Pain Perdu – köyhät ritarit

Tänään en voinut enää vastustaa kiusausta ostaa silliä. Käykö jollekin muulle joskus niin? Olen himoinnut uusia perunoita ja silliä jo monta viikkoa ja tänään ruotsalaisessa kaupassa oli niin hyvät tarjoukset, että ostimme neljä pientä purkkia silliä. Olisimme ostaneet, vaikkei olisi ollut tarjoustakaan. Ehkei neljää, mutta kaksi ainakin. Perunat eivät olleet ihan varsinaisia uusia/varhaisperunoita, kunhan olivat perunoita Lidlistä eilen. Perunat olivat pikkuisia ja sillit ihania, tilliä ei ollut, mutta selvisimme ilmankin. Viimeiset oluetkin menivät tänään, oli kyllä kestävä olutlaatikko, ostettu joskus ennen pääsiäistä. 

Koska nyt on menossa Tour de France, piti meillä olla pöydässä jotain ranskalaistakin. Olimme ajatelleet, että nyt voisi ehkä avata samppanjan, jonka ostimme joskus reissun alussa jostain, pullo on ollut jääkaapissa ainakin 10 viikkoa. Tämä ei ole lomanloppujaisjuoma, emmehän ole lomalla, mutta reissunpäättäjäisjuoma? Vaikkei reissu päätykään vielä tänään. Samppanjan kanssa syötäväksi tein meille yhdet köyhät ritarit, sillä yhtään enempää ei hellepäivänä jaksanut. Oikaisin hieman köyhisten kanssa, sillä helle (+31°C) iltaseitsemältä ei enää houkuttanut suureen määrään lisäsyömistä sillien ja perunoitten päälle. 

Kaksi köyhää ritaria eli ranskalaisittain pain perdu

• 2 viipaletta vaaleaa leipää
• 1,5 dl maitoa
• 1 tl sokeria
• 0,5 tl kanelia
• 2 rkl voita
• mansikoita
• vadelmia
• Sia-vaniljajäätelöä
• tuoretta minttua

Sekoitin maitoon sokerin ja kanelin laakealla lautasella. Yleensä tähän tulee myös kananmunaa, mutta jätin nyt pois, kun  maitoakin meni niin vähän, yksi kananmuna olisi voinut tehdä munakasmaisen maun köyhikseen. Sulatin puolet voista pannulla ja nostin maustettuun maitoon kastetut leipäpalat pannulle paistumaan. Kun alapuoli alkoi olla nätin värinen, sipaisin loput voista ritareitten päälipuolelle ja käänsin ne. Paistoin toistakin puolta hetkisen. Annoksiin asettelin köyhän ritarin päälle mansikoita ja vadelmia sekä pallon todella hyvää vaniljajäätelöä ja mobilemintun viimeiset isommat lehdet. 

Tour de Francen etappia katsoimme leirialueen wifillä (en enää ollenkaan ujostele käyttää wifiä, jos se sen jaksaa tehdä työnsä) viivästetysti, sillä välillä söimme päivällisen ja sitten tein jälkkärin ja söimme sen. Lopuksi katsoimme miten Tadej Pogacar taas voitti etapin ja otti keltapaidan päälleen. On se melkoinen ihme koko mies. Minulle kelpaa hyvin hänen hieno ajonsa, saa mennä tällä mallilla Pariisiin asti!