Nopea ranskalainen päivällinen – valmiscrepet kinkkutäytteellä

Tänään siirryimme taas pienen matkaa kotia kohtia, noin 130 km, riippuen reitistä. Matkalla oli katsottavaa, esimerkiksi yksi kirkko. Siellä oli ulko-ovella monta moppia nojallaan ja ovelta jo kuului, että siivous on menossa, tällä kertaa ponteva imurointi. Jos kirkoissa näkee siivousta tai kukkien asettelua (kuten usein näkee) sitä ovat tekemässä seniorimadamet, minäkin olen sellainen. Tässäkin kirkossa oli kaksi madamea ja he tervehtivät meitä mennen, tullen ja palatessa. Tuossa kirkossa ei ollut Jeanne d'Arcin patsasta, mutta oli kauniit punasävyiset lasimaalaukset, joista en tullut ottaneeksi kuvaa. 

Iltapäivällä saavuimme kahden ruokakaupan kautta leirialueellemme Merville-Franceville-Plageen. Tänne saimme pari päivää sitten tehtyä varauksen. Leirialueet ovat melko täynnä näin heinäkuussa ja se on ymmärrettävää, täällä ei ole liian kuumaa. Bretagnen jäätyä taakse täytyy sopeutea maksamaan muutama euro enemmän vuorokaudesta. Muutoinkin minulla on vähän Bretagne-ikävää, siellä oli niin ihanaa. 

Tänään söimme päivälliseksi täytetyt crepet. Olisin halunnut ostaa vaaleat, sokerittomat crepet, mutta sellaisia ei kaupassa ollut. Joten ostimme kaksi tänään paistettua tattarilettua ja niihin sommittelin täytteet. Ohjeen pienin muutoksin otin täältä. Tuon linkin takaa löytyy paljon sievempiä kuvia tästä ruoasta, minä en onnistunut saamaan sievää ruokaa, enkä sievää kuvaa ruoasta. Mutta ruoka maistui hyvältä. Kai sekin on jotain?

Täytetyt letut kinkkutäytteellä

• 1 pieni uuden sadon sipuli suikaleiksi leikattuna
• 0,5 rkl voita
• 2 valmista crepeä (tattarilettua, samana päivänä paistettua)
• 1 rkl voita
• 2 viipaletta ranskalaista kinkkua suikaleiksi leikattuna
• 1 rkl dijonsinappia
• 2 rkl yrttituorejuustoa
• 1 rkl voita 

Leikkasin ensin kinkkuviipaleet suikaleiksi, samoin pienen sipulin. Kuumensin paistolevyn ja sillä pikkuisen voita, laitoin sipulisuikaleet paistumaan voihin, käytin paistorengasta (jolla voi paistaa kananmunia) jolloin sipuli paistui pienessä määrässä voita.

Sipulin paistuessa avasin crepet pakkauksestaan ja käänsin ne auki. Sivelin puolikkaille kumpaankin pikkuisen dijonsinappua ja yrttituorejuustoa. Ripottelin kinkkusuikaleet taisaisesti puolikkaille ja jaoin sipulisuikaleet kristillisesti, kunhan ne olivat kypsyneet sopivasti. Taittelin crepet ensin puolikuun muotoon ja sitten vielä melkein puoliksi. 

Lisäsin paistolevylle sipauksen voita ja nostin crepet lämmittymään ensin noin minuutiksi ja sitten kääntämisen jälkeen vielä toiseksi. 

Sivukkeena meillä oli puolikkaat pikkuruisista salaateista voissa paistettuina, en nyt tietä onko tuo laji salaattia (käytimme eilen hampurilaisen saalaattina) vai kaalia. Leikkasin sen puoliksi ja grillasin levyllä samaan aikaan kuin sipuli paistui ja crepet lämmittyivät. Maustoin puolikkaat kaalit/salaatit suolalla ja pippurilla. 

Tour de Francessa oli lepopäivän jälkeinen henkilökohtainen aika-ajo. Jonas Vingegaard on poissa pelistä, mutta kisa jatkuu. Remco Evenepoul on kova aika-ajaja, mutta paljonko hän pystyi ajamaan eroa kiinni Tadej Pogacariin? Katsoimme etappia melko reaaliajassa (campingilla on hyvä wi-fi) ja jännitimme sitä, miten tässä käy. Remco otti eroa kiinni puolisen minuuttia, mutta etappivoittonsa jälkeenkin hän on 4,5 minuuttia Tadej'n perässä kokonaiskilpailussa. Minulle tämä käy oikein hyvin. 

Ranskalainen tomaattisalaatti

Tänään siirryimme taas noin 80 km itäänpäin, ennen campingille (joka muuten on complet) pääsyä kävimme monessa kaupassa ja nyt on ruokaa useaksi päiväksi. Olemme nyt leirialueella, jota ei ehkä voi kutsua kauneimmaksi, mutta toistaiseksi kaikki toimii kuten pitää ja viivymme täällä  muutaman päivän. 

Päivälliselle käytimme päivämääräsyistä paneroidut lohipalat ja niille ranskalaiseksi osuudeksi tein tomaattisalaatin, johon otin ohjeen täältä. Sipuli ei ollut ohjeen mukainen punasipuli, vaan uudensadon keltasipuli, koska sellaisia juuri tänään ostimme. Ja valkosipulin jätin tarkoituksella pois, ei ollut valkosipuliolo tänään. 

Ranskalainen tomaattisalaatti kahdelle

• kolme tomaattia (vihreä, punainen ja keltainen)
• ripaus suolaa
• 1 uuden sadon keltasipuli ohuksi viipaleiksi leikattuna
• pippuria
• basilikanlehtiä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa

Leikkasin tomaatit lohkoihin ja ripottelin niille hieman karkeita suolahippuja. Jätin tomaatit hieman odottamaan suolan kanssa ja sillä välin leikkasin sipulin ohuiksi viipaleiksi ja sekoitin oliiviöljystä ja punaviinietikasta kastikkeen. Kun ruokailu lähestyi (Antti lämmitti pannulla voissa lohipalat), sekoitin tomaatteihin sipulin, basilikan ja kastikkeen ja päälle kiersin myllystä pippuria. 

Tour de Francen neljäs etappi oli hilly-tyyppinen ja sää oli kamalan lämmin, paikoitellen 40 astetta. Katsoimme loppupuolta jonkun verran. Siinä pääjoukko kokonaiskilpailun johtajineen jäi yli 12 minuuttia kärjestä, joten paidanvaihtoa oli tiedossa. Mads Pedersen oli karkulaisista nopein ja voitti etapin. Norjalainen Torstein Træen on nyt kokonaiskilpailun johdossa ja ajaa huomenna keltapaidassa. Tadej ja Jonas ovat sijoilla 4 ja 5 noin 8 minuuttia kärjen takana. Tässä on ilmeisesti ollut kyseessä ns. sunnuntaiajelu, jossa ei piitata siitä kärjen karkaamisesta ja ajatellaan, että mikä hätä tässä valmiissa maailmassa, palataan kärkeen jahka keretään ja päästään tänään nopeammin lepäämään, kun ei tarvitse venyä dopingtestissä ja palkintojenjaossa. 

Giro d'Italian päätöspäivän panzanella

Giron viimeisenä päivänä meillä oli päivällisenä panzanella, italialaista salaattia, jonka tärkeässä osassa ovat paahdetut leipäkuutiot. Blogiarkistojen mukaan olen tehnyt kerran aikaisemmin panzanellaa, se oli vuonna 2015 ja silloinkin Giron päätöspäivänä. Tuolloin voittajana oli ikisuosikkini Alberto Contador. Ehkä olen sen jälkeenkin tehnyt panzanellaa, mutta siitä ei ole todistusaineistoa. 

Tänään tein hyvin yksinkertaisen panzanellan. Se olisi sopinut mitä parhaiten oikein kuumaan päivään, mutta kyllä se maistui tänäänkin, vaikka lämpötilat ovat laskeneet siedettäviin lukemiin Noirmoutierin saarella. Äsken, kun Giro ehti maaliin Roomassa, minun piti jo tulla sisälle autoon tarkenemissyistä.

Panzanella kahdelle

• 15 cm pätkä aamuista patonkia kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl oliiviöljyä leipäpalojen paahtamiseen
• 3 oikein kypsää tomaattia isohkoiksi kuutioiksi leikattuna (vihreä, keltainen ja punainen)
• 1/4 fetapaketista (hävikistä herkuksi)
• 1 Roscoffin sipuli pieniksi kuutioiksi leikattuna
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• paljon tuoretta basilikaa

Sekoitin kastikkeen salaattikulhossa, oliiviöljy, sitruunamehu, suola ja pippuri ja lisäsin mukaan sipuli- ja tomaattikuutiot. Ne saivat ottaa makua kastikeesta. Kuumensin tilkan oliiviöljyä pannulla ja paahdoin patonkikuutiot pannulla, noin 5 minuuttia. Leikkasin fetan pieniin paloihin, tämä oli jäänyt aiemmilta aterioilta ja oli hyvä käyttää ajoissa pois. Sekoitin basilikan, fetan ja paahdetut leipäkuutiot salaattikulhossa muihin aineksiin ja annoin salaatin maustua muutaman minuutin. Kastiketta oli sen verran, että koko annos sai hyvän kastikekylvyn. Söimme ruoan aika pian, etteivät leipäpalat vettyneet liikaa. Todella olisi ollut mainio hurjan helteen ruoka, mutta meni näin viileämpänäkin päivänä. 

Jälkiruokaa ei tänään ollut erikseen, mutta avasimme illaksi Suomesta asti tuodun proseccon, sillä välillä Ranskassa on vaikea löytää muiden maiden kuohuvia, tai ne ovat pöhkön kalliita. Tämä merkki on juuri Giron virallinen kuohuva. 

Giron viimeisen etapin nopein oli kuin olikin monien vaiheiden jälkeen Jonathan Milan ja kokonaiskilpailun voitti odotetusti Jonas Vingegaard. Tämä oli oikein hyvä Giro, sopivasti jännittäviä vaiheita ja tietysti se on aina kivaa, että suosikki voittaa. Nyt emme syö pastaa muutamaan päivään ja jäämme haastevapaalle aina Tour de Francen alkuun asti. 

Salata mixta

Tämän espanjalaisen salata mixtan söimme eilen tultuamme leirille Reimsiin tekemältämme retkeltä. Sain näin yhden jemmapostauksen, välillä reissussa on vaikea toteuttaa ruokahaastetta ihan täydelleen. Tätä salaattia söimme siskoni kanssa caminolla ainakin tarpeeksi monta kertaa. Minulla oli täyteläinen harhakäsitys siitä, mitä säilykkeitä olisin ottanut kotoa mukaan. Luulin, että meillä on mukana pieniä purkkeja maissia, mutta eipä ollut. En tiennyt sitä vielä kaupassa käydessämme, poikkesimme paluumatkalla meille uudessa NETTO-kaupassa, jonne on varmaankin lyhin matka tältä leirialueelta. Niinpä maissia ei tullut annoksiin, mutta tuli sen sijaan perunaa ja herneitä. Laitoin aineksia niin vähän, että ajattelin annosten jäävän liian pieniksi. Mitä vielä! Vieläkin olisi voinut vähentää. Laitan ainesmäärät sen mukaan miten niitä laitoin ja sulkuihin sen mikä olisi riittänyt kahdelle.

Salata mixta kahdelle

• 3 pientä perunaa (1-2)
• 2 kananmunaa (1)
• 1 porkkana 
• 2 suurta rapeaa salaatinlehteä
• 5 kirsikkatomaattia
• puolikas punasipuli
• 2 oikein pientä purkkia tonnikalaa, toinen öljyssä, toinen vedessä (1 olisi riittänyt, käytin öljyn kastikkeeseen)
• 1 pieni kurkku (ohuempi kuin meikäläiset avomaankurkut)
• 1 dl herneitä (pussin loppu ja maissin tilalta)
• tuoretta basilikaa
• 1 rkl tonnikalan öljyä ja 0,5, rkl oliiviöljyä, 1 rkl sitruunamehua, suolaa ja pippuria

Keitin perunat ja kananmunat. Kiehautin herneet ja nostelin ne lautaselle perunoiden ja kananmunien kanssa jäähtymään. Kuorin porkkanan ja olipa siinä aivan ihana tuoksu ja käteni värjääntyivät oransseiksi, enpä ole meikäläisten tai meillä myytävien porkkanoiden kohdalla moista haistanut/nähnyt. Raastoin porkkanan karkeaksi raasteeksi ja huomasin, että mobileraastin on ihan surkea, pitää ostaa uusi. Leikkasin puolikkaan punasipulin ohuiksi suikaleiksi ja puolitin kirsikkatomaatit, kurkun leikkasin ohuiksi viipaleiksi. Valutin minikokoisen tonnikalapurkin öljyn pieneen astiaan ja sekoitin siihen hieman sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Toisen tonnikalapurkin, sekin oli ihan minikokoinen, veden valutin pois. 

Kun kokosin annokset suoraan lautasille, aloitin sillä, että sommittelin salaattipaloja ympäri pientä ruokalautasta. Käytämme näitä pieniä lautasia kaiken aikaa, huijaamme annoskoossa sillä konstin. Annos näyttää suurelta, vaikkei ole. Tosin nyt oli kuin olikin vähän liian suuri. Sitten lusikoin erillisiin lohkoihin porkkanaraasteen, tomaattipuolikkaat, kurkkuviipaleet, kananmunanpuolikkaat, perunapalat, sipulilohkot, herneet ja eripuolille lautasta tonnikalat vedellä ja öljyllä. Kastikkeen lurittelin päälle ja kiersin hieman suolaa ja pippuria etenkin perunoille ja kananmunille. Tämä oli  oikein hyvä espanjalainen peregrinolounas, mutta vähempikin olisi riittänyt. 

La Vueltan toinen jakso alkoi tänään ja tilanne oli vähintäänkin kutkuttava. Katsoimme sitä leirialueella minun persoonakohtaisilla gigoillani, sillä leirialueen wifi ei jaksanut lähetystä pyörittää. Jay Vine voitti etapin, joka päättyi kipakkaan nousuun. Jonas Vingegaard jätti Torstein Tæenia sen verran, että nyt punainen johtajan paita on taas Jonasin, kolmatta kertaa tässä kisassa. Hän johtaa 26 sekunnilla Torsteinia. Huomisen etappi alkaa ja päättyy Bilbaoon, mutta siihen ei liittyne vierailua Guggenheimin museoon. Minä en ole koskaan käynyt Bilbaossa, caminoreittini ei kulkenut sen kautta. 

Tämä ylläoleva polkupyörä on kuvattu Reimsissä 1.9.2025. Se oli melko heppoisella lukolla kiinni telineessä ja mietimme, että onkohan se kenenkään pyörä enää. Kävelimme eteenpäin, kävimme Reimsin katedraalissa ja olimme istumassa kirkon edustan penkillä kirjaston vieressä, kun Antti huomasi, että tuossahan se sama pyörä menee. Alla olevassa kuvassa kirjaston palautusluukun edessä omistajansa pyörineen. Jotenkin oli hauska hetki. 

Alan kääntyä fenkolifaniksi – fenkoli-mozzarellasalaatti

En ole koskaan oikein paljonkaan pitänyt fenkolista, mutta Antti sen sijaan pitää siitä paljon. Otimme tässä muutama päivä sitten kaupasta  Carrefourin mainoslehtisen ja siinä oli kivannäköinen fenkolisalaattiohje. Lehti oli Belgian Carrefourissa, mutta se oli ranskaksi, joten päätin, että se kelpaa ranskalaiseen ruokahaasteeseemme. Ja huomatkaa miten kiltti olin, että tein ruokaa fenkolista, vaikkei se ole suosikkini! #kuihienooseon

Olen minä jonkun verran oppinut ainakin ruokaranskaa (lähinnä kauppalappujen ansiosta), sillä ymmärsin ohjeen ihan hyvin. Käytin käännösohjelmaa varmistaakseni, että tosiaan ymmärrän. Meillä ei ollut pistaaseja mobilekeittiössämme, eikä myöskään ohjeessa käytettyä burrataa, mutta mozzarellaa oli. Kuivattuja fenkolinsiemeniäkään ei ollut, jätin ne vain huomiotta. 

Fenkoli-mozzarellasalaatti

• puolikas fenkoli ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 topakka kevätsipuli viipaleiksi leikattuna (lähdeohjeessa punasipuli)
• 1 pallo mozzarellaa (lähdeohjeessa burrataa)
• tummia viinirypäleitä noin kahden nyrkin kokoinen määrä pieniin nippuihin leikattuina 
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl hunajaa
• sipaus suolaa ja pippuria

Aloitin paahtamalla tummat rypäleet airfryerissä. Leikkasin tertun pienempiin nippuihin ja nostin ne pieneen foliovuokaan. Luritin päälle hunajaa ja oliiviöljyä, pyöräytin myllyistä päälle pikkuisen suolaa ja pippuria. Nostin vuoan airfryerin koriin ja paahdoin rypäleitä noin 15 minuuttia 180 asteessa. 

Asettelin lautaselle ohuiksi viipaloidun fenkolin ja sipulin ja revin mozzarella siihen päälle. Kun rypäleet olivat hetkisen jäähtyneet, lisäsin ne lautaselle ja kaadoin foliovuokasta paahtoliemen mozzarellan ja muiden ainesten päälle. Lisäsin vielä hieman fenkolin tillinnäköisiä hapsuleita ja pippuria myllystä. 

Söimme tämän oikein hyvän salaatin valmiiden paneroitujen kalafileiden kanssa. Yleensä minä en syö paljonkaan rypäleitäkään, etenkin jos niissä on siemeniä, mutta näissä ei ollut ja maku oli aivan loistavan paahtunut, muttei kuitenkaan kuivunut. Fenkoli olisi voinut olla jopa voimakkaamman makuinen minullekin, tämä oli melko mieto. 

Tour de Francen kolmas etappi päättyi Dunkerqueen, josta me juuri muutama päivä sitten lähdimme pois. Emme edes kysyneet olisiko leirialueelle mahtunut kisan aikaan. Olimme seudulla vuonna 2022, kun etappi alkoi kaupungista ja silloin oli ihan täyttä sillä leirialueella, jolla me nyt olimme. Kisaa paikan päällä katsoessa tulee hieman kisakrapula ja huono omatunto, kun katsoo kaikkia niitä autokolonnia, jotka ajavat kisan edellä, sen aikana ja sen perässä. Helikoptereista puhumattakan. Että mikä järki tässä on. Tulee vähän huono fiilis olla mukana siinä hommassa. 

No oli miten oli, tänään katsoimme kisaa Luxemburgissa, tutulla leirialueella Wasserbilligissä. Varasimme tänne paikan pari päivää sitten, olimme täällä viimeksi toukokuussa minun synttärini aikaan. Silloin oli vapun takia täyttä, nyt on tilaa vaikka myymään alkaisi. Tällä alueella on erinomainen netti, jolla kisaa pystyy seuraamaan MAX:lta. Telkkaristakin taitaisi tulla lähetyksiä, mutta juuri kun aloimme katsoa kisaa, osui päälle kauhea ukkoskuuro, joten emme nostaneet antennia emmekä tiedä minkäkielistä selostusta olisi ollut, ranskan vai saksan. 

Etapin voittajaksi ajoi Tim Merlier ja kokonaiskilpailun kolmen kärki pysyi ennallaan. Etapilla oli monta pahaa kolarointia, joitten vuoksi keskeytyksiltäkään ei taideta välttyä. 

Oikaistu tomaatti-mozzarellasalaatti

Nyt kun Giro on kääntynyt jo loppuosalle ja suosikkini on keskeyttänyt, alkaa motivaationi olla vähän hukassa. Kuittasin tämän päivän Italia-kokkauksen nopealla salaatilla. Nälkäkään ei tänään ollut kovin suuri. 

Mozzarellasalaatti kahdelle

• puolet 200 g salaattisekoituspussista 
• 1 pallo mozzarellaa
• 12 kirsikkatomaattia 
• 6 mansikkaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• suolaa ja pippuria
• tuoretta basilikaa

Tässä ei paljon kokkaamista ollut, nostelin sopivan määrän valmista salaattisekoitusta pussista kulhoon ja leikkasin kirsikkatomaatit ja mansikat puolikkaiksi. Revin mozzarellan paloiksi sekoitellun salaatin päälle. Kastikkeeksi kaadoin kupissa sekoitetun pienen määrän oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Kyllä tämä nälkää siirsi seuraavaan syömiseen ja sain menemään mansikat loppuun. 

Girossa oli lyhyehkö etappi, vain 144 km (tosi lyhyt pikku pyrähdys). Sen nopein oli Nico Denz ja kokonaiskisan kärki pysyi eilisestä muuttumattomana. Edelleen johtajana on Isaac del Toro. 

Leivättömän pöydän nektariinisalaatti

Tänään on harvinainen päivä, emme saaneet lainkaan tuoretta leipää aamulla. Olin pyytänyt Anttia ostamaan leirialueen respan kuistilla olevasta automaatista kaksi patonkia, joista ensimmäisen söisimme aamiaisella ja toisen päivällisellä. Hän viipyi ja viipyi leivänhakumatkalla (noin 400 m suuntaansa) ja laittoi sitten viestin, että seisoo jonossa, sillä leipäkuljetus on myöhässä. Jonkun ajan kuluttua hän tuli takaisin ja kertoi jonkun jonottajista kyselleen missä kuorma viipyy ja koko jonollinen oli saanut tietää, että leipomon kaupassa työntekijä oli jostain syystä tänä aamuna yksin töissä, eikä voi lähteä kuljettamaan kuormaa ennen kuin leipomo menee kiinni. 

Nämä on niitä elämän suuria ylämäkiä ja vastoinkäymisiä, joista joutuu vain selviytymään. Meidän selviytymiskeinomme oli paketti Pientä pyöreää, paketti jota en edes muistanut meillä olevan. Itse asiassa näkkäri kunnollisella ranskalaisella voilla ja #mukamanchego lla maistui oikein hyvältä. 

Myöhemmin Antti kävi vielä katsomassa, olisiko leipää tullut, ehkä oli ehkä ei, mutta meille sieltä ei riittänyt. Niinpä päivällinenkin meni leivättömän pöydän ääressä. Jokaisessa ranskalaisessa kaupungissa ja kylässä on kyllä leipomo, kaksi tai useampia, mutta juuri tässä ihan likellä ei ole ja on ollut koko päivän sadesää (ei innostanut pitempään kuljeskeluun), joten näkkäriksi meni. 

Päivällisenä meillä oli salaatti, jossa espanjalaisuus oli vähän niin ja näin, mutta ei se haittaa. Mielemme teki salaattia ja jostain netin ruokasivulla näin kuvan espanjalaiseksi tituleeratusta salaatista, jossa oli grillattua nektariinia ja ohutta espanjalaista kinkkua. En löytänyt enää ohjetta uudelleen, mutta johan minä nyt sen verran osasin soveltaa. Meillä oli alkuviikon tapasleikkeleitä hieman jäljellä, joten mukaan tulivat kahden kinkkulaadun lisäksi myös salamia ja chorizoa. Hävikkiä ei niin ollen päässyt näistä tulemaan. 

Nektariini-tapasleikkelesalaatti

• pari suurta kourallista erilaisia salaatteja (Lidlistä saa salaattia juurakon kanssa, ostamme niitä sieltä, ettei tarvi ostaa niitä hevosenpään kokoisia salaattikeriä)
• 1 punainen tomaatti
• 1 tummanpunainen tomaatti
• 2 nektariinia
• 1 rkl oliiviöljyä
• noin 50 g erilaisia tapasleikkeleitä (ihan älyttömän ohuita viipaleita, niitä oli varmaan 20 kpl)
• pippuria
• balsamicoa (ei järin espanjalaista, mutta sopi tässä kohden hyvin)

Tämäkään ei nyt mikään kovin vaativaa ruoanlaittoa ole. Leikkasin nektariinit lohkoihin, samoin tomaatit. Hain ulkoa sateesta salaattia ja kuivasin sitä paperilla. Salaatti ja yrtit ovat pöydällä laatikossaan sen takia, ettei niihin roiskuisi hiekkaa maasta, kun sataa niin paljon. Eikä myöskään mitään kotiloita tai muita öttiäisiä.

Sommittelin kuivatut salaatinlehdet suurelle lautaselle ja siihen päälle tomaattilohkot ja leikkeleet. Paistoin nektariinilohkoja pannulla tilkassa oliiviöljyä muutamia minuuttia kyljillään. Sateen vuoksi grillaaminen jäi haaveeksi, myös tuuli niin paljon, ettei voinut mennä huoltorakennuksen lipan allekaan grillaamaan. 

Nostelin lopuksi lämmenneet nektariinilohkot salaatin päälle ja kiersin pippuria myllystä. Hieman balsamicoa ja ilman leipääkin tämän pystyi hyvin syömään. Leikkeleiden suolaisuus ja rasvaisuus sopi hyvin makeisiin nektariineihin ja tomaatitkin olivat juuri sopivan kypsiä. 

La Vueltan viimeinen etappi ajettiin henkilökohtaisena aika-ajona Madridissa. Stefan Küng oli aika-ajon nopein ja Primoz Roglic oli taas riittävän hyvä ja hän voitti La Vueltan.

Tämä La Vuelta pysyi kiinnostavana koko kisan ajan ja meilläkin oli mahdollisuus katsoa kisaa aika paljon joko leirialueiden nettien tai omien mobiiligigojen puitteissa. Nyt nautimme jo Ruotsista ostetun cavapullon ja siirrymme ruokavapaalle. Neljännentoista kerran olemme saaneet CampaSimpukan alkuperäisen kolmiosaisaisen ruokahaasteen loppuun emmekä voisi olla iloisempia!

Espanjalainen linssisalaatti

Nyt alkaa olla tämän vuotinen espanjalainen ruokahaaste aivan lopuillaan, enää oli jäljellä tämän päivän ruoka ja huomenna pitää vielä keksiä jotain tehtäväksi. Meillä oli syömäjärjestyksessä ensimmäisenä hyvin pienet possupalat ja niille sivukkeiksi tein hauskan espanjalaisen linssisalaatin, joka on tietysti Albertin keittiöstä peräisin. Ohje olisi huutanut säilykemaissia tai tuorettakin tietty, mutta sinä campapantryssani ei nyt sitten ollutkaan. Luulin, että olisi. Pitää ostaa, sitä saa ostaa sopivan pienissä purkeissa joka kaupasta, jollei tuoretta ole juuri sesongissa. Tein todella pienen annoksen tätä salaattia, jaksoimme syödä kiltisti kaiken kerralla. 

Espanjalainen linssisalaatti possupihvien sivukkeena

• 130 g säilykepurkki kypsiä vihreitä linssejä (mukana myös vähän porkkanaa ja ainakin yksi laakerinlehti, käytin samaa säilykettä viikolla keittoon, silloin paljon suuremman purkin)
• 1/2 uuden sadon sipulia + sen vihreä varsi silppuna
• 1/4 punaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 keltaista paprikaa paloiksi leikattuna
• 1/4 vihreää paprikaa paloiksi leikattuna
• paljon tuoretta persiljaa
• vinaigrette: 1 rkl punaviinietikkaa (muuta etikkaa ei ole nyt mukana), 2 rkl oliiviöljyä, 1/2 tl valkosipulimurskaa, suolaa ja pippuria, kaikki sekoitettuna

Tässä ei paljon ohjetta tarvittu, sekoitin ensin kaikki salaatin ainekset keskenään ja sitten sekoitin kupissa vinaigretten, jonka sekoitin salaattiin. Paljon persiljaa päälle. Tämä huoneenlämpimänä syötävä salaatti sai maustua sen aikaa, että La Vueltassa alettiin olla viimeisessä nousussa. 

Aterialla oli myös kolme pientä possupihviä, jotka paistoin pannulla voissa ja oliiviöljyssä. Maustoin niitä suolalla ja pippurilla sekä pimentonilla. Kaadoin pannulle vihoviimeisen tilkan kotimaista kermaa varastoistani ja armanjakkipullon loput, noin ruokalusikallisen. Valelin pihvejä sakenevalla kastikkeella ja lopuksi vielä lisäsin hieman suolaa ja pippuria sekä persiljaa. Tälle aterialle tuli hintaa noin 6€ ja siitä me kaksi henkeä söimme oikein hyvin. 

La Vueltassa jännitettiin viimeistä vuorietappia oikein kunnolla, sen nopeimmaksi ajoi Eddie Dunbar, joka on voittanut jo yhden muunkin etapin tässä kisassa. Primoz Roglic lisäsi hieman johtoaan Ben O'Connoriin ja niin ollen paranteli asemiaan huomista päätösetappia ajatellen. Tänä vuonna La Vuelta loppuu henkilökohtaiseen aika-ajoon, eikä ole mitään seremoniallisuutta tiedossa. Jokainen sekunti merkkaa, emmekä toivo kenellekään rengasrikkoja tai muita epäonnen hetkiä ja että sää pysyisi kaikille samanlaisena. 

Välimerellinen perunasalaatti La Vueltan toisen jakson ensimmäisenä päivänä

Yllä olevan kuvan punasipulit ostimme tänään Noirmoutierin tiistaimarkkinoilta,  ne olivat niin tupaten täynnä väkeä, että oli kummallista miten täynnä ruokakauppakin muutaman kilometrin päässä vähän ajan kuluttua oli. Tiistaina kaikki olivat ostamassa ruokaa sekä markkinoilta, että marketeista. Viikonloppu tietysti lähestyy, mutta on vasta tiistai, mardi.

Päivälliseksi tein meille Spain on A Fork-blogin välimerellistä perunasalaattia ja sepä olikin maukasta, varmaan olisi ollut vielä maukkaampaa huomenna makujen ässehtiessä, mutta sitä ei jäänyt yhtään. Pienensi ohjetta kahdelle hengelle sopivaksi ja käytin muutaman aineksen loppuun CampaAdrian keittiön varastoista. 

Välimerellinen perunasalaatti kahdelle

• 12 pientä perunaa keitettyinä ja suupalakokoon leikattuina
• 1 punasipuli mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• 1 keltainen tomaatti kuutioiksi leikkattuna
• 6 minimozzarellapalloa puolikkaiksi leikattuna
• oliivipurkin loput (virheitä ja mustia kivettömiä oliiveja ja muutama lupiininsiemen)
• tuoretta basilikaa ja sileälehtistä persiljaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• 1 rkl dijonsinappia
• 0,5 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria

Keitin perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi ja kun näpit kestivät, leikkasin perunat paloiksi. Sitä odotellessa viipaloin sipulin ja leikkasin tomaatin kuutioiksi ja minimozzarellapallot puolikkaiksi. Oliivit ja muut purkin hökeet olivatkin jo puolikkaina tai paloina. Sekoitin kastikkeen ainekset, oliiviöljy, sitruunamehu, sinappi ja valkosipulimurska tasaiseksi seokseksi, jonka maustoin suolalla ja pippurilla. Silppusin yrtit. Sekoitin nuolijalla varovasti kaikki ainekset sekaisin perunankeittokattilassa (tiskinsäästösyistä) ja valutin koko kauneuden tarjoilulautaselle. Olisi sen voinut kattilastakin lusikoida ruokalautasille. Lisänä meillä oli valmiit leivitetyt kalaleikkeet, jotka oli syytä käyttää pois ja palaset patonkia. 

La Vueltan toinen jakso alkoi ja kisa on siirtynyt Luoteis- Espanjaan. Siellä 10. etappi oli vuorietappi ja sen ykkönen oli Wout van Aert, jo kolmas voitto hänelle tässä kisassa. Ben O'Connor on yhä kokonaiskilpailun johdossa. Huomennakin ajetaan vuoristossa. 

Ranskalainen perunasalaatti jolla on monta nimeä ja josta unohdin juuston

Tänään on tämän vuoden ranskalaisen ruokahaasteen viimeinen päivä. Päivän ateriaksi valikoitui piemontelainen perunasalaatti, joka ei ole kuitenkaan italialaista ja sitä kuulema pidetään myös versiona russian salad-ruokalajista. Oli miten oli, sitä meillä kuitenkin oli. Vähän minä muuntelin raaka-aineita sekä tarkoituksella, että unohduksen vuoksi. Juuston unohdin kokonaan, eikä meillä olisi sitä sopivinta juustoa ollutkaan. Kurkku oli oma lisäykseni, sillä meidän ainoa ulkona kasvava juttu on yksi kurkkutaimi ja siinä valmistuu todella hyviä kurkkuja nopeaa tahtia. Ja sipuliakin lisäsin, sillä se nyt kuuluu tämmöisiin, eikö? Alkuperäisohje on täältä. 

Piemontaise Potato Salad

• 6 pientä perunaa
• 2 avonmaankurkkua
• 2/3 suuresta tomaatista (1/3 meni silloin toissapäivänä hampurilaisiin)
• 1/2 keltasipulia
• noin 10 viipaletta erittäin ohutta kinkkuleikkelettä 
• 2 kananmunaa
• tikkuaskin kokoinen pala gruyereä (jos olisi ollut)
• 3 rkl kreikkalaista jogurttia
• 1 tl dijonsinappia
• 2 rkl majoneesia
• 1 tl sitruunamehua
• 3 tl pieniä kapriksia ja 1 tl niiden lientä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta ruohosipulia
• tuoretta sileälehtistä persiljaa

1.  keitä kuoritut perunat kypsiksi ja leikkaa ne suupalan kokoisiksi
2.  keitä kananmunat ja leikkaa ne lohkoiksi 
3.  siivuta mandoliinilla kurkut ja sipuli ohuiksi viipaleiksi
4.  leikkaa tomaatti kuutioiksi ja kinkku suikaleiksi
5.  kerää ainekset salaattikulhoon ja sekoita, laita puolet ruohosipulisilpusta mukaan
6.  sekoita pienessä kupissa majoneesi, jogurtti, sitruunamehu, sinappi ja kaprikset ja mausta suolalla   ja pippurilla
7.  yhdistä kastike salaattiaineksiin ja ripota päälle loput ruohosipulit ja persiljan lehdet
8.  kierrä vielä myllystä pippuria koko komeuden päälle

Alkuperäisohjeessa kinkkua sanottiin laitettavan neljän hengen annokseen kaksi viipaletta. Ne ovat sellaisia ranskalaisia kinkkuviipaleita, suuria ja paksuja, eivät semmoisia henkäyksen ohuita kuin meillä nykyään. Muistan, kun ensimmäisillä Ranskan reissuilla en ymmärtänyt asiaa ja ihmettelin, kun ostin leikkelekinkkua, etteikö siinä tosiaan ole kuin kaksi viipaletta. 

Tour de France on ollut melko yllätyksetön tänä vuonna, Tadej Pogacar on johtanut melkein alusta asti. Hän on voittanut viisi etappia ja ollut muutenkin aika ylivoimainen. Mutta on siellä ollut muitakin etappivoittajia, ensikertalaisia, uuden ennätyksen tekijä (Mark Cavendish) ja uusi kolmikon saavuttaja (kaikkien Grand Tourien etappivoittaja, tällä kertaa Richard Carapaz) ja tosiaan Tadej Pogacar on nyt voittanut jo kaksi Grand Touria samalla kaudella. En tiedä aikooko hän La Vueltaan, se alkaa jo 17.8.  Olympialaisiin hän käsittääkseni on menossa maantieajoon. 

Tänään Tour de France päättyi poikkeuksellisesti Nizzaan ja henkilökohtaiseen aika-ajoon. Sepä olikin hirvittävä jännitysnäytelmä. Vaikka aika-ajo on aina vähän kelju tapa päättää Grand Tour, oli se tällä kertaa jotain ihmeellistä. Vaikka Remco Evenepoul kuin Jonas Vingegaardkin ajoivat aivan loistavat aika-ajot, niin Tadej Pogacar se vasta ajoikin hulluna ja saavutti kuudennen etappivoittonsa tässä kisassa. Ei tätä melkein voi uskoa. Tadej Pogacar on tällä hetkellä maantiepyöräilyn ihmemies. Nyt CampaKeittiö siirtyy haastetauolle ensi kuun puoliväliin, jolloin siirrymme Espanja-moodiin kolmeksi viikoksi. 

Ranskalainen peruna-maissisalaatti

Ostimme kotimaista maissia ja sitä piti heti kokeilla tietysti. Löysin kiva ohjeen täältä ja sitä sitten tein, melkein kuten lähdeohjeessa. Pienensin ohjetta ja käytin uudensadon punasipulia, jätin myös valkosipulin tällä kertaa pois. Yhäkin Noirmoutierin perunat ovat hyvässä kunnossa ja käytin niitä 6 tähän ruokaan. Kovin montaa ei ole enää jäljellä. 

Ranskalainen peruna-maissisalaatti

• 6 keskikokoista perunaa mandoliinilla viipaloituina
• suolattua vettä perunoiden keittämiseen 
• 2 pientä uudensadon punasipulia varsineen viipaloituina
• tuoretta tilliä
• 1 rkl karkeaa dijonsinappia
• ripaus suolaa ja pippuria
• 1 rkl cherryviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä

Keitin ohuet perunaviipaleet suolatussa vedessä ja kun ne olivat kypsiä, kaadoin ne lävikköön ja huuhtelin kylmällä vedellä. Jätin viipaleet valumaan lävikköön. Leikkasin sipulit ohuiksi viipaleiksi. Leikkasin maissinjyvät irti tähkästä, ne olivat ihanan makeita ja sopivat syötäväksi kypsentämättä. Keräsin kulhoon sinapin, etikan ja oliiviöljyn ja sekoitin ne tasaiseksi kastikkeeksi, maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kun perunaviipaleet olivat jäähtyneet, sekoitin ne varovaisesti kastikkeeseen yhdessä maissinjyvien ja sipulin kanssa, lopuksi mukaan tuli vielä runsaasti tuoretta tilliä. Tämä todella hyvä perunasivuke oli meillä tänään pannulla paistettujen lohimedaljonkien kanssa. 

Tour de Francea pääsimme katsomaan vasta jälkilähetyksenä, kyseessä oli pitkä vuorietapiksi luonnehdittu etappi, vaikkei siinä aivan vielä Pyreneillä oltukaan. Olipa hauska nähdä Tadej Pogacarin ja Jonas Vingegaardin kaksinkamppailu etapin voitosta. Tällä kertaa Vingegaard oli se parempi, mutta Tadej Pogacar on yhä kokonaiskilpailun johdossa. 

Ranskalainen linssisalaatti

Eilen jo osuin hakujen kautta aiemmilta vuosilta tuttuun Pardon Your French-blogiin, tällä kertaa päivällisen savulohen kumppaniksi valikoitui linssisalaatti. Minulla ei ollut nyt puy-linssejä (ehkei ole koskaan ollutkaan), käytin niitä mitä sattui olemaan. Pienensin ohjetta niin, että siitä riitti kolmelle oikein hyvin. 

Ranskalainen linssisalaatti kurkulla ja tomaatilla

• 1 dl kuivia vihreitä linssejä
• 3 dl vettä linssien keittämiseen + ripaus suolaa keittoveteen
• 1 suuri tummanpunainen tomaatti (viimeinen campareissulta kotiin asti säilyneistä)
• 10 cm pätkä kurkkua
• pieni nippu ruohosipulia
• pikkuisen tuoretta persiljaa
• enemmän tuoretta basilikaa
• ripaus suolaa ja pippuria

Kastike

• 1 pieni uuden sadon punasipuli
• 1 tl dijonsinappia
• 1 rkl sherryviinietikkaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl limemehua (sitruunaa ei ollutkaan taloudessa, tai olisi ollut CampAdriassa, mutten muistanut)
• suolaa ja pippuria

Aloitin tekemällä salaatinkastikkeen sekoittamalla ohuiksi viipaleiksi leikatun sipulin muihin kastikkeen aineksiin pienessä purkissa, jonka laitoin jääkaappiin asettumaan. Ohjeen mukaan tämä leikkaisi sipulin terävyyttä, mutta uudensadon sipulissa sitä ei juuri ole muutenkaan. 

Huuhtelin linssit tiheässä lävikössä kylmällä vedellä ja keitin ne suolatussa vedessä, kunnes ne olivat kypsiä, mutta niissä oli vielä puruvastusta, noin 12 minuuttia. Ei ole tarkoitus keittää niitä mössöksi. Huuhtelin linssit ja jätin ne jäähtymään lautaselle. Leikkasin tomaatin kuutioiksi ja kurkun ensin viipaleiksi ja sitten puolikuiksi. Silppusin yrtit, mutten kovin pieniksi. Muutaman veitsenpainalluksen verran vain. 

Sekoitin kypsät, jäähtyneet linssit tomaattikuutioiden, kurkkukuiden ja yrttien kanssa sekaisin. Sekoittelin. Kastikeen kaadoin pikkukulhoon erikseen otettavaksi lautaselle. Oli oikein sopiva sivuke savukalalle. 

Tour de Francessa oli jälleen tasamaan etappi, joka olisi voinut olla Mark Cavendishin toinen mahdollisuus ennätyksen rikkomiseen, mutta sehän hoitui jo eilen. Katsoimme eilisen lähetyksen lopulta studio-osuutta, jossa puitin Markin saavutusta monelta kantilta ja näimme hänen haastattelunsa. Se tosin keskeytyi monta kertaa, kun kilpakumppaneita saapui onnittelemaan häntä halauksin ja olkaa taputuksin. Mark Cavendish jos joku ansaitsi tuon voiton. 

Tänään etappi ajettiin Maconista Dijoniin, meillekin tutuilla seuduilla. Meillä oli alkuillasta kulturelli piipahdun naapurikuntaan, joten katsoimme kotiinpalattuamme tallenteelta viimeiset 65 km ja Dylan Groenewegen voitti massakirin. Tänään Mark Cavendishillä ei ollut mahdollisuuksia voittoon. Tadej Pogacar jatkaa keltapaidassa. 

Ligurian tonnikalasalaatti – Nizzan salaatin italianserkku

Tänään oli taas  kokkaa omista varastoista-päivä, mietin että jonkunlainen ruokaisa salaatti sopisi tähän perjantaihin, jolloin Giro d'Italia alkaa pian olla taputeltu ja vielä tarvitaan muutama Italia-ruokahaasteen ruokalaji. Googolailin leirialueen erinomaisella ostonetillä hetkisen ja osuin ohjeeseen, joka vaikutti todella paljon Nizzan salaatilta, mutta jota kutsuttiin nimellä Ligurian tuna salad. Liguria on alue Italiassa rannikolla Ranskan rajan läheisyydessä, joten ruokaperinteissäkin on paljon samaa. 

Ohjeen huutamia vihreitä papuja en nyt saanut mistään käsiini, olisihan niitä eilen ollut markkinoilla, mutten vielä sillä sekunnilla tiennyt niitä tänään tarvitsevani. Käytin niiden sijaan ohuita parsoja, jotka ovat edelleen iskussa oltuaan viileässä vedessä kukkamaljakossa. Ohjeen otin täältä ja ruokalajilla on oikein italiankielinen nimikin, condiglione. Kai. Paprikaa ja sellerinvartta ei ollut varastoissani. 

Ligurialainen tonnikalasalaatti kahdelle 

• 6 pientä perunaa (koska enempää ei ollut eikä paria perunaa viitsinyt jättää)
• vettä ja suolaa perunoiden keittämiseen
• 2 kananmunaa
• 10 ohuen violetin parsan nuppu ja muutama sentti vartta 
• 1 tölkki tonnikalaa öljyssä
• 1 pieni punasipuli ohuiksi viipaleiksi leikattuna
• puolikas suuresta punaisesta tomaatista
• puolikas pienemmästä keltaisesta tomaatista (ja taas meillä on puolikas tomaatti jääkaapissa)
• muutama anjovis
• 16 mustaa oliivia (ehkä enemmän, ehkä vähemmän)
• 1 rkl kapriksia (ei niitä ihan pienimpiä, muttei suuria varrellisiakaan)
• tuoretta basilikaa
• punaviinietikkaa (koska mitään valkoista etikkaa ei ollut)
• oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria

Keitin perunat ja kanamunat kypsiksi. Kypsensin perunoiden kanssa samassa kattilassa parsoja pari minuuttia ja nostin ne jäätymään. Kun perunat ja kananmunat olivat jäähtyneet, leikkasin perunat puolikkaiksi ja kanamunat muutamaan lohkoon. Leikkasin sipulin aivan ohuiksi viipaleiksi mobilemandoliinilla ja kuutioin tomaatit. 

Rainbow-etikka toimi ihan buenosti

Sekoitin etikasta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista kastikkeen. Keräsin kaikki ainekset kananmunalohkoja ja anjoviksia lukuunottamatta salaattikulhoon ja  sekoittelin. Lopuksi asettelin kananmunalohkot ja anjovikset salaatin pinnalle. Söimme tämän hyvillä mielin Giro d'Italiaa katsoen. Vähän liikaa oli tässä ruokaa kahdelle, neljällä perunalla olisi ollut sopiva annos ja nyt meillä olisi vielä kaksi perunaa. Ajatelkaa miten hienoa se olisi?

Kisassa oli vuorossa siis 19. etappi ja se oli luonteeltaan "hilly" ja mittaa sillä oli 157 km. Kovin suuria yllätyksiä kisassa ei liene enää odotettavissa, kunhan vain kaikki mukana olevat pääsevät maaliin asti. Etapin nopein oli Andrea Vendrame ja tietysti kokonaiskilpailua johtaa Tadel Pogacar. Giro d'Italian viralliset nettisivut ovat todella hitaat taas, yli puoli tuntia etapin voittajan maalin tulon jälkeen ei vielä edes yritelty päivittää tuloksia. No, ehkä yriteltiin, mutta kun ATK on niin vaikeaa ja hidasta...

Mozzarella ja burrata ne yhteen soppii

Tämä vadillinen on syöty jo aikoja sitten, tarkalleen ottaen 25.3.2024 klo 16 alkaen ja siinä meni semmoiset rapiat puoli tuntia. Koska ainesosina oli sekä mozzarellaa, että burrataa kelpaa se mainiosti Italia-haasteeseen ja pinnistämällä maltoin olla postaamatta sitä ennen kuin vasta nyt toukokuussa reissun päällä Giro d'Italian aikaan. Sen verran saa itseään huiputtaa ja ketään muuta ei kiinnosta. Tänä kyseisenä päivänä söimme oikeasti taas valmiit kalaleikkeet salaatin ja perunapaistosten kanssa. 

Näin kuvan tämankaltaisesta ruoasta instassa tämmöiseltä tililtä ja koitin sieltä löytää blogin postaukseen, mutta siinä minun kielitaitoni lopsahti. En ole varma onko tämä puolalainen instatili ja blogi eikä minun keittiöpuolani ole tarpeeksi hyvä. Osaan kyllä kuvista katsoa miten ruoka tehdään ja niin etiäppäin, mutta tätä kyseistä ruokaa en löytänyt blogista edes päivämäärän mukaan. Ehkä instan pitäjä ja bloggaaja ei kuitenkaan justiinsa tätä kyseistä ruokaa olekaan blogannut vaan vain instannut. Ihmettelen  (lue: loivasti paheksun) sitä joidenkin blogaanien  tapaa olla päiväämättä postauksiaan. Luulisin sen olevan tapa pitää blogia ikäänkuin tuoreena koko ajan, postaukset eivät "vanhene", lukija ei tule miettineeksi elämän rajallisuutta ja sitä miten tänäänkin peilistä katsoo yhä vaan vanhempi minä. Jos syy on joku muu, sen saa kertoa minulle. 

Tähän mahdollisesti puolalais-italialaiseen salaattiin käytettiin vain burrataa, mutta minäpä olin vähän hedonistinen (käytin nyt ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistä kertaa elämässäni sanaa hedonistinen ja minun piti myös tarkistaa käykö se tähän yhteyteen ja ilmeisesti käy, mutta jos ei käy niin siitäkin saa kertoa) ja käytin myös mozzarellaa. Toinen syy hedonismin lisäksi oli se, etten ostanut toista palleroa burrataa, vaan ostin epähuomiossa mozzarellaa. Ja jälkeenpäin ajatellen yksi pallero kumpaa hyvänsä olisi riittänyt, hedonismi ei olisi siitä kärsinyt. Nyt sitä termiä on käytetty jo neljästi, ei tartte enää ikinä. Seuraavaksi koitan saada tekstiin sopimaan sanan emansipaatio, jota en myöskään ole koskaan käyttänyt ennen kuin nyt, vaikkei se tietääkseni sovi asiayhteyteen lainkaan. 

Pitää myöntää, ettei minun salaatistani tullut yhtä kaunista kuin tuossa instakuvassa, jota apinoin. Valo oli vähän vähissä ja muita tekosyitä, kuten etten viitsinyt ottaa esille kameraa vaan kuvasin puhelimella. Ja olen myös paljon huonompi sommittelemaan. Koska tässä nyt ollaan rehellisiä, en myöskään tehnyt ihan samoin kuin googlekääntäjä reseptistä luuli. Se muutti parmankinkun parmesaaniksi ja jotain muita hauskuuksia, muttei minua niin vain hämätä.

Mozzarella-burrata-kurkku-nektariinisalaatti

• 1 pallo buffalomozzarellaa
• 1 pallo burrataa
• 15 cm pätkä kurkkua
• 3 nektariinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 rkl vaahterasiirappia
• 1 paketti (8 viipaletta) parmankinkkua
• 1 rkl balsamicoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• tuoretta oreganoa
• pippuria

Tuona kyseisenä maaliskuunlopun päivänä sähkön hinta oli yhtä vuoristorataa ja tähtäsin uunin lämmittämisen alimman hinnan kohdalle, lämmitin uunin 200 asteeseen. Leikkasin nektariinit lohkoihin. Hedelmät olivat vielä kovia, eikä niitä semmoisenaan olisi huvittanut syödäkään, mutta ne olikin tarkoitus kuumentaa uunissa ja sitten niihin jo hammas pystyi. Levitin nektariinilohkot uunivuokaan ja kaadoin päälle oliiviöljyä ja vaahterasiirappia. Paistoin lohkoja noin vartin verran ja kun tikku meni sutjakasti lohkon läpi, nosti vuoan uunista ja äkkiä käänsin virran pois. 

Nektariinien uunivierailun aikana tein muut jutut valmiiksi. Levitin mozzarellan ja burratan soikulan vadin pohjalle ihan brutaalisti sormilla repien. Siivutin kurkkupätkän mandoliinilla ohuiksi suikaleiksi ja käärin ne rullalle ja asettelin juustoriekaleiden sekaan. Leikkasin kinkkuviipaleet puoliksi ja sommittelin ne pikkumyttyinä vadille juustojen ja kurkkujen sekaan. Sekoitin kupissa kastikkeen valmiiksi, balsamicon, oliiviöljyn ja sitruunamehun ja verotin oreganopuskaa sen verran kuin siitä raski, alkaa olla finaalissa kuten ennen oli tapana sanoa, kun lennonjohdossa istuttiin. 

Kun nektariinipalat olivat hieman jäähtyneet, nostelin nekin vadille muitten ainesten joukkoon ja luritin pinnalle kastiketta, asettelin oregano-oksat ja unohdin tässä vaiheessa pippurin. Muistin se vasta kuvien ottamisen jälkeen. Kuvakuri on sen verran lipsunut, että kelpuutin säästettäväksi kaksi kuvaa, joita ei kyllä meinaa toisistaan erottaa. 

Oli todella hyvää naposteltavaa, salaatin seurana oli pannulla voissa paahdettua leipää, uskokaa tai älkää, vaikkei sitä kuvissa näykään. Noin puoletkin olisi riittänyt, mutta pitihän sitä olla toteuttamatta teemaa, jonka mukaan ruoasta pitäisi tehdä vähemmän hyvää (lue: siis pahaa) , niin sitä ei söisi liikaa, vai miten tämä eräs ruokaterapeutti, vai mikä hän nyt olikaan kirjoitti tällöin maaliskuussa ja sai alkuun melkoisen kalabaliikin teemalla hyvä ruoka - pahempi mieli. 

Giro d'Italiaan loikatakseni, se on nyt sillä mallilla, että 11 etappia on ajettu, kisa on taittunut jälkimmäiselle puoliskolleen. Jonathan Milan oli tänään nopein ja kokonaiskilpailua johtaa Tadej Pogacar. 

Alla oleva kuva ei ole Italiasta, se on Sysmästä, jossa kävimme maaliskuun alussa katsomassa vesitornin, joka ujostelee metsän takana. Antin auton katolla on Urheilu-merkkinen polkupyörä yli sadan vuoden takaa ja se on matkalla Helsinki Tweed Run-tapahtumaan. Käyköön tämä kuva siis päivän pyöräkuvasta.