nimeäkään en nyt tähän hätään muista. Pahoittelen. 

Vuohenjuusto-parsabruschettat kahdelle

• 10 viipaletta patonkia hyvin vinottain leikattuna (ei ollut sopivaa limppumallista leipää saatavilla, mikä kuulostaa kummallliselta, kun sijaitsemme juuri Ranskassa)
• nippu vihreää parsaa, 18 kpl
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• 150 g purkki levitettävää vuohenjuustoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia, persiljaa ja basilikaa

Tein tämän aterian täältä Ranskasta ostetulla sähköisellä paistolevyllä, näimme niitä monilla leirialueilla pari vuotta sitten etenkin ranskalaisilla ja tuumimme, että tuollainen voisi olla hyvä meillekin, sillä olemme useimmiten sähköpaikoilla. Tuo ihan bulkkituote maksoi noin 25 €, eikä tarvitse olla yhtään fiinimpi. Sillä mahtuu tekemään kahdelle ruokaa todella hyvin. Olemme nähneet melkein metrin mittaisia levyjäkin joillakin, siihen mahtuu sitten enemmänkin ruokaa paistumaan. 

Ohjeessa parsat puolitettiin pitkittäin, minä en tehnyt sitä. Leikkasin patongin tosiaan vinoiksi viipaleiksi ja söimme aperitiiveiksi päätypalat voin kanssa. Sekoitin vuohenjuuston kupissa sitruunamehun, oliiviöljyn, yrttien, suolan ja pippurin kanssa tasaiseksi kastikkeeksi. 

Laitoin paistolevyn kuumenemaan ja lorautin sille hieman oliiviöljyä. Nostelin parsat toiseen päähän levyä kypsymään ja toiseen päähän leipäviipaleet. Kääntelin niitä kaikkia muutaman minuutin välein. Kun parsat olivat napakan kypsiä, ripotin niille suolaa ja pippuria. Nostelin leipäviipaleet tarjottimelle ja jaoin vuohejuustokastikkeen leiville. Nostelin parsat leipien päälle, kahteen riitti vain 1 parsa, mutta valkkasin ne paksuimmat niihin kahteen leipään. Yksinkertaista ja hyvää, mutta tietysti aivan väärään aikaan syöty. 

Tänään leirialueen pitäisi tulla täyteen, jo aamulla respan ovessa luki Complet. Ei kyllä näytä siltä vielä näin kuuden pintaan. Melkoisia saapumistapahtumia on kyllä nähty, kolmen auton seurue piti ensin metakkaa laittaessaan autojaan sopiviin asemiin. Yksi meinasi kaivautua pitchin hiekkaan perusteellisemminkin. Nyt tulometakka on vaihtunut viihtymismetakkaan, eli kaikki hyvin. 

Giro d'Italian seitsemästoista etappi oli taas vuoripitoinen. Meillä oli kisakatsomo ulkona markiisin alla. Pakko myöntää kokkaamisen, syömisen  ja campingkyttäämisen vieneen hieman huomiota kisasta. Mutta etapin voitti ilmeisen yllätyksellisesti sitä johtava Isaac del Toro. Hän johtaa kokonaiskilpailua edelleen ja toisena on Richard Carapaz 41 sekuntia perässä ja Simon Yates on kolmantena 51 sekuntia ykkösestä jääneenä. 

Sienibruschettat

Päivän italialainen ruokapanostus olivat ihanat syksyiset sienileivät. Otin niihin vinkkejä täältä. Tein näitä kaksi kummallekin.

Sienibruschettat (4 kpl)

• 4 viipaletta leipää
• 4 keväsipulia varsineen
• 1-2 valkosipulinkynttä
• 4 suurehkoa ruskeaa herkkusientä
• 1 rkl Marsalaa (oma lisäykseni ohjeeseen)
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita ja vähän oliiviöljyä
• jotain tuoretta yrttiä (meillä basilikaa)

Paahda leipäviipaleita kuivalla, kuumalla pannulla kummaltakin puolelta hetkinen, kunnes ne saavat hieman väriä. Nosta leivät pannulta ja peitä ne lautaselle odottamaan.

Lisää kuumalle pannulle hieman voita ja oliiviöljyä ja kuullota sipulisilppua ja viipaleiksi leikattuja valkosipulikynsiä pari minuuttia. Lisää pannulle viipaleiksi leikatut herkkusienet ja paista niitä molemmin puolin niin, että ne saavat kauniin värin. Jos tykkäät Marsalasta, lisää sitä pieni loraus antamaan sienille makua. Ei mitenkään välttämätöntä, mutta kiva lisä.

Laita paahdetut leipäviipaleet tarjoilulautaselle ja lurittele niille oliiviöljyä. Lastaa leipien päälle sipulia, valkisipulia, sieniviipaleita ja ripota pinnalle hieman suolaa ja pippuria, Koristeeksi vielä jotain tuoretta yrttiä. Olivat oikein hyvä alkupala!

Giro d'Italian  ensimmäisen lepopäivän jälkeen matka taas jatkui 177 km mittaisella etapilla. Vettä näytti satavan, ehdin katsoa noin 40 km lopusta. Nyt olikin aivan hurjan jännittävä ja hauska loppu, Peter Sagan otti ja voitti etapin repäisemällä itsensä yhden hengen massakiriin! Näköjään noinkin voi tehdä! Peterin kuiva kausi, yli 15 kuukautta edellisestä voitosta on nyt ohitse. Ai että. Kokonaiskilpailua johtaa edelleen João Almeida. 

Crostini – mitäpä muutakaan kuin mozzarellaa

Crostini on pikkuinen leipäpalanen, jolle kerätään niin paljon herkkuja, että suurella todennäköisyydellä osa päätyy rinnuksille ja lattialle. Mutta joskus on otettava riskejä. Eilen leipomani Juurakon Huldan leipä sopi tähän aamiaisherkkuun mitä parhaiten. Kuori oli keittiöpyyhkeen suojissa vietetyn yön jälkeen edelleen rapea ja sisus kohtuupehmoinen.

Crostini kahdelle

• vaaleaa leipää
• pieniä mozzarelapalloja tai yksi isompi viipaleiksi leikattuna
• kirsikkatomaatteja
• prosciuttoa
• ricottaa
• basilikaa
• timjamia
• oliiviöljyä
• pippuria
• voita

Kuumenna paistinpannu ja sulata sillä nokare voita. Paista leipäviipaleita hetkisen molemmin puolin. Jos tuntuu siltä, että palovaroitin kannattaa testata, tee kuten minä ja melkein unohda leivät pannulle. Toimii! Ehdin kuitenkin hätiin, leivät eivät ehtineet palaa. 

Sipaise leiville pikkuisen ricottaa ja aseta päälle ensin siivu prosciutto-kinkkua, sitten vuorotellen puolikkaita kirsikkatomaatteja, mozzarellapaloja ja basilikaa. Valuta pinnalle pikkuisen oliiviöljyä ja kierrä myllystä pippuria. Muutama oksa pehmeää timjamia vielä ylimmäksi ja herkku on valmis!

Giro d'Italia jatkuu tänään vapaapäivän jälkeen henkilökohtaisen aika-ajon merkeissä. Kilpailua johtava Nairo Quintana ei välttämättä nukkunut kovin hyvin, sillä hän ei ole aika-ajon erikoismies. Hänen johtoasemansa ei ole kovin vahva, vain 28 sekuntia Thibaut Pinotiin, joka on Nairoa paljon parempi aika-ajaja. Iltasella palaan päivän pyöräilytapahtumiin.

EDIT: Tom Dumoulin kiisi aika-ajon ykköseksi, että hujahti. Hän johtaa nyt kokonaiskilpailua ja pukeutuu huomenna miehekkääseen pinkkiin, kun 11. etappi ajetaan Toscanassa. Nairo Quintana putosi toiselle tilalle, muttei onneksi sen kauemmas. Eroa johtavaan Dumouliniin on reilut kaksi minuuttia. 

Burrata Nannan suosituksesta

Jokunen viikko sitten Nanna Kaikki äitini reseptit-blogista oli tehnyt kiinnostavalta kuulostavaa mozzarellajohdannaista, burrataa ja minä tein heti virtuaalisen muistimerkin aivoihini, että minä kans. Sittemmin tässä on ollut (muka)kiirettä, enkä ole ehtinyt palata Nannan postaukseen ennen tätä aamua. Muistin, että Nannan mukaan burratan pitää tekeytyä jääkaapissa yön yli, mutta arvelin pitkän päivän kelpaavan yhtä lailla. Niin minä aamusta heti ryhdyin burratahommiin. Näin se kävi:

• 2 palloa buffalomozzarellaa
• 1 l vettä
• 0,5 dl suolaa
• 2 dl kermaa
• ripaus suolaa

Ennen tarjoilua burrataan tulisi vielä:

• ripaus suolaa
• silputtua ruohosipulia 
• silputtua basilikaa
• (loraus kermaa, jos seos olisi liian paksua)

Kiehautin tuhdisti suolatun (se 0,5 dl) veden kattilassa ja käänsin liekin kattilan alta pois. Nostin mozzarellapallot lusikalla kattilaan ja annoin niiden lillua siellä kolme minuuttia, jonka jälkeen nostin ne lävikköön hetkeksi jäähtymään. Vain niiden pinta oli lämmin, sisältä ne olivat vain haaleita. Revin juustopallerot sormin suikaleiksi, jotka kokosin kulhoon. Musertelin niitä vielä pienemmiksi muruiksi ja sekoitin mukaan kerman ja hieman suolaa. Laitoin seoksen kelmulla peitettynä jääkaappiin "yöksi", eli työpäivän ajaksi. 

Iltasella järjestin meille mukavan yhteisen iltapalan burratan parissa. Otin ensin juustokulhon jääkaapista pöydälle lämpenemään. Leikkasin rapeakuorisen patongin vinottain viipaleiksi ja lurittelin paloille hieman oliiviöljyä ja ihanaista bruschetta-maustetta. Sekoitin isolla lusikalla juustomassaa, joka muistutti löysähköä raejuustoa, maustoin sen suolalla, pippurilla, ruohosipulilla ja basilikalla. Valmistin tomaattisen lisäkkeen, jonka aineksina olivat:

• 1 iso pihvitomaatti
• 2 pientä tomaattia, jotka eivät muistaneet nimeään, vaikka kysyin, punaisia ja pyöreitä olivat
• 1 pieni punasipuli
• ruohosipulia (anteeksi Nanna, aloin heti säveltää)
• basilikaa
• (valkosipulin kynsi, jota en laittanut, aamulla minulla on heti oppilas hoteissani, ei saa haista eiliselle)
• 1 rkl balsamicoa
• pippuria 
• oliiviöljyä

Leikkelin tomaatit karkeisiin lohkoihin ja sipulit silpuksi. Kuullotin sipulia hetkisen oliiviöljyssä ja lisäsin sitten pannulle balsamicon ja tomaatit. Annoin tomaattien hieman lämmetä pannulla ja maustoin lisäkkeen pippurilla, ruohosipulilla ja basilikalla. 

Grillasin oliiviöljyllä ja bruschetta-mausteella sipaistuja leipäviipaleita hetken aikaa. Kokosin isolle lautaselle lasipurkkiin lusikoidun burratan, lämpimän tomaattilisäkkeen, kasvihuoneesta kerättyjä salaatinlehtiä ja grillattuja leipäviipaleita. Kokoonnuimme keittiön pöydän ympärille ensimmäistä kertaa tällä viikolla koko perheellä ja söimme iltapalan makoisiin suihin. Samalla minä tenttasin nuorison kuulumisia ja he vastasivat totuttuun tyyliin, että ihan ok ja ei mitään erityistä.

Nanna oli oikeassa, burrata oli oikein mainio sörsseli, teini arveli syövänsä sen aamulla loppuun paahtoleivän päällä. Saattaa olla, että purkki kyllä tyhjenee illan pimetessä, jos tässä vielä "nälkä" yllättää. 

Girosta olemme ulkona kun västäräkit, sillä emme ole ehtineet katsoa eilistäkään etappikoostetta. Olen hieman käärmeissäni Eurosportin tämän vuotisesta Giro-politiikasta, sillä useimpina päivinä Selinit ovat päässeet ääneen vasta jälkilähetyksissä. Vaikka lontoonmurre luonnistuukin meiltä, ei se ole sama asia, kuin kuunnella Peterin ja Christianin selostuksia. Toivottavasti kesän seuraavissa kisoissa sama homma ei jatku. Kohta Kammenpyörittäjä saapunee sisälle kiinteistöön ja katsomme eilisen koosteen ja jollei nukkumatti meitä korjaa, lopuksi vielä tänäisenkin. 

Aina ei voi onnistua, mutta paikata voi - bruschettat

Olemme eläneet flunssan jälkeisen elämän ensimmäistä päivää, nenäliinoja menee enää paketti/perhe/päivä ja nuorin meistä on jo mennyt menojaan. Hyvä, että jollakin on sellaisia kuin hot date. Minun oli tarkoitus tehdä italialaista papu-tonnikalasalaattia ja teinkin. Aloitin minulle ominaiseen tapaan, liian myöhään. Tein pavuille, vääränlaisille, pikaliotuksen, koska hellävaraiseen ei ollut aikaa. Lopputulos oli hyvänmakuinen, mutta susiruma mössö, josta en todellakaan ottanut kuvaa. Kammenpyörittäjä lupasi syödä loput huomenna yövuorossa. Hän on niin kiltti.

Lisäksi meillä oli bruschettoja, joista sai kuvan, jolla todistan, että italiaiseen tapaan meillä on syöty! Leikkasin eilisen, ranskalaisessa kuitukankaisessa patonkipussissa säilytetyn patongin vinottain viipaleiksi. Kastoin leipäviipaleita oliiviöljyssä, johon olin ripotellut Eiringin paketissa ilmaisnäytteenä saamaani bruschettamaustetta. Grillasin leipiä molemmilta puolilta hetken aikaa, jonka jälkeen nostin ne vatiin päällystettäviksi. Lastasin leivät tomaattikuutioilla, mozzarellapaloilla, prosciuttosuikaleilla ja basilikasilpulla.

Girossa olemme nyt kaksi etappia jälkijunassa, alamme pian katsoa tallenteelta, mitä onkaan tapahtunut.