Sivukkeena ranskalainen haudutettu purjo

Nyt on Tour de France jo niin lopussa, että työkielellä sanottiin: Kaarran tästä perusosalle! Huomisen jälkeen voidaan puhua jo finaalista. Meillä on ollut kiva päivä, eräässä kirkossa oli ehkä reissun tähän asti hienoin Jeanne d'Arc!

Päivällisellä meillä oli haudutettua purjoa ja pienet annospalat lohta. Annos oli oikein onnistunut, otin purjoon ohjeen täältä. Tein muuten ihan niin kuin lähdeohjeessa, mutta sinapin jätin tällä kertaa pois. Ja pienensin ohjetta rutkasti, en tiedä monelleko se oli alun perin tehty, mutta minä tein sen yhdestä keskikokoisesta purjosta. 

Haudutettu purjo 

• 1 rkl voita
• 1 pieni uuden sadon sipuli silputtuna
• 2 rkl voita
• 1 purjo, josta melkein kaikki vihreät osat poisleikattuna, halkaistuna ja pestynä, jonka jälkeen silpuksi leikattuna
• suolaa ja pippuria
• 0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
• 1 dl kermaa

Aloitin sivukkeen valmistamisen sillä, että silppusin ensin sipulin ja trimmasin, pesin ja silppusin purjon. Siinä oli hieman hiekkaa/multaa pestäväksi. Sulatin ensin ruokalusikallisen voita pannulla ja aloitin sipulin kuullottamisella. Sai olla varovainen, ettei sipuli ruskistuisi, kaasulla pannun kuumuuden hallinta on aika tarkkaa. Kun sipulit olivat kuullottuneet, lisäsin loput voit ja pestyt ja silputut purjopalat pannulle. Sekoittelin ja paistelin niin pienellä liekillä kuin mahdollista, osaksi aikaa laitoin kannen pannun päälle. Kun purjo alkoi olla mysiynyttä, laitoin pannulle kannen ja nostin pannun pois liedeltä odottamaan. 

Sitten paistoin aterian kalaosuuden toisella pannulla, kaksi pientä lohipalaa ensin nahkapuoli alaspäin, suolalla, pippurilla ja kuivatulla tillillä maustettuna, myös pieni loraus sitruunamehua päätyi pannulle. Kun olin kääntänyt lohipalat, vaihdoin odottamassa olleen purjopannun liedelle ja nostin lohipannun syrjään ja kannen päälle. 

Nyt kaadoin purjoille noin desin verran kermaa ja sekoittelin ja kuumentelin seoksen. Lohipannulla kannen alla lohipalat kypsyivät loppuun. Kun purjoseos oli kuumennut ja kerma imeytynyt parissa kolmessa minuutissa sopivasti, oli koko ruoka valmis. Annostelin lautasille ensin purjoa ja päälle lohipalat. 

Voi että oli hyvää, purjon ujo, mutta tunnistettava maku oli läsnä ja lohi oli kypsynyt tismalleen oikein. Pidimme tästä pienestä ateriasta paljon!

Tour de Francessa oli tänään vuorietappi, jonka voittajaksi ajoi Richard Carapaz. Minä voisin ehkä, korostan sanaa ehkä, kohta luopua hänen dissaamisestaan. Koitin tässä pari päivää sitten etsiä sitä kohtaa, missä hän joutui epäsuosiooni, mutten sitä löytänyt. Ehkä se tarkoittaa, ettei enää kannata olla vihainen? Tadej Pocagar on tietysti vielä kokonaiskilpailun johdossa, toisena on Remco Evenepoul neljän ja puolen minuutin päässä. Huomenna ja ylihuomenna etapit päättyvät Alpe d'Huezille, eli sille tullaan  kahdesta eri suunnasta. Ja sunnuntaina ajetaan seremoniallinen päätösetappi Pariisiin. 

Vichyssoise niin kuin se pitää olla

Kuumaan säähän sopii kylmä keitto. Olen tehnyt purjo-perunakeittoa toisena blogivuonna, mutta silloin jänistin ja tarjoilin sen lämpimänä. Väitän siinä postauksessa, että meillä oli niin nälkä, ettemme muka jaksaneet odottaa keiton viilenemistä. Tekosyy! Nyt tein kuten se pitääkin ja tarjoilin keiton niin viileänä kuin mahdollista. Keitto valmistui jo päivällä ja kotiintulopuuhien aikana sain sen  melko kylmäksi ja kylläpä se maistui illan viiletessä ja auringon painuessa naapurin kuusien taakse. 

Tämä annos riittää hyvin kahdelle pääruoaksi tai neljälle alkukeitoksi. Lisäksi askaroin noin 8 vuotta jälkijunassa purjotuhkaa, sillä purjoista ei keittoon käytetä kuin valkoiset osat ja ostamani purjot olivat yli puolet mitaltaan jo vihreitä. Nykyään purjotuhkaa tai muitakaan vihannestuhkia ei juurikaan enää näy, mutta voihan sitä tulla oikein kunnolla aallonharjan perässäkin. 

Vichyssoise purjotuhkalla

• 2 töpäkkää purjoa
• 4 suurehkoa jauhoista perunaa
• 0,5 l kanalientä
• 0,5 l vettä
• suolaa ja pippuria
• 1 dl kermaa
• oliiviöljyä

Leikkaa ensin purjoista kannat pois ja trimmaa vihreät osat. Leikkaa valkoiset osat pitkittäin halki ja pese mahdolliset hiekat. Tee sama vihreille osille. Laitan uuni kuumenemaan 220 asteeseen ja asettele vihreät osat mahdollisimman irti toisistaan leivinpaperille pellille ja laita pelti uuniin. Tarkastele mustumisprosessia, tarkoitus on saada purjo mustumaan, mutta ei nyt ihan karrelle kumminkaan. 

Siinä purjon mustuessa uunissa tee keittopohja. Kuori perunat ja leikkaa ne paloiksi, samoin leikkaa purjon valkoiset osat muutamiin paloihin. Kuumenna kattilassa kanaliemi ja vesi ja lisää perunat ja purjot kypsymään. 

Kun uunipurjot alkavat olla tummia, ota pelti tarkasteltavaksi, poimi pois ne, jotka ovat jo kärähdyspisteessä ja palauta uuniin ne, jotka eivät ole vielä niin done. Kun kaikki purjot ovat tummanruskeita, jätä ne pellille jäähtymään. 

Soseuta kattilassa kypsennetyt purjot ja perunat blenderissä kanaliemen kanssa tasaiseksi keitoksi, minulla meni koko liemi, mutta laita sitä osissa, ettei tule liian plitkua. Lisää kerma ja sekoita tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja kaada keitto astiaan, joka mahtuu jääkaappiin tai voi laittaa jääpaloilla viilennettyyn veteen. Viilennä keitto kylmäksi. 

Kerää lähes hiiltyneet purjot pussiin ja puristele niitä mahdollisimman pieniksi paloiksi. Tarkoitus olisi saada ihan ohutta pölyä aikaan. Käytä tiheää siivilää, jonka läpi tahkoat purjosilppua tai tee kuten minä. Laitoin silpun Bamixin minileikkuriin ja surruuttelin kunnes tuloksena oli melko hienojakoista tuhkapölyä. Laita tuhka tiiviiseen purkkiin ja annostele sitä vaikka voin päälle tai keiton päälle. Me teimme molemmat. 

Tarjolle asettaessa laita keittoon muutama pieni jääpala, jotka voi sitten nostaa pois, kun ruokailu alkaa, ne tekevät vielä kylmempää keitosta. Minä laitoin hieman purjotuhkaa, oliiviöljyä ja tuoretta persiljaa  koristeeksi. Höyläsin vielä kylmästä voista ohuita kiehkuroita, joille ripotin suolakiteitä ja purjotuhkaa. Leipänä meillä oli Herkkulauantai-leipomon vaalea hapanjuurileipä.

Tour de Francessa oli aivan mahtava etappi. Ehdimme katsoa sen lopun oikein pieteetillä ja kerrankin on helppo muistaa lopputulos. Tadej Pogacar, Jonas Vingegaard ja Richard Carapaz olivat lopun nousussa kolmeen pekkaan ja Carapaz oli melkoinen komeljanttari, esitti väsynyttä eikä vetänyt lainkaan. Minä olin hänelle ihan närkästynyt, sillä epäilin hänen salailevan voimiaan ja tekevän iskun lopussa. Niin hän tekikin, mutta onneksi Tadej ja Jonas kuitenkin pistivät kampoihin ja jättivät hänet lopulta kolmanneksi, sille sijalle, jolla hän oli roikkunutkin monta kilometriä mukamas liian väsyneenä. Tadej Pogacar saavutti sen, mitä hän halusi, voitti etapin Tour de Francessa keltaisessa paidassa ja Jonas Vingegaard Tourin ensikertalaisena on jo näyttänyt, mikä hän on miehiään. Todella jännittävä etapin loppu. Eikä Carapaz pääse suosiooni tämän jälkeen ihan helpolla.

Täydellinen päivä

Mitkä ripset!

 Tämä päivä on ollut aivan mahtava:

1. Viides Campareissu2021 alkoi.
2. Sää on minulle sopiva kesäkeli, ei liian kuuma, mutta aurinko paistaa.
3. Minulla on kiva kesämekko.
4. Näimme kuusi kirkkoa, joista viisi oli hienoa ja kuudes sopivan ruma.
5. Kuudesta kirkosta kolmessa oli vaivaisukko.
6. Ruoka oli ajatuksena hieman jännittävä, en ole tehnyt uppomunia retkiolosuhteissa, mutta ruoka onnistui aivan täydellisesti ja oli niin ranskalaista, niin ranskalaista.
7. Mark Cavendish voitti Tour de Francen etapin ja minä melkein itkin yhdessä hänen kanssaan. 

Sain viime vuonna sisareltani Rachel Khoon kirjan Little Paris Kitchen, mutta en jostain syystä oikein perehtynyt siihen silloin. Onneksi nyt aloin lukea sitä, sehän on täynnä mahtavia ruokaohjeita. Muutaman raaka-aineen periranskalaisia ruokia, joitten pelkät kuvat saavat kuolan valumaan. Valitsin sieltä tänään sellaisen, missä grillataan purjoa ja tehdään uppomunat. 

Purjoa, kinkkua ja uppomunia kahdelle

• 2 purjoa, niin nuorta kuin mahdollista
• oliiviöljyä 
• 2 kananmunaa
• pari tippaa valkoviinietikkaa
• 6 viipaletta ohutta kinkkua (ranskalaista mieluiten, mutta meillä italialaista saatavuussyistä)
• vinaigrette: 1 rkl valkoviinietikkaa, 2 rkl oliiviöljyä,  1 tl karkeaa Dijon-sinappia, ripaukset suolaa, sokeria ja pippuria

Teimme aterian tiimityönä, Antti hoiti kattamisen ja purjojen grillaamisen ja minä tein uppomunat, vinaigretten ja annosten kokoamisen. Leikkasin purjot ensin niin, että vihertävät osat jäi pois ja halkaisin ne pitkittäin, mutta jätin kannat, jotta ne pysyisivät koossa. Liotin purjoja noin 10 minuuttia kylmässä vedessä ja huljuttelin niitä, että mahdollinen hiekka lähti pois. Antti  sutikoi purjoihin hieman oliiviöljyä ja sytytti grillin (Lotus Grill joka toimii kirjaimellisesti muutamalla hiilipalalla ja grillaamisen jälkeen tuhkaa jää sen verran, että mahtuisi tikkuaskiin). Kun hiilet olivat parahultaiset, hän alkoi grillata purjoja, arvelimme että se veisi noin 6-10 minuuttia. 

Sekoitin vinaigretten ainekset keskenään tasaiseksi seokseksi. 

Samaan aikaan laitoin retkikattiloistamme suurimpaan (taitaa olla 3 litrainen) vettä kiehumaan. Minun oli tarkoitus rikkoa kaksi kananmunaa omiin kuppeihinsa odottamaan. Olen paljastanut, että tunnen suoranaista ahdistusta, mikäli minulla on varastoissani vähemmän kuin 10 kananmunaa. Retkiolosuhteissa voin tinkiä määrän neljään. No, nyt minulla oli neljä kananmunaa, joista kahdesta meni heti keltuainen rikki, vaikkeivat olleetkaan vielä pilalla. Onneksi siis kaksi oli siis tarvittavassa kunnossa, keltuaiset pysyivät koossa. Huomenna syömme munakkaat aamiaisella, ei siinä sen kummempaa. Pitää muistaa ostaa kananmunia, ettei ala ahdistaa.

Laitoin siis ne kaksi kunnollista kananmunaa omiin kuppeihinsa (tuli tiskiä vähäsen paljon) ja laitoin niihin tipat valkoviinietikkaa. Kun purjot olivat olleet grillautumassa muutamia minuutteja, kiepautin kiehuvaa vettä kattilassa kauhalla reippaasti ja kumosin kananmunat yksi kerrallaan veteen ja kauhoin niitä, että valkuaista jäisi mahdollisimman paljon lähelle keltuaisia. Annoin munien kypsyä kolme minuuttia ja nostin ne sitten kauhalla lautaselle paperin päälle. 

Purjot olivat sopivasti kypsiä ja kokosin annokset laittamalla kummallekin lautasille kaksi purjon puolikasta, siihen päälle kolme ohutta kinkkuviipaletta, uppomunan ja ylimmäksi lusikoin vinaigretten. Nyt pitää kyllä sanoa, että vaikka itse sanonkin, niin olipa tyylikäs ruoka, etenkin kun se tehtiin camping-olosuhteissa. Alan haaveilla kohokkaista airfryerillä ja sen sellaisesta. Rachel Khoo on kyllä velho!

Kuten jo postauksen alussa tulin spoilanneeksi, Tour de Francen neljännen etapin voitti Man-saarten Räpsyripsi, Mark Cavendish, joka sai tälle kaudelle Lidl-tiimiltä (on sillä oikeampikin nimi) vielä mahdollisuuden. Hänhän voitti keväällä Turkin ympäriajossa neljä etappia, mistä riemuitsin suuresti. Tänään hän voitti ensimmäisen kerran etapin Tour de Francessa, vaikka hän on voittanut vaikka mitä uransa aikana. Arvasin heti, että maaliintulon jälkeen meistä kummatkin itkevät, enkä ollut väärässä, niin Markin kuin minunkin silmäkulmat kostuivat. Ehkä myös täydellisellä päivällä on osuutta asiaan. Mathieu van der Poel jatkaa keltapaidassa. 

Oikean väriset crocksit.

Tasapeli – devilled kidneys

Tällä viikolla puhelimeni piippasi ja työkaveri tiedusteli haluaisinko ottaa hirvenvasan munuaisia. Olen aiemmin saanut häneltä hirven maksaa ja siitä hänelle ilmeisesti jäi käsitys, että saattaisin haluta myös munuaisia. Minähän halusin, olin vastannut myöntävästi ennen kuin huomasinkaan. Ehdottomasti keittiöpeikkoainesta!

En aivan varmasti ole koskaan aikaisemmin valmistanut munuaisia, en ole ehkä syönytkään niitä. Voi olla, että joskus niitä on jossain ollut tarjolla, mutta olen sujuvasti ohittanut ne. Tänään ei ollut pakotietä. Tänään valmistin munuaisia. 

Aloitin jo perjantaina kysymällä sisareltani olisiko hänellä neuvoja minulle brittiyhteyksiensä tähden. Olen ollut siinä käsityksessä, että saarivaltiossa etenkin posh people tykkää munuaisista aamiaisella. Sain muutaman hyvän vinkin, joiden avulla uskaltauduin eilen ottamaan pakastimesta munuaiset sulamaan. Ohjenuoraksi otin River Cottagen ohjeen, jota sovelsin sen mukaan, mitä tarvikkeita meiltä löytyi.

Munuaiset laiskistetulla purjolla ja minilimpulla

• 2 hirvenvasan munuaista (yksikin olisi riittänyt)
• oliiviöljyä ja voita
• 0,5 dl konjakkia
• 1 rkl sileää kirsikkahilloa
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl siiderietikkaa (unohdin kokonaan)
• 1 rkl Worcester-kastiketta
• 1 dl kermaa
• ripaus suolaa ja pippuria
• ripaus cayennepippuria
• tuoretta ruohosipulia (tai persiljaa, kuten lähdeohjeessani, mutta meillä ei ollut)
• 10 cm pala purjoa
• oliiviöljyä ja voita
• 1 rkl tummaa siirappia
• suolaa ja pippuria
• 2 pientä vaaleaa minilimppua
• oliiviöljyä ja voita

Selasin nettiä joltisellakin innolla ja sain selville, että munuainen täytyy liottaa mahdollisen virtsajäämien poistamiseksi. Neuvottiin viiltämään munuaisparkaan pistoja ja laittamaan se kylmään veteen. Sitä pitäisi hieman puristella ja käännellä ja vesi vaihtaa ainakin kerran. Kalvot ja vaalea rasva tulisi poistaa. 

Kun munuaiset olivat sulaneet, tein ensin sen kalvonpoistohomman. Munuaisissa oli kiinni rypälemäistä valkoista rasvaa ja ohuet kalvot. Rasva irtosi kertahansikkain suojatuin sormin ja kalvot myös melkein kokonaisina, kun sain sopivasti kalvon reunasta kiinni ja avitettua hieman terävällä veitsellä. Ei ollut vaikeaa. Munuaiset eivät haisseet yhtään millekään. Niissä oli jonkunlaiset viillot, varmaan tulleet niiden irrotuksessa vasasta. Laitoin munuaiset kylmään veteen ja huljuttelin niitä siellä jonkun aikaa, vaihdoin vettä pari kertaa. Mitään virtsanhajua ei todellakaan tullut. Nostin munuaiset talouspaperin päälle peltilautaselle, kuivasin ne ja laitoin kylmään odottamaan ruoanvalmistusta iltapäivällä.

Leivoin aamulla pieniä vaaleita leipiä samalla ohjeella, kuin viime viikonloppuna ja otin kaksi niistä tätä ateriaa varten.

Leikkasin purjon ohuiksi viipaleiksi ja laitoin ne yhdessä öljyn ja voin kanssa hautumaan pienelle pannulle, sekoittelin välillä. Maustoin siirapilla, suolalla ja pippurilla. Jätin purjon laiskistumaan pannulle pienellä lämmöllä.

Laitoin liedelle toisen pannun kuumenemaan ja sille pikkuisen voita ja öljyä. Leikkasin kaksi pientä minilimppua kahteen palaan, pohjaksi ja hatuksi. Paahdoin limppuja molemmin puolin muutaman minuutin ja jätin ne odottamaan pannulle munuaisten valmistumista.

Otin vielä yhden pannun (Antti välillä ihmettelee kuinka paljon sitä tiskiä oikein voi tulla) ja sulatin sillä kunnon nokareen voita ja lisäsin mukaan hieman oliiviöljyä, kuumensin pannun aika kuumaksi. Leikkasin munuaiset noin puolen sentin viipaleisiin ja nostin palat pannulle kypsymään. Käänsin palat noin puolentoista minuutin kuluttua.

Seuraavaksi laitoin pitkät patakintaat käsiini ja otin ulos mukaan munuaispannun ja konjakkipullon. Teen liekitykset mieluiten ulkona. (alkuperäisohjeessa ei varsinaisesti taidettu liekittää, mutta minähän tykkään liekittämisestä oikein paljon) Laitoin grillin sivukeittimelle kaasuliekin ja kuumensin hetken munuaisia. Kaadoin pannulle kunnon lorauksen konjakkia. Kallistin patakintain suojatuin käsin pannua niin, että siellä oleva konjakki leimahti tuleen. Heiluttelin pannua kunnes liekit painuivat alas. Siirryin takaisin keittiöön.

Nyt sekoitin pannulle mukaan kirsikkahillon, sinapin, Worcester-kastikkeen, (siiderietikan unohdin) ja kerman. Kastike sai kiehua kasaan pari kolme minuuttia. Maistoin kastiketta ja lisäsin hieman suolaa, pippuria ja ripauksen cayennepippuria.

Annoksen kokosin niin, että nostin ensin lautaselle paahdetut minilimpun puolikkaat. Niille lusikoin munuaiset kastikkeessaan ja päälle ripotin laiskat purjot ja tuoretta ruohosipulia. Tykkäsimme, että annos näytti aika kivalta ja kastike oli mitä parhainta, samoin purjo. Kastike imeytyi herkullisesti leipään. Entä munuaiset? Olen aika varma, että ne olivat raaka-aineena oikein erinomaiset, tuoreet ja hyvät. Luulen myös, että ne olivat aika hyvin valmistetut, eivät olleet sitkeitä tai jääneet raaoiksi. Me emme vain ihan kauheasti tykänneet munuaisten makumaailmasta, joka oli aika lähellä maksaa, muttei aivan. Kummakos tuo?

Niin ollen on sanottava, että tästä tuli keittiöpeikkomielessä tasapeli, kyllä minä osasin käsitellä munuaiset ja valmistaa niistä ruokaa, mutta emme pitäneet niistä kovinkaan paljon. Kiitos vielä työkaverille mahdollisuudesta kellistää keittiöpeikko, vaikka se pistikin hanttiin sen verran, ettei meistä tullut munuaisten ystäviä. Mietimme kyllä, että jos jossain hyvässä ravintolassa on mahdollista maistaa ihan pikkuisen munuaista, voisimme sen tehdä tietääksemme oliko tekeleeni mistään kotoisin.

Lisään tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidan Keittiöpeikko-välilehdelle, jonne kerään CampaKeittiön pelkokerroinkokeilut. 

Peruna-purjokeitto Baskimaalta sous vide-turskalla

Minulla oli tälle päivälle jo ruokasuunnitelmat valmiina, mutta muutin ne lennosta, kun jääkaapin nollalaatikkoon oli ilmestynyt pari palaa turskaa. Sillekin oli jo suunnitelma, mutta vasta perjantaille. Päivämääräsyyt keikauttivat suunnitelmani toisin päin. 

Vinkit tähän keittoon otin G' day Soufflé-blogissa, jossa voisi käydä toistekin. Turskan kypsensin sous vide-tekniikalla, koska mä voin. Siihen tarkistin neuvot Anovan sivulta.

Porrusalda – peruna-purjokeitto turskan kanssa

Sous vide-turska

• 2 noin 75 g palaa nahatonta, ruodotonta turskaa
• suolaa ja pippuria
• tilliä
• sitruunamehua
• oliiviöljyä

Kuumensin vettä kattilassa sirkulaattorilla 55 asteeseen. Kuivasin kalapalat ja ripotin niille suolaa ja pippuria. Sijoitin maustetut kalapalat suureen vakuumipussiin ja lirutin sinne hieman sitruunamehua ja oliivioöljyä ja tiputin mukaan vielä tuoretta tilliä. Suljin pussin vakumointikoneella. Suuri pussi on siinä mielessä pientä parempi, että mehu ja öljy eivät ehdi pussin suulle asti ennen kuin vakuumi on valmis. Jollei sinulla ole vakumointikonetta, voit laittaa kalapalat minigrip-pussiin ja käyttää ilmansyrjäytysmenetelmää. Siinä pussin suu laitetaan melkein kokonaan kiinni ja pussi lasketaan kattilassa olevaan veteen niin lähelle pussin suuta kuin uskaltaa. Vesi pusertuu pussista pois melko tarkkaan, sulje pussin suu kokonaan. Tässä menetelmässä on hyvä jättää pussin suu vedenpinnan yläpuolelle vaikka niin, että kiinnittää pussin kattilan reunaan pyykkipojalla. Jos kypsennetään kasviksia, ne vaativat suuremman lämpötilan, yli 80 astetta, joten silloin pitää varoa pussin sulamista kattilan kuumempaan reunaan. 

Kypsensin kalaa 55 asteessa 30 minuuttia (minimiaika), mutta ei haittaa vaikka pussi olisi vedessä tunninkin. Kala pysyy siinä saavutetussa kypsyydessä useita tunteja, mutta jossain vaiheessa se varmaan alkaa muhjaantua. Minun turskani oli vedessä tasan tunnin. 

Kun oli aika laittaa ruoka esille, otin pussin pois vedestä ja avasin sen saksilla. Nostin kalapalat varovasti paperin päälle lautaselle ja peitin odottamaan. Ajattelin ensin käyttää kalapaloja vielä pannulla, mutta muutin mieleni, ei se olisi tarpeen olisi ollutkaan.

Peruna-purjokeitto Baskimaan tapaan

• 2 suurehkoa perunaa
• 2 porkkanaa
• purjon valkoinen osa
• puolikas kesäkurpitsa (hävikinvähennysmielessä halusin kesäkurren käyttöön)
• 1 valkosipulinkynsi
• oliiviöljyä
• 3-4 dl kanalientä
• 1 laakerinlehti
• sahramihippuja
• suolaa ja pippuria
• ohuita salamiviipaleita

Kuorin perunat ja porkkanat. Otin porkkanoista mandoliinilla muutaman ohuen suikaleen. Julienne-raudalla tulisi suoraan ohuita tikkuja, mutta minulla ei ole sellaista, joten leikkasin suikaleet terävällä veitsellä tikuiksi. Samoin leikkasin purjosta muutaman ohuen kiekon, sekä salamista niin ohuita viipaleita kuin osasin. Nämä laitoin odottamaan annoksen viimeistelyä varten. 

Leikkasin sitten porkkanat paloiksi, samoit perunat ja kuoritun kesäkurren, en halunnut sen kuoren vihreää väriä tähän ruokaan. Kuorin valkosipulinkynnen. Kiehautin veden ja kaadoin sitä puolisen desiä kuppiin, jonne lisäsin uuttumaan muutamia sahramihippuja. Loppuun kuumaan veteen kaadoin loput kanafondipullosta, huomenna on roskipäivä, sain taas yhden pullon loppuun. 

Käytin kaikkia kasviksia pannulla oliiviöljyssä muutaman minuutin ja kippasin ne sitten kattilaan (tuli vähän tiskiä, olisi voinut käyttää vain yhtä keittoastiaa). Kaadoin kasvisten päälle kanalientä ja sahramiuutoksen myös. Lisäsin kattilaan vielä laakerilehden. Jätin keiton kiehumaan maltillisesti noin 15 minuutiksi. Ei ole tarkoitus keittää kasviksia muhjuksi. 

Kauhoin sitten kypsät kasvikset (pl laakerinlehti) ja hieman keittolientä blenderin kannuun ja surruutin ainekset kuohkeaksi keitoksi, lisäsin hieman lientä vielä saadakseni sopivan koostumuksen. Kaadoin keiton takaisin kattilaan ja maustoin suolalla ja pippurilla. 

Kun oli aika syödä ruoka, kuumensin keiton uudelleen ja kauhoin sitä lautasille. Nostin keiton pinnalle sous vide-kypsennetyt kalapalat ja niiden päälle raakoja purjo- ja porkkanasuikaleita ja muutama ohuenohut salamiviipale. Vielä pikkuisen oliiviöljyä pinnalle ja joku yrttikin olisi ollut sopiva, mutten muistanut.

Tämä ruoka oli jotain todella hyvää, sellainen onnistuminen, joita silloin tällöin CampaKeittiöstä ilmestyy lautasille. Turskan rakenne oli aivan optimaalinen ja sitä oli nautinto lusikoida yhdessä hennonmakuisen keiton kaverina. Peukku ylös tälle ruoalle! Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Sous vide-välilehdelle, jonne kerään kaikki sirkulointikokeilumme, joista on jotain hyvää sanottavaa. 

La Vueltan 16. etappi oli henkilökohtainen aika-ajo, 32 km mittainen. Tämä oli kisan kannalta erityisen tärkeä etappi. Sen nopein oli Rohan Dennis ja kokonaiskilpailua johtaa edelleen Simon Yates. 

Lipstikkainen vichyssoise

meidän melkein ainut kirsikkamme ennen kuin joku sen pihisti

Eilen Tour de Francessa oli toinen lepopäivä ja se sopi minullekin mitä parhaiten, sillä piipahdin päiväkirurgisessa operaatiossa. Pääsin jo illalla kotiin ja nyt minulla on lääkärin määräys olla tekemättä paljon mitään neljän viikon ajan. Sehän vain passaa. Ruokaa täytyy sentään tehdä, eikä se olekaan kiellettyjen asioiden listalla. 

Kun menimme Saksaan kesäkuussa, söimme laivalla lipstikkakeittoa, johon ihastuimme kumpikin. Keitto oli selvästi koko buffetin paras ruokalaji. Kammenpyörittäjä kysyi, että osaisimmekohan itse tehdä samanlaista keittoa ja arvelin, että helposti! Ennen reissua alas leikkaamamme lipstikka on pihamme harvoja menestyjiä tälle kesälle. Nyt se on taas yhtä iso, kuin ennen leikkaamista. Niinpä ajattelin, että tämä minun toipilasaikani ensimmäisen päivän ruoka olisi juuri lipstikkakeitto. Etsin foodgawkerista sanoilla lovage soup ja löysinkin keiton, joka oli nimetty lipstikka-vichyssoiseksi. (kirjoitan muuten lipstikan lukemattomilla eri tavoilla väärin, koko ajan pitää korjata). Se kävisi minulle ranskalaisuudesta, toivottavasti käy teillekin. Ohjeen otin kivasta blogista bite by Michelle.

Lipstikkainen vichyssoise kolmelle

• 3 isonpuoleista perunaa, minulla uusia siiklejä
• 1 purjon valkoinen osa, noin 15 cm pitkä
• 1 iso uusi sipuli vihreine varsineen
• 2 valkosipulinkynttä
• 0,5 l lintulientä (ankkaa ja kanaa)
• 2 rkl voita
• iso nippu lipstikkaa varsineen päivineen
• vettä sen verran, että ainekset liemen lisäämisen jälkeen peittyvät hyvin
• suolaa ja pippuria
• (loraus ensiapukermaa)
• 1 rkl turkkilaista jogurttia/annos
• muutama tippa hyvää oliiviöljyä/annos

Kuorin perunat ja sulatin liemet. Leikkasin purjon ja sipulin ohuiksi viipaleiksi, perunat kuutioiksi ja kuorin valkosipulin kynnet. Otin lipstikkanipusta muutamia isoja lehtiä sivuun ja leikkasin muut varret ja lehdet silpuksi.

Kuullotin voissa hetken aikaa sipulia, purjoa ja valkosipulinkynsiä. Kaadoin ainekset pannulta kattilaan ja lisäsin päälle sulatetut liemet. Kumosin mukaan perunapalat ja sen verran vettä, että ainekset peittyivät kunnolla. Keittelin keittopohjaa sen aikaa, että perunat olivat kypsiä ja lisäsin silputun lipstikan mukaan. Annoin sen kiehua mukana noin 5 minuuttia. 

Otin muutaman kauhallisen lientä kattilasta pois, ettei keitosta tulisi liian laihaa ja kaadoin loput mikserin kannuun. Pyöräytin ainekset tasaiseksi keitoksi. Lisäsin hieman lientä, että koostumus oli sopiva. Leikkasin säästetyt lisptikkalehdet oikein pieneksi silpuksi ja lisäsin ne keittoon. Lisäsin suolaa ja pippuria. Ripsautin suolaa aavistuksen liikaa, joten pyöristin makua pienellä lorauksella kermaa. Tarjoilin keiton syviltä lautasilta  turkkilaisen jogurtin kera.

Tour de Francen 16. etappi ajettiin Carcassonnesta Bagnères-de-Luchoniin ja sillä oli mittaa kärsimykselliset 237,5 km. Mukana oli tuskallisia ylämäkiä ja hurjia laskuja. Sää näytti olevan mitä parhain ajamiseen, vain vähän yli 20 astetta lämmintä, loppunousuja ja laskuja uhkailtiin ukkospilvillä, mutta huonoa säätä ei onneksi tullut. Minua aina kylmäävät nuo hirveät laskuosuudet. Tinkoff Saxon Michael Rogers oli vahvin ja voitti ensimmäisen Tour de Francen etappinsa. Toiseksi sinnitteli Thomas Voeckler, mikä ilahduttaa minua. Kokonaiskilpailun johtajan paikalla jatkaa Vincenzo Nibali.