CampaReissu2/2024 viikko 9

Reissun yhdeksäs viikko kului vielä  melkein kokonaan Ranskassa. Mutta kotimatkalta tämä silti alkoi vahvasti maistua. 

Tiistai 24.9.2024 päivä 57

Tänään emme ole poistuneet tontilta respaa ja saniteettitiloja kauemmas. Leipäautokin tuli aivan meidän kohdalle, vähän kuhmuisen auton perästä myytiin kasseista patonkeja, croissanteja ja makeita leivonnaisia.

Välillä on satanut aika paljon, mutta auton alla oleva betoni rauhoittaa mieltä. Ei ole pelkoa jäädä jumiin.

Kokosin tähän postaukseen muutamat #campakollaasit sillä paljonkaan uutta kuvamateriaalia ei ole tänään tullut.

Meillä on muutamia vakiojuttuja, joita tykkäämme hoksia matkojen varsilla. Näitä ovat esimerkiksi tienvarsikirjastot, kirkot, seinämaalaukset, vesitornit ja polkupyörät (omat ja muitten).

Joka päivä pitää syödä, ruokakollaasissa on tämän reissun syömisiä, suurin osa itse tehtyjä, koska #nuukuus.

Tällä reissulla oli ajatus muistaa viimein ottaa kuva jokaisesta leiripaikasta laitettavaksi oman googlekartan paikkamerkkiin. No, eipä ole muistettu joka paikasta ottaa kuvaa ja vaikka olisi muistettukin, ne näyttävät niin samoilta, ettei niistä paljon informaatioa irtoa. Markiisia on käytetty aika paljon, muttei enää nyt loppumatkasta, kerran pari myös ohjaamon ikkunoiden sisäpeittoja oikein kuumalla säällä. Ne kyllä auttoivat lämmönsäätelyssä, mutta vaikeuttivat leirintäkyttäämistä.

Tällä alueella netti toimii aika hyvin vuoteen kohdalla, paremmin kuin pöydän ääressä. Joten mikä sen mukavampaa kuin katsoa amerikkalaisia vaaleihin liittyviä keskusteluohjelmia vuoteessa kone tyynyn ja vatsan päällä vinollaan. Pitäisi olla reilu ja katsoa jotain "sen toisen puolenkin" kantoja, mutta enpä taida viitsiä.

Keskiviikko 25.9.2024 päivä 57

Minulla on ollut tänään krapulapäivä, #amerikanvaalikrapulapäivä . Neljä ja kahdeksan vuotta sitten koin kauheita hetkiä aiheen parissa ja nyt olen mässäillyt talk show ja - videoiden maailmassa, koska kohtuullinen netti. Ottakaa salasanat pois minulta, etten joudu vielä pahempaan kierteeseen.

Jokatapauksessa, entinen presidentti ilmestyi uniini viime yönä (kiitos kaikkien niiden videoiden) ja jouduin yrittämään hänen pelastamistaan pulasta, soittamaan hänen vaimolleen, joka ei vastannut. Mutta kivaa sentään, että joskus soittaminen unessa onnistuu, vaikkei kohde vastaisikaan.

Oikeassa elämässä kävimme oikein kivalla kävelyllä rantakadulla, kumpaankin suuntaan näytti hienolta ja kuten kuvista näkyy, ei ollut kauheaa ruuhkaa. Laskuveden aikaan ranta näytti aika eriltä, kuin edelliskatsannolla nousuveden aikaan.

Kapteeni Didier Duthoit Fouga Magisterillä menetti surmansa vuonna 1967 ja sai muistolaatan ja vissiin kadunnimenkin. Tuolloin minä olin reipas vuoden vanha tytteröinen.

Vähän tulin höynäytetyksi pikkukaupassa. Luulin, että oli jonkun paikallisen hotellin vanhoja astioita myynnissä ja ostin kaksi lautasta. Hemmetti, niiden pohjaan oli painettuna nettiosoitekin. Mitä tästä opimme? Ota silmälasit mukaan, jos haluat tietää milloin sinua höpläytetään. Mutta lautaset on kivat, en vain olisi halunnut maksaa niistä niin paljon.

Päivällinen koostui leikkeleistä ja juustoista, koristeena myös hieman rypäleitä ja hedelmiä. Nekin syötiin.

Torstai 26.9.2024 päivä 59

Tänään on ollut monta erilaista säätä, erittäin kovaa tuulta, erilaisia sadekuuroja, aurinko on paistanut, mutta lunta ei ole satanut, se on pakko myöntää. Anttikävi kävelyretkellä katsomassa WWII:n aikaisia saksalaisia bunkkereita kylän itälaidan kalkkikivikalliolla. Sinne oli hienot opasteet, joissa ei lukenut yhtään mitään. Mutta kyllä sinne perille löysi tuollaista pusikkopolkua pitkin.

Meillä oli jo lukkoonlyödyt päivällissuunnitelmat, oli tarkoitus syödä omista varastoista löytyvää ruokaa, mutta paluumatkalla Antti havaitsi, että rantabulevardin ravintolathan ovat auki. Ne joilla oli pari päivää ollut täysin hiljaista. Niinpä muutimme minkä päätimme ja menimme syömään sinisimpukoita.

Olivat hyviä, Antin valitsemat voilla ja persiljalla olivat parempia kuin minun kermaisessa liemessä. Nyt tuli ruksittua sekin ruokamielitekokohta eikä meidän ole enää pakko mennä Dunkerqueen tällä matkalla. Siellä on kyllä mahtava simpukkaravintola, mutta nyt voimme jättää sen väliin. Ai niin, mitähän minä tein sillä välin, kun Antti käveli pitkin kalliorinteitä? Katsoin lisää USA:n vaaleihin liittyviä videoita, enkä ole vieläkään yhtään kyllästynyt.

Perjantai 27.9.2024 päivä 60

Syksyn edetessä jossain kohtaa tulee vastaan säiden huononeminen. Alkaa olla tuulista, sataa vettä, valoisa aika lyhenee. Kesä on ohitse. Ei sille mitään voi. Tämä on nyt kolmas syksyinen matkamme peräkkäisinä vuosina ja joka kerta olemme palanneet kotiin hieman aikaisemmin. Vuonna 2022 olimme kotona vasta aivan lokakuun lopussa ja silloin viimeiset päivät olivat kyllä lähes tylsiä. Aurinko laski paljon ennen kuin oli minun nukkumaanmenoaikani. Leirialueet olivat suureksi osaksi jo kiinni ja nähtävyyksien aukioloajat olivat tyyppiä kahdestatoista puoleenpäivään, jos aukenivat lainkaan. Viime vuonna palasimme lokakuun puolivälissä ja nyt viikkoa sitäkin aikaisemmin. Melkein vaikea uskoa, että eilen istuimme auringonpaisteessa merenrannan ravintolassa syömässä sinisimpukoita. Pian sen jälkeen alkoi tuulla maalta merelle päin niin, että auto huojui tuulessa. Satoi moneen otteeseen rankasti. Tänään sama juttu, paitsi että tuulensuunta kääntyi 180 astetta ja nyt tuulee mereltä päin. Emme ole lähteneet tontilta saniteettitiloja ja tiskipaikkaa pitemmälle. Syy miksemme ole jatkaneet matkaa on se, että sää on nyt aika huono suuressa osassa Eurooppaa. CampaAdrian alla on hyvä betonialusta ja koska aikaa vielä on, on ihan hyvä poltella jäitä paikassa, jossa ei ole vaaraa upota vettyneisiin nurmikoihin. Jatkosuunnitelmat ovat kuitenkin valmiit, aamulla lähdemme kohti Saksaa, mutta viivymme vielä 1-2 yötä Ranskassa ehtiäksemme tehdä tarpeellisia ostoksia. Sunnuntaista täytyy muistaa, etteivät kaupat ole laajalti auki Ranskassa, mutta hieman Saksaa paremmin. Päivällisenä meillä oli korealainen nuudeli-mandukulho, johon keräsin erinäisiä CampaPantryn aarteita. Tässä kylässä ei ole kunnollista kauppaa, joten varastot ovat hyvät olla olemassa. Kimchiäkin oli vielä ja sojua!

Lauantai 28.9.2024 päivä 61

Nyt ei enää auttanut itku markkinoilla, oli lähdettävä eteenpäin ja onhan se nyt ihan järkevääkin. Laivamatka lähestyy. Veulettes-sur-Mer jäi kirjoihimme ihanana paikkana, pikkuisena merenrantakaupunkina, jonka ainoa puute oli kunnollisen kaupan puuttuminen. Heti liikkeelle lähdettyämme alkoi kirkkoja putkahdella joka kylässä ja toisessa kuvassa näkyi oikein hieno ruma rakennus, en ole vielä ehtinyt ottaa selkoa mikä se on.

Välillä satoi vettä ja oli melko pimeää, piti ajovalojakin käyttää.

Kävimme Amiensin eteläpuolella kaupoissa, suuressa Auchanissa oli melko hieno kalatiski (kuva 5). Emme vaan koskaan oikein tohtiudu ostamaan niistä mitään, vaikka ö-ö-menetelmällä sekin kyllä onnistuisi.

Kirkkojen lisäksi oli tarjolla vesitorneja, tuollainen hieno siniraidallinen pallerokin (kuva 6).

Yleensä Ranskassa haluamme mennä pois päin Pariisista, tässä kuvassa 7 oli viimeinen kerta, kun vielä opastukset neuvoivat kohti pääkaupunkia. Me jatkoimme pois päin. Tai voihan se olla, että vielä huomennakin pääsisi Pariisia kohti.

Meillä oli ajatus mennä Cambraihin leirialueelle, olimme siellä kesällä 2022 katsottuamme Tour de Francea. Sinne mennessä tuli vastaan joku vähän isompi maatalousvekotin, mietimme jo, että pääsemmekö osallistumaan mielenilmaisuun. Mutta ei, tuo oli vain nyt lähtenyt kylille sillä kulkuneuvolla, joka oli pihassa lähimpänä.

Leirialueelle ei ollut menemistä, se oli tupaten täynnä ja sen lisäksi nurmitontit näyttivät siltä, että niistä lähtiessä pitäisi pyytää joku maajussi apuun, sen verran oli mutaa näkyvillä. Niinpä etsin meille salamannopeasti Camping Car Park-ketjun paikan paikasta, jonka nimi alkaa A:lla ja päättyy x-kirjaimeen. Arleux. Tässä on jonkunlainen kunnallisen leirialueen ja matkaparkin puoliväkinäinen kihlaus, saimme ihan hyvän sorapaikan ja aidan takana on mökkejä ja ikiparkkeeraajia. Saniteetit ovat käytössä ja pesukoneautomaatti samanlainen kuin markettien pihalla. Vrk maksaa 13,49€. Vesitornikolmikko matkan varrella ilahdutti kovin.

Viimeisessä kuvassa Lidlistä ostettuja sipuleita, ovat todella hyviä ihan viimeiseen saakka, vien niitä kotiin ihan intona.

Sunnuntai 29.9.2024 päivä 62

Ranska jäi taakse. Nyyh. Aamulla autossa oli viileää, ellei kylmää. Olimme unohtaneet kattoikkunan auki, ei tuullut eikä satanut mitään, joten viileä ilma pääsi sisälle. Lähdimme ostamaan leipää kylän keskustasta, mutta #whatthemerde leipomo oli kiinni! Siitä lannistumatta katsoimme kylän kirkon.

Löysimme postilaatikon (kuva 2), johon pudotimme nipun kortteja, joihin oli kirjoitettu rakastettujen ihmisten (ja vähän muidenkin) osoitteet ja nuoleskeltu viimeiset postimerkit. Sinne putosivat "muut suunnat"-lokeroon, joka on mahdollisesti sama lokero kuin se "paikalliset kohteet".

Lähdimme liikkeelle ilman aamiaista, mikä voi olla Ranskassa jopa laitonta. Kävimme ensimmäisessä reitillä olleessa sunnuntaisin auki olevassa marketissa ja sen jälkeen melko pian löytyi motarin varressa levähdyspaikka, jossa saatoimme syödä vihoviimeisen ranskalaisen patongin. Se oli lähes uskonnollinen hetki. Kuva 3 on erityisesti omistettu @annakamarainen tuo betonikaunistus motarin varrella sopinee kouvola-teemaan?

Vähän oli vaikeuksia saada karttakirjojen reittien päitä osumaan yhteen, koska oletin meidän pääsevän suoraan Ranskasta Saksaan. Siinä välillä oli yksi pikkuinen maa nimeltä Belgia. Kun otimme esiin Benelux-kartan alkoi ns. lyyti kirjoittaa. Kirkkoja, vesitorneja #businessasusual

Saksan rajalla ei ollut sitten yhtään mitään tiukennettua rajavalvontaa, joka alkoi noin viikko sitten. Me ajoimme ihan tyynesti Belgiasta Saksaan motaria pitkin. Melkein oli passit jo kädessä valmiiksi. No ei ollut. Tulimme iltapäivällä Aachenin tuttuun WoMoon. 23€/vrk, aivan mahtavat sanit, on pyykkikoneet (lisämaksusta), sähköt ja netti (kaupungin yleinen netti). 46 paikkaa, 2 vrk saa olla (ehkä ruinaamalla enemmän). Hyvä sora-alusta. Vieressä urheilualueet, joten viikonloppuisin metakkaa. Omituisia urheiluhulluja nuo saksalaiset. Jälkiruokana meillä oli kahvit ja #caneléle joihin tutustuimme ensimmäisen kerran kiitos @maricadaut ja @hilihe ❤️

Maanantai 30.9.2024 päivä 63

Kävimme tänään kahdella eri kävelyretkellä. Ensin kävelimme parin kilometrin matkan keskustaan. Olimme katsoneet sääennusteita ja kuvittelimme ehtivämme hyvin käydä keskustassa ennen kuin alkaa sataa. Melkein heti alkoi ripotella, onneksi oli sateenvarjot mukana. Kävimme suuressa tuomiokirkossa, siellä kuvaamisesta pitää maksaa 1 €. Viimeksi kävimme siellä keväällä, joten jätimme nyt kuvat ottamatta. Katselimme vain hienoa kirkkoa tovin. Halusin käydä kirjakaupassa ja osuimmekin erittäin upeaan kirjakauppaan. Siinä on neljä kerrosta ja kirjat todellakin olivat pääosassa, vaikka monenmoista muutakin sälää oli kaupan. Löysin uuden matkapäiväkirjan, taas erilaisen kuin edelliset. Kuva alla on patsas lukevasta naisesta kirjakaupan edustalla. Oikein sopiva.

Sitten asioimme nahkahousukaupassa. Jestas, että oli paljon nahkahousuja ja dirndleitä!

Palasimme leirille ja katselin googlekarttaa. Olin luullut löytäneeni jo kaikki kaupungin kävelyetäisyydellä olevat kirkot, mutta ei sinne päinkään. Hyvin nopeasti löysin 7 kirkkoa lisää ja yksi niistä alle kilometrin päässä. Siitä kuvat alla.

Kävelimme sadekuurojen välissä katsomassa senkin kirkon pois.

Viimeisenä Ranskan päivänä ostimme laatikollisen tomaatteja, aivan ihania! Niin hyvän makuisia ja kauniin värisiä. Söimme tänään päivällisen sivukkeina kaksi näistä kaunokaisista.

Huomenna matka jatkuu. Tämä matkaparkki (WoMo) on todella hyvä paikka ja on hyvä, että viipymiselle on laitettu kahden vuorokauden maksimi. Nettikin toimii kohtuudella ja kaikki on siistiä. Viikon kuluttua viimeistään täytyy olla Lyypekissä, joten ainakin yksi koukkaus vielä pois Saksasta on suunnitelmissa.

CampaReissu2/2024 viikko 2

CampaReissun toinen viikko alkoi hyvin lämpimällä päivällä. Ja rauhallisen yön päätteeksi.

Tiistai 6.8.2024 päivä 8 

Eilen käytimme ensimmäistä kertaa ilmastointia, viilensimme asuinosan ennen nukkumaanmenoa ja yön yli pysyi sopiva lämpötila, kun kattoikkuna oli auki.

Aamulla laakso oli sumuinen, mutta ilma jo mukavan lämmin. Kävelimme lähikauppa Normaan noin puolen kilometrin päähän, sen kyltti paistoi utuisan ilman läpi kirkkaasti. Oikein hyvä valikoima laatikkomyymäläksi.

Lähimmissä viiniköynnöksissä rypäleet olivat kasvaneet sitten kesäkuun lopun, mutta läheskään valmiita ne eivät ole.

Tänään oli täydellinen lepopäivä, lueskelua, nettiselailua, päiväunet ja lounaaksi jäätelöt. Aamiainen oli tällä reissulla ensimmäinen ulkona syöty.

Illan hieman viilennyttyä kävimme keskustassa varaamassa pöydän ravintolaan huomista synttäripäivällistä varten. Paluumatkalla istahdimme yhteen monista (mutta yhteen harvoista auki olevista) Weinguteista lasillisille kauniiseen puutarhaan jonkun tuuhean puun alle, lajimääritys jäi tekemättä. Ei kai se nyt viiniä ollut? Ei ainakaan yhtään rypeleitä näkynyt.

Olisihan sitä voinut sinne ravintolaan soittaakin, mutta ei nyt sentään.

Nyt söimme päivällisen meiksi ihan hirveän myöhään, perunasalaattia, leivitetyt kalapalat ja salaattia. Onneksi söimme jäätelöt jo päivällä, nyt ei enää jaksaisi, emme yleensä syö näin myöhään. Naapureista kuuluu ruokailuvälineiden kilinää ja iloista juttelua. Vaikka moni grillaa, sytytysneste ei haise.

Keskiviikko 7.8.2024 päivä 9

Tämä päivä meni vähän häneksi. Söimme kyllä kivan synttäriaamiaisen, mutta avattuamme uutiskanavat, alkoi tulvia tietoa virran tuossa 1,5 km päässä tapahtuneesta pienen hotellin osittaisesta romahduksesta. Sitä olivat ne hälytysajoneuvot illalla, kun olimme käymässä nukkumaan.

Nyt iltasella kävelimme keskustaan, siellä oli ravintola kutakuinkin täynnä ja söimme synttäripäivällisen. Business as usual. Korttelin päässä pelastus-tai ainakin tutkimus ja raivaustyöt jatkuivat.

Leirialue on aika täynnä, kysyimme voiko jäädä vielä to-pe-yöksi. Se selviää aamulla.

Tänään oli hieman viileämpi päivä, ei ole varmaan ollut yli 25 astetta ja sadekuuro tuli sillä germaanisen tarkan ennusteen hetkellä kuin oli luvattukin.

Torstai 8.8.2024 päivä 10

Emme kysyneet aamulla mahtuuko Krövin leirialueelle vielä lisäyöksi, vaan laitoimme illalla kyselyn Luxemburgin puolelle Wasserbilligin leirialueelle. Välimatka oli vain noin 65 km.

Kun pääsimme rajan yli (kuulostipa dramaattiselta) oli tullut vastaus Dominicilta sähköpostiin, että varaus on kunnossa, tervetuloa. Katsoimme Wasserbilligin kirkon uudesta suunnasta.

Kävimme muutamassa kaupassa ennen leiriytymistä ja tankkasimme (taas reissun edullisinta dieseliä). Suuri marketti on nyt E. Leclerc, ei ollut vielä huhtikuussa. Valikoimat ovat oikein mukavan ranskalaiset, mutta googlearvioiden mukaan saksalaiset eivät tykkää. Lempivoitamme ei ollut, joten pitää käyttää nykyistä rasiaa nirsusti.

Kaupassa oli suuri allas ns. mies2000-lounaita, eli yhtä töissä usein nähtyä yhteisruokaa, pekoniin käärittyä makkaraa. Aivan alkuperäinen mies2000-lounas oli tosin pakastimesta väkisin kiireessä sulatettu lihapiirakka, jonka kuoriosaan poltti ensin suunsa ja sitten hampaat osuivat jäiseen täytteeseen. Tätä nautittiin jo 1990-luvun alussa, kun vuosi 2000 oli vielä kaukana tulevaisuudessa.

Saimme leirialueella toivomamme sorapaikan, täällä olemme nähneet pahimman nurmikkoon uppoamisen emmekä ota sitä riskiä, vaikkei sitten tontilla olisi ruohon tupsuakaan. Viritimme markiisin ja siihen aurinkoverhon, sillä lämmintä riittää.

Päivällisenä oli tänään jjapaguria, nyt saamme vielä reilun viikon verran syödä mitä haluamme ennen kuin alkaa #spanishfoodchallenge kun La Vuelta alkaa viikon päästä viikonloppuna.

Ensi viikolla on torstaina pyhäpäivä, pitää ottaa se huomioon, kun tiedossa on pitkä viikonloppu monille ja kesä on vielä ihan täysillä menossa.

Tähän pysähdymme muutamaksi päiväksi.

Perjantai 9.8.2024 päivä 11

Tänään meillä on ollut ns. omaa aikaa, se on kuulema pariskunnille hyväksi. Ettei olla ihan 24/7 max metrin päässä toisistamme.

Leirialueella kävi aamulla leipomon auto, josta saattoi ostaa leipää, sämpylöitä ja makeita leivonnaisia. Se käy alueella muina päivinä paitsi keskiviikkona ja sunnuntaina. Kaikkina päivinä aamuleipää voi tilata respaan. Söimme aamulla sämpylät ja suklaatuskan puoliksi, leivokset säästimme jälkiruoaksi.

Sitten A lähti pyörälenkille, otti kaksi pulloa juomaa mukaan ja hävisi horisonttiin, tai oikeammin naapuriauton taakse. Pian alkoi tulla kuvia kirkoista matkan varrella, osa Saksassa, osa Luxemburgissa. Muutakin nähtävää riitti.

Jossain vaiheessa tuli viesti, että kuvat loppuvat nyt tähän, että ehtii vähän polkeakin. Yksi tienvarsikirjastokuva vielä senkin jälkeen tuli.

Minä katsoin oikein turhanpäiväistä ohjelmaa Netflixistä, en edes K-draamaa, älä ole huolissasi sisko.

Iltapäivällä leirialue alkoi täyttyä, eikä täällä tosiaan ole kovin nokonuukaa turvavälien kanssa, meillä on tällä ruohontupsuttomalla gravel-tontillamme kyllä väliä naapureihin vaikka myymään alkaisi.

Vastapäätä majoittui juuri perhe pienen Eriba-vaunun kanssa. Katsoimme ensin, että onpa kiva, teinille on oma teltta. Kohta autosta purkautui vielä kolme pienempää poikaa, miten he kaikki mahtuvatkaan siihen Volvoon ja siihen heittotelttaan. Mietimme, että koska alkaa perheen tyttöjä näkyä, mutta ilmeisesti heitä ei ole. Vanhin pojista soittelee kitaraa ja laulelee, kivan kuuloista. Nyt heidän tuttavansa saapuivat paikalle, onpa lämmin jälleennäkeminen. ❤️

Päivällisenä meillä oli lempieinestä, kalaleikkeet, herneitä ja selleriremuladia, jota muuten osaisin itsekin viime kuussa tehdä. Oli justiinsa saman makuista, kun Tour de Francen aikaan tein sitä.

Tosi kiva perjantaitunnelma. Eikö tänään olekin perjantai?

Lauantai 10.8.2024 päivä 12

Mukava kesäpäivä Wasserbilligissä, eilinen lähes #complet -tila on väljentynyt, moni on lähtenyt, eikä niin paljon ole tullut tilalle väkeä.

Kun aamupala oli asianmukaisesti nautittu, my #designatedchurchphotographer lähti taas liikkeelle pyörällään aivan vilpittömällä tarkoituksella ajaa rivakka pyörälenkki. Sen aikana (vaikka puhelimen akku oli alle 40% jo lähteissä) tuli sitten suurehko määrä kirkkokuvia ja vähän muitakin kiintoisia juttuja, kuten #tienvarsikirjasto.

Eilen meille tuli pizzamieliteko, koska naapuriseurueen äiteet kävivät hakemassa korkean pinon pizzoja 10 hengen seurueelleen, sille jonka vanhin teini soitteli kitaraa kivasti.

Koitin vakoilla minkänäköisissä laatikoissa pizzat olivat, jotta voisimme tänään hankkia omamme samasta paikasta, näytti nimittäin maistuvan. Vaikka minulla on uudet silmälasit sekä lähi- että kaukokäyttöön, en saanut tarkempaa selkoa asiaan. Joku saattaisi ehdottaa, että miksen mennyt kysymään, että anteeksi, mistä haitte pizzoja, meilläkin olisi tarvetta samalle asialle.

En nyt sentään, se on ihan liikaa. Seuraava suunnitelma oli mennä heidän jäljestään katsomaan pahvinkeruulootasta, millaiset laatikot siellä ovatkaan. Sekään ei onnistunut, sillä laatikko oli lukittu ja vain pienestä luukusta piti sujauttaa pahvit sisälle.

No, emme lannistu niin vähästä, A kävi hakemassa tänään lähimmästä turkkilaispaikasta (saako niin vielä sanoa, vai oliko se jotain turkiye?) pizzoja. Se on auki joka päivä koko päivän ja bisnes kukoistaa. Ja oli hyvät pizzat.

Tänään leiri pitää taas koota ja miettiä huomiselle suunnitelma, ettei jää viime tippaan. Osa on jo hahmotelmana, mutta varasuunnitelma tarvitaan, jollemme kelpuuta seuraavaa leirialuetta, josta on ollut hyvin eriäviä arvosteluita luettavissa.

Sunnuntai 11.8.2024 päivä 13

Reissu ehti melkein kahden viikon ikään, ennen kuin saavuimme lempimaahamme Ranskaan. Ajoimme Luxemburgin lentoaseman pielitse ja siitä kohti etelää Metziin. Muistelimme, että tässä mennään kiitotien alitse, mutta ei sentään, tuo on joku stopway-osuus ja lyhyt loppuosa. 

Metz oli meille uusi kaupunki ja kartalle oli jo merkitty monta hienoa kirkkoa ja muuta katsottavaa.

Leirialueelle ei päässyt ennen puoltapäivää, joten pysäköimme viereiselle p-alueelle, joka oli ihan vartavasten matkailuautoille.

Ennen keskustaan kävelyä ajattelimme kurkata leirialuetta, sillä olin lukenut siitä jotain negatiivisia arvioita. Portilla oli kumminkin niin tyly vartija, ettei sinne yksityisalueelle (siis kunnallinen camping) ollut yhtään mitään asiaa. Ei sanonut nätisti, sanoi tylysti. Siitähän me otimme nokkiimme ja toivoin, että osaisin sanoa pitäkää tunkkinne ranskaksi.

Kävimme katsomassa monta hienoa puistoa ja kirkkoa, mutta oli niin kuuma sää, että hikisen kävelyn jälkeen jatkoimme matkaa.

Tulimme Nancyn lähelle Liverdunin leirialueelle, jossa oltiin oikein ystävällisiä. Olemme täällä kaksi yötä. Melkein kaikki muut noin sata leirikuntaa ovat alankomaalaisia.

Maanantai 12.8.2024 päivä 14

Toinen reissuviikko tuli täyteen ja eilen jo aavistin, että nyt on tiedossa #kuumintahottia eli yli +35°C.

Heräsin varhain ja vähän ennen kahdeksaa kehtasin yskähdellä sen verran vihjailevasti, että A heräsi ja ennen kuin hän ihan kokonaan ehti herätä, olin jo selittänyt mitä meidän kannattaisi tehdä.

Vähän ajan päästä hän oli jo hereillä enemmän ja alkoi prosessoida, mihin olikaan tullut suostuneeksi. Se oli: kävely Liverdunin keskiaikaiseen kaupunkiin ennen aamiaista (ylämäkeen) ennen kuin on #hirveänkuumaa . Näin teimme, A haki respasta eilen tilatun patongin ja jääteehuikan jälkeen lähdimme liikkeelle.

Matka ei ollut pitkä, ei edes kilometriä, mutta mäkeä oli melkoisesti ja jo kahdeksalta oli lämmintä yli 25 astetta.

Olipa kiva kaupunki, vanhoja taloja, kissoja, kaunis kirkko. Kirkko oli iloksemme auki jo vähän kahdeksan jälkeen, siellä oli tuoksu, jota meillä sanotaan homeeksi. Penkkeihin oli kaiverrettu sekä asiallisia paikanomistajan nimiä, että vähän pitkästyneempien sanankuulijoiden terveisiä.

Toispuol Moselia (ranskaksi Moselle) ihan tässä lähellä on oikein sievä pieni linna, sen kokoinen, että sellaisen voisi ehkä toivoa saavansa perinnöksi, mutten tiedä suvussa yhtään Ranskantätiä.

Oli ihan mahdottoman kuumaa iltapäivällä, meidän mittareidemme mukaan yli +35°C ja Fahrenheiteiksi käännettynä sen on kai melkein #welldone, ainakin pihvimittari väitti niin.

Ei paljon tehnyt mieli ruokaa, mutta teimme varastoistamme yhdet pienikokoiset hampurilaiset kummallekin, eikä enempää olisi kyllä maistunutkaan.

Nyt viilentelen oloani ilmastoidussa autossa, nostimme eilisestä viilennettyä sisälämpöä vähän, ei meidän ole tarpeen nukkua villasukat jalassa ja tuhlata sähköä niin hirveästi.

Huomenna matka jatkuu ja pääsemme lempijokeni varrelle, eli Loirelle. Saattaa hyvinkin olla, että olemme olleet siellä aiemminkin. Pyhäpäivä lähestyy, pitää varautua paikkavarauksin ja suunnata kohti toivottavasti viileämpää Bretagnea kohti.