Ruispuolukkapuuro haudutuspadassa

Tänään ruoka valmistui ennen aikojaan, iltapalasta tuli lounas, muttei se ole kovin vaarallista. Kävin katsomassa sauvajyväsen muutaman vuoden vanhaa ruispuolukkapuuron ohjetta ja laitoin aamulla pienemmän haudutuspadan hommiin ohjeen mukaisesti. Käytin sokeroimattomia puolukoita, joten lisäsin hieman sokerin määrää, en ollut varma onko sauvajyväsen puolukkasurvos sokeroitua vai ei. 

Ruispuolukkapuuro haudutuspadassa

• 4 dl ruisjauhoja
• 4 dl puolukoita
• 1,5 dl sokeria
• 1,25 l vettä

Mittasin pataan ruisjauhot ja sokerin. Sulatin hieman pakastimesta ottamiani puolukoita ja survoin niitä pehmeällä kauhalla rikki. Aika moneen paikkaan tuli pieniä punaisia pisteitä, seinälle, rosteriin, lattialle, paitaankin. Kaadoin veden pataan ja sekoitin vispilällä seoksen tasaiseksi, lisäsin mukaan survotut puolukat ja sekoitin taas. 

Laitoin kannen päälle ja padan high-asetukselle. Ajattelin, että näin puuro ehtisi illaksi valmiiksi. Mutta kiirehtiminen oli turhaa, puuro oli valmista jo kolmen tunnin kuluttua. Käänsin silloin padan lämpimänäpito-asetukselle ja sekoitin puuron tasaiseksi. Lisäsin hieman vielä vettä ja jätin puuron rauhaan vielä tunniksi. Halusin tavallisen puuron sijaan tehdä ainakin yhden annoksen vispipuuroksi. 

Otin siitä kuumuuden kestävään kannuun lounasannoksen ja vatkasin puuron kuohkeaksi sähkövatkaimella ja söin annoksen maitotilkan kanssa. Puuro oli ihanan pehmeää ja juuri sopivan hapanta ja makeaa. Vatkaan siitä illalla Kammenpyörittäjän annoksen, kunhan tulee töistä. Hyvä ja helppo ohje ja hyväksi meidän puolukkavarastoillemme! Seuraavalla kerralla käytän low-asetusta ja muistan myös sekoittaa puuroa useammin, se kypsyy reunoilta nopeammin ja tahtoo muodostaa paksua kerrosta padan pintaan. Sekoittamalla puuron saa pysymään tasaisena.

Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Crock Pot-välilehdelle, jonne kerään kaikki haudutuspata-aiheiset postauksemme.

Joulupuuroa ja sekametelisoppaa

mustarastas jouluaattoaamuna

Peilikin sen kertoo, ettei tässä olla enää mitään tytönhupakoita. Toinen varma kypsymisen merkki on se, että aamulla herätessään on iloinen, kun kello on jo kuusi. Talo oli tänä  aattoaamuna ihanan hiljainen, mitä nyt tiskikone  hurisi ja liesituuletin humisi. Muut perheenjäsenet vielä nukkuivat, teinit teiniyttään ja Kammenpyörittäjä työyön jälkeistä pikakoomaa. Riisipuuro tekeytyi vesihauteessa, sekametelit turposivat kattilassa odottaen kiisselitemppua ja porkkanalaatikko kypsymistä uunissa. Kinkkurasvat vartosivat kompostivastaavan hellää huolenpitoa, piti kyllä huomattavasti valostua, ennen kuin tohtisi tuonne tontin laidalle, samalla reissulla lintuystävämme saisivat pöydän koreaksi. Ystäviemme leivinuunista illalla toimitettu kinkku varmasti esitti jo kutsuhuutoja sinapin ystävälle, muttei se kuulunut varaston jääkaapista tänne asti. Kaikki hyvin, rauha tiluksilla.

Keitän riisipuuroa oikeastaan vain jouluna, vaikka se onkin aivan herkkua, kun sen sille vain antaa aikansa. Keitin neljän hengen annoksen ja siihen meni:

• 2 dl puuroriisiä
• 2 dl vettä
• 1 l kulutusmaitoa
• 1 tl suolaa
• 1 manteli

Mittasin haudekattilan yläosaan riisit ja veden ja annoin hetken aikaa näiden kahden ainekset tehdä tuttavuutta. Kun vesi oli alkanut imeytyä riisiin, lisäsin maidon ja sekoittelin puuroaihiota niin, ettei riisi jäänyt paakkuihin. Sitten vain kaasu pienelle, kansi päälle ja odottelemaan perheen heräämistä. Sekoittelin puuroa noin vartin välein ja kolmen vartin kuluttua puuro alkoi sakeutua kunnolla. Lisäsin suolan ja maistelin sopivuutta, riisipuuro kyllä tarvitsee suolansa! Tunnin keittelyn jälkeen puuro oli sakeaa ja kermaisen pehmeää, piilotin sekaan mantelin hyväonnisen löydettäväksi.

• pussillinen kuivattuja sekahedelmiä
• 1 l vettä
• 3 rkl ruokosokeria
• 2 rkl perunajauhoja + tilkka vettä sakeuttamiseen

Pohjoisessa sekahedelmäkiisseliä sanotaan sekametelisopaksi. Sitäkään en tee kuin kerran vuodessa, juuri riisipuuron kaveriksi. Pilkoin pussillisen sekahedelmiä pienempiin paloihin saksilla suoraan kattilaan. Laskin päälle vettä ja lusikoin joukkoon ruokosokeria. Keitin hedelmiä noin kymmenen minuuttia ja maistoin sokerin sopivuuden. Sekoitin pienessä kupissa perunajauhon vähän alle desiin kylmää vettä, niin että seoksesta tuli tasaista valkoista lientä. Nostin kiisselikattilan pois tulelta ja lurutin perunajauhovellin norona sekaan ja hämmensin samalla kiisselin tasaiseksi. Se sakeutui samantien. Nostin kattilan takaisin liekille ja annoin kiisselin pulpahtaa kerran ja jätin sen sitten jäähtymään kylmälle levylle. Vähän jäähtynyt sekametelisoppa kuuman riisipuuron kanssa kunnolla hiekoitettuna, se on herkkua! Onni suosii ensi vuonna Kammenpyörittäjää.