En ole koskaan oikein paljonkaan pitänyt fenkolista, mutta Antti sen sijaan pitää siitä paljon. Otimme tässä muutama päivä sitten kaupasta Carrefourin mainoslehtisen ja siinä oli kivannäköinen fenkolisalaattiohje. Lehti oli Belgian Carrefourissa, mutta se oli ranskaksi, joten päätin, että se kelpaa ranskalaiseen ruokahaasteeseemme. Ja huomatkaa miten kiltti olin, että tein ruokaa fenkolista, vaikkei se ole suosikkini! #kuihienooseon
Olen minä jonkun verran oppinut ainakin ruokaranskaa (lähinnä kauppalappujen ansiosta), sillä ymmärsin ohjeen ihan hyvin. Käytin käännösohjelmaa varmistaakseni, että tosiaan ymmärrän. Meillä ei ollut pistaaseja mobilekeittiössämme, eikä myöskään ohjeessa käytettyä burrataa, mutta mozzarellaa oli. Kuivattuja fenkolinsiemeniäkään ei ollut, jätin ne vain huomiotta.
Fenkoli-mozzarellasalaatti
- puolikas fenkoli ohuiksi viipaleiksi leikattuna
- 1 topakka kevätsipuli viipaleiksi leikattuna (lähdeohjeessa punasipuli)
- 1 pallo mozzarellaa (lähdeohjeessa burrataa)
- tummia viinirypäleitä noin kahden nyrkin kokoinen määrä pieniin nippuihin leikattuina
- 1 rkl oliiviöljyä
- 1 tl hunajaa
- sipaus suolaa ja pippuria
Aloitin paahtamalla tummat rypäleet airfryerissä. Leikkasin tertun pienempiin nippuihin ja nostin ne pieneen foliovuokaan. Luritin päälle hunajaa ja oliiviöljyä, pyöräytin myllyistä päälle pikkuisen suolaa ja pippuria. Nostin vuoan airfryerin koriin ja paahdoin rypäleitä noin 15 minuuttia 180 asteessa.
Asettelin lautaselle ohuiksi viipaloidun fenkolin ja sipulin ja revin mozzarella siihen päälle. Kun rypäleet olivat hetkisen jäähtyneet, lisäsin ne lautaselle ja kaadoin foliovuokasta paahtoliemen mozzarellan ja muiden ainesten päälle. Lisäsin vielä hieman fenkolin tillinnäköisiä hapsuleita ja pippuria myllystä.
Söimme tämän oikein hyvän salaatin valmiiden paneroitujen kalafileiden kanssa. Yleensä minä en syö paljonkaan rypäleitäkään, etenkin jos niissä on siemeniä, mutta näissä ei ollut ja maku oli aivan loistavan paahtunut, muttei kuitenkaan kuivunut. Fenkoli olisi voinut olla jopa voimakkaamman makuinen minullekin, tämä oli melko mieto.
Tour de Francen kolmas etappi päättyi Dunkerqueen, josta me juuri muutama päivä sitten lähdimme pois. Emme edes kysyneet olisiko leirialueelle mahtunut kisan aikaan. Olimme seudulla vuonna 2022, kun etappi alkoi kaupungista ja silloin oli ihan täyttä sillä leirialueella, jolla me nyt olimme. Kisaa paikan päällä katsoessa tulee hieman kisakrapula ja huono omatunto, kun katsoo kaikkia niitä autokolonnia, jotka ajavat kisan edellä, sen aikana ja sen perässä. Helikoptereista puhumattakan. Että mikä järki tässä on. Tulee vähän huono fiilis olla mukana siinä hommassa.
No oli miten oli, tänään katsoimme kisaa Luxemburgissa, tutulla leirialueella Wasserbilligissä. Varasimme tänne paikan pari päivää sitten, olimme täällä viimeksi toukokuussa minun synttärini aikaan. Silloin oli vapun takia täyttä, nyt on tilaa vaikka myymään alkaisi. Tällä alueella on erinomainen netti, jolla kisaa pystyy seuraamaan MAX:lta. Telkkaristakin taitaisi tulla lähetyksiä, mutta juuri kun aloimme katsoa kisaa, osui päälle kauhea ukkoskuuro, joten emme nostaneet antennia emmekä tiedä minkäkielistä selostusta olisi ollut, ranskan vai saksan.
Etapin voittajaksi ajoi Tim Merlier ja kokonaiskilpailun kolmen kärki pysyi ennallaan. Etapilla oli monta pahaa kolarointia, joitten vuoksi keskeytyksiltäkään ei taideta välttyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti