Ranskalainen raparperitäti

Tänään on ollut päivistä parhain, sillä meillä oli perhepäivälliset, ensimmäiset kuukausiin. Pääruokana oli isomman kaliiperin lasagne, jolla ei ole muuta tekemistä Ranskan kanssa kuin, että onhan Italia Ranskan naapurimaa. Jälkiruokana oli sitten enempi ranskalaista, nimittäin raparperikeikauskakku. Englanniksi kakun nimi oli Rhubarb Tatin Cake, olipa edessä vielä sana Simple, mutta ei tämä minusta ihan simple ollut. Tiskiä ainakin tuli jonkun verran. Ohje on Pardon your French-blogista. Siellä on tehty vaikka mitä ranskalaisen keittiön taikoja, en tiedä olenko aikaisemmin osunut tähän blogiin, mutta tästä lähtien varmasti oikein tähtään!

Raparperitäti

Raparperitäyte

• 2 pitkää tanakkaa raparperin vartta, noin 350 g
• 3 dl vettä
• 2,5 dl sokeria
• puolikkaan sitruunan mehu
• 0,5 tl vaniljatahnaa

Ensin tein raparperihommat. Valitsin 20x20 cm korkealaitaisen metallivuoan kakkua varten, sommittelin siihen leivinpaperista sisäpohjan. Sitten leikkasin raparperit 6 cm pätkiin ja paksuimpia paloja leikkasin sielä pitkittäin halki. Sommittelin ne ensin vuoan pohjalle tähän tapaan, että saisin käsityksen miten sitten ennen paistamista palat laittaisin. Tajusin sentään, että tässä palat ovat leikkuupinnat alaspäin, mutta lopullisessa asettelussa ne tulisivat sitten leikkuupinta ylöspäin. 

Keräsin kattilaan sokerin, veden, sitruunamehun ja vaniljan ja kuumensin lientä sen verran, että sokeri liukeni. Nostelin raparperipalat liemeen ja annoin niiden kiehua viitisen minuuttia miedolla liekillä. Sammutin liekin ja jätin palat liemeen kannen alle asettumaan. Niiden pitää antaa olla liemessä ainakin tunti, että kitkeryys taittuu makeudeksi, mutta niitä ei pidä keittää mössöksi, jolloin nätti asettelu ei onnistu. 

Tässä käytetty kakkutaikina ei ole sellainen kuin tarte tatin-leivonnaisissa yleensä on, siksi en sitä sillä nimellä kutsukaan. Mitat olivat ohjeessa cuppeina ja minä käytin järkeäni ja konvertoin alla olevaan tapaan. Minulla ei ollut myöskään ohjeessa mainittuja maitotuotteita justiinsa samoin, vaan käytin kermaa ja jätin soodan pois, koska ei ollut mitään hapanmaitotuotetta. 

Kakkutaikina

• 100 g pehmeää voita
• 2 dl leipurinsokerin ja fariinisokerin seosta
• 0,5 tl vaniljatahnaa
• puolen sitruunankuori raastettuna
• 2 kananmunaa
• 1,5 dl kermaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa

Ensin asettelin liemessä lionneet raparperipalat ruudukon muotoon valmisteltuun vuokaan leivinpaperin päälle. Palat pysyivät juuri ja juuri kasassa, yhtään pitempään ei olisi saanut keitellä. Kuumensin uunin 180 asteeseen. 

Vatkasin pehmeän voin ja sokerin vaahdoksi, yhdistin siihen ensin kananmunat, sitten kerman ja jauhot sekä leivinjauheen, sitruunankuoriraasteen ja suolan. Vatkasin vain sen verran, että ainekset olivat kunnolla sekaisin. Tällaista tahmeaa taikinaa ei kannata vatkata hirveästi, siitä tulee helposti sitkeää. 

Kaavin taikinan vuokaan raparperipalojen päälle ja levittelin varovasti, etteivät raparperit liikkuisi paikoiltaan. Paistoin kakkua uunin keskiosassa 40 minuuttia. Tällä kertaa kävi niin, että unohdin kakun kokonaan valmistellessani lasagnea, onneksi olin sentään muistanut laittaa ajastimen päälle. Yleensä kurkin ja sörkin kakkuja monta kertaa paistumisen aikana. Nyt havahduin vasta ajastimen piipitykseen ja kas, kakku oli juuri sopivasti kypsynyt. 

Nostin kakun ritilälle vuokineen ja kymmenen minuuttia odoteltuani kumosin kakun tarjottimelle ja poistin varovasti paperin. Ilokseni jokainen raparperipala pysyi paikallaan ja kakku näytti oli somalta. Sen kanssa meillä oli vaniljakastiketta, jonka valmistin tutulla ohjeella, jonka kopioin omasta postauksestani muutaman vuoden takaa:

Vaniljakastike

• 2 kananmunan keltuaista
• 50 g sokeria
• 3,3 dl kuohukermaa (koska Valion purkissa on sen verran)
• 2 tl vaniljatahnaa

Erotin keltuaiset valkuaisista ja laitoin keltuaiset kulhoon. Kaadoin mukaan sokerin ja vispilöin seoksen tasaiseksi. Kuumensin kattilassa kerman ja vaniljatahnan melkein kiehuvaksi. Kaadoin kuuman kerman parissa lorauksessa keltuaisseokseen ja vispilöin tasaiseksi. Aiemmin olen pessyt kattilan välillä, tällä kertaa jätin sen väliin. Kaadoin seoksen takaisin kattilaan ja kuumensin sen uudelleen niin, että kastike sakeni. Kaadoin kastikkeen lasipulloon ja laitoin sen jäähtymään. Muutaman tunnin vaniljakastike oli mukavasti jähmettynyt ja kun oli aika syödä jälkiruoka, sekoitin puutikulla kastikkeen juoksevaksi. (tämä päti siis tähänkin päivään, jolloin annoskuvaa en muistanut ottaa, kun oli niin kiva jutella kaikkien kanssa)

Tour de Francessa oli ensimmäistä lepopäivää edeltävä rutistus, 9. etappi. Kyseessä oli rankkaan loppunousuun päättyvä etappi ja sen ykkönen oli Michael Woods. Kokonaiskilpailun kärki pysyi samana. Tiistaina kisa jatkuu. 

Kotiruokaviikon sunnuntain keikauskakku

Upside down cake paistettiin liedellä  tai avotulella valurautapannulla 1800-luvun loppupuolella aikana, jolloin uuneja ei joko ollut käytettävissä tai niiden lämmönsäätely oli huonompaa, näin kertoo aiheesta löytämäni artikkeli. 1920-luvulla keikauskakku alkoi ilmestyä keittokirjoihin ja sittemmin sitä on tehty ahkerasti ainakin tuonne 1980-luvulle asti. Nykyään keikauskakkua voisi ehkä pitää kaikkien mummokakkujen isoäitinä, etenkin jos siinä on ananasrenkaita ja niiden keskellä cocktailkirsikoita. 

CampaKeittiössä on tehty aikaisemmin kolme kertaa keikauskakkua, niistä ensimmäinen on vuodelta 2014 ja siinä on käytetty appelsiineja. Toisella kerralla käytin sauvajyväsen ohjetta ja tein keikauskakun karpaloista ja sekin tapahtui vuonna 2014. Sitten pidin hieman taukoa kakkujen keikauttelussa, viime syyskuussa tein omenaista keikauskakkua, joka oli muistini mukaan ihan älyttömän hyvää. 

Meidän kotiruokaviikkomme sunnuntaina leivoin keikauskakun. En kuitenkaan tehnyt sitä ananaksella, koska minulla ei ollut cocktailkirsikoita. Eihän se olisi ollut ollenkaan sama laittaa vaikka oliivia ananasrenkaitten keskelle, eihän? Tai suurta kaprista? Olisi voinut olla eksoottista enkä tarkoita hyvässä mielessä. Ohjeen otin (sinne päin) taikinan osalta Ruutukokista, sen omenakakkuohjeen viereen olin kirjoittanut vuonna 1996 Tomin omenista. On siitä jo aikaa vierähtänyt, muistan että ne omenat saimme työkaverin ja nuoremman pojan kummisedän vanhempien kotipuutarhasta Lahdesta. 

Hedelminä käytin viimeiset kaksi nektariinia ja luumua, joita vielä hedelmävadissa oli vähitellen nahistumassa. Käsittelin ne aika samalla tavalla kuin alkuviikon portviinikastikkeessa kypsennetyt hedelmät. 

Keikauskakku nektariineista ja luumuista

Hedelmät

• 2 nektariinia
• 2 luumua
• 2 rkl voita
• 2 rkl fariinisokerin ja valkoisen sokerin sekoitusta
• 2 rkl hunajamaustettua konjakkia (en muista tuotemerkkiä, mutta se kai luokitellaan likööriksi)
• kanelia

Taikina

• 2 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 0,5 dl sulatettua voita
• 1 dl kermaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• ripaus kanelia

Käytin kakkuun irtopohjaista neliön muotoista metallivuokaa, jonka koko on noin 18x18 cm. Taittelin siihen leivinpaperia, jotta varmasti kakku irtoaisi kunnolla vuoasta. 

Leikkasin hedelmät 8 lohkoon. Laitoin pannulle voita ja sokeria. Kun ne olivat sulaneet, nostelin hedelmäpalat pannulle, lisäsin sinne ripauksen kanelia ja hieman hunajakonjakkilikööriä. Kääntelin hedelmäpaloja aika ajoin, ne saivat kypsyä miedolla lämmöllä taikinan tekemisen ajan.

Kuumensin uunin 175 asteeseen. Vatkasin kananmunat ja sokerin vaahdoksi, johon lisäsin sulatetun voin, kerman sekä jauhot ja niihin sekoitetut vaniljan, kanelin ja leivinjauheen. Sekoitin taikinan tasaiseksi. 

Asettelin hedelmät vuokaan leivinpaperin päälle ja niiden päälle taikinan. Levitin taikinan pienellä lastalla mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Paistoin kakkua uunin keskiosassa noin 35 minuuttia. Taikinakerros oli aika ohut, joten paistoaika ei ollut pitkä. Kokeilin tikulla kypsyyttä ja kun tikku oli pistoksen jälkeen puhdas, oli kakku valmis. 

Annoin kakun olla noin vartin verran ja sitten en enää jaksanut odottaa. Kumosin kakun tarjottimelle ja yhtä reunalla ollutta luumupalaa lukuunottamatta hedelmäpalat olivat paikallaan. Kakku jäähtyi kuvun alla iltaan asti, jolloin oli aika päättää CampaKeittiön kotiruokaviikko keikauskakkuun vaniljajäätelön kera. Melkoisen makeaa, joten pieni pala riittää tätä herkkua ja paluu keikauskakkujen maailmaan voi tapahtua sitten vaikka vuonna 2025. 

Gâteau tatin aux pommes – omenakeikauskakku

Keikauskakusta tulee mieleen 70-luku, ananasrenkaat ja cocktailkirsikat ananasrenkaitten keskellä. Nyt ei ole kyse sellaisesta kakusta vaan kuulema oikeinkin ranskalaisesta omenakakusta. Minä tein siihen pienen lisäyksenkin ranskalaisuutta lisätäkseni. Käytin tilkkasta calvadosta omenoitten hauduttamiseen veden sijasta. Ohjeen otin täältä, muunsin mittoja cupeista mitä suurimmalla tarkkuudella ja laitan ne muuntamani mitat tähän.

Ranskalainen omenakeikauskakku

Kakkuvuoka

• voita 18 cm irtopohjavuoan voiteluun
• sokeria voidellun vuoan "jauhottamiseen"
• palanen foliota varmuusvälineeksi

Omenat ja niiden kypsennykseen tarvittavat aineet

• 5 pientä kotimaista omenaa
• 2 rkl voita
• 6 rkl sokeria (käytin muscovadon ja leivontasokerin seosta)
• 3 rkl calvadosta (ohjeessa 2,5 rkl vettä)
• kanelia

Taikina

• 1,25 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 50 g voita sulatettuna
• 1,25 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljatahnaa

1. Voitele vuoka huolellisesti ja "jauhota" se sokerilla.
2. Kuori omenat ja leikkaa ne lohkoiksi.
3. Sulata pienessä kattilassa taikinaan tuleva voi ja jätä jäähtymään.
4. Sulata  omeniin tuleva voi pannulla ja lisää mukaan sokeri ja calvados (tai konjakki tai vesi).
5. Sekoittele ja anna kiehua. 
6. Kuumenna uuni 175 asteeseen. 
7. Lisää omenalohkot pannulle ja anna seoksen kiehua muutamia minuutteja, kunnes voi-sokeriseos kiehuu paksuhkoksi kastikkeeksi. 
8. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi, lisää mukaan sula voi ja vehnäjauhot, joihin leivijauhe on sekoitettu, mausta vaniljalla. Sekoita taikina tasaiseksi. (minä tein taikinan eri järjestyksessä kuin lähdeohjeessa, sillä tämä järjestys tuntui minusta toimivammalta ja ymmärrettävämmältä)
9. Kääri valmistellun vuoan ympärille ja pohjalle varalta palanen foliota, jos kävisi niin, että vuoan pohjan ja renkaan välistä karkaisi karamellisoitunutta kastiketta.
10. Lusikoi omenapalat pannulta vuoan pohjalle ja kaavi  mukaan karamellikastike. 
11. Kaavi taikina kulhosta omenien päälle vuokaan. 
12. Paista kakkua noin 30-35 minuuttia. (minun kakkuni oli kypsä juuri 30 minuutin paiston jälkeen)
13. Kokeile kypsyyttä tikulla, kun tikku on pistoksen jälkeen puhdas, on kakku kypsä.
14. Pyöräytä heti terävällä veitsellä kakun ja vuoan reunan välistä. 
15. Anna kakun levätä viisi minuuttia. 
16. Kumoa kakku lautaselle ja irrota rengas varovasti ja sitten vuoan irtopohja.
17. Jos joku omenapalanen ei ole halunnut irrota kakun mukana, ota se lusikalla ja palauta paikalleen. Ei se niin nokonuukaa. 
18. Syö jäätelön kaverina. 

Minulla omenalohkot olivat vähän kerääntyneet vuoan reunoille, kaadoin ilmeisesti taikinan sen verran reippaasti vuokaan ja ihan keskelle. Kannattanee kaataa hieman varovaisemmin ja ensin reunoille ja lopuksi keskelle. Mutta makuun ei vaikuttanut. Ja folio oli todellakin tarpeen, karamellikastiketta oli tihkunut vuoasta ja ilman foliota se olisi ollut uunipellillä ja ilman peltiä se olisi ollut vielä ritilällä ja uunin pohjalla. Kakku maistui aivan taivaallisen hyvältä calvados-tilkan kanssa etenkin, kun söimme sitä jo ennen pääruokaa! Söimme tähdenlentoja parilta aiemmalta päivältä sitten myöhemmin.

Tour de Francen neljästoista etappi oli luonteeltaan hilly, eli mäkinen. Kyllä siinä mäkiäkin oli ihan riittämiin ja pituutta 194 km. Peter Saganin joukkue jätti Sam Bennettin sen verran porukasta, että vihreän paidan metsästys on jälleen Saganin tähtäimessä taas aivan täysillä. Kokonaiskilpailun kärki ei muuttunut, Primoz Roglic jatkaa johtajana. Lopusta tuli taas niin jännittävä. Päivän etapin voittajaksi polki Søren Kragh Andersen. 

Karpalokeikauskakku

Aamuinen karpalostamisemme ei ollut niin satoisa, kuin olimme toivoneet. Joku oli ehtinyt suolle ennen meitä ja sehän on vain hyvä. On aina hienoa, että marjat luonnosta päätyvät jonkun ämpäriin. Meillekin riitti sen verran, että pieni ämpäri tuli lähes täyteen, noin 2,5-3 litraa. Kammenpyörittäjän uudet kumisaappaat tulivat testatuksi, enkä minäkään tällä kertaa kaatunut rähmälleni suohon. Vaihtelua. 

Halusin tehdä jonkunlaisen karpalojälkiruoan ja päädyin kakkuun. Löysin ensin kivalta vaikuttavan ohjeen amerikkalaisesta blogista, mutta sen kanssa olisi pitänyt alkaa yksikköjen muunteluun ja ainesmäärien muutteluun sopivaksi käyttämälleni vuoalle. Niinpä hylkäsin ohjeen ja naputtelin TOP-100 Ruokablogit-sivun hakuun sanan keikauskakku ja pian olinkin löytänyt mieleiseni ohjeen. Se löytyi muutenkin tuikitutusta sauvajyvänen-blogista. Siellä oli tehty raparperikakkua, mutta arvelin ohjeen toimivan myös karpalon kanssa. Muunsin ohjetta sen verran, että käytin fariinisokerin sijasta muscovadoa. 

Karpalokeikauskakku

Vuokaan:

• 50 g voita
• 2 dl muscovadosokeria
• 3 dl karpaloita
• pieni sipaisu voita vuoan reunoihin

Taikina:

• 150 g pehmeää voita
• 2 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljatahnaa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Laita vuoan pohjalle voi ja muscovadosokeri (tai fariini, jos sitä käytät). Laita vuoka lämpenevään uuniin muutamaksi minuutiksi, kunnes voi sulaa. Levittele sokeri ja sula voi koko vuoan pohjalle ja jätä odottamaan. 

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna kerrallaan ja vatkaa tasaiseksi. Lisää mukaan jauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe, sekä vaniljatahna (tai -sokeri). Sekoita taikina tasaiseksi. Sipaise hieman jäähtyneen vuoan reunat voinokareella ja kumoa karpalot vuoan pohjalle, levittele ne tasaisesti. Kaavi ja levitä taikina marjojen päälle sileäksi kerrokseksi. Minun vuokani on 26 cm halkaisijaltaan, vähän liian iso tälle taikinamäärälle, kakusta tuli aika matala. 

Paista kakkua uunin keskiosassa noin 50 minuuttia. Jos käytät irtopohjavuokaa, laita vuoka leivinpaperilla vuoratulle pellille siltä varalta, että vuoka vuotaa. Kokeile kakkua, jos tikku tulee puhtaana taikinasta, kakku on kypsä. Anna sen jäähtyä vuoassa noin vartin verran. Pyöräytä reunaa veitsellä ja kumoa kakku lautaselle. Jos olet onnekas, saat vuoan nätisti irti ja kakkuun jää kaunis marjapinta. Minun piti pieni reunanpala asetella takaisin paikalleen. Söimme kakkua jälkiruokana vaniljajäätelön kanssa. Hyvää, kirpeää, makeaa. 

Appelsiinikakku puolivoltilla

Hedelmävadille oli jäänyt oleksimaan viisi appelsiinia, jotka eivät houkuttaneet ketään. Löysin puolalaiseen blogiin, jossa oli tehty hauskannäköistä kakkua. Käännösohjelma suoriutui jotenkuten kääntämisestä englantiin, loput sovelsin ja arvasin. Näin minä kakun tein:

Appelsiinikeikauskakku

Kakkutaikina:

• 150 g sokeria
• 150 g voita sulatettuna
• 150 g vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 5 kananmunaa
• yhden appelsiinin kuori raastettuna

Siirappi:

• 100 g sokeria
• 100 g appelsiinimehua
• 2 rkl sitruunalikööriä

Karamelli:

• 100 g sokeria
• 2 rkl vettä
• 2 rkl sitruunamehua

EDIT: Tietysti tarvitaan niitä sitrushedelmiä, appelsiineja!

Aloitin tekemällä ensin siirapin. Keittelin sokeria ja appelsiinimehua muutamia minuutteja ja lisäsin kotitekoisen limencellon siirappiin. Jätin siirapin jäähtymään. Kuumensin uunin 170 asteeseen.

Seuraavaksi valmistelin sitrukset. Käyttämäni vuoka oli tavallinen irtopohjainen 26 senttinen kakkuvuoka. Vuoan ja hedelmien koosta riippuu, montako sitrusta tarvitaan. Olisi ollut mukavaa, jos olisi ollut myös veriappelsiinia, olisi saanut hauskan väriläikän kakkuun, mutta sen sijasta käytin yhden limetin. Raastoin yhden appelsiinin kuoren talteen. Leikkasin appelsiineista ja limetistä hatut kummaltakn navalta. Leikkasin kuoret suikaleina pois niin, ettei valkoista välikuorta jäänyt ollenkaan. Kaljut appelsiinit leikkasin noin puolen sentin viipaleiksi. Siemeniä näissä appelsiineissa ja limetissä ei ollut lainkaan. Jätin yhden appelsiinin odottamaan kuorimatta, se olisi varalla, jos viipaleet eivät riittäisi.

Valmistelin kakkuvuoan sipaisemalla sen pohjaan ja reunoille hieman voita. Leikkasin leivinpaperista pohjan kokoisen ympyrän ja länttäsin sen vuoan pohjalle, voisipaus auttoi sitä tarttumaan hyvin. Samoin leikkasin reunoille suikaleet paperia. 

Sitten oli karamellin vuoro, keitin sokeria, vettä ja sitruunamehua hetkisen aikaa, kunnes sokeri liukeni kokonaan ja seos hieman sakeni. Jätin karamellin jäähtymään. Hetken kuluttua kaadoin karamellin vuoan pohjalle. Olin jo asettanut vuoan leivinpaperilla suojatulle uunipellille siltä varalta, että kakkuvuoka vuotaisi. Sutikoin karamellia reunuksille ja koko pohjalle. Asettelin pohjan täyteen appelsiiniviipaleita ja sinne tänne limettiviipaleen. Leikkasin reunoille tulevista viipaleista pienen osan reinasta pois, jolloin ne asettuivat nätisti suoralle osalleen reunaa vasten. 

Taikinaa varten vatkasin kananmunat ja sokerin tanakaksi vaahdoksi, lisäsin mukaan vehnäjauhot ja niihin sekoitetun leivinjauheen, suolaripauksen, appelsiininkuoriraasteen ja lopuksi sulatetun, jäähtyneen voin. Kääntelin taikinan nuolijalla tasaiseksi. Kaavin taikinan vuokaan appelsiinien muodostamaan "vatiin". 

Paistoin kakkua uunipellillä aluksi noin 35 minuuttia, kuten ohjeessa oli mainittu. Kakku oli silloin vielä aivan hyllyvä, joten jatkoin paistamista vielä vartin, sekä toisen. Viimeisen vartin aikana peitin pinnan foliolla. Kakku oli uunissa kaikkiaan 65 minuuttia ennen kuin sen keskeltä otettu pistokoe näytti kakun olevan kypsä. Nostin myös lämpötilaa hieman paiston lopulla, 185 asteeseen. 

Vuokani vuoti alla olleelle pellille jonkun verran karamellia, joten taputin itseäni hyväksyvästi päälaelle, en joutunut siivouspuuhiin. Annoin kakun ensin jäähtyä hetkisen vuoassa ennen kuin kumosin sen lautaselle. Suojapaperit lähtivät nätisti irti, ehkä karamellin osittainen karkaaminen jätti kakun pinnan hieman vaisun väriseksi. Lurittelin siirapin hieman jäähtyneelle kakulle, mikä imaisikin sen ahnaasti. Söimme kakkua jälkiruoaksi haaleaksi jäähtyneenä vaniljajäätelön kanssa.

Jatkojalostin nyhtötrion piirasmuunnelmaksi, eli levitin vuoan pohjalle lusikoidun nyhteen päälle kananmunalla, voilla ja basilikasilpulla aateloitua perunamuusia. Paistoin piirasta 200 asteessa noin 30 minuuttia. Hyvin maistui. En olisi pahastunut, vaikka chipotle olisi maistunut enemmänkin.

Kammenpyörittäjä lähti töistä tultuaan kuin nappi housusta kohti lähintä Citymarkettia. Sinne oli nimittäin tullut pieni erä Saimaan Juomatehtaan Humppalea. Juoma tuli testattua jo Kulttuuritalolla Eläkeläisten ja Kuopion kaupunginorkesterin legendaarisella keikalla. Olut oli varsinaisesti jo loppunut, kun Kammenpyörittäjä ehti tiskille, mutta hän sai puhuttua itselleen dekoratiivisen pullon kylmäkaapin päältä, on sitä lämmintä olutta juotu ennenkin. Tämän viikon maanantaina Kammenpyörittäjä sähköpostaili Citymarketin kauppiaalle ja pyysi tätä tilaamaan tätä juhlajuomaa ja kauppias lupasi tehdä parhaansa. Tänään Kammenpyörittäjä sai tiedon, että olutta oli nyt hetken aikaa saatavilla ja hän ehti kuin ehtikin ostamaan muutaman pullollisen. Tällä oluella päässee etukäteistunnelmiin, sillä sunnuntaina lähdemme Saksaan seurataksemme muutaman päivän Eläkeläisiä heidän kevätkiertueensa keikoilla.