Grand Opening

Koko viikon kestänyt puuhasteluni keittiön ja kodinhoitohuoneen parissa on tuottanut tulosta, voin iloisena katsella kumpaakin tilaa. Muunsin kodinhoitohuoneen vajaakäytöllä olleet kaapit ruokavarastoksi, jollaisesta olen haaveillut pitkään. Aluksi minun piti raivata melko massiivisesti, sillä olimme pitäneet tilaa melkoisena roinavarastona, jonka ovi oli mieluiten kiinni. Vein kaksi kertaa tavaroita SPR:n kirpparille ja saman verran suoraan kierrätykseen. 

Tänään vietimme uuden pantryn avajaisia, jonne olin kutsunut arvovieraita, Kammenpyörittäjän ja kaksi poikaamme. Onneksi heillä ei ollut muuta tärkeämpää, vaan he pääsivät paikalle iltapäivällä kolmen jälkeen. Pukukoodi oli Casual Saturday, joka tarkoittaa, että tule sellaisena kuin satut olemaan. Olin leiponut mustikka-suklaamuffineita ja viilentänyt pullon australialaista kuohuviiniä Saiman vinkin mukaisesti ja todella tärkeänä poksautin korkin auki. Ihailimme vielä osin tyhjiä hyllyjä ja pöydille järjestämiäni patoja ja vuokia. Kaikki suhtautuivat tilaisuuteen sen vaatimalla arvokkuudella. Ehkä poikaset pyörittivät silmiään, kun olin päästänyt heidät pälkähästä, kun muffinit oli syöty, muttei se haittaa. Ilmeisesti äidin hassutuksiin voi mennä mukaan muffinipalkalla. Virallisen osuuden jälkeen (hitsit, puheet jäivät pitämättä!) Kammenpyörittäjä ruuvasi muutamia koukkuja paikalleen.

Päivälliseksi meillä on tänään ankkaa taginessa. Luin viikolla Jonnan postauksen taginesta ja muistin, että minullakin on sellainen. Pata on ollut varastossa puolitoista vuotta, mutta tänään se pääsi takaisin sisätiloihin. Valmistelin ankankoivet uuniin melko samaan tapaan, kuin lampaanpotkat viime vuoden huhtikuussa. Tagine oli uunissa kolmisen tuntia, jonka aikana viekoittelevat tuoksut valtasivat talon. Ripottelin pinnalle granaattiomenan siemeniä ja persiljaa. Keitin lisäkkeeksi riisiä. Ankka irtosi luistaan aivan haarukalla uhaten ja maut olivat ihanan lämpimät, olematta tulisia.

Melkein valmista

Kyllä ihminen voi ilahtua ikihyviksi pienistä asioista, ne ovatkin ihan niitä parhaita. Saavuin yöllä töistä ja ajaessani talomme ohi pihatielle näin tekeillä olevan ruokahuoneeni ikkunassa loistamassa tähden, sen mikä meillä tavallisesti on keittiön ikkunassa joulun aikaan, mikäli aivan riehaannun joulukoristeluun. Kammenpyörittäjä oli sommitellut sen ikkunaan ja tulin siitä niin hyvälle mielelle. Myös hankkimani kaunis ruoka-aiheinen kuva oli saanut paspartuurin ympärilleen, sillä sopivaa raamia ei kehysvastaavallani juuri ollut saatavilla.

Nyt täytyy hieman levätä, ennen kuin teen viimeiset viilaukset pantryyni, koko viikon puuhastelun kohteeseeni. Kuohujuoma on jo kylmässä lauantaita varten, Kammenpyörittäjä on luvannut saapua paikalle avajaisiin. Keksinkin juuri mitä vielä tarvitsen juhlallista tilaisuutta varten! Täytyy pistäytyä kangaskaupassa huomenna.

Huomenna on taidetta tiedossa, illalla Eläkeläiset heittävät levynjulkistamiskeikan Ilokivessä. Humpan ilosanomaa on kuultavissa vasta niin myöhään kuin klo 23, joten tänään on mentävä ajoissa nukkumaan ja tasoittamaan viikon valvomisia.

Hamstraanin jäljillä

Yövuoroissa on hyvät puolensa, kuten ettei tarvitse päivisin olla töissä. Se tarkoittaa väistämättä sitä, ettei liiemmälti nukutakaan. Tavallisesti olen sen verran laiska järkevä, etten ota isoja puuhia zombiepäiville. Nyt tiedämme, että aivoni menivät narikkaan jo viime sunnuntaina. Hukkasin lapunkin, jolla ne voi periä takaisin. Ei tässä muutenkaan auta itku markkinoilla, kun sysää lumivyöryn liikkeelle, on vain räpiköitävä ja toivottava, että lopussa on muutama luu ehjänä. 

Te joilla koti on aina tiptop ja jokaiselle tavaralle on ainakin kaksi ikiomaa paikkaa, joista valita se parempi, ette varmastikaan voi ymmärtää tilannetta, johon olen itseni ajanut. Eilen pääsin kaaoksen huipulle ja sain aikaan tosi paljon. Tein muutamia tärkeitä päätöksiä ja täytin autonperän jälleen kiertoon lähtevillä tavaroilla. Tein myös muutamia löytöjä. 

Päätin, etten laita uuteen ruokavarastooni mitään sellaista, joka olisi pitänyt jo aikoja sitten käyttää. Säilykkeissä ja jauhoissa minulle tahtoo kertyä varastoa, jota ei sitten tule käytettyä. Muistan hämärästi vuoden 2011, jolloin ruokapiiri oli toiminnassa ensimmäistä kauttaan. Olin myös uudensadon ruokablogaani ja nämä kun yhdistää, tuloksena on hamstraani. Hamstraani on bloggaava henkilö, joka tahtoo hankkia  jokaisen tarjolla olevan luomujauhotuotteen tai eksoottisen oliivipurkin. Kaksi vuotta myöhemmin hänet löytää itkemästä jauhopussien ja oliivipurkkien keskeltä. 

Siispä pantrystani ei tule ruokien piilopaikkaa. Hävikkiviikko oli juuri ja sen jälkeen ovat hyvin mielessä periaatteet aistinvaraisesta tuotteiden tutkimisesta, terveestä järjestä ja silkasta noloudesta, kun ei näe aurinkoa toissavuotisten jauhopussien takaa. Yksi luku elämästäni on päättynyt, olen entinen hamstraani. 

En aio myöskään ostaa ruokavarastooni ruokia ruokavarastoni takia. Olisi kyllä houkuttelevaa mennä kauppaan ja valita värien puolesta toisiinsa sointuvia pakkauksia, tai kokeilla tomaattikeittopurkkitornin rakentamista. Mutta ei. Koska minun on kuitenkin saatava hankkia jotain ruokavarastoni takia, olkoon se jotain sisustuksellista. En usko, että Kammenpyörittäjä lämpenee kattokruunulle ja ikkunakin on melko pieni, joten verhotkaan eivät liene välttämättömät. Olisi kyllä hauska hankkia talon ensimmäiset verhot 50 x50 cm ikkunaan, joka on niin korkealla, että siitä näkee kuusenlatvan välistä palan taivasta. Kunhan pantryni on sisustettu valmiiksi, Campasimpukka muuttuu life style-blogiksi ja jaan sisustusneuvoja kerran viikossa paikallisradiossa. 

Mainitsin, että tein muutamia löytöjä kodinhoitohuoneen kaapeista. Monta vuotta sitten, kun jälkeläisemme olivat ohittaneet aktiiviset leikkimisikänsä, keräsimme lelut heidän huoneistaan pois. Eilen löysin vielä suuren laatikollisen playmobileja, kurkkasin kannen alle ja ilmeisesti aihepiiri oli autoiluun liittyvä, ritareita ja roomalaisia ei näkynyt. Myös se kaikkein sievimpiä vauvanvaatteita sisältänyt laatikko tuli esille, vietin tovin ihastellen pikkunuttuja ja potkupukuja. Löysin myös isäni 60-vuotislahjan, jonka olimme antaneet äitini ja sisareni kanssa. Kyseessä olivat grogilasit. Paketin sisällä oli myös onnittelukortteja, joita isä oli tuolloin saanut. Isä ei ollut kyllä oikein grogilasimiehiä, enemminkin pullo oli pöydänjalan vieressä ja siitä kaadettin plöröt kahvikuppiin. Pöydänjalka olisi ollut tyylittömämpi syntymäpäivälahja, joten ymmärrän valintamme. Jemmasin lasipakkauksen sisarentyttärelleni, hän kuulema voisi ottaa vaarin lasit. 

Tänään sataa vettä, eikä päivä ilmeisesti aio valjeta ollenkaan. Olen käyttänyt armonaikani ja minun on alettava hommiin. Aion sortteerata korkean korihyllystön, jossa säilytämme pyyhkeitä ja kerätä toiseen, matalampaan elfaan kuvauksissa käyttämiäni kangaspaloja, liinoja ja muuta kuvausrekvisiittaa. Valkkaan keittiöpyyhkeistä säilytettävät ja loput menevät viimeiseen palveluspaikkaansa Kammenpyörittäjän pyöränkorjaustalliin. Keräilen keittiöstä erinäisiä ruokavarastoon muuttavia tavaroita ja kuuntelen roskacountrya. Esikoinen on seuranani tänään ja teen hänelle maitokahvia, kunhan kahvikone on aikansa puhissut. Ei enää huimapäistä kiipeilyä ylähyllyille, ei epätoivoista eristyshuitaleiden imurointia (meille tehtiin kodinhoitohuoneen kattoluukun kautta välikattoon lisäeristystä viime viikolla ja purua on ollut todella monessa paikassa vieläkin, vaikka Kammenpyörittäjä imuroi pari päivää yhtäkyytiä). Nyt on menossa vaihe, jossa oikeasti mietin, mihin järjestykseen laitan vuoat päällekkäin ja tuleeko riisinkeitin pantryyn vai keittiöön. 

Ensiyö on viimeinen työyö ennen vapaita. Huomenna poikkean Alkoon ostamaan avajaisjuomaa, johon sain vinkin ystäväni Saiman blogista. En ole koko viikolla tehnyt mitään ruokaa, Kammenpyörittäjä on pitänyt perheen siltä osin elossa. Olen kokonaan unohtanut lauantaisten avajaisten juhla-asun. Voisin tietysti piipahtaa taas SPR:n hulluilla päivillä, mutta ehkä tällä kertaa kuitenkin kaivan omaa vaatekaappiani. 

Kaaoksen lakipisteessä

Nyt on se hetki, jolloin yleensä lannistun. Olen aloittanut jotain, joka laajenee ja leviää käsiin. Nyt pitää sinnitellä, eikä antaa periksi. Tekisi mieleni tunkea kaikki takaisin suljettujen ovien taakse, sulloa rojut piiloon ja unohtaa koko juttu. Mikä ruokahuone? Mikä uusi järjestys? Voinko haastaa Nigellan oikeuteen ja saada korvauksia, kun laittaa toisten päähän tuollaisia hullutuksia? 

Tämä on siis se vaihe, jossa kaikki projektin elementit ovat pahimmillaan. Olen sekoittanut kaiken perusteellisemmin, kuin alkutilanteessa. Kaapit ovat auki, kaikki on levitelty pois paikoiltaan, mutta mikään ei vielä kieli siitä, että kyllä tämä tästä. Keittiö on sivumennen sanoen nyt sekaisempi kuin koskaan. Toiveissa on, että tänään sieltä jo siirtyy jotain ruokahuoneen puolelle ja loiva myötäinen alkaa. Ei liian jyrkkä myötäinen, olen niitä naisia, joitten mielestä laskettelu on etelänpellejen hommaa (anteeksi luimupupu), minä tykkään leppoisista liukurimäistä. Ei liian kovaa vauhtia, kiitos.

Jollette kuule minusta muutamaan päivään, laittakaa apujoukkoja tulemaan, tulkaa vaikka itse!

mitä veikkaatte, onko Campasimpukassa ainesta sisustusblogiksi?

Näin muuten eilen pilkahduksen seinäpinnasta, jolle voin laittaa ruoka-aiheisen kuvan, tai kaksikin. Keittiössämme niille ei ole tilaa kaappien ja hyllyjen sijoittelun vuoksi, mutta tulevassa pantryssani on, mikäli pahvilaatikkovuori siirtyy pois paikaltaan. Pyydän henkilökohtaista kehystäjääni laittamaan raameihin viime viikolla ostamani postikortin Jaana Kauton kuvasta, oikeaan taideteokseen en taida raskiutua, vaikka se onkin aivan ihana. Olen kyllä haaveksinut siitä, että menisin joskus taidenäyttelyyn, puhuisin kuiskaten sille henkilölle, joka siellä on töissä, hänellä on varmaan tittelikin, jota en tiedä. Hän nousisi työpöytänsä äärestä ja yhdessä kävelisimme tietäväinen hymy huulillamme tietyn taideteoksen äärelle ja hän painaisi pienen punaisen tarran sen viereen. Ah, ehkä joskus.

Montako pesupalloa on tarpeeksi?

Olipa aloittaminen vaikeaa. Mieluummin kuvailin kaikkia kekoja ja kasoja, kuin tein niille mitään. Tärkeää olisi tässä vaiheessa tietää, montako pesupalloa nainen voi tarvita.

pesupallojuna puksuttaa määrätietoisesti kohti siisteyden asemaa

viimeisenä veikeä leikkivaunu

Löysin vain yhden suuren pahvilaatikon, johon pakkasin ensimmäisen erän kiertoon lähteviä tavaroita. Se tuli äärimmilleen täyteen tavaroita, joihin en ole koskenut ainakaan kolmeen vuoteen ennen tätä päivää. Yksi kulmakaappi on muutamaa säästettävää maljakkoa lukuunottamatta tyhjä ja yksi kuorma SPR:lle on viety. Huomenna jatkuu. Voi olla, että grand opening ei ole vielä ensi lauantaina, jos satun myöntämään itselleni lisäaikaa. Riippuu siitä, miten hyvin osaan perustella lisäajan tarpeen.

näitä voi vielä joskus tarvita

Siitä se ajatus sitten lähti

Kuten huomaatte, Campasimpukassa jatkuu sarja Tuoreimmat otsikkoideat. Eilen kerroin aikomuksestani muuntaa varttikäytöllä oleva kodinhoitohuone nigellamaiseksi ruokavarastoksi, jota tulen kutsumaan pantryksi. Luulen, että sen valmistuessa siellä täytyy viettää tupaantulijaiset tai grand openingit, ehkä molemmat. Vieraslista on työn alla. Rakkaat ystävät, älkää buukatko ensi lauantaita täyteen. Jos olette jo tehneet sen, teinä harkitsisin vastaanotettujen kutsujen perumista. 

Tässä vaiheessa kyse on vielä savolaisesta projektista, aloittamista vaille valmiista. Tein sikäli täysin oikein, että julkistin hankkeeni laajalti huomiota saaneessa blogissani, sillä se voi olla ainoa asia, jolla minuun saa jonkunlaista liikettä. Olen onnekseni saanut blogaaniurani aikana monta hyvää blogikaveria. Voin luottaa siihen, etteivät he tule jättämään minua rauhaan, ennen kuin olen esitellyt  uuden pantryni kuvin, tuhansin sanoin, kenties videoin ja lehtijutuin. Tv-esiintymistä ei ole vielä sovittu, but I'm working on it. Uholla täytyy olla substanssia. (täytyy kysäistä äidiltä, onko isän puolen suvussa sittenkin pohjalaisia) Ei siis minkäänlaisia paineita, ei pienimpiäkään. 

öppna dörren och samma på finska, sanoi Campa kun urakan aloitti

Ennen kuin voin haaveillakaan säilyketölkkien asettelusta  kiiltäville hyllyille joko maittain tai väreittäin, puhumattakaan patojen sommitellusta koon mukaiseen riviin, täytyy ensin suorittaa raakaa työtä, raivaamista. Pyörittelin ajatuksissani lähes vakavissani siirtolavan vuokraamista, mutta Kammenpyörittäjä toppuutteli minua ja muistutti, että naapurilla on peräkärry, joka voi ehkä saada lainaan avajaiskutsua vastaan. Millaisia kanapeita yleensä tarjotaan pantryjen avajaisissa ja voisiko asuni olla nigellahtavan antava silkkiaamutakki? Ajatukseni näköjään harhailevat.

Kunhan päivä tästä valkenee, käärin hihat ja aloitan jostakin reunasta. Se reuna ei ole auton vaihtaminen farmariin, käyn sitten vaikka useamman keikan SPR:n kirpparilla viemässä tavaroita. Samaan kyytiin menevät lauantaisten juhlien asuni takkia lukuunottamatta. Kolttu täytti tarkoituksensa, mutten koskaan enää tahdo pukea ylleni niin kutittavaa ja ahdistavaa vaatetta. Anteeksi sinä rouva noin 70-luvun alusta, joka ompelutit leninkisi täsmälleen minun kokooni. 

Koska projektin edistymisestä ei vielä ole kuvallista materiaalia, johtuen auringonnousun myöhäisestä ajankohdasta, käytän ehtymätöntä kuvavarastoani pyöräosista. Ne kuvastavat hyvin sitä, miten virittynyt olen tulevaan koitokseeni. Kuvat tarjosi käyttööni Kammenpyörittäjä, joka ymmärrettävästi on tyytyväinen koko viikon kestävistä päivävuoroista. Sitä en muista kuka (pahaa-aavistamaton) työkavereista tarjosi kuviin pyöränsä tuodessaan sen korjattavaksi. Kameran tarjosin minä itse. Valon tarjosi aurinko ja varjon pilvet. 

Tahdon olla tämän jutun

ja siinä oikein

jotta lopputuloksessa olisi paljon tätä

ps. aurinko on noussut, mutta minä en - sohvalta

Tahdon olla kuin Nigella

vähän vielä matkaa tuntemattoman rouvan keittiön siisteyteen

Koska ulkonäköpuolella ei taida olla mahiksia, tyydyn matkimaan Nigellaa hänen Lontoon asuntonsa pantryn puitteissa. Olen pitkään jo haaveksinut erillisestä ruokahuoneesta, jossa olisi myös harvemmin käytettyjä keittiötarvikkeita. Meillä ei ole ihan pieni keittiö, mutta kuten Nannakin tietää, tavaraa on aika lailla, eikä laskutilaa yleensä ole paljonkaan. Kun alan vakavasti kokata, joudun ensin raivaamaan työtilaa ja kaikenlaisia kinostumia ilmaantuu sinne tänne. Ei ole harvinaista, että kesken intensiivistä keittiösotaa sohvalta löytyy paremman tilan puutteessa pino vateja tai punainen pata. Näin ei voi jatkua, ei kertakaikkiaan.

Minulla oli lievä etu puolellani tänä aamuna, olisin varmaankin saanut vaikkapa turkin, jos olisin sellaisen tahtonut, mutta käytin valttikorttini toisin. Tiedustelin henkilökohtaiselta movember-mieheltäni, mitä hän tuumaisi siitä, että entraisin toisen sekaisen kohdan kodistamme, eli kodinhoitohuoneen tällaiseksi pantryksi. Hänestä ajatus oli mitä mainioin ja tunsin ihan pientä tyytyväisyyden tunnetta.

Viime vuosina kodinhoitohuone on muodostunut tilaksi, jonka ovi pidetään visusti kiinni. Pyykkihuolto hoituu siellä, mutta eipä paljon muuta. Kaapeissa on sekalaista tavaraa, en edes tiedä mitä kaikkea siellä on.

Kammenpyörittäjän hallinnoima talonmiehen laatikosto on suhteellisen kuosissa, mutta muuten järjestyksessä on toivomisen varaa. Tulevalla viikolla työt painottuvat yöaikaan, joten päivisin minulla on tilaisuus paneutua tähän urakkaani. Kerron sitten kuvien kanssa, jos kun tulee valmista.

tämäkin voisi päästä saunasta keittiöön takaisin